Muita, jotka lukivat Lucky Lukea ja Asterixia lapsena?

Silloin kyläiltiin kauheasti ja muistan useamman kerran, että oli pakko lähteä mukaan. Kyläpaikassa saattoi käydä niin on onnellisesti, että sai koko vierailun ajan lukea isäntäperheen pojan sarjakuvakokoelmaa. Muistikuvani on, että pojilla saattoi olla joissakin perheissä valtavia sarjakuvarivistöä (muutenkin hienoja kamppeita - pienoismalleja, höyrykoneita jne. :) )

Luin kuin myös montaa muutakin sarjakuvaa. Tintti, Piko ja Fantasio, Marsupilami, Ahmed Ahne, Niilo Pielinen ja mitä niitä nyt olikaan. Voiskin taas pitkästä aikaa mennä kirjastoon penkoon sarjakuvahyllyä.

Herge oli kyllä melkoinen nero, sillähän tosin oli studio ja tiimi taustajoukkoina silti Hergeä pidetään yhtenä kolmesta suuresta sarajakuvan kulta-ajan tekijöistä, jotka käsikirjoittivat ja piirsivät itse tarinansa.

Kaksi muutahan ovat Barks ja Eisner👍

Isälläni on hyllyt täynnä Asterixeja, Tinttejä, Lucky Lukeja ym. sarjakuvia joten lueskelin itsekin silloin tällöin lapsena niitä usein iltalukemisena ennen nukkumaan menoa. Lucky Luket on kivoja

N30

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Assburger kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Asterixiin kyllästyin, kun siinä on aina käytännössä ihan sama juoni.

Asteriski juo taikajuomaan ja alkaa viikon roomalaisia. Obelix tekee samaa, mutta putosi lapsena pataan, niin ei tarvitse taikajuomaakaan.

Eihän toki ollut.

Asterixissa parodioidaan hurjasti eri asioita.

Suosikkitarinani ovat Asterix olympialsisissa sekä Riidankylväjä.

Asterix ja Caesarin laakeriseppele on myös hyvä.

Pilkkakirveen iskuja saavat niin doping, juntit ulkomailla, juoruavat ja panetrelevat ihmiset, nousukkaat, juovuksissa rehentelevät...

Antiikin maailmaa ja tapahtumia esitetään humoristisesti.

Ja tietenkin: nykymaailman kansallisuudet esiintyvät Asterixin maailmassa karrikoituina heimoina ja kansoina.

Gallialaiset itse ovat ranskalaisten karikatyyri.

Asterix-albumienkin taso vaihtelee.

Nuo mainitut ovat ehdotonta huippua.

Aluksi hieman haki muotoaan, kunnes saavutti huikean tason niin tekstien kuin visuaalisen ilmaisun osalta.

Toki mukana on huteja, kuten tökerön sovinistinen "Ruusu ja miekka".

Alkuperäisen käsikirjoittajan kuoltua tekstit menettivät teränsä.

Ihmeen paljon tosiaan vaikutti käsikirjoittajan kuolema suhteellisen nuorena vuonna 1977.

Jostain luin jiskus, että gallialaiset ovat ranskalaisten allegoria ja roomalaiset jenkkien. En sitten tiedä varmasti...

Eivät ne gallialaiset ole mikään ranskalaisten allegoria, vaan kuvaavat sen ajan ranskalaisia, jotka asuivat galliassa. Siinähän on kartat ja kaikki. Siellä se on Ranskassa se kylä. Roomalaiset ovat roomalaisia, Caesar on Caesar, Kleopatra on Kleopatra. Todella paljon taustatyötä ja tutkimusta tekivät, että kaikki yksityiskohdat ovat historiallisesti oikein ja sen vuoksi näistä opittiinkin paljon. Jopa vähän latinaa. 

Myöhemmät eri kirjoittajan Asterixit ovat historiallisesti epätarkkoja ja koko sarjakuvan idea meni pieleen. Olisivat saaneet jäädä tekemättä.

Myös suomalaiset käännökset ovat aivan huippuluokkaa. Esimerkiksi ruotsiksi eivät ole lainkaan yhtä hyviä. Sama pätee esimerkiksi Aku Ankkaan, mikä saikin kansainvälisiä palkintoja parhaista suomennoksista.

Joku mainitsikin Modesty Blaisen ja Agentti X9 -lehden. Vautsi vau. Ainut ärsyttävä oli, että siinä oli jatkotarinoita. Sama ärsytti Tex Willerissä ja monessa muussakin sarjiksessa. Kun ne tarinat olivat kuitenkin Tex Willerissä aina yhden lehden mittaisia, mutta siinä oli aina vaan puolet, että puolet edellistä ja puolet seuraavaa.

Asterix oli muuten hyvä ja tykkäsin kovasti antiikin maailmasta, mutta ärsytti suunnattomasti se kun roomalaiset aina hävisi!  Olin niiden puolella :/

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luin tietenkin, eikös kaikki? Ja lisäksi Tinttiä, Ahmed Ahnetta ja muitakin, Marsupilami jo mainittiinkin. Ahmed Ahne oli paras, siinä oli eniten mielikuvitusta, jotkut jutut meni jo aika psykedeelisiksi. 

70-luvulla ilmestyi Non stop -niminen lehti, jossa oli jatkosarjoina monia eurooppalaisia sarjakuvia. Kirjastossa niitä luin, mutta juonen seuraaminen oli tosi haastavaa, kun ei aina saanut kaikki lehtiä luettavakseen. Muistan ainakin sellaisia sarjoja kuin Filemon, Piko ja Fantasio (smurffit on näiden spin off), Natasha, Yoko Tsuno, Modesty Blaise, Valerian, ja Corto Maltese.

Ja sitten oli tietenkin Tex Willer, Pecos Bill, Tarzan, Mustanaamio, Tarzanin poika, Taika-Jim... Olen tainnut lukea aika paljon sarjakuvia! Ja toki paljon muutakin.

Tossa on niin paljon asiavirheitä ettei jaksa edes ruveta korjaamaan👎

Siinä taas joku yrittää kovasti päteä, mutta "ei jaksa".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luin tietenkin, eikös kaikki? Ja lisäksi Tinttiä, Ahmed Ahnetta ja muitakin, Marsupilami jo mainittiinkin. Ahmed Ahne oli paras, siinä oli eniten mielikuvitusta, jotkut jutut meni jo aika psykedeelisiksi. 

70-luvulla ilmestyi Non stop -niminen lehti, jossa oli jatkosarjoina monia eurooppalaisia sarjakuvia. Kirjastossa niitä luin, mutta juonen seuraaminen oli tosi haastavaa, kun ei aina saanut kaikki lehtiä luettavakseen. Muistan ainakin sellaisia sarjoja kuin Filemon, Piko ja Fantasio (smurffit on näiden spin off), Natasha, Yoko Tsuno, Modesty Blaise, Valerian, ja Corto Maltese.

Ja sitten oli tietenkin Tex Willer, Pecos Bill, Tarzan, Mustanaamio, Tarzanin poika, Taika-Jim... Olen tainnut lukea aika paljon sarjakuvia! Ja toki paljon muutakin.

Tossa on niin paljon asiavirheitä ettei jaksa edes ruveta korjaamaan👎

Siinä taas joku yrittää kovasti päteä, mutta "ei jaksa".

Ei jaksa, kun ei löydä mitään oikeita asiavirheitä. Tämmöisissäkin hyvän mielen ketjuissa pitää vain aina jonkun tunkea lyttäämään toisia ja pätemään. En tiedä, millä tavoin tuollaiset saa siitä itselleen hyvän mielen, mutta kaipa heitä jokin motivoi.

Juu, kyllä tuli niitäkin pinot kirjastosta kotiin kannettua.

Samoin Tinttejä jne sarjakuvista. Lisäksi sitten muut kirjat, Viisikot jne.

Oi niitä aikoja 80-luvulla.

N50

Mämmilää myös. Ne on edelleen todella hyviä!

Ja Tarkastaja Ankardon tutkimuksia. Vaikka ne onkin ehkä enemmän aikuisille.

Umpah-Pah!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luin tietenkin, eikös kaikki? Ja lisäksi Tinttiä, Ahmed Ahnetta ja muitakin, Marsupilami jo mainittiinkin. Ahmed Ahne oli paras, siinä oli eniten mielikuvitusta, jotkut jutut meni jo aika psykedeelisiksi. 

70-luvulla ilmestyi Non stop -niminen lehti, jossa oli jatkosarjoina monia eurooppalaisia sarjakuvia. Kirjastossa niitä luin, mutta juonen seuraaminen oli tosi haastavaa, kun ei aina saanut kaikki lehtiä luettavakseen. Muistan ainakin sellaisia sarjoja kuin Filemon, Piko ja Fantasio (smurffit on näiden spin off), Natasha, Yoko Tsuno, Modesty Blaise, Valerian, ja Corto Maltese.

Ja sitten oli tietenkin Tex Willer, Pecos Bill, Tarzan, Mustanaamio, Tarzanin poika, Taika-Jim... Olen tainnut lukea aika paljon sarjakuvia! Ja toki paljon muutakin.

Tossa on niin paljon asiavirheitä ettei jaksa edes ruveta korjaamaan👎

Siinä taas joku yrittää kovasti päteä, mutta "ei jaksa".

Nyt jaksan juuri ja juuri,

- NonStopissa ei ollut Filemonia

- Strumffit oli johanneksen ja pirkaleen spinnari

- Modesty ei todellakaan seikkaillut nonarissa

- eikä myöskään Valerian

Eli melkein sait puolet oikein👍

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Assburger kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Asterixiin kyllästyin, kun siinä on aina käytännössä ihan sama juoni.

Asteriski juo taikajuomaan ja alkaa viikon roomalaisia. Obelix tekee samaa, mutta putosi lapsena pataan, niin ei tarvitse taikajuomaakaan.

Eihän toki ollut.

Asterixissa parodioidaan hurjasti eri asioita.

Suosikkitarinani ovat Asterix olympialsisissa sekä Riidankylväjä.

Asterix ja Caesarin laakeriseppele on myös hyvä.

Pilkkakirveen iskuja saavat niin doping, juntit ulkomailla, juoruavat ja panetrelevat ihmiset, nousukkaat, juovuksissa rehentelevät...

Antiikin maailmaa ja tapahtumia esitetään humoristisesti.

Ja tietenkin: nykymaailman kansallisuudet esiintyvät Asterixin maailmassa karrikoituina heimoina ja kansoina.

Gallialaiset itse ovat ranskalaisten karikatyyri.

Asterix-albumienkin taso vaihtelee.

Nuo mainitut ovat ehdotonta huippua.

Aluksi hieman haki muotoaan, kunnes saavutti huikean tason niin tekstien kuin visuaalisen ilmaisun osalta.

Toki mukana on huteja, kuten tökerön sovinistinen "Ruusu ja miekka".

Alkuperäisen käsikirjoittajan kuoltua tekstit menettivät teränsä.

Ihmeen paljon tosiaan vaikutti käsikirjoittajan kuolema suhteellisen nuorena vuonna 1977.

Jostain luin jiskus, että gallialaiset ovat ranskalaisten allegoria ja roomalaiset jenkkien. En sitten tiedä varmasti...

Eivät ne gallialaiset ole mikään ranskalaisten allegoria, vaan kuvaavat sen ajan ranskalaisia, jotka asuivat galliassa. Siinähän on kartat ja kaikki. Siellä se on Ranskassa se kylä. Roomalaiset ovat roomalaisia, Caesar on Caesar, Kleopatra on Kleopatra. Todella paljon taustatyötä ja tutkimusta tekivät, että kaikki yksityiskohdat ovat historiallisesti oikein ja sen vuoksi näistä opittiinkin paljon. Jopa vähän latinaa. 

Myöhemmät eri kirjoittajan Asterixit ovat historiallisesti epätarkkoja ja koko sarjakuvan idea meni pieleen. Olisivat saaneet jäädä tekemättä.

Myös suomalaiset käännökset ovat aivan huippuluokkaa. Esimerkiksi ruotsiksi eivät ole lainkaan yhtä hyviä. Sama pätee esimerkiksi Aku Ankkaan, mikä saikin kansainvälisiä palkintoja parhaista suomennoksista.

Miksi ei olisi allegorioita?

Onhan toki tarina sijoitettu Caesarin valtakauteen ja siinä esiintyy historiallisia henkilöitä ja paikkoja, mutta ei Asterixin historiallinen viitekehys mitenkään tarkka ole, vaan hyvinkin suurpiirteinen.

Varsinkin muiden kansojen kuvaukset ovat selviä karikatyyrejä alueilla nykyään asuvista kansoista.

Britit, belgialaiset, espanjalaiset, korsikalaiset, saksalaiset, sveitsiläiset...

Monia noita ei ollut olemassakaan vielä antiikin aikana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tästä ketjusta tuli mieleen jokin sarjakuva, jossa oli kaksi poikaa jotka olivat muistaakseni tumpeloita. Äitini oli joskus lapsuudessani esitellyt sen sarjakuvan, mutta nimeä en muista.

Sarjakuvan ilme muistutti vähän Tinttiä.

Minullekin tuli tästäjoku haalea mielikuva, muttei enempää. Eikö tätä mainittu ketjussa aiemmin?

Veikko, Tette ja jykke

Ja jatkoa Hergen varhaisemmat Quick ja Flupke

Toi se oli, mitä mun äiti esitteli itselleni silloin joskus. En olisi osannut ajatella, että samalta tekijältä sekin on, kuin kuka teki Tintit.

Nyt kun googletin tuon niin äidilläni on kirjat:

- Anteeksi vain

- Kielletyt leikit

- Kukin vuorollaan

- Täysin purjein eteenpäin

- Jännitystä ilmassa

- Two of a Kind

Kansikuvien perusteella muistan äidilläni olevan noi kirjat. Muistaakseni oli tosi hauskoja sarjakuvakirjoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Assburger kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Asterixiin kyllästyin, kun siinä on aina käytännössä ihan sama juoni.

Asteriski juo taikajuomaan ja alkaa viikon roomalaisia. Obelix tekee samaa, mutta putosi lapsena pataan, niin ei tarvitse taikajuomaakaan.

Eihän toki ollut.

Asterixissa parodioidaan hurjasti eri asioita.

Suosikkitarinani ovat Asterix olympialsisissa sekä Riidankylväjä.

Asterix ja Caesarin laakeriseppele on myös hyvä.

Pilkkakirveen iskuja saavat niin doping, juntit ulkomailla, juoruavat ja panetrelevat ihmiset, nousukkaat, juovuksissa rehentelevät...

Antiikin maailmaa ja tapahtumia esitetään humoristisesti.

Ja tietenkin: nykymaailman kansallisuudet esiintyvät Asterixin maailmassa karrikoituina heimoina ja kansoina.

Gallialaiset itse ovat ranskalaisten karikatyyri.

Asterix-albumienkin taso vaihtelee.

Nuo mainitut ovat ehdotonta huippua.

Aluksi hieman haki muotoaan, kunnes saavutti huikean tason niin tekstien kuin visuaalisen ilmaisun osalta.

Toki mukana on huteja, kuten tökerön sovinistinen "Ruusu ja miekka".

Alkuperäisen käsikirjoittajan kuoltua tekstit menettivät teränsä.

Ihmeen paljon tosiaan vaikutti käsikirjoittajan kuolema suhteellisen nuorena vuonna 1977.

Jostain luin jiskus, että gallialaiset ovat ranskalaisten allegoria ja roomalaiset jenkkien. En sitten tiedä varmasti...

Eivät ne gallialaiset ole mikään ranskalaisten allegoria, vaan kuvaavat sen ajan ranskalaisia, jotka asuivat galliassa. Siinähän on kartat ja kaikki. Siellä se on Ranskassa se kylä. Roomalaiset ovat roomalaisia, Caesar on Caesar, Kleopatra on Kleopatra. Todella paljon taustatyötä ja tutkimusta tekivät, että kaikki yksityiskohdat ovat historiallisesti oikein ja sen vuoksi näistä opittiinkin paljon. Jopa vähän latinaa. 

Myöhemmät eri kirjoittajan Asterixit ovat historiallisesti epätarkkoja ja koko sarjakuvan idea meni pieleen. Olisivat saaneet jäädä tekemättä.

Myös suomalaiset käännökset ovat aivan huippuluokkaa. Esimerkiksi ruotsiksi eivät ole lainkaan yhtä hyviä. Sama pätee esimerkiksi Aku Ankkaan, mikä saikin kansainvälisiä palkintoja parhaista suomennoksista.

Onhan niissä tietoisia karikaatyyrejä nykyisin olemassa olevista maista ja kansoista. Kun Asterix ja Obelix käyvät antiikin Britanniassa, siinä samalla irvaillaan nykybriteille ja antiikin germaaneihin liitetään nykyisten saksalaisten piirteitä. Samoin Asterix ja suuri merimatka sarjakuva-albumissa Obelixin tyrmäämä Amerikan intiaani näki yhtä paljon tähtiä kuin mitä on USA:n lipussa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luin tietenkin, eikös kaikki? Ja lisäksi Tinttiä, Ahmed Ahnetta ja muitakin, Marsupilami jo mainittiinkin. Ahmed Ahne oli paras, siinä oli eniten mielikuvitusta, jotkut jutut meni jo aika psykedeelisiksi. 

70-luvulla ilmestyi Non stop -niminen lehti, jossa oli jatkosarjoina monia eurooppalaisia sarjakuvia. Kirjastossa niitä luin, mutta juonen seuraaminen oli tosi haastavaa, kun ei aina saanut kaikki lehtiä luettavakseen. Muistan ainakin sellaisia sarjoja kuin Filemon, Piko ja Fantasio (smurffit on näiden spin off), Natasha, Yoko Tsuno, Modesty Blaise, Valerian, ja Corto Maltese.

Ja sitten oli tietenkin Tex Willer, Pecos Bill, Tarzan, Mustanaamio, Tarzanin poika, Taika-Jim... Olen tainnut lukea aika paljon sarjakuvia! Ja toki paljon muutakin.

Tossa on niin paljon asiavirheitä ettei jaksa edes ruveta korjaamaan👎

Siinä taas joku yrittää kovasti päteä, mutta "ei jaksa".

Nyt jaksan juuri ja juuri,

- NonStopissa ei ollut Filemonia

- Strumffit oli johanneksen ja pirkaleen spinnari

- Modesty ei todellakaan seikkaillut nonarissa

- eikä myöskään Valerian

Eli melkein sait puolet oikein👍

Ok, kiitos näistä tärkeistä tiedoista :D

Ymmärrät varmaan, että kirjoitin innoissani n. 45 vuoden takaisista asioista, ja olin tuolloin varhaisteini-ikäinen. Ei kai voi olettaa, että ihan kaikki yksityiskohdat olisi tarkasti muistissa, tämä kun on nopeasti sutaistu mielipidekirjoitus vauvapalstalla. Mulle on edelleenkin se ja sama, minkä nimisissä lehdissä nuo hahmot tarkkaan ottaen olivat - niitä lehtiä kun oli muitakin, en vain muista kaikkien nimieä - mutta tuo Johannes ja Pirkale -juttu tosiaan oli haksahdus, jonka olisin itsekin hoksannut, jos olisi pysähtynyt vähän tarkemmin muistelemaan, eli kiitos tarkennuksesta siltä osin.

t: se, jolle alun perin vastasit.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Strumffit oli kivoja. 

Minä en tykännyt, en suostunut lukemaan, kun niissä luki strumffi. Ne ovat smurffeja. ap

Te kaikki tätä älykästä kommenttia alapeukuttaneet, vetäkää naisen alapää päähänne. Kaikki pitää pyrkiä kirjoittamaan oikein! Ja se oma teksti oikoluetaan ennen enterin painallusta! Lärspevet!

Lucky Luke on aina ollut jees, samoin Tex Willer, Ahmed Ahne, Asterix, Masi, Mustanaamio, Teräsmies, Ryhmä-X, Ihmeneloset ja monet muut.

Smurffeista on tässä kunnolla juttua, joista moni ei varmaankaan tiedä:

https://yle.fi/uutiset/3-10465510?utm_source=social-media-share&utm_med…

Asterixia ja Tinttiä luin. Lucky Luke ei kiinostanut.