Miten muuttaa tätä erikoista dynamiikkaa lapsiperheessä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsethan syö tasan sitä ruokaa, mitä heille antaa jos ovat riittävän nälkäisiä. Kyllä ne aistiyliherkät päiväkodissakin syövät ruokansa ihan itkemättä.

Eivät syö. Aistipulmainen ei syö missään ruokaa joka maistuu,tuoksuu tai tuntuu pahalle. Omani oksensi päiväkodissa lautaselle. Nyt on teini ja aika hyvin nykyään syö .

Kyllä ne oman kokemuksen mukaan ovat syöneet. Mupeltavat aikansa, ja yrittävät luistaa mutta kun ei anna periksi niin syövät lopulta. Täytyy olla vaan sopivat keinot ohittaa herkkyystuntemus, esim. Muuttamalla ruoan koostumusta, leikkimällä tms.

Moni suustaan herkkä ei kestä mitään klönttejä, kokkareita, sieminiä, paakkuja tms ruoassa. Vaikea hotellin ravintolassa on pitsaa sauvasekoittimella soseeksi hurauttaa.

No vanhempi varmasti tietää mitä ruokaa kannattaa tilata lapselle. Pizza ei siellä alkupäässä taida pienelle lapselle ollakaan.

Niin puuroa. Jota kai harvasta ravintolasta saa.

Tuskin se lapsi pelkällä puurolla elää. Mikä estää ottamasta Suomesta sitä puuroa mukaan. Tämä keskustelu kiertää nyt ympyrää. Hotelleissa on myös kattiloita ja liesi, ei tarvitse edes vedenkeitintä. Kaupoissa on valmispuuroja joita on myös Suomessakin.

Hysteerisiä vanhempia on toki maailma täynnä. Kaikesta saa tehtyä hankalaa ihan huvinkin vuoksi.

Kun ei se ongelma ole se loma eikä puuro vaan arki.

No täällä ketjussa on jo paljon annettu vinkkejä siihen arjenkin muuttamiseen. Mutta jos ei mies vaan yksinkertaisesti älyä huolehtia lapsistaan niin eihän siinä ole kuin kaksi vaihtoehtoa. Joko jää ja hyväksyy tilanteen, tai ottaa eron. Aina ei toista vaan pysty muuttamaan ja sekin pitää hyväksyä.

Ero ja vuoroviikkosysteemi on ainut ratkaisu.

Jos mies kertakaikkiaan kieltäytyy laittamasta tikkua ristiin lasten vuoksi, niin sitten kieltäytyy. Ei ole naisen velvollisuus opettaa aikuista miestä pyörittämään perus arkea lasten kanssa, ei sitä naisillekaan kukaan opeta, vaan tehdään mitä pitää. Kunnioitan sitä, ettei ap halua jättää lapsia vastuuttoman miehen hoidettavaksi opettaakseen miehelle jotain. Ja jos ap ei ole ihminen joka suuttuu ja huutaa ja raivoaa, niin "suutu sille kunnolla" kommentit ovat turhia. En itsekään osaisi huutaa ja raivota kellekään, en vain osaa enkä halua. Mielestäni ap voisi ilmoittaa miehelle rauhallisesti että jos mies ei osallistu lapsiin millään tavalla, niin ero tulee. Pääsisit varmaan vähemmällä vaivalla ja v i tutuksella yksinhuoltajana.

ap joutuu ihan yksin uhriutumaan. onhan uhriutuminenkin metatyötä.

Miksi ei voi mennä lomamatkalle ehdolla että mies suunnittelee kohteen ja varaa matkat, pakkaa omat ja lasten kamat, huolehtii lapsista matkat ja antaa sinulle omaa aikaa kohteessa?

Voi, minäkin huomasin olevani naimisissa ikuisen poikamiehen kanssa.

Ei auttanut mikään. Harmittaa.

Vierailija kirjoitti:

Homman muutos vaatii aktiivista yrittämistä molemmilta ja sinulta epävarmuuden sietoa.

Mitä ja miten aloittajan tulee yrittää?

Aloittaisin äitienpäivästä. Pyydä lahjaksi omaa aikaa koko päiväksi!

Ap, kuulostaa siltä että miehesi on pettynyt lapsiinne. Ja viestiesi perusteella kasvatuksesi on sellaista, että siihen on aihettakin. Hankala tilanne tosiaan. Sinun tulisi kokonaan luopua kasvatusvastuusta, jotta lapset eivät mene aivan pilalle, mutta miehesi pitäisi saada vastaavasti ottamaan se vastuu. Hän taitaa olla aika haluton siihen. Mieti, miten saisit hänet oivaltamaan, että vain kasvattamalla lapsia niistä voi saada mieleistään seuraa.  

Vierailija kirjoitti:

Ap, kuulostaa siltä että miehesi on pettynyt lapsiinne. Ja viestiesi perusteella kasvatuksesi on sellaista, että siihen on aihettakin. Hankala tilanne tosiaan. Sinun tulisi kokonaan luopua kasvatusvastuusta, jotta lapset eivät mene aivan pilalle, mutta miehesi pitäisi saada vastaavasti ottamaan se vastuu. Hän taitaa olla aika haluton siihen. Mieti, miten saisit hänet oivaltamaan, että vain kasvattamalla lapsia niistä voi saada mieleistään seuraa.  

Nyt olisi kyllä hyvä selittää miksi väität tuollaista. Aika erikoinen kommentti.

Vierailija kirjoitti:

Mitä nämä aina esiin nousevat auton huollot oikein ovat? Olin yksinhuoltaja, joten hoidin kaiken. Vaikka autoni oli yli 30 vuotta vanha, en saanut sen huoltoihin juurikaan aikaani kulutettua. Herää kysymys minkälaisilla romuilla ihmiset oikein ajelevat vai olisiko sittenkin kyse ihan puhtaasta paskan puhumisesta?

Minä olin yksinhuoltaja, oli ränsistyvä paritalo jota korjailin ja jonka palkattomana "isännöitsijänä" toimin ja putsailin rännit ja viemärit ja tein salaojia tms tarpeen mukaan, hoidin puut tulisijoihin, oli lemmikki, oli puutarha jota kunnostin, auto, perheen polkupyörät... Ja omat ja lapsen harrastukset, vaativa työ. Oli ihan kivaa elämää, matkustelu toki vähän vaivalloista kun lemmikeille piti järjestää hoitopaikka. 

Jossain vaiheessa kuvioissa oli myös lapsen isä, toisena lapsena. Huomiota vaativa ihminen joka ei hoitanut lasta eikä pahemmin kotitöitä, omaa autoaan ja pyöriään kyllä, ja ne rännit (niin että heitti niistä kaikki roskat maahan sikinsokin minulle siivottavaksi; onneksi ei koskenut viemäreihin, sen moskan siivoaminen kylppärin seiniltä ei olisi ollut kivaa).  

Jos näitä vertaa, niin aika yksinhuoltajana oli ihanaa, ydinperhearki todella rankkaa. Iso osa rankkuutta oli tunne epäoikeudenmukaisuudesta, kun toinen vanhempi ei osallistunut; kun hän poistui kuviosta, epäoikeudenmukaisuuden tunne vaihtui vapaudeksi ja iloksi. Oli suhteessa toki muutakin vikaa, joten ero vapautti paljon energiaa.

En tiedä onko Ap jo selittänyt syyn miksi isä ei osallistu? Eikö hän koe sitä miehen rooliksi, onko hänestä noloa tehdä "naisten juttuja", onko kenties jokin henkinen tai neurokirjon ongelma? Epäileekö ovatko lapset omia?

Ai niin se pointti; olen jo pitkään epäillyt että työnjako naisten ja miesten töihin on sitä että kaikki tylsä ikävä toistuva kuluttava työ on joskus patriarkaaisella ilmoituksella nimetty naisten työksi (tiskit, siivous, pyykkäys, arkikokkaus) ja kaikki hauska rentouttava homma miesten työksi (kalastus, metsästys, veneen huolto, auton kiillotus hitaasti käsin kaarevia metallipintoja hivellen, katon puhdistus ilta-auringon lämmittäessä niskaa ja kevättuulen hulmutellessa miehekkäitä haivenia, puu- ja metsätyöt hien valuessa pitkin raavasta selkää 0.5% artesaaniolutta nautinnollisesti siemaillen, gourmet-kokkailu viikonloppuisin viinilehtien suosituksia testaillen). Tosin joskus joku sanoi miehen parhaaksi piirteeksi sen, että kaapissa on aina riittävästi vessapaperia, joten kaipa heillekin ikäviä töitä löytyy, kun oikein kaivelee.

Itse kun teen nämä kaikki (paitsi en jaksa autoa puunata ja lemmikki hoitaa metsästyksen), ero on selvä; miesten työt ovat harrastuksia. Ainoa naisten työ joka on oikeasti hauskaa, on lasten kanssa leikkiminen ja kokkailu, itsasadut ja muu puuhastelu. Ja ehkä myös puutarha ja sisustus kuuluvat stereotyyppisesti naisten kategoriaan.

Vierailija kirjoitti:

Ero ja vuoroviikkosysteemi on ainut ratkaisu.

Eikö tässä ollut olevinaan ongelmana, että mies ei huolehdi lapsista. Onko silloin järkevää laittaa lapset asumaan puoliksi miehen luona? Tai ollenkaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija9 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi niiden lasten on aivan pakko saada juuri puuroa illalla? Kuoleeko ne jos viikon ajan saavat jotain muuta, jota on helposti saatavilla hotellista tai kaupasta? Kuulostat ylisuorittajalta.

Ei ole pakko saada puuroa. On pakko saada jotain mitä suostuvat syömään. Vaikka jugurtti käy, mutta hotellissa ei ole jääkaappia. Kyse on siitä että nämä asiat pitää jotenkin miettiä, riittää siis että miettii paikan päällä. Mutta kun mies ei osallistu edes siellä ratkaisujen miettimiseen mitenkään. Ei siis yhtään. Ei edes sitä että olisi lasten kanssa sen hetken että minä voisin lähteä etsimään hotellin keittiöstä saako sieltä jotain jugurttia tai etsimään lähintä ruokakauppaa. On kuin matkustaisin AIVAN YKSIN kahden pienen lapsen kanssa. Ap

Matkanjärjestäjien sivut on täynnä lapsiystävällisiä hotelleja, ei luulisi kovin vaikeaa valita sieltä sopivaa. Olisin innosta piukeena jos mun mies ilmoittaisi et etsi hotelli, lähdetään matkalle perheenä.

Mun mielestä on itsestään selvää, että mä hoidan lasten asiat, vaatteet, ym. Ja mies hoitaa esim. Taloon liittyvät asiat, lämmitykset, kunnossapidon, autojen huollot ym. Nyt kun on lapset jo isompia, niin on alkanut huolehtia että lapset on tehnyt läksyt ja varmistaa että heillä on liikuntavaatteet mukana ym. Mutta ei hän osaisi edelleenkään ostaa sopivia vaatteita lapsille.

Mitä nämä aina esiin nousevat auton huollot oikein ovat? Olin yksinhuoltaja, joten hoidin kaiken. Vaikka autoni oli yli 30 vuotta vanha, en saanut sen huoltoihin juurikaan aikaani kulutettua. Herää kysymys minkälaisilla romuilla ihmiset oikein ajelevat vai olisiko sittenkin kyse ihan puhtaasta paskan puhumisesta?

Sulla on varmaan sit joku luottopeli tai sitten et huolla tarpeeksi. Meillä on kaksi noin 10 vuotta vanhaa autoa. Niihin säännöllisesti joka vuosi öljynvaihto, renkaiden vaihdot kaksi kertaa vuoteen, ilmansuodattimien vaihto, säännöllisesti pesut ja vahaukset, siivous sisältä, pyyhkijöiden vaihtoa, polttimoita vaihtuu aika tiuhaan, on jarrupalojen vaihtoa, jotain tulppia just vaihdettiin, myös jotain osia jotka vaikuttivat ohjaukseen (en tiedä tarkemmin), rengaspaineiden tarkistukset, katsastukset ym. Mies tekee nuo kaikki itse, koska huollot on niin hiton kalliita. Talvella jäätyi käsijarru monta kertaa ja mies aina sen sai auki. En minä osaisi noista tehdä kuin auton pesun, mutta koska se ei kiinnosta niin se on miehen hommia.

En ole tuo lainattu, mutta itselläni on vm 2011 auto. Renkaiden vaihto kaksi kertaa vuodessa (15 min ja 20 e), vuosihuolto (sis öljyn, sulan ja ilmansuodattimien vaihdot, jarrupaloja ei ole parin vuoden aikana tarvittu vaihtaa). Polttimoita vaihdettu ehkä kerran tai pari? Rengaspaineita ei ihan oikeasti montaa kertaa vuodessa tarvitse tarkistaa ja monessa alle 10v autossa tulee virheilmoitus, jos niissä on jotain häikkää. Joka tapauksessa rengaspaineiden tarkastus kestää max 10min, jos käyt kaikki renkaat läpi. Katsastus on kerran vuodessa, jossa ei itse tarvitse kuin istua toimistossa 20 min. Autoa ei tarvitse koko aikaa olla pesemässä ja autonpesuohjelma ei kauaa kestä. Vuositasolla autoon ei montaa tuntia mitenkään saa tuhlattua aikaa, vaikka laskisi matkat katsastukseen/huoltoon/bensatankille mukaan. 

Miehesi pääsee todella helpolla.

Ei epäilystäkään, että miehellä on joku ongelma, mutta kuulostaa siltä, että myös ap:n käytös voi olla miehen mielestä raskasta. Helikopterointi aistiongelmaisten lasten ympärillä ei kuulosta miltään rennolta vanhemmuudelta.

Miehelle kaikki muu, sinulle lastenhoito.

Siis kaupassakäynnit, ruoanlaitto, pyykit, siivous ym. miehelle.

Sinä olet läsnä lapsille ja huolehdit heidän tarpeistaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsethan syö tasan sitä ruokaa, mitä heille antaa jos ovat riittävän nälkäisiä. Kyllä ne aistiyliherkät päiväkodissakin syövät ruokansa ihan itkemättä.

Öö, eivät välttämättä ollenkaan syö. Vaan ennemmin itkevät nälkää. Ok ehkä ennen nälkäkuoleman partaalla syövät itkettyään ensin nälkää monta päivää mutta onko se kivaa lomailua?

Näille aistiongelmaisille se monesti vaatii tuollaisen keinon, jotta alkavat syömään. Sanoi, että syökööt mitä on tarjolla tai jättää syömättä.

Miksi ap katselee tuota miestä? Miten joku voi nähdä tuollaisen vätyksen sellaisena, että häntä voi pitää miesystävänään?

Vierailija kirjoitti:

Älkää puhuko miehille, miten asiat pitää järjestää vaan järjestäkää. Minulla meni vähän aikaa tajuta, että mies on tekijä, ei puhuja. Yksi esimerkki: kun mentiin naimisiin, sanoin miehelle, että roskat pitää viedä. Ei tapahtunut mitään. Muutin tyyliä. Laitoin ovensuuhun roskapussin ja sanoin ohimennen, viitsitkö viedä ulos lähtiessäsi roskapussin. Mies vei. Kun lapselle pitää vaihtaa vaippa, annan lapsen miehelle. Pian hän sanoo, että varmaan pitää vaihtaa vaippa, vastaa että niitä vaippoja on makuuhuoneen kaapissa. Mies vaihtaa vaipan. Tee vähän valmiiksi, niin mies kyllä tekee.

Tämä asenne on laajalti levinnyt ja hyvin ongelmallinen: Pidetään naisen tehtävänä ohjata ja opettaa miestä sekä tökkiä tätä tiettyyn suuntaan. V*ttu mitä paskaa. Sitten kun mies ei tee kertakaikkiaan mitään, tulee joku pollyanna siihen pätemään, miten miehelle tulee puhua ja mitä nappia painamalla saa miesvauvan toimimaan tietyllä tavalla.

Tässähän ei edes ollut kyse kotitöistä vaan siitä, että mies ei halua osallistua lastensa hoitoon tai kasvatukseen millään tavalla. Kyse ei siis ole mistään roskapussista vaan hieman isommasta asiasta.

Vierailija kirjoitti:

Miehelle kaikki muu, sinulle lastenhoito.

Siis kaupassakäynnit, ruoanlaitto, pyykit, siivous ym. miehelle.

Sinä olet läsnä lapsille ja huolehdit heidän tarpeistaan.

Kuulostaa aika paskalta parisuhteelta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä en nyt ihan ymmärrä. Kirjoitat, että mies hoitaa oman osuutensa perheessä. 

Ei tasa-arvoa ole se, että ihan kaikki asiat jakautuisi tasan. Tasa-arvoa on se, että molemmat osallistuu perheeseen sillä tavalla, mikä itselle on luontaista. Mieshän jo osallistuu omalla tavallaan. Minusta mieheltä ei voi sellaista vaatia, mitä hän ei "näe". Jos hän ei ymmärrä tuota matkusteluhommaa, niin hän ei ymmärrä, vaikka kuinka puhuisi. Ehkä mies vain näkee asiat yksinkertaisempana kuin sinä?

Ei hoida omaa osuuttaan. Tekee kyllä kotitöitä mutta ei lasten suhteen yhtään mitään. Ja jos lähtisimme lomamatkalle hän ei tekisi muuta kuin lomailisi kuin lapseton aikuinen, koska jossain hotellissa ei ole kotitöitä eikä hän matkalla osallistuisi lasten asioihin mitenkään eikä niitä miettisi mitenkään. Ei edes sen vertaa että keksisi itse, että voisi hakea termarissa hotellin keittiöstä kiehuvaa vettä iltapuuroa varten tai että olisi lasten kanssa kun minä haen. Ap

Älä nyt sentään viitsi provota. Joka helvetin ikisessä hotellihuoneessa on vedenkeitin, eivätkä ne lapset myöskään mene rikki jos eivät syö lomalla täsmälleen samalla tavalla kuin kotona.

Ja tilanne on tämä siksi, että sinä olet sen mahdollistanut ja sallinut. Teillä on siis useampia lapsia, ja sinä olet kautta linjan ollut niin typerä, että olet ottanut kaiken tehdäksesi ja kuvitellut, että asiat muuttuvat kun tarpeeksi "keskustellaan"(=sinä jankkaat ja mies ei kuuntele)?

Mies ottaa vastuuta sillä, että panet ottamaan. Ilmoitat, että menet vaikka viikonlopuksi yksin vanhemmillesi, hotelliin, whatever. Että hoida mukulasi miten hyväksi näet. Et vastaa puhelimeen. Tämä olisi pitänyt tehdä jo ensimmäisen lapsen vauvavuotena, mutta olet ollut tyhmä, joten se on vaikeampaa nyt.

Voit myös ilmoittaa miehelle, että sitten kun se on viikon ajan vastannut kaikista lasten tarpeista, voitte harkita matkustelua. Ja sitten elät viikon kuin sinkku. Et puutu mihinkään. Menet lenkille, äidille, kavereille, elokuviin, mutta et tee mitään. Jos lapset tulevat kysymään jotain, sanot, että kysykää isältä, isä hoitaa teitä nyt, äiti on väsynyt.

Voin vakuuttaa, että lapsesi eivät kuole nälkään tai traumatisoidu.

Tämä. Hyvin vaikeaa kuvitella, että aikuinen ihminen jättäisi lapset kokonaan ruokkimatta, vaikka olisi millainen kpää. Ehkä mies ei jaksa ap:n puurojuttujen kanssa, joten antaa hänen tehdä omalla tavallaan. Minunkin mies syöttää lapsille vaan nakkeja ja ranskalaisia, jos en ole "valvomassa". Siinähän syöttää.