Heli näyttää kahden päivän ruokansa nämä 11 kuvaa suomalaisten arjesta kiteyttävät rahapulan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Köyhyys on sellaista ettei ole mitään odotettavaa ikinä, ei tulevaisuutta. Ei lomia poissa kotoa jossain muualla. Tuntuu ettei mikään koske sinua, uudet ravintolat, teatterinäytökset kun tiedät ettei kuitenkaan ole varaa. Koko elämä on selviytymistä, stressaamista masentuneena. Miettii mikä seuraavaksi hajoaa, puhelin vai kengät tai se vanha tabletti.

Ei se ruoka ole se ongelma, vaan se että on aina vaan kotona, käy kaupassa, mitään muuta ei ole. Yksi kahvilareissu ei tilannetta paranna. Eikä edes halua tehdä mitään, ei vaan ole energiaa. Ja kun tietää että terveys tästä vaan huononee, tekee oikeasti mieli lopettaa kaikki kärsimys.

Mä olen samaa mieltä siitä, että pahin köyhyys on pitkälti mielentila. Ja masennus suurin syy, mikä sen mielentilan aiheuttaa. Suurin osa meistä suomalaisista on ollut köyhiä jonkin aikaa. Nimittäin opiskeluajan. Mutta kun on tiennyt, että se on vain väliaikaista ja tulevaisuudesta on toivoa, se jaksetaan. Jaksetaan käydä ystävien kanssa kesäisin uimarannalla tai puistoissa picniceillä. Jaksetaan etsiä ilmaiset tapahtumat ja osallistua niihin. Moni on myös joutunut luopumaan asioista ihan vain ollessaan äitiyslomalla tai hoitovapaalla. Ei ole voinutkaan mennä ja tulla kuten ennen, koska rahaa on ollut vähemmän. Termari mukaan leikkipuistoon eikä kahvilassakaan ole tarvinnut käydä. Mutta jos valoa ei olekaan tunnelin pässä eikä tule koskaan olemaankaan. köyhyys muuttuu aivan erilaiseksi. 

Ainoastaan sairaille ihmisillä ei ole valoa tunnelin päässä ja hekin jossain vaiheessa pääsee sairaseläkkeelle. Saa asumistukea ja toimeentulotukea, joten mikä on se ongelma?

Työni puolesta olen tekemisissä yhteiskunnan erittäin huono-osaisten kanssa. Tiedätkö yhtään, kuinka kauan menee sairauseläkkeen (=työkyvyttömyyseläke) myöntämisen kanssa? Siinä menee paljon kauemmin, kuin mitä on haimasyöpäpotilaan elinajanennuste. Ja yleensä he eivät saa toimeentulotukea, koska Kela toisella kädellä laskee, että työkyvyttömyyseläkkeen kriteerit täyttyvät, ei tarvitse enää tukea muutoin, ja toisella kädellä laskee, että työkyvyttömyyseläkkeen kriteerien täyttyminen pitää vielä varmistaa, että voisitko mitenkään mennä töihin tässä puoleksi vuodeksi sen sun avanteen ja katetrin kanssa? jaa et, no sitten et saa työmarkkinatukea. Karenssia vaan!

Puhut huono-osaisista. Heitä on ja heille soisin kaikki verovarani. Sitten meillä on köyhiä ja sitten niitä vähemmän köyhiä, jotka valittaa ja vaatii muilta itselleen samaa elintasoa kuin hyvä- tai suurituloiset.

Voisitteko nyt oikeasti laittaa jostain linkin, jossa olisi esimerkkejä köyhistä, jotka selvästi ilmaisevat haluavansa saman elintason kuin hyvä- ja suurituloiset. Itse en tunne tuollaisia köyhiä, vaikka tunnen aika monta köyhää ihmistä.

Ap:nkin linkittämässä jutussa kenestäkään ei synny tuollaista vaikutelmaa. Siinä on useita ihmisiä, joilla on taloudellisesti tiukkaa ainakin tällä hetkellä ja tämän he tuovat esiin. Ei siellä mitään vaatimassa olla. Eikä oleteta mitään, kerrotaan omista tunnoista ja kokemuksista.

Paremminkin tämä toimii niin päin, että köyhä kertoo miten kurjaa on kun x, y z ja sitten suuttuu kun itsensä ei- köyhäksi mieltävä kertoo, että itse ja kaikki muutkin tekee x,y,z eikä tämä tunnu ongelmalta vaan ihan tavalliselta elämältä. Jotenkin tuntuu, että kuvitellaan , että parempituloisilla se elämä on jotain muuta kuin ihan perusarkea.

Juu. On se ihan kauheeta kun joutuu laskemaan mihin ostoksiin on varaa ja jopa värjäämään itse omat hiuksensa. Harva täällä on sellaisia Sara Sieppejä, että pistää yhtään hintoja katsomatta tilinsä sileäksi

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun moni hyvätuloinen kertoo, että hänkin tekee niin tai hänkin eläå näin kuin köyhät.

Otetaan nyt simerkiksi vaikka autolla ajo. Hyvätuloisella on tallissa parkin hyvää autoa, mutta hän haluaa joskus myös ajella huonommalla autolla, ikään kuin huvikseen tai kun tykkää niitä roplailla. Hänellä on siis hankittuna myös parikin huonoa ja vanhaa autoa.

Joskus hän ottaa sitten sellaisen huonon auton käyttöönsä, saattaa mennä asioille tai jopa töihinkin. Oikeastaan se on ihan huvittavaakin ja vitsikästä kun kaverit vitsailee ja heittää huulta hänen ropposestaan.

Joskus auto lakkaa käymästä tai temppuilee, mutta sehän kuuluu asiaan, sen voi ohittaa olankohautuksella, soittaa vaikka taksin ja käskee hinausliikkeen hinata korjaamolle. Tai hyvätuloinen saattaa saada auton joskus itsekin taas toimimaan.

Kun hyvätuloinen on saanut köyhäily-, vitsailu- tai roplailuhetkensä täyttymään onkin mukavaa ottaa taas se hyvä auto sieltä tallista käyttöön.

Vanhat ja huonot autot jäävät taas odottamaan omaa käyttöönottoaikaansa.

Hyvätuloinen toteaa ehkä jollekin kaverilleen, ettei se nyt niin kamalaa ollut huonolla autolla ajaa. Ihan huvittavaahan se oli. Mitä ihmettä ne köyhät aina valittaa kun hänkin, vaikka on hyvätuloinen, tykkää välillä ajella samantasoisilla autoilla mitä köyhilläkin on.

Tuleepa hänelle vielä uusikin idea: Jaahas, täytyypä kirjoittaa vauvapalstalle tästä oivalluksestani. "Hyvätuloinenkin saattaa elää samoin kuin köyhät".

Varmaan köyhät tulevat hyvälle mielelle.

Sen vuoksi köyhän ei pitäisikään verrata itseään hyvätuloisiin. Mä olen Suomen mittakaavassa hyvätuloinen, mutta koska olen ollut myös yksinhuoltaja (lapseni ovat jo aikuisia), ei mulla ole tallissa useita autoja. Ei ole itseasiassa ainoatakaan autoa. Ei ole koskaan ollutkaan. Eikä tule.  Olen tottunut liikkumaan julkisilla. Ihan niillä samoilla busseilla, junilla, metroilla ja raitiovaunuilla, millä köyhätkin menevät. 

Mutta miksi sitten hyvätuloiset voivat verrata omaa elämäänsä köyhän elämään?

Se on loukkaavaa ja vähättelevää. Ikäänkuin köyhän pitäsi se uskoa ja se olisi totta.

Vaikka sinäkin liikut yleisillä ja ei ole aitoa se ei tarkoita, että hyvätuloisena silti elät samanlaista elämää kuin köyhänä.

Auto oli nyt tuossa vain esimerkkinä, kertomani sanoma oli pääasia. Eli jos hyvätuloinen tekee jonkun asian "kuten köyhätkin", oli se nyt mikä tai mitä tahansa, se ei tee hänen elämästään samanlaista kuin köyhän ihmisen elämä on.

Vaikka hän kuinka niin luulee tai köyhille yrittää luulotella.

Emme me köyhät ole tyhmiä. Ymmärrämme kyllä.

Eivät he vertaakaan vaan koittavat kertoa köyhille, että hyvätuloisten arki on varsin pitkälti samanlaista kuin köyhien elämäkin. Poislukien se kaikista tärkein eli hyvätuloisen ei tarvitse miettiä, mistä rahat ruokaan ja laskuihin. Suomessa hyvätuloistenkin ( eli 4000-7000  €/kk tienaavien) tuloista melko suuri osa menee asumiseen ja se summa, jolla voi käydä ravintoloissa, konserteissa, ulkomailla jne on rajallinen. Suurituloiset on sitten eri asia. 

Arki VOI ollakin hyvin samanlaista - mutta se mikä siellä taustalla pyöriin, vaikuttaa erittäin paljon siihen, paljonko ihminen kuormittuu siitä tavallisesta arjesta. Pienituloisilla, köyhillä, iso osa kapasiteetista menee siihen, että miten tästä päivästä selviää, miten huomisesta selviää - hyvätuloisella, keskituloisellakin (puhun nyt nettotuloista, eli paljon jää pakollisten kulujen jälkeen käyttöön) aivokapasiteetista nyt kertakaikkiaan jää paljon enemmän käyttöön miettimään sitä, että no voi jehna, Jenna-Kaaleppi nyt kaatui pyörällään ja etupyörän vanne vääntyi ja housutkin repesivät ja terkkariin pitää mennä näyttämään tuota turvonnutta ja kipeää kättä. Keskituloinen tai hyvätuloinen ottaa auton, vie Jenna-Kaalepin päivystykseen, ja siellä päivystyksessä odotellessa keskituloinen ostaa pyörään uuden vanteen ja laittaa puolisolle viestiä, että pistää ne rikkinäiset housut pyykkikoriin, ehtii sitten viikonloppuna katsoa, kannattaako niitä paikata. Kun Jenna-Kaalepilla on ne vaihtohousut jo jalassa. Kotimatkalla käydään Prismasta ostamassa valmispizza, minkä voi laittaa uuniin paistumaan, niin kaikki saavat vielä iltapalaakin. Meni aika myöhään, mutta ei se mitään, käden ruhjeet on putsattu ja lääkäri katsoi röntgenistä, että ei näyttäisi olevan edes hiusmurtumia.

Pienituloisen/köyhän aivot vetää hetkeksi tilttiin, kun kaikki tuntuu kaatuvan. Jenna-Kaalepin kanssa on lähdettävä päivystykseen, onneksi bussikortilla on vielä saldoa, mutta on kyllä juostava, jos meinaa ehtiä bussiin. Se on sitten loppuviikon murhe, miten pääsee töihin, kun saldoa ei enää ole. Päivystyksessä odotellessa soitetaan Mirka-Antille kotiin, että löytyykö Jenna-Kaalepin vanhat verkkarit pyykkikorista, ne pitäisi pestä, jotta Jiikoolle on huomiseksi kouluun housut jalkaan, voisko Mirka-Antti laittaa ne likoamaan ämpäriin? Siellä odotellessa on hyvää aikaa selata paikkakunnan roskalavaryhmästä, löytyiskö jostain ilmaiseksi rämäpyörää, sen renkaan varmaan voi siitä etuvanteelta siirtää toiselle vanteelle, jos vaan löytyy sopiva pyörä, mistä saa sen vanteen. Siinä välissä Mirka-Antti laittaa viestiä, että mitä tänään syödään, ja pienituloinen tajuaa, että ei ehdikään tehdä sitä kaali-perunakeittoa, kun on täällä päivystyksessä odottelemassa. Leipälaatikossa on pari ruispalaa, ehkä se riittää Mirka-Antille?

Kotimatkalla mennään kahden vaihdon kautta, kun näin myöhään ei pääse enää suoralla linjalla kotiin. Meni tosi myöhään, mutta saatiinpahan käden ruhjeet putsattua ja lääkärikin katsoi röntgenkuvista, että ei näyttäisi olevan edes hiusmurtumia. Mirka-Antti oli onneksi syönyt ja meni jo nukkumaan, mutta Jenna-Kaalepillakin on nälkä. Kaalisalaatti ei kuulemma kelpaa, onneksi pakastimesta löytyi vielä niitä ruispaloja pari, ne saa leivänpaahtimella sulaksi nopeasti.

Jenna-Kaaleppi pääsi nukkumaan, niin pienituloinen vielä pesee nyrkkipyykillä ne verkkarit puhtaaksi ja vääntää kuivaksi käsivoimin. Onneksi patteri tuntuu olevan lämmin niin saa ne verkkarit kuiviksi aamuksi, kouluun.

Pienituloisella olisi nälkä ja väsy, mutta pitäisi jaksaa vielä etsiä sitä ehjää ja suoraa vannetta. Joku jossain keskustelupalstalla sanoi, että sen vääntyneen vanteenkin saisi suoristettua, kun ajaisi autolla sen päälle "Kyllä minäkin aina korjaan rikki menneitä tavaroita, vaikka olisi varaa ostaa uusikin":

Tämä on erittäin hyvä kirjoitus. Tässä kiteytyy hyvin se, miten elämä eroaa tulotason mukaan heti, kun tapahtuu jotakin yllättävää. Kun hyvätuloisella on hätä lapsesta ja lemmikistä, voi mennä päräyttää yksityiselle lääkärille ja hintaa kysellään vasta jälkeenpäin. Seuraavana päivänä voi sitten taas harrastuksen vuoksi kerätä villiyrttejä. Köyhemmälle ihmiselle vaikka kissan sairastuminen tarkoittaa sitä, että se lopetetaan, eikä voi edes miettiä voisiko se elää hyvää elämää lääkityksellä tms. Ja tämä nyt tietysti siinä hyvässä tapauksessa, että on ollut varaa pitää kissaa markettiruoilla ja on varannut rahaa siihen viimeiseen piikkiin. Nuukailu harrastuksena on toki ihan hieno ja kannatettava asia, mutta sillä ei ole tekemistä köyhän elämän kanssa.

Puhut siis suurituloisesta etkä hyvätuloisesta? Hyvätuloinenhan Suomessa on 4000-7000€/kk tienaava. Kyllä se 4000€/kk tienaava hyvätuloinen asuntovelkainenkin joutuu säästämään, jotta on varaa huolehtia lemmikistään. Kerroin jo aiemmin, että olen hyvätuloinen ja tienaan 6916€/kk. Mutta kyllä mäkin olen viime aikoina joutunut miettimään, pystynkö maksamaan koirani eläinlääkärimaksuja suoraan vai pitäisikö maksaa osamaksulla. 

Ymmärrän kuitenkin pointtisi. Mulla on ystäviä, joilla on luottotiedotkin jo menneet. Eivät siis saa eläinlääkäriasemalta edes osamaksulla. Enemmän kuin ihmisistä välitän eläimistä. Ja sen vuoksi olen pyrkinyt auttamaan vähävaraisia ystäviäni lemmikkiensä eläinlääkärilaskuissa,. Mutta ei munkaan rahat ihan kaikkeen riitä. Yksi, mitä tosi paljon kritisoin,  on se, että 400 € eläinlääkärilaskusta 300 € menee eläinlääkärille ja 100€ verottajalle. Monelle vähävaraiselle se kissa, kani tai koira on ainoa syy pysyä järjissään. Poistaa yksinäisyyden. Pitää elämänhalun yllä. 

Onko tuo suuri- ja hyvätuloisuus ihan joku sun oma määritelmä?

"Tilastokeskus määrittelee keskiluokan tai keskituloiset väestöryhmäksi, joka tienaa 75–125 % mediaanitulosta.

Alempiin keskituloisiin kuuluvat tienaavat kuukaudessa käytettävissä olevaa tuloa 1525 - 2236 € ja heitä on 33 % väestöstä.

Keskimmäisen keskituloisten ryhmän käytettävissä olevat rahatulot ovat 2237 - 3049 €/kk ja ylemmän keskituloisen 3050 - 4065 €/kk. Keskimmäiseen ryhmään kuuluu 24,5 % ja ylempään 10,7 % väestöstä.

Pienituloisuuden raja on 1524 €, suurituloiset taas tienaavat yli 4066 €/kk käytettävissä olevaa rahatuloa. Pienituloisiin kuuluu väestöstä 26 % ja suurituloisiin 5,8 %."

https://www.saldo.com/fi-fi/blog/keskituloinen/

Ei ole mun oma määritelmä vaan ihan kuten juuri itsekin kirjoitit. Ylemmän KESKITULOISEN tulojen yläraja on tuo sinun laittamasi 4065€/kk. Ja sen ylittävät kuuluvat hyvätuloisiin. Mutta hyvätuloiset ovat ihan eri asia kuin suurituloiset. Ei se 4066€/kk muutu suurituloiseksi vaan hyvätuloiseksi, kun tienaa euron enemmän kuin keskituloinen. Suurituloinen on se, jonka nimi mainitaan joka vuosi marraskuun 1. päivä verotiedoissa. Ja Suomessa tuon suurituloisuuden saavuttaa , jos tienaa vähintään 100 000 € vuodessa eli vähintään 8330 €/kk. Ja suurituloisillakin on eroa, tienaako tuon 8330€/kk vai kenties 30 000 €/kk. 

SinäKIN sekoitat hyvätuloisen ja suurituloisen. 

Olen tämä, joka laittoi noi Tilastokeskuksen määritelmät. Olen pahoillani, että Tilastokeskus ei ole ymmärtänyt olla samaa mieltä kanssasi.

Tilastokeskus ei erittele tuossa erikseen hyvätuloisia ja suurituloisia. Se on sinun oma intohimosi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun moni hyvätuloinen kertoo, että hänkin tekee niin tai hänkin eläå näin kuin köyhät.

Otetaan nyt simerkiksi vaikka autolla ajo. Hyvätuloisella on tallissa parkin hyvää autoa, mutta hän haluaa joskus myös ajella huonommalla autolla, ikään kuin huvikseen tai kun tykkää niitä roplailla. Hänellä on siis hankittuna myös parikin huonoa ja vanhaa autoa.

Joskus hän ottaa sitten sellaisen huonon auton käyttöönsä, saattaa mennä asioille tai jopa töihinkin. Oikeastaan se on ihan huvittavaakin ja vitsikästä kun kaverit vitsailee ja heittää huulta hänen ropposestaan.

Joskus auto lakkaa käymästä tai temppuilee, mutta sehän kuuluu asiaan, sen voi ohittaa olankohautuksella, soittaa vaikka taksin ja käskee hinausliikkeen hinata korjaamolle. Tai hyvätuloinen saattaa saada auton joskus itsekin taas toimimaan.

Kun hyvätuloinen on saanut köyhäily-, vitsailu- tai roplailuhetkensä täyttymään onkin mukavaa ottaa taas se hyvä auto sieltä tallista käyttöön.

Vanhat ja huonot autot jäävät taas odottamaan omaa käyttöönottoaikaansa.

Hyvätuloinen toteaa ehkä jollekin kaverilleen, ettei se nyt niin kamalaa ollut huonolla autolla ajaa. Ihan huvittavaahan se oli. Mitä ihmettä ne köyhät aina valittaa kun hänkin, vaikka on hyvätuloinen, tykkää välillä ajella samantasoisilla autoilla mitä köyhilläkin on.

Tuleepa hänelle vielä uusikin idea: Jaahas, täytyypä kirjoittaa vauvapalstalle tästä oivalluksestani. "Hyvätuloinenkin saattaa elää samoin kuin köyhät".

Varmaan köyhät tulevat hyvälle mielelle.

Sen vuoksi köyhän ei pitäisikään verrata itseään hyvätuloisiin. Mä olen Suomen mittakaavassa hyvätuloinen, mutta koska olen ollut myös yksinhuoltaja (lapseni ovat jo aikuisia), ei mulla ole tallissa useita autoja. Ei ole itseasiassa ainoatakaan autoa. Ei ole koskaan ollutkaan. Eikä tule.  Olen tottunut liikkumaan julkisilla. Ihan niillä samoilla busseilla, junilla, metroilla ja raitiovaunuilla, millä köyhätkin menevät. 

Mutta miksi sitten hyvätuloiset voivat verrata omaa elämäänsä köyhän elämään?

Se on loukkaavaa ja vähättelevää. Ikäänkuin köyhän pitäsi se uskoa ja se olisi totta.

Vaikka sinäkin liikut yleisillä ja ei ole aitoa se ei tarkoita, että hyvätuloisena silti elät samanlaista elämää kuin köyhänä.

Auto oli nyt tuossa vain esimerkkinä, kertomani sanoma oli pääasia. Eli jos hyvätuloinen tekee jonkun asian "kuten köyhätkin", oli se nyt mikä tai mitä tahansa, se ei tee hänen elämästään samanlaista kuin köyhän ihmisen elämä on.

Vaikka hän kuinka niin luulee tai köyhille yrittää luulotella.

Emme me köyhät ole tyhmiä. Ymmärrämme kyllä.

Eivät he vertaakaan vaan koittavat kertoa köyhille, että hyvätuloisten arki on varsin pitkälti samanlaista kuin köyhien elämäkin. Poislukien se kaikista tärkein eli hyvätuloisen ei tarvitse miettiä, mistä rahat ruokaan ja laskuihin. Suomessa hyvätuloistenkin ( eli 4000-7000  €/kk tienaavien) tuloista melko suuri osa menee asumiseen ja se summa, jolla voi käydä ravintoloissa, konserteissa, ulkomailla jne on rajallinen. Suurituloiset on sitten eri asia. 

Arki VOI ollakin hyvin samanlaista - mutta se mikä siellä taustalla pyöriin, vaikuttaa erittäin paljon siihen, paljonko ihminen kuormittuu siitä tavallisesta arjesta. Pienituloisilla, köyhillä, iso osa kapasiteetista menee siihen, että miten tästä päivästä selviää, miten huomisesta selviää - hyvätuloisella, keskituloisellakin (puhun nyt nettotuloista, eli paljon jää pakollisten kulujen jälkeen käyttöön) aivokapasiteetista nyt kertakaikkiaan jää paljon enemmän käyttöön miettimään sitä, että no voi jehna, Jenna-Kaaleppi nyt kaatui pyörällään ja etupyörän vanne vääntyi ja housutkin repesivät ja terkkariin pitää mennä näyttämään tuota turvonnutta ja kipeää kättä. Keskituloinen tai hyvätuloinen ottaa auton, vie Jenna-Kaalepin päivystykseen, ja siellä päivystyksessä odotellessa keskituloinen ostaa pyörään uuden vanteen ja laittaa puolisolle viestiä, että pistää ne rikkinäiset housut pyykkikoriin, ehtii sitten viikonloppuna katsoa, kannattaako niitä paikata. Kun Jenna-Kaalepilla on ne vaihtohousut jo jalassa. Kotimatkalla käydään Prismasta ostamassa valmispizza, minkä voi laittaa uuniin paistumaan, niin kaikki saavat vielä iltapalaakin. Meni aika myöhään, mutta ei se mitään, käden ruhjeet on putsattu ja lääkäri katsoi röntgenistä, että ei näyttäisi olevan edes hiusmurtumia.

Pienituloisen/köyhän aivot vetää hetkeksi tilttiin, kun kaikki tuntuu kaatuvan. Jenna-Kaalepin kanssa on lähdettävä päivystykseen, onneksi bussikortilla on vielä saldoa, mutta on kyllä juostava, jos meinaa ehtiä bussiin. Se on sitten loppuviikon murhe, miten pääsee töihin, kun saldoa ei enää ole. Päivystyksessä odotellessa soitetaan Mirka-Antille kotiin, että löytyykö Jenna-Kaalepin vanhat verkkarit pyykkikorista, ne pitäisi pestä, jotta Jiikoolle on huomiseksi kouluun housut jalkaan, voisko Mirka-Antti laittaa ne likoamaan ämpäriin? Siellä odotellessa on hyvää aikaa selata paikkakunnan roskalavaryhmästä, löytyiskö jostain ilmaiseksi rämäpyörää, sen renkaan varmaan voi siitä etuvanteelta siirtää toiselle vanteelle, jos vaan löytyy sopiva pyörä, mistä saa sen vanteen. Siinä välissä Mirka-Antti laittaa viestiä, että mitä tänään syödään, ja pienituloinen tajuaa, että ei ehdikään tehdä sitä kaali-perunakeittoa, kun on täällä päivystyksessä odottelemassa. Leipälaatikossa on pari ruispalaa, ehkä se riittää Mirka-Antille?

Kotimatkalla mennään kahden vaihdon kautta, kun näin myöhään ei pääse enää suoralla linjalla kotiin. Meni tosi myöhään, mutta saatiinpahan käden ruhjeet putsattua ja lääkärikin katsoi röntgenkuvista, että ei näyttäisi olevan edes hiusmurtumia. Mirka-Antti oli onneksi syönyt ja meni jo nukkumaan, mutta Jenna-Kaalepillakin on nälkä. Kaalisalaatti ei kuulemma kelpaa, onneksi pakastimesta löytyi vielä niitä ruispaloja pari, ne saa leivänpaahtimella sulaksi nopeasti.

Jenna-Kaaleppi pääsi nukkumaan, niin pienituloinen vielä pesee nyrkkipyykillä ne verkkarit puhtaaksi ja vääntää kuivaksi käsivoimin. Onneksi patteri tuntuu olevan lämmin niin saa ne verkkarit kuiviksi aamuksi, kouluun.

Pienituloisella olisi nälkä ja väsy, mutta pitäisi jaksaa vielä etsiä sitä ehjää ja suoraa vannetta. Joku jossain keskustelupalstalla sanoi, että sen vääntyneen vanteenkin saisi suoristettua, kun ajaisi autolla sen päälle "Kyllä minäkin aina korjaan rikki menneitä tavaroita, vaikka olisi varaa ostaa uusikin":

Tämä on erittäin hyvä kirjoitus. Tässä kiteytyy hyvin se, miten elämä eroaa tulotason mukaan heti, kun tapahtuu jotakin yllättävää. Kun hyvätuloisella on hätä lapsesta ja lemmikistä, voi mennä päräyttää yksityiselle lääkärille ja hintaa kysellään vasta jälkeenpäin. Seuraavana päivänä voi sitten taas harrastuksen vuoksi kerätä villiyrttejä. Köyhemmälle ihmiselle vaikka kissan sairastuminen tarkoittaa sitä, että se lopetetaan, eikä voi edes miettiä voisiko se elää hyvää elämää lääkityksellä tms. Ja tämä nyt tietysti siinä hyvässä tapauksessa, että on ollut varaa pitää kissaa markettiruoilla ja on varannut rahaa siihen viimeiseen piikkiin. Nuukailu harrastuksena on toki ihan hieno ja kannatettava asia, mutta sillä ei ole tekemistä köyhän elämän kanssa.

Puhut siis suurituloisesta etkä hyvätuloisesta? Hyvätuloinenhan Suomessa on 4000-7000€/kk tienaava. Kyllä se 4000€/kk tienaava hyvätuloinen asuntovelkainenkin joutuu säästämään, jotta on varaa huolehtia lemmikistään. Kerroin jo aiemmin, että olen hyvätuloinen ja tienaan 6916€/kk. Mutta kyllä mäkin olen viime aikoina joutunut miettimään, pystynkö maksamaan koirani eläinlääkärimaksuja suoraan vai pitäisikö maksaa osamaksulla. 

Ymmärrän kuitenkin pointtisi. Mulla on ystäviä, joilla on luottotiedotkin jo menneet. Eivät siis saa eläinlääkäriasemalta edes osamaksulla. Enemmän kuin ihmisistä välitän eläimistä. Ja sen vuoksi olen pyrkinyt auttamaan vähävaraisia ystäviäni lemmikkiensä eläinlääkärilaskuissa,. Mutta ei munkaan rahat ihan kaikkeen riitä. Yksi, mitä tosi paljon kritisoin,  on se, että 400 € eläinlääkärilaskusta 300 € menee eläinlääkärille ja 100€ verottajalle. Monelle vähävaraiselle se kissa, kani tai koira on ainoa syy pysyä järjissään. Poistaa yksinäisyyden. Pitää elämänhalun yllä. 

Onko tuo suuri- ja hyvätuloisuus ihan joku sun oma määritelmä?

"Tilastokeskus määrittelee keskiluokan tai keskituloiset väestöryhmäksi, joka tienaa 75–125 % mediaanitulosta.

Alempiin keskituloisiin kuuluvat tienaavat kuukaudessa käytettävissä olevaa tuloa 1525 - 2236 € ja heitä on 33 % väestöstä.

Keskimmäisen keskituloisten ryhmän käytettävissä olevat rahatulot ovat 2237 - 3049 €/kk ja ylemmän keskituloisen 3050 - 4065 €/kk. Keskimmäiseen ryhmään kuuluu 24,5 % ja ylempään 10,7 % väestöstä.

Pienituloisuuden raja on 1524 €, suurituloiset taas tienaavat yli 4066 €/kk käytettävissä olevaa rahatuloa. Pienituloisiin kuuluu väestöstä 26 % ja suurituloisiin 5,8 %."

https://www.saldo.com/fi-fi/blog/keskituloinen/

Ei ole mun oma määritelmä vaan ihan kuten juuri itsekin kirjoitit. Ylemmän KESKITULOISEN tulojen yläraja on tuo sinun laittamasi 4065€/kk. Ja sen ylittävät kuuluvat hyvätuloisiin. Mutta hyvätuloiset ovat ihan eri asia kuin suurituloiset. Ei se 4066€/kk muutu suurituloiseksi vaan hyvätuloiseksi, kun tienaa euron enemmän kuin keskituloinen. Suurituloinen on se, jonka nimi mainitaan joka vuosi marraskuun 1. päivä verotiedoissa. Ja Suomessa tuon suurituloisuuden saavuttaa , jos tienaa vähintään 100 000 € vuodessa eli vähintään 8330 €/kk. Ja suurituloisillakin on eroa, tienaako tuon 8330€/kk vai kenties 30 000 €/kk. 

SinäKIN sekoitat hyvätuloisen ja suurituloisen. 

Olen tämä, joka laittoi noi Tilastokeskuksen määritelmät. Olen pahoillani, että Tilastokeskus ei ole ymmärtänyt olla samaa mieltä kanssasi.

Tilastokeskus ei erittele tuossa erikseen hyvätuloisia ja suurituloisia. Se on sinun oma intohimosi.

Etkä ole vaan minä olen. :D  Mutta juuri noin.

(Sinä taisit laittaa ne määritelmät toisaalle.)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun moni hyvätuloinen kertoo, että hänkin tekee niin tai hänkin eläå näin kuin köyhät.

Otetaan nyt simerkiksi vaikka autolla ajo. Hyvätuloisella on tallissa parkin hyvää autoa, mutta hän haluaa joskus myös ajella huonommalla autolla, ikään kuin huvikseen tai kun tykkää niitä roplailla. Hänellä on siis hankittuna myös parikin huonoa ja vanhaa autoa.

Joskus hän ottaa sitten sellaisen huonon auton käyttöönsä, saattaa mennä asioille tai jopa töihinkin. Oikeastaan se on ihan huvittavaakin ja vitsikästä kun kaverit vitsailee ja heittää huulta hänen ropposestaan.

Joskus auto lakkaa käymästä tai temppuilee, mutta sehän kuuluu asiaan, sen voi ohittaa olankohautuksella, soittaa vaikka taksin ja käskee hinausliikkeen hinata korjaamolle. Tai hyvätuloinen saattaa saada auton joskus itsekin taas toimimaan.

Kun hyvätuloinen on saanut köyhäily-, vitsailu- tai roplailuhetkensä täyttymään onkin mukavaa ottaa taas se hyvä auto sieltä tallista käyttöön.

Vanhat ja huonot autot jäävät taas odottamaan omaa käyttöönottoaikaansa.

Hyvätuloinen toteaa ehkä jollekin kaverilleen, ettei se nyt niin kamalaa ollut huonolla autolla ajaa. Ihan huvittavaahan se oli. Mitä ihmettä ne köyhät aina valittaa kun hänkin, vaikka on hyvätuloinen, tykkää välillä ajella samantasoisilla autoilla mitä köyhilläkin on.

Tuleepa hänelle vielä uusikin idea: Jaahas, täytyypä kirjoittaa vauvapalstalle tästä oivalluksestani. "Hyvätuloinenkin saattaa elää samoin kuin köyhät".

Varmaan köyhät tulevat hyvälle mielelle.

Sen vuoksi köyhän ei pitäisikään verrata itseään hyvätuloisiin. Mä olen Suomen mittakaavassa hyvätuloinen, mutta koska olen ollut myös yksinhuoltaja (lapseni ovat jo aikuisia), ei mulla ole tallissa useita autoja. Ei ole itseasiassa ainoatakaan autoa. Ei ole koskaan ollutkaan. Eikä tule.  Olen tottunut liikkumaan julkisilla. Ihan niillä samoilla busseilla, junilla, metroilla ja raitiovaunuilla, millä köyhätkin menevät. 

Mutta miksi sitten hyvätuloiset voivat verrata omaa elämäänsä köyhän elämään?

Se on loukkaavaa ja vähättelevää. Ikäänkuin köyhän pitäsi se uskoa ja se olisi totta.

Vaikka sinäkin liikut yleisillä ja ei ole aitoa se ei tarkoita, että hyvätuloisena silti elät samanlaista elämää kuin köyhänä.

Auto oli nyt tuossa vain esimerkkinä, kertomani sanoma oli pääasia. Eli jos hyvätuloinen tekee jonkun asian "kuten köyhätkin", oli se nyt mikä tai mitä tahansa, se ei tee hänen elämästään samanlaista kuin köyhän ihmisen elämä on.

Vaikka hän kuinka niin luulee tai köyhille yrittää luulotella.

Emme me köyhät ole tyhmiä. Ymmärrämme kyllä.

Eivät he vertaakaan vaan koittavat kertoa köyhille, että hyvätuloisten arki on varsin pitkälti samanlaista kuin köyhien elämäkin. Poislukien se kaikista tärkein eli hyvätuloisen ei tarvitse miettiä, mistä rahat ruokaan ja laskuihin. Suomessa hyvätuloistenkin ( eli 4000-7000  €/kk tienaavien) tuloista melko suuri osa menee asumiseen ja se summa, jolla voi käydä ravintoloissa, konserteissa, ulkomailla jne on rajallinen. Suurituloiset on sitten eri asia. 

Arki VOI ollakin hyvin samanlaista - mutta se mikä siellä taustalla pyöriin, vaikuttaa erittäin paljon siihen, paljonko ihminen kuormittuu siitä tavallisesta arjesta. Pienituloisilla, köyhillä, iso osa kapasiteetista menee siihen, että miten tästä päivästä selviää, miten huomisesta selviää - hyvätuloisella, keskituloisellakin (puhun nyt nettotuloista, eli paljon jää pakollisten kulujen jälkeen käyttöön) aivokapasiteetista nyt kertakaikkiaan jää paljon enemmän käyttöön miettimään sitä, että no voi jehna, Jenna-Kaaleppi nyt kaatui pyörällään ja etupyörän vanne vääntyi ja housutkin repesivät ja terkkariin pitää mennä näyttämään tuota turvonnutta ja kipeää kättä. Keskituloinen tai hyvätuloinen ottaa auton, vie Jenna-Kaalepin päivystykseen, ja siellä päivystyksessä odotellessa keskituloinen ostaa pyörään uuden vanteen ja laittaa puolisolle viestiä, että pistää ne rikkinäiset housut pyykkikoriin, ehtii sitten viikonloppuna katsoa, kannattaako niitä paikata. Kun Jenna-Kaalepilla on ne vaihtohousut jo jalassa. Kotimatkalla käydään Prismasta ostamassa valmispizza, minkä voi laittaa uuniin paistumaan, niin kaikki saavat vielä iltapalaakin. Meni aika myöhään, mutta ei se mitään, käden ruhjeet on putsattu ja lääkäri katsoi röntgenistä, että ei näyttäisi olevan edes hiusmurtumia.

Pienituloisen/köyhän aivot vetää hetkeksi tilttiin, kun kaikki tuntuu kaatuvan. Jenna-Kaalepin kanssa on lähdettävä päivystykseen, onneksi bussikortilla on vielä saldoa, mutta on kyllä juostava, jos meinaa ehtiä bussiin. Se on sitten loppuviikon murhe, miten pääsee töihin, kun saldoa ei enää ole. Päivystyksessä odotellessa soitetaan Mirka-Antille kotiin, että löytyykö Jenna-Kaalepin vanhat verkkarit pyykkikorista, ne pitäisi pestä, jotta Jiikoolle on huomiseksi kouluun housut jalkaan, voisko Mirka-Antti laittaa ne likoamaan ämpäriin? Siellä odotellessa on hyvää aikaa selata paikkakunnan roskalavaryhmästä, löytyiskö jostain ilmaiseksi rämäpyörää, sen renkaan varmaan voi siitä etuvanteelta siirtää toiselle vanteelle, jos vaan löytyy sopiva pyörä, mistä saa sen vanteen. Siinä välissä Mirka-Antti laittaa viestiä, että mitä tänään syödään, ja pienituloinen tajuaa, että ei ehdikään tehdä sitä kaali-perunakeittoa, kun on täällä päivystyksessä odottelemassa. Leipälaatikossa on pari ruispalaa, ehkä se riittää Mirka-Antille?

Kotimatkalla mennään kahden vaihdon kautta, kun näin myöhään ei pääse enää suoralla linjalla kotiin. Meni tosi myöhään, mutta saatiinpahan käden ruhjeet putsattua ja lääkärikin katsoi röntgenkuvista, että ei näyttäisi olevan edes hiusmurtumia. Mirka-Antti oli onneksi syönyt ja meni jo nukkumaan, mutta Jenna-Kaalepillakin on nälkä. Kaalisalaatti ei kuulemma kelpaa, onneksi pakastimesta löytyi vielä niitä ruispaloja pari, ne saa leivänpaahtimella sulaksi nopeasti.

Jenna-Kaaleppi pääsi nukkumaan, niin pienituloinen vielä pesee nyrkkipyykillä ne verkkarit puhtaaksi ja vääntää kuivaksi käsivoimin. Onneksi patteri tuntuu olevan lämmin niin saa ne verkkarit kuiviksi aamuksi, kouluun.

Pienituloisella olisi nälkä ja väsy, mutta pitäisi jaksaa vielä etsiä sitä ehjää ja suoraa vannetta. Joku jossain keskustelupalstalla sanoi, että sen vääntyneen vanteenkin saisi suoristettua, kun ajaisi autolla sen päälle "Kyllä minäkin aina korjaan rikki menneitä tavaroita, vaikka olisi varaa ostaa uusikin":

Tämä on erittäin hyvä kirjoitus. Tässä kiteytyy hyvin se, miten elämä eroaa tulotason mukaan heti, kun tapahtuu jotakin yllättävää. Kun hyvätuloisella on hätä lapsesta ja lemmikistä, voi mennä päräyttää yksityiselle lääkärille ja hintaa kysellään vasta jälkeenpäin. Seuraavana päivänä voi sitten taas harrastuksen vuoksi kerätä villiyrttejä. Köyhemmälle ihmiselle vaikka kissan sairastuminen tarkoittaa sitä, että se lopetetaan, eikä voi edes miettiä voisiko se elää hyvää elämää lääkityksellä tms. Ja tämä nyt tietysti siinä hyvässä tapauksessa, että on ollut varaa pitää kissaa markettiruoilla ja on varannut rahaa siihen viimeiseen piikkiin. Nuukailu harrastuksena on toki ihan hieno ja kannatettava asia, mutta sillä ei ole tekemistä köyhän elämän kanssa.

Puhut siis suurituloisesta etkä hyvätuloisesta? Hyvätuloinenhan Suomessa on 4000-7000€/kk tienaava. Kyllä se 4000€/kk tienaava hyvätuloinen asuntovelkainenkin joutuu säästämään, jotta on varaa huolehtia lemmikistään. Kerroin jo aiemmin, että olen hyvätuloinen ja tienaan 6916€/kk. Mutta kyllä mäkin olen viime aikoina joutunut miettimään, pystynkö maksamaan koirani eläinlääkärimaksuja suoraan vai pitäisikö maksaa osamaksulla. 

Ymmärrän kuitenkin pointtisi. Mulla on ystäviä, joilla on luottotiedotkin jo menneet. Eivät siis saa eläinlääkäriasemalta edes osamaksulla. Enemmän kuin ihmisistä välitän eläimistä. Ja sen vuoksi olen pyrkinyt auttamaan vähävaraisia ystäviäni lemmikkiensä eläinlääkärilaskuissa,. Mutta ei munkaan rahat ihan kaikkeen riitä. Yksi, mitä tosi paljon kritisoin,  on se, että 400 € eläinlääkärilaskusta 300 € menee eläinlääkärille ja 100€ verottajalle. Monelle vähävaraiselle se kissa, kani tai koira on ainoa syy pysyä järjissään. Poistaa yksinäisyyden. Pitää elämänhalun yllä. 

Onko tuo suuri- ja hyvätuloisuus ihan joku sun oma määritelmä?

"Tilastokeskus määrittelee keskiluokan tai keskituloiset väestöryhmäksi, joka tienaa 75–125 % mediaanitulosta.

Alempiin keskituloisiin kuuluvat tienaavat kuukaudessa käytettävissä olevaa tuloa 1525 - 2236 € ja heitä on 33 % väestöstä.

Keskimmäisen keskituloisten ryhmän käytettävissä olevat rahatulot ovat 2237 - 3049 €/kk ja ylemmän keskituloisen 3050 - 4065 €/kk. Keskimmäiseen ryhmään kuuluu 24,5 % ja ylempään 10,7 % väestöstä.

Pienituloisuuden raja on 1524 €, suurituloiset taas tienaavat yli 4066 €/kk käytettävissä olevaa rahatuloa. Pienituloisiin kuuluu väestöstä 26 % ja suurituloisiin 5,8 %."

https://www.saldo.com/fi-fi/blog/keskituloinen/

Ei ole mun oma määritelmä vaan ihan kuten juuri itsekin kirjoitit. Ylemmän KESKITULOISEN tulojen yläraja on tuo sinun laittamasi 4065€/kk. Ja sen ylittävät kuuluvat hyvätuloisiin. Mutta hyvätuloiset ovat ihan eri asia kuin suurituloiset. Ei se 4066€/kk muutu suurituloiseksi vaan hyvätuloiseksi, kun tienaa euron enemmän kuin keskituloinen. Suurituloinen on se, jonka nimi mainitaan joka vuosi marraskuun 1. päivä verotiedoissa. Ja Suomessa tuon suurituloisuuden saavuttaa , jos tienaa vähintään 100 000 € vuodessa eli vähintään 8330 €/kk. Ja suurituloisillakin on eroa, tienaako tuon 8330€/kk vai kenties 30 000 €/kk. 

SinäKIN sekoitat hyvätuloisen ja suurituloisen. 

Olen tämä, joka laittoi noi Tilastokeskuksen määritelmät. Olen pahoillani, että Tilastokeskus ei ole ymmärtänyt olla samaa mieltä kanssasi.

Tilastokeskus ei erittele tuossa erikseen hyvätuloisia ja suurituloisia. Se on sinun oma intohimosi.

Etkä ole vaan minä olen. :D  Mutta juuri noin.

(Sinä taisit laittaa ne määritelmät toisaalle.)

Joo, tajusin juuri ;-D Täysin minun mokani.

Anteeksi, ei ole tapaistani tehdä identiteettivarkauksia!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tunnen köyhiä, jotka asuvat kommuunissa isolla porukalla. Monet heistä käyvät välillä lomailemassa pitkiä aikoja halvoissa lomakohteissa, joihin pääsee muutamalla kympillä. Elävät lomaillaan tukirahoilla herroiksi lomaillaan ja ainakin väittävät olevansa onnellisia.

Jotkut tällä tavalla elävistä köyhistä on jossain vaiheessa lähteneet opiskelemaan. Osa ihan vaan tuökkärin kurssille, ja onnistuneet työllistymään. Ovat päässeet sillä tavalla pois köyhyydestä.

Ehkä nämä kommuunieläjät ovat hyväosaisia köyhiä. He eivät vaivu toivottomuuteen ja uskaltavat yrittää uusia juttuja.

Erilaisessa asemassa ovat varmasti ne jotka uskovat ettei heistä ole mihinkään. Eivät uskalla edes yrittää leipomista eivätkä vaatteiden paikkaa mistä kuin jesarilla korkeintaan.

Sellaisia näköalattomia (tai masentuneita) on kuitenkin työssä käyvissä ja hyvätuloisissakin. Niitä joilla kaikki on aina huonosti eikä mitään kannata yrittää kun ei se kuitenkaan onnistu.

Mikä lie heitä auttaisi..

Missä tuommoisia lomakohteita? muutaman kympin meno ja asuminen ja eläminen ?

Tallinna, Gdansk, Skopje.

Aiemmin Eurooppaan oli lentoja muutamalla kympillä ja yöpyminen retkeilymajoissa tai Airbnb.

Ryanairin avattua uusia reittejä olen tänä keväänä bongannut vitosen lentoja Puolaan. Suomalaisen työmarkkinatuki on paljon korkeampi kuin puolalaisen keskimääräinen eläke, joten hyvin pitäisi pystyä lomailemaan työttömänäkin.

EI puola ole edes kovin halpa nykyään,jouluna kävin viimeksi. 

Ja hotellit yms. Työmarkkinatuella ei enää reissata missään.

Vielä 15 vuotta sitte thaikuissa riitti 20e  per päivä,hotellin,ruokiin,ja vielä kännitkin. Nyt menee melkee satanen siellä samoissa paikoissa per päivä.

Se ero miksi köyhälle tehdä se x, y ja z eivät ole samoja kuin ei niin köyhälle tehdä x, y ja z.

Köyhälle se on eri elämää koska hän on köyhä. Se on ainoa vaihtoehto. Hän on turvaton. Hän tietää olevansa köyhä.

Ei niin köyhälle se on valinta. Yksi tapa monista, itse valittu. Hän tietää, ettei ole silti köyhä. Hän on turvassa. Hän voi tehdä paljon muita asioita, niin halutessaan.

Ja niin hän tekeekin, mutta siitä ollaan täällä hiljaa. Sanotaan vain ne jotka "sopivat" tähän ketjuun.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun moni hyvätuloinen kertoo, että hänkin tekee niin tai hänkin eläå näin kuin köyhät.

Otetaan nyt simerkiksi vaikka autolla ajo. Hyvätuloisella on tallissa parkin hyvää autoa, mutta hän haluaa joskus myös ajella huonommalla autolla, ikään kuin huvikseen tai kun tykkää niitä roplailla. Hänellä on siis hankittuna myös parikin huonoa ja vanhaa autoa.

Joskus hän ottaa sitten sellaisen huonon auton käyttöönsä, saattaa mennä asioille tai jopa töihinkin. Oikeastaan se on ihan huvittavaakin ja vitsikästä kun kaverit vitsailee ja heittää huulta hänen ropposestaan.

Joskus auto lakkaa käymästä tai temppuilee, mutta sehän kuuluu asiaan, sen voi ohittaa olankohautuksella, soittaa vaikka taksin ja käskee hinausliikkeen hinata korjaamolle. Tai hyvätuloinen saattaa saada auton joskus itsekin taas toimimaan.

Kun hyvätuloinen on saanut köyhäily-, vitsailu- tai roplailuhetkensä täyttymään onkin mukavaa ottaa taas se hyvä auto sieltä tallista käyttöön.

Vanhat ja huonot autot jäävät taas odottamaan omaa käyttöönottoaikaansa.

Hyvätuloinen toteaa ehkä jollekin kaverilleen, ettei se nyt niin kamalaa ollut huonolla autolla ajaa. Ihan huvittavaahan se oli. Mitä ihmettä ne köyhät aina valittaa kun hänkin, vaikka on hyvätuloinen, tykkää välillä ajella samantasoisilla autoilla mitä köyhilläkin on.

Tuleepa hänelle vielä uusikin idea: Jaahas, täytyypä kirjoittaa vauvapalstalle tästä oivalluksestani. "Hyvätuloinenkin saattaa elää samoin kuin köyhät".

Varmaan köyhät tulevat hyvälle mielelle.

Sen vuoksi köyhän ei pitäisikään verrata itseään hyvätuloisiin. Mä olen Suomen mittakaavassa hyvätuloinen, mutta koska olen ollut myös yksinhuoltaja (lapseni ovat jo aikuisia), ei mulla ole tallissa useita autoja. Ei ole itseasiassa ainoatakaan autoa. Ei ole koskaan ollutkaan. Eikä tule.  Olen tottunut liikkumaan julkisilla. Ihan niillä samoilla busseilla, junilla, metroilla ja raitiovaunuilla, millä köyhätkin menevät. 

Mutta miksi sitten hyvätuloiset voivat verrata omaa elämäänsä köyhän elämään?

Se on loukkaavaa ja vähättelevää. Ikäänkuin köyhän pitäsi se uskoa ja se olisi totta.

Vaikka sinäkin liikut yleisillä ja ei ole aitoa se ei tarkoita, että hyvätuloisena silti elät samanlaista elämää kuin köyhänä.

Auto oli nyt tuossa vain esimerkkinä, kertomani sanoma oli pääasia. Eli jos hyvätuloinen tekee jonkun asian "kuten köyhätkin", oli se nyt mikä tai mitä tahansa, se ei tee hänen elämästään samanlaista kuin köyhän ihmisen elämä on.

Vaikka hän kuinka niin luulee tai köyhille yrittää luulotella.

Emme me köyhät ole tyhmiä. Ymmärrämme kyllä.

Eivät he vertaakaan vaan koittavat kertoa köyhille, että hyvätuloisten arki on varsin pitkälti samanlaista kuin köyhien elämäkin. Poislukien se kaikista tärkein eli hyvätuloisen ei tarvitse miettiä, mistä rahat ruokaan ja laskuihin. Suomessa hyvätuloistenkin ( eli 4000-7000  €/kk tienaavien) tuloista melko suuri osa menee asumiseen ja se summa, jolla voi käydä ravintoloissa, konserteissa, ulkomailla jne on rajallinen. Suurituloiset on sitten eri asia. 

Arki VOI ollakin hyvin samanlaista - mutta se mikä siellä taustalla pyöriin, vaikuttaa erittäin paljon siihen, paljonko ihminen kuormittuu siitä tavallisesta arjesta. Pienituloisilla, köyhillä, iso osa kapasiteetista menee siihen, että miten tästä päivästä selviää, miten huomisesta selviää - hyvätuloisella, keskituloisellakin (puhun nyt nettotuloista, eli paljon jää pakollisten kulujen jälkeen käyttöön) aivokapasiteetista nyt kertakaikkiaan jää paljon enemmän käyttöön miettimään sitä, että no voi jehna, Jenna-Kaaleppi nyt kaatui pyörällään ja etupyörän vanne vääntyi ja housutkin repesivät ja terkkariin pitää mennä näyttämään tuota turvonnutta ja kipeää kättä. Keskituloinen tai hyvätuloinen ottaa auton, vie Jenna-Kaalepin päivystykseen, ja siellä päivystyksessä odotellessa keskituloinen ostaa pyörään uuden vanteen ja laittaa puolisolle viestiä, että pistää ne rikkinäiset housut pyykkikoriin, ehtii sitten viikonloppuna katsoa, kannattaako niitä paikata. Kun Jenna-Kaalepilla on ne vaihtohousut jo jalassa. Kotimatkalla käydään Prismasta ostamassa valmispizza, minkä voi laittaa uuniin paistumaan, niin kaikki saavat vielä iltapalaakin. Meni aika myöhään, mutta ei se mitään, käden ruhjeet on putsattu ja lääkäri katsoi röntgenistä, että ei näyttäisi olevan edes hiusmurtumia.

Pienituloisen/köyhän aivot vetää hetkeksi tilttiin, kun kaikki tuntuu kaatuvan. Jenna-Kaalepin kanssa on lähdettävä päivystykseen, onneksi bussikortilla on vielä saldoa, mutta on kyllä juostava, jos meinaa ehtiä bussiin. Se on sitten loppuviikon murhe, miten pääsee töihin, kun saldoa ei enää ole. Päivystyksessä odotellessa soitetaan Mirka-Antille kotiin, että löytyykö Jenna-Kaalepin vanhat verkkarit pyykkikorista, ne pitäisi pestä, jotta Jiikoolle on huomiseksi kouluun housut jalkaan, voisko Mirka-Antti laittaa ne likoamaan ämpäriin? Siellä odotellessa on hyvää aikaa selata paikkakunnan roskalavaryhmästä, löytyiskö jostain ilmaiseksi rämäpyörää, sen renkaan varmaan voi siitä etuvanteelta siirtää toiselle vanteelle, jos vaan löytyy sopiva pyörä, mistä saa sen vanteen. Siinä välissä Mirka-Antti laittaa viestiä, että mitä tänään syödään, ja pienituloinen tajuaa, että ei ehdikään tehdä sitä kaali-perunakeittoa, kun on täällä päivystyksessä odottelemassa. Leipälaatikossa on pari ruispalaa, ehkä se riittää Mirka-Antille?

Kotimatkalla mennään kahden vaihdon kautta, kun näin myöhään ei pääse enää suoralla linjalla kotiin. Meni tosi myöhään, mutta saatiinpahan käden ruhjeet putsattua ja lääkärikin katsoi röntgenkuvista, että ei näyttäisi olevan edes hiusmurtumia. Mirka-Antti oli onneksi syönyt ja meni jo nukkumaan, mutta Jenna-Kaalepillakin on nälkä. Kaalisalaatti ei kuulemma kelpaa, onneksi pakastimesta löytyi vielä niitä ruispaloja pari, ne saa leivänpaahtimella sulaksi nopeasti.

Jenna-Kaaleppi pääsi nukkumaan, niin pienituloinen vielä pesee nyrkkipyykillä ne verkkarit puhtaaksi ja vääntää kuivaksi käsivoimin. Onneksi patteri tuntuu olevan lämmin niin saa ne verkkarit kuiviksi aamuksi, kouluun.

Pienituloisella olisi nälkä ja väsy, mutta pitäisi jaksaa vielä etsiä sitä ehjää ja suoraa vannetta. Joku jossain keskustelupalstalla sanoi, että sen vääntyneen vanteenkin saisi suoristettua, kun ajaisi autolla sen päälle "Kyllä minäkin aina korjaan rikki menneitä tavaroita, vaikka olisi varaa ostaa uusikin":

Tämä on erittäin hyvä kirjoitus. Tässä kiteytyy hyvin se, miten elämä eroaa tulotason mukaan heti, kun tapahtuu jotakin yllättävää. Kun hyvätuloisella on hätä lapsesta ja lemmikistä, voi mennä päräyttää yksityiselle lääkärille ja hintaa kysellään vasta jälkeenpäin. Seuraavana päivänä voi sitten taas harrastuksen vuoksi kerätä villiyrttejä. Köyhemmälle ihmiselle vaikka kissan sairastuminen tarkoittaa sitä, että se lopetetaan, eikä voi edes miettiä voisiko se elää hyvää elämää lääkityksellä tms. Ja tämä nyt tietysti siinä hyvässä tapauksessa, että on ollut varaa pitää kissaa markettiruoilla ja on varannut rahaa siihen viimeiseen piikkiin. Nuukailu harrastuksena on toki ihan hieno ja kannatettava asia, mutta sillä ei ole tekemistä köyhän elämän kanssa.

Puhut siis suurituloisesta etkä hyvätuloisesta? Hyvätuloinenhan Suomessa on 4000-7000€/kk tienaava. Kyllä se 4000€/kk tienaava hyvätuloinen asuntovelkainenkin joutuu säästämään, jotta on varaa huolehtia lemmikistään. Kerroin jo aiemmin, että olen hyvätuloinen ja tienaan 6916€/kk. Mutta kyllä mäkin olen viime aikoina joutunut miettimään, pystynkö maksamaan koirani eläinlääkärimaksuja suoraan vai pitäisikö maksaa osamaksulla. 

Ymmärrän kuitenkin pointtisi. Mulla on ystäviä, joilla on luottotiedotkin jo menneet. Eivät siis saa eläinlääkäriasemalta edes osamaksulla. Enemmän kuin ihmisistä välitän eläimistä. Ja sen vuoksi olen pyrkinyt auttamaan vähävaraisia ystäviäni lemmikkiensä eläinlääkärilaskuissa,. Mutta ei munkaan rahat ihan kaikkeen riitä. Yksi, mitä tosi paljon kritisoin,  on se, että 400 € eläinlääkärilaskusta 300 € menee eläinlääkärille ja 100€ verottajalle. Monelle vähävaraiselle se kissa, kani tai koira on ainoa syy pysyä järjissään. Poistaa yksinäisyyden. Pitää elämänhalun yllä. 

Onko tuo suuri- ja hyvätuloisuus ihan joku sun oma määritelmä?

"Tilastokeskus määrittelee keskiluokan tai keskituloiset väestöryhmäksi, joka tienaa 75–125 % mediaanitulosta.

Alempiin keskituloisiin kuuluvat tienaavat kuukaudessa käytettävissä olevaa tuloa 1525 - 2236 € ja heitä on 33 % väestöstä.

Keskimmäisen keskituloisten ryhmän käytettävissä olevat rahatulot ovat 2237 - 3049 €/kk ja ylemmän keskituloisen 3050 - 4065 €/kk. Keskimmäiseen ryhmään kuuluu 24,5 % ja ylempään 10,7 % väestöstä.

Pienituloisuuden raja on 1524 €, suurituloiset taas tienaavat yli 4066 €/kk käytettävissä olevaa rahatuloa. Pienituloisiin kuuluu väestöstä 26 % ja suurituloisiin 5,8 %."

https://www.saldo.com/fi-fi/blog/keskituloinen/

Ei ole mun oma määritelmä vaan ihan kuten juuri itsekin kirjoitit. Ylemmän KESKITULOISEN tulojen yläraja on tuo sinun laittamasi 4065€/kk. Ja sen ylittävät kuuluvat hyvätuloisiin. Mutta hyvätuloiset ovat ihan eri asia kuin suurituloiset. Ei se 4066€/kk muutu suurituloiseksi vaan hyvätuloiseksi, kun tienaa euron enemmän kuin keskituloinen. Suurituloinen on se, jonka nimi mainitaan joka vuosi marraskuun 1. päivä verotiedoissa. Ja Suomessa tuon suurituloisuuden saavuttaa , jos tienaa vähintään 100 000 € vuodessa eli vähintään 8330 €/kk. Ja suurituloisillakin on eroa, tienaako tuon 8330€/kk vai kenties 30 000 €/kk. 

SinäKIN sekoitat hyvätuloisen ja suurituloisen. 

Olen tämä, joka laittoi noi Tilastokeskuksen määritelmät. Olen pahoillani, että Tilastokeskus ei ole ymmärtänyt olla samaa mieltä kanssasi.

Tilastokeskus ei erittele tuossa erikseen hyvätuloisia ja suurituloisia. Se on sinun oma intohimosi.

Etkä ole vaan minä olen. :D  Mutta juuri noin.

(Sinä taisit laittaa ne määritelmät toisaalle.)

Joo, tajusin juuri ;-D Täysin minun mokani.

Anteeksi, ei ole tapaistani tehdä identiteettivarkauksia!

Ei mitään. :D Eihän tässä mitään (oikeaa) vahinkoa tapahtunut. :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

pysyvällä työkyvyttömyyselääkkeellä saa luottokortin, pelkällä kuntoutustuella ei.

No kyllä minä ainakin sain.

Voinut olla eri säännöt sun aikaan kuin silloin kun asiaa selvitin mutta hyvä jos saa. Helpottaa jos rahapäivät muuttuu tai tulee tipottain. Sain itse tuurilla, kun työ(kyky)tilanne oli parempi.

Tuosta tasa-arvosta, niin ei välttämättä ole samaa hoitovaihtoehtojen valikoimaa terveydenhuollossa. Liittyi kouluttamattomuus asiaan tai ei, niin köyhyyden pitkittymistä edesauttaa mukavasti se, kun ei saa toimivia lääkkeitä. Ei siis saa, vaikka "vaatisi apua" kuten osa ylemmyydentuntoisuudessaan tykkää kehottaa.

Mulle se oli mieluummin sairausloman jatko kuin lääkkeet. Jos olisin saanut ne toimivat lääkkeet 20v. aikaisemmin olisin pystynyt kouluttautumaankin aiemmin.

Tuossa viestin 591 pyöräonnettomuudessa olisi voinut käydä niinkin, että koko röntgeniä ei olisi edes otettu. Päällisin puolin näyttää kotihoidettavalta, joten sillä mennään ja pikaisia paranemisia, hymy ja ovesta ulos.

Ensin mainittua huolestuttaa ja hän sanoo kotona puolisolle että mitäs nyt, pitäisikö käyttää huomenna lääkärikeskuksessa vielä varmuuden vuoksi. Ettei olisi mitään pahempaa, eihän meillä nyt niin tiukkaa ole.

Pienituloisen mieli synkkenee entisestään koska huolettaa. Kun tässä meni kuitenkin vanne säpäleiksi. Entä jos siellä on murtumaa eikä siihen puututa? Hienon näköinen lääkärikeskus on naapurikunnassa mutta eihän sinne pääse. Ottaako tk vastaan enää jos tämä ei annetuilla hoito-ohjeilla helpota? Voiko jäädä pysyvämpää haittaa?

Raha tuo vapautta priorisoida tarpeitaan niin, että voimavaroja riittää paremmin muuhun kuin huolehtimiseen ja huolestumiseen, mitä nyt on jo aiemminkin käyty läpi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näkyi noista kuvista myös se,  että ne vähät rahansa voisi käyttää paremminkin. Jääkaappi on tyhjä, mutta siellä on jotain majoneeseja ja valmiskastikkeita. Tai toisella oli kuiva-ainekaapissa poppareita ja jotain pientilan luomujauhoja.

Ja kuvan mehukaan ei ole sieltä halvemmasta päästä. Eikä nakkipaketti.

Näkyipä siellä ylähyllyllä olevan myös joku tölkkijuoma, liekö olutta vai limsaa, mutta äkkiä laskettuna hänellä olisi kyllä ollut varaa ostaa ihan ruokaakin, vaikkapa ne kaalilaatikkoainekset, jos olisi tehnyt parempia valintoja kaupassa.

Pointtihan tuossa on se, että kaappi on lähes tyhjä.  Nuo kastikkeet ja tölkki (pantti 0,15€) voivat olla alesta, lahjoitus tai  ruokajonosta, eikä niiden hankinnassa säästäminen olisi kokonaiskuvaa monella kymmenellä sentillä muuttanut.  Köyhän kaapissa on vaan satunnaisesti mitä on halvalla sattunut saamaan.  Kun ei ole puskuria, ei voi hyödyntää tarjouksia, jos hinta halvennettunakin nousee käytössä olevan pikku summan yli.  Eli jos sinulla on 1,40€ rahaa leipään,  ostat Pienen Pyöreän näkkileipäpaketin, 1,35€/250gr, vaikka  Koulunäkkipaketti olisi olllut isompi, 375gr, mutta se olisi maksanut yli 2€, jota sinulla ei ole.

jos on 1,40€ rahaa leipään, niin ostat jauhoja ja hiivaa. Menet kotiisi, teet leipätaikinan, otat hiukan taikinaan seuraavan leivän juureksi ja sitten leivot sen leivän.   Leipätaikinan koosta riippuen, voit leipoa vaikka kolmekin leipää, ehkä neljäkin.

Leipominenkin on hyvinvoivan mamman harrastus, jota pitää treenata, ettei viimeisellä eurolla ostettu jauho palaa kärtsähdä tai jää likilaskuiseksi.  Köyhällä ei välttämättä ole siihen hätään kulhoa, yleiskonetta ja paistouuniakaan.  Kätevät martat eivät yleensä olekaan köyhiä, mutta ei  leipomataidottomuus tee köyhästäkään huonompaa ihmistä. 

Yleiskone on aika tuore keksintö leivänleivonnan historiassa. Jos ei ole kulhoa, taikinan voi alustaa vaikka kattilassa. Suomessa on käytännössä jokaisessa asunnossa sähköuuni, ainoat paikat missä en ole sellaista nähnyt, ovat joidenkin vuokramökkien "kitchenettet", missä on vain kaksi keittolevyä.

Ohjeita seuraten leivonnaiset harvemmin epäonnistuu, ja koska leivän leipominen säästää kuitenkin, ei ole mitään syytä miksei köyhä olisi hyvinkin harjaantunut siinä hommassa.

Tulee tästä vikinästä mieleeni yksi leipäjonossa käyvä köyhä tuttuni. Asuu ylikalliissa asunnossa, joka sekin on hänen mielestään "landea"(500m kauppaan ja kirjastoon), eikä siksi voi muuttaa edullisempaan, joka olisi vielä enemmän "landea".

Käy joka päivä kaupassa ostamassa paistopisteestä pullan. Kun kysyin, miksei leivo itse, niin saisi aikansa kulumaan, ja selityksenä oli, että "kun mä nautin tästä niin paljon". Itse leipomalla saisi sen tekemisen nautinnonkin ja sitäpaitsi terveellisempää pullaa, mutta mitäpä siitä.

Ja koska joku tulee kumminkin kertomaan, että "ei kannata muuttaa landelle koska sitten ei ainakaan työllisty", että ko. ihminen on 60 v ja odottelee työmarkkinatuella eläkkeelle pääsyä. Ei varmasti tule työllistymään, sen verran heikko terveys jo.

Jopa Helsingissä on asuntoja, joissa on kaasu-uuni. Kyllähän siinäkin leipoo, mutta lopputulos harvoin on onnistunut.

Olen usein lenkillä kulkenut viihtyisän omakotialueen läpi.

Pihat, ympäristö ja talot ovat kauniita. Varmaan myös sisäpuolelta viihtyisiä ja valoisia. Olen monesti leikitellyt ajatuksella miltähän tuntuisi asua tuollaisessa talossa ja ympäristössä. Tulla lenkiltä tuonne kotiin. Tai kaupasta.

Minulla ei siis ole milloinkaan mahdollisutta tuohon elämän- tai asumistasoon. Eikä elämämänkumppaniinkaan, en edes halua köyhänä ottaa tähän jotain ihmistä kituuttamaan. Varakkaamman kanssa taas olisimme liian eri tasoisia.

Moni köyhä elää kovin vaatimattomasti, se on ymmärrettävää ja yhteiskunnan ei tietenkään tarvitse muuhun 0n osallistua.

Köyhä asuu siinä mihin on varaa.

Niin, kyllähän se on onneton varakaskin, mutta niin on samoin köyhä. Luulisi kuitenkin, kun muu elämä on viihtyisämpää ja huolettomampaa, esimerkiksi kaunis ja tilava koti ja puutarha eikä rahahuolia jotenkin lievittävän. Mikäs sen köyhän surua lievittää pienessä yksiössä ja usein epäviihtyisässä ympäristössä?

Moni varakas sanoo, että hän elää samanlaista arkea kuin köyhäkin. Mutta onhan se kaupassa käynti mukavampaa hyvällä autolla ja kaupasta on mukavampi palata sinne viihtyisään ja itse oman maun mukaan sisustamaansa kotiin hienoine telkkareineen ja muine nykyaikaisine vempaimineen.

Voi napsauttaa vaikka saunan päälle tai porealtaan jne. Nauttia hyvää viiniä ja syödä jotain itse valitsemaansa maukasta iltapalaa.

Kuunnella musiikkia hyvistä äänentoistolaitteista tai katsella laadukasta ja isoa telkkaria tai elokuvaa omista laitteista jne.

Ei se varakkaan arkielämä nyt kuitenkaan ihan samanlaista taida olla kuin köyhän. Kun tarkemmin ajatellaan.

Jos joku varakas nyt sanoo, ettei hän kyllä nauti yhtään noista asioista hienossa kodissaan täytyy sanoa, että on kyllä silloin todella tyhmä.

Tai kiittämätön. Tai pitää niitä itsestäänselvinä asioina.

Sukulainen käy ruokajakeluissa. Hän saa sieltä vaikka mitä, kassleria, kesäkurpitsaa, grillattua kanaa, salaattikastikkeita...Teen hänelle ruokia saamistaan raaka-aineista ja välillä on sellaista, mitä harva raskii ostaa. Yleensä päiväysvanhaa tai lähellä vanhentua. Nämä on siis eri tahojen, jotka jakaa kauppojen ylijäämiä tai lahjoituksia.

Yksinäisen ihmisen on ihan turha leipoa pullaa. Menee aikaa ja raaka-aineita eikä säästä mitään.

Meillä minä olen ainoa joka tykkää pullasta ja tykkään leipoakin mutta ei vaan tule yhtään mitään säästöä ja sitten söisin vuoden niitä pullia pakkasesta.

Täyttä paskaa ja kriisinäyttelemistä tuollainen, näissä ei koskaan kerrota kaikkea.

Vierailija kirjoitti:

Yksinäisen ihmisen on ihan turha leipoa pullaa. Menee aikaa ja raaka-aineita eikä säästä mitään.

Meillä minä olen ainoa joka tykkää pullasta ja tykkään leipoakin mutta ei vaan tule yhtään mitään säästöä ja sitten söisin vuoden niitä pullia pakkasesta.

Mää tykkään dallas pullista, tulee välillä ostettua pakkasee ja sitte fryerillä lämpimäksi.

Fryerin sain tuparilahjaksi, teen sillä enimmäksee ranskalaisii perunoi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

pysyvällä työkyvyttömyyselääkkeellä saa luottokortin, pelkällä kuntoutustuella ei.

No kyllä minä ainakin sain.

Voinut olla eri säännöt sun aikaan kuin silloin kun asiaa selvitin mutta hyvä jos saa. Helpottaa jos rahapäivät muuttuu tai tulee tipottain. Sain itse tuurilla, kun työ(kyky)tilanne oli parempi.

Tuosta tasa-arvosta, niin ei välttämättä ole samaa hoitovaihtoehtojen valikoimaa terveydenhuollossa. Liittyi kouluttamattomuus asiaan tai ei, niin köyhyyden pitkittymistä edesauttaa mukavasti se, kun ei saa toimivia lääkkeitä. Ei siis saa, vaikka "vaatisi apua" kuten osa ylemmyydentuntoisuudessaan tykkää kehottaa.

Mulle se oli mieluummin sairausloman jatko kuin lääkkeet. Jos olisin saanut ne toimivat lääkkeet 20v. aikaisemmin olisin pystynyt kouluttautumaankin aiemmin.

Tuossa viestin 591 pyöräonnettomuudessa olisi voinut käydä niinkin, että koko röntgeniä ei olisi edes otettu. Päällisin puolin näyttää kotihoidettavalta, joten sillä mennään ja pikaisia paranemisia, hymy ja ovesta ulos.

Ensin mainittua huolestuttaa ja hän sanoo kotona puolisolle että mitäs nyt, pitäisikö käyttää huomenna lääkärikeskuksessa vielä varmuuden vuoksi. Ettei olisi mitään pahempaa, eihän meillä nyt niin tiukkaa ole.

Pienituloisen mieli synkkenee entisestään koska huolettaa. Kun tässä meni kuitenkin vanne säpäleiksi. Entä jos siellä on murtumaa eikä siihen puututa? Hienon näköinen lääkärikeskus on naapurikunnassa mutta eihän sinne pääse. Ottaako tk vastaan enää jos tämä ei annetuilla hoito-ohjeilla helpota? Voiko jäädä pysyvämpää haittaa?

Raha tuo vapautta priorisoida tarpeitaan niin, että voimavaroja riittää paremmin muuhun kuin huolehtimiseen ja huolestumiseen, mitä nyt on jo aiemminkin käyty läpi.

Kirjoitin tuon esimerkin tietoisesti niin, että se oli mahdollisimman vertailukelpoinen tilanne, ja jätin kaikki entäs jos-vaihtoehdot pois (mm. sen, että se hyvin toimeentuleva olisi sieltä roskalavaryhmästä napannut ilmaisen toimivan polkupyörän sen köyhän nenän edestä, kun matka sinne ensiapuun kesti bussilla niin kauan, niin autoileva sai jo etumatkaedun siitä...). Siksi myös köyhällä oli se pakastin.  Ja siksi myös hyvin toimeentuleva vanhempi lähti julkiseen terveydenhuoltoon (koska siihen heillä on oikeus). Että vaikka kuinka tilanne on "sama" niin se vaikutus vähintään henkisesti on ihan eri (enkä tarkoita huolta lapsen terveydestä! molemmissa esimerkeissä lapsi vietiin mahdollisimman nopeasti saamaan asianmukaista hoitoa/tutkimuksia)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi ostaa 6 munan paketin vaikka rahaa on yli 100e? Yksittäiskappaleen hinta nousee tuolla. Ja munat oikeasti kestää yli vuoden. Missä perunat? Mäkkäriuusavottomuus enemmänkuin mikään rahapula.

Helposti saa ruuan ja kaiken muun pyörimään alle 200 eurolla, jää 300e säästöön joka kuukausi.

 

Älä puhu pskaa! Kahdellasadalla et taatusti pyöritä edes yhden ihmisen huushollia. Taas yksi turha leukojensa repijä.

Kokeile joskus, itse olisin ollut kauhuissani jos yksin ollessani olisi mennyt enemmän kuin 50 euroa viikossa ruokaan.

Luepa nyt mitä tuolla aiemmin sanottiin: Helposti saa ruuan ja kaiken muun pyörimään alle 200 eurolla, jää 300e säästöön joka kuukausi.

Eli kyse ei ole ruuasta pelkästään, vaan mukaan pitää laskea myös kaikki muu eläminen, eli joitain laskuja (ainakin puhelin ja netti), liikkumiskulut, vaatteet, hygieniatarvikket, käyttötavarat, harrastukset jne... Kaikki siis tuosta paristasadasta. Eihän tuo ole mitenkään mahdollista.

Ja kyllä mulle on tähän mennessä riittänyt ruokaan 40 € kuussa, nyt ja jatkossa menee hiukan enemmän kyllä, kun hinnat nousseet ja nousevat varmaan vielä lisää.

Ihan rehellisesti kiinnostaa, että miten ihmeessä olet onnistunut käyttämään ruokaan vain 40€ kuussa? Mitä olet syönyt?

Itse huomaan, että jos haluan syödä suht terveellisesti ja monipuolisesti, eli pidän huolta että saan riittävästi proteiinia ja hyviä rasvoja, ja koitan välttää nopeita höttöhiilareita kuten pastaa, yritän syödä marjoja ja kasviksia yms. niin kummasti sitä rahaa vaan menee ruokaan vaikka kuinka yrittäisi pihistää.

Voisihan sitä syödä makaronia ja halvinta sikanautajauhelihaa joka päivä, mutta ei tuollainen kannata pidemmän päälle. Elämänlaatu ja elämänodote pitenee ja paranee jos ruokavalioon kiinnittää huomiota.

Ohis...mä olen ollut joskus keskusteluissa, joissa on puhuttu ruokaan menevistä summista. Ja tullut esille mm se, että joillain on pakastin täynnä marjoja, jotka on kerätty metsästä tai omalla pihalla olevsta marjapensaista. Jonkun mies, isä tai appi harrastaa metsästystä ja sen vuoksi pakastimessa on paljon lihoja. Tai harrastetaan kalastusta. He eivät laske näille elintarvikkeille mitään hintaa, vaikka oikeasti pitäisi laskea ko harrastukseen menevät rahat ja miettiä vasta sitten, paljonko pakastimessa olevan hirvenlihan kilohinta todellisuudessa on. Mun exä aikoinaan osti veneen ja kalastusvälineet. Ekan kalastusreissunsa jälkeen tuli innoissaan kalojen kanssa ja hehkutti, että nyt saatiin ilmaista ruokaa. Mä sanoin, että en kyllä ole eläissäni syönyt kilohinnaltaan näin kallista kalaa, kun jaoin veneen ja välineiden hinnan kalasaaliin painolla.

Pointtini siis on, että jos jollain menee vain 40€/kk ruokaan, todennäköisestihän ei syö kaikkia aterioitaan kotona ja/tai ei osta kaikkia raaka-aineitaan kaupasta. 

Minä kuljen kävellen tai polkupyörällä metsään. Polkupyörä on ostettu ihan liikuntaa varten. Marjapoimuri ei paljon maksa ja ämpäreitä saa ilmaiseksi. Eväänä vesipullo ja päällä ikivanha tuulipuku. Pakastin meillä olisi muutenkin. Joten kyllä on täysin ilmaisia marjoja. Ainut kulu marjapoimuri, joka sekin pitää ostaa vain kerran elämässä + hyttyssuihke.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näkyi noista kuvista myös se,  että ne vähät rahansa voisi käyttää paremminkin. Jääkaappi on tyhjä, mutta siellä on jotain majoneeseja ja valmiskastikkeita. Tai toisella oli kuiva-ainekaapissa poppareita ja jotain pientilan luomujauhoja.

Ja kuvan mehukaan ei ole sieltä halvemmasta päästä. Eikä nakkipaketti.

Näkyipä siellä ylähyllyllä olevan myös joku tölkkijuoma, liekö olutta vai limsaa, mutta äkkiä laskettuna hänellä olisi kyllä ollut varaa ostaa ihan ruokaakin, vaikkapa ne kaalilaatikkoainekset, jos olisi tehnyt parempia valintoja kaupassa.

Pointtihan tuossa on se, että kaappi on lähes tyhjä.  Nuo kastikkeet ja tölkki (pantti 0,15€) voivat olla alesta, lahjoitus tai  ruokajonosta, eikä niiden hankinnassa säästäminen olisi kokonaiskuvaa monella kymmenellä sentillä muuttanut.  Köyhän kaapissa on vaan satunnaisesti mitä on halvalla sattunut saamaan.  Kun ei ole puskuria, ei voi hyödyntää tarjouksia, jos hinta halvennettunakin nousee käytössä olevan pikku summan yli.  Eli jos sinulla on 1,40€ rahaa leipään,  ostat Pienen Pyöreän näkkileipäpaketin, 1,35€/250gr, vaikka  Koulunäkkipaketti olisi olllut isompi, 375gr, mutta se olisi maksanut yli 2€, jota sinulla ei ole.

jos on 1,40€ rahaa leipään, niin ostat jauhoja ja hiivaa. Menet kotiisi, teet leipätaikinan, otat hiukan taikinaan seuraavan leivän juureksi ja sitten leivot sen leivän.   Leipätaikinan koosta riippuen, voit leipoa vaikka kolmekin leipää, ehkä neljäkin.

Leipominenkin on hyvinvoivan mamman harrastus, jota pitää treenata, ettei viimeisellä eurolla ostettu jauho palaa kärtsähdä tai jää likilaskuiseksi.  Köyhällä ei välttämättä ole siihen hätään kulhoa, yleiskonetta ja paistouuniakaan.  Kätevät martat eivät yleensä olekaan köyhiä, mutta ei  leipomataidottomuus tee köyhästäkään huonompaa ihmistä. 

Yleiskone on aika tuore keksintö leivänleivonnan historiassa. Jos ei ole kulhoa, taikinan voi alustaa vaikka kattilassa. Suomessa on käytännössä jokaisessa asunnossa sähköuuni, ainoat paikat missä en ole sellaista nähnyt, ovat joidenkin vuokramökkien "kitchenettet", missä on vain kaksi keittolevyä.

Ohjeita seuraten leivonnaiset harvemmin epäonnistuu, ja koska leivän leipominen säästää kuitenkin, ei ole mitään syytä miksei köyhä olisi hyvinkin harjaantunut siinä hommassa.

Tulee tästä vikinästä mieleeni yksi leipäjonossa käyvä köyhä tuttuni. Asuu ylikalliissa asunnossa, joka sekin on hänen mielestään "landea"(500m kauppaan ja kirjastoon), eikä siksi voi muuttaa edullisempaan, joka olisi vielä enemmän "landea".

Käy joka päivä kaupassa ostamassa paistopisteestä pullan. Kun kysyin, miksei leivo itse, niin saisi aikansa kulumaan, ja selityksenä oli, että "kun mä nautin tästä niin paljon". Itse leipomalla saisi sen tekemisen nautinnonkin ja sitäpaitsi terveellisempää pullaa, mutta mitäpä siitä.

Ja koska joku tulee kumminkin kertomaan, että "ei kannata muuttaa landelle koska sitten ei ainakaan työllisty", että ko. ihminen on 60 v ja odottelee työmarkkinatuella eläkkeelle pääsyä. Ei varmasti tule työllistymään, sen verran heikko terveys jo.

Jopa Helsingissä on asuntoja, joissa on kaasu-uuni. Kyllähän siinäkin leipoo, mutta lopputulos harvoin on onnistunut.

On jo aikaisemmin pitänyt sanoa, mutta nyt sanon, kun alkaa jo niin kärsyttää. Tuo köyhien leipomisesta jankkaaminen on ihan turhaa ja nöyryttävää. Leipominen tai leipomattomuus ei nosta eikä laske ketään pitkäaikaisessa köyhyydessä olevaa sieltä suosta. Kyllä siihen tarvitaan muita, monimuotoisia keinoja.

Kunhan nyt jotkut taas pääsevät pätemään.

Leipokoot ne ketkä haluavat, mutta antakaa niiden olla rauhassa jotka eivät leivo.

Se ei muuta mitenkään sitä tosiasiaa, että valmistamalla itse esim pullaa, leipää,sämpylöitä säästää. Varsinkin jos on käytössä pakastin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Köyhyys on sellaista ettei ole mitään odotettavaa ikinä, ei tulevaisuutta. Ei lomia poissa kotoa jossain muualla. Tuntuu ettei mikään koske sinua, uudet ravintolat, teatterinäytökset kun tiedät ettei kuitenkaan ole varaa. Koko elämä on selviytymistä, stressaamista masentuneena. Miettii mikä seuraavaksi hajoaa, puhelin vai kengät tai se vanha tabletti.

Ei se ruoka ole se ongelma, vaan se että on aina vaan kotona, käy kaupassa, mitään muuta ei ole. Yksi kahvilareissu ei tilannetta paranna. Eikä edes halua tehdä mitään, ei vaan ole energiaa. Ja kun tietää että terveys tästä vaan huononee, tekee oikeasti mieli lopettaa kaikki kärsimys.

Mä olen samaa mieltä siitä, että pahin köyhyys on pitkälti mielentila. Ja masennus suurin syy, mikä sen mielentilan aiheuttaa. Suurin osa meistä suomalaisista on ollut köyhiä jonkin aikaa. Nimittäin opiskeluajan. Mutta kun on tiennyt, että se on vain väliaikaista ja tulevaisuudesta on toivoa, se jaksetaan. Jaksetaan käydä ystävien kanssa kesäisin uimarannalla tai puistoissa picniceillä. Jaksetaan etsiä ilmaiset tapahtumat ja osallistua niihin. Moni on myös joutunut luopumaan asioista ihan vain ollessaan äitiyslomalla tai hoitovapaalla. Ei ole voinutkaan mennä ja tulla kuten ennen, koska rahaa on ollut vähemmän. Termari mukaan leikkipuistoon eikä kahvilassakaan ole tarvinnut käydä. Mutta jos valoa ei olekaan tunnelin pässä eikä tule koskaan olemaankaan. köyhyys muuttuu aivan erilaiseksi. 

Ainoastaan sairaille ihmisillä ei ole valoa tunnelin päässä ja hekin jossain vaiheessa pääsee sairaseläkkeelle. Saa asumistukea ja toimeentulotukea, joten mikä on se ongelma?

Työni puolesta olen tekemisissä yhteiskunnan erittäin huono-osaisten kanssa. Tiedätkö yhtään, kuinka kauan menee sairauseläkkeen (=työkyvyttömyyseläke) myöntämisen kanssa? Siinä menee paljon kauemmin, kuin mitä on haimasyöpäpotilaan elinajanennuste. Ja yleensä he eivät saa toimeentulotukea, koska Kela toisella kädellä laskee, että työkyvyttömyyseläkkeen kriteerit täyttyvät, ei tarvitse enää tukea muutoin, ja toisella kädellä laskee, että työkyvyttömyyseläkkeen kriteerien täyttyminen pitää vielä varmistaa, että voisitko mitenkään mennä töihin tässä puoleksi vuodeksi sen sun avanteen ja katetrin kanssa? jaa et, no sitten et saa työmarkkinatukea. Karenssia vaan!

Puhut huono-osaisista. Heitä on ja heille soisin kaikki verovarani. Sitten meillä on köyhiä ja sitten niitä vähemmän köyhiä, jotka valittaa ja vaatii muilta itselleen samaa elintasoa kuin hyvä- tai suurituloiset.

Voisitteko nyt oikeasti laittaa jostain linkin, jossa olisi esimerkkejä köyhistä, jotka selvästi ilmaisevat haluavansa saman elintason kuin hyvä- ja suurituloiset. Itse en tunne tuollaisia köyhiä, vaikka tunnen aika monta köyhää ihmistä.

Ap:nkin linkittämässä jutussa kenestäkään ei synny tuollaista vaikutelmaa. Siinä on useita ihmisiä, joilla on taloudellisesti tiukkaa ainakin tällä hetkellä ja tämän he tuovat esiin. Ei siellä mitään vaatimassa olla. Eikä oleteta mitään, kerrotaan omista tunnoista ja kokemuksista.

Paremminkin tämä toimii niin päin, että köyhä kertoo miten kurjaa on kun x, y z ja sitten suuttuu kun itsensä ei- köyhäksi mieltävä kertoo, että itse ja kaikki muutkin tekee x,y,z eikä tämä tunnu ongelmalta vaan ihan tavalliselta elämältä. Jotenkin tuntuu, että kuvitellaan , että parempituloisilla se elämä on jotain muuta kuin ihan perusarkea.

Sinulta on varmaan omalta tuohtumukseltasi jäänyt lukematta ne monet kommentit missä tätä ei-köyhän ja köyhän " perusarjen" eroa on yritetty selittää.

Kun köyhä tai joku köyhää ymmärtävä on yrittänyt kertoa, että kun köyhä tekee x, y ja z niin se on kuitenkin erilaista elämää, esimerkiksi henkisesti, kuin se, että ei-köyhä tekee ne x, y ja z.

Ei voida suoraan verrata, että kun minäkin käyn kaupassa ja seuraan hintoja. Tai minäkään en tee sitä tai tätä.

Sanotaan nyt se vanha klisee, että mieluummin itken mersussa kuin bussissa.

Ja silti sekä mersussa että bussissa itkevä on yhtä lailla onnettomia.

Ei se leipominen säästä yhtään mitään, enemmän säästää kun ei syö täysin turhia pullia ja sämpylöitä.

Vierailija kirjoitti:

Ei se leipominen säästä yhtään mitään, enemmän säästää kun ei syö täysin turhia pullia ja sämpylöitä.

Täällä puhuttiin , että köyhät ihmiset haluaa piristysponnahduksia elämäänsä ostamalla "turhia" juttuja. Jos jonkun mieli piristyy pullasta niin on halvempaa ne itse leipoa kuin ostaa. Jos ei tarvitse ja pidä pullasta niin ok, ole ilman.