Lue keskustelun säännöt.
Miksi teille tuli avioero?
Tavoitteeni on pitkä, jopa elinikäinen liitto toisen ihmisen kanssa. Haluan tutustua niihin mahdollisiin sudenkuoppiin ja ongelmiin mihin liitto voi kaatua jos on kaatuakseen. On varmasti paljon syitä joille ei mitään voi, mutta uskon että on myös sellaisia joita voi ehkäistä etukäteen. Ajatteletko itse, että olisit voinut tehdä jotain eron estääksesi jos olisit ryhtynyt toimenpiteisiin tarpeeksi aikaisin vai oliko ero väistämätön? Kerro myös minkä ikäisenä erosit ja kuinka pitkän liiton jälkeen. Kiitos vastauksista :)
Kommentit (1765)
Vaimo lähti rahakkaamman matkaan. Petti muutenkin jatkuvasti, imi kaikki rahat, ei koskaan jaksanut edes käydä yhtään koulua loppuun vaan rahoitin tämän ympäri kyliä panemiset 15 vuotta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pulleat rintalihakset, karvainen rinta, leveät hartiat, hoikka, pitkät paksut vaaleat latvoista luonnonkiharat hiukset, litteähkö masu, lihaksikkaat käsivarret, lihakset näkyvät ihon alta. Naisten päät kääntyvät kun liikun kaupungilla kireässä paidassa. Joo ihan tyytyväinen ulkonäkööni olen.
Mutta työtä se on vaatinut ihan älyttömästi, kymmeniä tunteja liikuntaa viikossa. Enkä ole ulkonäön vuoksi liikkunut vaan terveyden, kaunis kroppa tulee sivutuotteena.
Miehen alkoholismin takia. Paheni vuosi vuodelta eikä lopulta enää yrittänytkään päästä siitä. Naimisissa 26 v. ja erosin 50-vuotiaana. Mies kuoli muutaman vuoden päästä erostamme.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Keski-iässä tulee avioeropiikki, kun naiset menettävät sen minkä vuoksi miehet heistä kiinnostuvat.
Vain tyhmät miehet ajattelevat näin.
Se on ihan tilastollinen fakta. Enkä ole mies.
Eli se on nyt vain tilastollinen fakta, että miehet on tyhmiä. Lol.
Tyhmä saa olla, muttei idiootti lol
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Keski-iässä tulee avioeropiikki, kun naiset menettävät sen minkä vuoksi miehet heistä kiinnostuvat.
Tämä kuulostaa siltä, että voisi siis olla viisaampaa elää elämänsä ilman miestä?
Kyllä! En ikinä enää ota riesoikseni miestä, perässä vedettävää kivirekeä. Pitäkää tunkkinne. Olen onnellinen yksin.
Ulosannin perusteella ei ole välttämättä huono diili miehille.
Meille tuli ero, kun ex halusi mielummin maksaa 900€ vuokraa yksin,
kuin että oltaisiin lyhennetty asuntolainaa yhdessä 1600€.
Nyt hän maksaa yksin, asuu yksin ja on ilman autoa.
Minulla pienempi vuokra (5xx) myös yksin, mutta autokin.
Taloudellisesti minulla on paremmin nyt, ei huono diili ollenkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Avioero tuli, kun vaimon salasuhde paljastui. Olin kysellyt jo yli puoli vuotta vaimolta, että mikä on, kun oot jotenkin outo. Ei kuulemma mikään, työkiireet vaan painaa. No, tais painaa se toinen mies siellä, ihan kirjaimellisesti. Minkäänlaisia riitoja ei meillä ollut, hoidin lapsia ja tein kotitöitä. Yli kymmenen vuotta oltiin oltu yhdessä. Voin rehellisesti sanoa, että olin hyvä aviomies ja perheen isä. Seksiä puuhailtiin vaimon kanssa noin pari kertaa viikossa, joskus enemmänkin.
Salasuhteen paljastuttua vaimo ei osannut sanoa mitään syytä teolleen, sanoi vain rakastuneena tähän toiseen mieheen, työpaikalta tietysti. Tämähän nyt tietysti on valhe. Terapiassa jouduin käymään pitkään ja terapeuttikin sanoi pettämisen ja ihastumisen olevan aina valinta. Ei ole mikään pakko kenenkään liittoaan rikkoa, ei se vahingossa sinne lipsahda.
Tietysti kävi niin, että minä ja lapset kärsittiin erosta paljon, perheemme hajosi ja ex vaimo elää uutta juhlallista riemukasta elämäänsä uuden miehensä kanssa. Niin elettiin mekin silloin aikanaan.. Tottakai se elämä vähän tasoittuu perhe-elämässä. Saa nähdä miten heille käy, kun alkuhuuma nyt alkaa varmaan olla ohi pikkuhiljaa.Lopuksi voin todeta, etten ollut kuvitellut koskaan joutuvani eroisäksi ja näköjään kaikki voi joutua avioeron kokemaan. Se riittää kun toinen päättää pettää tai muuten lähteä, ei sille toinen mahda yksin mitään.
Sinulle lohdutukseksi voin kertoa, että jossain vaiheessa homma kosahtaa ex-vaimollesi. Voi olla, että siihen menee aikaa. Pettäjä saa aina itse lopulta kärsiä.
Päädyin toteamaan että meno ei muutu. Se oli rankkaa todeta että oli koko elämänsä veikannut väärää hevosta eikä ikinä tulisi olemaan onnellinen. Olen vieläkin vihainen itselleni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Petin, rakastuin ja jätin entisen aviomieheni. Olihan hänessä vikansa, mutta ei mitään perinteistä viina-nyrkky -meininkiä. Kävi töissä, kiltti mies.
Tämän sivusuhteeni kanssa nyt takana 21 vuotta ja en ole pettänyt.
Helkkarinmoinen ketju ihmiskohtaloista. Olen vasta viidennen pallukan kohdalla, mutta kiitos kaikille mielipiteistä. Olen alussa, mutta yritän oppia muiden kokemuksista. Olen jo kohtuu vanha ja kuudenkympin raja menee rikki. Ihmissuhteet eivät ole kolhineet pahasti mutta ylläpito näkee mistä kirjoittelen. Kyllä - parantumassa, mutta pitkä urakka edessä. Kyllä - tyttöystäviä on ollut ja on edelleen. Hyviä ja vähemmän hyviä eli sopimattomia. Minua on yritetty statussymboliksi kirjahyllyn päälle, mutta ei käynyt. Olenkohan kuitenkin vielä pikkupoika. Luonteeltani olen ilmeisesti monin paikoin kova ja härkäpäinen mitä kokoni vielä korostaa. Kipparikalleksi tai kaapiksi minua on haukuttu. Verbaalisesti monessa sotkussa keitetty.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Yhdessä 20 vuotta, 25-vuotiaasta 45-vuotiaaksi. Naimisissa siitä 17 vuotta.
Miehen rakkaus vain loppui. Ei ihmeempiä riitoja, ei edes alkoholin käyttöä ikinä (molemmat absolutisteja).
Minulla näin: Yhdessä 30 vuotta, 17 vuotiaasta 47 vuotiaaksi, naimisisssa 20 vuotta. Naisen rakkaus vaan loppui, hän rakastui kunto valmeentajaansa. Ei ihmeempiä riitoja, ei juurikaan alkohoolia. Ei hän vaan pystynyt rakastamaan mua sellaisena kun olen. Ikuisesti häntä kaipaan. Puheväleissä sentään ollaan.
Mun neuvo on, ett kannattaa todella ottaa selvää millaiset välit puolisolla (miehellä) on äitiinsä (ja siskoihinsa.) Jos on liian hyvät välit (jatkuvasti pitää yhteyttä, äiti (ja siskot) on paljon puheenaiheena jne.) kannattaa jättää suosiolla väliin. Tuollaisen kanssa voi alkaa olemaan vasta sitten, kun äiti on "vaihtanut hiippakuntaa", jos silloinkaan.
Mulla takana ero, joka johtui siitä, etten tehnyt niin, kuin miehen sisko halusi. Lastenhoidosta lähtien. Mies ei luottanut muhun, vaan hänen siskonsa tiesi paljon paremmin kaikesta. Lopulta sisko tuli niin pahasti meidän parisuhteeseen väliin, ett kannusti miestä hakemaan eroa ja kielsi miestä selvittämään asioita kanssani.
Kaksi lasta tuohon liittoon syntyi, mies toki jätti mut kun odotin kuopusta ekalla kolmanneksella, ja palasi äitinsä ja siskonsa helmoihin. Ja siis tää sisko on itsekin perheellinen.
Tämä exän sisko yritti muutama vuosi aiemmin toisen siskonsa liiton tuhota, muttei siinä sentään onnistunut. En tiedä kuinka monta yritystä tuhota toisten liitot tällä naisella on, mutt mun ja exän kohdalla hän onnistui.
Narsistinen paskiainen, joka soitteli mun viimesillään raskaana olevalle siskolle kolmen tunnin mustamaalauspuheluita musta, ja niinhän siinä kävi, ett tää nainen sai mun siskon puhuttua puolelleen. Enpä oo ollu väleissä enää siskoni kanssa, vaikka mulle on tosi tärkeä ja rakas. En vaan pysty, koska luotti siihen narsistiin ja syytti mua kaikesta. Hänen silmissään tämä narsisti oli vain väärin ymmärretty auttaja...
Ett tsemppiä kaikille, kannattaa oikeesti kiertää kaukaa kaikki joilla on liian lämpimät suhteet omiin äiteihinsä/siskoihinsa. Läheisriippuvuuden sairain muoto, kun ei pysty päästämään irti. Vaikka ulkopuolisen silmiin koko perhekuvio näyttäytyy henkisen väkivallan näyttämönä, josta kukaan ei uskalla pyristellä irti. Mut sieltä häädettiin pois (Luojalle kiitos), mutta mulle tärkeän ihmisen menetin valheiden ja manipulaation vuoksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Avioero tuli, kun vaimon salasuhde paljastui. Olin kysellyt jo yli puoli vuotta vaimolta, että mikä on, kun oot jotenkin outo. Ei kuulemma mikään, työkiireet vaan painaa. No, tais painaa se toinen mies siellä, ihan kirjaimellisesti. Minkäänlaisia riitoja ei meillä ollut, hoidin lapsia ja tein kotitöitä. Yli kymmenen vuotta oltiin oltu yhdessä. Voin rehellisesti sanoa, että olin hyvä aviomies ja perheen isä. Seksiä puuhailtiin vaimon kanssa noin pari kertaa viikossa, joskus enemmänkin.
Salasuhteen paljastuttua vaimo ei osannut sanoa mitään syytä teolleen, sanoi vain rakastuneena tähän toiseen mieheen, työpaikalta tietysti. Tämähän nyt tietysti on valhe. Terapiassa jouduin käymään pitkään ja terapeuttikin sanoi pettämisen ja ihastumisen olevan aina valinta. Ei ole mikään pakko kenenkään liittoaan rikkoa, ei se vahingossa sinne lipsahda.
Tietysti kävi niin, että minä ja lapset kärsittiin erosta paljon, perheemme hajosi ja ex vaimo elää uutta juhlallista riemukasta elämäänsä uuden miehensä kanssa. Niin elettiin mekin silloin aikanaan.. Tottakai se elämä vähän tasoittuu perhe-elämässä. Saa nähdä miten heille käy, kun alkuhuuma nyt alkaa varmaan olla ohi pikkuhiljaa.Lopuksi voin todeta, etten ollut kuvitellut koskaan joutuvani eroisäksi ja näköjään kaikki voi joutua avioeron kokemaan. Se riittää kun toinen päättää pettää tai muuten lähteä, ei sille toinen mahda yksin mitään.
Niin ei sitä ymmärrä. Mutta joku edellä totesi: pettäjät on oma rotunsa. Olisivat sitten keskenään ja jättäisivät rehelliset rauhaan.
En vaan jaksanut enää. Itsellä vaativa työ ja vaimo ei tehnyt kotona mitään. Aina hänellä oli joku kriisi meneillään. Ei siivonnut, ei laittanut ruokaa, vaikka oli pitkiä jaksoja kotona. Jaksoi kyllä tavata ystäviänsä ja tehdä kaikkea kivaa. Kauhea tuhlaamaan.
Minun piti kuunnella ja kannatella häntä hänen moninaisissa ongelmissaan, jotka olivat ihan perus elämään kuuluvia asioita. Varsinainen drama queen, joka imi kaikki menut. Tajusin vasta ollessani ystäväni mökillä, kuinka helppoa hegittäminen oli ilman häntä, valitettavasti. Rakkaudesta kuitenkin mentiin naimisiin. Onneksi ei ollut vielä lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ilmoitin jo heti naimisiin mennessämme, etten kestä vastoinkäymisiä. Sitten anoppi sairaistui vakavasti, ja vaimo alkoi omistautua hänen hoitamiselleen. Totesin, että tämä oli juuri sellainen tilanne, mistä olin varoitellut ja lähdin.
Täys kusipää.
Miehenä joo, niin olisi. Naisena hän on rohkea ja itsenäinen!
Naiset ei voi koskaan olla yhtä kpäitä kuin miehet, koska naiset on empaattisia, huolehtivia ja miellyttämisenhaluisia. Sori kun rikoin sun harhan.
Ai te naiset siis olette kuitenkin kaikki samanlaisia. No sitähän minäkin.
sdfksldfös kirjoitti:
En vaan jaksanut enää. Itsellä vaativa työ ja vaimo ei tehnyt kotona mitään. Aina hänellä oli joku kriisi meneillään. Ei siivonnut, ei laittanut ruokaa, vaikka oli pitkiä jaksoja kotona. Jaksoi kyllä tavata ystäviänsä ja tehdä kaikkea kivaa. Kauhea tuhlaamaan.
Minun piti kuunnella ja kannatella häntä hänen moninaisissa ongelmissaan, jotka olivat ihan perus elämään kuuluvia asioita. Varsinainen drama queen, joka imi kaikki menut. Tajusin vasta ollessani ystäväni mökillä, kuinka helppoa hegittäminen oli ilman häntä, valitettavasti. Rakkaudesta kuitenkin mentiin naimisiin. Onneksi ei ollut vielä lapsia.
Seuraan ystäväni elämää ja ihan sama! Pohdin pitääkö sanoa jo jotain, mutta en ole kehdannut, omapa on asiansa.
Nuorissa naisissa on paljon helpon elämän tavoittelijoita. Ennen näitä taidettiin kutsua laiskoiksi ;).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vähän ohi aiheen, mutta mitä mielipiteitä: kumppanillani pitkiä tuijotuksia (enemmän kuin viisi sekuntia kesto), hymyilevin silmin, tervehtii silloin tällöin kaupanmyyjä nuoria nättejä naisia. Tervehditäänkö yleensä noin jotain random-kaupantyöntekijöitä? Mua hän ei tuollaisella katseella ole vuosiin katsellut. En ole ylipainoinen, ihan normaalinnäköinen olen, kumppanin kanssa samaa ikäluokkaa.
Nuoret naiset vain näyttää niin hyviltä, ei voi mitään.
j
Ja nuoremmat adonikset teidän läskimahoihin, miestisseihin, kaljuihin, risupartoihin, kieroihin silmiin, ripakintuihin, lättäperseisiin, lerppamunaan ym. verrattuna! Ja se äijämäinen uho ja kuviteltu viehättävyys nuorten naisten silmissä, hha hah! Ihme hattaroissanne sedät elätte.
En tiedä missä psykoosissa se sinä elät, mutta yllä puhuttiin kai vain katsomisesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Keski-iässä tulee avioeropiikki, kun naiset menettävät sen minkä vuoksi miehet heistä kiinnostuvat.
Tämä kuulostaa siltä, että voisi siis olla viisaampaa elää elämänsä ilman miestä?
No mistäs sitten nainen saisi sen kaiken minkä mies selkänahastaan naiselle repii,
Ei tarvi, naiset repii omasta selkänahastaan ja todella paljon huonommilla palkoilla! Kun miehet tienaa
yhden euron, naiset vain 84 snt. Yhä edelleen, vuonna 2022!
Miten tämä harhaluulo voi edelleen olla voimissaan yhä edelleen, vuonna 2022.
Puoliso oli kylmä, ei läheisyyttä, seksikin loppui kuin seinään avioliiton solmimisen jälkeen, mistään asioista ei voinut keskustella. Kun otin puheeksi avioliittomme ongelmat hän alkoi raivoamaan ja haukkumaan ja syytti minua kaikesta. Lähetteli öisiä viestejä naisystävilleen ja kertoi meidän parisuhdeongelmista. Kun otin asian puheeksi ja kerroin kuinka minua loukkasi nämä viestittelyt sain vastaukseksi että olen sairas ja mustasukkainen. Muiden läsnäollessa mies vähätteli minua ja ihmetteli jos loukkaannuin koska en hänen mielestä ymmärtänyt huumoria. Puuttui pukeutumiseeni ja sanoi ettei minulla ole makua ja en saanut puketua mohin halusin kun tapasimme hänen ystäviä.
Mies oli muiden seurassa aina herrasmies ja moni ystävistäni piti hänestä. Luovuin hulppeasta elämästä koska jos olisin jatkanut, olisin raato. Nyt kokoan itseni taas elämänkirjoihin ja yritän saada itsetuntoni takaisin.
Älä ainakaan ota äidin pilalle passaamaa henkilöä puolisoksesi.
Jos mamma edelleen kantaa valmiin ruoka-annoksen puolisoehdokkaasi eteen ja pesee hänen pyykit, niin unohda tyyppi.
Jos tyyppi on palveltavaa sorttia esim. antaa sun tehdä kaikki kotihommat tarjoamatta apuansa, niin merkit ovat selvät. Ei tule muuttumaan tapa.
Niin tämän takia erosin patalaiskasta puolisosta, kun ei tikkua ristiin laittanut, vaan oletti, että kotihommat ei hänelle kuulu. Äitinsä ei kuulemma ollut koskaan niin sairas, että olisi joutunut lepäämään.
Olimme yhdessä 13 vuotta.
Sain eron miehestä (ihme). Yli 15 vuotta naimisissa. Jatkuvaa henkistä ja fyysistä väkivaltaa minua ja lapsia kohtaan. Silloin ei ollut turvakoteja tms. minne mennä pakoon. Ikuiset arvet jätti, lapset eivät koskaan ole parantuneet isänsä teoista.