Muita, jotka lukivat Lucky Lukea ja Asterixia lapsena?

Vierailija kirjoitti:

Juu, kyllä luin kaikki ja muistan hyvin.

Meillä ostettiin kaikki Asterixit. Osasin ulkoa ne ja pidin ihan pöljänä, että joku oli päässyt Tupla tai Kuittiin Asterixeista kun osasin kaikki vastaukset. Nythän tajuan, miten hienoa se oli, että ne oli kelpuutettu mukaan.

Ahmed Ahneessa oli se kalifi Harun el Pullah, joka ei ollut koskaan vihainen. Peilimaailma, missä kaikki oli toisinpäin, jäi mieleen kummittelemaan.

Myöhemmin suuria sankareita olivat Corto Maltese. Ja Ken Parker.

Kalifi ei ollut vihainen, koska ei tajunnut mitään mistään.

Vierailija kirjoitti:

Uusin Tintti-albumi kirjastoautosta oli aina juhlaa. Ne ilmestyivät suomeksi silloin 70-luvulla ensimmäisen kerran. Samoin Asterix.

Tintti-albumit ilmestyivät suomeksi jo 60-luvulla! Ne olivat kalliita, kävin kirjastossa lukemassa. Asterixeihin tutustuin ensimmäisen kerran lukiossa Ruotsissa oppilasvaihtomatkalla 1970 tai 1971. Tuttu poika toisesta koulusta osti isälleen tuliaisiksi. Opiskeluaikoina ostettiin sekä Asterixit että Lucky Luket. Harmi kyllä myytiin ne ensipainokset joskus rahapulassa!

Vierailija kirjoitti:

Uusin Tintti-albumi kirjastoautosta oli aina juhlaa. Ne ilmestyivät suomeksi silloin 70-luvulla ensimmäisen kerran. Samoin Asterix.

WSOY julkaisi neljä kovakantista Tintti-albumia 1961-1962.

Vierailija kirjoitti:

Minä luin molempia. Ranskalaiset sarjakuvat ovat parhaita. Ahmed Ahne oli myös hyvä.

Kävimme kavereitten kanssa paikallisessa kirjastossa lukemassa Tinttiä, Lucky Lukea, Asterixia ja Ahmed Ahnetta. Eväinä oli tavallisesti isoja mustia merirosvorahoja, joita sai 5 markalla 50 kappaletta. Minulla oli myös kotona omaksi ostettuina joitakin sarjakuva-albumeja, ainakin Tinttejä.

Ahmed Ahne yrittää maagisen Anttilah-luettelon avulla päästä kalifiksi kalifin paikalle:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tinttiä tuli aamulla subtv:ltä, aivan mahtava sarja!

M29

Mä en muista, että aamulla olisi tullut, mutta lauantain iltapäivässä Tinttiä muistan.

Tulihan Tinttiä luettuakin lapsena ja luokkakavereiden kanssa Tintti oli kova juttu.

Ap:n mainitsemaa Asterixiakin tuli luettua lapsena ja tietysti myös Aku Ankkaa. Oli sarjakuvat vielä iskussaan 2000 -luvun alussa, mutta enää ne ei näytä olevan kovassa iskussa.

M29

Tänään tuli Tintin seikkailut Lento 714 2/2.

M29

Ai sä puhuit tästä päivästä, mä kun ajattelin vain lapsuusmuistoja. Mä en edes tiennyt, että niitä näytetään nykypäivänäkin tv:stä. Netflixissä on myös nuo Tintti jaksot.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Uusin Tintti-albumi kirjastoautosta oli aina juhlaa. Ne ilmestyivät suomeksi silloin 70-luvulla ensimmäisen kerran. Samoin Asterix.

Tintti-albumit ilmestyivät suomeksi jo 60-luvulla! Ne olivat kalliita, kävin kirjastossa lukemassa. Asterixeihin tutustuin ensimmäisen kerran lukiossa Ruotsissa oppilasvaihtomatkalla 1970 tai 1971. Tuttu poika toisesta koulusta osti isälleen tuliaisiksi. Opiskeluaikoina ostettiin sekä Asterixit että Lucky Luket. Harmi kyllä myytiin ne ensipainokset joskus rahapulassa!

Niin, ensimmäinen Asterix ilmestyi suomeksi tietääkseni 1969. Asterix ja Kleopatra.

Just lainasin kirjastosta muutaman Tintin, ihana oli lukea pitkästä aikaa. Omat lapset ei tajua yhtään :D -N44

Asterix, Tintti, lucky lukea Pulteri, Harald Hirmuinen, Punasulka, Lassi ja Leevi, Karvinen ja Tenavat oli ainakin mitä kirjastossa käytiin lukemassa.

Vierailija kirjoitti:

Asterixiin kyllästyin, kun siinä on aina käytännössä ihan sama juoni.

Asteriski juo taikajuomaan ja alkaa viikon roomalaisia. Obelix tekee samaa, mutta putosi lapsena pataan, niin ei tarvitse taikajuomaakaan.

Eihän toki ollut.

Asterixissa parodioidaan hurjasti eri asioita.

Suosikkitarinani ovat Asterix olympialsisissa sekä Riidankylväjä.

Asterix ja Caesarin laakeriseppele on myös hyvä.

Pilkkakirveen iskuja saavat niin doping, juntit ulkomailla, juoruavat ja panetrelevat ihmiset, nousukkaat, juovuksissa rehentelevät...

Antiikin maailmaa ja tapahtumia esitetään humoristisesti.

Ja tietenkin: nykymaailman kansallisuudet esiintyvät Asterixin maailmassa karrikoituina heimoina ja kansoina.

Gallialaiset itse ovat ranskalaisten karikatyyri.

Lapsena? Luin viimeksi Lucky Lukea toissaivänä. Billy the kid pikku nappula -albumin. T. 57- vuotias nainen.

Luin ja edelleen lainaan 😎

M35

Mulle toi isoäiti aikoinaan (olisikohan ollut 1970-luvun loppua tai 1980-alkua) jostain reissusta "Asterix in Hispania" sarjakuvalehden, johon kuului myös C-kasetti. C-kasetilla luettiin ne puhekuplat ja muut tekstit, ja lisänä oli ääniefektejä ja musiikkia. Oli mukava kokonaisuus kielenopiskeluun ja muuten vain viihteeksi. 

Vierailija kirjoitti:

Olin ihastunut Lucky Lukeen

Minä myös. Oli varmaan ensi-ihastukseni.

Asterixissä oli se vanha gubbe jolla nuori vaimo 😉

Vierailija kirjoitti:

Just lainasin kirjastosta muutaman Tintin, ihana oli lukea pitkästä aikaa. Omat lapset ei tajua yhtään :D -N44

Kun olimme yliopisto-opiskelijoita, kutsuimme paria hyvää kaveria Dupontiksi ja Dupondiksi, sillä he olivat aika samankaltaisia tyyppejä ja liikkuvat paljon yhdessä mm. yöelämässä etsien naisseuraa  suhteellisen heikolla menestyksellä. He olivat tietoisia omasta lisänimestään.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Dupont_ja_Dupond

Strumffit oli välillä Muffe nimelläkin, ainakin pari albumia.

Ruutu ja sen seuraaja NonStop oli ihan ylivoimaisia lehtiä, ehkä jopa parasta mitä suomessa on ikinä julkaistu.

Vierailija kirjoitti:

Asterixissä oli se vanha gubbe jolla nuori vaimo 😉

Älä parjaa Senilixiä!

Geriatrix kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Asterixissä oli se vanha gubbe jolla nuori vaimo 😉

Älä parjaa Senilixiä!

Joo, Senilixin naisen esikuvana oli kuulemma itse Brigitte Bardot.

Assburger kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Asterixiin kyllästyin, kun siinä on aina käytännössä ihan sama juoni.

Asteriski juo taikajuomaan ja alkaa viikon roomalaisia. Obelix tekee samaa, mutta putosi lapsena pataan, niin ei tarvitse taikajuomaakaan.

Eihän toki ollut.

Asterixissa parodioidaan hurjasti eri asioita.

Suosikkitarinani ovat Asterix olympialsisissa sekä Riidankylväjä.

Asterix ja Caesarin laakeriseppele on myös hyvä.

Pilkkakirveen iskuja saavat niin doping, juntit ulkomailla, juoruavat ja panetrelevat ihmiset, nousukkaat, juovuksissa rehentelevät...

Antiikin maailmaa ja tapahtumia esitetään humoristisesti.

Ja tietenkin: nykymaailman kansallisuudet esiintyvät Asterixin maailmassa karrikoituina heimoina ja kansoina.

Gallialaiset itse ovat ranskalaisten karikatyyri.

Gallialaisten suomennetut nimet ovat myös ovelia kuten Aladobix, Trubaturix ja moni muu.

Assburger kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Asterixiin kyllästyin, kun siinä on aina käytännössä ihan sama juoni.

Asteriski juo taikajuomaan ja alkaa viikon roomalaisia. Obelix tekee samaa, mutta putosi lapsena pataan, niin ei tarvitse taikajuomaakaan.

Eihän toki ollut.

Asterixissa parodioidaan hurjasti eri asioita.

Suosikkitarinani ovat Asterix olympialsisissa sekä Riidankylväjä.

Asterix ja Caesarin laakeriseppele on myös hyvä.

Pilkkakirveen iskuja saavat niin doping, juntit ulkomailla, juoruavat ja panetrelevat ihmiset, nousukkaat, juovuksissa rehentelevät...

Antiikin maailmaa ja tapahtumia esitetään humoristisesti.

Ja tietenkin: nykymaailman kansallisuudet esiintyvät Asterixin maailmassa karrikoituina heimoina ja kansoina.

Gallialaiset itse ovat ranskalaisten karikatyyri.

Asterix-albumienkin taso vaihtelee.

Nuo mainitut ovat ehdotonta huippua.

Aluksi hieman haki muotoaan, kunnes saavutti huikean tason niin tekstien kuin visuaalisen ilmaisun osalta.

Toki mukana on huteja, kuten tökerön sovinistinen "Ruusu ja miekka".

Alkuperäisen käsikirjoittajan kuoltua tekstit menettivät teränsä.