Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Miksi teille tuli avioero?
Tavoitteeni on pitkä, jopa elinikäinen liitto toisen ihmisen kanssa. Haluan tutustua niihin mahdollisiin sudenkuoppiin ja ongelmiin mihin liitto voi kaatua jos on kaatuakseen. On varmasti paljon syitä joille ei mitään voi, mutta uskon että on myös sellaisia joita voi ehkäistä etukäteen. Ajatteletko itse, että olisit voinut tehdä jotain eron estääksesi jos olisit ryhtynyt toimenpiteisiin tarpeeksi aikaisin vai oliko ero väistämätön? Kerro myös minkä ikäisenä erosit ja kuinka pitkän liiton jälkeen. Kiitos vastauksista :)
Kommentit (1765)
Meidän avioliitto, siitä tuli sellainen sisko ja sen veli suhde. Enkä halunnut elää parisuhteesssa josta puuttuu kaikki hellyys, koskettelu, suudelmat, seksikin .
Olisi pitänyt tehdä tämä montavuotta aikaisemmin, koska tiesin ettei paluuta normiin ole
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tapasimme lukiossa kymmenen vuotta sitten kun olin 16, naimisiin kun olin 18 ja esikoinen syntyi kahden kuukauden päästä siitä. Halusin kokeilla taukoa tylsäksi käyneestä suhteesta kun olin 21, takana oli nuoren veljen kuolema ja pääsy yliopistoon kahden rankan kotiäitivuoden jälkeen. Tuntui että on hirveä kiire elää ennen kuin kuolen itsekin, ja siinä elämänjanossa ja parikymppisen pehmeässä päässä unohtui kaikki oikeasti tärkeät asiat. Vuoden elättelimme toivoa siitä että vaihe menee ohi ja tulen järkiini, toisin kävi, avioero astui voimaan kun olin 22 ja vuoden kuluttua siitä aloin tajuta miten peruuttamattoman virheen olen tehnyt. Olin kahden vuoden aikana tehnyt kaikkea kivaa kavereiden kanssa ja löytänyt uuden miehen sen sijaan että olisin elänyt vastuullista arkea oman turvallisen ja ihanan perheeni kanssa. Olin ehtinyt myös muuttaa toiseen kaupunkiin, "koska huvitti". Oli tapahtunut liikaa että olisin voinut enää vain palata. Ex-mieheni todennäköisesti inhosi naamaani, hyvästä syystä.
Yritän nyt vain antaa itselleni anteeksi ja pitää huolen siitä etten enää koskaan jätä perhettäni siksi että aidan toisella puolella ruoho näyttää aina vihreämmältä. Kannan häpeää etä-äitiydestäni ainakin siihen asti että lapsemme on täysi-ikäinen. Olen lopettanut alkoholin käytön jottei se saisi minua käyttäytymään harkitsemattomasti.
Älä nyt ylenmäärin itseäsi soimaile, ihan perusmeininkiä nuorilla ihmisillä jotka eivät vielä ole itseänsä oppineet tuntemaan riittävästi. Esimerkkisi kertoo hyvin sen miksi niitä lapsia ei pitäisi tehdä noin nuorena, tai ainakaan sillä mentaliteetilla että tässä on nyt loppuelämäksi perhe. Ilman lasta olisit kuin kuka tahansa nuori jonka ensirakkaus ei ollutkaan se "oikea".
Vierailija kirjoitti:
Tietyssä iässä on vaara, että vaimo muuttuu anopin kaltaiseksi.
Ja mies muuttuu isänsä kaltaiseksi. En olisi tuotakaan uskonut, mutta oma mies on siitä 100% esimerkki.
Käyttäytyy nykyään juuri kuten isänsä aikoinaan, vaikka silloin arvosteli isäänsä juuri noista ikävistä luonteenpiirteistä.
Kaikki me varmaan muututaan iän kanssa ja kai sitä alkaa vanhempiaan muistuttamaan, koska sieltähän ne geenit on peritty ;)
Vierailija kirjoitti:
Keski-iässä tulee avioeropiikki, kun naiset menettävät sen minkä vuoksi miehet heistä kiinnostuvat.
Eikös täällä av:llä aina ukot valita, että naiset hakee lähes kaikki erot ja mies olisi liittoon ihan tyytyväinen ? Onko asia siis kuitenkin niin, että keski-iässä mies menettää sen, minkä takia naiset heistä ovat aikoinaan kiinnostuneet?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun ex-mies löysi uuden naisen 52-vuotiaana, silleen perinteisesti itseään puolet nuoremman. Otti ja lähti, olivat salaa olleet kimpassa jo muutaman vuoden. Yhteistä liittoa oli takana silloin 24 vuotta. Erosta ilmoitti tekstiviestillä ja laittoi perään lakimiehen yhteystiedot. Yhteisen sijoitustilin oli putsannut pohjia myöten ja oman puolikkaansa asunnosta antanut vakuudeksi uuteen asuntolainaan uuden vaimonsa kanssa. Noita on nyt kohta 4 vuotta lakituvassa selvitelty ja tappiolle jään varmaankin minä, sen verran hyvin oli ex juristinsa kanssa asiat pohjustanut ja mulla on terveys romahtanut enkä jaksa enää tuota showta. Mitä pitempään se jatkuu sitä kauemmin mun elämässä pysyy väkeä, jota en siellä kaipaa, ja sitä huonompaan kuntoon menen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tietyssä iässä on vaara, että vaimo muuttuu anopin kaltaiseksi.
Ja mies muuttuu isänsä kaltaiseksi. En olisi tuotakaan uskonut, mutta oma mies on siitä 100% esimerkki.
Käyttäytyy nykyään juuri kuten isänsä aikoinaan, vaikka silloin arvosteli isäänsä juuri noista ikävistä luonteenpiirteistä.
Kaikki me varmaan muututaan iän kanssa ja kai sitä alkaa vanhempiaan muistuttamaan, koska sieltähän ne geenit on peritty ;)
Totta :D
Mieheeni rakastuin osaksi siksi että hänellä oli aina jotain erikoista meneillään, siis jotain " ei se ota jos ei annakaan" -kokeilua, en edes osaa tarkemmin selittää :D Lisäksi hän oli aina valmis kaikkeen, ja estoton elämän osalta, vastasi aina kyllä, vaikka ehdotus olisi ollut miten erikoinen.
Isänsä taas on ollut koko sen ajan minkä hänet olen tuntenut, möllöttäjä joka katsoo urheilua tvstä. Jos puhuu jotain niin heittelee iänikuisia letkautuksia jotka eivät naurata ketään sitten kasarin-ysärin.
Niinpä vain on mieheni pikkuhiljaa kääntymässä samanlaiseksi möllöttäjäksi kuin isänsä, vaikka en olisi ikinä uskonut että niin aktiivisesta miehestä voisi tulla möllöttäjä!
Niinpä vain olen myöhemmin oppinut että mieheni isä oli samanlainen nuorempana kuin miehenikin nuorempana oli. Kyllä kannattaisi uskoa sitä että kannattaa katsoa anoppia/appea jos haluaa tietää miltä oma mussukka näyttää vahempana ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Keski-iässä tulee avioeropiikki, kun naiset menettävät sen minkä vuoksi miehet heistä kiinnostuvat.
Eikös täällä av:llä aina ukot valita, että naiset hakee lähes kaikki erot ja mies olisi liittoon ihan tyytyväinen ? Onko asia siis kuitenkin niin, että keski-iässä mies menettää sen, minkä takia naiset heistä ovat aikoinaan kiinnostuneet?
Ei mies menetä mitään keski-iässä.
Nainen menettää kun p...u kuivuu eikä seksi kiinnosta ja mies nakkaa pihalle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Keski-iässä tulee avioeropiikki, kun naiset menettävät sen minkä vuoksi miehet heistä kiinnostuvat.
Eikös täällä av:llä aina ukot valita, että naiset hakee lähes kaikki erot ja mies olisi liittoon ihan tyytyväinen ? Onko asia siis kuitenkin niin, että keski-iässä mies menettää sen, minkä takia naiset heistä ovat aikoinaan kiinnostuneet?
Ei mies menetä mitään keski-iässä.
Nainen menettää kun p...u kuivuu eikä seksi kiinnosta ja mies nakkaa pihalle.
Siis minkä nainen menettää? I*ioott ja kuspää miehen jolta on saanut huonoa seksiä vuosikaudet? Joutaakin kuivua mokoma värkki. On niitä muitakin miehiä jotka saa värkin kostumaan uudestaan. T. Vaihtamalla todellakin parani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies sairastui ja joutui hoitokotiin. Hoidin häntä kunnes masennuin itse psykoottistasoisesti. Otin eron parin vuoden kuluttua, koska eihän meidän avioliitto ollut enää avioliitto, kuten sen ymmärrän. Elämäni raskain päätös. Oltiin oltu yhdessä 29 vuotta, joista 18 vuotta naimisissa. Olin tuolloin 44-vuotias.
En vain halua asua parisuhteessa koska se on ihan perseestä. Asun ennemmin lapsen kanssa kahden kuin otan samaan talouteen toisen aikuisen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tapasimme lukiossa kymmenen vuotta sitten kun olin 16, naimisiin kun olin 18 ja esikoinen syntyi kahden kuukauden päästä siitä. Halusin kokeilla taukoa tylsäksi käyneestä suhteesta kun olin 21, takana oli nuoren veljen kuolema ja pääsy yliopistoon kahden rankan kotiäitivuoden jälkeen. Tuntui että on hirveä kiire elää ennen kuin kuolen itsekin, ja siinä elämänjanossa ja parikymppisen pehmeässä päässä unohtui kaikki oikeasti tärkeät asiat. Vuoden elättelimme toivoa siitä että vaihe menee ohi ja tulen järkiini, toisin kävi, avioero astui voimaan kun olin 22 ja vuoden kuluttua siitä aloin tajuta miten peruuttamattoman virheen olen tehnyt. Olin kahden vuoden aikana tehnyt kaikkea kivaa kavereiden kanssa ja löytänyt uuden miehen sen sijaan että olisin elänyt vastuullista arkea oman turvallisen ja ihanan perheeni kanssa. Olin ehtinyt myös muuttaa toiseen kaupunkiin, "koska huvitti". Oli tapahtunut liikaa että olisin voinut enää vain palata. Ex-mieheni todennäköisesti inhosi naamaani, hyvästä syystä.
Yritän nyt vain antaa itselleni anteeksi ja pitää huolen siitä etten enää koskaan jätä perhettäni siksi että aidan toisella puolella ruoho näyttää aina vihreämmältä. Kannan häpeää etä-äitiydestäni ainakin siihen asti että lapsemme on täysi-ikäinen. Olen lopettanut alkoholin käytön jottei se saisi minua käyttäytymään harkitsemattomasti.
Onhan tuo valtavan ymmärrettävää, niin nuori olit ja olet kuitenkin. Olisiko kuitenkin mahdollisuutta pyytää ex-mieheltä vilpittömästi anteeksi? Kaikkea hyvää, ei etä-äitiys ole häpeä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tietyssä iässä on vaara, että vaimo muuttuu anopin kaltaiseksi.
Ja mies muuttuu isänsä kaltaiseksi. En olisi tuotakaan uskonut, mutta oma mies on siitä 100% esimerkki.
Käyttäytyy nykyään juuri kuten isänsä aikoinaan, vaikka silloin arvosteli isäänsä juuri noista ikävistä luonteenpiirteistä.
Kaikki me varmaan muututaan iän kanssa ja kai sitä alkaa vanhempiaan muistuttamaan, koska sieltähän ne geenit on peritty ;)
Totta :D
Mieheeni rakastuin osaksi siksi että hänellä oli aina jotain erikoista meneillään, siis jotain " ei se ota jos ei annakaan" -kokeilua, en edes osaa tarkemmin selittää :D Lisäksi hän oli aina valmis kaikkeen, ja estoton elämän osalta, vastasi aina kyllä, vaikka ehdotus olisi ollut miten erikoinen.
Isänsä taas on ollut koko sen ajan minkä hänet olen tuntenut, möllöttäjä joka katsoo urheilua tvstä. Jos puhuu jotain niin heittelee iänikuisia letkautuksia jotka eivät naurata ketään sitten kasarin-ysärin.
Niinpä vain on mieheni pikkuhiljaa kääntymässä samanlaiseksi möllöttäjäksi kuin isänsä, vaikka en olisi ikinä uskonut että niin aktiivisesta miehestä voisi tulla möllöttäjä!
Niinpä vain olen myöhemmin oppinut että mieheni isä oli samanlainen nuorempana kuin miehenikin nuorempana oli. Kyllä kannattaisi uskoa sitä että kannattaa katsoa anoppia/appea jos haluaa tietää miltä oma mussukka näyttää vahempana ;)
Sitä kutsutaan aikuistumiseksi.
Vaimo alkoi pitää peliä pomonsa kanssa (15v nuorempi, naimisissa) ja pyörittivät melkoista kaksoiselämää noin kaksi vuotta. Lopputuloksena vaimo sai lähteä 30v avioliiton jälkeen ja mies jatkoi perhe-elämäänsä kuin mitään ei olisi tapahtunut. Mietin joskus, että kertoisiko pomon vaimolle, mutta annoin olla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on vähän tympeä vastaus, mutta kannattaa valita sellainen kumppani, joka ei itse tule eroperheestä ja jolle nimenomaan pitkä avioliitto on arvo itsessään. Nykyään aika harvinaista.
Erot ja lapsuudenperheen mallit puskee tosi herkästi päälle. Ja tilastojenkin valossa vanhempien ero lisää lapsen eroriskiä.
Meilläkin mies vain kyllästyi lopulta. Myönsi, ettei kiinnostanut enää. Ei ollut tahtoa, ei ollut lapsuuden kodin mallia, kannatti kuulemma erota aiemmin kuin myöhemmin. Lapsiakin oli.
Tämä on kyllä surullinen seikka. Oma poikaystäväni tulee eroperheestä, nimenomaan sellaisesta missä mies vaihtoi vaimon nuorempaan tämän vanhetessa. Tämä on minusta se ikävin kohtalo, koska se jotenkin mitätöi koko liiton. Kyse olikin vain vaimon nuoruudesta ja ulkonäöstä, ja se oli ainoa liittoa koossapitävä syy. Rakkautta ei koskaan ollutkaan vaan vain ulkoiset syyt olla yhdessä.
Sinänsä ei kyllä tee mieli poikaystävää tämän takia jättääkään, mutta mietityttää asia toki.
Tässä ison lisäkurjuuden tuo vielä se, että asialle ei voi itse tehdä mitään. Ei voi lopettaa vanhenemista. Monessa muussa asiassa voi yrittää tehdä parhaansa avioliiton eteen mutta vanhenemista ei voi lopettaa ja tuntuu hölmölle tulla jätetyksi sellaisen asian takia mikä tapahtuu kaikille. Jos tämä on yleinen trendi että miehet eivät halua olla naisen kanssa enää kun tälle tulee ikää, pitkät liitot eivät ole mahdollisia. Nuorten naisten ei kannata pariutua ollenkaan, jos lyhyt liitto ei ole se mitä he haluavat.
No mutta tuohan ei ole ihan totta. Toki yleispuheissa ja vauva-palstalla tätä näkee, mutta tilastollinen tosiasia on, että se on nainen, joka pariutumiset ja erot useimmiten päättää.
Suurin eron aiheuttaja on lapset. Kahdessa aallossa, ensin tulee erorypäs nuorilla aikuisilla, kun lapset on pieniä ja sitä arjen rankkuutta ei kestetä. Toinen erorypäs tulee keski-ikäisillä, kun lapset lentää pesästä ja huomataan ettei olekaan ollut muuta yhteistä kuin lapset.
Tietysti jotkut haluamalla haluaa lukea rivien välistä jotain naisten rupsahtamista ja elätellä kuvitelmia, joissa sillä rupsahtaneella ukolla olisi muka nuoria kaunottaria tyrkyllä paljonkin. Totuuden kaikki näkee ympärillään, ei ole totta. Antaa ihmisten silti kuvitella mitä haluavat, jos siitä parempi mieli itselleen tulee.
Vierailija kirjoitti:
Kun akka ei enää antanut pillua.
Minkäköhän takia🤔 olisiko syy ollut ehkä sinussa?
vuosien liitto,en voinut tehdä mitään, asiasta ei keskusteltu,hänellä oli liian helppoa ja tämä on hyvä naisten muistaa se että tekee todella parhaansa ei siltikään riitä,sitten mies kaipaa haasteita
Vierailija kirjoitti:
Mun ex-mies löysi uuden naisen 52-vuotiaana, silleen perinteisesti itseään puolet nuoremman. Otti ja lähti, olivat salaa olleet kimpassa jo muutaman vuoden. Yhteistä liittoa oli takana silloin 24 vuotta. Erosta ilmoitti tekstiviestillä ja laittoi perään lakimiehen yhteystiedot. Yhteisen sijoitustilin oli putsannut pohjia myöten ja oman puolikkaansa asunnosta antanut vakuudeksi uuteen asuntolainaan uuden vaimonsa kanssa. Noita on nyt kohta 4 vuotta lakituvassa selvitelty ja tappiolle jään varmaankin minä, sen verran hyvin oli ex juristinsa kanssa asiat pohjustanut ja mulla on terveys romahtanut enkä jaksa enää tuota showta. Mitä pitempään se jatkuu sitä kauemmin mun elämässä pysyy väkeä, jota en siellä kaipaa, ja sitä huonompaan kuntoon menen.
Hu huh huh huh. Järkky tarina.
Alue: Aihe vapaa
Mulla ja miehellä on molemmilla fyysiset sairaudet, joista ei parannuta. Sille ei mitään voi ja hyvin eletään asian kanssa. Mutta ei kumpikaan meistä katselisi sitä, jos toinen potisi vuosikausia masennusta tekemättä asialle mitään. Eri juttu, jos ei hoidosta huolimatta olo kohene, mutta sairaus ei tarkoita, etteikö sitä voisi yrittää hoitaa.