Muita, jotka lukivat Lucky Lukea ja Asterixia lapsena?
Kommentit (164)
Hulluja nuo roomalaiset kirjoitti:
Assburger kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asterixiin kyllästyin, kun siinä on aina käytännössä ihan sama juoni.
Asteriski juo taikajuomaan ja alkaa viikon roomalaisia. Obelix tekee samaa, mutta putosi lapsena pataan, niin ei tarvitse taikajuomaakaan.
Eihän toki ollut.
Asterixissa parodioidaan hurjasti eri asioita.
Suosikkitarinani ovat Asterix olympialsisissa sekä Riidankylväjä.
Asterix ja Caesarin laakeriseppele on myös hyvä.Pilkkakirveen iskuja saavat niin doping, juntit ulkomailla, juoruavat ja panetrelevat ihmiset, nousukkaat, juovuksissa rehentelevät...
Antiikin maailmaa ja tapahtumia esitetään humoristisesti.
Ja tietenkin: nykymaailman kansallisuudet esiintyvät Asterixin maailmassa karrikoituina heimoina ja kansoina.
Gallialaiset itse ovat ranskalaisten karikatyyri.
Gallialaisten suomennetut nimet ovat myös ovelia kuten Aladobix, Trubaturix ja moni muu.
Ja naisia kyttäävä vanha kääkkä Senilix...
Nalle Puhista oli nuoruudessani myös sarjakuvia.
Ne ovat varmaan vieläkin tallessa vanhempieni mökillä.
Juu, kyllä luettiin ja myös Tinttiä.
Olin joskus kakruna kuumeessa pitkään ja luin peiton alla Asterixia ja söin lusikalla hunajaa purkista suoraan.
Vielä aikuisiällä kun maistoin sellaista kovaa hunajaa tuli se Axterix sarjakuva mieleen. Erikoisia mielenyhtymiä.
Täti aina osti jokaisen Asterixin kun se ilmestyi, oli kiva kyläillä siellä. Itselläkin on aika monta niitä. Lucky Lukeja myös olen tykännyt molemmista. Jossain vaiheessa luin paljon Francisco Ibáñezin Älli ja Tälli sarjakuvia, todella hauskoja, häneltä on myös Timo Tiikeri joka oli hyvä myös mutta ei Ällin ja Tällin vertainen. Inhosin aikoinaan jos puhuin Ällistä ja Tällistä niin vanhempi polvi aina sanoi Ällitälli joka oli kai joku tv-komedia liitukaudella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Strumffit oli kivoja.
Minä en tykännyt, en suostunut lukemaan, kun niissä luki strumffi. Ne ovat smurffeja. ap
Te kaikki tätä älykästä kommenttia alapeukuttaneet, vetäkää naisen alapää päähänne. Kaikki pitää pyrkiä kirjoittamaan oikein! Ja se oma teksti oikoluetaan ennen enterin painallusta! Lärspevet!
Lucky Luke on aina ollut jees, samoin Tex Willer, Ahmed Ahne, Asterix, Masi, Mustanaamio, Teräsmies, Ryhmä-X, Ihmeneloset ja monet muut.
Luin Tex Willereitä. Kaverit luki Reginoita. Tai jotain Linna-sarjoja.
- mummo -
Vierailija kirjoitti:
Assburger kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asterixiin kyllästyin, kun siinä on aina käytännössä ihan sama juoni.
Asteriski juo taikajuomaan ja alkaa viikon roomalaisia. Obelix tekee samaa, mutta putosi lapsena pataan, niin ei tarvitse taikajuomaakaan.
Eihän toki ollut.
Asterixissa parodioidaan hurjasti eri asioita.
Suosikkitarinani ovat Asterix olympialsisissa sekä Riidankylväjä.
Asterix ja Caesarin laakeriseppele on myös hyvä.Pilkkakirveen iskuja saavat niin doping, juntit ulkomailla, juoruavat ja panetrelevat ihmiset, nousukkaat, juovuksissa rehentelevät...
Antiikin maailmaa ja tapahtumia esitetään humoristisesti.
Ja tietenkin: nykymaailman kansallisuudet esiintyvät Asterixin maailmassa karrikoituina heimoina ja kansoina.
Gallialaiset itse ovat ranskalaisten karikatyyri.
Asterix-albumienkin taso vaihtelee.
Nuo mainitut ovat ehdotonta huippua.
Aluksi hieman haki muotoaan, kunnes saavutti huikean tason niin tekstien kuin visuaalisen ilmaisun osalta.
Toki mukana on huteja, kuten tökerön sovinistinen "Ruusu ja miekka".Alkuperäisen käsikirjoittajan kuoltua tekstit menettivät teränsä.
Ihmeen paljon tosiaan vaikutti käsikirjoittajan kuolema suhteellisen nuorena vuonna 1977.
Jostain luin jiskus, että gallialaiset ovat ranskalaisten allegoria ja roomalaiset jenkkien. En sitten tiedä varmasti...
Faija keräsi Asterixeja, joten meillä oli ne melkein kaikki. Lucky Lukesta, Tintistä ja Smurffeista tykkäsin myös kovasti.
Asterix on aikuisena kiva lukea uudestaan ; kun on enemmän tietoa ja kokemusta niin tarinoista aukeaa ihan uusi taso - kunnon stereotypiat jylläävät lempeästi esitettynä
Luin tietenkin, eikös kaikki? Ja lisäksi Tinttiä, Ahmed Ahnetta ja muitakin, Marsupilami jo mainittiinkin. Ahmed Ahne oli paras, siinä oli eniten mielikuvitusta, jotkut jutut meni jo aika psykedeelisiksi.
70-luvulla ilmestyi Non stop -niminen lehti, jossa oli jatkosarjoina monia eurooppalaisia sarjakuvia. Kirjastossa niitä luin, mutta juonen seuraaminen oli tosi haastavaa, kun ei aina saanut kaikki lehtiä luettavakseen. Muistan ainakin sellaisia sarjoja kuin Filemon, Piko ja Fantasio (smurffit on näiden spin off), Natasha, Yoko Tsuno, Modesty Blaise, Valerian, ja Corto Maltese.
Ja sitten oli tietenkin Tex Willer, Pecos Bill, Tarzan, Mustanaamio, Tarzanin poika, Taika-Jim... Olen tainnut lukea aika paljon sarjakuvia! Ja toki paljon muutakin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Assburger kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asterixiin kyllästyin, kun siinä on aina käytännössä ihan sama juoni.
Asteriski juo taikajuomaan ja alkaa viikon roomalaisia. Obelix tekee samaa, mutta putosi lapsena pataan, niin ei tarvitse taikajuomaakaan.
Eihän toki ollut.
Asterixissa parodioidaan hurjasti eri asioita.
Suosikkitarinani ovat Asterix olympialsisissa sekä Riidankylväjä.
Asterix ja Caesarin laakeriseppele on myös hyvä.Pilkkakirveen iskuja saavat niin doping, juntit ulkomailla, juoruavat ja panetrelevat ihmiset, nousukkaat, juovuksissa rehentelevät...
Antiikin maailmaa ja tapahtumia esitetään humoristisesti.
Ja tietenkin: nykymaailman kansallisuudet esiintyvät Asterixin maailmassa karrikoituina heimoina ja kansoina.
Gallialaiset itse ovat ranskalaisten karikatyyri.
Asterix-albumienkin taso vaihtelee.
Nuo mainitut ovat ehdotonta huippua.
Aluksi hieman haki muotoaan, kunnes saavutti huikean tason niin tekstien kuin visuaalisen ilmaisun osalta.
Toki mukana on huteja, kuten tökerön sovinistinen "Ruusu ja miekka".Alkuperäisen käsikirjoittajan kuoltua tekstit menettivät teränsä.
Ihmeen paljon tosiaan vaikutti käsikirjoittajan kuolema suhteellisen nuorena vuonna 1977.
Jostain luin jiskus, että gallialaiset ovat ranskalaisten allegoria ja roomalaiset jenkkien. En sitten tiedä varmasti...
Olen kuullut sellaisenkin tulkinnan, että roomalaiset kuvaavat Ranskan yläluokkaa(Caesarin muisuttaessa De Gaullea)
gallialaiset kansanmiehiä ja -naisia, rahvasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No mutta muistaako kukaan teistä Lätsää?
Muistan hämärästi, entä Tex Willeriä?
Noi on mun iskän aikaisia juttuja ja lisäksi iskäni vielä luki Tarzania.
Eri
Vierailija kirjoitti:
Minä luin molempia. Ranskalaiset sarjakuvat ovat parhaita. Ahmed Ahne oli myös hyvä.
Ja Filemon ja Barelli.
Vierailija kirjoitti:
Strumffit oli välillä Muffe nimelläkin, ainakin pari albumia.
Ruutu ja sen seuraaja NonStop oli ihan ylivoimaisia lehtiä, ehkä jopa parasta mitä suomessa on ikinä julkaistu.
NonStopit vm. 1975-1977 löytyvät kaapista ja yhä niitä jaksaa lukea. Sarjat on huippuja ja käännökset niin hienoja ja sujuvia että sellaista kieltä ei nykyään tule vastaan.
Lucky Luke, Asterix, Tintti ja Ahmed Ahne
N51
Minä luin asterixia ja luen edelleen.
Umpah-pah ja Olvin Janoisin
Valerian
Yoko Tsuno
Mic Vaillant
Mitä pahaa Nalle Puhissa oli, kun piti alanuolittaa? Mun vanhemmat tilasi sitä mulle, kun olin ihan pikkuruinen. Nalle Puh oli sellaista ihanaa lapsenmielistä sarjakuvaa. Nostalgiaakin kokisin jos pääsisin lukemaan niitä nyt.
Vierailija kirjoitti:
Alix sarjikset oli mun lemppareita noiden aiempien ohella
Miekin muistan tämän Alixin. Niitä ei tainnut ilmestyä kovin paljoa, olisiko 3 tai 4 albumia? Luin ne kaikki. Jäi mieleen se kamala Baal-jumala, jonka kitaan heitettiin lapsia, siis sen patsaan sisälle tuleen, hui.
Sitten oli vielä sellainen harvinaisuus kuin Prinssi Rohkea, muistaako joku?
No ei varmasti löytynyt! Minä taas heiluin ihan tinttinä, niin kaikki epäilivät homoksi.