Miksi teille tuli avioero?

Menin naimisiin miehen kehossa olevan lapsen kanssa. Omatahto,kyky olla omassa elämässä puuttuivat kokonaan. " Isä" oli despootti ,joka yöllä vaani oven ulkopuolella,auto oli,sitä ei saanut käyttää,itsellään ei ollut korttiakaan, katsoi vihaisesti koko ajan,kun tuvassa olin. Osallistuin tuon mökkipahasen töihin,lypsyllä,heinäpellolla yms. Sätti entisten sulhasten puhkoneen,kun auton rengas puhkesi naulaan,pesukoneen ohjelmassa ei ollut linkousta,niin se ei lingonnut,huusi ,että minun lapsuudenkotini maksaa sen.Olin siellä 2 vuotta,sitten lähdin pois,yksin. Kun ei mukaani lähtenyt ukko jäi. 3 asuntoa hommasin,viimeiseen muutin yksin. Katunut en ole sekuntiakaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vähän ohi aiheen, mutta mitä mielipiteitä: kumppanillani pitkiä tuijotuksia (enemmän kuin viisi sekuntia kesto), hymyilevin silmin, tervehtii silloin tällöin kaupanmyyjä nuoria nättejä naisia. Tervehditäänkö yleensä noin jotain random-kaupantyöntekijöitä? Mua hän ei tuollaisella katseella ole vuosiin katsellut. En ole ylipainoinen, ihan normaalinnäköinen olen, kumppanin kanssa samaa ikäluokkaa.

Mentiin juhliin, meikkasin ja laitoin mekon. Ajettiin juhliin ja mies jäi tuijottamaan lenkkeilijää 😒 olin minäkin nuori ja nätti, itse ahdistunut ja suorastaan ruma. Törkeää. Tuijotti myös esim. vanhaa naista kokoajan kun oltiin perheen kanssa syömässä. Aina sai hävetä. Suuttui ja haukkui hulluksi kun mainitsin.

Samantapaista meneillään täällä. Kumppani ei myönnä noita tuijotuksia, suuttuu kun mainitsen asiasta, minähän se vainoharhainen olen - joopa joo. Näen omin silmin katseensa.

Erositko?

Huomaatko tuossa sen oikeasti, mitä mainitsetkin?

Joku toinen nainen oli näyttävämpi ja sitä miehesi tuijotti?

Jos miehesi on sinuun tykästynyt, niin teet sen eteen jotain, aivan taatusti saisit miehesi katselemaan taas samalla lailla.

Näin on meilläkin käynyt, ikinä en ole pettänyt, mutta "kiinnostus" meinasi livetä. Puhuttiin rouvan kanssa asiasta ja jälleen nuoruuden innolla toisiamme himoiten.

Se on vaan lähes fakta (joo, muutama epäkesko), että miehet tykkäävät seksistä ja naisten seksuaalisesta näyttävyydestä. Eli pikkumekkoa, tai kahden kesken hepenettä ylle, niin kiinnostuu.

-M38

Vierailija kirjoitti:

Eihän ulkonäkö nyt ainoa asia voi olla minkä perusteella mies rakastaisi naista. Eihän naisten kannattaisi sitten alkaa suhteisiin alunperinkään jos pitkästä suhteesta haaveilee. Ulkonäkö katoaa kaikilta jossain vaiheessa.

Ihan pakko jotain vihjaista.

Vaimon ulkonäöllä ei taida mitääm merkitystä mutta anopin verbaalisuudella kyllä _´)))

Otettiin ero. Jos ei olisi otettu, ei olisi tullut.

Tyypillinen 7 vuoden kriisi. Vaimon mielestä elämä oli liian tasapainoista, tylsää, turvallista ja ennakoitavaa, joten hän alkoi ensin hakea seksiseuraa muualta ja lähti sitten kokonaan sille tielle. Minä hölmä olin sitoutunut viettämään loppuelämäni hänen kanssaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Välillä näitä lukiessa tuntuu, että käytännössä jokaisen pariskunnan kannattaisi erota, kun lapset ovat aikuisia. Usein sitä odotellaan, ja toivotaan. Sen jälkeen etsitään uutta parisuhdetta, että voisi vielä ainakin kerran rakastua uuteen ihmiseen ja kokea uuden suhteen kiihkeä vaihe.

Miksi ihmeessä pitäisi kokea "kiihkeä vaihe", koska se päättyy kuitenkin naisen lähtemiseen? Päinvastoin, rakastuminen on hölmöjen, nuorten miesten hommaa, jotka vielä eivät ole naisen todellista luonnetta ymmärtänyt. Miehillä on vain tietty määrä sitä rakastumisen potentiaalia, ei jaksa. Paljon, paljon parempi elämä ilman sitä tunteiden vuoristorataa ja jatkuvaa miellyttämistä.

Voi sinua. Rakkaus ei ole kiihkeyttö eikä miellyttämistä. Tommy Hellsten on määritellyt rakkauden hyvin: rakkaus kunnioittaa toista, tahtoi toiselle pelkkää hyvää ja antaa toiselle täyden vapauden.

Tuo on kivasti sanottu, mutta paradoksi. Jos kunnioittaa toista, ja haluaa tälle pelkkää hyvää, niin silloin ei halua loukata toista. Pettäminen kuitenkin loukkaa toista, joten sitä ei siis voi tehdä, joten missä on se täysi vapaus?

Toisaalta voi ajatella että jos kunnioittaa toista ja haluaa tälle pelkkää hyvää, niin ei tule edes mieleen pettää toisen luottamusta. Mutta toisaalta mitä väliä on luottamuksella edes, jos rakkaus on vain noita mainitsemiasi asioita? Eihän rakkauteen silloin kuulu luottamus edes.

Ja entäs jos se toinen sitten pettääkin, koska se tuntuu HÄNESTÄ hyvältä? Se tuntuu hänestä siltä että hänellä on täysi vapaus? Silloinhan sen toisen, joka rakastaa tuolla määritelmällä, täytyy vain sietää se että toinen on muiden kanssa s-hommissa, ja perusteluina on rakkaus. 

Minulle rakkaus tarkoittaa hyviä asioita, ja viha on pelkoa pohjimmiltaan, välinpitämättömyys taasen rakkauden vastakohta.  Näen hyvinä asioina onnellisen ja uskollisen parisuhteen, joten näen tällaisen rakkautena. Jos siihen sekoittuu muita osapuolia, niin rakkaus loppuu.

Ei minusta tuossa ole mitään paradoksia. Jos minä annan sinulle täyden vapauden, ja jos sinä kunnioitat minua, niin sinä et petä minua. Minä puolestani luotan sinuun, koska tiedän, että sinä haluat pelkkää hyvää minulle.

Jos sinä kuitenkin petät minua, koska se tuntuu sinusta hyvältä, niin sitten minä tiedän, että sinä et rakasta minua. Koska pettäminen osoittaa, että sinä et kunnioita minua. Siinä tilanteessa annan sinulle täyden vapauden lähteä. Mitä minä teen parisuhteella, jossa ei ole rakkautta: eli kunnioitusta ja hyvän tahtomista.

Minä näen, että täyden vapauden antaminen liittyy siihen, että toista ei yritä muuttaa tai kontrolloida. Saat olla juuri sellainen kuin olet. Ja minä saan olla juuri sellainen kuin olen. Hyväksymme toisemme.

Se EI tarkoita sitä, että toisella on vapaus kohdella minua huonosti.

Sitä pä ajoikin takaa, että nuo ovat vain korulauseita, jotka tarkoittavat ihan samaa kuin se että et saa olla toisten kanssa. Sinulla on täydellinen vapaus, mutta et saa sekstailla toisten kanssa kun olet minun kanssani. Sama asia, sanottuna muka kauniimmin, ja sitten tarvitsee selittämiseen helkkarin pitkän monologin, jonka lopputulos on täsmälleen sama, eli et saa olla muiden kanssa kun olet minun kanssani ;)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se on kyllä ihan fakta, että lapsuudenperheestä saatu malli vaikuttaa erittäin paljon nimenomaan pariutumiseen ja vanhemmuuteen myöhemmällä iällä. Ja se on ihan tiedostamatonta, se vaan menee niin että kun on tottunut pitämään jotakin tyyliä normaalina, niin sitä ihan luonnostaan toimii sillä tavalla. Olen lukenut tästä tutkimuksia ja huomannut myös ihan omassa (ja läheisten) elämässä, mitä vanhemmaksi tulee niin sitä selvemmin huomaa että ihmiset tosiaan toimivat parisuhteessa ja perheessä hyvin pitkälti samalla tavalla kuin omat vanhempansa. Toteuttavat samantyylistä roolia.

Toki poikkeuksiakin on, esimerkiksi sellaiset jotka olivat niin pettyneitä omaan vanhempaansa, että tekevät tietoisen päätöksen että haluavat olla juuri vanhempiensa vastakohta. Mutta yleensä näin päin, että millainen äiti sellainen tytär jne.

Esimerkiksi tämä pitkään suhteeseen sitoutuminen. Kaikki tuntemani ihmiset, jotka ovat pitkässä ja kestävässä parisuhteessa, ovat sellaisia joiden vanhemmatkin ovat olleet edelleen yhdessä tai vähintään olivat koko heidän lapsuutensa yhdessä ja erosivat vasta kun lapsi oli jo muuttanut kotoa. Silloin sitä on omaksunut itsekin ihan automaattisesti sellaisen me-hengen, että me ollaan perhe ja että me selvitään yhdessä hyvistä ja huonoista hetkistä jne. Haluaa panostaa suhteeseen ja on valmis keskittymään siihen miten tekee suhteesta hyvän ja pysyvän. Rikkinäisissä eroperheissä lapsuutensa eläneet tuttuni taas ovat juurikin itsekin niitä eroherkkiä, jotka eroavat kumppanistaan ihan pienimmästäkin syystä, heti kun ensihuuma hälvenee ja ensimmäiset riidat tai hankaluudet tulee eteen. Jos ei muuta, niin ahdistuvat siitä kun menee liian hyvin, eli on "liian tylsää ja tavallista" ja se puoliso ei olekaan tarpeeksi jännittävä, "tuntuu että elämä menee ohi" jne. Tulee pakonomainen tarve vaihtaa uuteen.

En kyllä täysin allekirjoita. Itse olen eroperheestä ja mies perheestä jossa vanhemmat edelleen yhdessä, kymmeniä vuosia. Minä olen kuitenkin se koti-ihminen, joka on aina lasten kanssa pitänyt arvonssa perhe-elmää.

Mies sensijaan tuuliviiri, koko elämänsä työreissuja, kokouksia, häppeninkejä täynnä. Ei kiinnosta yhteiset asiat tai edes se, mitä minulle kuuluu tai miten mun hommat sujuu.

Miehelle on tärkeää miltä tää kombo näyttää ulospäin: vaimo, lapset, talo jne. ja hänen uransa! Ja oma aika, aikuisen vapaus tehdä mitä huvittaa, vaikka pettää kun siltä tuntuu.

Siis, enemmänkin perusluonnekysymys arvomaailman ohella.

No en allekirjoita ollenkaan minäkään. Kun elää elämää silmät auki ja tuntee monenlaista porukkaa, niin huomaa ettei tuo pidä paikkaansa.

Eroperhe on nykyajan normaali perhe. Lapsi tai lapset seilaavat vanhempien välillä joko viikottain, viikonloppuisin tai sitten äiti hoitaa 24/7. Vähän kun alkaa kyllästyttää puolison naama niin etsitään muuta seuraa, ei tarvitse olla mitään isompia ongelmia. Näin erityisesti alemman sosiaaliluokan perheissä eli vähemmän koulutetuissa. Tämän huomaa jo työkavereista, jotka ovat noin 30-40 v.. Se joka haluaa pitää perheen koossa on jotenkin vanhanaikainen ihminen. Lapsethan tästä erobuumista kärsivät, on paljon pahaa oloa ja mielenterveysongelmia, itsethoisuutta ja syömishäiriöitä. Lapsiperheessä on yhden aikuisen jaksaminen koetuksella, myös isompi sisarus joutuu usein ottamaan vastuuta liikaa. Uudet puolisot eivät monesti siedä niitä entisen liiton lapsia, silti lasten on pakko sietää näitä vieraita ihmisiä kotonaan. Paras tilanne on sen viimeisen liiton lapsilla, jotka saavat elää biologisen isän ja äidin kanssa samassa kodissa.

Lihoin 30 kiloa 20 vuodessa.

En todellakaan laiskuuttani, vaan työstressin takia. Palkallani kustansimme oikein mukavan elämän ja vaikka monta kertaa pyrin pois kuluttavasta työstä niin mies pyysi sinnittelemään.

Lopuksi otti avioeron ja puolet varallisuudestani. Ja nyt minun on jatkettava samassa uuvuttavassa työssä koska muuten en selviäisi laskuista lasten lähivanhempana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vähän ohi aiheen, mutta mitä mielipiteitä: kumppanillani pitkiä tuijotuksia (enemmän kuin viisi sekuntia kesto), hymyilevin silmin, tervehtii silloin tällöin kaupanmyyjä nuoria nättejä naisia. Tervehditäänkö yleensä noin jotain random-kaupantyöntekijöitä? Mua hän ei tuollaisella katseella ole vuosiin katsellut. En ole ylipainoinen, ihan normaalinnäköinen olen, kumppanin kanssa samaa ikäluokkaa.

Mentiin juhliin, meikkasin ja laitoin mekon. Ajettiin juhliin ja mies jäi tuijottamaan lenkkeilijää 😒 olin minäkin nuori ja nätti, itse ahdistunut ja suorastaan ruma. Törkeää. Tuijotti myös esim. vanhaa naista kokoajan kun oltiin perheen kanssa syömässä. Aina sai hävetä. Suuttui ja haukkui hulluksi kun mainitsin.

Samantapaista meneillään täällä. Kumppani ei myönnä noita tuijotuksia, suuttuu kun mainitsen asiasta, minähän se vainoharhainen olen - joopa joo. Näen omin silmin katseensa.

Erositko?

Tämä! Mies on niin tyhmän näköinen ja antaa imbesillin kuvan itsestään! Nykyään en enää liiku juuri missään miehen kanssa, on kuin joku teinijonne aurinkolasiensa takaa kyylää ym. Niin naurettavaa ja lapsellista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vähän ohi aiheen, mutta mitä mielipiteitä: kumppanillani pitkiä tuijotuksia (enemmän kuin viisi sekuntia kesto), hymyilevin silmin, tervehtii silloin tällöin kaupanmyyjä nuoria nättejä naisia. Tervehditäänkö yleensä noin jotain random-kaupantyöntekijöitä? Mua hän ei tuollaisella katseella ole vuosiin katsellut. En ole ylipainoinen, ihan normaalinnäköinen olen, kumppanin kanssa samaa ikäluokkaa.

Mentiin juhliin, meikkasin ja laitoin mekon. Ajettiin juhliin ja mies jäi tuijottamaan lenkkeilijää 😒 olin minäkin nuori ja nätti, itse ahdistunut ja suorastaan ruma. Törkeää. Tuijotti myös esim. vanhaa naista kokoajan kun oltiin perheen kanssa syömässä. Aina sai hävetä. Suuttui ja haukkui hulluksi kun mainitsin.

Samantapaista meneillään täällä. Kumppani ei myönnä noita tuijotuksia, suuttuu kun mainitsen asiasta, minähän se vainoharhainen olen - joopa joo. Näen omin silmin katseensa.

Erositko?

Tämä! Mies on niin tyhmän näköinen ja antaa imbesillin kuvan itsestään! Nykyään en enää liiku juuri missään miehen kanssa, on kuin joku teinijonne aurinkolasiensa takaa kyylää ym. Niin naurettavaa ja lapsellista.

Niinpä. Mun mies törmäsi kuin elokuvissa lyhtypylvääseen töllätessään jonku muijan takapuolta! Oikeesti, en tiennyt nauranko vai itkenkö, loukkas nenänsä ja vuosi verta, sotki vaatteensa. Loppupäivän oli nolona, mutta sama meno jatkuu. On niin tyhmä, kuin kastemato siinä kastematojen sokkelotestissä, jossa mato erehtyy lähes 100 kertaa, että löytää tiensä ulos sokkelosta!

EX:ä alkoi viiskymppisenä etsiin kadonnutta nuoruutta arvatkaapa löytääkö se sitä koskaan? No ei löydä mutta siellä etsiköön eikä takas tartte tulla kun pettymys tulee eteen.

On kuulemma nykyjään normi että naiset yrittävät hakea mennyttänuoruutta kun tarpeeksi ikää tulee en kyllä miehenä ymmärrä??

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vähän ohi aiheen, mutta mitä mielipiteitä: kumppanillani pitkiä tuijotuksia (enemmän kuin viisi sekuntia kesto), hymyilevin silmin, tervehtii silloin tällöin kaupanmyyjä nuoria nättejä naisia. Tervehditäänkö yleensä noin jotain random-kaupantyöntekijöitä? Mua hän ei tuollaisella katseella ole vuosiin katsellut. En ole ylipainoinen, ihan normaalinnäköinen olen, kumppanin kanssa samaa ikäluokkaa.

Mentiin juhliin, meikkasin ja laitoin mekon. Ajettiin juhliin ja mies jäi tuijottamaan lenkkeilijää 😒 olin minäkin nuori ja nätti, itse ahdistunut ja suorastaan ruma. Törkeää. Tuijotti myös esim. vanhaa naista kokoajan kun oltiin perheen kanssa syömässä. Aina sai hävetä. Suuttui ja haukkui hulluksi kun mainitsin.

Samantapaista meneillään täällä. Kumppani ei myönnä noita tuijotuksia, suuttuu kun mainitsen asiasta, minähän se vainoharhainen olen - joopa joo. Näen omin silmin katseensa.

Erositko?

Tämä! Mies on niin tyhmän näköinen ja antaa imbesillin kuvan itsestään! Nykyään en enää liiku juuri missään miehen kanssa, on kuin joku teinijonne aurinkolasiensa takaa kyylää ym. Niin naurettavaa ja lapsellista.

Niinpä. Mun mies törmäsi kuin elokuvissa lyhtypylvääseen töllätessään jonku muijan takapuolta! Oikeesti, en tiennyt nauranko vai itkenkö, loukkas nenänsä ja vuosi verta, sotki vaatteensa. Loppupäivän oli nolona, mutta sama meno jatkuu. On niin tyhmä, kuin kastemato siinä kastematojen sokkelotestissä, jossa mato erehtyy lähes 100 kertaa, että löytää tiensä ulos sokkelosta!

Minun mieheni aloitti tämän tölläämisen joku vuosi sitten. Ensin en ollut varma, mutta kyllä sen muuttuneen käytöksen sitten huomasi selvästi. Asiasta puhuttiin, ja se miehen puolelta kiellettiin. Viimeisen kerran sanoin hänelle että nyt en enää jaksa tuota tuijottamista,  myönsit tai et. Mies pyysi anteeksi. Sen jälkeen ei olle seksiä harrastettu. Mies yrittää kyllä aina välillä, ja vihdoin sanoinkin hänelle että en halua enää häntä kun hän haluaa muitakin kuin minua, ja on tehnyt sen minulle tiettäväksi.

Ero on tulossa, kunhan jompi kumpi sen laittaa vireille. Komea mies töissä on alkanut kiinnostaa, ja olemme käyneet työlounaalla jo usein. En odota mitään sen kummempaa, mutta onpa mukava saada jakamatonta huomiota, ja että toinen kunnioittaa lounaskumppaniaankin olemalla töllöttelemättä muita ihmisiä samalla.

Vierailija kirjoitti:

Välillä näitä lukiessa tuntuu, että käytännössä jokaisen pariskunnan kannattaisi erota, kun lapset ovat aikuisia. Usein sitä odotellaan, ja toivotaan. Sen jälkeen etsitään uutta parisuhdetta, että voisi vielä ainakin kerran rakastua uuteen ihmiseen ja kokea uuden suhteen kiihkeä vaihe.

Tämä, kaivataan elämään uutta sykettä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vähän ohi aiheen, mutta mitä mielipiteitä: kumppanillani pitkiä tuijotuksia (enemmän kuin viisi sekuntia kesto), hymyilevin silmin, tervehtii silloin tällöin kaupanmyyjä nuoria nättejä naisia. Tervehditäänkö yleensä noin jotain random-kaupantyöntekijöitä? Mua hän ei tuollaisella katseella ole vuosiin katsellut. En ole ylipainoinen, ihan normaalinnäköinen olen, kumppanin kanssa samaa ikäluokkaa.

Mentiin juhliin, meikkasin ja laitoin mekon. Ajettiin juhliin ja mies jäi tuijottamaan lenkkeilijää 😒 olin minäkin nuori ja nätti, itse ahdistunut ja suorastaan ruma. Törkeää. Tuijotti myös esim. vanhaa naista kokoajan kun oltiin perheen kanssa syömässä. Aina sai hävetä. Suuttui ja haukkui hulluksi kun mainitsin.

Samantapaista meneillään täällä. Kumppani ei myönnä noita tuijotuksia, suuttuu kun mainitsen asiasta, minähän se vainoharhainen olen - joopa joo. Näen omin silmin katseensa.

Erositko?

Huomaatko tuossa sen oikeasti, mitä mainitsetkin?

Joku toinen nainen oli näyttävämpi ja sitä miehesi tuijotti?

Jos miehesi on sinuun tykästynyt, niin teet sen eteen jotain, aivan taatusti saisit miehesi katselemaan taas samalla lailla.

Näin on meilläkin käynyt, ikinä en ole pettänyt, mutta "kiinnostus" meinasi livetä. Puhuttiin rouvan kanssa asiasta ja jälleen nuoruuden innolla toisiamme himoiten.

Se on vaan lähes fakta (joo, muutama epäkesko), että miehet tykkäävät seksistä ja naisten seksuaalisesta näyttävyydestä. Eli pikkumekkoa, tai kahden kesken hepenettä ylle, niin kiinnostuu.

-M38

Tämän takia en koskaan ota miestä itselleni. Haluan elämänkumppanin, joka rakastaa minua sellaisena kuin olen. Jonka kanssa voi tehdä asioita yhdessä ja nauttia elämästä.

Sen sijaan en halua viettää elämääni leikkien stripparia ja hååraa miehelle, jonka ainoa elämäntarkoitus on kyylätä naisten "seksuaalista näyttävyyttä" ja jyystää kuin porakone.

Siispä koira on paljon parempi vaihtoehto. Ei tarvi keikistellä hepeneissä vaan tulee rakastetuksi omana itsenään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yhdessä 20 vuotta, 25-vuotiaasta 45-vuotiaaksi. Naimisissa siitä 17 vuotta.

Miehen rakkaus vain loppui. Ei ihmeempiä riitoja, ei edes alkoholin käyttöä ikinä (molemmat absolutisteja).

Tuohan oli kamalaa. Miten se ilmeni? Miten huomasit asian ja yritittekö korjata sitä?

Rakkaus pitäisi olla tahtotila.

Vähän ohis, mutta luin kerran sellaisen viisauden, että tahdosta puhuminen voi johtaa tilanteeseen, jossa yksi osapuoli kiristää toista "tahdolla". Eli siis väittää, että hän tahtoo rakastaa enemmän kuin toinen. Siinä ei välttämättä ole kyse oikeasta rakkaudesta, vaan lyömäaseesta, jolla se väitetysti vähemmän rakastava on huonompi osapuoli. 

Esim. pettäjä voisi väittää, että käytöksestään huolimatta hän on päättänyt tahtoa rakastaa ja siksi hänen rakkautensa on parempi kuin sen, joka rakastaa vain tunteella, ei tahdolla.

Semantiikkaa tämä voi olla monen kohdalla, mutta pointti on se, että millään sanoilla ei loppujen lopuksi ole kovinkaan paljon tekemistä rakkauden kohdalla.  

Minä miellän tahdosta puhumisen sitoutumiseen. Eli olen sitoutunut tähän liittoon ja haluan toiselle pelkkää hyvää. Vähän kuin on sitoutunut työpaikkaan, ja tekee kaikkensa sen eteen.

Eri

Ihan samasta asiasta kyse, vaikka käytät eri sanaa. Mitä tahasa termiä voi käyttää oikein tai väärin. Joku voisi syyllistää toista siitä, ettei tämä enää olekaan yhtä sitoutunut, toisin sanoen rakasta. Tällainen ihminen vetoaa sitoutumiseen, vaikkei enää itsekään rakasta, mutta teeskentelee sitä. Totuus on, että kenenkään ei ole pakko rakastaa, vaikka 20 vuotta sitten lupasi niin. 

Mies ei enää rakasta minua. Haluaa avioeron. Eli, vielä en ole eronnut, mutta pian olen. Arki tappanut rakkauden. Ei yhteistä aikaa, ei tukiverkkoja. Lapset lähentelee teini-ikää, jatkuvaa vääntöä niiden kanssa. Eri näkemykset kasvatuksesta. Arjesta väsyneenä tilanteet kärjistynyt usein riidaksi. Mies paljon pois kotoa, nyt kertoi, että sen vuoksi ettei halua olla minun kanssa. Ja minä yksin vääntänyt lasten kanssa. Kun mies kotiutunut, minä ajattelin että hoitakoon hän vuorostaan. Jolloin hän koki tekevänsä kaiken yksin.

Puhumattomuus.

Siinäpä niitä syitä.

Hienoa, et olet liikkeellä tuommoisella asenteella. Parisuhde tarvitsee töitä, ja jossain kohtaa myös sitä tahtomista.

Näin jälkikäteen, kun kaikki on jo pilalla ja menetetty näkee sen mitä olisi pitänyt tehdä toisin.

N 42v parisuhteessa 16v naimisissa 3v

Avioero tuli, kun vaimon salasuhde paljastui. Olin kysellyt jo yli puoli vuotta vaimolta, että mikä on, kun oot jotenkin outo. Ei kuulemma mikään, työkiireet vaan painaa. No, tais painaa se toinen mies siellä, ihan kirjaimellisesti. Minkäänlaisia riitoja ei meillä ollut, hoidin lapsia ja tein kotitöitä. Yli kymmenen vuotta oltiin oltu yhdessä. Voin rehellisesti sanoa, että olin hyvä aviomies ja perheen isä. Seksiä puuhailtiin vaimon kanssa noin pari kertaa viikossa, joskus enemmänkin.

Salasuhteen paljastuttua vaimo ei osannut sanoa mitään syytä teolleen, sanoi vain rakastuneena tähän toiseen mieheen, työpaikalta tietysti. Tämähän nyt tietysti on valhe. Terapiassa jouduin käymään pitkään ja terapeuttikin sanoi pettämisen ja ihastumisen olevan aina valinta. Ei ole mikään pakko kenenkään liittoaan rikkoa, ei se vahingossa sinne lipsahda.

Tietysti kävi niin, että minä ja lapset kärsittiin erosta paljon, perheemme hajosi ja ex vaimo elää uutta juhlallista riemukasta elämäänsä uuden miehensä kanssa. Niin elettiin mekin silloin aikanaan.. Tottakai se elämä vähän tasoittuu perhe-elämässä. Saa nähdä miten heille käy, kun alkuhuuma nyt alkaa varmaan olla ohi pikkuhiljaa.

Lopuksi voin todeta, etten ollut kuvitellut koskaan joutuvani eroisäksi ja näköjään kaikki voi joutua avioeron kokemaan. Se riittää kun toinen päättää pettää tai muuten lähteä, ei sille toinen mahda yksin mitään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vähän ohi aiheen, mutta mitä mielipiteitä: kumppanillani pitkiä tuijotuksia (enemmän kuin viisi sekuntia kesto), hymyilevin silmin, tervehtii silloin tällöin kaupanmyyjä nuoria nättejä naisia. Tervehditäänkö yleensä noin jotain random-kaupantyöntekijöitä? Mua hän ei tuollaisella katseella ole vuosiin katsellut. En ole ylipainoinen, ihan normaalinnäköinen olen, kumppanin kanssa samaa ikäluokkaa.

Mentiin juhliin, meikkasin ja laitoin mekon. Ajettiin juhliin ja mies jäi tuijottamaan lenkkeilijää 😒 olin minäkin nuori ja nätti, itse ahdistunut ja suorastaan ruma. Törkeää. Tuijotti myös esim. vanhaa naista kokoajan kun oltiin perheen kanssa syömässä. Aina sai hävetä. Suuttui ja haukkui hulluksi kun mainitsin.

Samantapaista meneillään täällä. Kumppani ei myönnä noita tuijotuksia, suuttuu kun mainitsen asiasta, minähän se vainoharhainen olen - joopa joo. Näen omin silmin katseensa.

Erositko?

Tämä! Mies on niin tyhmän näköinen ja antaa imbesillin kuvan itsestään! Nykyään en enää liiku juuri missään miehen kanssa, on kuin joku teinijonne aurinkolasiensa takaa kyylää ym. Niin naurettavaa ja lapsellista.

Niinpä. Mun mies törmäsi kuin elokuvissa lyhtypylvääseen töllätessään jonku muijan takapuolta! Oikeesti, en tiennyt nauranko vai itkenkö, loukkas nenänsä ja vuosi verta, sotki vaatteensa. Loppupäivän oli nolona, mutta sama meno jatkuu. On niin tyhmä, kuin kastemato siinä kastematojen sokkelotestissä, jossa mato erehtyy lähes 100 kertaa, että löytää tiensä ulos sokkelosta!

Minun mieheni aloitti tämän tölläämisen joku vuosi sitten. Ensin en ollut varma, mutta kyllä sen muuttuneen käytöksen sitten huomasi selvästi. Asiasta puhuttiin, ja se miehen puolelta kiellettiin. Viimeisen kerran sanoin hänelle että nyt en enää jaksa tuota tuijottamista,  myönsit tai et. Mies pyysi anteeksi. Sen jälkeen ei olle seksiä harrastettu. Mies yrittää kyllä aina välillä, ja vihdoin sanoinkin hänelle että en halua enää häntä kun hän haluaa muitakin kuin minua, ja on tehnyt sen minulle tiettäväksi.

Ero on tulossa, kunhan jompi kumpi sen laittaa vireille. Komea mies töissä on alkanut kiinnostaa, ja olemme käyneet työlounaalla jo usein. En odota mitään sen kummempaa, mutta onpa mukava saada jakamatonta huomiota, ja että toinen kunnioittaa lounaskumppaniaankin olemalla töllöttelemättä muita ihmisiä samalla.

Ensinnäkään ei ole mitään pahaa katsoa jotain toista, niin tekevät naiset kuin miehetkin. Saa komeaa / kaunista ihmistä katsoa, kehuakin. Se ei ole himoa, eikä pettämistä. Sen sijaan, sinä suunnittelet jo mielessäsi pettämistä ihan käytännössä. Enää ei mene kuin yksi askel ja petät miestäsi. Haluatko todella olla yksi niistä pettävistä perheenrikkojista? Jos on pakko erota, niin ota ero ensin. Älä riko toista ihmistä pettämällä. Pettäminen rikkoo kaiken.

Arki erottaa ihmiset jotka ovat hypänneet suhteeseen ulkonäön ja kemian perässä.

Se, miksi naiset menee naimisiin miesten kanssa, jotka ovat "lapsia", vastuuttomia, inhottavia, sitä en tajua koskaan. Ja vielä pysyvät naimissa näiden kanssa. Ei vissiin minkäänlaista itsekunnioitusta.