Heli näyttää kahden päivän ruokansa nämä 11 kuvaa suomalaisten arjesta kiteyttävät rahapulan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun moni hyvätuloinen kertoo, että hänkin tekee niin tai hänkin eläå näin kuin köyhät.

Otetaan nyt simerkiksi vaikka autolla ajo. Hyvätuloisella on tallissa parkin hyvää autoa, mutta hän haluaa joskus myös ajella huonommalla autolla, ikään kuin huvikseen tai kun tykkää niitä roplailla. Hänellä on siis hankittuna myös parikin huonoa ja vanhaa autoa.

Joskus hän ottaa sitten sellaisen huonon auton käyttöönsä, saattaa mennä asioille tai jopa töihinkin. Oikeastaan se on ihan huvittavaakin ja vitsikästä kun kaverit vitsailee ja heittää huulta hänen ropposestaan.

Joskus auto lakkaa käymästä tai temppuilee, mutta sehän kuuluu asiaan, sen voi ohittaa olankohautuksella, soittaa vaikka taksin ja käskee hinausliikkeen hinata korjaamolle. Tai hyvätuloinen saattaa saada auton joskus itsekin taas toimimaan.

Kun hyvätuloinen on saanut köyhäily-, vitsailu- tai roplailuhetkensä täyttymään onkin mukavaa ottaa taas se hyvä auto sieltä tallista käyttöön.

Vanhat ja huonot autot jäävät taas odottamaan omaa käyttöönottoaikaansa.

Hyvätuloinen toteaa ehkä jollekin kaverilleen, ettei se nyt niin kamalaa ollut huonolla autolla ajaa. Ihan huvittavaahan se oli. Mitä ihmettä ne köyhät aina valittaa kun hänkin, vaikka on hyvätuloinen, tykkää välillä ajella samantasoisilla autoilla mitä köyhilläkin on.

Tuleepa hänelle vielä uusikin idea: Jaahas, täytyypä kirjoittaa vauvapalstalle tästä oivalluksestani. "Hyvätuloinenkin saattaa elää samoin kuin köyhät".

Varmaan köyhät tulevat hyvälle mielelle.

Sen vuoksi köyhän ei pitäisikään verrata itseään hyvätuloisiin. Mä olen Suomen mittakaavassa hyvätuloinen, mutta koska olen ollut myös yksinhuoltaja (lapseni ovat jo aikuisia), ei mulla ole tallissa useita autoja. Ei ole itseasiassa ainoatakaan autoa. Ei ole koskaan ollutkaan. Eikä tule.  Olen tottunut liikkumaan julkisilla. Ihan niillä samoilla busseilla, junilla, metroilla ja raitiovaunuilla, millä köyhätkin menevät. 

Mutta miksi sitten hyvätuloiset voivat verrata omaa elämäänsä köyhän elämään?

Se on loukkaavaa ja vähättelevää. Ikäänkuin köyhän pitäsi se uskoa ja se olisi totta.

Vaikka sinäkin liikut yleisillä ja ei ole aitoa se ei tarkoita, että hyvätuloisena silti elät samanlaista elämää kuin köyhänä.

Auto oli nyt tuossa vain esimerkkinä, kertomani sanoma oli pääasia. Eli jos hyvätuloinen tekee jonkun asian "kuten köyhätkin", oli se nyt mikä tai mitä tahansa, se ei tee hänen elämästään samanlaista kuin köyhän ihmisen elämä on.

Vaikka hän kuinka niin luulee tai köyhille yrittää luulotella.

Emme me köyhät ole tyhmiä. Ymmärrämme kyllä.

Eivät he vertaakaan vaan koittavat kertoa köyhille, että hyvätuloisten arki on varsin pitkälti samanlaista kuin köyhien elämäkin. Poislukien se kaikista tärkein eli hyvätuloisen ei tarvitse miettiä, mistä rahat ruokaan ja laskuihin. Suomessa hyvätuloistenkin ( eli 4000-7000  €/kk tienaavien) tuloista melko suuri osa menee asumiseen ja se summa, jolla voi käydä ravintoloissa, konserteissa, ulkomailla jne on rajallinen. Suurituloiset on sitten eri asia. 

Niin, ja köyhät yrittävät kertoa hyvätuloisille, että heidän elämänsä ei ole samanlaista. Vaikka se arki olisi aika pitkälle samanlaista.

"Poislukien se kaikista tärkein, eli hyvätuloisten ei tarvitse miettiä, mistä rahat ruokaan ja laskuihin".

Eikö tämä ole juuri hyvin suuri osa sitä tavallista arkea, josta juuri puhuit?

Kun tämä köyhien elämästä puuttuu puuttuu hyvin suuri osa myös muuta arkeen liittyvää.

Kukaan hyvätuloinen ei ole ottanut esiin tai kertonut käsittävänsä asioiden henkistä puolta. Ettekö käsitä, että hyvätuloisen ja köyhän arki on hyvin paljon erilaista henkisesti?

Ei se pelkästään kerro tilanteesta, että katsellaanhan me molemmat iltaisin telkkaria ja mennään nukkumaan.

Niin katsellaan ja mennään.

Köyhän ajatukset vain harhailevat siinä miten maksaa laskut, asuminen ym. Hyväosaisen ei tarvitse sillä päätään vaivata. Siinä on jo pelkästään iso ero.

Köyhällä on lisäksi ihan kaikki muut elämään liittyvät murheet: sauiraudet, omaisten huolehtiminen, lapsiin liittyvät asiat jne.

Ei köyhyys ole mikään suoja niiltä.

Köyhällä on ihan samat elämän huolenaiheet kuin hyätuloisellakin. Toimeentulon ja oman selviytymisen murehtimisen lisäksi.

Minä olen. Useammankin kerran tässä ketjussa. Joku mielensäpahoittaja poistelee kommentteja niin paljon (mun kirjoittamiani kommentteja jo ainakin 4), että en tiedä, onko ensimmäinen kommenttini asiasta enää numerolla 260. Eilen se vielä oli. Tai onko sekin jo poistettu. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun moni hyvätuloinen kertoo, että hänkin tekee niin tai hänkin eläå näin kuin köyhät.

Otetaan nyt simerkiksi vaikka autolla ajo. Hyvätuloisella on tallissa parkin hyvää autoa, mutta hän haluaa joskus myös ajella huonommalla autolla, ikään kuin huvikseen tai kun tykkää niitä roplailla. Hänellä on siis hankittuna myös parikin huonoa ja vanhaa autoa.

Joskus hän ottaa sitten sellaisen huonon auton käyttöönsä, saattaa mennä asioille tai jopa töihinkin. Oikeastaan se on ihan huvittavaakin ja vitsikästä kun kaverit vitsailee ja heittää huulta hänen ropposestaan.

Joskus auto lakkaa käymästä tai temppuilee, mutta sehän kuuluu asiaan, sen voi ohittaa olankohautuksella, soittaa vaikka taksin ja käskee hinausliikkeen hinata korjaamolle. Tai hyvätuloinen saattaa saada auton joskus itsekin taas toimimaan.

Kun hyvätuloinen on saanut köyhäily-, vitsailu- tai roplailuhetkensä täyttymään onkin mukavaa ottaa taas se hyvä auto sieltä tallista käyttöön.

Vanhat ja huonot autot jäävät taas odottamaan omaa käyttöönottoaikaansa.

Hyvätuloinen toteaa ehkä jollekin kaverilleen, ettei se nyt niin kamalaa ollut huonolla autolla ajaa. Ihan huvittavaahan se oli. Mitä ihmettä ne köyhät aina valittaa kun hänkin, vaikka on hyvätuloinen, tykkää välillä ajella samantasoisilla autoilla mitä köyhilläkin on.

Tuleepa hänelle vielä uusikin idea: Jaahas, täytyypä kirjoittaa vauvapalstalle tästä oivalluksestani. "Hyvätuloinenkin saattaa elää samoin kuin köyhät".

Varmaan köyhät tulevat hyvälle mielelle.

Sen vuoksi köyhän ei pitäisikään verrata itseään hyvätuloisiin. Mä olen Suomen mittakaavassa hyvätuloinen, mutta koska olen ollut myös yksinhuoltaja (lapseni ovat jo aikuisia), ei mulla ole tallissa useita autoja. Ei ole itseasiassa ainoatakaan autoa. Ei ole koskaan ollutkaan. Eikä tule.  Olen tottunut liikkumaan julkisilla. Ihan niillä samoilla busseilla, junilla, metroilla ja raitiovaunuilla, millä köyhätkin menevät. 

Mutta miksi sitten hyvätuloiset voivat verrata omaa elämäänsä köyhän elämään?

Se on loukkaavaa ja vähättelevää. Ikäänkuin köyhän pitäsi se uskoa ja se olisi totta.

Vaikka sinäkin liikut yleisillä ja ei ole aitoa se ei tarkoita, että hyvätuloisena silti elät samanlaista elämää kuin köyhänä.

Auto oli nyt tuossa vain esimerkkinä, kertomani sanoma oli pääasia. Eli jos hyvätuloinen tekee jonkun asian "kuten köyhätkin", oli se nyt mikä tai mitä tahansa, se ei tee hänen elämästään samanlaista kuin köyhän ihmisen elämä on.

Vaikka hän kuinka niin luulee tai köyhille yrittää luulotella.

Emme me köyhät ole tyhmiä. Ymmärrämme kyllä.

Eivät he vertaakaan vaan koittavat kertoa köyhille, että hyvätuloisten arki on varsin pitkälti samanlaista kuin köyhien elämäkin. Poislukien se kaikista tärkein eli hyvätuloisen ei tarvitse miettiä, mistä rahat ruokaan ja laskuihin. Suomessa hyvätuloistenkin ( eli 4000-7000  €/kk tienaavien) tuloista melko suuri osa menee asumiseen ja se summa, jolla voi käydä ravintoloissa, konserteissa, ulkomailla jne on rajallinen. Suurituloiset on sitten eri asia. 

Arki VOI ollakin hyvin samanlaista - mutta se mikä siellä taustalla pyöriin, vaikuttaa erittäin paljon siihen, paljonko ihminen kuormittuu siitä tavallisesta arjesta. Pienituloisilla, köyhillä, iso osa kapasiteetista menee siihen, että miten tästä päivästä selviää, miten huomisesta selviää - hyvätuloisella, keskituloisellakin (puhun nyt nettotuloista, eli paljon jää pakollisten kulujen jälkeen käyttöön) aivokapasiteetista nyt kertakaikkiaan jää paljon enemmän käyttöön miettimään sitä, että no voi jehna, Jenna-Kaaleppi nyt kaatui pyörällään ja etupyörän vanne vääntyi ja housutkin repesivät ja terkkariin pitää mennä näyttämään tuota turvonnutta ja kipeää kättä. Keskituloinen tai hyvätuloinen ottaa auton, vie Jenna-Kaalepin päivystykseen, ja siellä päivystyksessä odotellessa keskituloinen ostaa pyörään uuden vanteen ja laittaa puolisolle viestiä, että pistää ne rikkinäiset housut pyykkikoriin, ehtii sitten viikonloppuna katsoa, kannattaako niitä paikata. Kun Jenna-Kaalepilla on ne vaihtohousut jo jalassa. Kotimatkalla käydään Prismasta ostamassa valmispizza, minkä voi laittaa uuniin paistumaan, niin kaikki saavat vielä iltapalaakin. Meni aika myöhään, mutta ei se mitään, käden ruhjeet on putsattu ja lääkäri katsoi röntgenistä, että ei näyttäisi olevan edes hiusmurtumia.

Pienituloisen/köyhän aivot vetää hetkeksi tilttiin, kun kaikki tuntuu kaatuvan. Jenna-Kaalepin kanssa on lähdettävä päivystykseen, onneksi bussikortilla on vielä saldoa, mutta on kyllä juostava, jos meinaa ehtiä bussiin. Se on sitten loppuviikon murhe, miten pääsee töihin, kun saldoa ei enää ole. Päivystyksessä odotellessa soitetaan Mirka-Antille kotiin, että löytyykö Jenna-Kaalepin vanhat verkkarit pyykkikorista, ne pitäisi pestä, jotta Jiikoolle on huomiseksi kouluun housut jalkaan, voisko Mirka-Antti laittaa ne likoamaan ämpäriin? Siellä odotellessa on hyvää aikaa selata paikkakunnan roskalavaryhmästä, löytyiskö jostain ilmaiseksi rämäpyörää, sen renkaan varmaan voi siitä etuvanteelta siirtää toiselle vanteelle, jos vaan löytyy sopiva pyörä, mistä saa sen vanteen. Siinä välissä Mirka-Antti laittaa viestiä, että mitä tänään syödään, ja pienituloinen tajuaa, että ei ehdikään tehdä sitä kaali-perunakeittoa, kun on täällä päivystyksessä odottelemassa. Leipälaatikossa on pari ruispalaa, ehkä se riittää Mirka-Antille?

Kotimatkalla mennään kahden vaihdon kautta, kun näin myöhään ei pääse enää suoralla linjalla kotiin. Meni tosi myöhään, mutta saatiinpahan käden ruhjeet putsattua ja lääkärikin katsoi röntgenkuvista, että ei näyttäisi olevan edes hiusmurtumia. Mirka-Antti oli onneksi syönyt ja meni jo nukkumaan, mutta Jenna-Kaalepillakin on nälkä. Kaalisalaatti ei kuulemma kelpaa, onneksi pakastimesta löytyi vielä niitä ruispaloja pari, ne saa leivänpaahtimella sulaksi nopeasti.

Jenna-Kaaleppi pääsi nukkumaan, niin pienituloinen vielä pesee nyrkkipyykillä ne verkkarit puhtaaksi ja vääntää kuivaksi käsivoimin. Onneksi patteri tuntuu olevan lämmin niin saa ne verkkarit kuiviksi aamuksi, kouluun.

Pienituloisella olisi nälkä ja väsy, mutta pitäisi jaksaa vielä etsiä sitä ehjää ja suoraa vannetta. Joku jossain keskustelupalstalla sanoi, että sen vääntyneen vanteenkin saisi suoristettua, kun ajaisi autolla sen päälle "Kyllä minäkin aina korjaan rikki menneitä tavaroita, vaikka olisi varaa ostaa uusikin":

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun moni hyvätuloinen kertoo, että hänkin tekee niin tai hänkin eläå näin kuin köyhät.

Otetaan nyt simerkiksi vaikka autolla ajo. Hyvätuloisella on tallissa parkin hyvää autoa, mutta hän haluaa joskus myös ajella huonommalla autolla, ikään kuin huvikseen tai kun tykkää niitä roplailla. Hänellä on siis hankittuna myös parikin huonoa ja vanhaa autoa.

Joskus hän ottaa sitten sellaisen huonon auton käyttöönsä, saattaa mennä asioille tai jopa töihinkin. Oikeastaan se on ihan huvittavaakin ja vitsikästä kun kaverit vitsailee ja heittää huulta hänen ropposestaan.

Joskus auto lakkaa käymästä tai temppuilee, mutta sehän kuuluu asiaan, sen voi ohittaa olankohautuksella, soittaa vaikka taksin ja käskee hinausliikkeen hinata korjaamolle. Tai hyvätuloinen saattaa saada auton joskus itsekin taas toimimaan.

Kun hyvätuloinen on saanut köyhäily-, vitsailu- tai roplailuhetkensä täyttymään onkin mukavaa ottaa taas se hyvä auto sieltä tallista käyttöön.

Vanhat ja huonot autot jäävät taas odottamaan omaa käyttöönottoaikaansa.

Hyvätuloinen toteaa ehkä jollekin kaverilleen, ettei se nyt niin kamalaa ollut huonolla autolla ajaa. Ihan huvittavaahan se oli. Mitä ihmettä ne köyhät aina valittaa kun hänkin, vaikka on hyvätuloinen, tykkää välillä ajella samantasoisilla autoilla mitä köyhilläkin on.

Tuleepa hänelle vielä uusikin idea: Jaahas, täytyypä kirjoittaa vauvapalstalle tästä oivalluksestani. "Hyvätuloinenkin saattaa elää samoin kuin köyhät".

Varmaan köyhät tulevat hyvälle mielelle.

Sen vuoksi köyhän ei pitäisikään verrata itseään hyvätuloisiin. Mä olen Suomen mittakaavassa hyvätuloinen, mutta koska olen ollut myös yksinhuoltaja (lapseni ovat jo aikuisia), ei mulla ole tallissa useita autoja. Ei ole itseasiassa ainoatakaan autoa. Ei ole koskaan ollutkaan. Eikä tule.  Olen tottunut liikkumaan julkisilla. Ihan niillä samoilla busseilla, junilla, metroilla ja raitiovaunuilla, millä köyhätkin menevät. 

Mutta miksi sitten hyvätuloiset voivat verrata omaa elämäänsä köyhän elämään?

Se on loukkaavaa ja vähättelevää. Ikäänkuin köyhän pitäsi se uskoa ja se olisi totta.

Vaikka sinäkin liikut yleisillä ja ei ole aitoa se ei tarkoita, että hyvätuloisena silti elät samanlaista elämää kuin köyhänä.

Auto oli nyt tuossa vain esimerkkinä, kertomani sanoma oli pääasia. Eli jos hyvätuloinen tekee jonkun asian "kuten köyhätkin", oli se nyt mikä tai mitä tahansa, se ei tee hänen elämästään samanlaista kuin köyhän ihmisen elämä on.

Vaikka hän kuinka niin luulee tai köyhille yrittää luulotella.

Emme me köyhät ole tyhmiä. Ymmärrämme kyllä.

Eivät he vertaakaan vaan koittavat kertoa köyhille, että hyvätuloisten arki on varsin pitkälti samanlaista kuin köyhien elämäkin. Poislukien se kaikista tärkein eli hyvätuloisen ei tarvitse miettiä, mistä rahat ruokaan ja laskuihin. Suomessa hyvätuloistenkin ( eli 4000-7000  €/kk tienaavien) tuloista melko suuri osa menee asumiseen ja se summa, jolla voi käydä ravintoloissa, konserteissa, ulkomailla jne on rajallinen. Suurituloiset on sitten eri asia. 

Arki VOI ollakin hyvin samanlaista - mutta se mikä siellä taustalla pyöriin, vaikuttaa erittäin paljon siihen, paljonko ihminen kuormittuu siitä tavallisesta arjesta. Pienituloisilla, köyhillä, iso osa kapasiteetista menee siihen, että miten tästä päivästä selviää, miten huomisesta selviää - hyvätuloisella, keskituloisellakin (puhun nyt nettotuloista, eli paljon jää pakollisten kulujen jälkeen käyttöön) aivokapasiteetista nyt kertakaikkiaan jää paljon enemmän käyttöön miettimään sitä, että no voi jehna, Jenna-Kaaleppi nyt kaatui pyörällään ja etupyörän vanne vääntyi ja housutkin repesivät ja terkkariin pitää mennä näyttämään tuota turvonnutta ja kipeää kättä. Keskituloinen tai hyvätuloinen ottaa auton, vie Jenna-Kaalepin päivystykseen, ja siellä päivystyksessä odotellessa keskituloinen ostaa pyörään uuden vanteen ja laittaa puolisolle viestiä, että pistää ne rikkinäiset housut pyykkikoriin, ehtii sitten viikonloppuna katsoa, kannattaako niitä paikata. Kun Jenna-Kaalepilla on ne vaihtohousut jo jalassa. Kotimatkalla käydään Prismasta ostamassa valmispizza, minkä voi laittaa uuniin paistumaan, niin kaikki saavat vielä iltapalaakin. Meni aika myöhään, mutta ei se mitään, käden ruhjeet on putsattu ja lääkäri katsoi röntgenistä, että ei näyttäisi olevan edes hiusmurtumia.

Pienituloisen/köyhän aivot vetää hetkeksi tilttiin, kun kaikki tuntuu kaatuvan. Jenna-Kaalepin kanssa on lähdettävä päivystykseen, onneksi bussikortilla on vielä saldoa, mutta on kyllä juostava, jos meinaa ehtiä bussiin. Se on sitten loppuviikon murhe, miten pääsee töihin, kun saldoa ei enää ole. Päivystyksessä odotellessa soitetaan Mirka-Antille kotiin, että löytyykö Jenna-Kaalepin vanhat verkkarit pyykkikorista, ne pitäisi pestä, jotta Jiikoolle on huomiseksi kouluun housut jalkaan, voisko Mirka-Antti laittaa ne likoamaan ämpäriin? Siellä odotellessa on hyvää aikaa selata paikkakunnan roskalavaryhmästä, löytyiskö jostain ilmaiseksi rämäpyörää, sen renkaan varmaan voi siitä etuvanteelta siirtää toiselle vanteelle, jos vaan löytyy sopiva pyörä, mistä saa sen vanteen. Siinä välissä Mirka-Antti laittaa viestiä, että mitä tänään syödään, ja pienituloinen tajuaa, että ei ehdikään tehdä sitä kaali-perunakeittoa, kun on täällä päivystyksessä odottelemassa. Leipälaatikossa on pari ruispalaa, ehkä se riittää Mirka-Antille?

Kotimatkalla mennään kahden vaihdon kautta, kun näin myöhään ei pääse enää suoralla linjalla kotiin. Meni tosi myöhään, mutta saatiinpahan käden ruhjeet putsattua ja lääkärikin katsoi röntgenkuvista, että ei näyttäisi olevan edes hiusmurtumia. Mirka-Antti oli onneksi syönyt ja meni jo nukkumaan, mutta Jenna-Kaalepillakin on nälkä. Kaalisalaatti ei kuulemma kelpaa, onneksi pakastimesta löytyi vielä niitä ruispaloja pari, ne saa leivänpaahtimella sulaksi nopeasti.

Jenna-Kaaleppi pääsi nukkumaan, niin pienituloinen vielä pesee nyrkkipyykillä ne verkkarit puhtaaksi ja vääntää kuivaksi käsivoimin. Onneksi patteri tuntuu olevan lämmin niin saa ne verkkarit kuiviksi aamuksi, kouluun.

Pienituloisella olisi nälkä ja väsy, mutta pitäisi jaksaa vielä etsiä sitä ehjää ja suoraa vannetta. Joku jossain keskustelupalstalla sanoi, että sen vääntyneen vanteenkin saisi suoristettua, kun ajaisi autolla sen päälle "Kyllä minäkin aina korjaan rikki menneitä tavaroita, vaikka olisi varaa ostaa uusikin":

Täsmälleen samaa mieltä kanssasi ja olen kirjoittanut samasta asiasta useamman kommentin tähän ketjuun. Valitettavasti vain joku katsoo aiheelliseksi ilmoittaa kommenttini asiattomina ja - hops - kommenttini ovatkin kadonneet. Jo toissapäivänä kirjoitin tästä, mutta kun tulin eilen katsomaan, kommenttini olivat kadonneet. Hyvätuloisenakin ymmärrän niitä, jotka ovat köyhiä. Koska  mun kaksi läheisintä ystävääni ovat köyhiä. Kumpikin veloissaan ja työkyvyttömiä. Kolmas läheisimmistä ystävistäni on töissä, mutta pienituloinen. En tiedä, poistaako mun kommenttini joku köyhä vai joku hyvätuloinen, mutta tämän ketjun sävy muuttuu, kun kommentteja poistetaan. Sori siitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun moni hyvätuloinen kertoo, että hänkin tekee niin tai hänkin eläå näin kuin köyhät.

Otetaan nyt simerkiksi vaikka autolla ajo. Hyvätuloisella on tallissa parkin hyvää autoa, mutta hän haluaa joskus myös ajella huonommalla autolla, ikään kuin huvikseen tai kun tykkää niitä roplailla. Hänellä on siis hankittuna myös parikin huonoa ja vanhaa autoa.

Joskus hän ottaa sitten sellaisen huonon auton käyttöönsä, saattaa mennä asioille tai jopa töihinkin. Oikeastaan se on ihan huvittavaakin ja vitsikästä kun kaverit vitsailee ja heittää huulta hänen ropposestaan.

Joskus auto lakkaa käymästä tai temppuilee, mutta sehän kuuluu asiaan, sen voi ohittaa olankohautuksella, soittaa vaikka taksin ja käskee hinausliikkeen hinata korjaamolle. Tai hyvätuloinen saattaa saada auton joskus itsekin taas toimimaan.

Kun hyvätuloinen on saanut köyhäily-, vitsailu- tai roplailuhetkensä täyttymään onkin mukavaa ottaa taas se hyvä auto sieltä tallista käyttöön.

Vanhat ja huonot autot jäävät taas odottamaan omaa käyttöönottoaikaansa.

Hyvätuloinen toteaa ehkä jollekin kaverilleen, ettei se nyt niin kamalaa ollut huonolla autolla ajaa. Ihan huvittavaahan se oli. Mitä ihmettä ne köyhät aina valittaa kun hänkin, vaikka on hyvätuloinen, tykkää välillä ajella samantasoisilla autoilla mitä köyhilläkin on.

Tuleepa hänelle vielä uusikin idea: Jaahas, täytyypä kirjoittaa vauvapalstalle tästä oivalluksestani. "Hyvätuloinenkin saattaa elää samoin kuin köyhät".

Varmaan köyhät tulevat hyvälle mielelle.

Sen vuoksi köyhän ei pitäisikään verrata itseään hyvätuloisiin. Mä olen Suomen mittakaavassa hyvätuloinen, mutta koska olen ollut myös yksinhuoltaja (lapseni ovat jo aikuisia), ei mulla ole tallissa useita autoja. Ei ole itseasiassa ainoatakaan autoa. Ei ole koskaan ollutkaan. Eikä tule.  Olen tottunut liikkumaan julkisilla. Ihan niillä samoilla busseilla, junilla, metroilla ja raitiovaunuilla, millä köyhätkin menevät. 

Mutta miksi sitten hyvätuloiset voivat verrata omaa elämäänsä köyhän elämään?

Se on loukkaavaa ja vähättelevää. Ikäänkuin köyhän pitäsi se uskoa ja se olisi totta.

Vaikka sinäkin liikut yleisillä ja ei ole aitoa se ei tarkoita, että hyvätuloisena silti elät samanlaista elämää kuin köyhänä.

Auto oli nyt tuossa vain esimerkkinä, kertomani sanoma oli pääasia. Eli jos hyvätuloinen tekee jonkun asian "kuten köyhätkin", oli se nyt mikä tai mitä tahansa, se ei tee hänen elämästään samanlaista kuin köyhän ihmisen elämä on.

Vaikka hän kuinka niin luulee tai köyhille yrittää luulotella.

Emme me köyhät ole tyhmiä. Ymmärrämme kyllä.

Eivät he vertaakaan vaan koittavat kertoa köyhille, että hyvätuloisten arki on varsin pitkälti samanlaista kuin köyhien elämäkin. Poislukien se kaikista tärkein eli hyvätuloisen ei tarvitse miettiä, mistä rahat ruokaan ja laskuihin. Suomessa hyvätuloistenkin ( eli 4000-7000  €/kk tienaavien) tuloista melko suuri osa menee asumiseen ja se summa, jolla voi käydä ravintoloissa, konserteissa, ulkomailla jne on rajallinen. Suurituloiset on sitten eri asia. 

Arki VOI ollakin hyvin samanlaista - mutta se mikä siellä taustalla pyöriin, vaikuttaa erittäin paljon siihen, paljonko ihminen kuormittuu siitä tavallisesta arjesta. Pienituloisilla, köyhillä, iso osa kapasiteetista menee siihen, että miten tästä päivästä selviää, miten huomisesta selviää - hyvätuloisella, keskituloisellakin (puhun nyt nettotuloista, eli paljon jää pakollisten kulujen jälkeen käyttöön) aivokapasiteetista nyt kertakaikkiaan jää paljon enemmän käyttöön miettimään sitä, että no voi jehna, Jenna-Kaaleppi nyt kaatui pyörällään ja etupyörän vanne vääntyi ja housutkin repesivät ja terkkariin pitää mennä näyttämään tuota turvonnutta ja kipeää kättä. Keskituloinen tai hyvätuloinen ottaa auton, vie Jenna-Kaalepin päivystykseen, ja siellä päivystyksessä odotellessa keskituloinen ostaa pyörään uuden vanteen ja laittaa puolisolle viestiä, että pistää ne rikkinäiset housut pyykkikoriin, ehtii sitten viikonloppuna katsoa, kannattaako niitä paikata. Kun Jenna-Kaalepilla on ne vaihtohousut jo jalassa. Kotimatkalla käydään Prismasta ostamassa valmispizza, minkä voi laittaa uuniin paistumaan, niin kaikki saavat vielä iltapalaakin. Meni aika myöhään, mutta ei se mitään, käden ruhjeet on putsattu ja lääkäri katsoi röntgenistä, että ei näyttäisi olevan edes hiusmurtumia.

Pienituloisen/köyhän aivot vetää hetkeksi tilttiin, kun kaikki tuntuu kaatuvan. Jenna-Kaalepin kanssa on lähdettävä päivystykseen, onneksi bussikortilla on vielä saldoa, mutta on kyllä juostava, jos meinaa ehtiä bussiin. Se on sitten loppuviikon murhe, miten pääsee töihin, kun saldoa ei enää ole. Päivystyksessä odotellessa soitetaan Mirka-Antille kotiin, että löytyykö Jenna-Kaalepin vanhat verkkarit pyykkikorista, ne pitäisi pestä, jotta Jiikoolle on huomiseksi kouluun housut jalkaan, voisko Mirka-Antti laittaa ne likoamaan ämpäriin? Siellä odotellessa on hyvää aikaa selata paikkakunnan roskalavaryhmästä, löytyiskö jostain ilmaiseksi rämäpyörää, sen renkaan varmaan voi siitä etuvanteelta siirtää toiselle vanteelle, jos vaan löytyy sopiva pyörä, mistä saa sen vanteen. Siinä välissä Mirka-Antti laittaa viestiä, että mitä tänään syödään, ja pienituloinen tajuaa, että ei ehdikään tehdä sitä kaali-perunakeittoa, kun on täällä päivystyksessä odottelemassa. Leipälaatikossa on pari ruispalaa, ehkä se riittää Mirka-Antille?

Kotimatkalla mennään kahden vaihdon kautta, kun näin myöhään ei pääse enää suoralla linjalla kotiin. Meni tosi myöhään, mutta saatiinpahan käden ruhjeet putsattua ja lääkärikin katsoi röntgenkuvista, että ei näyttäisi olevan edes hiusmurtumia. Mirka-Antti oli onneksi syönyt ja meni jo nukkumaan, mutta Jenna-Kaalepillakin on nälkä. Kaalisalaatti ei kuulemma kelpaa, onneksi pakastimesta löytyi vielä niitä ruispaloja pari, ne saa leivänpaahtimella sulaksi nopeasti.

Jenna-Kaaleppi pääsi nukkumaan, niin pienituloinen vielä pesee nyrkkipyykillä ne verkkarit puhtaaksi ja vääntää kuivaksi käsivoimin. Onneksi patteri tuntuu olevan lämmin niin saa ne verkkarit kuiviksi aamuksi, kouluun.

Pienituloisella olisi nälkä ja väsy, mutta pitäisi jaksaa vielä etsiä sitä ehjää ja suoraa vannetta. Joku jossain keskustelupalstalla sanoi, että sen vääntyneen vanteenkin saisi suoristettua, kun ajaisi autolla sen päälle "Kyllä minäkin aina korjaan rikki menneitä tavaroita, vaikka olisi varaa ostaa uusikin":

Tämä oli aivan loistava! <3

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Köyhyys on sellaista ettei ole mitään odotettavaa ikinä, ei tulevaisuutta. Ei lomia poissa kotoa jossain muualla. Tuntuu ettei mikään koske sinua, uudet ravintolat, teatterinäytökset kun tiedät ettei kuitenkaan ole varaa. Koko elämä on selviytymistä, stressaamista masentuneena. Miettii mikä seuraavaksi hajoaa, puhelin vai kengät tai se vanha tabletti.

Ei se ruoka ole se ongelma, vaan se että on aina vaan kotona, käy kaupassa, mitään muuta ei ole. Yksi kahvilareissu ei tilannetta paranna. Eikä edes halua tehdä mitään, ei vaan ole energiaa. Ja kun tietää että terveys tästä vaan huononee, tekee oikeasti mieli lopettaa kaikki kärsimys.

Suuri osa hyväosaisistakin elää noin. Käy töissä, kaupassa ja on kotona. Harrastaa tavallisia halpoja juttuja, pelailee tietokoneella jne.

Miksi kä tuosta tekee erityisen toivotonta. Jokainen voi kouluttautumalla ja hakeutumalka töihin parantaa tilannettaan.

Ilmeisesti suuri osa hyvätuloisistakin on sitten erittäin tylsiä ihmisiä? Tai sitten työ on poikkeuksellisen mielenkiintoista ja vaihtelevaa niin että vapaalla ei juuri mielenkiintoa itsensä toteuttamiseen ole?

Ohis...olen Suomen mittakaavassa hyvätuloinen. Palkkani on 6916€/kk. Siitä kun ottaa verot pois, jää toki ihan kiva summa käyttöön. Mutta kun siitä maksaa ensin asuntolainen, yhtiövastikkeen, sähkölaskun ja  netin&puhelimen, ei loppusumma tunnukaan enää niin huikealta verrattuna bruttopalkkaani. Joku puhui kahdesta autosta autotallissa. Ei mun tuloillani osteta omakotitaloa, jossa on autotalli, pääkaupunkiseudulta. Tai jos saisinkin sellaista varten asuntolainan, ei takuulla olisi varaa ostaa autoa. Tai ehkä joku vanha ritsa, mutta ei mitään uutta ja hienoa autoa. Eikä varsinkaan kahta. 

En tiedä, olenko tylsä ihminen, mutta mun on muiden kulujeni lisäksi myös pistettävä rahaa säästöön, koska on oltava rahaa itse tehtävään remontointiin (esim tapetointi, keittiöremontti yms), uuden pakastimen, hellan tai jääkaapin ostamiseen jne. Ja lisäksi joka kuukausi laitettava rahaa sijoituksiin, jotta on sitten millä maksan putkiremontin, kun sellainen tähän taloyhtiöön jonain päivänä tulee. 

Tunnen paljon itseni kaltaisia hyvätuloisia, jotka ilmeisesti sun mielestäsi ovat tylsiä. 

Moni köyhä ei taida ymmärtää, mitä eroa on hyvätuloisella ja suurituloisella. 

Myönnän. Mulle on karkeasti ottaen olemassa pienituloisia, keskituloisia ja hyvätuloisia/suurituloisia.  Hyvätuloinen ja suurituloinen ovat siis kutakuinkin synonyymeja keskenään. Todennäköisesti suurituloinen tienaa jonkin verran enemmän kuin hyvätuloinen, mutta minun näkökulmastani katsottuna sillä ei ole mitään oleellista merkitystä. On sitten kumpi tahansa, niin elää ihan eri maailmassa kuin missä itse elän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Köyhyys on sellaista ettei ole mitään odotettavaa ikinä, ei tulevaisuutta. Ei lomia poissa kotoa jossain muualla. Tuntuu ettei mikään koske sinua, uudet ravintolat, teatterinäytökset kun tiedät ettei kuitenkaan ole varaa. Koko elämä on selviytymistä, stressaamista masentuneena. Miettii mikä seuraavaksi hajoaa, puhelin vai kengät tai se vanha tabletti.

Ei se ruoka ole se ongelma, vaan se että on aina vaan kotona, käy kaupassa, mitään muuta ei ole. Yksi kahvilareissu ei tilannetta paranna. Eikä edes halua tehdä mitään, ei vaan ole energiaa. Ja kun tietää että terveys tästä vaan huononee, tekee oikeasti mieli lopettaa kaikki kärsimys.

Mä olen samaa mieltä siitä, että pahin köyhyys on pitkälti mielentila. Ja masennus suurin syy, mikä sen mielentilan aiheuttaa. Suurin osa meistä suomalaisista on ollut köyhiä jonkin aikaa. Nimittäin opiskeluajan. Mutta kun on tiennyt, että se on vain väliaikaista ja tulevaisuudesta on toivoa, se jaksetaan. Jaksetaan käydä ystävien kanssa kesäisin uimarannalla tai puistoissa picniceillä. Jaksetaan etsiä ilmaiset tapahtumat ja osallistua niihin. Moni on myös joutunut luopumaan asioista ihan vain ollessaan äitiyslomalla tai hoitovapaalla. Ei ole voinutkaan mennä ja tulla kuten ennen, koska rahaa on ollut vähemmän. Termari mukaan leikkipuistoon eikä kahvilassakaan ole tarvinnut käydä. Mutta jos valoa ei olekaan tunnelin pässä eikä tule koskaan olemaankaan. köyhyys muuttuu aivan erilaiseksi. 

Ainoastaan sairaille ihmisillä ei ole valoa tunnelin päässä ja hekin jossain vaiheessa pääsee sairaseläkkeelle. Saa asumistukea ja toimeentulotukea, joten mikä on se ongelma?

Tässä mun elämää: Jo vuosien ajan olen leikannut hiukset itse, kaikki vaatteet ja kengät ostan kirpparilta, tai no alusvaatteet ja sukat ostan uutena. Parsin sukat, korjaan vaatteet, joskus uudistan jonkun lempparivaatteen esim. värjäämällä ja vaihtamalla napit, jotka olen ostanut kirpparilta tietysti. Koti on sisustettu vanhoilla huonekaluilla ja kirppismatoilla ja -verhoilla yms. AStiat on kirpparilta. Harrastan kävelyä, luonnossa liikkumista, vaatteiden tuunausta, kodin tuunausta, puutarhan hoitoa, kirjaston kirjojen lukemista, askartelua, kotijumppaa ja -joogaa. 

En käy koskaan ulkona syömässä, en kahvilassa, en elokuvissa, en missään. Vähän aikaa sitten olin konsertissa, kun sain lipun lahjaksi. Taidenäyttelyissä käyn, kun se on ilmaista lystiä ja aina käyn, kun on jotain ilmaistapahtumia. Autoilen sen verran, kuin on pakko, eli käyn kaupassa parin viikon välein. Asun maalla ja kauppaan on pitkä matka. 

Leivon, teen kaikki ruuat itse, kerään marjat, sienet, villivihannekset, kasvatan marjoja, pottuja, juureksia, papuja, tomaatteja, yrttejä. Kaupasta haen mitä jää puuttumaan ja jäähän sitä, esim. kalaa, jugurttia, voita, jauhoja, kahveja. Niin, tuhlaan kahviin, jota juon nautinnolla kupin päivässä.

No, tämä on mulla valinta. Olen yrittäjä ja tienaisin vieraan töissä paremmin, lisäksi mulla on oma koti, vuokralla selviäisin halvemmalla ja saisin ehkä asumistukea. Voisin myös asua kaupungilla, jolloin en välttämättä tarvitsisi autoa, joka on melkoinen rahasyöppö. Haluan kuitenkin olla jollain tavalla vapaa, joten elän näin. Enkä arvostele muitten elämäntapoja, enkä ohjeista oikeasti köyhiä, että tee niin ja näin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Köyhyys on sellaista ettei ole mitään odotettavaa ikinä, ei tulevaisuutta. Ei lomia poissa kotoa jossain muualla. Tuntuu ettei mikään koske sinua, uudet ravintolat, teatterinäytökset kun tiedät ettei kuitenkaan ole varaa. Koko elämä on selviytymistä, stressaamista masentuneena. Miettii mikä seuraavaksi hajoaa, puhelin vai kengät tai se vanha tabletti.

Ei se ruoka ole se ongelma, vaan se että on aina vaan kotona, käy kaupassa, mitään muuta ei ole. Yksi kahvilareissu ei tilannetta paranna. Eikä edes halua tehdä mitään, ei vaan ole energiaa. Ja kun tietää että terveys tästä vaan huononee, tekee oikeasti mieli lopettaa kaikki kärsimys.

Suuri osa hyväosaisistakin elää noin. Käy töissä, kaupassa ja on kotona. Harrastaa tavallisia halpoja juttuja, pelailee tietokoneella jne.

Miksi kä tuosta tekee erityisen toivotonta. Jokainen voi kouluttautumalla ja hakeutumalka töihin parantaa tilannettaan.

Ilmeisesti suuri osa hyvätuloisistakin on sitten erittäin tylsiä ihmisiä? Tai sitten työ on poikkeuksellisen mielenkiintoista ja vaihtelevaa niin että vapaalla ei juuri mielenkiintoa itsensä toteuttamiseen ole?

Ohis...olen Suomen mittakaavassa hyvätuloinen. Palkkani on 6916€/kk. Siitä kun ottaa verot pois, jää toki ihan kiva summa käyttöön. Mutta kun siitä maksaa ensin asuntolainen, yhtiövastikkeen, sähkölaskun ja  netin&puhelimen, ei loppusumma tunnukaan enää niin huikealta verrattuna bruttopalkkaani. Joku puhui kahdesta autosta autotallissa. Ei mun tuloillani osteta omakotitaloa, jossa on autotalli, pääkaupunkiseudulta. Tai jos saisinkin sellaista varten asuntolainan, ei takuulla olisi varaa ostaa autoa. Tai ehkä joku vanha ritsa, mutta ei mitään uutta ja hienoa autoa. Eikä varsinkaan kahta. 

En tiedä, olenko tylsä ihminen, mutta mun on muiden kulujeni lisäksi myös pistettävä rahaa säästöön, koska on oltava rahaa itse tehtävään remontointiin (esim tapetointi, keittiöremontti yms), uuden pakastimen, hellan tai jääkaapin ostamiseen jne. Ja lisäksi joka kuukausi laitettava rahaa sijoituksiin, jotta on sitten millä maksan putkiremontin, kun sellainen tähän taloyhtiöön jonain päivänä tulee. 

Tunnen paljon itseni kaltaisia hyvätuloisia, jotka ilmeisesti sun mielestäsi ovat tylsiä. 

Epäilemättä. Mutta pääasiahan on, että te itse olette elämäänne tyytyväisiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Köyhyys on sellaista ettei ole mitään odotettavaa ikinä, ei tulevaisuutta. Ei lomia poissa kotoa jossain muualla. Tuntuu ettei mikään koske sinua, uudet ravintolat, teatterinäytökset kun tiedät ettei kuitenkaan ole varaa. Koko elämä on selviytymistä, stressaamista masentuneena. Miettii mikä seuraavaksi hajoaa, puhelin vai kengät tai se vanha tabletti.

Ei se ruoka ole se ongelma, vaan se että on aina vaan kotona, käy kaupassa, mitään muuta ei ole. Yksi kahvilareissu ei tilannetta paranna. Eikä edes halua tehdä mitään, ei vaan ole energiaa. Ja kun tietää että terveys tästä vaan huononee, tekee oikeasti mieli lopettaa kaikki kärsimys.

Suuri osa hyväosaisistakin elää noin. Käy töissä, kaupassa ja on kotona. Harrastaa tavallisia halpoja juttuja, pelailee tietokoneella jne.

Miksi kä tuosta tekee erityisen toivotonta. Jokainen voi kouluttautumalla ja hakeutumalka töihin parantaa tilannettaan.

Ilmeisesti suuri osa hyvätuloisistakin on sitten erittäin tylsiä ihmisiä? Tai sitten työ on poikkeuksellisen mielenkiintoista ja vaihtelevaa niin että vapaalla ei juuri mielenkiintoa itsensä toteuttamiseen ole?

Ohis...olen Suomen mittakaavassa hyvätuloinen. Palkkani on 6916€/kk. Siitä kun ottaa verot pois, jää toki ihan kiva summa käyttöön. Mutta kun siitä maksaa ensin asuntolainen, yhtiövastikkeen, sähkölaskun ja  netin&puhelimen, ei loppusumma tunnukaan enää niin huikealta verrattuna bruttopalkkaani. Joku puhui kahdesta autosta autotallissa. Ei mun tuloillani osteta omakotitaloa, jossa on autotalli, pääkaupunkiseudulta. Tai jos saisinkin sellaista varten asuntolainan, ei takuulla olisi varaa ostaa autoa. Tai ehkä joku vanha ritsa, mutta ei mitään uutta ja hienoa autoa. Eikä varsinkaan kahta. 

En tiedä, olenko tylsä ihminen, mutta mun on muiden kulujeni lisäksi myös pistettävä rahaa säästöön, koska on oltava rahaa itse tehtävään remontointiin (esim tapetointi, keittiöremontti yms), uuden pakastimen, hellan tai jääkaapin ostamiseen jne. Ja lisäksi joka kuukausi laitettava rahaa sijoituksiin, jotta on sitten millä maksan putkiremontin, kun sellainen tähän taloyhtiöön jonain päivänä tulee. 

Tunnen paljon itseni kaltaisia hyvätuloisia, jotka ilmeisesti sun mielestäsi ovat tylsiä. 

Moni köyhä ei taida ymmärtää, mitä eroa on hyvätuloisella ja suurituloisella. 

Myönnän. Mulle on karkeasti ottaen olemassa pienituloisia, keskituloisia ja hyvätuloisia/suurituloisia.  Hyvätuloinen ja suurituloinen ovat siis kutakuinkin synonyymeja keskenään. Todennäköisesti suurituloinen tienaa jonkin verran enemmän kuin hyvätuloinen, mutta minun näkökulmastani katsottuna sillä ei ole mitään oleellista merkitystä. On sitten kumpi tahansa, niin elää ihan eri maailmassa kuin missä itse elän.

Ymmärrän. Suomen progressiivinen verotus pitää huolen siitä, ettei keskituloinen eli se 3000-3999€ tienaava tienaa kovinkaan paljoa enemmän NETTONA kuin hyvätuloinen eli 4000-7000€ tienaava. Se suurituloinen voi sitten tienata vaikkapa 30 000€/kk, kun taas se hyvätuloisiin jo lukeutuva tienaa 4000€/kk. Kumpi on sun elämääsi lähempänä: se 4000€/kk tienaava vai 30 000 €/kk tienaava? Ja kannattaa myös miettiä, miten lähellä toisiaan on 4000€/kk tienaavan ja 30 000€/kk tienaavan elämä. Voin kertoa, että nillä on eroa enemmän kuin sun ja 4000€/kk tienaavan välillä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Köyhyys on sellaista ettei ole mitään odotettavaa ikinä, ei tulevaisuutta. Ei lomia poissa kotoa jossain muualla. Tuntuu ettei mikään koske sinua, uudet ravintolat, teatterinäytökset kun tiedät ettei kuitenkaan ole varaa. Koko elämä on selviytymistä, stressaamista masentuneena. Miettii mikä seuraavaksi hajoaa, puhelin vai kengät tai se vanha tabletti.

Ei se ruoka ole se ongelma, vaan se että on aina vaan kotona, käy kaupassa, mitään muuta ei ole. Yksi kahvilareissu ei tilannetta paranna. Eikä edes halua tehdä mitään, ei vaan ole energiaa. Ja kun tietää että terveys tästä vaan huononee, tekee oikeasti mieli lopettaa kaikki kärsimys.

Suuri osa hyväosaisistakin elää noin. Käy töissä, kaupassa ja on kotona. Harrastaa tavallisia halpoja juttuja, pelailee tietokoneella jne.

Miksi kä tuosta tekee erityisen toivotonta. Jokainen voi kouluttautumalla ja hakeutumalka töihin parantaa tilannettaan.

Ilmeisesti suuri osa hyvätuloisistakin on sitten erittäin tylsiä ihmisiä? Tai sitten työ on poikkeuksellisen mielenkiintoista ja vaihtelevaa niin että vapaalla ei juuri mielenkiintoa itsensä toteuttamiseen ole?

Miksi sinusta tavallinen elämä on tylsää? Itse viihdyn kotonani hyvin. Teen etätyötä ja tunnen työni mielenkiintoiseksi ja tärkeäksi. Vapaa-aikani viihdyn parhaiten kotona perheen kanssa tai lähiluonnossa ja puutarhassa. Aina on kaikenlaista puuhaa. Itseäni toteutan lähinnä piirtäen ja käsitöitä tehden. Mies harrastaa musiikkia. Netti toimii ja moneen harrastukseen löytyy yhteisö sieltä. Tylsää ei ole milloinkaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun moni hyvätuloinen kertoo, että hänkin tekee niin tai hänkin eläå näin kuin köyhät.

Otetaan nyt simerkiksi vaikka autolla ajo. Hyvätuloisella on tallissa parkin hyvää autoa, mutta hän haluaa joskus myös ajella huonommalla autolla, ikään kuin huvikseen tai kun tykkää niitä roplailla. Hänellä on siis hankittuna myös parikin huonoa ja vanhaa autoa.

Joskus hän ottaa sitten sellaisen huonon auton käyttöönsä, saattaa mennä asioille tai jopa töihinkin. Oikeastaan se on ihan huvittavaakin ja vitsikästä kun kaverit vitsailee ja heittää huulta hänen ropposestaan.

Joskus auto lakkaa käymästä tai temppuilee, mutta sehän kuuluu asiaan, sen voi ohittaa olankohautuksella, soittaa vaikka taksin ja käskee hinausliikkeen hinata korjaamolle. Tai hyvätuloinen saattaa saada auton joskus itsekin taas toimimaan.

Kun hyvätuloinen on saanut köyhäily-, vitsailu- tai roplailuhetkensä täyttymään onkin mukavaa ottaa taas se hyvä auto sieltä tallista käyttöön.

Vanhat ja huonot autot jäävät taas odottamaan omaa käyttöönottoaikaansa.

Hyvätuloinen toteaa ehkä jollekin kaverilleen, ettei se nyt niin kamalaa ollut huonolla autolla ajaa. Ihan huvittavaahan se oli. Mitä ihmettä ne köyhät aina valittaa kun hänkin, vaikka on hyvätuloinen, tykkää välillä ajella samantasoisilla autoilla mitä köyhilläkin on.

Tuleepa hänelle vielä uusikin idea: Jaahas, täytyypä kirjoittaa vauvapalstalle tästä oivalluksestani. "Hyvätuloinenkin saattaa elää samoin kuin köyhät".

Varmaan köyhät tulevat hyvälle mielelle.

Sen vuoksi köyhän ei pitäisikään verrata itseään hyvätuloisiin. Mä olen Suomen mittakaavassa hyvätuloinen, mutta koska olen ollut myös yksinhuoltaja (lapseni ovat jo aikuisia), ei mulla ole tallissa useita autoja. Ei ole itseasiassa ainoatakaan autoa. Ei ole koskaan ollutkaan. Eikä tule.  Olen tottunut liikkumaan julkisilla. Ihan niillä samoilla busseilla, junilla, metroilla ja raitiovaunuilla, millä köyhätkin menevät. 

Mutta miksi sitten hyvätuloiset voivat verrata omaa elämäänsä köyhän elämään?

Se on loukkaavaa ja vähättelevää. Ikäänkuin köyhän pitäsi se uskoa ja se olisi totta.

Vaikka sinäkin liikut yleisillä ja ei ole aitoa se ei tarkoita, että hyvätuloisena silti elät samanlaista elämää kuin köyhänä.

Auto oli nyt tuossa vain esimerkkinä, kertomani sanoma oli pääasia. Eli jos hyvätuloinen tekee jonkun asian "kuten köyhätkin", oli se nyt mikä tai mitä tahansa, se ei tee hänen elämästään samanlaista kuin köyhän ihmisen elämä on.

Vaikka hän kuinka niin luulee tai köyhille yrittää luulotella.

Emme me köyhät ole tyhmiä. Ymmärrämme kyllä.

Eivät he vertaakaan vaan koittavat kertoa köyhille, että hyvätuloisten arki on varsin pitkälti samanlaista kuin köyhien elämäkin. Poislukien se kaikista tärkein eli hyvätuloisen ei tarvitse miettiä, mistä rahat ruokaan ja laskuihin. Suomessa hyvätuloistenkin ( eli 4000-7000  €/kk tienaavien) tuloista melko suuri osa menee asumiseen ja se summa, jolla voi käydä ravintoloissa, konserteissa, ulkomailla jne on rajallinen. Suurituloiset on sitten eri asia. 

Arki VOI ollakin hyvin samanlaista - mutta se mikä siellä taustalla pyöriin, vaikuttaa erittäin paljon siihen, paljonko ihminen kuormittuu siitä tavallisesta arjesta. Pienituloisilla, köyhillä, iso osa kapasiteetista menee siihen, että miten tästä päivästä selviää, miten huomisesta selviää - hyvätuloisella, keskituloisellakin (puhun nyt nettotuloista, eli paljon jää pakollisten kulujen jälkeen käyttöön) aivokapasiteetista nyt kertakaikkiaan jää paljon enemmän käyttöön miettimään sitä, että no voi jehna, Jenna-Kaaleppi nyt kaatui pyörällään ja etupyörän vanne vääntyi ja housutkin repesivät ja terkkariin pitää mennä näyttämään tuota turvonnutta ja kipeää kättä. Keskituloinen tai hyvätuloinen ottaa auton, vie Jenna-Kaalepin päivystykseen, ja siellä päivystyksessä odotellessa keskituloinen ostaa pyörään uuden vanteen ja laittaa puolisolle viestiä, että pistää ne rikkinäiset housut pyykkikoriin, ehtii sitten viikonloppuna katsoa, kannattaako niitä paikata. Kun Jenna-Kaalepilla on ne vaihtohousut jo jalassa. Kotimatkalla käydään Prismasta ostamassa valmispizza, minkä voi laittaa uuniin paistumaan, niin kaikki saavat vielä iltapalaakin. Meni aika myöhään, mutta ei se mitään, käden ruhjeet on putsattu ja lääkäri katsoi röntgenistä, että ei näyttäisi olevan edes hiusmurtumia.

Pienituloisen/köyhän aivot vetää hetkeksi tilttiin, kun kaikki tuntuu kaatuvan. Jenna-Kaalepin kanssa on lähdettävä päivystykseen, onneksi bussikortilla on vielä saldoa, mutta on kyllä juostava, jos meinaa ehtiä bussiin. Se on sitten loppuviikon murhe, miten pääsee töihin, kun saldoa ei enää ole. Päivystyksessä odotellessa soitetaan Mirka-Antille kotiin, että löytyykö Jenna-Kaalepin vanhat verkkarit pyykkikorista, ne pitäisi pestä, jotta Jiikoolle on huomiseksi kouluun housut jalkaan, voisko Mirka-Antti laittaa ne likoamaan ämpäriin? Siellä odotellessa on hyvää aikaa selata paikkakunnan roskalavaryhmästä, löytyiskö jostain ilmaiseksi rämäpyörää, sen renkaan varmaan voi siitä etuvanteelta siirtää toiselle vanteelle, jos vaan löytyy sopiva pyörä, mistä saa sen vanteen. Siinä välissä Mirka-Antti laittaa viestiä, että mitä tänään syödään, ja pienituloinen tajuaa, että ei ehdikään tehdä sitä kaali-perunakeittoa, kun on täällä päivystyksessä odottelemassa. Leipälaatikossa on pari ruispalaa, ehkä se riittää Mirka-Antille?

Kotimatkalla mennään kahden vaihdon kautta, kun näin myöhään ei pääse enää suoralla linjalla kotiin. Meni tosi myöhään, mutta saatiinpahan käden ruhjeet putsattua ja lääkärikin katsoi röntgenkuvista, että ei näyttäisi olevan edes hiusmurtumia. Mirka-Antti oli onneksi syönyt ja meni jo nukkumaan, mutta Jenna-Kaalepillakin on nälkä. Kaalisalaatti ei kuulemma kelpaa, onneksi pakastimesta löytyi vielä niitä ruispaloja pari, ne saa leivänpaahtimella sulaksi nopeasti.

Jenna-Kaaleppi pääsi nukkumaan, niin pienituloinen vielä pesee nyrkkipyykillä ne verkkarit puhtaaksi ja vääntää kuivaksi käsivoimin. Onneksi patteri tuntuu olevan lämmin niin saa ne verkkarit kuiviksi aamuksi, kouluun.

Pienituloisella olisi nälkä ja väsy, mutta pitäisi jaksaa vielä etsiä sitä ehjää ja suoraa vannetta. Joku jossain keskustelupalstalla sanoi, että sen vääntyneen vanteenkin saisi suoristettua, kun ajaisi autolla sen päälle "Kyllä minäkin aina korjaan rikki menneitä tavaroita, vaikka olisi varaa ostaa uusikin":

Tämä on erittäin hyvä kirjoitus. Tässä kiteytyy hyvin se, miten elämä eroaa tulotason mukaan heti, kun tapahtuu jotakin yllättävää. Kun hyvätuloisella on hätä lapsesta ja lemmikistä, voi mennä päräyttää yksityiselle lääkärille ja hintaa kysellään vasta jälkeenpäin. Seuraavana päivänä voi sitten taas harrastuksen vuoksi kerätä villiyrttejä. Köyhemmälle ihmiselle vaikka kissan sairastuminen tarkoittaa sitä, että se lopetetaan, eikä voi edes miettiä voisiko se elää hyvää elämää lääkityksellä tms. Ja tämä nyt tietysti siinä hyvässä tapauksessa, että on ollut varaa pitää kissaa markettiruoilla ja on varannut rahaa siihen viimeiseen piikkiin. Nuukailu harrastuksena on toki ihan hieno ja kannatettava asia, mutta sillä ei ole tekemistä köyhän elämän kanssa.

Köyhät aiheuttavat päästöjä runsaalla kaalin syönnillä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Köyhyys on sellaista ettei ole mitään odotettavaa ikinä, ei tulevaisuutta. Ei lomia poissa kotoa jossain muualla. Tuntuu ettei mikään koske sinua, uudet ravintolat, teatterinäytökset kun tiedät ettei kuitenkaan ole varaa. Koko elämä on selviytymistä, stressaamista masentuneena. Miettii mikä seuraavaksi hajoaa, puhelin vai kengät tai se vanha tabletti.

Ei se ruoka ole se ongelma, vaan se että on aina vaan kotona, käy kaupassa, mitään muuta ei ole. Yksi kahvilareissu ei tilannetta paranna. Eikä edes halua tehdä mitään, ei vaan ole energiaa. Ja kun tietää että terveys tästä vaan huononee, tekee oikeasti mieli lopettaa kaikki kärsimys.

Mä olen samaa mieltä siitä, että pahin köyhyys on pitkälti mielentila. Ja masennus suurin syy, mikä sen mielentilan aiheuttaa. Suurin osa meistä suomalaisista on ollut köyhiä jonkin aikaa. Nimittäin opiskeluajan. Mutta kun on tiennyt, että se on vain väliaikaista ja tulevaisuudesta on toivoa, se jaksetaan. Jaksetaan käydä ystävien kanssa kesäisin uimarannalla tai puistoissa picniceillä. Jaksetaan etsiä ilmaiset tapahtumat ja osallistua niihin. Moni on myös joutunut luopumaan asioista ihan vain ollessaan äitiyslomalla tai hoitovapaalla. Ei ole voinutkaan mennä ja tulla kuten ennen, koska rahaa on ollut vähemmän. Termari mukaan leikkipuistoon eikä kahvilassakaan ole tarvinnut käydä. Mutta jos valoa ei olekaan tunnelin pässä eikä tule koskaan olemaankaan. köyhyys muuttuu aivan erilaiseksi. 

Ainoastaan sairaille ihmisillä ei ole valoa tunnelin päässä ja hekin jossain vaiheessa pääsee sairaseläkkeelle. Saa asumistukea ja toimeentulotukea, joten mikä on se ongelma?

Työni puolesta olen tekemisissä yhteiskunnan erittäin huono-osaisten kanssa. Tiedätkö yhtään, kuinka kauan menee sairauseläkkeen (=työkyvyttömyyseläke) myöntämisen kanssa? Siinä menee paljon kauemmin, kuin mitä on haimasyöpäpotilaan elinajanennuste. Ja yleensä he eivät saa toimeentulotukea, koska Kela toisella kädellä laskee, että työkyvyttömyyseläkkeen kriteerit täyttyvät, ei tarvitse enää tukea muutoin, ja toisella kädellä laskee, että työkyvyttömyyseläkkeen kriteerien täyttyminen pitää vielä varmistaa, että voisitko mitenkään mennä töihin tässä puoleksi vuodeksi sen sun avanteen ja katetrin kanssa? jaa et, no sitten et saa työmarkkinatukea. Karenssia vaan!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Köyhyys on sellaista ettei ole mitään odotettavaa ikinä, ei tulevaisuutta. Ei lomia poissa kotoa jossain muualla. Tuntuu ettei mikään koske sinua, uudet ravintolat, teatterinäytökset kun tiedät ettei kuitenkaan ole varaa. Koko elämä on selviytymistä, stressaamista masentuneena. Miettii mikä seuraavaksi hajoaa, puhelin vai kengät tai se vanha tabletti.

Ei se ruoka ole se ongelma, vaan se että on aina vaan kotona, käy kaupassa, mitään muuta ei ole. Yksi kahvilareissu ei tilannetta paranna. Eikä edes halua tehdä mitään, ei vaan ole energiaa. Ja kun tietää että terveys tästä vaan huononee, tekee oikeasti mieli lopettaa kaikki kärsimys.

Suuri osa hyväosaisistakin elää noin. Käy töissä, kaupassa ja on kotona. Harrastaa tavallisia halpoja juttuja, pelailee tietokoneella jne.

Miksi kä tuosta tekee erityisen toivotonta. Jokainen voi kouluttautumalla ja hakeutumalka töihin parantaa tilannettaan.

Ilmeisesti suuri osa hyvätuloisistakin on sitten erittäin tylsiä ihmisiä? Tai sitten työ on poikkeuksellisen mielenkiintoista ja vaihtelevaa niin että vapaalla ei juuri mielenkiintoa itsensä toteuttamiseen ole?

Ohis...olen Suomen mittakaavassa hyvätuloinen. Palkkani on 6916€/kk. Siitä kun ottaa verot pois, jää toki ihan kiva summa käyttöön. Mutta kun siitä maksaa ensin asuntolainen, yhtiövastikkeen, sähkölaskun ja  netin&puhelimen, ei loppusumma tunnukaan enää niin huikealta verrattuna bruttopalkkaani. Joku puhui kahdesta autosta autotallissa. Ei mun tuloillani osteta omakotitaloa, jossa on autotalli, pääkaupunkiseudulta. Tai jos saisinkin sellaista varten asuntolainan, ei takuulla olisi varaa ostaa autoa. Tai ehkä joku vanha ritsa, mutta ei mitään uutta ja hienoa autoa. Eikä varsinkaan kahta. 

En tiedä, olenko tylsä ihminen, mutta mun on muiden kulujeni lisäksi myös pistettävä rahaa säästöön, koska on oltava rahaa itse tehtävään remontointiin (esim tapetointi, keittiöremontti yms), uuden pakastimen, hellan tai jääkaapin ostamiseen jne. Ja lisäksi joka kuukausi laitettava rahaa sijoituksiin, jotta on sitten millä maksan putkiremontin, kun sellainen tähän taloyhtiöön jonain päivänä tulee. 

Tunnen paljon itseni kaltaisia hyvätuloisia, jotka ilmeisesti sun mielestäsi ovat tylsiä. 

Epäilemättä. Mutta pääasiahan on, että te itse olette elämäänne tyytyväisiä.

Juuri näin. Suomessa hyvätuloinen elää suhteellisen samanlaista elämää kuin pienituloinenkin. Ja on elämäänsä tyytyväinen. Eri juttu on sitten ne suurituloiset, jotka voi maksaa esim keittiörempan yhden kuukauden palkastaan. Harva hyvätuloinen pystyy. Ja pienituloinen taas maksaa sen vain vuokrankorotuksina, kun vuokranantaja katsoo keittiörempan tarpeelliseksi. Moni vuokranantaja ei katso ennenkuin vuokralainen vaihtuu. Jos edes silloinkaan. Jos asuu taloyhtiössä osakkeenomistajana, ei voi päästää asuntoaan edes sisältä paskaan kuntoon. Vaikka itse arvioisikin, että voin mä tän 80-luvun halkeilleen muovimaton kanssa elää, joudut kuitenkin itse pitämään huolen siitä, ettei rakenteille aiheudu vaurioita. Ja maksamaan itse tarvittavan remontin.

Mun poikani möi pari vuotta sitten omistusasuntonsa ja muutti Satolle vuokralle. Pisti omistamansa asunnon vuokralle. Kertoi, että paljon huolettomampaa elämä nyt. Vuokra tietty nousee, kun taloyhtiöön tai asuntoon pitää tehdä muutoksia, mutta vuokralaisena jonkun kettiöremontin maksuaika on vähintään 10 vuotta. Mutta vastaavasti hän itsekin nostaa omistamansa asunnon vuokraa, kun siihen asuntoon pitää tehdä korjauksia. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun moni hyvätuloinen kertoo, että hänkin tekee niin tai hänkin eläå näin kuin köyhät.

Otetaan nyt simerkiksi vaikka autolla ajo. Hyvätuloisella on tallissa parkin hyvää autoa, mutta hän haluaa joskus myös ajella huonommalla autolla, ikään kuin huvikseen tai kun tykkää niitä roplailla. Hänellä on siis hankittuna myös parikin huonoa ja vanhaa autoa.

Joskus hän ottaa sitten sellaisen huonon auton käyttöönsä, saattaa mennä asioille tai jopa töihinkin. Oikeastaan se on ihan huvittavaakin ja vitsikästä kun kaverit vitsailee ja heittää huulta hänen ropposestaan.

Joskus auto lakkaa käymästä tai temppuilee, mutta sehän kuuluu asiaan, sen voi ohittaa olankohautuksella, soittaa vaikka taksin ja käskee hinausliikkeen hinata korjaamolle. Tai hyvätuloinen saattaa saada auton joskus itsekin taas toimimaan.

Kun hyvätuloinen on saanut köyhäily-, vitsailu- tai roplailuhetkensä täyttymään onkin mukavaa ottaa taas se hyvä auto sieltä tallista käyttöön.

Vanhat ja huonot autot jäävät taas odottamaan omaa käyttöönottoaikaansa.

Hyvätuloinen toteaa ehkä jollekin kaverilleen, ettei se nyt niin kamalaa ollut huonolla autolla ajaa. Ihan huvittavaahan se oli. Mitä ihmettä ne köyhät aina valittaa kun hänkin, vaikka on hyvätuloinen, tykkää välillä ajella samantasoisilla autoilla mitä köyhilläkin on.

Tuleepa hänelle vielä uusikin idea: Jaahas, täytyypä kirjoittaa vauvapalstalle tästä oivalluksestani. "Hyvätuloinenkin saattaa elää samoin kuin köyhät".

Varmaan köyhät tulevat hyvälle mielelle.

Sen vuoksi köyhän ei pitäisikään verrata itseään hyvätuloisiin. Mä olen Suomen mittakaavassa hyvätuloinen, mutta koska olen ollut myös yksinhuoltaja (lapseni ovat jo aikuisia), ei mulla ole tallissa useita autoja. Ei ole itseasiassa ainoatakaan autoa. Ei ole koskaan ollutkaan. Eikä tule.  Olen tottunut liikkumaan julkisilla. Ihan niillä samoilla busseilla, junilla, metroilla ja raitiovaunuilla, millä köyhätkin menevät. 

Mutta miksi sitten hyvätuloiset voivat verrata omaa elämäänsä köyhän elämään?

Se on loukkaavaa ja vähättelevää. Ikäänkuin köyhän pitäsi se uskoa ja se olisi totta.

Vaikka sinäkin liikut yleisillä ja ei ole aitoa se ei tarkoita, että hyvätuloisena silti elät samanlaista elämää kuin köyhänä.

Auto oli nyt tuossa vain esimerkkinä, kertomani sanoma oli pääasia. Eli jos hyvätuloinen tekee jonkun asian "kuten köyhätkin", oli se nyt mikä tai mitä tahansa, se ei tee hänen elämästään samanlaista kuin köyhän ihmisen elämä on.

Vaikka hän kuinka niin luulee tai köyhille yrittää luulotella.

Emme me köyhät ole tyhmiä. Ymmärrämme kyllä.

Eivät he vertaakaan vaan koittavat kertoa köyhille, että hyvätuloisten arki on varsin pitkälti samanlaista kuin köyhien elämäkin. Poislukien se kaikista tärkein eli hyvätuloisen ei tarvitse miettiä, mistä rahat ruokaan ja laskuihin. Suomessa hyvätuloistenkin ( eli 4000-7000  €/kk tienaavien) tuloista melko suuri osa menee asumiseen ja se summa, jolla voi käydä ravintoloissa, konserteissa, ulkomailla jne on rajallinen. Suurituloiset on sitten eri asia. 

Arki VOI ollakin hyvin samanlaista - mutta se mikä siellä taustalla pyöriin, vaikuttaa erittäin paljon siihen, paljonko ihminen kuormittuu siitä tavallisesta arjesta. Pienituloisilla, köyhillä, iso osa kapasiteetista menee siihen, että miten tästä päivästä selviää, miten huomisesta selviää - hyvätuloisella, keskituloisellakin (puhun nyt nettotuloista, eli paljon jää pakollisten kulujen jälkeen käyttöön) aivokapasiteetista nyt kertakaikkiaan jää paljon enemmän käyttöön miettimään sitä, että no voi jehna, Jenna-Kaaleppi nyt kaatui pyörällään ja etupyörän vanne vääntyi ja housutkin repesivät ja terkkariin pitää mennä näyttämään tuota turvonnutta ja kipeää kättä. Keskituloinen tai hyvätuloinen ottaa auton, vie Jenna-Kaalepin päivystykseen, ja siellä päivystyksessä odotellessa keskituloinen ostaa pyörään uuden vanteen ja laittaa puolisolle viestiä, että pistää ne rikkinäiset housut pyykkikoriin, ehtii sitten viikonloppuna katsoa, kannattaako niitä paikata. Kun Jenna-Kaalepilla on ne vaihtohousut jo jalassa. Kotimatkalla käydään Prismasta ostamassa valmispizza, minkä voi laittaa uuniin paistumaan, niin kaikki saavat vielä iltapalaakin. Meni aika myöhään, mutta ei se mitään, käden ruhjeet on putsattu ja lääkäri katsoi röntgenistä, että ei näyttäisi olevan edes hiusmurtumia.

Pienituloisen/köyhän aivot vetää hetkeksi tilttiin, kun kaikki tuntuu kaatuvan. Jenna-Kaalepin kanssa on lähdettävä päivystykseen, onneksi bussikortilla on vielä saldoa, mutta on kyllä juostava, jos meinaa ehtiä bussiin. Se on sitten loppuviikon murhe, miten pääsee töihin, kun saldoa ei enää ole. Päivystyksessä odotellessa soitetaan Mirka-Antille kotiin, että löytyykö Jenna-Kaalepin vanhat verkkarit pyykkikorista, ne pitäisi pestä, jotta Jiikoolle on huomiseksi kouluun housut jalkaan, voisko Mirka-Antti laittaa ne likoamaan ämpäriin? Siellä odotellessa on hyvää aikaa selata paikkakunnan roskalavaryhmästä, löytyiskö jostain ilmaiseksi rämäpyörää, sen renkaan varmaan voi siitä etuvanteelta siirtää toiselle vanteelle, jos vaan löytyy sopiva pyörä, mistä saa sen vanteen. Siinä välissä Mirka-Antti laittaa viestiä, että mitä tänään syödään, ja pienituloinen tajuaa, että ei ehdikään tehdä sitä kaali-perunakeittoa, kun on täällä päivystyksessä odottelemassa. Leipälaatikossa on pari ruispalaa, ehkä se riittää Mirka-Antille?

Kotimatkalla mennään kahden vaihdon kautta, kun näin myöhään ei pääse enää suoralla linjalla kotiin. Meni tosi myöhään, mutta saatiinpahan käden ruhjeet putsattua ja lääkärikin katsoi röntgenkuvista, että ei näyttäisi olevan edes hiusmurtumia. Mirka-Antti oli onneksi syönyt ja meni jo nukkumaan, mutta Jenna-Kaalepillakin on nälkä. Kaalisalaatti ei kuulemma kelpaa, onneksi pakastimesta löytyi vielä niitä ruispaloja pari, ne saa leivänpaahtimella sulaksi nopeasti.

Jenna-Kaaleppi pääsi nukkumaan, niin pienituloinen vielä pesee nyrkkipyykillä ne verkkarit puhtaaksi ja vääntää kuivaksi käsivoimin. Onneksi patteri tuntuu olevan lämmin niin saa ne verkkarit kuiviksi aamuksi, kouluun.

Pienituloisella olisi nälkä ja väsy, mutta pitäisi jaksaa vielä etsiä sitä ehjää ja suoraa vannetta. Joku jossain keskustelupalstalla sanoi, että sen vääntyneen vanteenkin saisi suoristettua, kun ajaisi autolla sen päälle "Kyllä minäkin aina korjaan rikki menneitä tavaroita, vaikka olisi varaa ostaa uusikin":

Tämä on erittäin hyvä kirjoitus. Tässä kiteytyy hyvin se, miten elämä eroaa tulotason mukaan heti, kun tapahtuu jotakin yllättävää. Kun hyvätuloisella on hätä lapsesta ja lemmikistä, voi mennä päräyttää yksityiselle lääkärille ja hintaa kysellään vasta jälkeenpäin. Seuraavana päivänä voi sitten taas harrastuksen vuoksi kerätä villiyrttejä. Köyhemmälle ihmiselle vaikka kissan sairastuminen tarkoittaa sitä, että se lopetetaan, eikä voi edes miettiä voisiko se elää hyvää elämää lääkityksellä tms. Ja tämä nyt tietysti siinä hyvässä tapauksessa, että on ollut varaa pitää kissaa markettiruoilla ja on varannut rahaa siihen viimeiseen piikkiin. Nuukailu harrastuksena on toki ihan hieno ja kannatettava asia, mutta sillä ei ole tekemistä köyhän elämän kanssa.

Ei tämä ole köyhyyttä, vaan taidottomuutta.

Kyllä köyhänäkin ruokaa oli pakkasessa. Tein annoksia ja pakasti. Jos töissä venyi, lapset osasi laittaa sulamaan.

Aina on ollut puhelimessa ylhäällä lista mitä tarvitaan vuoden sisällä.

Esim mll vaatekirppikset olivat parhaimpia.

Käytettyjä pyöriä saa helposti keväisin ja syksyihin. Koti on muuten hyvin karsittu, eipä ylimääräiset pyörät komerossa haitanneet.

Kesti muutaman vuoden, ennen kuin sain puskurin. Siihen koskettiin vain pakosti,

Kun oli koskettu, heti yritetään saada takas.

Kerran tuli puheeksi vaatteiden kestävyys. Sanoin, että minun talvitakki on nyt kymmenettä talvea käytössä ja pitäisi ostaa uusi. Hyvätuloinen tuttava ihmetteli, että mitä kummaa tuossa on, on hänelläkin 10 vuotta vanhoja vaatteita. Piti sitten erikseen sanoa, että tämä on minun ainoa takkini. Kyllähän se kuluu eri tavalla mitä silloin tällöin käytössä oleva.

Eu on moittinut Suomea tästä jo vuosien ajan. Mitään ei vaan tapahdu.

"Euroopan neuvostolta sapiskaa Suomelle liian matalasta sosiaaliturvasta

Suomi joutuu Euroopan neuvoston sosiaalisen peruskirjan rikkomisesta järjestön tarkkailulistalle. Noloutta lisää se, että pohjoismaisen hyvinvointivaltion pitää raportoida säännöllisesti perusturvan parannuksista siihen asti, kunnes niiden taso täyttää vaatimukset."

https://yle.fi/uutiset/3-7797709

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun moni hyvätuloinen kertoo, että hänkin tekee niin tai hänkin eläå näin kuin köyhät.

Otetaan nyt simerkiksi vaikka autolla ajo. Hyvätuloisella on tallissa parkin hyvää autoa, mutta hän haluaa joskus myös ajella huonommalla autolla, ikään kuin huvikseen tai kun tykkää niitä roplailla. Hänellä on siis hankittuna myös parikin huonoa ja vanhaa autoa.

Joskus hän ottaa sitten sellaisen huonon auton käyttöönsä, saattaa mennä asioille tai jopa töihinkin. Oikeastaan se on ihan huvittavaakin ja vitsikästä kun kaverit vitsailee ja heittää huulta hänen ropposestaan.

Joskus auto lakkaa käymästä tai temppuilee, mutta sehän kuuluu asiaan, sen voi ohittaa olankohautuksella, soittaa vaikka taksin ja käskee hinausliikkeen hinata korjaamolle. Tai hyvätuloinen saattaa saada auton joskus itsekin taas toimimaan.

Kun hyvätuloinen on saanut köyhäily-, vitsailu- tai roplailuhetkensä täyttymään onkin mukavaa ottaa taas se hyvä auto sieltä tallista käyttöön.

Vanhat ja huonot autot jäävät taas odottamaan omaa käyttöönottoaikaansa.

Hyvätuloinen toteaa ehkä jollekin kaverilleen, ettei se nyt niin kamalaa ollut huonolla autolla ajaa. Ihan huvittavaahan se oli. Mitä ihmettä ne köyhät aina valittaa kun hänkin, vaikka on hyvätuloinen, tykkää välillä ajella samantasoisilla autoilla mitä köyhilläkin on.

Tuleepa hänelle vielä uusikin idea: Jaahas, täytyypä kirjoittaa vauvapalstalle tästä oivalluksestani. "Hyvätuloinenkin saattaa elää samoin kuin köyhät".

Varmaan köyhät tulevat hyvälle mielelle.

Sen vuoksi köyhän ei pitäisikään verrata itseään hyvätuloisiin. Mä olen Suomen mittakaavassa hyvätuloinen, mutta koska olen ollut myös yksinhuoltaja (lapseni ovat jo aikuisia), ei mulla ole tallissa useita autoja. Ei ole itseasiassa ainoatakaan autoa. Ei ole koskaan ollutkaan. Eikä tule.  Olen tottunut liikkumaan julkisilla. Ihan niillä samoilla busseilla, junilla, metroilla ja raitiovaunuilla, millä köyhätkin menevät. 

Mutta miksi sitten hyvätuloiset voivat verrata omaa elämäänsä köyhän elämään?

Se on loukkaavaa ja vähättelevää. Ikäänkuin köyhän pitäsi se uskoa ja se olisi totta.

Vaikka sinäkin liikut yleisillä ja ei ole aitoa se ei tarkoita, että hyvätuloisena silti elät samanlaista elämää kuin köyhänä.

Auto oli nyt tuossa vain esimerkkinä, kertomani sanoma oli pääasia. Eli jos hyvätuloinen tekee jonkun asian "kuten köyhätkin", oli se nyt mikä tai mitä tahansa, se ei tee hänen elämästään samanlaista kuin köyhän ihmisen elämä on.

Vaikka hän kuinka niin luulee tai köyhille yrittää luulotella.

Emme me köyhät ole tyhmiä. Ymmärrämme kyllä.

Eivät he vertaakaan vaan koittavat kertoa köyhille, että hyvätuloisten arki on varsin pitkälti samanlaista kuin köyhien elämäkin. Poislukien se kaikista tärkein eli hyvätuloisen ei tarvitse miettiä, mistä rahat ruokaan ja laskuihin. Suomessa hyvätuloistenkin ( eli 4000-7000  €/kk tienaavien) tuloista melko suuri osa menee asumiseen ja se summa, jolla voi käydä ravintoloissa, konserteissa, ulkomailla jne on rajallinen. Suurituloiset on sitten eri asia. 

Arki VOI ollakin hyvin samanlaista - mutta se mikä siellä taustalla pyöriin, vaikuttaa erittäin paljon siihen, paljonko ihminen kuormittuu siitä tavallisesta arjesta. Pienituloisilla, köyhillä, iso osa kapasiteetista menee siihen, että miten tästä päivästä selviää, miten huomisesta selviää - hyvätuloisella, keskituloisellakin (puhun nyt nettotuloista, eli paljon jää pakollisten kulujen jälkeen käyttöön) aivokapasiteetista nyt kertakaikkiaan jää paljon enemmän käyttöön miettimään sitä, että no voi jehna, Jenna-Kaaleppi nyt kaatui pyörällään ja etupyörän vanne vääntyi ja housutkin repesivät ja terkkariin pitää mennä näyttämään tuota turvonnutta ja kipeää kättä. Keskituloinen tai hyvätuloinen ottaa auton, vie Jenna-Kaalepin päivystykseen, ja siellä päivystyksessä odotellessa keskituloinen ostaa pyörään uuden vanteen ja laittaa puolisolle viestiä, että pistää ne rikkinäiset housut pyykkikoriin, ehtii sitten viikonloppuna katsoa, kannattaako niitä paikata. Kun Jenna-Kaalepilla on ne vaihtohousut jo jalassa. Kotimatkalla käydään Prismasta ostamassa valmispizza, minkä voi laittaa uuniin paistumaan, niin kaikki saavat vielä iltapalaakin. Meni aika myöhään, mutta ei se mitään, käden ruhjeet on putsattu ja lääkäri katsoi röntgenistä, että ei näyttäisi olevan edes hiusmurtumia.

Pienituloisen/köyhän aivot vetää hetkeksi tilttiin, kun kaikki tuntuu kaatuvan. Jenna-Kaalepin kanssa on lähdettävä päivystykseen, onneksi bussikortilla on vielä saldoa, mutta on kyllä juostava, jos meinaa ehtiä bussiin. Se on sitten loppuviikon murhe, miten pääsee töihin, kun saldoa ei enää ole. Päivystyksessä odotellessa soitetaan Mirka-Antille kotiin, että löytyykö Jenna-Kaalepin vanhat verkkarit pyykkikorista, ne pitäisi pestä, jotta Jiikoolle on huomiseksi kouluun housut jalkaan, voisko Mirka-Antti laittaa ne likoamaan ämpäriin? Siellä odotellessa on hyvää aikaa selata paikkakunnan roskalavaryhmästä, löytyiskö jostain ilmaiseksi rämäpyörää, sen renkaan varmaan voi siitä etuvanteelta siirtää toiselle vanteelle, jos vaan löytyy sopiva pyörä, mistä saa sen vanteen. Siinä välissä Mirka-Antti laittaa viestiä, että mitä tänään syödään, ja pienituloinen tajuaa, että ei ehdikään tehdä sitä kaali-perunakeittoa, kun on täällä päivystyksessä odottelemassa. Leipälaatikossa on pari ruispalaa, ehkä se riittää Mirka-Antille?

Kotimatkalla mennään kahden vaihdon kautta, kun näin myöhään ei pääse enää suoralla linjalla kotiin. Meni tosi myöhään, mutta saatiinpahan käden ruhjeet putsattua ja lääkärikin katsoi röntgenkuvista, että ei näyttäisi olevan edes hiusmurtumia. Mirka-Antti oli onneksi syönyt ja meni jo nukkumaan, mutta Jenna-Kaalepillakin on nälkä. Kaalisalaatti ei kuulemma kelpaa, onneksi pakastimesta löytyi vielä niitä ruispaloja pari, ne saa leivänpaahtimella sulaksi nopeasti.

Jenna-Kaaleppi pääsi nukkumaan, niin pienituloinen vielä pesee nyrkkipyykillä ne verkkarit puhtaaksi ja vääntää kuivaksi käsivoimin. Onneksi patteri tuntuu olevan lämmin niin saa ne verkkarit kuiviksi aamuksi, kouluun.

Pienituloisella olisi nälkä ja väsy, mutta pitäisi jaksaa vielä etsiä sitä ehjää ja suoraa vannetta. Joku jossain keskustelupalstalla sanoi, että sen vääntyneen vanteenkin saisi suoristettua, kun ajaisi autolla sen päälle "Kyllä minäkin aina korjaan rikki menneitä tavaroita, vaikka olisi varaa ostaa uusikin":

Tämä on erittäin hyvä kirjoitus. Tässä kiteytyy hyvin se, miten elämä eroaa tulotason mukaan heti, kun tapahtuu jotakin yllättävää. Kun hyvätuloisella on hätä lapsesta ja lemmikistä, voi mennä päräyttää yksityiselle lääkärille ja hintaa kysellään vasta jälkeenpäin. Seuraavana päivänä voi sitten taas harrastuksen vuoksi kerätä villiyrttejä. Köyhemmälle ihmiselle vaikka kissan sairastuminen tarkoittaa sitä, että se lopetetaan, eikä voi edes miettiä voisiko se elää hyvää elämää lääkityksellä tms. Ja tämä nyt tietysti siinä hyvässä tapauksessa, että on ollut varaa pitää kissaa markettiruoilla ja on varannut rahaa siihen viimeiseen piikkiin. Nuukailu harrastuksena on toki ihan hieno ja kannatettava asia, mutta sillä ei ole tekemistä köyhän elämän kanssa.

Ei tämä ole köyhyyttä, vaan taidottomuutta.

Kyllä köyhänäkin ruokaa oli pakkasessa. Tein annoksia ja pakasti. Jos töissä venyi, lapset osasi laittaa sulamaan.

Aina on ollut puhelimessa ylhäällä lista mitä tarvitaan vuoden sisällä.

Esim mll vaatekirppikset olivat parhaimpia.

Käytettyjä pyöriä saa helposti keväisin ja syksyihin. Koti on muuten hyvin karsittu, eipä ylimääräiset pyörät komerossa haitanneet.

Kesti muutaman vuoden, ennen kuin sain puskurin. Siihen koskettiin vain pakosti,

Kun oli koskettu, heti yritetään saada takas.

Nämä neuvot ovat aina yhtä hauskoja. Eikö tajuntaasi millään mene, että köyhien lähiöiden  pienissä asunnoissa ei välttämättä ole isoa jääkaappia isoine pakastimineen? Sitä ruokaa ei voi säilöä pakastimessa, jos sellaista ei ole.

Kuinka. kauan. kestää. että. menee. jakeluun?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun moni hyvätuloinen kertoo, että hänkin tekee niin tai hänkin eläå näin kuin köyhät.

Otetaan nyt simerkiksi vaikka autolla ajo. Hyvätuloisella on tallissa parkin hyvää autoa, mutta hän haluaa joskus myös ajella huonommalla autolla, ikään kuin huvikseen tai kun tykkää niitä roplailla. Hänellä on siis hankittuna myös parikin huonoa ja vanhaa autoa.

Joskus hän ottaa sitten sellaisen huonon auton käyttöönsä, saattaa mennä asioille tai jopa töihinkin. Oikeastaan se on ihan huvittavaakin ja vitsikästä kun kaverit vitsailee ja heittää huulta hänen ropposestaan.

Joskus auto lakkaa käymästä tai temppuilee, mutta sehän kuuluu asiaan, sen voi ohittaa olankohautuksella, soittaa vaikka taksin ja käskee hinausliikkeen hinata korjaamolle. Tai hyvätuloinen saattaa saada auton joskus itsekin taas toimimaan.

Kun hyvätuloinen on saanut köyhäily-, vitsailu- tai roplailuhetkensä täyttymään onkin mukavaa ottaa taas se hyvä auto sieltä tallista käyttöön.

Vanhat ja huonot autot jäävät taas odottamaan omaa käyttöönottoaikaansa.

Hyvätuloinen toteaa ehkä jollekin kaverilleen, ettei se nyt niin kamalaa ollut huonolla autolla ajaa. Ihan huvittavaahan se oli. Mitä ihmettä ne köyhät aina valittaa kun hänkin, vaikka on hyvätuloinen, tykkää välillä ajella samantasoisilla autoilla mitä köyhilläkin on.

Tuleepa hänelle vielä uusikin idea: Jaahas, täytyypä kirjoittaa vauvapalstalle tästä oivalluksestani. "Hyvätuloinenkin saattaa elää samoin kuin köyhät".

Varmaan köyhät tulevat hyvälle mielelle.

Sen vuoksi köyhän ei pitäisikään verrata itseään hyvätuloisiin. Mä olen Suomen mittakaavassa hyvätuloinen, mutta koska olen ollut myös yksinhuoltaja (lapseni ovat jo aikuisia), ei mulla ole tallissa useita autoja. Ei ole itseasiassa ainoatakaan autoa. Ei ole koskaan ollutkaan. Eikä tule.  Olen tottunut liikkumaan julkisilla. Ihan niillä samoilla busseilla, junilla, metroilla ja raitiovaunuilla, millä köyhätkin menevät. 

Mutta miksi sitten hyvätuloiset voivat verrata omaa elämäänsä köyhän elämään?

Se on loukkaavaa ja vähättelevää. Ikäänkuin köyhän pitäsi se uskoa ja se olisi totta.

Vaikka sinäkin liikut yleisillä ja ei ole aitoa se ei tarkoita, että hyvätuloisena silti elät samanlaista elämää kuin köyhänä.

Auto oli nyt tuossa vain esimerkkinä, kertomani sanoma oli pääasia. Eli jos hyvätuloinen tekee jonkun asian "kuten köyhätkin", oli se nyt mikä tai mitä tahansa, se ei tee hänen elämästään samanlaista kuin köyhän ihmisen elämä on.

Vaikka hän kuinka niin luulee tai köyhille yrittää luulotella.

Emme me köyhät ole tyhmiä. Ymmärrämme kyllä.

Eivät he vertaakaan vaan koittavat kertoa köyhille, että hyvätuloisten arki on varsin pitkälti samanlaista kuin köyhien elämäkin. Poislukien se kaikista tärkein eli hyvätuloisen ei tarvitse miettiä, mistä rahat ruokaan ja laskuihin. Suomessa hyvätuloistenkin ( eli 4000-7000  €/kk tienaavien) tuloista melko suuri osa menee asumiseen ja se summa, jolla voi käydä ravintoloissa, konserteissa, ulkomailla jne on rajallinen. Suurituloiset on sitten eri asia. 

Arki VOI ollakin hyvin samanlaista - mutta se mikä siellä taustalla pyöriin, vaikuttaa erittäin paljon siihen, paljonko ihminen kuormittuu siitä tavallisesta arjesta. Pienituloisilla, köyhillä, iso osa kapasiteetista menee siihen, että miten tästä päivästä selviää, miten huomisesta selviää - hyvätuloisella, keskituloisellakin (puhun nyt nettotuloista, eli paljon jää pakollisten kulujen jälkeen käyttöön) aivokapasiteetista nyt kertakaikkiaan jää paljon enemmän käyttöön miettimään sitä, että no voi jehna, Jenna-Kaaleppi nyt kaatui pyörällään ja etupyörän vanne vääntyi ja housutkin repesivät ja terkkariin pitää mennä näyttämään tuota turvonnutta ja kipeää kättä. Keskituloinen tai hyvätuloinen ottaa auton, vie Jenna-Kaalepin päivystykseen, ja siellä päivystyksessä odotellessa keskituloinen ostaa pyörään uuden vanteen ja laittaa puolisolle viestiä, että pistää ne rikkinäiset housut pyykkikoriin, ehtii sitten viikonloppuna katsoa, kannattaako niitä paikata. Kun Jenna-Kaalepilla on ne vaihtohousut jo jalassa. Kotimatkalla käydään Prismasta ostamassa valmispizza, minkä voi laittaa uuniin paistumaan, niin kaikki saavat vielä iltapalaakin. Meni aika myöhään, mutta ei se mitään, käden ruhjeet on putsattu ja lääkäri katsoi röntgenistä, että ei näyttäisi olevan edes hiusmurtumia.

Pienituloisen/köyhän aivot vetää hetkeksi tilttiin, kun kaikki tuntuu kaatuvan. Jenna-Kaalepin kanssa on lähdettävä päivystykseen, onneksi bussikortilla on vielä saldoa, mutta on kyllä juostava, jos meinaa ehtiä bussiin. Se on sitten loppuviikon murhe, miten pääsee töihin, kun saldoa ei enää ole. Päivystyksessä odotellessa soitetaan Mirka-Antille kotiin, että löytyykö Jenna-Kaalepin vanhat verkkarit pyykkikorista, ne pitäisi pestä, jotta Jiikoolle on huomiseksi kouluun housut jalkaan, voisko Mirka-Antti laittaa ne likoamaan ämpäriin? Siellä odotellessa on hyvää aikaa selata paikkakunnan roskalavaryhmästä, löytyiskö jostain ilmaiseksi rämäpyörää, sen renkaan varmaan voi siitä etuvanteelta siirtää toiselle vanteelle, jos vaan löytyy sopiva pyörä, mistä saa sen vanteen. Siinä välissä Mirka-Antti laittaa viestiä, että mitä tänään syödään, ja pienituloinen tajuaa, että ei ehdikään tehdä sitä kaali-perunakeittoa, kun on täällä päivystyksessä odottelemassa. Leipälaatikossa on pari ruispalaa, ehkä se riittää Mirka-Antille?

Kotimatkalla mennään kahden vaihdon kautta, kun näin myöhään ei pääse enää suoralla linjalla kotiin. Meni tosi myöhään, mutta saatiinpahan käden ruhjeet putsattua ja lääkärikin katsoi röntgenkuvista, että ei näyttäisi olevan edes hiusmurtumia. Mirka-Antti oli onneksi syönyt ja meni jo nukkumaan, mutta Jenna-Kaalepillakin on nälkä. Kaalisalaatti ei kuulemma kelpaa, onneksi pakastimesta löytyi vielä niitä ruispaloja pari, ne saa leivänpaahtimella sulaksi nopeasti.

Jenna-Kaaleppi pääsi nukkumaan, niin pienituloinen vielä pesee nyrkkipyykillä ne verkkarit puhtaaksi ja vääntää kuivaksi käsivoimin. Onneksi patteri tuntuu olevan lämmin niin saa ne verkkarit kuiviksi aamuksi, kouluun.

Pienituloisella olisi nälkä ja väsy, mutta pitäisi jaksaa vielä etsiä sitä ehjää ja suoraa vannetta. Joku jossain keskustelupalstalla sanoi, että sen vääntyneen vanteenkin saisi suoristettua, kun ajaisi autolla sen päälle "Kyllä minäkin aina korjaan rikki menneitä tavaroita, vaikka olisi varaa ostaa uusikin":

Tämä on erittäin hyvä kirjoitus. Tässä kiteytyy hyvin se, miten elämä eroaa tulotason mukaan heti, kun tapahtuu jotakin yllättävää. Kun hyvätuloisella on hätä lapsesta ja lemmikistä, voi mennä päräyttää yksityiselle lääkärille ja hintaa kysellään vasta jälkeenpäin. Seuraavana päivänä voi sitten taas harrastuksen vuoksi kerätä villiyrttejä. Köyhemmälle ihmiselle vaikka kissan sairastuminen tarkoittaa sitä, että se lopetetaan, eikä voi edes miettiä voisiko se elää hyvää elämää lääkityksellä tms. Ja tämä nyt tietysti siinä hyvässä tapauksessa, että on ollut varaa pitää kissaa markettiruoilla ja on varannut rahaa siihen viimeiseen piikkiin. Nuukailu harrastuksena on toki ihan hieno ja kannatettava asia, mutta sillä ei ole tekemistä köyhän elämän kanssa.

Suurimmassa osassa Suomea mennään sauraustapauksissa ihan samalla tavalla kunnalliseen päivystykseen olipa rikas tai köyhä, koska sitä yksityistä vaihtoehtoa ei ole järkevän matkan päässä tai se toimii 8-17 ajanvarauksella. Lemmikkieläinpalvelut kkieläimet hoitaa kunnan eläinlääkäri ,koska mitään fancyjä lemmikkieläimet klikkaamalla nikoita ei ole.

Yllättäviä tilanteita tulee eteen hyvätuloisilkekinja ne ovat itse selvitettävä. Pestävä ne tietyt farkut ja parsittava verkkarit seuraavaksi aamuksi.

Varakkaalla on varaa valita, mitkä on ne tietyt "tärkeät" farkut, jotka pitää olla pestyntä. Köyhällä ei ole sitä valinnanvaraa. On vain ne yhdet.

Vierailija kirjoitti:

Eu on moittinut Suomea tästä jo vuosien ajan. Mitään ei vaan tapahdu.

"Euroopan neuvostolta sapiskaa Suomelle liian matalasta sosiaaliturvasta

Suomi joutuu Euroopan neuvoston sosiaalisen peruskirjan rikkomisesta järjestön tarkkailulistalle. Noloutta lisää se, että pohjoismaisen hyvinvointivaltion pitää raportoida säännöllisesti perusturvan parannuksista siihen asti, kunnes niiden taso täyttää vaatimukset."

https://yle.fi/uutiset/3-7797709

Ihan sama, mikä hallitus. Mitään ei tapahdu tämän asian eteen. Suomen sosiaaliturva on Romanian ja Bulgarian tasoa, vaikka suomalaiset poliitikot tykkäävät syödä illallista ja poseerata valokuvissa ruotsalaisten ja muiden pohjoismaalaisten kollegoiden kanssa.