Lue keskustelun säännöt.
Miksi teille tuli avioero?
Tavoitteeni on pitkä, jopa elinikäinen liitto toisen ihmisen kanssa. Haluan tutustua niihin mahdollisiin sudenkuoppiin ja ongelmiin mihin liitto voi kaatua jos on kaatuakseen. On varmasti paljon syitä joille ei mitään voi, mutta uskon että on myös sellaisia joita voi ehkäistä etukäteen. Ajatteletko itse, että olisit voinut tehdä jotain eron estääksesi jos olisit ryhtynyt toimenpiteisiin tarpeeksi aikaisin vai oliko ero väistämätön? Kerro myös minkä ikäisenä erosit ja kuinka pitkän liiton jälkeen. Kiitos vastauksista :)
Kommentit (1765)
Mies puhuu mulle rumasti ja yrittää määräillä ja muuttaa mua. Mies ei oikein ymmärrä miksi niin ei saa tehdä ja keskusteleminen on mahdotonta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehen piilovittuilu. Huutelee typeryyksiä jos olemme kahden, niinkun ikäänkuin laulauen "v i t u uun ä m m mä.. ä mmmääää. Olette kaikkii h uoriaaaaaaa. Äm mä äm mä ä mmä .
Olen ennen hoitamassa kehitysvammaisia ja monella jolla oli tourette, oli samanlaisia eleitä ja pakonomaista huutamista jotain ihan järjetöntä.Miehen kanssa puhuin tästä ja otin esille niin suuttui ja sano et nähään huomenna lähe menee ,lähe menee!!!!!!!
Lähdin. Toisen kerran kavereita oli käymässä ja sanoi kaverille jonka kanssa puhuivat jostain mitä en kuullut ja miehen kaveri kysyi "ymmärräks?" Niin mies vastasi että ymmärrän, toisin kuin eräät täällä" .....
Ja katsoi minua.
Sanoi kaverin aikana " hyi tääl jotenki haisee, mä kyl oon käynyt tänää suihkussa mut toi ei oo, se kävi eilen ". Ja mies jo 36, ei mikään teini. Niin monta hämmentävää juttua ja lyhyessä ajassa pahentuneet, käyttäytyy jatkuvasti kuin oikeasti joku 6 vuotias. Mun siskon 8 vuotias on henkisesti kypsempi kun mun mies, et mitä hittooo oikeesti tässä voi enää tehdä jos kuitenkin rakastaa?En tiedä kuinka yleistä, mutta samantyylistä meilläkin. Mies haukkuu aina kun kukaan muu ei ole kuulemassa, tönii vaivihkaa julkisilla paikoilla, muka vahingossa, valehtelee ja kieltää kirkkain silmin valehdelleensa, vaikka aivan todistettavasti on valehdellut. Alkoholi on myös ongelma, kieltää senkin. Ongelma on hänen mukaansa minulla, koska en enää juo sitä vähäisintäkään.
Eli aina muiden läsnäollessa ei tee mitään sellaista, josta jäisi kiinni, mutta kun olemme kahdestaan alkaa jonkintasoinen nöyryyttäminen.
Tätä on jatkunut jo liian kauan ja eroa mietin. Jokin miestä vaivaa, mutta mikä?
Onko aina ollut tuollainen? Alusta asti ainakin jotain viitteitä moiseen käytökseen, vai alkanut yllättäen?
En ole mikään tohtori enkä tunne miestä, joten en ala mitään diagnooseja jakelemaan. Kuitenkin narsisteja tunteneena ja niistä paljon lukeneena tuo kuulostaa aika tyypilliseltä narsistin käytökseltä. Eli muiden seurassa osataan feikata; olla hurmaava, hauska, ystävällinen jne. Sitten siellä neljän seinän sisällä se h*lvetti pääsee irti; haukkuu, lyttää, manipuloi, kontrolloi jne.
Alkuaikoina oli kyllä jopa ylitsevuotavan ihastunut ja myöhemminkin lahjoja, kukkia jne. Toisaalta vuosien aikana muille naisille flirttailua aina jos mahdollista kun olen läsnä eli jää tuijottamaan jotain naista/takapuolta tms. ja kun huomautan, että ei ole kohteliasta, kieltää katsoneensa tai vain tuijottaa minua ilmeettömänä eikä puhu mitään. Työpiireissä antaa itsestään kuvan kaikien kaverina ja huumoriveikkona, kotona vetäytyy sohvalle ja pakenee urheilun katsomiseen tai lukee jotain, lähtee yksin lenkille tms. Siis, hetken voi puhua jotain niitä näitä, mutta sitten loppuillan vaimo ja perhe on kuin tyhjää ilmaa, ei juuri kontaktia ellei pakko.
On jäänyt myös kiinni aivan arkisten asioiden valehtelusta, mutta aina on jokin selitys tai radiohiljaisuus. Koskaan ei kerro asian todellista laittaa tai korjaa valhetta, tai pyydä mitään anteeksi.
No edelleenkin kuulostaa paljon narsistilta. Voi kyllä olla muutakin siinä lisäksi.
Esim. tuo, että katselee muita naisia sinun läsnäollessa, on juuri sitä henkistä väkivaltaa. Tietää, että sinusta tuntuu pahalta, mutta jatkaa silti. Ja että muiden silmissä pyrkii näyttämään hienolta ihmiseltä, miellyttämään muita. Ja se, että aluksi halusi hurmata sinut ja kehui, osteli lahjoja. Pyrki siis saamaan sinut ansaan.
Onko ikinä ollut tilannetta, jossa olisit loukkaantunut muiden nähden? Jos on, niin miten silloin toimii?
Kyllästyin elättämään laiskaa työnteosta vieraantunutta ihmistä joka ei muuta tehnyt kun nalkutti ja vaati. Onneksi en suostunut tekemään hänelle lasta kaikista niistä vaatimuksista huolimatta. Olen ennemmin loppu elämän yksin kun siipeilijän elättäjänä.
Jätin ex vaimon koska hän oli vihainen, kiukkuinen ja aggressiivinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tietyssä iässä on vaara, että vaimo muuttuu anopin kaltaiseksi.
mitä sitten tapahtuu jos mies on hyvissä väleissä äitini kanssa :D
Ex-vaimo muuttui kärttyisäksi ja rähjäsi milloin mistäkin. Helppo siitä oli lähteä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jätin ex vaimon koska hän oli vihainen, kiukkuinen ja aggressiivinen.
Onneksi ei sentään äkäinen.
Vierailija kirjoitti:
Kyllästyin elättämään laiskaa työnteosta vieraantunutta ihmistä joka ei muuta tehnyt kun nalkutti ja vaati. Onneksi en suostunut tekemään hänelle lasta kaikista niistä vaatimuksista huolimatta. Olen ennemmin loppu elämän yksin kun siipeilijän elättäjänä.
Haha minä tein sille laiskalle siipeilijälle kolme. Tosin minä niitä pieniä hinguinkin, ei kaduta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikki riippuvuudet ovat parisuhteen kannalta vaarallisia. -Suosittelen tutustumaan tulevaan kumppaniin rauhassa ja ajan kanssa, ja ennen sitoutumista varmistamaan sen, että tulevalla puolisolla ei ole mitään riippuvuuksia. Riippuvuudet kun laittavat ihmiset tekemään todella pahoja asioita puolisolleen.
Olen nähnyt peliriippuvaisen joka käytti puolisonsa pankkitunnuksia luvatta ottaakseen lainaa ja saadakseen pelaamisensa jatkumaan. -Kun kaikki sitten paljastui, hän jätti puolisonsa yksin vastaamaan pelaamiseen ottamistaan veloista.
Olen nähnyt päihderiippuvaisia jotka lupaavat raitistua, ja joskus yrittävätkin, mutta retkahtavat sitten taas uudelleen. Vuosi vuodelta ja suhde suhteelta aina vain uudelleen.
Olen nähnyt seksiriippuvaisen jolla oli niin paha pakkomielle, että hän saattoi olla kolmen eri kumppanin kanssa samana päivänä pettämässä puolisoaan.
Riippuvuuksista kärsivät ovat yleensä kehittäneet joukon keinoja peitellä ja salata riippuvuuttaan. Nämä paljastuvat kuitenkin pidemmällä aikavälillä, varsinkin jos asutaan yhdessä. Siksi kannattaisi aina asua yhdessä ennen avioliiton solmimista. Lupauksiin paremmasta ei kannata uskoa, vaan riippuvaiselle on tehtävä selväksi se, että vain teoilla on merkitystä, sanoilla ja lupauksilla ei ole mitään merkitystä. Siksi riippuvuuksista kärsivän kanssa ei pidä sitoutua ennen kuin voi olla varma siitä, että riippuvuudesta on pästy eroon ja avioehto on tehty.
Olen tupakkariippuvainen, enkä tunnista noita mainitsemiasi esteitä tälle 15vuotta jatkuneelle avioliitolle.
Ei nuo muutkaan riippuvaiset itse tunnista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehen piilovittuilu. Huutelee typeryyksiä jos olemme kahden, niinkun ikäänkuin laulauen "v i t u uun ä m m mä.. ä mmmääää. Olette kaikkii h uoriaaaaaaa. Äm mä äm mä ä mmä .
Olen ennen hoitamassa kehitysvammaisia ja monella jolla oli tourette, oli samanlaisia eleitä ja pakonomaista huutamista jotain ihan järjetöntä.Miehen kanssa puhuin tästä ja otin esille niin suuttui ja sano et nähään huomenna lähe menee ,lähe menee!!!!!!!
Lähdin. Toisen kerran kavereita oli käymässä ja sanoi kaverille jonka kanssa puhuivat jostain mitä en kuullut ja miehen kaveri kysyi "ymmärräks?" Niin mies vastasi että ymmärrän, toisin kuin eräät täällä" .....
Ja katsoi minua.
Sanoi kaverin aikana " hyi tääl jotenki haisee, mä kyl oon käynyt tänää suihkussa mut toi ei oo, se kävi eilen ". Ja mies jo 36, ei mikään teini. Niin monta hämmentävää juttua ja lyhyessä ajassa pahentuneet, käyttäytyy jatkuvasti kuin oikeasti joku 6 vuotias. Mun siskon 8 vuotias on henkisesti kypsempi kun mun mies, et mitä hittooo oikeesti tässä voi enää tehdä jos kuitenkin rakastaa?En tiedä kuinka yleistä, mutta samantyylistä meilläkin. Mies haukkuu aina kun kukaan muu ei ole kuulemassa, tönii vaivihkaa julkisilla paikoilla, muka vahingossa, valehtelee ja kieltää kirkkain silmin valehdelleensa, vaikka aivan todistettavasti on valehdellut. Alkoholi on myös ongelma, kieltää senkin. Ongelma on hänen mukaansa minulla, koska en enää juo sitä vähäisintäkään.
Eli aina muiden läsnäollessa ei tee mitään sellaista, josta jäisi kiinni, mutta kun olemme kahdestaan alkaa jonkintasoinen nöyryyttäminen.
Tätä on jatkunut jo liian kauan ja eroa mietin. Jokin miestä vaivaa, mutta mikä?
Onko aina ollut tuollainen? Alusta asti ainakin jotain viitteitä moiseen käytökseen, vai alkanut yllättäen?
En ole mikään tohtori enkä tunne miestä, joten en ala mitään diagnooseja jakelemaan. Kuitenkin narsisteja tunteneena ja niistä paljon lukeneena tuo kuulostaa aika tyypilliseltä narsistin käytökseltä. Eli muiden seurassa osataan feikata; olla hurmaava, hauska, ystävällinen jne. Sitten siellä neljän seinän sisällä se h*lvetti pääsee irti; haukkuu, lyttää, manipuloi, kontrolloi jne.
Alkuaikoina oli kyllä jopa ylitsevuotavan ihastunut ja myöhemminkin lahjoja, kukkia jne. Toisaalta vuosien aikana muille naisille flirttailua aina jos mahdollista kun olen läsnä eli jää tuijottamaan jotain naista/takapuolta tms. ja kun huomautan, että ei ole kohteliasta, kieltää katsoneensa tai vain tuijottaa minua ilmeettömänä eikä puhu mitään. Työpiireissä antaa itsestään kuvan kaikien kaverina ja huumoriveikkona, kotona vetäytyy sohvalle ja pakenee urheilun katsomiseen tai lukee jotain, lähtee yksin lenkille tms. Siis, hetken voi puhua jotain niitä näitä, mutta sitten loppuillan vaimo ja perhe on kuin tyhjää ilmaa, ei juuri kontaktia ellei pakko.
On jäänyt myös kiinni aivan arkisten asioiden valehtelusta, mutta aina on jokin selitys tai radiohiljaisuus. Koskaan ei kerro asian todellista laittaa tai korjaa valhetta, tai pyydä mitään anteeksi.
No edelleenkin kuulostaa paljon narsistilta. Voi kyllä olla muutakin siinä lisäksi.
Esim. tuo, että katselee muita naisia sinun läsnäollessa, on juuri sitä henkistä väkivaltaa. Tietää, että sinusta tuntuu pahalta, mutta jatkaa silti. Ja että muiden silmissä pyrkii näyttämään hienolta ihmiseltä, miellyttämään muita. Ja se, että aluksi halusi hurmata sinut ja kehui, osteli lahjoja. Pyrki siis saamaan sinut ansaan.
Onko ikinä ollut tilannetta, jossa olisit loukkaantunut muiden nähden? Jos on, niin miten silloin toimii?
On joitakin. Eräs tilanne oli, jossa miehen sukulainen hiukan juoneena alkoi nimittelemään minua, josta loukkaannuin ja lähdin tikanteesta pois kommentoimatta mitään. Mies käyttäytyi kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan ja kun yritin puhua miehen kanssa syistä miksi ko. sukulainen alkoi nimittelemään, mies totesi, että mitä sitten, mitä sä tuollaisesta välität, jonka jälkeen myöhemminkään asiasta ei ole saanut puhua ja mies on todennut, ettei tämän sukulaisen nimeäkään saa enää mainita, eikä tätä sukulaista ole tavattu tapahtuman jälkeen. Näissä tilanteissa mies pyrkii poistumaan ( ja minä mukana) nopeasti, mahdollisimman huomiota herättämättömösti, eikä niistä puhuta enää. Asiat vaietaan, niitä ei ole ikään kuin tapahtunutkaan. Muutenkin moni hankala asia esim. läheisen kuolema, sairaus tms. on kuin tabu. Ne pitää vaieta, eikä mistään ongelmista tms. saa puhua muille esim. sukulaisille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä hoidin kotityöt, ruoanlaiton, kaupassa käynnit ja lapset 90% Lisäksi tein töitä, urheilin ja pidin itsestäni huolta. Seksiä oli ja yritin miellyttää. Olen muutenkin miellyttäjätyyppiä ja perfektionisti. Lopulta sain avioliitostani burnoutin.
Mun rakkaus miestä kohtaan ei koskaan loppunut, mutta hänen minuun kyllä, vaikka muuta väitti. Rakkaus ei ole sanoja, vaan tekoja. Kyllästyin tekemään kaiken yksin. Se "rakastan sua" ennen nukkumaanmenoa, nopea nusaisu takaapäin ja kotitöiden jättäminen kaikki minun harteilleni ei enää vuosikausiin rakkaudelta tuntunut.
Ja ei, en "lihonnut muodottomaksi", mies kylläkin. Rakastin silti ja rakastan edelleen. Mutta ei yhdessä enää olla. En suostu kynnysmaton asemaan vaikka kuinka rakastaisin. Mies vonkaa takas yhteen, mutta se on myöhäistä nyt. Parisuhdeterapiastakin kieltäytyi, ei edes sen verran halunnut taistella vuokseni. Joten olkoon yksin sitten. Minä voin vain paremmin ilman häntä, sitä jatkuvaa antamista ja minkään saamista takaisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä oli ihan eri käsitys siitä, mikä on (hyvä) avioliitto. Minä kaipasin kosketusta, seksiä, läheisyyttä jne, exän mielestä avioliitto oli sitä että hänellä on joku joka laittaa ruokaa ja siivoaa. Enkä liioittele yhtään! Kysyin häneltä suoraan, että mitä minä hänen mielestään saan siitä avioliitosta ja hän sanoi, että "saat laittaa mulle ruokaa". Kaikki muu oli sitä, että hänestä halusin kuun taivaalta (hänen sanojaan). Mitään se ei halunnut puhua minulle ja seksiä oli kerran vuodessa tai kolmessa (en liioittele tässäkään). 15 vuoden harkitsemisen jälkeen otin eron.
Mentiin yhteen nuorina opiskelijoina. Minä opiskelin teknistä alaa, vaimo taidetta. Ymmärsin toki jo silloin, että tulevaisuudessa minä kantaisin suuremman taloudellisen vastuun. Oltiin kuitenkin tyytyväisiä ja onnellisia monta vuotta, vaikka oltiin köyhiä. Sitten kun aloin tienata aika hyvin, eksä alkoikin yllättäen vaatia jos jonkinlaista luksustuotetta yms. Yhtäkkiä olisikin pitänyt matkustaa lomalla jonnekin Tulimaahan tai Etelä-Afrikkaan, hankkia aivan tarpeettoman iso asunto, ja vaatteet olisi pitänyt ostaa uudet pari kertaa vuodessa. Itse olin tyytyväinen nuoruusaikojen vaatimattomaan elämään, enkä kaivannut kaikkea tätä turhuutta. Tällaisesta ei ollut myöskään koskaan köyhinä ollessamme ollut puhetta. "Pihiydestäni" sain kuulla sitten jatkuvaa nälvimistä ja valitusta. Lopulta en enää jaksanut nähdäkään koko ihmistä, ja ero oli molemminpuolinen päätös. Avioehtoa ei ollut, joten eksä teki siinä hyvän tilin. Ex-appivanhemmat elävät hyvin vaatimattomasti, ja ovat aina olleet köyhiä, joten sieltäkään suunnalta tällaista en osannut ennustaa.
Se on exän kunniaksi sanottava, että suuren osan erorahoistaan hän käytti vanhempiensa avustamiseen. En tiedä millä elää nykyään.
Tätä on vaikea selittää näin tiivistäen, mutta meillä syy oli pitkälti sellainen joka liittyy syviin tunteisiin, tarpeisiin ja omaan identiteettiin/olemiseen.
Irinan laulu, jossa lauletaan että : "Näe minut tässä sitä toivoisin, samat tarpeet lienee muillakin. Teet minusta liian varovaisen, jotenkin lamaantuneen"
Uskalsin vasta 15 vuoden liiton jälkeen myöntää itselleni, että me ei olla oikeat toisillemme. Miehen läsnäolo elämässäni teki minusta ihan eri ihmisen. Jotenkin valjun.
Vierailija kirjoitti:
Tätä on vaikea selittää näin tiivistäen, mutta meillä syy oli pitkälti sellainen joka liittyy syviin tunteisiin, tarpeisiin ja omaan identiteettiin/olemiseen.
Irinan laulu, jossa lauletaan että : "Näe minut tässä sitä toivoisin, samat tarpeet lienee muillakin. Teet minusta liian varovaisen, jotenkin lamaantuneen"Uskalsin vasta 15 vuoden liiton jälkeen myöntää itselleni, että me ei olla oikeat toisillemme. Miehen läsnäolo elämässäni teki minusta ihan eri ihmisen. Jotenkin valjun.
Toivottavasti ette saaneet lapsia.
Se kulunut klisee, että kasvettiin erilleen pitää paikkaansa meidänkin suhteessa . Muistan kun nuorena kauhistellen mietin tuota lausetta ja hämmästelin että miten ihmiset muka voi muuttua täysin erilaisiksi mutta niin siinä vaan voi pitkässä juoksussa käydä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhdessä 20 vuotta, 25-vuotiaasta 45-vuotiaaksi. Naimisissa siitä 17 vuotta.
Miehen rakkaus vain loppui. Ei ihmeempiä riitoja, ei edes alkoholin käyttöä ikinä (molemmat absolutisteja).
Tuohan oli kamalaa. Miten se ilmeni? Miten huomasit asian ja yritittekö korjata sitä?
Rakkaus pitäisi olla tahtotila.
Että tunteettomina vaan elämää eteenpäin ja kulissit pidetään pystyssä vaikka mikä olis, koska joskus tuli luvattua mitä KUKAAN EI IKINÄ VOI LUVATA kellekään ,kun ei edes huomisesta voi tietää? Tahtotila in my ass.
Mä uskon että rakkaus on tahdon asia. Pitkässä suhteessa tulee aikoja kun sitä rakkautta ei vaan löydy. Toinen ärsyttää, tuntuu että olisi parempi yksin. Tähän mennessä se rakkaus on kuitenkin löytynyt aina uudestaan ja uudestaan. Siinä pitää vaan valita se parisuhde joka ikinen päivä, tahtoa selvitä siitä kun toinen taas tympii. Tämä tietenkin pätee vain sellaisissa parisuhteissa, missä ei ole minkäänlaista väkivaltaa, vaan kaikki on oikeasti ihan hyvin. Aina ei vaan jaksa rakastaa sitä samaa naamaa. Siitä pääsee kuitenkin yli.
Alkuaikoina oli kyllä jopa ylitsevuotavan ihastunut ja myöhemminkin lahjoja, kukkia jne. Toisaalta vuosien aikana muille naisille flirttailua aina jos mahdollista kun olen läsnä eli jää tuijottamaan jotain naista/takapuolta tms. ja kun huomautan, että ei ole kohteliasta, kieltää katsoneensa tai vain tuijottaa minua ilmeettömänä eikä puhu mitään. Työpiireissä antaa itsestään kuvan kaikien kaverina ja huumoriveikkona, kotona vetäytyy sohvalle ja pakenee urheilun katsomiseen tai lukee jotain, lähtee yksin lenkille tms. Siis, hetken voi puhua jotain niitä näitä, mutta sitten loppuillan vaimo ja perhe on kuin tyhjää ilmaa, ei juuri kontaktia ellei pakko.
On jäänyt myös kiinni aivan arkisten asioiden valehtelusta, mutta aina on jokin selitys tai radiohiljaisuus. Koskaan ei kerro asian todellista laittaa tai korjaa valhetta, tai pyydä mitään anteeksi.