Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Miksi teille tuli avioero?
Tavoitteeni on pitkä, jopa elinikäinen liitto toisen ihmisen kanssa. Haluan tutustua niihin mahdollisiin sudenkuoppiin ja ongelmiin mihin liitto voi kaatua jos on kaatuakseen. On varmasti paljon syitä joille ei mitään voi, mutta uskon että on myös sellaisia joita voi ehkäistä etukäteen. Ajatteletko itse, että olisit voinut tehdä jotain eron estääksesi jos olisit ryhtynyt toimenpiteisiin tarpeeksi aikaisin vai oliko ero väistämätön? Kerro myös minkä ikäisenä erosit ja kuinka pitkän liiton jälkeen. Kiitos vastauksista :)
Kommentit (1765)
mark kirjoitti:
Katsokaas kun naimisiin ei mennä huvikseen se vihkiminen ei ole vain nätti kaava vaan lupaus olla uskollinen rakastaa tehdä työtä sen eteen ja kantaa toista vaikka mitä tapahtuisi.
Ja se lupaus tehdään jumalan kasvojen edessä. Ymmärrättekö?
Se ei ole tilaisuus missä mennään yhteen koska trendikkäällä jukalla on iso penis ja vielä isompi lompakko tai maijalla on nätit rinnat ja hän on kuin teinityttö vartaloltaan. Ei vaan siksi että vaikka toisesta tulisi miten muodoton pallero ja köyhä kuin kirkonrotta sinä rakastat häntä ja tuet. Sinä pysyt siinä ja näet vaivaa että pysytte vaikka mitä tapahtuisi ja rakastat. Se on avioliiton ydin.
Niinhän se on. Silti on tilanteita, joissa on mahdoton jatkaa. Jos toinen lyö. Vaikka miten rakastaisi, ei ole turvallista jäädä. Jää vielä lapset orvoiksi, jos oikein huonosti käy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen nyt 45 v mies. Ero tuli noin 10 vuotta sitten. Eron suurimmat syyt olivat pettäminen ja meidän erilaiset tarpeet. EX lihoi myös noin 30 kiloa eikä kotiäitinä pitänyt itsestään huolta. Itse rakensin uraa ja olin viikot hotelleissa. Pettäminen oli arkipäivää ja kotona lihonut ex ei halunnut seksiä. Välitin kuitenkin hänestä ja minun oli pakko ottaa ero koska en kestänyt omantuntoni kanssa. Älkää ihmiset hyvät vieraantuko toisistanne vaan oikeasti puhukaa aikuisen tavoin tarpeistanne ennen kuin ero tulee. On syytä myös miettiä mitä kaikkea ottaa elämässä "päällekkäin" hoidettavaksi. Ei ainakaan onnistunut itsellä ura, lapset, ja houkutuksia täynnä oleva elämä kodin ulkopuolella.
No meillä meni suhde poikki kun löysin miehen puhelimesta viestittelyä teineille ja hän oli ilmoittanut iäkseen 30v vaikka on yli 50v. Jotenkin ihan sairasta. Jatkuva pornon katsominen kiristi jo suhdetta, mutta tuo oli jo kaiken huippu. Jotenkin se vaan. ällötti.
Oma liittoni päättyi, kun mies rakastui toiseen. Ei hän tarvinnut kuin pari viikkoa miettimisaikaa todetakseen, että yli 20 vuotta kestänyt suhde kannattaa päättää kertaheitolla ja hypätä uuden onnen matkaan. Mä olin ollut avioliiton aikana se, joka oli yrittänyt saada meidät pariterapiaan tai ylipäänsä keskustelemaan asioista. Mutta puolison mielestä "kaikki oli hyvin". Sitten kun hän rakastui, hän tajusi, että meillä meni kaikki päin persettä. Eikä hän ollut enää tuossa vaiheessa halukas työstämään meidän asioita, koska unelmien nainen oli tullut mukaan kuvioihin.
Vierailija kirjoitti:
mark kirjoitti:
Suurimmat syyt avioliiton loppumiseen lyhykäisesti.
1. On naitu väärä henkilö jostain muusta syystä kuin rakkaudesta. (Veikkaan että yleisin syy)
2. Ei olla hoidettu parisuhdetta.
Siis mitä ihmettä?!?!? Veikkaat, että suurin syy on se, että naimisiin ei ole menty rakkaudesta??? Mulle nimenomaan suurin syy oli intohimoinen rakkaus, oikein sokeasti rakastuin, aivan päättömästi. Mikään muu ei vaakakupissa painanut kuin tuo rakkaudentunne. En edes tiennyt, että joku voisi mennä muista syistä naimisiin! Mitä nuo muut syyt edes ovat?!
Ehkäpä tarkoitti, että molempien pitää olla rakastunut. Se ei riitä, että vain toinen on, ja valitettavasti tuollaisiakin liittoja on olemassa, missä jompikumpi ei ole ikinä puolisoaan rakastanutkaan. Tässäkin ketjussa muutama niin kertoi, että naimisiin on menty vain tavan vuoksi ja ihan kivan kanssa.
Mitä olen seurannut, niin osa miehistä ja naisista ei lainkaan hahmota miten rakastunut käyttäytyy. Eli silloin piittaamaton käytös vain jatkuu ja jatkuu koko liiton ajan. Ei ole halua miellyttää toista, silloin ei ole rakkauttakaan. Moni tragedia (tuhlata elämänsä ja tehdä lapset puolison kanssa, jonka kanssa rakkaus ei ole molemminpuolista) jäisi tapahtumatta, jos jo lapsesta asti opetettaisiin, mitä se käytännössä tarkoittaa että rakastaa. Miten sellainen ihminen käyttäytyy jne.
Koska, kuten sanottua, ei riitä, että vain toinen rakastaa ja haluaa tehdä kaikkensa parisuhteen eteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ex-vaimo rupesi pettämään ja sain selville. Pamahti vielä raskaaksi toiselle.
Vierailija kirjoitti:
Olen nyt 45 v mies. Ero tuli noin 10 vuotta sitten. Eron suurimmat syyt olivat pettäminen ja meidän erilaiset tarpeet. EX lihoi myös noin 30 kiloa eikä kotiäitinä pitänyt itsestään huolta. Itse rakensin uraa ja olin viikot hotelleissa. Pettäminen oli arkipäivää ja kotona lihonut ex ei halunnut seksiä. Välitin kuitenkin hänestä ja minun oli pakko ottaa ero koska en kestänyt omantuntoni kanssa. Älkää ihmiset hyvät vieraantuko toisistanne vaan oikeasti puhukaa aikuisen tavoin tarpeistanne ennen kuin ero tulee. On syytä myös miettiä mitä kaikkea ottaa elämässä "päällekkäin" hoidettavaksi. Ei ainakaan onnistunut itsellä ura, lapset, ja houkutuksia täynnä oleva elämä kodin ulkopuolella.
Eli sinä olit se mulkku joka nyt yrittää selitellä pettämistä? Että vielä kehtaat, ja vihjaat että se oli vaimon syy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nainen oli narsu ja käytti surutta hyväkseen. Löysin toisen naisen, joka auttoi ulos suhteesta. Opin kantapäön kautta, ettei pidä tehdä minkaanlaisia kompromisseja naisen suhteen. Vain paras huippulaatu joka suhteessa kelpaa enää.
juu ex vaimot on aika petollisia, päivät imetään pomon munaa autossa jossa se on päivän mytinyt ja sitten tullaan kotiin iloisena ja pusutellaan lapset ekaksi. lerppiksestä välitetään enempi kuin omasta perheestä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eksä oli jo ennen lapsia itsepäinen ja homssuuntuva, mutta sairastui ilmeisesti raskauden jälkeiseen masennukseen. Ei jaksanut tehdä mitään, makasi vain ja valitti kuinka huono mies olen kun en auta. Lopetti ADHD-lääkkensä, sotki koko asunnon aivan järkyttävään kuntoon työpäivän aikana, alkoi pahoinpidellä lapsta, kun ei jaksanut, kieltäytyi hakemasta apua ja kertoi päin naamaa lastensuojelulle ja lastenlääkärille, kuinka vika on minussa. Sairaudentunnottomuus, luki papereissa.
Aikuista oli mahdotonta saada pakkohoitoon. Luulen, että yritin silti liikaa ja olisi pitänyt lähteä aikaisemmin. Olin kilttimies ja oli ihan mukava hoivata toista, niin kauan kuin se onnistui. Psyykkisiä ongelmia oli jo sitä ennen, mutta pysyivät kurissa lääkkeillä, kunnes raskaus räjäytti kaiken käsiin. Pitäisi kai osata katsella terveitä naisia, mutta oma äitini oli samanlainen ja ehdollisti hoivaamaan toista. Turhaan yhteiskuntakin ylistää sitä sairaista huolta pitämistä.
Vierailija kirjoitti:
Nainen oli narsu ja käytti surutta hyväkseen. Löysin toisen naisen, joka auttoi ulos suhteesta. Opin kantapäön kautta, ettei pidä tehdä minkaanlaisia kompromisseja naisen suhteen. Vain paras huippulaatu joka suhteessa kelpaa enää.
Minusta tämä on hyvä neuvo, vaikka joku olikin alapeukuttanut. Itse olen noudattanut tuota aina valitessani poikaystäviä ja aviomiehen, nyt yli 30 vuotta jo yhdessä onnellisina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuosta eroperhetaustasta. Eiköhän sillä ole väliä, mikä eron syy on ollut ja miten ero on hoidettu. Jos ero on ollut ns. kypsien aikuisten pitkän harkinnan tulos ja vanhemmat ovat hyvissä väleissä eron jälkeen vs. ero on ollut riitaisa ja vanhempien välit ovat yhä vaikeat.
Pahinta turvattomuutta aiheuttaa ero johon ei ole mitään selkeää syytä. Sopuisa toiseen kyllästyminen ja se, että alkaa vain haluta elämältä jotain muuta, on kaikkein rikkovin ero, niin lapselle, kuin sille kyllästymisen kohteelle.
Omassakin liitossa lapsi saa sitten pelätä tämän päivän koittavan, vaikka toimisi itse kuinka hyvin ja rakastavasti.
Itse jouduin tällaisen eron uhriksi ja koen turvattomuutta ja pelkoa jätetyksi tulemisesta nykyisessä muuten täydellisessä suhteessani vielä vuosienkin jälkeen.
M40+
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaipaan aikoja, jolloin yhteiskunta ei suvainnut eroja.
Nyt erotaan liian heppoisesti.
Mielestäni pettäminen tulisi olla rangaistavaa.
Kyllä, lupausten pettäminen rikkoo ihmisen.
Avioeron alulle panijoille kunnon rangaistukset!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaipaan aikoja, jolloin yhteiskunta ei suvainnut eroja.
Nyt erotaan liian heppoisesti.
Mielestäni pettäminen tulisi olla rangaistavaa.
Kyllä, lupausten pettäminen rikkoo ihmisen.
Avioeron alulle panijoille kunnon rangaistukset!
Meillä meni niin, että ex petti lukuisia ja lukuisia lupauksia, kunnes sain tarpeekseni ja hain eroa.
Olen vielä liian kokematon vastamaan avioliitoista, mutta mitä itse pohdin näin nuoreen ikään usemapaa suhdetta mitä ollut, niin kyllä ne pystyy nimeämään miksi homma ei toimi oli ikää sitten 20 tai 40.
-keskusteluyhteys puuttuu, se taito on tärkeä että molemmat osaa keskustella ja tuo ilmi ajatuksia ääneen. Ei voi olettaa toisen osaavan lukea ajatuksia eikä myöskään päättävän kaikesta yksin. Tähän kaatui mun ensimmäinen suhde.
-Itsekeskeisyys, jos on toisen kanssa, etenkin jos saman katon alla asuu se tarkoittaa kykyä tehdä kompromisseja. Tähän kaatui toinen suhde. Toinen oli sitä mieltä että huonekaluja myöten mun pitäisi luopua omistani, elää hänen rutiinien mukaan ja kuulemma ihmiset tekee kodin (siksi en olisi saanut tuoda omasta kodista edes astioita tai lakanoita). Ei saanut olla mitään omaa.
-Sinua ei aseteta koskaan etusijalle, vaan olet kaikessa kakkonen.
Nykyinen suhde näyttää vihreää valoa: kunnioitetaan toista, keskustelu onnistuu, joka päivä osoitetaan toisillemme jotenkin että välitetään, kyetään kompromisseihin, aikaa järkätään meille, saa olla myös omia juttuja ja menoja vapaasti, ollaan onnellisia toisen puolesta pienistäkin asioista, tuetaan toista ja ollaan rehellisiä myös silloin kun joku asia vituttaa. Asioista saa sanoa eikä tarvitse miettiä ettei voisi sanoa.
Järkätkää asiat sillai että valtasuhteiden määrittelylle ei oo tarvetta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Keski-iässä tulee avioeropiikki, kun naiset menettävät sen minkä vuoksi miehet heistä kiinnostuvat.
Vain tyhmät miehet ajattelevat näin.
Se on ihan tilastollinen fakta. Enkä ole mies.
Sittenhän voit varmaankin laittaa niitä faktatilastoja näytille?
Se on luultavasti fakta, että keski-ikä tuo eropiikin, mutta selittyykö se syy, eli naisen viehättävyyden katoaminen tilastoilla?
Totuus tekee kipeää. Uhotaan vain ettei le kuullutkaan nuorempaan vaihtamisesta tai keski-iässä eroamisesta 👍
Jos totuus on se, että miehet eivät rakasta naisia vaan näiden ulkonäköä sen hetken kun se on kauneimmillaan, niin miksi se tekisi kipeää? Sehän on vain hyvä että tuollainen asia tulee esiin ennen naimisiinmenoa ja voi keksiä elämällään jotain muuta kuin olla jollekulle silmänruokana sen aikaa kun se häntä miellyttää, ja tulla sitten heitetyksi pois. En minä ainakaan tuollaista tulevaisuutta kaipaa.
Se tekee kipeää niille joiden on munaa saatava.
Naimisissa tasan 10 vuotta. Vaimo sekä petti, että joi viinaa. Oli kaikissa asioissa oikeassa. Syytti kaikesta minua. Haukkui sukulaisiani, en tehnyt mitään oikein. Halusi erossa puolet omaisuudesta, vaikka olin itse hankkinut omaisuuteni ennen avioliittoa.
Siinä syitä miksi tuli ero. Uhkali erolla ainakin kolme vuotta ennen lopullista eroa. Koomisinta oli, että lopullisen eron hain Minä eikä suinkaan hän.
Alue: Aihe vapaa
Tuo on hyvä, ettei yritä muuttaa tai määräillä toista. Vapaaehtoisuuteen perustuen liitto kestää.
Sen sijaan tuo on minun mielestäni ihan väärä vinkki, että asukaa lähekkäin omissa asunnoissanne. En kokenut toimivaksi. Helpompaa olla saman katon alla. Saman katon allekin voi sopia molemmille omat huoneet, esim. nukkua eri huoneissa, jos ei halua nukkua samassa sängyssä. Oma harrastehuone on myös kiva. Mutta kiva on sekin, että voi viettää aikaa yhdessä yhteisessä kodissa eikä ole aina vieraana toisen nurkissa. Kun meillä oli tuo omat asunnot-vaihe, tuli helposti sellainen tunne, että pitäisi tehdä jotain, esim. tiskata paistinpannut tai laittaa ruokaa siellä toisen kämpässä. Vessakin oli niin epäsiisti, että teki mieli pestä se. Toisaalta kun se juuri menee liian pitkälle, jos peset oman vessan ja lähdet puolison kämppään pesemään hänenkin vessansa. Olen myös kuullut pariskunnista, jotka viettävät aina sen yhteisen ajan vain toisen luona. Silloinhan toinen asuu puoliksi omassa kodissaan ja puoliksi puolisonsa kodissa. Sama silloin molempien asua samassa kodissa ja vaikka sitten omat huoneet.