Heli näyttää kahden päivän ruokansa nämä 11 kuvaa suomalaisten arjesta kiteyttävät rahapulan.
Tätä on oikea köyhyys.
Kommentit (713)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun moni hyvätuloinen kertoo, että hänkin tekee niin tai hänkin eläå näin kuin köyhät.
Otetaan nyt simerkiksi vaikka autolla ajo. Hyvätuloisella on tallissa parkin hyvää autoa, mutta hän haluaa joskus myös ajella huonommalla autolla, ikään kuin huvikseen tai kun tykkää niitä roplailla. Hänellä on siis hankittuna myös parikin huonoa ja vanhaa autoa.
Joskus hän ottaa sitten sellaisen huonon auton käyttöönsä, saattaa mennä asioille tai jopa töihinkin. Oikeastaan se on ihan huvittavaakin ja vitsikästä kun kaverit vitsailee ja heittää huulta hänen ropposestaan.
Joskus auto lakkaa käymästä tai temppuilee, mutta sehän kuuluu asiaan, sen voi ohittaa olankohautuksella, soittaa vaikka taksin ja käskee hinausliikkeen hinata korjaamolle. Tai hyvätuloinen saattaa saada auton joskus itsekin taas toimimaan.Kun hyvätuloinen on saanut köyhäily-, vitsailu- tai roplailuhetkensä täyttymään onkin mukavaa ottaa taas se hyvä auto sieltä tallista käyttöön.
Vanhat ja huonot autot jäävät taas odottamaan omaa käyttöönottoaikaansa.Hyvätuloinen toteaa ehkä jollekin kaverilleen, ettei se nyt niin kamalaa ollut huonolla autolla ajaa. Ihan huvittavaahan se oli. Mitä ihmettä ne köyhät aina valittaa kun hänkin, vaikka on hyvätuloinen, tykkää välillä ajella samantasoisilla autoilla mitä köyhilläkin on.
Tuleepa hänelle vielä uusikin idea: Jaahas, täytyypä kirjoittaa vauvapalstalle tästä oivalluksestani. "Hyvätuloinenkin saattaa elää samoin kuin köyhät".
Varmaan köyhät tulevat hyvälle mielelle.Sen vuoksi köyhän ei pitäisikään verrata itseään hyvätuloisiin. Mä olen Suomen mittakaavassa hyvätuloinen, mutta koska olen ollut myös yksinhuoltaja (lapseni ovat jo aikuisia), ei mulla ole tallissa useita autoja. Ei ole itseasiassa ainoatakaan autoa. Ei ole koskaan ollutkaan. Eikä tule. Olen tottunut liikkumaan julkisilla. Ihan niillä samoilla busseilla, junilla, metroilla ja raitiovaunuilla, millä köyhätkin menevät.
Mutta miksi sitten hyvätuloiset voivat verrata omaa elämäänsä köyhän elämään?
Se on loukkaavaa ja vähättelevää. Ikäänkuin köyhän pitäsi se uskoa ja se olisi totta.
Vaikka sinäkin liikut yleisillä ja ei ole aitoa se ei tarkoita, että hyvätuloisena silti elät samanlaista elämää kuin köyhänä.Auto oli nyt tuossa vain esimerkkinä, kertomani sanoma oli pääasia. Eli jos hyvätuloinen tekee jonkun asian "kuten köyhätkin", oli se nyt mikä tai mitä tahansa, se ei tee hänen elämästään samanlaista kuin köyhän ihmisen elämä on.
Vaikka hän kuinka niin luulee tai köyhille yrittää luulotella.
Emme me köyhät ole tyhmiä. Ymmärrämme kyllä.Eivät he vertaakaan vaan koittavat kertoa köyhille, että hyvätuloisten arki on varsin pitkälti samanlaista kuin köyhien elämäkin. Poislukien se kaikista tärkein eli hyvätuloisen ei tarvitse miettiä, mistä rahat ruokaan ja laskuihin. Suomessa hyvätuloistenkin ( eli 4000-7000 €/kk tienaavien) tuloista melko suuri osa menee asumiseen ja se summa, jolla voi käydä ravintoloissa, konserteissa, ulkomailla jne on rajallinen. Suurituloiset on sitten eri asia.
Arki VOI ollakin hyvin samanlaista - mutta se mikä siellä taustalla pyöriin, vaikuttaa erittäin paljon siihen, paljonko ihminen kuormittuu siitä tavallisesta arjesta. Pienituloisilla, köyhillä, iso osa kapasiteetista menee siihen, että miten tästä päivästä selviää, miten huomisesta selviää - hyvätuloisella, keskituloisellakin (puhun nyt nettotuloista, eli paljon jää pakollisten kulujen jälkeen käyttöön) aivokapasiteetista nyt kertakaikkiaan jää paljon enemmän käyttöön miettimään sitä, että no voi jehna, Jenna-Kaaleppi nyt kaatui pyörällään ja etupyörän vanne vääntyi ja housutkin repesivät ja terkkariin pitää mennä näyttämään tuota turvonnutta ja kipeää kättä. Keskituloinen tai hyvätuloinen ottaa auton, vie Jenna-Kaalepin päivystykseen, ja siellä päivystyksessä odotellessa keskituloinen ostaa pyörään uuden vanteen ja laittaa puolisolle viestiä, että pistää ne rikkinäiset housut pyykkikoriin, ehtii sitten viikonloppuna katsoa, kannattaako niitä paikata. Kun Jenna-Kaalepilla on ne vaihtohousut jo jalassa. Kotimatkalla käydään Prismasta ostamassa valmispizza, minkä voi laittaa uuniin paistumaan, niin kaikki saavat vielä iltapalaakin. Meni aika myöhään, mutta ei se mitään, käden ruhjeet on putsattu ja lääkäri katsoi röntgenistä, että ei näyttäisi olevan edes hiusmurtumia.
Pienituloisen/köyhän aivot vetää hetkeksi tilttiin, kun kaikki tuntuu kaatuvan. Jenna-Kaalepin kanssa on lähdettävä päivystykseen, onneksi bussikortilla on vielä saldoa, mutta on kyllä juostava, jos meinaa ehtiä bussiin. Se on sitten loppuviikon murhe, miten pääsee töihin, kun saldoa ei enää ole. Päivystyksessä odotellessa soitetaan Mirka-Antille kotiin, että löytyykö Jenna-Kaalepin vanhat verkkarit pyykkikorista, ne pitäisi pestä, jotta Jiikoolle on huomiseksi kouluun housut jalkaan, voisko Mirka-Antti laittaa ne likoamaan ämpäriin? Siellä odotellessa on hyvää aikaa selata paikkakunnan roskalavaryhmästä, löytyiskö jostain ilmaiseksi rämäpyörää, sen renkaan varmaan voi siitä etuvanteelta siirtää toiselle vanteelle, jos vaan löytyy sopiva pyörä, mistä saa sen vanteen. Siinä välissä Mirka-Antti laittaa viestiä, että mitä tänään syödään, ja pienituloinen tajuaa, että ei ehdikään tehdä sitä kaali-perunakeittoa, kun on täällä päivystyksessä odottelemassa. Leipälaatikossa on pari ruispalaa, ehkä se riittää Mirka-Antille?
Kotimatkalla mennään kahden vaihdon kautta, kun näin myöhään ei pääse enää suoralla linjalla kotiin. Meni tosi myöhään, mutta saatiinpahan käden ruhjeet putsattua ja lääkärikin katsoi röntgenkuvista, että ei näyttäisi olevan edes hiusmurtumia. Mirka-Antti oli onneksi syönyt ja meni jo nukkumaan, mutta Jenna-Kaalepillakin on nälkä. Kaalisalaatti ei kuulemma kelpaa, onneksi pakastimesta löytyi vielä niitä ruispaloja pari, ne saa leivänpaahtimella sulaksi nopeasti.
Jenna-Kaaleppi pääsi nukkumaan, niin pienituloinen vielä pesee nyrkkipyykillä ne verkkarit puhtaaksi ja vääntää kuivaksi käsivoimin. Onneksi patteri tuntuu olevan lämmin niin saa ne verkkarit kuiviksi aamuksi, kouluun.
Pienituloisella olisi nälkä ja väsy, mutta pitäisi jaksaa vielä etsiä sitä ehjää ja suoraa vannetta. Joku jossain keskustelupalstalla sanoi, että sen vääntyneen vanteenkin saisi suoristettua, kun ajaisi autolla sen päälle "Kyllä minäkin aina korjaan rikki menneitä tavaroita, vaikka olisi varaa ostaa uusikin":
Tämä on erittäin hyvä kirjoitus. Tässä kiteytyy hyvin se, miten elämä eroaa tulotason mukaan heti, kun tapahtuu jotakin yllättävää. Kun hyvätuloisella on hätä lapsesta ja lemmikistä, voi mennä päräyttää yksityiselle lääkärille ja hintaa kysellään vasta jälkeenpäin. Seuraavana päivänä voi sitten taas harrastuksen vuoksi kerätä villiyrttejä. Köyhemmälle ihmiselle vaikka kissan sairastuminen tarkoittaa sitä, että se lopetetaan, eikä voi edes miettiä voisiko se elää hyvää elämää lääkityksellä tms. Ja tämä nyt tietysti siinä hyvässä tapauksessa, että on ollut varaa pitää kissaa markettiruoilla ja on varannut rahaa siihen viimeiseen piikkiin. Nuukailu harrastuksena on toki ihan hieno ja kannatettava asia, mutta sillä ei ole tekemistä köyhän elämän kanssa.
Puhut siis suurituloisesta etkä hyvätuloisesta? Hyvätuloinenhan Suomessa on 4000-7000€/kk tienaava. Kyllä se 4000€/kk tienaava hyvätuloinen asuntovelkainenkin joutuu säästämään, jotta on varaa huolehtia lemmikistään. Kerroin jo aiemmin, että olen hyvätuloinen ja tienaan 6916€/kk. Mutta kyllä mäkin olen viime aikoina joutunut miettimään, pystynkö maksamaan koirani eläinlääkärimaksuja suoraan vai pitäisikö maksaa osamaksulla.
Ymmärrän kuitenkin pointtisi. Mulla on ystäviä, joilla on luottotiedotkin jo menneet. Eivät siis saa eläinlääkäriasemalta edes osamaksulla. Enemmän kuin ihmisistä välitän eläimistä. Ja sen vuoksi olen pyrkinyt auttamaan vähävaraisia ystäviäni lemmikkiensä eläinlääkärilaskuissa,. Mutta ei munkaan rahat ihan kaikkeen riitä. Yksi, mitä tosi paljon kritisoin, on se, että 400 € eläinlääkärilaskusta 300 € menee eläinlääkärille ja 100€ verottajalle. Monelle vähävaraiselle se kissa, kani tai koira on ainoa syy pysyä järjissään. Poistaa yksinäisyyden. Pitää elämänhalun yllä.
Onko tuo suuri- ja hyvätuloisuus ihan joku sun oma määritelmä?
"Tilastokeskus määrittelee keskiluokan tai keskituloiset väestöryhmäksi, joka tienaa 75–125 % mediaanitulosta.
Alempiin keskituloisiin kuuluvat tienaavat kuukaudessa käytettävissä olevaa tuloa 1525 - 2236 € ja heitä on 33 % väestöstä.
Keskimmäisen keskituloisten ryhmän käytettävissä olevat rahatulot ovat 2237 - 3049 €/kk ja ylemmän keskituloisen 3050 - 4065 €/kk. Keskimmäiseen ryhmään kuuluu 24,5 % ja ylempään 10,7 % väestöstä.
Pienituloisuuden raja on 1524 €, suurituloiset taas tienaavat yli 4066 €/kk käytettävissä olevaa rahatuloa. Pienituloisiin kuuluu väestöstä 26 % ja suurituloisiin 5,8 %."
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Köyhyys on sellaista ettei ole mitään odotettavaa ikinä, ei tulevaisuutta. Ei lomia poissa kotoa jossain muualla. Tuntuu ettei mikään koske sinua, uudet ravintolat, teatterinäytökset kun tiedät ettei kuitenkaan ole varaa. Koko elämä on selviytymistä, stressaamista masentuneena. Miettii mikä seuraavaksi hajoaa, puhelin vai kengät tai se vanha tabletti.
Ei se ruoka ole se ongelma, vaan se että on aina vaan kotona, käy kaupassa, mitään muuta ei ole. Yksi kahvilareissu ei tilannetta paranna. Eikä edes halua tehdä mitään, ei vaan ole energiaa. Ja kun tietää että terveys tästä vaan huononee, tekee oikeasti mieli lopettaa kaikki kärsimys.Mä olen samaa mieltä siitä, että pahin köyhyys on pitkälti mielentila. Ja masennus suurin syy, mikä sen mielentilan aiheuttaa. Suurin osa meistä suomalaisista on ollut köyhiä jonkin aikaa. Nimittäin opiskeluajan. Mutta kun on tiennyt, että se on vain väliaikaista ja tulevaisuudesta on toivoa, se jaksetaan. Jaksetaan käydä ystävien kanssa kesäisin uimarannalla tai puistoissa picniceillä. Jaksetaan etsiä ilmaiset tapahtumat ja osallistua niihin. Moni on myös joutunut luopumaan asioista ihan vain ollessaan äitiyslomalla tai hoitovapaalla. Ei ole voinutkaan mennä ja tulla kuten ennen, koska rahaa on ollut vähemmän. Termari mukaan leikkipuistoon eikä kahvilassakaan ole tarvinnut käydä. Mutta jos valoa ei olekaan tunnelin pässä eikä tule koskaan olemaankaan. köyhyys muuttuu aivan erilaiseksi.
Ainoastaan sairaille ihmisillä ei ole valoa tunnelin päässä ja hekin jossain vaiheessa pääsee sairaseläkkeelle. Saa asumistukea ja toimeentulotukea, joten mikä on se ongelma?
Sairaillakin on aina valoa tunnelin päässä. Ihmisten tiedetään parantuneen jopa terminaalivaiheessa olevasta syövästä.
Aina on toivoa. Ihan aina.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Köyhyys on sellaista ettei ole mitään odotettavaa ikinä, ei tulevaisuutta. Ei lomia poissa kotoa jossain muualla. Tuntuu ettei mikään koske sinua, uudet ravintolat, teatterinäytökset kun tiedät ettei kuitenkaan ole varaa. Koko elämä on selviytymistä, stressaamista masentuneena. Miettii mikä seuraavaksi hajoaa, puhelin vai kengät tai se vanha tabletti.
Ei se ruoka ole se ongelma, vaan se että on aina vaan kotona, käy kaupassa, mitään muuta ei ole. Yksi kahvilareissu ei tilannetta paranna. Eikä edes halua tehdä mitään, ei vaan ole energiaa. Ja kun tietää että terveys tästä vaan huononee, tekee oikeasti mieli lopettaa kaikki kärsimys.Suuri osa hyväosaisistakin elää noin. Käy töissä, kaupassa ja on kotona. Harrastaa tavallisia halpoja juttuja, pelailee tietokoneella jne.
Miksi kä tuosta tekee erityisen toivotonta. Jokainen voi kouluttautumalla ja hakeutumalka töihin parantaa tilannettaan.
Ilmeisesti suuri osa hyvätuloisistakin on sitten erittäin tylsiä ihmisiä? Tai sitten työ on poikkeuksellisen mielenkiintoista ja vaihtelevaa niin että vapaalla ei juuri mielenkiintoa itsensä toteuttamiseen ole?
Ohis...olen Suomen mittakaavassa hyvätuloinen. Palkkani on 6916€/kk. Siitä kun ottaa verot pois, jää toki ihan kiva summa käyttöön. Mutta kun siitä maksaa ensin asuntolainen, yhtiövastikkeen, sähkölaskun ja netin&puhelimen, ei loppusumma tunnukaan enää niin huikealta verrattuna bruttopalkkaani. Joku puhui kahdesta autosta autotallissa. Ei mun tuloillani osteta omakotitaloa, jossa on autotalli, pääkaupunkiseudulta. Tai jos saisinkin sellaista varten asuntolainan, ei takuulla olisi varaa ostaa autoa. Tai ehkä joku vanha ritsa, mutta ei mitään uutta ja hienoa autoa. Eikä varsinkaan kahta.
En tiedä, olenko tylsä ihminen, mutta mun on muiden kulujeni lisäksi myös pistettävä rahaa säästöön, koska on oltava rahaa itse tehtävään remontointiin (esim tapetointi, keittiöremontti yms), uuden pakastimen, hellan tai jääkaapin ostamiseen jne. Ja lisäksi joka kuukausi laitettava rahaa sijoituksiin, jotta on sitten millä maksan putkiremontin, kun sellainen tähän taloyhtiöön jonain päivänä tulee.
Tunnen paljon itseni kaltaisia hyvätuloisia, jotka ilmeisesti sun mielestäsi ovat tylsiä.
Epäilemättä. Mutta pääasiahan on, että te itse olette elämäänne tyytyväisiä.
Juuri näin. Suomessa hyvätuloinen elää suhteellisen samanlaista elämää kuin pienituloinenkin. Ja on elämäänsä tyytyväinen. Eri juttu on sitten ne suurituloiset, jotka voi maksaa esim keittiörempan yhden kuukauden palkastaan. Harva hyvätuloinen pystyy. Ja pienituloinen taas maksaa sen vain vuokrankorotuksina, kun vuokranantaja katsoo keittiörempan tarpeelliseksi. Moni vuokranantaja ei katso ennenkuin vuokralainen vaihtuu. Jos edes silloinkaan. Jos asuu taloyhtiössä osakkeenomistajana, ei voi päästää asuntoaan edes sisältä paskaan kuntoon. Vaikka itse arvioisikin, että voin mä tän 80-luvun halkeilleen muovimaton kanssa elää, joudut kuitenkin itse pitämään huolen siitä, ettei rakenteille aiheudu vaurioita. Ja maksamaan itse tarvittavan remontin.
Mun poikani möi pari vuotta sitten omistusasuntonsa ja muutti Satolle vuokralle. Pisti omistamansa asunnon vuokralle. Kertoi, että paljon huolettomampaa elämä nyt. Vuokra tietty nousee, kun taloyhtiöön tai asuntoon pitää tehdä muutoksia, mutta vuokralaisena jonkun kettiöremontin maksuaika on vähintään 10 vuotta. Mutta vastaavasti hän itsekin nostaa omistamansa asunnon vuokraa, kun siihen asuntoon pitää tehdä korjauksia.
Mitä järkeä tuossa on jollei elä sossun rahoilla..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Köyhyys on sellaista ettei ole mitään odotettavaa ikinä, ei tulevaisuutta. Ei lomia poissa kotoa jossain muualla. Tuntuu ettei mikään koske sinua, uudet ravintolat, teatterinäytökset kun tiedät ettei kuitenkaan ole varaa. Koko elämä on selviytymistä, stressaamista masentuneena. Miettii mikä seuraavaksi hajoaa, puhelin vai kengät tai se vanha tabletti.
Ei se ruoka ole se ongelma, vaan se että on aina vaan kotona, käy kaupassa, mitään muuta ei ole. Yksi kahvilareissu ei tilannetta paranna. Eikä edes halua tehdä mitään, ei vaan ole energiaa. Ja kun tietää että terveys tästä vaan huononee, tekee oikeasti mieli lopettaa kaikki kärsimys.Suuri osa hyväosaisistakin elää noin. Käy töissä, kaupassa ja on kotona. Harrastaa tavallisia halpoja juttuja, pelailee tietokoneella jne.
Miksi kä tuosta tekee erityisen toivotonta. Jokainen voi kouluttautumalla ja hakeutumalka töihin parantaa tilannettaan.
Ilmeisesti suuri osa hyvätuloisistakin on sitten erittäin tylsiä ihmisiä? Tai sitten työ on poikkeuksellisen mielenkiintoista ja vaihtelevaa niin että vapaalla ei juuri mielenkiintoa itsensä toteuttamiseen ole?
Miksi sinusta tavallinen elämä on tylsää? Itse viihdyn kotonani hyvin. Teen etätyötä ja tunnen työni mielenkiintoiseksi ja tärkeäksi. Vapaa-aikani viihdyn parhaiten kotona perheen kanssa tai lähiluonnossa ja puutarhassa. Aina on kaikenlaista puuhaa. Itseäni toteutan lähinnä piirtäen ja käsitöitä tehden. Mies harrastaa musiikkia. Netti toimii ja moneen harrastukseen löytyy yhteisö sieltä. Tylsää ei ole milloinkaan.
No eihän tuo olekaan tylsää, koska tuossa on montakin eri harrastusta (ja minun mielestäni ihan mielenkiintoisiakin). Mutta jos joku sanoo, että on vaan kotona töiden jälkeen, siitä syntyy vaikutelma, että siellä kotona ei tehdä juuri mitään, pakollisten juttujen lisäksi ehkä tuijotetaan vähän telkkaria.
Ja viitaten tuohon ylempään viestiin, johon vastasin: köyhän näkökulmasta käsitöiden tekeminen ei ole välttämättä halpa harrastus, eikä varsinkaan musiikki, mikäli sillä tarkoitetaan aktiivista musiikin tekemistä tai jonkin instrumentin soittoa esim. (eikä vain kuuntelua).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Välillä nämä jutut on vähän hassuja, niin kuin viimeisessä, että pesuaineita ostetaan vasta, kun entinen on ihan loppu. Mitä säästöä se tuo? Eikö ennemmin kannattaisi tarkkailla tarjouksista hyvää hetkeä täydentää varastoa?
Kädestä suuhun elävällä ei ole varaa tällaiseen. Tuo neuvo sopii vasta tilanteeseen, jossa jotain taloudellista liikkumavaraa on.
Luottokortin saa jokainen jolla ei ole maksumerkintää.
No ei saa, tarvitaan säännölliset palkkatulot, ja siinäkin taitaa olla joku raja, paljonko pitää tienata. Ei esim. työtön saa luottokorttia, vaikka ei olisi latin latia velkaa, saatii luottotiedoton.
Minulle suorastaan tuputettiin luottokortti, kun olin vielä köyhä opiskelija.
Korkeakouluopiskelija nyt sattuu olemaan erityisasemassa. Samoin pysyvällä työkyvyttömyyselääkkeellä saa luottokortin, pelkällä kuntoutustuella ei. Kaikki eivät pääse edes kuntoutustuelle, jos se nyt jollekin on epäselvää.
Vierailija kirjoitti:
pysyvällä työkyvyttömyyselääkkeellä saa luottokortin, pelkällä kuntoutustuella ei.
No kyllä minä ainakin sain.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nämä köyhyyskeskustelut herättävät minussa aina sen saman ajatuksen:
Tarvitsemme yhteiskuntaluokat takaisin, että ihmiset alkaisivat verrata itseään kaltaisiinsa, eivät niihin joilla sattuu olemaan enemmän.
Kun suomalainen köyhyys enimmäkseen ei ole sitä, että ei olisi ruokaa, vaatetta jne. Ei, se on sitä, että köyhän lapsi ei pääse lintsille eikä saa yhtä hyvä puhelinta kuin neurokirurgin lapsi. Koko kitinä ja ongelma poistuisi, kun köyhä lakkaisi vertaamasta itseään neurokirurgiin ja lastaan tämän lapseen, ja vertaisi samoissa oloissa elävään.
On jotenkin ihan älytöntä ajatella, että ihan kaikilla pitää olla ihan kaikkea samaa. Eihän se luonnossakaan mene niin. Japanilaisessa apinalaumassakin on ne, jotka saavat istua talvella kuumassa lähteessä ja ne, jotka eivät saa. Apina voi taistella itsensä kuumassa lähteessä istujaksi, mutta ei sitä kukaan sinne kutsu.
Suomessa kun on ilmainen koulutus, se taistelu kuumassa lähteessä istujaksi on tehty kuitenkin aika helpoksi.
Entäs sitten ne, jotka sairastumisen takia putoavat istujien joukosta? Sen kanssa sitten vaan eletään ja hyväksytään, että yhteiskuntaluokka muuttui. Ei se ole mikään kiveen hakattu asia. Elämässä tapahtuu koko ajan kaikenlaista, joku rikastuu, joku köyhtyy. Niin kauan kun yhteiskunta huolehtii kaikkien perustarpeista ja esim. terveydenhuollosta, on turha itkeä ja vaatia enempää.
Olen itsekin elänyt viimeiset 10 vuotta yhteiskunnan tulonsiirroilla ja olisin täysin idiootti jos vertailisin itseäni siskooni, joka nai mijonäärin. Olihan se kova paikka kun tajusin etten enää kuuluu siihen menestyneiden uranaisten joukkoon, kun tutut ostivat samaan aikaan isoja omakotitaloja ja uusia autoja.
Mutta näin se meni minun kohdallani ja kusen vain omiin muroihini, jos vertailen koko ajan niihin joilla ei osunut tunkio tuulimyllyyn. Minä elän nyt vähävaraisen elämää ja teen siitä niin hyvää kuin mahdollista.
Sellainen suck it up, buttercup -asenne on joskus kuulkaa tosi terveellinen.
Sun kaltaiset ihmiset pitäisi toimittaa jollain aikakoneella 100-150 vuotta taaksepäin ajassa. Sinäkin nauttisit olostasi keppikerjäläisenä tai vaivaistalon asukkina. Tai prostituoituna, jos olet nainen (niin kuin oletan sinun olevan). Kun kaikki inhimillinen, sosiaalinen kehitys on näköjään pahasta.
Nyt on kyllä taas kaukaa haettua. Tuo kirjoittajahan nimenomaa kirjoitti, että nyky-yhteiskunnassa on asiat hyvin, kun koulutuksesta ja terveydenhuollosta huolehditaan. Tähän voisi vielä lisätä, että jokainen saa katon päänsä päälle ja yhteiskunta kustantaa elämisen tarvittaessa.
Eli jos joku erehtyy sanomaan, että asiat ovat huomattavasti paremmin kuin ennen, hänet pitäisi lähettää heti sinne entisaikohin. Sanoisin, että tuolla logikaalla sinne pitäisi lähettää ihan joku muu oppimaan kiitolllisuutta.
Ensinnäkin meillä on nyt jo jonkinasteinen luokkayhteiskunta, paljon isommat kuilut luokkien välillä kuin vaikka parikymmentä vuotta sitten. Ja tämä henkilö haluaa kasvattaa niistä kuiluista entistä jyrkempiä. Eli palata menneisyyteen, vähemmän tasa-arvoiseen aikaan.
Ja onhan Suomessa asiat aika hyvin, mutta voisivat ne paremminkin olla. Mielestäni kaikkien maailman köyhien elintasoa pitäisi nostaa, eniten siellä missä on eniten tarvetta, vähiten siellä missä on vähiten tarvetta. Varaahan siihen olisi, jos olisi tahtoa.
Kiitollinen voi olla ja silti ylläpitää toivoa paremmasta. Esim. minä olen aidosti kiitollinen, etten sairasta mitään vakavaa sairautta, mutta en mielelläni ole silti flunssassa tai päänsäryssäkään 24/7/365.
Perustele: millä perusteella nyt on isommat kuilut luokkien välillä kuin 20 v. sitten. Tämmöisiä heittoja heitellään, mutta kukaan ei perustele millään esimerkeillä. En usko!
Tunnen köyhiä, jotka asuvat kommuunissa isolla porukalla. Monet heistä käyvät välillä lomailemassa pitkiä aikoja halvoissa lomakohteissa, joihin pääsee muutamalla kympillä. Elävät lomaillaan tukirahoilla herroiksi lomaillaan ja ainakin väittävät olevansa onnellisia.
Jotkut tällä tavalla elävistä köyhistä on jossain vaiheessa lähteneet opiskelemaan. Osa ihan vaan tuökkärin kurssille, ja onnistuneet työllistymään. Ovat päässeet sillä tavalla pois köyhyydestä.
Ehkä nämä kommuunieläjät ovat hyväosaisia köyhiä. He eivät vaivu toivottomuuteen ja uskaltavat yrittää uusia juttuja.
Erilaisessa asemassa ovat varmasti ne jotka uskovat ettei heistä ole mihinkään. Eivät uskalla edes yrittää leipomista eivätkä vaatteiden paikkaa mistä kuin jesarilla korkeintaan.
Sellaisia näköalattomia (tai masentuneita) on kuitenkin työssä käyvissä ja hyvätuloisissakin. Niitä joilla kaikki on aina huonosti eikä mitään kannata yrittää kun ei se kuitenkaan onnistu.
Mikä lie heitä auttaisi..
Vierailija kirjoitti:
Tunnen köyhiä, jotka asuvat kommuunissa isolla porukalla. Monet heistä käyvät välillä lomailemassa pitkiä aikoja halvoissa lomakohteissa, joihin pääsee muutamalla kympillä. Elävät lomaillaan tukirahoilla herroiksi lomaillaan ja ainakin väittävät olevansa onnellisia.
Jotkut tällä tavalla elävistä köyhistä on jossain vaiheessa lähteneet opiskelemaan. Osa ihan vaan tuökkärin kurssille, ja onnistuneet työllistymään. Ovat päässeet sillä tavalla pois köyhyydestä.
Ehkä nämä kommuunieläjät ovat hyväosaisia köyhiä. He eivät vaivu toivottomuuteen ja uskaltavat yrittää uusia juttuja.
Erilaisessa asemassa ovat varmasti ne jotka uskovat ettei heistä ole mihinkään. Eivät uskalla edes yrittää leipomista eivätkä vaatteiden paikkaa mistä kuin jesarilla korkeintaan.
Sellaisia näköalattomia (tai masentuneita) on kuitenkin työssä käyvissä ja hyvätuloisissakin. Niitä joilla kaikki on aina huonosti eikä mitään kannata yrittää kun ei se kuitenkaan onnistu.
Mikä lie heitä auttaisi..
Missä tuommoisia lomakohteita? muutaman kympin meno ja asuminen ja eläminen ?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ennemmin uusavuttomuutta.
Lasten vaatteita ja farkkuja on paikattu kautta aikojen, ei tarvitse käyttää teippiä kun on neula ja lankaa. Nyt ei vaan viitsitä, aina pitäisi saada uutta tilalle.
Kaalilaatikko on oikein hyvää ruokaa, kyllä sitä syödään varakkaammissakin perheissä. Ei mitään köyhäilyruokaa!
Vaatteita on paikattu ennen mutta nykyään sitä ei hyväksytä. Ihan oikeasti, päiväkodeista on tehty monta kertaa lasuja joissa syynä on vain se, että lapsen vaatteita on paikkailtu eikä ole hankittu ehjää. Siitäkin on tehty lasuja jos lapsella on ollut samat päällysvaatteet peräkkäisinä päivinä päällä. Tämä on karua faktaa nykypäivästä.
Ei ole! Jotain muuta pitää olla syynä lasuun.
Jos olisi totta, voisit vinkata iltapäivälehdelle juttuvinkkinä, miten päiväkotihenkilökunta on ammattitaidotonta ja kuinka ala-arvoista on heidän ilmastotietämyksensä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun moni hyvätuloinen kertoo, että hänkin tekee niin tai hänkin eläå näin kuin köyhät.
Otetaan nyt simerkiksi vaikka autolla ajo. Hyvätuloisella on tallissa parkin hyvää autoa, mutta hän haluaa joskus myös ajella huonommalla autolla, ikään kuin huvikseen tai kun tykkää niitä roplailla. Hänellä on siis hankittuna myös parikin huonoa ja vanhaa autoa.
Joskus hän ottaa sitten sellaisen huonon auton käyttöönsä, saattaa mennä asioille tai jopa töihinkin. Oikeastaan se on ihan huvittavaakin ja vitsikästä kun kaverit vitsailee ja heittää huulta hänen ropposestaan.
Joskus auto lakkaa käymästä tai temppuilee, mutta sehän kuuluu asiaan, sen voi ohittaa olankohautuksella, soittaa vaikka taksin ja käskee hinausliikkeen hinata korjaamolle. Tai hyvätuloinen saattaa saada auton joskus itsekin taas toimimaan.Kun hyvätuloinen on saanut köyhäily-, vitsailu- tai roplailuhetkensä täyttymään onkin mukavaa ottaa taas se hyvä auto sieltä tallista käyttöön.
Vanhat ja huonot autot jäävät taas odottamaan omaa käyttöönottoaikaansa.Hyvätuloinen toteaa ehkä jollekin kaverilleen, ettei se nyt niin kamalaa ollut huonolla autolla ajaa. Ihan huvittavaahan se oli. Mitä ihmettä ne köyhät aina valittaa kun hänkin, vaikka on hyvätuloinen, tykkää välillä ajella samantasoisilla autoilla mitä köyhilläkin on.
Tuleepa hänelle vielä uusikin idea: Jaahas, täytyypä kirjoittaa vauvapalstalle tästä oivalluksestani. "Hyvätuloinenkin saattaa elää samoin kuin köyhät".
Varmaan köyhät tulevat hyvälle mielelle.Sen vuoksi köyhän ei pitäisikään verrata itseään hyvätuloisiin. Mä olen Suomen mittakaavassa hyvätuloinen, mutta koska olen ollut myös yksinhuoltaja (lapseni ovat jo aikuisia), ei mulla ole tallissa useita autoja. Ei ole itseasiassa ainoatakaan autoa. Ei ole koskaan ollutkaan. Eikä tule. Olen tottunut liikkumaan julkisilla. Ihan niillä samoilla busseilla, junilla, metroilla ja raitiovaunuilla, millä köyhätkin menevät.
Mutta miksi sitten hyvätuloiset voivat verrata omaa elämäänsä köyhän elämään?
Se on loukkaavaa ja vähättelevää. Ikäänkuin köyhän pitäsi se uskoa ja se olisi totta.
Vaikka sinäkin liikut yleisillä ja ei ole aitoa se ei tarkoita, että hyvätuloisena silti elät samanlaista elämää kuin köyhänä.Auto oli nyt tuossa vain esimerkkinä, kertomani sanoma oli pääasia. Eli jos hyvätuloinen tekee jonkun asian "kuten köyhätkin", oli se nyt mikä tai mitä tahansa, se ei tee hänen elämästään samanlaista kuin köyhän ihmisen elämä on.
Vaikka hän kuinka niin luulee tai köyhille yrittää luulotella.
Emme me köyhät ole tyhmiä. Ymmärrämme kyllä.Eivät he vertaakaan vaan koittavat kertoa köyhille, että hyvätuloisten arki on varsin pitkälti samanlaista kuin köyhien elämäkin. Poislukien se kaikista tärkein eli hyvätuloisen ei tarvitse miettiä, mistä rahat ruokaan ja laskuihin. Suomessa hyvätuloistenkin ( eli 4000-7000 €/kk tienaavien) tuloista melko suuri osa menee asumiseen ja se summa, jolla voi käydä ravintoloissa, konserteissa, ulkomailla jne on rajallinen. Suurituloiset on sitten eri asia.
Arki VOI ollakin hyvin samanlaista - mutta se mikä siellä taustalla pyöriin, vaikuttaa erittäin paljon siihen, paljonko ihminen kuormittuu siitä tavallisesta arjesta. Pienituloisilla, köyhillä, iso osa kapasiteetista menee siihen, että miten tästä päivästä selviää, miten huomisesta selviää - hyvätuloisella, keskituloisellakin (puhun nyt nettotuloista, eli paljon jää pakollisten kulujen jälkeen käyttöön) aivokapasiteetista nyt kertakaikkiaan jää paljon enemmän käyttöön miettimään sitä, että no voi jehna, Jenna-Kaaleppi nyt kaatui pyörällään ja etupyörän vanne vääntyi ja housutkin repesivät ja terkkariin pitää mennä näyttämään tuota turvonnutta ja kipeää kättä. Keskituloinen tai hyvätuloinen ottaa auton, vie Jenna-Kaalepin päivystykseen, ja siellä päivystyksessä odotellessa keskituloinen ostaa pyörään uuden vanteen ja laittaa puolisolle viestiä, että pistää ne rikkinäiset housut pyykkikoriin, ehtii sitten viikonloppuna katsoa, kannattaako niitä paikata. Kun Jenna-Kaalepilla on ne vaihtohousut jo jalassa. Kotimatkalla käydään Prismasta ostamassa valmispizza, minkä voi laittaa uuniin paistumaan, niin kaikki saavat vielä iltapalaakin. Meni aika myöhään, mutta ei se mitään, käden ruhjeet on putsattu ja lääkäri katsoi röntgenistä, että ei näyttäisi olevan edes hiusmurtumia.
Pienituloisen/köyhän aivot vetää hetkeksi tilttiin, kun kaikki tuntuu kaatuvan. Jenna-Kaalepin kanssa on lähdettävä päivystykseen, onneksi bussikortilla on vielä saldoa, mutta on kyllä juostava, jos meinaa ehtiä bussiin. Se on sitten loppuviikon murhe, miten pääsee töihin, kun saldoa ei enää ole. Päivystyksessä odotellessa soitetaan Mirka-Antille kotiin, että löytyykö Jenna-Kaalepin vanhat verkkarit pyykkikorista, ne pitäisi pestä, jotta Jiikoolle on huomiseksi kouluun housut jalkaan, voisko Mirka-Antti laittaa ne likoamaan ämpäriin? Siellä odotellessa on hyvää aikaa selata paikkakunnan roskalavaryhmästä, löytyiskö jostain ilmaiseksi rämäpyörää, sen renkaan varmaan voi siitä etuvanteelta siirtää toiselle vanteelle, jos vaan löytyy sopiva pyörä, mistä saa sen vanteen. Siinä välissä Mirka-Antti laittaa viestiä, että mitä tänään syödään, ja pienituloinen tajuaa, että ei ehdikään tehdä sitä kaali-perunakeittoa, kun on täällä päivystyksessä odottelemassa. Leipälaatikossa on pari ruispalaa, ehkä se riittää Mirka-Antille?
Kotimatkalla mennään kahden vaihdon kautta, kun näin myöhään ei pääse enää suoralla linjalla kotiin. Meni tosi myöhään, mutta saatiinpahan käden ruhjeet putsattua ja lääkärikin katsoi röntgenkuvista, että ei näyttäisi olevan edes hiusmurtumia. Mirka-Antti oli onneksi syönyt ja meni jo nukkumaan, mutta Jenna-Kaalepillakin on nälkä. Kaalisalaatti ei kuulemma kelpaa, onneksi pakastimesta löytyi vielä niitä ruispaloja pari, ne saa leivänpaahtimella sulaksi nopeasti.
Jenna-Kaaleppi pääsi nukkumaan, niin pienituloinen vielä pesee nyrkkipyykillä ne verkkarit puhtaaksi ja vääntää kuivaksi käsivoimin. Onneksi patteri tuntuu olevan lämmin niin saa ne verkkarit kuiviksi aamuksi, kouluun.
Pienituloisella olisi nälkä ja väsy, mutta pitäisi jaksaa vielä etsiä sitä ehjää ja suoraa vannetta. Joku jossain keskustelupalstalla sanoi, että sen vääntyneen vanteenkin saisi suoristettua, kun ajaisi autolla sen päälle "Kyllä minäkin aina korjaan rikki menneitä tavaroita, vaikka olisi varaa ostaa uusikin":
Tämä on erittäin hyvä kirjoitus. Tässä kiteytyy hyvin se, miten elämä eroaa tulotason mukaan heti, kun tapahtuu jotakin yllättävää. Kun hyvätuloisella on hätä lapsesta ja lemmikistä, voi mennä päräyttää yksityiselle lääkärille ja hintaa kysellään vasta jälkeenpäin. Seuraavana päivänä voi sitten taas harrastuksen vuoksi kerätä villiyrttejä. Köyhemmälle ihmiselle vaikka kissan sairastuminen tarkoittaa sitä, että se lopetetaan, eikä voi edes miettiä voisiko se elää hyvää elämää lääkityksellä tms. Ja tämä nyt tietysti siinä hyvässä tapauksessa, että on ollut varaa pitää kissaa markettiruoilla ja on varannut rahaa siihen viimeiseen piikkiin. Nuukailu harrastuksena on toki ihan hieno ja kannatettava asia, mutta sillä ei ole tekemistä köyhän elämän kanssa.
Suurimmassa osassa Suomea mennään sauraustapauksissa ihan samalla tavalla kunnalliseen päivystykseen olipa rikas tai köyhä, koska sitä yksityistä vaihtoehtoa ei ole järkevän matkan päässä tai se toimii 8-17 ajanvarauksella. Lemmikkieläinpalvelut kkieläimet hoitaa kunnan eläinlääkäri ,koska mitään fancyjä lemmikkieläimet klikkaamalla nikoita ei ole.
Yllättäviä tilanteita tulee eteen hyvätuloisilkekinja ne ovat itse selvitettävä. Pestävä ne tietyt farkut ja parsittava verkkarit seuraavaksi aamuksi.
Varakkaalla on varaa valita, mitkä on ne tietyt "tärkeät" farkut, jotka pitää olla pestyntä. Köyhällä ei ole sitä valinnanvaraa. On vain ne yhdet.
Taas kerran: köyhän ei pidä verrata itseään varakkaaseen vaan pienituloiseen. Mä olen hyvätuloinen (en suurituloinen) ja jos jotain haluan verrata, vertaan suunnilleen saman verran tienaaviin. Elon Musk ( = maailman rikkain mies) lienee maailmassa ainoa, joka ei pysty vertaamaan itseään kehenkään muuhin.
Olen itse hyvätuloinen, mutta en mä vertaa itseäni suurituloisiin.
Minä en ainakaan vertaa itseäni kehenkään ja mulle on ihan yks hailee, mitä joku tienaa tai miten joku rahansa käyttää. Ihan sama myös mitä joku vieras ihminen minusta ajattelee.
Köyhyydessä rasittaa se, että ei pysty aina tyydyttämään omia tarpeitaan, toteuttamaan toiveitaan, unelmiaan jne. Siis omia. Niitä, jotka tulevat sisältä omasta sydämestä ja sielusta eikä jostain naapurin paten tai pian tekemisistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tunnen köyhiä, jotka asuvat kommuunissa isolla porukalla. Monet heistä käyvät välillä lomailemassa pitkiä aikoja halvoissa lomakohteissa, joihin pääsee muutamalla kympillä. Elävät lomaillaan tukirahoilla herroiksi lomaillaan ja ainakin väittävät olevansa onnellisia.
Jotkut tällä tavalla elävistä köyhistä on jossain vaiheessa lähteneet opiskelemaan. Osa ihan vaan tuökkärin kurssille, ja onnistuneet työllistymään. Ovat päässeet sillä tavalla pois köyhyydestä.
Ehkä nämä kommuunieläjät ovat hyväosaisia köyhiä. He eivät vaivu toivottomuuteen ja uskaltavat yrittää uusia juttuja.
Erilaisessa asemassa ovat varmasti ne jotka uskovat ettei heistä ole mihinkään. Eivät uskalla edes yrittää leipomista eivätkä vaatteiden paikkaa mistä kuin jesarilla korkeintaan.
Sellaisia näköalattomia (tai masentuneita) on kuitenkin työssä käyvissä ja hyvätuloisissakin. Niitä joilla kaikki on aina huonosti eikä mitään kannata yrittää kun ei se kuitenkaan onnistu.
Mikä lie heitä auttaisi..Missä tuommoisia lomakohteita? muutaman kympin meno ja asuminen ja eläminen ?
Tallinna, Gdansk, Skopje.
Aiemmin Eurooppaan oli lentoja muutamalla kympillä ja yöpyminen retkeilymajoissa tai Airbnb.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nämä köyhyyskeskustelut herättävät minussa aina sen saman ajatuksen:
Tarvitsemme yhteiskuntaluokat takaisin, että ihmiset alkaisivat verrata itseään kaltaisiinsa, eivät niihin joilla sattuu olemaan enemmän.
Kun suomalainen köyhyys enimmäkseen ei ole sitä, että ei olisi ruokaa, vaatetta jne. Ei, se on sitä, että köyhän lapsi ei pääse lintsille eikä saa yhtä hyvä puhelinta kuin neurokirurgin lapsi. Koko kitinä ja ongelma poistuisi, kun köyhä lakkaisi vertaamasta itseään neurokirurgiin ja lastaan tämän lapseen, ja vertaisi samoissa oloissa elävään.
On jotenkin ihan älytöntä ajatella, että ihan kaikilla pitää olla ihan kaikkea samaa. Eihän se luonnossakaan mene niin. Japanilaisessa apinalaumassakin on ne, jotka saavat istua talvella kuumassa lähteessä ja ne, jotka eivät saa. Apina voi taistella itsensä kuumassa lähteessä istujaksi, mutta ei sitä kukaan sinne kutsu.
Suomessa kun on ilmainen koulutus, se taistelu kuumassa lähteessä istujaksi on tehty kuitenkin aika helpoksi.
Entäs sitten ne, jotka sairastumisen takia putoavat istujien joukosta? Sen kanssa sitten vaan eletään ja hyväksytään, että yhteiskuntaluokka muuttui. Ei se ole mikään kiveen hakattu asia. Elämässä tapahtuu koko ajan kaikenlaista, joku rikastuu, joku köyhtyy. Niin kauan kun yhteiskunta huolehtii kaikkien perustarpeista ja esim. terveydenhuollosta, on turha itkeä ja vaatia enempää.
Olen itsekin elänyt viimeiset 10 vuotta yhteiskunnan tulonsiirroilla ja olisin täysin idiootti jos vertailisin itseäni siskooni, joka nai mijonäärin. Olihan se kova paikka kun tajusin etten enää kuuluu siihen menestyneiden uranaisten joukkoon, kun tutut ostivat samaan aikaan isoja omakotitaloja ja uusia autoja.
Mutta näin se meni minun kohdallani ja kusen vain omiin muroihini, jos vertailen koko ajan niihin joilla ei osunut tunkio tuulimyllyyn. Minä elän nyt vähävaraisen elämää ja teen siitä niin hyvää kuin mahdollista.
Sellainen suck it up, buttercup -asenne on joskus kuulkaa tosi terveellinen.
Sun kaltaiset ihmiset pitäisi toimittaa jollain aikakoneella 100-150 vuotta taaksepäin ajassa. Sinäkin nauttisit olostasi keppikerjäläisenä tai vaivaistalon asukkina. Tai prostituoituna, jos olet nainen (niin kuin oletan sinun olevan). Kun kaikki inhimillinen, sosiaalinen kehitys on näköjään pahasta.
Nyt on kyllä taas kaukaa haettua. Tuo kirjoittajahan nimenomaa kirjoitti, että nyky-yhteiskunnassa on asiat hyvin, kun koulutuksesta ja terveydenhuollosta huolehditaan. Tähän voisi vielä lisätä, että jokainen saa katon päänsä päälle ja yhteiskunta kustantaa elämisen tarvittaessa.
Eli jos joku erehtyy sanomaan, että asiat ovat huomattavasti paremmin kuin ennen, hänet pitäisi lähettää heti sinne entisaikohin. Sanoisin, että tuolla logikaalla sinne pitäisi lähettää ihan joku muu oppimaan kiitolllisuutta.
Ensinnäkin meillä on nyt jo jonkinasteinen luokkayhteiskunta, paljon isommat kuilut luokkien välillä kuin vaikka parikymmentä vuotta sitten. Ja tämä henkilö haluaa kasvattaa niistä kuiluista entistä jyrkempiä. Eli palata menneisyyteen, vähemmän tasa-arvoiseen aikaan.
Ja onhan Suomessa asiat aika hyvin, mutta voisivat ne paremminkin olla. Mielestäni kaikkien maailman köyhien elintasoa pitäisi nostaa, eniten siellä missä on eniten tarvetta, vähiten siellä missä on vähiten tarvetta. Varaahan siihen olisi, jos olisi tahtoa.
Kiitollinen voi olla ja silti ylläpitää toivoa paremmasta. Esim. minä olen aidosti kiitollinen, etten sairasta mitään vakavaa sairautta, mutta en mielelläni ole silti flunssassa tai päänsäryssäkään 24/7/365.
Perustele: millä perusteella nyt on isommat kuilut luokkien välillä kuin 20 v. sitten. Tämmöisiä heittoja heitellään, mutta kukaan ei perustele millään esimerkeillä. En usko!
Tuloerot ovat kasvaneet jo 90-luvun lamasta lähtien:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun moni hyvätuloinen kertoo, että hänkin tekee niin tai hänkin eläå näin kuin köyhät.
Otetaan nyt simerkiksi vaikka autolla ajo. Hyvätuloisella on tallissa parkin hyvää autoa, mutta hän haluaa joskus myös ajella huonommalla autolla, ikään kuin huvikseen tai kun tykkää niitä roplailla. Hänellä on siis hankittuna myös parikin huonoa ja vanhaa autoa.
Joskus hän ottaa sitten sellaisen huonon auton käyttöönsä, saattaa mennä asioille tai jopa töihinkin. Oikeastaan se on ihan huvittavaakin ja vitsikästä kun kaverit vitsailee ja heittää huulta hänen ropposestaan.
Joskus auto lakkaa käymästä tai temppuilee, mutta sehän kuuluu asiaan, sen voi ohittaa olankohautuksella, soittaa vaikka taksin ja käskee hinausliikkeen hinata korjaamolle. Tai hyvätuloinen saattaa saada auton joskus itsekin taas toimimaan.Kun hyvätuloinen on saanut köyhäily-, vitsailu- tai roplailuhetkensä täyttymään onkin mukavaa ottaa taas se hyvä auto sieltä tallista käyttöön.
Vanhat ja huonot autot jäävät taas odottamaan omaa käyttöönottoaikaansa.Hyvätuloinen toteaa ehkä jollekin kaverilleen, ettei se nyt niin kamalaa ollut huonolla autolla ajaa. Ihan huvittavaahan se oli. Mitä ihmettä ne köyhät aina valittaa kun hänkin, vaikka on hyvätuloinen, tykkää välillä ajella samantasoisilla autoilla mitä köyhilläkin on.
Tuleepa hänelle vielä uusikin idea: Jaahas, täytyypä kirjoittaa vauvapalstalle tästä oivalluksestani. "Hyvätuloinenkin saattaa elää samoin kuin köyhät".
Varmaan köyhät tulevat hyvälle mielelle.Sen vuoksi köyhän ei pitäisikään verrata itseään hyvätuloisiin. Mä olen Suomen mittakaavassa hyvätuloinen, mutta koska olen ollut myös yksinhuoltaja (lapseni ovat jo aikuisia), ei mulla ole tallissa useita autoja. Ei ole itseasiassa ainoatakaan autoa. Ei ole koskaan ollutkaan. Eikä tule. Olen tottunut liikkumaan julkisilla. Ihan niillä samoilla busseilla, junilla, metroilla ja raitiovaunuilla, millä köyhätkin menevät.
Mutta miksi sitten hyvätuloiset voivat verrata omaa elämäänsä köyhän elämään?
Se on loukkaavaa ja vähättelevää. Ikäänkuin köyhän pitäsi se uskoa ja se olisi totta.
Vaikka sinäkin liikut yleisillä ja ei ole aitoa se ei tarkoita, että hyvätuloisena silti elät samanlaista elämää kuin köyhänä.Auto oli nyt tuossa vain esimerkkinä, kertomani sanoma oli pääasia. Eli jos hyvätuloinen tekee jonkun asian "kuten köyhätkin", oli se nyt mikä tai mitä tahansa, se ei tee hänen elämästään samanlaista kuin köyhän ihmisen elämä on.
Vaikka hän kuinka niin luulee tai köyhille yrittää luulotella.
Emme me köyhät ole tyhmiä. Ymmärrämme kyllä.Eivät he vertaakaan vaan koittavat kertoa köyhille, että hyvätuloisten arki on varsin pitkälti samanlaista kuin köyhien elämäkin. Poislukien se kaikista tärkein eli hyvätuloisen ei tarvitse miettiä, mistä rahat ruokaan ja laskuihin. Suomessa hyvätuloistenkin ( eli 4000-7000 €/kk tienaavien) tuloista melko suuri osa menee asumiseen ja se summa, jolla voi käydä ravintoloissa, konserteissa, ulkomailla jne on rajallinen. Suurituloiset on sitten eri asia.
Arki VOI ollakin hyvin samanlaista - mutta se mikä siellä taustalla pyöriin, vaikuttaa erittäin paljon siihen, paljonko ihminen kuormittuu siitä tavallisesta arjesta. Pienituloisilla, köyhillä, iso osa kapasiteetista menee siihen, että miten tästä päivästä selviää, miten huomisesta selviää - hyvätuloisella, keskituloisellakin (puhun nyt nettotuloista, eli paljon jää pakollisten kulujen jälkeen käyttöön) aivokapasiteetista nyt kertakaikkiaan jää paljon enemmän käyttöön miettimään sitä, että no voi jehna, Jenna-Kaaleppi nyt kaatui pyörällään ja etupyörän vanne vääntyi ja housutkin repesivät ja terkkariin pitää mennä näyttämään tuota turvonnutta ja kipeää kättä. Keskituloinen tai hyvätuloinen ottaa auton, vie Jenna-Kaalepin päivystykseen, ja siellä päivystyksessä odotellessa keskituloinen ostaa pyörään uuden vanteen ja laittaa puolisolle viestiä, että pistää ne rikkinäiset housut pyykkikoriin, ehtii sitten viikonloppuna katsoa, kannattaako niitä paikata. Kun Jenna-Kaalepilla on ne vaihtohousut jo jalassa. Kotimatkalla käydään Prismasta ostamassa valmispizza, minkä voi laittaa uuniin paistumaan, niin kaikki saavat vielä iltapalaakin. Meni aika myöhään, mutta ei se mitään, käden ruhjeet on putsattu ja lääkäri katsoi röntgenistä, että ei näyttäisi olevan edes hiusmurtumia.
Pienituloisen/köyhän aivot vetää hetkeksi tilttiin, kun kaikki tuntuu kaatuvan. Jenna-Kaalepin kanssa on lähdettävä päivystykseen, onneksi bussikortilla on vielä saldoa, mutta on kyllä juostava, jos meinaa ehtiä bussiin. Se on sitten loppuviikon murhe, miten pääsee töihin, kun saldoa ei enää ole. Päivystyksessä odotellessa soitetaan Mirka-Antille kotiin, että löytyykö Jenna-Kaalepin vanhat verkkarit pyykkikorista, ne pitäisi pestä, jotta Jiikoolle on huomiseksi kouluun housut jalkaan, voisko Mirka-Antti laittaa ne likoamaan ämpäriin? Siellä odotellessa on hyvää aikaa selata paikkakunnan roskalavaryhmästä, löytyiskö jostain ilmaiseksi rämäpyörää, sen renkaan varmaan voi siitä etuvanteelta siirtää toiselle vanteelle, jos vaan löytyy sopiva pyörä, mistä saa sen vanteen. Siinä välissä Mirka-Antti laittaa viestiä, että mitä tänään syödään, ja pienituloinen tajuaa, että ei ehdikään tehdä sitä kaali-perunakeittoa, kun on täällä päivystyksessä odottelemassa. Leipälaatikossa on pari ruispalaa, ehkä se riittää Mirka-Antille?
Kotimatkalla mennään kahden vaihdon kautta, kun näin myöhään ei pääse enää suoralla linjalla kotiin. Meni tosi myöhään, mutta saatiinpahan käden ruhjeet putsattua ja lääkärikin katsoi röntgenkuvista, että ei näyttäisi olevan edes hiusmurtumia. Mirka-Antti oli onneksi syönyt ja meni jo nukkumaan, mutta Jenna-Kaalepillakin on nälkä. Kaalisalaatti ei kuulemma kelpaa, onneksi pakastimesta löytyi vielä niitä ruispaloja pari, ne saa leivänpaahtimella sulaksi nopeasti.
Jenna-Kaaleppi pääsi nukkumaan, niin pienituloinen vielä pesee nyrkkipyykillä ne verkkarit puhtaaksi ja vääntää kuivaksi käsivoimin. Onneksi patteri tuntuu olevan lämmin niin saa ne verkkarit kuiviksi aamuksi, kouluun.
Pienituloisella olisi nälkä ja väsy, mutta pitäisi jaksaa vielä etsiä sitä ehjää ja suoraa vannetta. Joku jossain keskustelupalstalla sanoi, että sen vääntyneen vanteenkin saisi suoristettua, kun ajaisi autolla sen päälle "Kyllä minäkin aina korjaan rikki menneitä tavaroita, vaikka olisi varaa ostaa uusikin":
Tämä on erittäin hyvä kirjoitus. Tässä kiteytyy hyvin se, miten elämä eroaa tulotason mukaan heti, kun tapahtuu jotakin yllättävää. Kun hyvätuloisella on hätä lapsesta ja lemmikistä, voi mennä päräyttää yksityiselle lääkärille ja hintaa kysellään vasta jälkeenpäin. Seuraavana päivänä voi sitten taas harrastuksen vuoksi kerätä villiyrttejä. Köyhemmälle ihmiselle vaikka kissan sairastuminen tarkoittaa sitä, että se lopetetaan, eikä voi edes miettiä voisiko se elää hyvää elämää lääkityksellä tms. Ja tämä nyt tietysti siinä hyvässä tapauksessa, että on ollut varaa pitää kissaa markettiruoilla ja on varannut rahaa siihen viimeiseen piikkiin. Nuukailu harrastuksena on toki ihan hieno ja kannatettava asia, mutta sillä ei ole tekemistä köyhän elämän kanssa.
Puhut siis suurituloisesta etkä hyvätuloisesta? Hyvätuloinenhan Suomessa on 4000-7000€/kk tienaava. Kyllä se 4000€/kk tienaava hyvätuloinen asuntovelkainenkin joutuu säästämään, jotta on varaa huolehtia lemmikistään. Kerroin jo aiemmin, että olen hyvätuloinen ja tienaan 6916€/kk. Mutta kyllä mäkin olen viime aikoina joutunut miettimään, pystynkö maksamaan koirani eläinlääkärimaksuja suoraan vai pitäisikö maksaa osamaksulla.
Ymmärrän kuitenkin pointtisi. Mulla on ystäviä, joilla on luottotiedotkin jo menneet. Eivät siis saa eläinlääkäriasemalta edes osamaksulla. Enemmän kuin ihmisistä välitän eläimistä. Ja sen vuoksi olen pyrkinyt auttamaan vähävaraisia ystäviäni lemmikkiensä eläinlääkärilaskuissa,. Mutta ei munkaan rahat ihan kaikkeen riitä. Yksi, mitä tosi paljon kritisoin, on se, että 400 € eläinlääkärilaskusta 300 € menee eläinlääkärille ja 100€ verottajalle. Monelle vähävaraiselle se kissa, kani tai koira on ainoa syy pysyä järjissään. Poistaa yksinäisyyden. Pitää elämänhalun yllä.
Onko tuo suuri- ja hyvätuloisuus ihan joku sun oma määritelmä?
"Tilastokeskus määrittelee keskiluokan tai keskituloiset väestöryhmäksi, joka tienaa 75–125 % mediaanitulosta.
Alempiin keskituloisiin kuuluvat tienaavat kuukaudessa käytettävissä olevaa tuloa 1525 - 2236 € ja heitä on 33 % väestöstä.
Keskimmäisen keskituloisten ryhmän käytettävissä olevat rahatulot ovat 2237 - 3049 €/kk ja ylemmän keskituloisen 3050 - 4065 €/kk. Keskimmäiseen ryhmään kuuluu 24,5 % ja ylempään 10,7 % väestöstä.
Pienituloisuuden raja on 1524 €, suurituloiset taas tienaavat yli 4066 €/kk käytettävissä olevaa rahatuloa. Pienituloisiin kuuluu väestöstä 26 % ja suurituloisiin 5,8 %."
Ei ole mun oma määritelmä vaan ihan kuten juuri itsekin kirjoitit. Ylemmän KESKITULOISEN tulojen yläraja on tuo sinun laittamasi 4065€/kk. Ja sen ylittävät kuuluvat hyvätuloisiin. Mutta hyvätuloiset ovat ihan eri asia kuin suurituloiset. Ei se 4066€/kk muutu suurituloiseksi vaan hyvätuloiseksi, kun tienaa euron enemmän kuin keskituloinen. Suurituloinen on se, jonka nimi mainitaan joka vuosi marraskuun 1. päivä verotiedoissa. Ja Suomessa tuon suurituloisuuden saavuttaa , jos tienaa vähintään 100 000 € vuodessa eli vähintään 8330 €/kk. Ja suurituloisillakin on eroa, tienaako tuon 8330€/kk vai kenties 30 000 €/kk.
SinäKIN sekoitat hyvätuloisen ja suurituloisen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Köyhyys on sellaista ettei ole mitään odotettavaa ikinä, ei tulevaisuutta. Ei lomia poissa kotoa jossain muualla. Tuntuu ettei mikään koske sinua, uudet ravintolat, teatterinäytökset kun tiedät ettei kuitenkaan ole varaa. Koko elämä on selviytymistä, stressaamista masentuneena. Miettii mikä seuraavaksi hajoaa, puhelin vai kengät tai se vanha tabletti.
Ei se ruoka ole se ongelma, vaan se että on aina vaan kotona, käy kaupassa, mitään muuta ei ole. Yksi kahvilareissu ei tilannetta paranna. Eikä edes halua tehdä mitään, ei vaan ole energiaa. Ja kun tietää että terveys tästä vaan huononee, tekee oikeasti mieli lopettaa kaikki kärsimys.Mä olen samaa mieltä siitä, että pahin köyhyys on pitkälti mielentila. Ja masennus suurin syy, mikä sen mielentilan aiheuttaa. Suurin osa meistä suomalaisista on ollut köyhiä jonkin aikaa. Nimittäin opiskeluajan. Mutta kun on tiennyt, että se on vain väliaikaista ja tulevaisuudesta on toivoa, se jaksetaan. Jaksetaan käydä ystävien kanssa kesäisin uimarannalla tai puistoissa picniceillä. Jaksetaan etsiä ilmaiset tapahtumat ja osallistua niihin. Moni on myös joutunut luopumaan asioista ihan vain ollessaan äitiyslomalla tai hoitovapaalla. Ei ole voinutkaan mennä ja tulla kuten ennen, koska rahaa on ollut vähemmän. Termari mukaan leikkipuistoon eikä kahvilassakaan ole tarvinnut käydä. Mutta jos valoa ei olekaan tunnelin pässä eikä tule koskaan olemaankaan. köyhyys muuttuu aivan erilaiseksi.
Ainoastaan sairaille ihmisillä ei ole valoa tunnelin päässä ja hekin jossain vaiheessa pääsee sairaseläkkeelle. Saa asumistukea ja toimeentulotukea, joten mikä on se ongelma?
Työni puolesta olen tekemisissä yhteiskunnan erittäin huono-osaisten kanssa. Tiedätkö yhtään, kuinka kauan menee sairauseläkkeen (=työkyvyttömyyseläke) myöntämisen kanssa? Siinä menee paljon kauemmin, kuin mitä on haimasyöpäpotilaan elinajanennuste. Ja yleensä he eivät saa toimeentulotukea, koska Kela toisella kädellä laskee, että työkyvyttömyyseläkkeen kriteerit täyttyvät, ei tarvitse enää tukea muutoin, ja toisella kädellä laskee, että työkyvyttömyyseläkkeen kriteerien täyttyminen pitää vielä varmistaa, että voisitko mitenkään mennä töihin tässä puoleksi vuodeksi sen sun avanteen ja katetrin kanssa? jaa et, no sitten et saa työmarkkinatukea. Karenssia vaan!
Puhut huono-osaisista. Heitä on ja heille soisin kaikki verovarani. Sitten meillä on köyhiä ja sitten niitä vähemmän köyhiä, jotka valittaa ja vaatii muilta itselleen samaa elintasoa kuin hyvä- tai suurituloiset.
Vierailija kirjoitti:
Miksi aina siivooja ? Itse toimin siivoojana, brutto 2300 e/kk. Ja pärjään todella hyvin.
Vau! Teetkö vuorotyötä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tunnen köyhiä, jotka asuvat kommuunissa isolla porukalla. Monet heistä käyvät välillä lomailemassa pitkiä aikoja halvoissa lomakohteissa, joihin pääsee muutamalla kympillä. Elävät lomaillaan tukirahoilla herroiksi lomaillaan ja ainakin väittävät olevansa onnellisia.
Jotkut tällä tavalla elävistä köyhistä on jossain vaiheessa lähteneet opiskelemaan. Osa ihan vaan tuökkärin kurssille, ja onnistuneet työllistymään. Ovat päässeet sillä tavalla pois köyhyydestä.
Ehkä nämä kommuunieläjät ovat hyväosaisia köyhiä. He eivät vaivu toivottomuuteen ja uskaltavat yrittää uusia juttuja.
Erilaisessa asemassa ovat varmasti ne jotka uskovat ettei heistä ole mihinkään. Eivät uskalla edes yrittää leipomista eivätkä vaatteiden paikkaa mistä kuin jesarilla korkeintaan.
Sellaisia näköalattomia (tai masentuneita) on kuitenkin työssä käyvissä ja hyvätuloisissakin. Niitä joilla kaikki on aina huonosti eikä mitään kannata yrittää kun ei se kuitenkaan onnistu.
Mikä lie heitä auttaisi..Missä tuommoisia lomakohteita? muutaman kympin meno ja asuminen ja eläminen ?
Tallinna, Gdansk, Skopje.
Aiemmin Eurooppaan oli lentoja muutamalla kympillä ja yöpyminen retkeilymajoissa tai Airbnb.
Ryanairin avattua uusia reittejä olen tänä keväänä bongannut vitosen lentoja Puolaan. Suomalaisen työmarkkinatuki on paljon korkeampi kuin puolalaisen keskimääräinen eläke, joten hyvin pitäisi pystyä lomailemaan työttömänäkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun moni hyvätuloinen kertoo, että hänkin tekee niin tai hänkin eläå näin kuin köyhät.
Otetaan nyt simerkiksi vaikka autolla ajo. Hyvätuloisella on tallissa parkin hyvää autoa, mutta hän haluaa joskus myös ajella huonommalla autolla, ikään kuin huvikseen tai kun tykkää niitä roplailla. Hänellä on siis hankittuna myös parikin huonoa ja vanhaa autoa.
Joskus hän ottaa sitten sellaisen huonon auton käyttöönsä, saattaa mennä asioille tai jopa töihinkin. Oikeastaan se on ihan huvittavaakin ja vitsikästä kun kaverit vitsailee ja heittää huulta hänen ropposestaan.
Joskus auto lakkaa käymästä tai temppuilee, mutta sehän kuuluu asiaan, sen voi ohittaa olankohautuksella, soittaa vaikka taksin ja käskee hinausliikkeen hinata korjaamolle. Tai hyvätuloinen saattaa saada auton joskus itsekin taas toimimaan.Kun hyvätuloinen on saanut köyhäily-, vitsailu- tai roplailuhetkensä täyttymään onkin mukavaa ottaa taas se hyvä auto sieltä tallista käyttöön.
Vanhat ja huonot autot jäävät taas odottamaan omaa käyttöönottoaikaansa.Hyvätuloinen toteaa ehkä jollekin kaverilleen, ettei se nyt niin kamalaa ollut huonolla autolla ajaa. Ihan huvittavaahan se oli. Mitä ihmettä ne köyhät aina valittaa kun hänkin, vaikka on hyvätuloinen, tykkää välillä ajella samantasoisilla autoilla mitä köyhilläkin on.
Tuleepa hänelle vielä uusikin idea: Jaahas, täytyypä kirjoittaa vauvapalstalle tästä oivalluksestani. "Hyvätuloinenkin saattaa elää samoin kuin köyhät".
Varmaan köyhät tulevat hyvälle mielelle.Sen vuoksi köyhän ei pitäisikään verrata itseään hyvätuloisiin. Mä olen Suomen mittakaavassa hyvätuloinen, mutta koska olen ollut myös yksinhuoltaja (lapseni ovat jo aikuisia), ei mulla ole tallissa useita autoja. Ei ole itseasiassa ainoatakaan autoa. Ei ole koskaan ollutkaan. Eikä tule. Olen tottunut liikkumaan julkisilla. Ihan niillä samoilla busseilla, junilla, metroilla ja raitiovaunuilla, millä köyhätkin menevät.
Mutta miksi sitten hyvätuloiset voivat verrata omaa elämäänsä köyhän elämään?
Se on loukkaavaa ja vähättelevää. Ikäänkuin köyhän pitäsi se uskoa ja se olisi totta.
Vaikka sinäkin liikut yleisillä ja ei ole aitoa se ei tarkoita, että hyvätuloisena silti elät samanlaista elämää kuin köyhänä.Auto oli nyt tuossa vain esimerkkinä, kertomani sanoma oli pääasia. Eli jos hyvätuloinen tekee jonkun asian "kuten köyhätkin", oli se nyt mikä tai mitä tahansa, se ei tee hänen elämästään samanlaista kuin köyhän ihmisen elämä on.
Vaikka hän kuinka niin luulee tai köyhille yrittää luulotella.
Emme me köyhät ole tyhmiä. Ymmärrämme kyllä.Eivät he vertaakaan vaan koittavat kertoa köyhille, että hyvätuloisten arki on varsin pitkälti samanlaista kuin köyhien elämäkin. Poislukien se kaikista tärkein eli hyvätuloisen ei tarvitse miettiä, mistä rahat ruokaan ja laskuihin. Suomessa hyvätuloistenkin ( eli 4000-7000 €/kk tienaavien) tuloista melko suuri osa menee asumiseen ja se summa, jolla voi käydä ravintoloissa, konserteissa, ulkomailla jne on rajallinen. Suurituloiset on sitten eri asia.
Arki VOI ollakin hyvin samanlaista - mutta se mikä siellä taustalla pyöriin, vaikuttaa erittäin paljon siihen, paljonko ihminen kuormittuu siitä tavallisesta arjesta. Pienituloisilla, köyhillä, iso osa kapasiteetista menee siihen, että miten tästä päivästä selviää, miten huomisesta selviää - hyvätuloisella, keskituloisellakin (puhun nyt nettotuloista, eli paljon jää pakollisten kulujen jälkeen käyttöön) aivokapasiteetista nyt kertakaikkiaan jää paljon enemmän käyttöön miettimään sitä, että no voi jehna, Jenna-Kaaleppi nyt kaatui pyörällään ja etupyörän vanne vääntyi ja housutkin repesivät ja terkkariin pitää mennä näyttämään tuota turvonnutta ja kipeää kättä. Keskituloinen tai hyvätuloinen ottaa auton, vie Jenna-Kaalepin päivystykseen, ja siellä päivystyksessä odotellessa keskituloinen ostaa pyörään uuden vanteen ja laittaa puolisolle viestiä, että pistää ne rikkinäiset housut pyykkikoriin, ehtii sitten viikonloppuna katsoa, kannattaako niitä paikata. Kun Jenna-Kaalepilla on ne vaihtohousut jo jalassa. Kotimatkalla käydään Prismasta ostamassa valmispizza, minkä voi laittaa uuniin paistumaan, niin kaikki saavat vielä iltapalaakin. Meni aika myöhään, mutta ei se mitään, käden ruhjeet on putsattu ja lääkäri katsoi röntgenistä, että ei näyttäisi olevan edes hiusmurtumia.
Pienituloisen/köyhän aivot vetää hetkeksi tilttiin, kun kaikki tuntuu kaatuvan. Jenna-Kaalepin kanssa on lähdettävä päivystykseen, onneksi bussikortilla on vielä saldoa, mutta on kyllä juostava, jos meinaa ehtiä bussiin. Se on sitten loppuviikon murhe, miten pääsee töihin, kun saldoa ei enää ole. Päivystyksessä odotellessa soitetaan Mirka-Antille kotiin, että löytyykö Jenna-Kaalepin vanhat verkkarit pyykkikorista, ne pitäisi pestä, jotta Jiikoolle on huomiseksi kouluun housut jalkaan, voisko Mirka-Antti laittaa ne likoamaan ämpäriin? Siellä odotellessa on hyvää aikaa selata paikkakunnan roskalavaryhmästä, löytyiskö jostain ilmaiseksi rämäpyörää, sen renkaan varmaan voi siitä etuvanteelta siirtää toiselle vanteelle, jos vaan löytyy sopiva pyörä, mistä saa sen vanteen. Siinä välissä Mirka-Antti laittaa viestiä, että mitä tänään syödään, ja pienituloinen tajuaa, että ei ehdikään tehdä sitä kaali-perunakeittoa, kun on täällä päivystyksessä odottelemassa. Leipälaatikossa on pari ruispalaa, ehkä se riittää Mirka-Antille?
Kotimatkalla mennään kahden vaihdon kautta, kun näin myöhään ei pääse enää suoralla linjalla kotiin. Meni tosi myöhään, mutta saatiinpahan käden ruhjeet putsattua ja lääkärikin katsoi röntgenkuvista, että ei näyttäisi olevan edes hiusmurtumia. Mirka-Antti oli onneksi syönyt ja meni jo nukkumaan, mutta Jenna-Kaalepillakin on nälkä. Kaalisalaatti ei kuulemma kelpaa, onneksi pakastimesta löytyi vielä niitä ruispaloja pari, ne saa leivänpaahtimella sulaksi nopeasti.
Jenna-Kaaleppi pääsi nukkumaan, niin pienituloinen vielä pesee nyrkkipyykillä ne verkkarit puhtaaksi ja vääntää kuivaksi käsivoimin. Onneksi patteri tuntuu olevan lämmin niin saa ne verkkarit kuiviksi aamuksi, kouluun.
Pienituloisella olisi nälkä ja väsy, mutta pitäisi jaksaa vielä etsiä sitä ehjää ja suoraa vannetta. Joku jossain keskustelupalstalla sanoi, että sen vääntyneen vanteenkin saisi suoristettua, kun ajaisi autolla sen päälle "Kyllä minäkin aina korjaan rikki menneitä tavaroita, vaikka olisi varaa ostaa uusikin":
Tämä on erittäin hyvä kirjoitus. Tässä kiteytyy hyvin se, miten elämä eroaa tulotason mukaan heti, kun tapahtuu jotakin yllättävää. Kun hyvätuloisella on hätä lapsesta ja lemmikistä, voi mennä päräyttää yksityiselle lääkärille ja hintaa kysellään vasta jälkeenpäin. Seuraavana päivänä voi sitten taas harrastuksen vuoksi kerätä villiyrttejä. Köyhemmälle ihmiselle vaikka kissan sairastuminen tarkoittaa sitä, että se lopetetaan, eikä voi edes miettiä voisiko se elää hyvää elämää lääkityksellä tms. Ja tämä nyt tietysti siinä hyvässä tapauksessa, että on ollut varaa pitää kissaa markettiruoilla ja on varannut rahaa siihen viimeiseen piikkiin. Nuukailu harrastuksena on toki ihan hieno ja kannatettava asia, mutta sillä ei ole tekemistä köyhän elämän kanssa.
Puhut siis suurituloisesta etkä hyvätuloisesta? Hyvätuloinenhan Suomessa on 4000-7000€/kk tienaava. Kyllä se 4000€/kk tienaava hyvätuloinen asuntovelkainenkin joutuu säästämään, jotta on varaa huolehtia lemmikistään. Kerroin jo aiemmin, että olen hyvätuloinen ja tienaan 6916€/kk. Mutta kyllä mäkin olen viime aikoina joutunut miettimään, pystynkö maksamaan koirani eläinlääkärimaksuja suoraan vai pitäisikö maksaa osamaksulla.
Ymmärrän kuitenkin pointtisi. Mulla on ystäviä, joilla on luottotiedotkin jo menneet. Eivät siis saa eläinlääkäriasemalta edes osamaksulla. Enemmän kuin ihmisistä välitän eläimistä. Ja sen vuoksi olen pyrkinyt auttamaan vähävaraisia ystäviäni lemmikkiensä eläinlääkärilaskuissa,. Mutta ei munkaan rahat ihan kaikkeen riitä. Yksi, mitä tosi paljon kritisoin, on se, että 400 € eläinlääkärilaskusta 300 € menee eläinlääkärille ja 100€ verottajalle. Monelle vähävaraiselle se kissa, kani tai koira on ainoa syy pysyä järjissään. Poistaa yksinäisyyden. Pitää elämänhalun yllä.
Onko tuo suuri- ja hyvätuloisuus ihan joku sun oma määritelmä?
"Tilastokeskus määrittelee keskiluokan tai keskituloiset väestöryhmäksi, joka tienaa 75–125 % mediaanitulosta.
Alempiin keskituloisiin kuuluvat tienaavat kuukaudessa käytettävissä olevaa tuloa 1525 - 2236 € ja heitä on 33 % väestöstä.
Keskimmäisen keskituloisten ryhmän käytettävissä olevat rahatulot ovat 2237 - 3049 €/kk ja ylemmän keskituloisen 3050 - 4065 €/kk. Keskimmäiseen ryhmään kuuluu 24,5 % ja ylempään 10,7 % väestöstä.
Pienituloisuuden raja on 1524 €, suurituloiset taas tienaavat yli 4066 €/kk käytettävissä olevaa rahatuloa. Pienituloisiin kuuluu väestöstä 26 % ja suurituloisiin 5,8 %."
Ei ole mun oma määritelmä vaan ihan kuten juuri itsekin kirjoitit. Ylemmän KESKITULOISEN tulojen yläraja on tuo sinun laittamasi 4065€/kk. Ja sen ylittävät kuuluvat hyvätuloisiin. Mutta hyvätuloiset ovat ihan eri asia kuin suurituloiset. Ei se 4066€/kk muutu suurituloiseksi vaan hyvätuloiseksi, kun tienaa euron enemmän kuin keskituloinen. Suurituloinen on se, jonka nimi mainitaan joka vuosi marraskuun 1. päivä verotiedoissa. Ja Suomessa tuon suurituloisuuden saavuttaa , jos tienaa vähintään 100 000 € vuodessa eli vähintään 8330 €/kk. Ja suurituloisillakin on eroa, tienaako tuon 8330€/kk vai kenties 30 000 €/kk.
SinäKIN sekoitat hyvätuloisen ja suurituloisen.
Tuossa ei puhuttu lainkaan hyvätuloisista eikä jaettu henkilöitä neljään kategoriaan, vaan kolmeen: pienituloiset, keskituloiset ja suurituloiset.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun moni hyvätuloinen kertoo, että hänkin tekee niin tai hänkin eläå näin kuin köyhät.
Otetaan nyt simerkiksi vaikka autolla ajo. Hyvätuloisella on tallissa parkin hyvää autoa, mutta hän haluaa joskus myös ajella huonommalla autolla, ikään kuin huvikseen tai kun tykkää niitä roplailla. Hänellä on siis hankittuna myös parikin huonoa ja vanhaa autoa.
Joskus hän ottaa sitten sellaisen huonon auton käyttöönsä, saattaa mennä asioille tai jopa töihinkin. Oikeastaan se on ihan huvittavaakin ja vitsikästä kun kaverit vitsailee ja heittää huulta hänen ropposestaan.
Joskus auto lakkaa käymästä tai temppuilee, mutta sehän kuuluu asiaan, sen voi ohittaa olankohautuksella, soittaa vaikka taksin ja käskee hinausliikkeen hinata korjaamolle. Tai hyvätuloinen saattaa saada auton joskus itsekin taas toimimaan.Kun hyvätuloinen on saanut köyhäily-, vitsailu- tai roplailuhetkensä täyttymään onkin mukavaa ottaa taas se hyvä auto sieltä tallista käyttöön.
Vanhat ja huonot autot jäävät taas odottamaan omaa käyttöönottoaikaansa.Hyvätuloinen toteaa ehkä jollekin kaverilleen, ettei se nyt niin kamalaa ollut huonolla autolla ajaa. Ihan huvittavaahan se oli. Mitä ihmettä ne köyhät aina valittaa kun hänkin, vaikka on hyvätuloinen, tykkää välillä ajella samantasoisilla autoilla mitä köyhilläkin on.
Tuleepa hänelle vielä uusikin idea: Jaahas, täytyypä kirjoittaa vauvapalstalle tästä oivalluksestani. "Hyvätuloinenkin saattaa elää samoin kuin köyhät".
Varmaan köyhät tulevat hyvälle mielelle.Sen vuoksi köyhän ei pitäisikään verrata itseään hyvätuloisiin. Mä olen Suomen mittakaavassa hyvätuloinen, mutta koska olen ollut myös yksinhuoltaja (lapseni ovat jo aikuisia), ei mulla ole tallissa useita autoja. Ei ole itseasiassa ainoatakaan autoa. Ei ole koskaan ollutkaan. Eikä tule. Olen tottunut liikkumaan julkisilla. Ihan niillä samoilla busseilla, junilla, metroilla ja raitiovaunuilla, millä köyhätkin menevät.
Mutta miksi sitten hyvätuloiset voivat verrata omaa elämäänsä köyhän elämään?
Se on loukkaavaa ja vähättelevää. Ikäänkuin köyhän pitäsi se uskoa ja se olisi totta.
Vaikka sinäkin liikut yleisillä ja ei ole aitoa se ei tarkoita, että hyvätuloisena silti elät samanlaista elämää kuin köyhänä.Auto oli nyt tuossa vain esimerkkinä, kertomani sanoma oli pääasia. Eli jos hyvätuloinen tekee jonkun asian "kuten köyhätkin", oli se nyt mikä tai mitä tahansa, se ei tee hänen elämästään samanlaista kuin köyhän ihmisen elämä on.
Vaikka hän kuinka niin luulee tai köyhille yrittää luulotella.
Emme me köyhät ole tyhmiä. Ymmärrämme kyllä.Eivät he vertaakaan vaan koittavat kertoa köyhille, että hyvätuloisten arki on varsin pitkälti samanlaista kuin köyhien elämäkin. Poislukien se kaikista tärkein eli hyvätuloisen ei tarvitse miettiä, mistä rahat ruokaan ja laskuihin. Suomessa hyvätuloistenkin ( eli 4000-7000 €/kk tienaavien) tuloista melko suuri osa menee asumiseen ja se summa, jolla voi käydä ravintoloissa, konserteissa, ulkomailla jne on rajallinen. Suurituloiset on sitten eri asia.
Arki VOI ollakin hyvin samanlaista - mutta se mikä siellä taustalla pyöriin, vaikuttaa erittäin paljon siihen, paljonko ihminen kuormittuu siitä tavallisesta arjesta. Pienituloisilla, köyhillä, iso osa kapasiteetista menee siihen, että miten tästä päivästä selviää, miten huomisesta selviää - hyvätuloisella, keskituloisellakin (puhun nyt nettotuloista, eli paljon jää pakollisten kulujen jälkeen käyttöön) aivokapasiteetista nyt kertakaikkiaan jää paljon enemmän käyttöön miettimään sitä, että no voi jehna, Jenna-Kaaleppi nyt kaatui pyörällään ja etupyörän vanne vääntyi ja housutkin repesivät ja terkkariin pitää mennä näyttämään tuota turvonnutta ja kipeää kättä. Keskituloinen tai hyvätuloinen ottaa auton, vie Jenna-Kaalepin päivystykseen, ja siellä päivystyksessä odotellessa keskituloinen ostaa pyörään uuden vanteen ja laittaa puolisolle viestiä, että pistää ne rikkinäiset housut pyykkikoriin, ehtii sitten viikonloppuna katsoa, kannattaako niitä paikata. Kun Jenna-Kaalepilla on ne vaihtohousut jo jalassa. Kotimatkalla käydään Prismasta ostamassa valmispizza, minkä voi laittaa uuniin paistumaan, niin kaikki saavat vielä iltapalaakin. Meni aika myöhään, mutta ei se mitään, käden ruhjeet on putsattu ja lääkäri katsoi röntgenistä, että ei näyttäisi olevan edes hiusmurtumia.
Pienituloisen/köyhän aivot vetää hetkeksi tilttiin, kun kaikki tuntuu kaatuvan. Jenna-Kaalepin kanssa on lähdettävä päivystykseen, onneksi bussikortilla on vielä saldoa, mutta on kyllä juostava, jos meinaa ehtiä bussiin. Se on sitten loppuviikon murhe, miten pääsee töihin, kun saldoa ei enää ole. Päivystyksessä odotellessa soitetaan Mirka-Antille kotiin, että löytyykö Jenna-Kaalepin vanhat verkkarit pyykkikorista, ne pitäisi pestä, jotta Jiikoolle on huomiseksi kouluun housut jalkaan, voisko Mirka-Antti laittaa ne likoamaan ämpäriin? Siellä odotellessa on hyvää aikaa selata paikkakunnan roskalavaryhmästä, löytyiskö jostain ilmaiseksi rämäpyörää, sen renkaan varmaan voi siitä etuvanteelta siirtää toiselle vanteelle, jos vaan löytyy sopiva pyörä, mistä saa sen vanteen. Siinä välissä Mirka-Antti laittaa viestiä, että mitä tänään syödään, ja pienituloinen tajuaa, että ei ehdikään tehdä sitä kaali-perunakeittoa, kun on täällä päivystyksessä odottelemassa. Leipälaatikossa on pari ruispalaa, ehkä se riittää Mirka-Antille?
Kotimatkalla mennään kahden vaihdon kautta, kun näin myöhään ei pääse enää suoralla linjalla kotiin. Meni tosi myöhään, mutta saatiinpahan käden ruhjeet putsattua ja lääkärikin katsoi röntgenkuvista, että ei näyttäisi olevan edes hiusmurtumia. Mirka-Antti oli onneksi syönyt ja meni jo nukkumaan, mutta Jenna-Kaalepillakin on nälkä. Kaalisalaatti ei kuulemma kelpaa, onneksi pakastimesta löytyi vielä niitä ruispaloja pari, ne saa leivänpaahtimella sulaksi nopeasti.
Jenna-Kaaleppi pääsi nukkumaan, niin pienituloinen vielä pesee nyrkkipyykillä ne verkkarit puhtaaksi ja vääntää kuivaksi käsivoimin. Onneksi patteri tuntuu olevan lämmin niin saa ne verkkarit kuiviksi aamuksi, kouluun.
Pienituloisella olisi nälkä ja väsy, mutta pitäisi jaksaa vielä etsiä sitä ehjää ja suoraa vannetta. Joku jossain keskustelupalstalla sanoi, että sen vääntyneen vanteenkin saisi suoristettua, kun ajaisi autolla sen päälle "Kyllä minäkin aina korjaan rikki menneitä tavaroita, vaikka olisi varaa ostaa uusikin":
Tämä on erittäin hyvä kirjoitus. Tässä kiteytyy hyvin se, miten elämä eroaa tulotason mukaan heti, kun tapahtuu jotakin yllättävää. Kun hyvätuloisella on hätä lapsesta ja lemmikistä, voi mennä päräyttää yksityiselle lääkärille ja hintaa kysellään vasta jälkeenpäin. Seuraavana päivänä voi sitten taas harrastuksen vuoksi kerätä villiyrttejä. Köyhemmälle ihmiselle vaikka kissan sairastuminen tarkoittaa sitä, että se lopetetaan, eikä voi edes miettiä voisiko se elää hyvää elämää lääkityksellä tms. Ja tämä nyt tietysti siinä hyvässä tapauksessa, että on ollut varaa pitää kissaa markettiruoilla ja on varannut rahaa siihen viimeiseen piikkiin. Nuukailu harrastuksena on toki ihan hieno ja kannatettava asia, mutta sillä ei ole tekemistä köyhän elämän kanssa.
Puhut siis suurituloisesta etkä hyvätuloisesta? Hyvätuloinenhan Suomessa on 4000-7000€/kk tienaava. Kyllä se 4000€/kk tienaava hyvätuloinen asuntovelkainenkin joutuu säästämään, jotta on varaa huolehtia lemmikistään. Kerroin jo aiemmin, että olen hyvätuloinen ja tienaan 6916€/kk. Mutta kyllä mäkin olen viime aikoina joutunut miettimään, pystynkö maksamaan koirani eläinlääkärimaksuja suoraan vai pitäisikö maksaa osamaksulla.
Ymmärrän kuitenkin pointtisi. Mulla on ystäviä, joilla on luottotiedotkin jo menneet. Eivät siis saa eläinlääkäriasemalta edes osamaksulla. Enemmän kuin ihmisistä välitän eläimistä. Ja sen vuoksi olen pyrkinyt auttamaan vähävaraisia ystäviäni lemmikkiensä eläinlääkärilaskuissa,. Mutta ei munkaan rahat ihan kaikkeen riitä. Yksi, mitä tosi paljon kritisoin, on se, että 400 € eläinlääkärilaskusta 300 € menee eläinlääkärille ja 100€ verottajalle. Monelle vähävaraiselle se kissa, kani tai koira on ainoa syy pysyä järjissään. Poistaa yksinäisyyden. Pitää elämänhalun yllä.
Onko tuo suuri- ja hyvätuloisuus ihan joku sun oma määritelmä?
"Tilastokeskus määrittelee keskiluokan tai keskituloiset väestöryhmäksi, joka tienaa 75–125 % mediaanitulosta.
Alempiin keskituloisiin kuuluvat tienaavat kuukaudessa käytettävissä olevaa tuloa 1525 - 2236 € ja heitä on 33 % väestöstä.
Keskimmäisen keskituloisten ryhmän käytettävissä olevat rahatulot ovat 2237 - 3049 €/kk ja ylemmän keskituloisen 3050 - 4065 €/kk. Keskimmäiseen ryhmään kuuluu 24,5 % ja ylempään 10,7 % väestöstä.
Pienituloisuuden raja on 1524 €, suurituloiset taas tienaavat yli 4066 €/kk käytettävissä olevaa rahatuloa. Pienituloisiin kuuluu väestöstä 26 % ja suurituloisiin 5,8 %."
Ei ole mun oma määritelmä vaan ihan kuten juuri itsekin kirjoitit. Ylemmän KESKITULOISEN tulojen yläraja on tuo sinun laittamasi 4065€/kk. Ja sen ylittävät kuuluvat hyvätuloisiin. Mutta hyvätuloiset ovat ihan eri asia kuin suurituloiset. Ei se 4066€/kk muutu suurituloiseksi vaan hyvätuloiseksi, kun tienaa euron enemmän kuin keskituloinen. Suurituloinen on se, jonka nimi mainitaan joka vuosi marraskuun 1. päivä verotiedoissa. Ja Suomessa tuon suurituloisuuden saavuttaa , jos tienaa vähintään 100 000 € vuodessa eli vähintään 8330 €/kk. Ja suurituloisillakin on eroa, tienaako tuon 8330€/kk vai kenties 30 000 €/kk.
SinäKIN sekoitat hyvätuloisen ja suurituloisen.
Ymmärsin tuosta, että kyse on nettotuloista kun puhutaan käytettävissä olevista rahatuloista.
Taas kerran: köyhän ei pidä verrata itseään varakkaaseen vaan pienituloiseen. Mä olen hyvätuloinen (en suurituloinen) ja jos jotain haluan verrata, vertaan suunnilleen saman verran tienaaviin. Elon Musk ( = maailman rikkain mies) lienee maailmassa ainoa, joka ei pysty vertaamaan itseään kehenkään muuhin.
Olen itse hyvätuloinen, mutta en mä vertaa itseäni suurituloisiin.