Miten muuttaa tätä erikoista dynamiikkaa lapsiperheessä?

Mulle olisi ihan se ja sama, miten paljon kotitöitä mies tekee, jos ei omat lapset kiinnosta pätkän vertaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älkää puhuko miehille, miten asiat pitää järjestää vaan järjestäkää. Minulla meni vähän aikaa tajuta, että mies on tekijä, ei puhuja. Yksi esimerkki: kun mentiin naimisiin, sanoin miehelle, että roskat pitää viedä. Ei tapahtunut mitään. Muutin tyyliä. Laitoin ovensuuhun roskapussin ja sanoin ohimennen, viitsitkö viedä ulos lähtiessäsi roskapussin. Mies vei. Kun lapselle pitää vaihtaa vaippa, annan lapsen miehelle. Pian hän sanoo, että varmaan pitää vaihtaa vaippa, vastaa että niitä vaippoja on makuuhuoneen kaapissa. Mies vaihtaa vaipan. Tee vähän valmiiksi, niin mies kyllä tekee.

Tämä asenne on laajalti levinnyt ja hyvin ongelmallinen: Pidetään naisen tehtävänä ohjata ja opettaa miestä sekä tökkiä tätä tiettyyn suuntaan. V*ttu mitä paskaa. Sitten kun mies ei tee kertakaikkiaan mitään, tulee joku pollyanna siihen pätemään, miten miehelle tulee puhua ja mitä nappia painamalla saa miesvauvan toimimaan tietyllä tavalla.

Tässähän ei edes ollut kyse kotitöistä vaan siitä, että mies ei halua osallistua lastensa hoitoon tai kasvatukseen millään tavalla. Kyse ei siis ole mistään roskapussista vaan hieman isommasta asiasta.

Sinänsä tuo edellinen on oikeassa. Miehet ei jaksa kuunnella jaarituksia, eivätkä pidä jotain asiaa tärkeänä, jos hänelle annetaan vaihtoehto luistaa siitä. Jos haluan mieheni tekevän jotain, sanon sen yhdellä lauseella. Tyyliin "Siivoa keittiön tasot". Jos mitään ei tapahdu, sanon puolen tunnin päästä uudestaan. Ja lisään sanan "nyt". Kyllä se lopulta sen tekee. Jos alan linjalle "kulta voisitko millään siivota keittiön", mies ajattelee, että no teenpä sen ehkä ylihuomenna. Ja se jää yleensä kokonaan tekemättä.

Tunnistan miestyypin, vaikka exä ei ihan ap:n miehen tasolla ollutkaan. Mutta käytännössä kaikki lapseen liittyvät asiat hoidin minä niin kauan kuin oltiin naimisissa.

Hyvä esimerkki tästä oli se, että jos teini oli jossain kaverilla illalla, exä saattoi sanoa mulle, että pitäisiköhän se pyytää jo kotiin jonka jälkeen mä laitoin tytölle viestin sen sijaan, että isä olisi itse laittanut sen viestin. Kysyttäessä, miksi hän ei itse laita viestiä / soita, perustelu oli yleensä se, että sullahan se puhelin on lähellä. Tämä myös tilanteissa, joissa exä tuli juuri samaan huoneeseen asian sanomaan ja käveli tullessaan puhelimensa ohi.

Jännästi on nyt oppinut olemaan paremmin yhteydessä tyttäreensä, kun ollaan erottu.

Miten niitä lapsia on saatu aikaan, jos mies on tuollainen. Olen nähnyt myös niitä ylisuojelevia äitejä, joille ei kelpaa miehen tekemä työ. Eihän ne kersat pärjää ilman iltapuuroa muutamaa iltaa. Kuka niin on sanonut, että illalla pitää antaa lapsille puuroa. Tietenkin se ylisuojeleva äiti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se mikä näissä "mies ei tee mitään" jutuissa on noussut esille on, että monesti sen miehen tavat tehdä ne asiat eivät kelpaa. Lastenhoito ei ole rakettitiedettä ja kaiken ei tarvitse olla niin justiinsa niin kauan, kuin lapsen perustarpeet tulevat täytetyiksi (ruoka, vesi, lämpö, suoja, turvallisuus, terveys ja sosiaalisuus). Lähes kaikki aikuiset pystyvät siihen, jos kuuntelevat sisäistä ääntään ja käyttävät edes hitusen järkeään, mutta iso osa ei valitettavasti toimi niin. Monesti vain tuntuu siltä, että se toinen ei osaa tehdä asioita juuri sillä tavalla tai yhtä stressaantuneesti kuin se joka ne yleensä hoitaa ja se sitten ei siksi sille yleensä hoitavalle kelpaa. Tämä taas lyö helposti syrjään sen, joka harvoin uskaltaa edes yrittää. Lisäksi nykyvanhemmilla on omituinen suoriutumispaine, mikä on luonut tämän "teet kaiken väärin" ilmapiirin. Et tee välttämättä mitään väärin ja anna ihmisten tuomita ihan rauhassa, jos lapsesi voi hyvin ja kaikki vain toimii. Tehkää siitä elämästänne oman näköistänne. Kyllä miehetkin lapsia osaavat hoitaa, jos heille annetaan siihen vapaat kädet. Kokeilkaa ja hämmästykää ja lakatkaa saivartelemasta. Alku voi toki olla kankeaa, jos ei ole koskaan päässyt sitä isyyttään edes käynnistämään. Lakatkaa arvostelemasta niitä isiä, jotka haluavat yrittää.

Sinulle AP sanoisin, että jätä miehellesi lapset hoidettavaksi vaikka kahdeksi viikoksi, kun itse menet vaikka kaverille tai hotellilomalle yksin. Silloin miehesi joutuu ja saa käynnistää isyytensä ihan rauhassa ilman arvostelua ja saatte huomata, että kyllä se halu olla osa omien lasten elämää sieltä löytyy, jos kerran lapsia on haluttu miehenkin toimesta. Osaaminen löytyy, koska se on meillä perimässä. Se voi uinua, mutta se taito herää, kun sen on pakko.

Ei ap estä miestään hoitamasta lapsia vaan pyytää että tämä hoitaisi. Mies kieltäytyy. Vaikka ap antaisi vapaat kädet.

Ei sitä kuulu pyytää, vaan sitä pitää vaatia, että se isä hoitaa isyytensä. Ei se ole mikään "voisitko nyt" asia. Se on "ei ole muuta vaihtoehtoa" asia. Siksi sanoinkin, että AP pukkaa ne kakarat nyt sille isälle väkisin ja lähtee itse lomalle. Siinä on pakko hoitaa. Tottakai siis pitää antaa miehelle vähän aikaa hoitaa työkuviot sillä tavalla, että ei joudu tuuppaamaan lapsia johonkin mummolaan. Opetlkaa olemaan vähän itsekkäämpiä naiset hyvänen aika. Kyllähän miehet antaa naisen tehdä kaiken, kun naiset tekevät kaiken.

Vierailija kirjoitti:

Me ollaan oltu monesti pienten lasten kanssa hotellissa.

Niissä on usein vedenkeitin (sen voi varmistaa) tai voi ottaa mukaan, voi tehdä pikapuuroa annospusseista.

Baarikaappiin saa jugurtit ja maidon kylmään.

Niinpä. Mutta äidin on yksin huolehdittava niiden hankinta kaupasta ( perillä ei ehkä ole enää mikään auki), pakkaaminen niin että löytyvät ja pystyy tekemään muutkin asiat lasten kanssa laukkujen kaivelun sijaan, huolehtia siitä että hotellissa on se keitin ja jääkaappi, ja ne sängyt. Kaiken sen lisäksi arkiset askareet ja lasten hoidot. Varavaatteet vessajuttujen takia kätevästi aina saataville myös, monen muun miljoonan pikkuasuan lisäksi.

Ne perheet jaksavat matkustella, joissa mieskin osaa huolehtia asioista.

TV:ssä oli sarja amerikkalaisesta suurperheestä, usea monikko lapsi syntynyt. Arki rullasi ja pakolliset reissut onnistuivat sen ansiosta, että isä oli täysillä mukana järjestelyissä. Oikea organisoinnin mestari, mietti tarkkaan kaiken pakattava ja tarvittavan ja miten ne laitetaan autoon niin, että niitä pystyy tarpeen mukaan myös löytämään ja käyttämään. Äidillä oli turvallinen olo.

Ohjelmaa katsoessa ymmärsin, miten paljon merkitsee se, että molemmat vanhemmat ottavat vastuuta täysillä ja organisoivat, yhteisymmärryksessä, omasta tahdostaan ja selkeästi.

Vierailija kirjoitti:

Useissa huoneissa on vedenkeitin. Me ollaan otettu puuro mukaan ja tehty esim. kahvikuppiin puuro.

Tai syöty hedelmää, karjalanpiirakkaa, puristettavia juotavia hedelmämössöjä, vihanneksia, pähkinöitä jne. Vaikka ei olisi jääkaappia.

Ei ole niin vaikeaa.

"Me"? Miten ja kuka on ehtinyt pakata ne kaikki hedelmämössöt ja vihannekset? Jos isä käykin kaupassa on äiti joutunut miettimään ja suunnittelemaan pää sä puhki ne puuron korvaavat jutut, koska mies ei muistaisi ja hoksaisi niitä ostella. Eikä varmaan aina listaltakaan...

Itse tuon mahdollistat. Järjestä itsellesi työmatka pariksi päiväksi ja anna miehen huolehtia lapsista.

Kuinka monta niitä lapsia muuten on?

Loma on rentoutumista varten. Jos et rentoudu lasten kanssa lomalla, ette matkusta. Voisit kuitenkin edes kerran kokeilla. Jos siellä jää iltapala välistä, ei ole niin tarkkaa. Lomalla voi olla eri säännöt ja syödä vaikka banaania tai jopa jäätelöä. Hotellista saa valmista iltapalaa tai huoneistohotellissa valmistus on yhtä helppoa kuin kotona ja ainekset löytyvät lähikaupasta. On hauskaa seurata kun lapsi kokee asioita ensimmäisen kerran lomamatkalla.

Vierailija kirjoitti:

Itse tuon mahdollistat. Järjestä itsellesi työmatka pariksi päiväksi ja anna miehen huolehtia lapsista.

Kuinka monta niitä lapsia muuten on?

Loma on rentoutumista varten. Jos et rentoudu lasten kanssa lomalla, ette matkusta. Voisit kuitenkin edes kerran kokeilla. Jos siellä jää iltapala välistä, ei ole niin tarkkaa. Lomalla voi olla eri säännöt ja syödä vaikka banaania tai jopa jäätelöä. Hotellista saa valmista iltapalaa tai huoneistohotellissa valmistus on yhtä helppoa kuin kotona ja ainekset löytyvät lähikaupasta. On hauskaa seurata kun lapsi kokee asioita ensimmäisen kerran lomamatkalla.

Ap siellä huoneistohotellissakin ne iltapalat laittaisi, yksin. Ymmärrän hyvin, miksei hän halua lähteä "lomalle".

Pakota miehesi puhumaan asiasta kanssasi ja aseta aikaraja muutokselle.

Jos käännettä parempaan ei ole luvassa niin sitten eroat.

Eipä tuollaista voi kukaan sivuuttaa ihan sama kuinka huono on asioista puhumaan ja jos on selkä seinää vasten niin taistele tai pakene reaktio tulee peliin. Joko se tajuaa, että oikeasti nyt on aika kunnostautua tai suhde oli tässä tai sitten pakenee vastuuta keksimällä uusia tekosyitä ja silloin tiedät mitä tehdä. Ei ole niin vaikeaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse tuon mahdollistat. Järjestä itsellesi työmatka pariksi päiväksi ja anna miehen huolehtia lapsista.

Kuinka monta niitä lapsia muuten on?

Loma on rentoutumista varten. Jos et rentoudu lasten kanssa lomalla, ette matkusta. Voisit kuitenkin edes kerran kokeilla. Jos siellä jää iltapala välistä, ei ole niin tarkkaa. Lomalla voi olla eri säännöt ja syödä vaikka banaania tai jopa jäätelöä. Hotellista saa valmista iltapalaa tai huoneistohotellissa valmistus on yhtä helppoa kuin kotona ja ainekset löytyvät lähikaupasta. On hauskaa seurata kun lapsi kokee asioita ensimmäisen kerran lomamatkalla.

Ap siellä huoneistohotellissakin ne iltapalat laittaisi, yksin. Ymmärrän hyvin, miksei hän halua lähteä "lomalle".

Niinpä. Miksi lähteä lomareissulle jos reissulla on raskaampaa kuin kotona? Kotona sentään on valmiina kaikki tarvittava ilman erityisempää vaivaa. Reissussa oikein korostuu tilanteen ärsyttävyys kun yksin joutuu vedenkeittimellä säätämään joillekin kertakäyttölautasille puuroja kun mies istuu parvekkeella rentoutuen olutta siemaillen ja uima-allasta ja maisemia ihaillen.

Ehkä en muutenkaan lähtisi matkustamaan jos ei pysty sen vertaa joustamaan, että lapsille keksii yhden lomamatkan aikana jotain muuta, helpommin hotellissa syötävää iltapalaa, kuin iltapuuron. Matkustaessa se jousto on varmasti tarpeen eikä onnistu jos noin pienen asian vuoksi ei voi edes ajatella matkustamista. 

Ylipäänsä tilanteessanne on nyt ilmeisesti laitettava miehen kanssa kova kovaa vastaan ja vaadittava muutosta. Pelkkä puhe ei auta. Pitää sanoa, että nyt istutaan alas ja mietitään koko perheen arki uudestaan tai jos näin ei tapahdu niin voi olla että et näe enää järkeä jatkaa perheenä. Vaadit eroa ja 50-50 huoltajuutta jotta mieskin alkaa ottamaan vastuuta omista lapsistaan. Mies tarvii varmasti ihan konkreettisen uuden aikataulun johon on merkitty kumpi vie ja kumpi hakee lapset (toinen hoitaa viennin ja toinen haun), minä iltoina mies hoitaa lapset ja sinä kotityöt ja minä iltoina toisin päin ja milloin teillä kummallakin on aikaa omille harrastuksille niin että toinen on silloin kotona lasten kanssa jne. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä nämä aina esiin nousevat auton huollot oikein ovat? Olin yksinhuoltaja, joten hoidin kaiken. Vaikka autoni oli yli 30 vuotta vanha, en saanut sen huoltoihin juurikaan aikaani kulutettua. Herää kysymys minkälaisilla romuilla ihmiset oikein ajelevat vai olisiko sittenkin kyse ihan puhtaasta paskan puhumisesta?

Minä olin yksinhuoltaja, oli ränsistyvä paritalo jota korjailin ja jonka palkattomana "isännöitsijänä" toimin ja putsailin rännit ja viemärit ja tein salaojia tms tarpeen mukaan, hoidin puut tulisijoihin, oli lemmikki, oli puutarha jota kunnostin, auto, perheen polkupyörät... Ja omat ja lapsen harrastukset, vaativa työ. Oli ihan kivaa elämää, matkustelu toki vähän vaivalloista kun lemmikeille piti järjestää hoitopaikka. 

Jossain vaiheessa kuvioissa oli myös lapsen isä, toisena lapsena. Huomiota vaativa ihminen joka ei hoitanut lasta eikä pahemmin kotitöitä, omaa autoaan ja pyöriään kyllä, ja ne rännit (niin että heitti niistä kaikki roskat maahan sikinsokin minulle siivottavaksi; onneksi ei koskenut viemäreihin, sen moskan siivoaminen kylppärin seiniltä ei olisi ollut kivaa).  

Jos näitä vertaa, niin aika yksinhuoltajana oli ihanaa, ydinperhearki todella rankkaa. Iso osa rankkuutta oli tunne epäoikeudenmukaisuudesta, kun toinen vanhempi ei osallistunut; kun hän poistui kuviosta, epäoikeudenmukaisuuden tunne vaihtui vapaudeksi ja iloksi. Oli suhteessa toki muutakin vikaa, joten ero vapautti paljon energiaa.

En tiedä onko Ap jo selittänyt syyn miksi isä ei osallistu? Eikö hän koe sitä miehen rooliksi, onko hänestä noloa tehdä "naisten juttuja", onko kenties jokin henkinen tai neurokirjon ongelma? Epäileekö ovatko lapset omia?

Ai niin se pointti; olen jo pitkään epäillyt että työnjako naisten ja miesten töihin on sitä että kaikki tylsä ikävä toistuva kuluttava työ on joskus patriarkaaisella ilmoituksella nimetty naisten työksi (tiskit, siivous, pyykkäys, arkikokkaus) ja kaikki hauska rentouttava homma miesten työksi (kalastus, metsästys, veneen huolto, auton kiillotus hitaasti käsin kaarevia metallipintoja hivellen, katon puhdistus ilta-auringon lämmittäessä niskaa ja kevättuulen hulmutellessa miehekkäitä haivenia, puu- ja metsätyöt hien valuessa pitkin raavasta selkää 0.5% artesaaniolutta nautinnollisesti siemaillen, gourmet-kokkailu viikonloppuisin viinilehtien suosituksia testaillen). Tosin joskus joku sanoi miehen parhaaksi piirteeksi sen, että kaapissa on aina riittävästi vessapaperia, joten kaipa heillekin ikäviä töitä löytyy, kun oikein kaivelee.

Itse kun teen nämä kaikki (paitsi en jaksa autoa puunata ja lemmikki hoitaa metsästyksen), ero on selvä; miesten työt ovat harrastuksia. Ainoa naisten työ joka on oikeasti hauskaa, on lasten kanssa leikkiminen ja kokkailu, itsasadut ja muu puuhastelu. Ja ehkä myös puutarha ja sisustus kuuluvat stereotyyppisesti naisten kategoriaan.

Näinhän se on ollut jo agraariyhteiskunnassa. Nainen kantaa vedet lähteestä, kokkaa pihakodassa kaikki sapuskat, hoitaa lehmät ja muut elukat, lapset, vanhukset, jauhaa jauhot... raskaita, toistuvia tehtäviä.

Mies toteuttaa itseään seppänä, kraatarina, muurarina, torpparina kylillä, pelloilla, metsästellen. Vaihtuvia projekteja, omaa aikaa suunnitella ja toteuttaa, maisemanvaihdoksia, jopa jännitystä.

Näin karrikoidusti.

Ei hotellia vaan mökkimajoitus keittiöllä, sisävessoilla suihkuineen yms. Lapset syövät mitä on tarjolla ja hoitavat sen mukaan itsensä. Ei nirsokaan lapsi kuole ruokapöydän ääreen. Reissuilla sovitte etukäteen että toinen hoitaa aamuhommat ja aamupalan lasten kanssa ja toinen hoitaa iltahommat ja iltapalan.

Sano miehelle että heti kun hän ottaa vetovastuun lapsista niin olette perhe joka matkustelee. Tai heti kun hän hoitaa lapsenvahdin lapsille niin olette pariskunta joka matkustelee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Me ollaan oltu monesti pienten lasten kanssa hotellissa.

Niissä on usein vedenkeitin (sen voi varmistaa) tai voi ottaa mukaan, voi tehdä pikapuuroa annospusseista.

Baarikaappiin saa jugurtit ja maidon kylmään.

Niinpä. Mutta äidin on yksin huolehdittava niiden hankinta kaupasta ( perillä ei ehkä ole enää mikään auki), pakkaaminen niin että löytyvät ja pystyy tekemään muutkin asiat lasten kanssa laukkujen kaivelun sijaan, huolehtia siitä että hotellissa on se keitin ja jääkaappi, ja ne sängyt. Kaiken sen lisäksi arkiset askareet ja lasten hoidot. Varavaatteet vessajuttujen takia kätevästi aina saataville myös, monen muun miljoonan pikkuasuan lisäksi.

Ne perheet jaksavat matkustella, joissa mieskin osaa huolehtia asioista.

TV:ssä oli sarja amerikkalaisesta suurperheestä, usea monikko lapsi syntynyt. Arki rullasi ja pakolliset reissut onnistuivat sen ansiosta, että isä oli täysillä mukana järjestelyissä. Oikea organisoinnin mestari, mietti tarkkaan kaiken pakattava ja tarvittavan ja miten ne laitetaan autoon niin, että niitä pystyy tarpeen mukaan myös löytämään ja käyttämään. Äidillä oli turvallinen olo.

Ohjelmaa katsoessa ymmärsin, miten paljon merkitsee se, että molemmat vanhemmat ottavat vastuuta täysillä ja organisoivat, yhteisymmärryksessä, omasta tahdostaan ja selkeästi.

Valitettavasti tuo ei käy luonnostaan moneltakaan mieheltä, jolloin on pakko patistaa. Keskustelut on keskusteltu, ja jos ne eivät auta, niin ei muuta kuin mamma lähtee lomalle ja isä hoitaa lapset miten hoitaa.

Vierailija kirjoitti:

Tuohan on miehen puolelta juuri sellaista välttelevää, passiivis-aggressiivista käytöstä, joka on pienten lasten isillä ilmeisesti melko yleistä. Jos joutuu jotain lapsiin liittyvää hommaa tekemään, hommat hoidetaan kehnosti tai ei ollenkaan. Syynä on tietenkin juuri tuo, että ei haluaisi tehdä noita hommia. Heittäydytään avuttomaksi, paetaan omiin harrastuksiin ja töihin.

Ap:n perheessä mies on vienyt tuon passiivis-aggressiivisuuden oikein ääripäähän ja kieltäytyy jopa keskustelemasta. Mites, jos joku lapsista satuttaisi ja loukkaisi itsensä eikä ap olisi paikalla - miten mies hoitaisi tilanteen? Ei varmaan kovin hyvin.

Ihmettelen, miten tilanne on edes päässyt tuollaiseksi. Miten tuohon on päädytty?

Toivon että ihan kaikkia miehiä ei tuomita. Meitä on ihan hyviä ja osallistuvia isiä.

Kun esikoinen syntyi niin vaimolleni tuli komplikaatioita ja jouduin lähtemään vauvan kanssa kahdestaan kotiin. Saimme viettää viikon kahdestaan ennenkuin äiti kotiutettiin. Senkin jälkeen hoidin kaikki yösyötöt ja suurimman osan muustakin vauvan hoidosta koska äiti oli toipilas.

Kyllä ne sairaalassakin oli kovin huolissaan miten pärjään vauvan kanssa ilman vaimoa. Kysyivät että osaanki käyttää pesukonetta! Sanoin että osaan käyttää sitä ja myös korjata sen jos se hajoaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse tuon mahdollistat. Järjestä itsellesi työmatka pariksi päiväksi ja anna miehen huolehtia lapsista.

Kuinka monta niitä lapsia muuten on?

Loma on rentoutumista varten. Jos et rentoudu lasten kanssa lomalla, ette matkusta. Voisit kuitenkin edes kerran kokeilla. Jos siellä jää iltapala välistä, ei ole niin tarkkaa. Lomalla voi olla eri säännöt ja syödä vaikka banaania tai jopa jäätelöä. Hotellista saa valmista iltapalaa tai huoneistohotellissa valmistus on yhtä helppoa kuin kotona ja ainekset löytyvät lähikaupasta. On hauskaa seurata kun lapsi kokee asioita ensimmäisen kerran lomamatkalla.

Ap siellä huoneistohotellissakin ne iltapalat laittaisi, yksin. Ymmärrän hyvin, miksei hän halua lähteä "lomalle".

Niinpä. Miksi lähteä lomareissulle jos reissulla on raskaampaa kuin kotona? Kotona sentään on valmiina kaikki tarvittava ilman erityisempää vaivaa. Reissussa oikein korostuu tilanteen ärsyttävyys kun yksin joutuu vedenkeittimellä säätämään joillekin kertakäyttölautasille puuroja kun mies istuu parvekkeella rentoutuen olutta siemaillen ja uima-allasta ja maisemia ihaillen.

Ei mun mies ainakaan istuisi, kun karjaisisin sille että nyt helv*tti lähdet hakemaan lapsille sapuskaa vaikka lähimarketista. Miksi pitää olla niin arka ja myötäilevä?

Meillä on vähän vastaava tilanne. Syynä on se että mies yrittää lasten kanssa jotain, se ei onnistu tai kelpaa lapsille, mies loukkaantuu tai turhautuu ja lyö hanskat tiskiin eikä suostu enää yrittämään. Minulle siis kelpaisi miehen tapa ihan hyvin mutta jotenkin mies ajautuu lasten kanssa siihen että lapsille ei kelpaa ja mies marttyyrinä ei sitten kuukauteen mitään lasten suhteen tee. Raivostuttavaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse tuon mahdollistat. Järjestä itsellesi työmatka pariksi päiväksi ja anna miehen huolehtia lapsista.

Kuinka monta niitä lapsia muuten on?

Loma on rentoutumista varten. Jos et rentoudu lasten kanssa lomalla, ette matkusta. Voisit kuitenkin edes kerran kokeilla. Jos siellä jää iltapala välistä, ei ole niin tarkkaa. Lomalla voi olla eri säännöt ja syödä vaikka banaania tai jopa jäätelöä. Hotellista saa valmista iltapalaa tai huoneistohotellissa valmistus on yhtä helppoa kuin kotona ja ainekset löytyvät lähikaupasta. On hauskaa seurata kun lapsi kokee asioita ensimmäisen kerran lomamatkalla.

Ap siellä huoneistohotellissakin ne iltapalat laittaisi, yksin. Ymmärrän hyvin, miksei hän halua lähteä "lomalle".

Niinpä. Miksi lähteä lomareissulle jos reissulla on raskaampaa kuin kotona? Kotona sentään on valmiina kaikki tarvittava ilman erityisempää vaivaa. Reissussa oikein korostuu tilanteen ärsyttävyys kun yksin joutuu vedenkeittimellä säätämään joillekin kertakäyttölautasille puuroja kun mies istuu parvekkeella rentoutuen olutta siemaillen ja uima-allasta ja maisemia ihaillen.

Ei mun mies ainakaan istuisi, kun karjaisisin sille että nyt helv*tti lähdet hakemaan lapsille sapuskaa vaikka lähimarketista. Miksi pitää olla niin arka ja myötäilevä?

Tosi kiva arki ja loma jos joutuu joka päivä kaikesta karjaisemaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuohan on miehen puolelta juuri sellaista välttelevää, passiivis-aggressiivista käytöstä, joka on pienten lasten isillä ilmeisesti melko yleistä. Jos joutuu jotain lapsiin liittyvää hommaa tekemään, hommat hoidetaan kehnosti tai ei ollenkaan. Syynä on tietenkin juuri tuo, että ei haluaisi tehdä noita hommia. Heittäydytään avuttomaksi, paetaan omiin harrastuksiin ja töihin.

Ap:n perheessä mies on vienyt tuon passiivis-aggressiivisuuden oikein ääripäähän ja kieltäytyy jopa keskustelemasta. Mites, jos joku lapsista satuttaisi ja loukkaisi itsensä eikä ap olisi paikalla - miten mies hoitaisi tilanteen? Ei varmaan kovin hyvin.

Ihmettelen, miten tilanne on edes päässyt tuollaiseksi. Miten tuohon on päädytty?

Toivon että ihan kaikkia miehiä ei tuomita. Meitä on ihan hyviä ja osallistuvia isiä.

Kun esikoinen syntyi niin vaimolleni tuli komplikaatioita ja jouduin lähtemään vauvan kanssa kahdestaan kotiin. Saimme viettää viikon kahdestaan ennenkuin äiti kotiutettiin. Senkin jälkeen hoidin kaikki yösyötöt ja suurimman osan muustakin vauvan hoidosta koska äiti oli toipilas.

Kyllä ne sairaalassakin oli kovin huolissaan miten pärjään vauvan kanssa ilman vaimoa. Kysyivät että osaanki käyttää pesukonetta! Sanoin että osaan käyttää sitä ja myös korjata sen jos se hajoaa.

Sä olet ehkä yksi sadasta. Tunnen kyllä miehiä, jotka hoitaa lapset hyvin, mutta eivät osaa/halua siivota tai pyykätä. Tai sitten kotitöihin osallistuvia, jotka ei osaa olla lasten kanssa. Jotkut on niinkin törppöjä, että ovat aina itse menossa eivätkä osallistu mihinkään.