Heli näyttää kahden päivän ruokansa nämä 11 kuvaa suomalaisten arjesta kiteyttävät rahapulan.

Kun moni hyvätuloinen kertoo, että hänkin tekee niin tai hänkin eläå näin kuin köyhät.

Otetaan nyt simerkiksi vaikka autolla ajo. Hyvätuloisella on tallissa parkin hyvää autoa, mutta hän haluaa joskus myös ajella huonommalla autolla, ikään kuin huvikseen tai kun tykkää niitä roplailla. Hänellä on siis hankittuna myös parikin huonoa ja vanhaa autoa.

Joskus hän ottaa sitten sellaisen huonon auton käyttöönsä, saattaa mennä asioille tai jopa töihinkin. Oikeastaan se on ihan huvittavaakin ja vitsikästä kun kaverit vitsailee ja heittää huulta hänen ropposestaan.

Joskus auto lakkaa käymästä tai temppuilee, mutta sehän kuuluu asiaan, sen voi ohittaa olankohautuksella, soittaa vaikka taksin ja käskee hinausliikkeen hinata korjaamolle. Tai hyvätuloinen saattaa saada auton joskus itsekin taas toimimaan.

Kun hyvätuloinen on saanut köyhäily-, vitsailu- tai roplailuhetkensä täyttymään onkin mukavaa ottaa taas se hyvä auto sieltä tallista käyttöön.

Vanhat ja huonot autot jäävät taas odottamaan omaa käyttöönottoaikaansa.

Hyvätuloinen toteaa ehkä jollekin kaverilleen, ettei se nyt niin kamalaa ollut huonolla autolla ajaa. Ihan huvittavaahan se oli. Mitä ihmettä ne köyhät aina valittaa kun hänkin, vaikka on hyvätuloinen, tykkää välillä ajella samantasoisilla autoilla mitä köyhilläkin on.

Tuleepa hänelle vielä uusikin idea: Jaahas, täytyypä kirjoittaa vauvapalstalle tästä oivalluksestani. "Hyvätuloinenkin saattaa elää samoin kuin köyhät".

Varmaan köyhät tulevat hyvälle mielelle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nämä köyhyyskeskustelut herättävät minussa aina sen saman ajatuksen:

Tarvitsemme yhteiskuntaluokat takaisin, että ihmiset alkaisivat verrata itseään kaltaisiinsa, eivät niihin joilla sattuu olemaan enemmän.

Kun suomalainen köyhyys enimmäkseen ei ole sitä, että ei olisi ruokaa, vaatetta jne. Ei, se on sitä, että köyhän lapsi ei pääse lintsille eikä saa yhtä hyvä puhelinta kuin neurokirurgin lapsi. Koko kitinä ja ongelma poistuisi, kun köyhä lakkaisi vertaamasta itseään neurokirurgiin ja lastaan tämän lapseen, ja vertaisi samoissa oloissa elävään.

On jotenkin ihan älytöntä ajatella, että ihan kaikilla pitää olla ihan kaikkea samaa. Eihän se luonnossakaan mene niin. Japanilaisessa apinalaumassakin on ne, jotka saavat istua talvella kuumassa lähteessä ja ne, jotka eivät saa. Apina voi taistella itsensä kuumassa lähteessä istujaksi, mutta ei sitä kukaan sinne kutsu.

Suomessa kun on ilmainen koulutus, se taistelu kuumassa lähteessä istujaksi on tehty kuitenkin aika helpoksi.

Entäs sitten ne, jotka sairastumisen takia putoavat istujien joukosta? Sen kanssa sitten vaan eletään ja hyväksytään, että yhteiskuntaluokka muuttui. Ei se ole mikään kiveen hakattu asia. Elämässä tapahtuu koko ajan kaikenlaista, joku rikastuu, joku köyhtyy. Niin kauan kun yhteiskunta huolehtii kaikkien perustarpeista ja esim. terveydenhuollosta, on turha itkeä ja vaatia enempää.

Olen itsekin elänyt viimeiset 10 vuotta yhteiskunnan tulonsiirroilla ja olisin täysin idiootti jos vertailisin itseäni siskooni, joka nai mijonäärin. Olihan se kova paikka kun tajusin etten enää kuuluu siihen menestyneiden uranaisten joukkoon, kun tutut ostivat samaan aikaan isoja omakotitaloja ja uusia autoja.

Mutta näin se meni minun kohdallani ja kusen vain omiin muroihini, jos vertailen koko ajan niihin joilla ei osunut tunkio tuulimyllyyn. Minä elän nyt vähävaraisen elämää ja teen siitä niin hyvää kuin mahdollista.

Sellainen suck it up, buttercup -asenne on joskus kuulkaa tosi terveellinen.

Tämä taisi tulla Kokoomuksen puoluetoimistosta. :)

No tuskinpa vain. Eiköhän jokainen normaalijärkinen ihminen tajua, että jos välttämättä haluaa verrata itseään johonkin toiseen, kannattaa verrata sellaiseen, joka on samanlaisessa tilanteessa. Jollain tässä maailmassa on aina asiat paremmin kuin itsellä on. Ja samoin huonommin. 

Suuri osa suomalaisista ei sitten ole normaalijärkisiä. Vähintään Kardashianin elintaso kuuluu kaikille.

Suomessa tuloerot ovat pieniä ja tästä syystä se tuillaeläjä ei ole juurikaan huonomassa asemassa kuin se joka joutuu pienestä palkastaan maksamaan kaiken itse. Sitten kun siirrytään johonkin 3000 e/ kk palkkoihin, progressio alkaa leikata tehokkaasti sitä omaan käyttöön jäävää rahaa.

Suomessa tuloerot ovat pieniä ja hyvä niin. Eroja kuitenkin on ja hyvä niin.

Mutta nämä puheet siitä, että köyhät havittelisivat jotain miljonäärien tai edes keskiluokkaisten elämää, on ihan höpöhöpöä, jos siis yhtään laajemmassa mittakaavassa puhutaan. Poikkeuksia on tietysti aina.

Tässä on jotain outoa harhaisuutta tai jokin sokea piste ilmeisesti joillain. Ihmettelen aina tätä näissä keskusteluissa.

Ei se ole mitään harhaisuutta. On ihan tavallista, että lapsi haluaisi samoja leluja, joita kaverillakin on. Mutta jos lapsen äiti on pienituloinen yh ja kaverin vanhemmat suurituloisia, tietenkään lapsi ei voi saada haluamaansa. Kuitenkin se yh-äiti toivoisi voivansa ostaa lapselleen saman kuin kaverillakin on. Pahimmassa tapauksessa vielä tuntee syyllisyyttä tai huonoa omaatuntoa, kun ei voi. Tilanne vielä kärjistyy, kun lapsi tulee teini-ikään. Lelujen sijasta lapsi haluaisi samanlaisia vaatteita, puhelimia, harrastuksia ja huvituksia kuin kavereillakin on. Haluaisi kavereiden kanssa leffaan tai kahvilaan, mutta koska äidillä ei ole varaa sellaiseen, ei voi lähteä muiden mukaan. Tästä on lapsiasiainvaltuutettukin puhunut jo vuosia sitten. Lapset ja ennen kaikkea nuoret kokevat osattomuutta, kun eivät voi osallistua muiden mukana erilaisiin asioihin. 

Tätä osattomuutta voi kompensoida muuten . On paljon ilmaisia ja halpoja harrastuksia, joissa kehittyä ja päteä. Ei pidä opettaa lasta materialistiksi. Omien muksujen kaveripiirissä se suosituin kaveri oli se, jonka äidillä oli aikaa puuhata lasten kanssa ja järjestää kaikenlaista kivaa. Naamiaisia, vappujuhlia nyyttäriperiaatteella, luontoretkiä ym.

Näin varmaan on. Mutta tämä on hiukan eri asia kuitenkin.

Tässä nyt ei oikein tule esiin se köyhyyden syvin olemus.

Ei ole oikein tavoitettu sitä ajatusmaailmaa mitä köyhät yrittävät täällä kertoa.

Vierailija kirjoitti:

Köyhyys on sellaista ettei ole mitään odotettavaa ikinä, ei tulevaisuutta. Ei lomia poissa kotoa jossain muualla. Tuntuu ettei mikään koske sinua, uudet ravintolat, teatterinäytökset kun tiedät ettei kuitenkaan ole varaa. Koko elämä on selviytymistä, stressaamista masentuneena. Miettii mikä seuraavaksi hajoaa, puhelin vai kengät tai se vanha tabletti.

Ei se ruoka ole se ongelma, vaan se että on aina vaan kotona, käy kaupassa, mitään muuta ei ole. Yksi kahvilareissu ei tilannetta paranna. Eikä edes halua tehdä mitään, ei vaan ole energiaa. Ja kun tietää että terveys tästä vaan huononee, tekee oikeasti mieli lopettaa kaikki kärsimys.

On siinä syy lopettaa kaikki "kärsimys" kun ei ole edes upouutta puhelinta ja tablettia, vanhoihin pitää tyytyä. Eikä mikään "yksi kahvilareissu" ole tarpeeksi hieno vaan satasen ravintolailta tarvitaan, muuten ei kannata elää...

Vierailija kirjoitti:

Kun moni hyvätuloinen kertoo, että hänkin tekee niin tai hänkin eläå näin kuin köyhät.

Otetaan nyt simerkiksi vaikka autolla ajo. Hyvätuloisella on tallissa parkin hyvää autoa, mutta hän haluaa joskus myös ajella huonommalla autolla, ikään kuin huvikseen tai kun tykkää niitä roplailla. Hänellä on siis hankittuna myös parikin huonoa ja vanhaa autoa.

Joskus hän ottaa sitten sellaisen huonon auton käyttöönsä, saattaa mennä asioille tai jopa töihinkin. Oikeastaan se on ihan huvittavaakin ja vitsikästä kun kaverit vitsailee ja heittää huulta hänen ropposestaan.

Joskus auto lakkaa käymästä tai temppuilee, mutta sehän kuuluu asiaan, sen voi ohittaa olankohautuksella, soittaa vaikka taksin ja käskee hinausliikkeen hinata korjaamolle. Tai hyvätuloinen saattaa saada auton joskus itsekin taas toimimaan.

Kun hyvätuloinen on saanut köyhäily-, vitsailu- tai roplailuhetkensä täyttymään onkin mukavaa ottaa taas se hyvä auto sieltä tallista käyttöön.

Vanhat ja huonot autot jäävät taas odottamaan omaa käyttöönottoaikaansa.

Hyvätuloinen toteaa ehkä jollekin kaverilleen, ettei se nyt niin kamalaa ollut huonolla autolla ajaa. Ihan huvittavaahan se oli. Mitä ihmettä ne köyhät aina valittaa kun hänkin, vaikka on hyvätuloinen, tykkää välillä ajella samantasoisilla autoilla mitä köyhilläkin on.

Tuleepa hänelle vielä uusikin idea: Jaahas, täytyypä kirjoittaa vauvapalstalle tästä oivalluksestani. "Hyvätuloinenkin saattaa elää samoin kuin köyhät".

Varmaan köyhät tulevat hyvälle mielelle.

Sen vuoksi köyhän ei pitäisikään verrata itseään hyvätuloisiin. Mä olen Suomen mittakaavassa hyvätuloinen, mutta koska olen ollut myös yksinhuoltaja (lapseni ovat jo aikuisia), ei mulla ole tallissa useita autoja. Ei ole itseasiassa ainoatakaan autoa. Ei ole koskaan ollutkaan. Eikä tule.  Olen tottunut liikkumaan julkisilla. Ihan niillä samoilla busseilla, junilla, metroilla ja raitiovaunuilla, millä köyhätkin menevät. 

Vierailija kirjoitti:

Köyhyys on sellaista ettei ole mitään odotettavaa ikinä, ei tulevaisuutta. Ei lomia poissa kotoa jossain muualla. Tuntuu ettei mikään koske sinua, uudet ravintolat, teatterinäytökset kun tiedät ettei kuitenkaan ole varaa. Koko elämä on selviytymistä, stressaamista masentuneena. Miettii mikä seuraavaksi hajoaa, puhelin vai kengät tai se vanha tabletti.

Ei se ruoka ole se ongelma, vaan se että on aina vaan kotona, käy kaupassa, mitään muuta ei ole. Yksi kahvilareissu ei tilannetta paranna. Eikä edes halua tehdä mitään, ei vaan ole energiaa. Ja kun tietää että terveys tästä vaan huononee, tekee oikeasti mieli lopettaa kaikki kärsimys.

Tämä on hyvin sanottu miten itsekin koen köyhänä: tuntuu ettei mikään koske sinua.

Ohitat kaikki maksullisten tapahtumien ilmoitukset, muut tavarat kuin tarjoukset tai laputetut kaupassa, kavereitten kesälomien, matkojen, remonttien, autoon liittyvät, ulos syömään menon jne. jne. suunnitelmat ja puheenaiheet.

Muu elämä on ikäänkuin sinun elämäsi ulkopuolella. Olet ikäänkuin jossain kuplassa.

Muut elävät jossain sen ulkopuolella omaa elämäänsä. Siihen kuuluu ihan eri asioita kun sinun elämääsi. Olet ikäänkuin muukalainen.

Ainoastaan jonkun toisen samassa tilanteessa olevan kanssa voi keskustella omista asioistaan. Ja silloin tuntee kuuluvansa johonkin joukkoon.

Vierailija kirjoitti:

Köyhyys on sellaista ettei ole mitään odotettavaa ikinä, ei tulevaisuutta. Ei lomia poissa kotoa jossain muualla. Tuntuu ettei mikään koske sinua, uudet ravintolat, teatterinäytökset kun tiedät ettei kuitenkaan ole varaa. Koko elämä on selviytymistä, stressaamista masentuneena. Miettii mikä seuraavaksi hajoaa, puhelin vai kengät tai se vanha tabletti.

Ei se ruoka ole se ongelma, vaan se että on aina vaan kotona, käy kaupassa, mitään muuta ei ole. Yksi kahvilareissu ei tilannetta paranna. Eikä edes halua tehdä mitään, ei vaan ole energiaa. Ja kun tietää että terveys tästä vaan huononee, tekee oikeasti mieli lopettaa kaikki kärsimys.

Suuri osa hyväosaisistakin elää noin. Käy töissä, kaupassa ja on kotona. Harrastaa tavallisia halpoja juttuja, pelailee tietokoneella jne.

Miksi kä tuosta tekee erityisen toivotonta. Jokainen voi kouluttautumalla ja hakeutumalka töihin parantaa tilannettaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nämä köyhyyskeskustelut herättävät minussa aina sen saman ajatuksen:

Tarvitsemme yhteiskuntaluokat takaisin, että ihmiset alkaisivat verrata itseään kaltaisiinsa, eivät niihin joilla sattuu olemaan enemmän.

Kun suomalainen köyhyys enimmäkseen ei ole sitä, että ei olisi ruokaa, vaatetta jne. Ei, se on sitä, että köyhän lapsi ei pääse lintsille eikä saa yhtä hyvä puhelinta kuin neurokirurgin lapsi. Koko kitinä ja ongelma poistuisi, kun köyhä lakkaisi vertaamasta itseään neurokirurgiin ja lastaan tämän lapseen, ja vertaisi samoissa oloissa elävään.

On jotenkin ihan älytöntä ajatella, että ihan kaikilla pitää olla ihan kaikkea samaa. Eihän se luonnossakaan mene niin. Japanilaisessa apinalaumassakin on ne, jotka saavat istua talvella kuumassa lähteessä ja ne, jotka eivät saa. Apina voi taistella itsensä kuumassa lähteessä istujaksi, mutta ei sitä kukaan sinne kutsu.

Suomessa kun on ilmainen koulutus, se taistelu kuumassa lähteessä istujaksi on tehty kuitenkin aika helpoksi.

Entäs sitten ne, jotka sairastumisen takia putoavat istujien joukosta? Sen kanssa sitten vaan eletään ja hyväksytään, että yhteiskuntaluokka muuttui. Ei se ole mikään kiveen hakattu asia. Elämässä tapahtuu koko ajan kaikenlaista, joku rikastuu, joku köyhtyy. Niin kauan kun yhteiskunta huolehtii kaikkien perustarpeista ja esim. terveydenhuollosta, on turha itkeä ja vaatia enempää.

Olen itsekin elänyt viimeiset 10 vuotta yhteiskunnan tulonsiirroilla ja olisin täysin idiootti jos vertailisin itseäni siskooni, joka nai mijonäärin. Olihan se kova paikka kun tajusin etten enää kuuluu siihen menestyneiden uranaisten joukkoon, kun tutut ostivat samaan aikaan isoja omakotitaloja ja uusia autoja.

Mutta näin se meni minun kohdallani ja kusen vain omiin muroihini, jos vertailen koko ajan niihin joilla ei osunut tunkio tuulimyllyyn. Minä elän nyt vähävaraisen elämää ja teen siitä niin hyvää kuin mahdollista.

Sellainen suck it up, buttercup -asenne on joskus kuulkaa tosi terveellinen.

Tämä taisi tulla Kokoomuksen puoluetoimistosta. :)

No tuskinpa vain. Eiköhän jokainen normaalijärkinen ihminen tajua, että jos välttämättä haluaa verrata itseään johonkin toiseen, kannattaa verrata sellaiseen, joka on samanlaisessa tilanteessa. Jollain tässä maailmassa on aina asiat paremmin kuin itsellä on. Ja samoin huonommin. 

Suuri osa suomalaisista ei sitten ole normaalijärkisiä. Vähintään Kardashianin elintaso kuuluu kaikille.

Suomessa tuloerot ovat pieniä ja tästä syystä se tuillaeläjä ei ole juurikaan huonomassa asemassa kuin se joka joutuu pienestä palkastaan maksamaan kaiken itse. Sitten kun siirrytään johonkin 3000 e/ kk palkkoihin, progressio alkaa leikata tehokkaasti sitä omaan käyttöön jäävää rahaa.

Suomessa tuloerot ovat pieniä ja hyvä niin. Eroja kuitenkin on ja hyvä niin.

Mutta nämä puheet siitä, että köyhät havittelisivat jotain miljonäärien tai edes keskiluokkaisten elämää, on ihan höpöhöpöä, jos siis yhtään laajemmassa mittakaavassa puhutaan. Poikkeuksia on tietysti aina.

Tässä on jotain outoa harhaisuutta tai jokin sokea piste ilmeisesti joillain. Ihmettelen aina tätä näissä keskusteluissa.

Ei se ole mitään harhaisuutta. On ihan tavallista, että lapsi haluaisi samoja leluja, joita kaverillakin on. Mutta jos lapsen äiti on pienituloinen yh ja kaverin vanhemmat suurituloisia, tietenkään lapsi ei voi saada haluamaansa. Kuitenkin se yh-äiti toivoisi voivansa ostaa lapselleen saman kuin kaverillakin on. Pahimmassa tapauksessa vielä tuntee syyllisyyttä tai huonoa omaatuntoa, kun ei voi. Tilanne vielä kärjistyy, kun lapsi tulee teini-ikään. Lelujen sijasta lapsi haluaisi samanlaisia vaatteita, puhelimia, harrastuksia ja huvituksia kuin kavereillakin on. Haluaisi kavereiden kanssa leffaan tai kahvilaan, mutta koska äidillä ei ole varaa sellaiseen, ei voi lähteä muiden mukaan. Tästä on lapsiasiainvaltuutettukin puhunut jo vuosia sitten. Lapset ja ennen kaikkea nuoret kokevat osattomuutta, kun eivät voi osallistua muiden mukana erilaisiin asioihin. 

Tätä osattomuutta voi kompensoida muuten . On paljon ilmaisia ja halpoja harrastuksia, joissa kehittyä ja päteä. Ei pidä opettaa lasta materialistiksi. Omien muksujen kaveripiirissä se suosituin kaveri oli se, jonka äidillä oli aikaa puuhata lasten kanssa ja järjestää kaikenlaista kivaa. Naamiaisia, vappujuhlia nyyttäriperiaatteella, luontoretkiä ym.

Näin varmaan on. Mutta tämä on hiukan eri asia kuitenkin.

Tässä nyt ei oikein tule esiin se köyhyyden syvin olemus.

Ei ole oikein tavoitettu sitä ajatusmaailmaa mitä köyhät yrittävät täällä kertoa.

Kyllä tämä köyhien ajatusmaailma selkeästi tulee esiin: henkinen köyhyys ja avuttomuus. Mitään ei voi itse tehdä parantaakseen tilannetta.

Vierailija kirjoitti:

Köyhyys on sellaista ettei ole mitään odotettavaa ikinä, ei tulevaisuutta. Ei lomia poissa kotoa jossain muualla. Tuntuu ettei mikään koske sinua, uudet ravintolat, teatterinäytökset kun tiedät ettei kuitenkaan ole varaa. Koko elämä on selviytymistä, stressaamista masentuneena. Miettii mikä seuraavaksi hajoaa, puhelin vai kengät tai se vanha tabletti.

Ei se ruoka ole se ongelma, vaan se että on aina vaan kotona, käy kaupassa, mitään muuta ei ole. Yksi kahvilareissu ei tilannetta paranna. Eikä edes halua tehdä mitään, ei vaan ole energiaa. Ja kun tietää että terveys tästä vaan huononee, tekee oikeasti mieli lopettaa kaikki kärsimys.

Mä olen samaa mieltä siitä, että pahin köyhyys on pitkälti mielentila. Ja masennus suurin syy, mikä sen mielentilan aiheuttaa. Suurin osa meistä suomalaisista on ollut köyhiä jonkin aikaa. Nimittäin opiskeluajan. Mutta kun on tiennyt, että se on vain väliaikaista ja tulevaisuudesta on toivoa, se jaksetaan. Jaksetaan käydä ystävien kanssa kesäisin uimarannalla tai puistoissa picniceillä. Jaksetaan etsiä ilmaiset tapahtumat ja osallistua niihin. Moni on myös joutunut luopumaan asioista ihan vain ollessaan äitiyslomalla tai hoitovapaalla. Ei ole voinutkaan mennä ja tulla kuten ennen, koska rahaa on ollut vähemmän. Termari mukaan leikkipuistoon eikä kahvilassakaan ole tarvinnut käydä. Mutta jos valoa ei olekaan tunnelin pässä eikä tule koskaan olemaankaan. köyhyys muuttuu aivan erilaiseksi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun moni hyvätuloinen kertoo, että hänkin tekee niin tai hänkin eläå näin kuin köyhät.

Otetaan nyt simerkiksi vaikka autolla ajo. Hyvätuloisella on tallissa parkin hyvää autoa, mutta hän haluaa joskus myös ajella huonommalla autolla, ikään kuin huvikseen tai kun tykkää niitä roplailla. Hänellä on siis hankittuna myös parikin huonoa ja vanhaa autoa.

Joskus hän ottaa sitten sellaisen huonon auton käyttöönsä, saattaa mennä asioille tai jopa töihinkin. Oikeastaan se on ihan huvittavaakin ja vitsikästä kun kaverit vitsailee ja heittää huulta hänen ropposestaan.

Joskus auto lakkaa käymästä tai temppuilee, mutta sehän kuuluu asiaan, sen voi ohittaa olankohautuksella, soittaa vaikka taksin ja käskee hinausliikkeen hinata korjaamolle. Tai hyvätuloinen saattaa saada auton joskus itsekin taas toimimaan.

Kun hyvätuloinen on saanut köyhäily-, vitsailu- tai roplailuhetkensä täyttymään onkin mukavaa ottaa taas se hyvä auto sieltä tallista käyttöön.

Vanhat ja huonot autot jäävät taas odottamaan omaa käyttöönottoaikaansa.

Hyvätuloinen toteaa ehkä jollekin kaverilleen, ettei se nyt niin kamalaa ollut huonolla autolla ajaa. Ihan huvittavaahan se oli. Mitä ihmettä ne köyhät aina valittaa kun hänkin, vaikka on hyvätuloinen, tykkää välillä ajella samantasoisilla autoilla mitä köyhilläkin on.

Tuleepa hänelle vielä uusikin idea: Jaahas, täytyypä kirjoittaa vauvapalstalle tästä oivalluksestani. "Hyvätuloinenkin saattaa elää samoin kuin köyhät".

Varmaan köyhät tulevat hyvälle mielelle.

Sen vuoksi köyhän ei pitäisikään verrata itseään hyvätuloisiin. Mä olen Suomen mittakaavassa hyvätuloinen, mutta koska olen ollut myös yksinhuoltaja (lapseni ovat jo aikuisia), ei mulla ole tallissa useita autoja. Ei ole itseasiassa ainoatakaan autoa. Ei ole koskaan ollutkaan. Eikä tule.  Olen tottunut liikkumaan julkisilla. Ihan niillä samoilla busseilla, junilla, metroilla ja raitiovaunuilla, millä köyhätkin menevät. 

Osa ihmisistä vertaa aina itseään paremmin menestyviin. Eikä suinkaan niin että etsisi esikuvia tai tavoitteita vaan kerätäkseen katkeruutta.

Miksi ei voi verrata itseään niihin joilla menee huonommin? Huomaisi miten paljon itsellä on, eikä aina vain mitä ei ole. Ehkä kaikkien mielenlaatu ei vain taivu siihen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nämä köyhyyskeskustelut herättävät minussa aina sen saman ajatuksen:

Tarvitsemme yhteiskuntaluokat takaisin, että ihmiset alkaisivat verrata itseään kaltaisiinsa, eivät niihin joilla sattuu olemaan enemmän.

Kun suomalainen köyhyys enimmäkseen ei ole sitä, että ei olisi ruokaa, vaatetta jne. Ei, se on sitä, että köyhän lapsi ei pääse lintsille eikä saa yhtä hyvä puhelinta kuin neurokirurgin lapsi. Koko kitinä ja ongelma poistuisi, kun köyhä lakkaisi vertaamasta itseään neurokirurgiin ja lastaan tämän lapseen, ja vertaisi samoissa oloissa elävään.

On jotenkin ihan älytöntä ajatella, että ihan kaikilla pitää olla ihan kaikkea samaa. Eihän se luonnossakaan mene niin. Japanilaisessa apinalaumassakin on ne, jotka saavat istua talvella kuumassa lähteessä ja ne, jotka eivät saa. Apina voi taistella itsensä kuumassa lähteessä istujaksi, mutta ei sitä kukaan sinne kutsu.

Suomessa kun on ilmainen koulutus, se taistelu kuumassa lähteessä istujaksi on tehty kuitenkin aika helpoksi.

Entäs sitten ne, jotka sairastumisen takia putoavat istujien joukosta? Sen kanssa sitten vaan eletään ja hyväksytään, että yhteiskuntaluokka muuttui. Ei se ole mikään kiveen hakattu asia. Elämässä tapahtuu koko ajan kaikenlaista, joku rikastuu, joku köyhtyy. Niin kauan kun yhteiskunta huolehtii kaikkien perustarpeista ja esim. terveydenhuollosta, on turha itkeä ja vaatia enempää.

Olen itsekin elänyt viimeiset 10 vuotta yhteiskunnan tulonsiirroilla ja olisin täysin idiootti jos vertailisin itseäni siskooni, joka nai mijonäärin. Olihan se kova paikka kun tajusin etten enää kuuluu siihen menestyneiden uranaisten joukkoon, kun tutut ostivat samaan aikaan isoja omakotitaloja ja uusia autoja.

Mutta näin se meni minun kohdallani ja kusen vain omiin muroihini, jos vertailen koko ajan niihin joilla ei osunut tunkio tuulimyllyyn. Minä elän nyt vähävaraisen elämää ja teen siitä niin hyvää kuin mahdollista.

Sellainen suck it up, buttercup -asenne on joskus kuulkaa tosi terveellinen.

Tämä taisi tulla Kokoomuksen puoluetoimistosta. :)

No tuskinpa vain. Eiköhän jokainen normaalijärkinen ihminen tajua, että jos välttämättä haluaa verrata itseään johonkin toiseen, kannattaa verrata sellaiseen, joka on samanlaisessa tilanteessa. Jollain tässä maailmassa on aina asiat paremmin kuin itsellä on. Ja samoin huonommin. 

Suuri osa suomalaisista ei sitten ole normaalijärkisiä. Vähintään Kardashianin elintaso kuuluu kaikille.

Suomessa tuloerot ovat pieniä ja tästä syystä se tuillaeläjä ei ole juurikaan huonomassa asemassa kuin se joka joutuu pienestä palkastaan maksamaan kaiken itse. Sitten kun siirrytään johonkin 3000 e/ kk palkkoihin, progressio alkaa leikata tehokkaasti sitä omaan käyttöön jäävää rahaa.

Suomessa tuloerot ovat pieniä ja hyvä niin. Eroja kuitenkin on ja hyvä niin.

Mutta nämä puheet siitä, että köyhät havittelisivat jotain miljonäärien tai edes keskiluokkaisten elämää, on ihan höpöhöpöä, jos siis yhtään laajemmassa mittakaavassa puhutaan. Poikkeuksia on tietysti aina.

Tässä on jotain outoa harhaisuutta tai jokin sokea piste ilmeisesti joillain. Ihmettelen aina tätä näissä keskusteluissa.

Ei se ole mitään harhaisuutta. On ihan tavallista, että lapsi haluaisi samoja leluja, joita kaverillakin on. Mutta jos lapsen äiti on pienituloinen yh ja kaverin vanhemmat suurituloisia, tietenkään lapsi ei voi saada haluamaansa. Kuitenkin se yh-äiti toivoisi voivansa ostaa lapselleen saman kuin kaverillakin on. Pahimmassa tapauksessa vielä tuntee syyllisyyttä tai huonoa omaatuntoa, kun ei voi. Tilanne vielä kärjistyy, kun lapsi tulee teini-ikään. Lelujen sijasta lapsi haluaisi samanlaisia vaatteita, puhelimia, harrastuksia ja huvituksia kuin kavereillakin on. Haluaisi kavereiden kanssa leffaan tai kahvilaan, mutta koska äidillä ei ole varaa sellaiseen, ei voi lähteä muiden mukaan. Tästä on lapsiasiainvaltuutettukin puhunut jo vuosia sitten. Lapset ja ennen kaikkea nuoret kokevat osattomuutta, kun eivät voi osallistua muiden mukana erilaisiin asioihin. 

Joo, oli ehkä moka jättää lapset huomiotta tässä, ajattelin lähnnä kaltaisiani yksinasuvia köyhiä, joita lähinnä tunnen (ja jonkun pariskunnan). Mutta eipä tuo viestin kirjoittaja, jolle vastasin tainnut lapsiin viitata hänkään.

Lasten ei tietenkään pitäisi joutua kärsimään vanhempien köyhyydestä. En tarkoita, että pitäisi olla kaikki mahdolliset lelut, vehkeet ja härpäkkeet mitä "kaikilla muillakin", mutta ei sen köyhyyden pitäisi olla mitenkään silmiinpistäväkään. Varmaan kaikki tietävät, että ulkopuolisuus, osattomuus ja häpeä voivat olla hyvin traumaattisia kokemuksia. Riippuu tietysti siitäkin, miten paljon muita köyhiä on kavereina, samalla luokalla tai koulussa jne.

Eli kun lapsista on kyse, niin köyhillä vanhemmilla on mielestäni oikeutta jotain vaatiakin.

Mitään velvollisuuksia niillä köyhillä vanhemmilla ei mielestäsi kuitenkaan ole?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Köyhyys on sellaista ettei ole mitään odotettavaa ikinä, ei tulevaisuutta. Ei lomia poissa kotoa jossain muualla. Tuntuu ettei mikään koske sinua, uudet ravintolat, teatterinäytökset kun tiedät ettei kuitenkaan ole varaa. Koko elämä on selviytymistä, stressaamista masentuneena. Miettii mikä seuraavaksi hajoaa, puhelin vai kengät tai se vanha tabletti.

Ei se ruoka ole se ongelma, vaan se että on aina vaan kotona, käy kaupassa, mitään muuta ei ole. Yksi kahvilareissu ei tilannetta paranna. Eikä edes halua tehdä mitään, ei vaan ole energiaa. Ja kun tietää että terveys tästä vaan huononee, tekee oikeasti mieli lopettaa kaikki kärsimys.

Suuri osa hyväosaisistakin elää noin. Käy töissä, kaupassa ja on kotona. Harrastaa tavallisia halpoja juttuja, pelailee tietokoneella jne.

Miksi kä tuosta tekee erityisen toivotonta. Jokainen voi kouluttautumalla ja hakeutumalka töihin parantaa tilannettaan.

Muuten samaa mieltä kanssasi, mutta en tuon lihavoimani kohdalla. Jos jäät esim nelikymppisenä työkyvyttömyyseläkkeelle, niin ei siinä kouluttautuminen ja töihin hakeutuminen mitään auta, koska et ole enää työkykyinen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun moni hyvätuloinen kertoo, että hänkin tekee niin tai hänkin eläå näin kuin köyhät.

Otetaan nyt simerkiksi vaikka autolla ajo. Hyvätuloisella on tallissa parkin hyvää autoa, mutta hän haluaa joskus myös ajella huonommalla autolla, ikään kuin huvikseen tai kun tykkää niitä roplailla. Hänellä on siis hankittuna myös parikin huonoa ja vanhaa autoa.

Joskus hän ottaa sitten sellaisen huonon auton käyttöönsä, saattaa mennä asioille tai jopa töihinkin. Oikeastaan se on ihan huvittavaakin ja vitsikästä kun kaverit vitsailee ja heittää huulta hänen ropposestaan.

Joskus auto lakkaa käymästä tai temppuilee, mutta sehän kuuluu asiaan, sen voi ohittaa olankohautuksella, soittaa vaikka taksin ja käskee hinausliikkeen hinata korjaamolle. Tai hyvätuloinen saattaa saada auton joskus itsekin taas toimimaan.

Kun hyvätuloinen on saanut köyhäily-, vitsailu- tai roplailuhetkensä täyttymään onkin mukavaa ottaa taas se hyvä auto sieltä tallista käyttöön.

Vanhat ja huonot autot jäävät taas odottamaan omaa käyttöönottoaikaansa.

Hyvätuloinen toteaa ehkä jollekin kaverilleen, ettei se nyt niin kamalaa ollut huonolla autolla ajaa. Ihan huvittavaahan se oli. Mitä ihmettä ne köyhät aina valittaa kun hänkin, vaikka on hyvätuloinen, tykkää välillä ajella samantasoisilla autoilla mitä köyhilläkin on.

Tuleepa hänelle vielä uusikin idea: Jaahas, täytyypä kirjoittaa vauvapalstalle tästä oivalluksestani. "Hyvätuloinenkin saattaa elää samoin kuin köyhät".

Varmaan köyhät tulevat hyvälle mielelle.

Sen vuoksi köyhän ei pitäisikään verrata itseään hyvätuloisiin. Mä olen Suomen mittakaavassa hyvätuloinen, mutta koska olen ollut myös yksinhuoltaja (lapseni ovat jo aikuisia), ei mulla ole tallissa useita autoja. Ei ole itseasiassa ainoatakaan autoa. Ei ole koskaan ollutkaan. Eikä tule.  Olen tottunut liikkumaan julkisilla. Ihan niillä samoilla busseilla, junilla, metroilla ja raitiovaunuilla, millä köyhätkin menevät. 

Mutta miksi sitten hyvätuloiset voivat verrata omaa elämäänsä köyhän elämään?

Se on loukkaavaa ja vähättelevää. Ikäänkuin köyhän pitäsi se uskoa ja se olisi totta.

Vaikka sinäkin liikut yleisillä ja ei ole aitoa se ei tarkoita, että hyvätuloisena silti elät samanlaista elämää kuin köyhänä.

Auto oli nyt tuossa vain esimerkkinä, kertomani sanoma oli pääasia. Eli jos hyvätuloinen tekee jonkun asian "kuten köyhätkin", oli se nyt mikä tai mitä tahansa, se ei tee hänen elämästään samanlaista kuin köyhän ihmisen elämä on.

Vaikka hän kuinka niin luulee tai köyhille yrittää luulotella.

Emme me köyhät ole tyhmiä. Ymmärrämme kyllä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Köyhyys on sellaista ettei ole mitään odotettavaa ikinä, ei tulevaisuutta. Ei lomia poissa kotoa jossain muualla. Tuntuu ettei mikään koske sinua, uudet ravintolat, teatterinäytökset kun tiedät ettei kuitenkaan ole varaa. Koko elämä on selviytymistä, stressaamista masentuneena. Miettii mikä seuraavaksi hajoaa, puhelin vai kengät tai se vanha tabletti.

Ei se ruoka ole se ongelma, vaan se että on aina vaan kotona, käy kaupassa, mitään muuta ei ole. Yksi kahvilareissu ei tilannetta paranna. Eikä edes halua tehdä mitään, ei vaan ole energiaa. Ja kun tietää että terveys tästä vaan huononee, tekee oikeasti mieli lopettaa kaikki kärsimys.

Mä olen samaa mieltä siitä, että pahin köyhyys on pitkälti mielentila. Ja masennus suurin syy, mikä sen mielentilan aiheuttaa. Suurin osa meistä suomalaisista on ollut köyhiä jonkin aikaa. Nimittäin opiskeluajan. Mutta kun on tiennyt, että se on vain väliaikaista ja tulevaisuudesta on toivoa, se jaksetaan. Jaksetaan käydä ystävien kanssa kesäisin uimarannalla tai puistoissa picniceillä. Jaksetaan etsiä ilmaiset tapahtumat ja osallistua niihin. Moni on myös joutunut luopumaan asioista ihan vain ollessaan äitiyslomalla tai hoitovapaalla. Ei ole voinutkaan mennä ja tulla kuten ennen, koska rahaa on ollut vähemmän. Termari mukaan leikkipuistoon eikä kahvilassakaan ole tarvinnut käydä. Mutta jos valoa ei olekaan tunnelin pässä eikä tule koskaan olemaankaan. köyhyys muuttuu aivan erilaiseksi. 

Minä tiesin että opiskelujen jälkeen loppuu köyhyys. Olin väärässä, siitä se vasta alkoi. En silti alkanut valittaa että tätä se on ikuisesti eikä mitään muuta tule olemaan. Vain saattohoidossa oleva saa valittaa että tästä ei enää nousta. Kaikilla muilla on vielä mahdollisuuksia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Köyhyys on sellaista ettei ole mitään odotettavaa ikinä, ei tulevaisuutta. Ei lomia poissa kotoa jossain muualla. Tuntuu ettei mikään koske sinua, uudet ravintolat, teatterinäytökset kun tiedät ettei kuitenkaan ole varaa. Koko elämä on selviytymistä, stressaamista masentuneena. Miettii mikä seuraavaksi hajoaa, puhelin vai kengät tai se vanha tabletti.

Ei se ruoka ole se ongelma, vaan se että on aina vaan kotona, käy kaupassa, mitään muuta ei ole. Yksi kahvilareissu ei tilannetta paranna. Eikä edes halua tehdä mitään, ei vaan ole energiaa. Ja kun tietää että terveys tästä vaan huononee, tekee oikeasti mieli lopettaa kaikki kärsimys.

Tämä on hyvin sanottu miten itsekin koen köyhänä: tuntuu ettei mikään koske sinua.

Ohitat kaikki maksullisten tapahtumien ilmoitukset, muut tavarat kuin tarjoukset tai laputetut kaupassa, kavereitten kesälomien, matkojen, remonttien, autoon liittyvät, ulos syömään menon jne. jne. suunnitelmat ja puheenaiheet.

Muu elämä on ikäänkuin sinun elämäsi ulkopuolella. Olet ikäänkuin jossain kuplassa.

Muut elävät jossain sen ulkopuolella omaa elämäänsä. Siihen kuuluu ihan eri asioita kun sinun elämääsi. Olet ikäänkuin muukalainen.

Ainoastaan jonkun toisen samassa tilanteessa olevan kanssa voi keskustella omista asioistaan. Ja silloin tuntee kuuluvansa johonkin joukkoon.

Näin on. Muu kuin hintojen nousu ei koske sinua. Miten tahansa yrität kohentaa tilannetta, nousee aina toisaalla seinä pystyyn.

Olen kouluttautunut, (kun sitä aina tarjotaan ratkaisuksi) mutta sairastuin. Mieheni sai vakavan sairaskohtauksen, tulee olo että meidät on varmaan kirottu, niin paljon epäonnea on ollut matkassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nämä köyhyyskeskustelut herättävät minussa aina sen saman ajatuksen:

Tarvitsemme yhteiskuntaluokat takaisin, että ihmiset alkaisivat verrata itseään kaltaisiinsa, eivät niihin joilla sattuu olemaan enemmän.

Kun suomalainen köyhyys enimmäkseen ei ole sitä, että ei olisi ruokaa, vaatetta jne. Ei, se on sitä, että köyhän lapsi ei pääse lintsille eikä saa yhtä hyvä puhelinta kuin neurokirurgin lapsi. Koko kitinä ja ongelma poistuisi, kun köyhä lakkaisi vertaamasta itseään neurokirurgiin ja lastaan tämän lapseen, ja vertaisi samoissa oloissa elävään.

On jotenkin ihan älytöntä ajatella, että ihan kaikilla pitää olla ihan kaikkea samaa. Eihän se luonnossakaan mene niin. Japanilaisessa apinalaumassakin on ne, jotka saavat istua talvella kuumassa lähteessä ja ne, jotka eivät saa. Apina voi taistella itsensä kuumassa lähteessä istujaksi, mutta ei sitä kukaan sinne kutsu.

Suomessa kun on ilmainen koulutus, se taistelu kuumassa lähteessä istujaksi on tehty kuitenkin aika helpoksi.

Entäs sitten ne, jotka sairastumisen takia putoavat istujien joukosta? Sen kanssa sitten vaan eletään ja hyväksytään, että yhteiskuntaluokka muuttui. Ei se ole mikään kiveen hakattu asia. Elämässä tapahtuu koko ajan kaikenlaista, joku rikastuu, joku köyhtyy. Niin kauan kun yhteiskunta huolehtii kaikkien perustarpeista ja esim. terveydenhuollosta, on turha itkeä ja vaatia enempää.

Olen itsekin elänyt viimeiset 10 vuotta yhteiskunnan tulonsiirroilla ja olisin täysin idiootti jos vertailisin itseäni siskooni, joka nai mijonäärin. Olihan se kova paikka kun tajusin etten enää kuuluu siihen menestyneiden uranaisten joukkoon, kun tutut ostivat samaan aikaan isoja omakotitaloja ja uusia autoja.

Mutta näin se meni minun kohdallani ja kusen vain omiin muroihini, jos vertailen koko ajan niihin joilla ei osunut tunkio tuulimyllyyn. Minä elän nyt vähävaraisen elämää ja teen siitä niin hyvää kuin mahdollista.

Sellainen suck it up, buttercup -asenne on joskus kuulkaa tosi terveellinen.

Tämä taisi tulla Kokoomuksen puoluetoimistosta. :)

No tuskinpa vain. Eiköhän jokainen normaalijärkinen ihminen tajua, että jos välttämättä haluaa verrata itseään johonkin toiseen, kannattaa verrata sellaiseen, joka on samanlaisessa tilanteessa. Jollain tässä maailmassa on aina asiat paremmin kuin itsellä on. Ja samoin huonommin. 

Suuri osa suomalaisista ei sitten ole normaalijärkisiä. Vähintään Kardashianin elintaso kuuluu kaikille.

Suomessa tuloerot ovat pieniä ja tästä syystä se tuillaeläjä ei ole juurikaan huonomassa asemassa kuin se joka joutuu pienestä palkastaan maksamaan kaiken itse. Sitten kun siirrytään johonkin 3000 e/ kk palkkoihin, progressio alkaa leikata tehokkaasti sitä omaan käyttöön jäävää rahaa.

Suomessa tuloerot ovat pieniä ja hyvä niin. Eroja kuitenkin on ja hyvä niin.

Mutta nämä puheet siitä, että köyhät havittelisivat jotain miljonäärien tai edes keskiluokkaisten elämää, on ihan höpöhöpöä, jos siis yhtään laajemmassa mittakaavassa puhutaan. Poikkeuksia on tietysti aina.

Tässä on jotain outoa harhaisuutta tai jokin sokea piste ilmeisesti joillain. Ihmettelen aina tätä näissä keskusteluissa.

Ei se ole mitään harhaisuutta. On ihan tavallista, että lapsi haluaisi samoja leluja, joita kaverillakin on. Mutta jos lapsen äiti on pienituloinen yh ja kaverin vanhemmat suurituloisia, tietenkään lapsi ei voi saada haluamaansa. Kuitenkin se yh-äiti toivoisi voivansa ostaa lapselleen saman kuin kaverillakin on. Pahimmassa tapauksessa vielä tuntee syyllisyyttä tai huonoa omaatuntoa, kun ei voi. Tilanne vielä kärjistyy, kun lapsi tulee teini-ikään. Lelujen sijasta lapsi haluaisi samanlaisia vaatteita, puhelimia, harrastuksia ja huvituksia kuin kavereillakin on. Haluaisi kavereiden kanssa leffaan tai kahvilaan, mutta koska äidillä ei ole varaa sellaiseen, ei voi lähteä muiden mukaan. Tästä on lapsiasiainvaltuutettukin puhunut jo vuosia sitten. Lapset ja ennen kaikkea nuoret kokevat osattomuutta, kun eivät voi osallistua muiden mukana erilaisiin asioihin. 

Joo, oli ehkä moka jättää lapset huomiotta tässä, ajattelin lähnnä kaltaisiani yksinasuvia köyhiä, joita lähinnä tunnen (ja jonkun pariskunnan). Mutta eipä tuo viestin kirjoittaja, jolle vastasin tainnut lapsiin viitata hänkään.

Lasten ei tietenkään pitäisi joutua kärsimään vanhempien köyhyydestä. En tarkoita, että pitäisi olla kaikki mahdolliset lelut, vehkeet ja härpäkkeet mitä "kaikilla muillakin", mutta ei sen köyhyyden pitäisi olla mitenkään silmiinpistäväkään. Varmaan kaikki tietävät, että ulkopuolisuus, osattomuus ja häpeä voivat olla hyvin traumaattisia kokemuksia. Riippuu tietysti siitäkin, miten paljon muita köyhiä on kavereina, samalla luokalla tai koulussa jne.

Eli kun lapsista on kyse, niin köyhillä vanhemmilla on mielestäni oikeutta jotain vaatiakin.

Mitään velvollisuuksia niillä köyhillä vanhemmilla ei mielestäsi kuitenkaan ole?

Totta kai on, niin kuin kaikilla muillakin vanhemmilla. Outo kysymys.

(Tiedän kyllä, mitä ajat takaa, mutta en lähde sun trollailuihin mukaan sen enempää.)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Köyhyys on sellaista ettei ole mitään odotettavaa ikinä, ei tulevaisuutta. Ei lomia poissa kotoa jossain muualla. Tuntuu ettei mikään koske sinua, uudet ravintolat, teatterinäytökset kun tiedät ettei kuitenkaan ole varaa. Koko elämä on selviytymistä, stressaamista masentuneena. Miettii mikä seuraavaksi hajoaa, puhelin vai kengät tai se vanha tabletti.

Ei se ruoka ole se ongelma, vaan se että on aina vaan kotona, käy kaupassa, mitään muuta ei ole. Yksi kahvilareissu ei tilannetta paranna. Eikä edes halua tehdä mitään, ei vaan ole energiaa. Ja kun tietää että terveys tästä vaan huononee, tekee oikeasti mieli lopettaa kaikki kärsimys.

On siinä syy lopettaa kaikki "kärsimys" kun ei ole edes upouutta puhelinta ja tablettia, vanhoihin pitää tyytyä. Eikä mikään "yksi kahvilareissu" ole tarpeeksi hieno vaan satasen ravintolailta tarvitaan, muuten ei kannata elää...

Olipas taas suuremmoinen oivallus, ellen sanoisi aivopieru.

Pitää oikein taputtaa " klap, klap klap". Saitpas sanottua, taputahan itseäsi olalle. Noin sitä pitää...kunnon kaveri.

Tuli varmaan hyvä mieli nyt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun moni hyvätuloinen kertoo, että hänkin tekee niin tai hänkin eläå näin kuin köyhät.

Otetaan nyt simerkiksi vaikka autolla ajo. Hyvätuloisella on tallissa parkin hyvää autoa, mutta hän haluaa joskus myös ajella huonommalla autolla, ikään kuin huvikseen tai kun tykkää niitä roplailla. Hänellä on siis hankittuna myös parikin huonoa ja vanhaa autoa.

Joskus hän ottaa sitten sellaisen huonon auton käyttöönsä, saattaa mennä asioille tai jopa töihinkin. Oikeastaan se on ihan huvittavaakin ja vitsikästä kun kaverit vitsailee ja heittää huulta hänen ropposestaan.

Joskus auto lakkaa käymästä tai temppuilee, mutta sehän kuuluu asiaan, sen voi ohittaa olankohautuksella, soittaa vaikka taksin ja käskee hinausliikkeen hinata korjaamolle. Tai hyvätuloinen saattaa saada auton joskus itsekin taas toimimaan.

Kun hyvätuloinen on saanut köyhäily-, vitsailu- tai roplailuhetkensä täyttymään onkin mukavaa ottaa taas se hyvä auto sieltä tallista käyttöön.

Vanhat ja huonot autot jäävät taas odottamaan omaa käyttöönottoaikaansa.

Hyvätuloinen toteaa ehkä jollekin kaverilleen, ettei se nyt niin kamalaa ollut huonolla autolla ajaa. Ihan huvittavaahan se oli. Mitä ihmettä ne köyhät aina valittaa kun hänkin, vaikka on hyvätuloinen, tykkää välillä ajella samantasoisilla autoilla mitä köyhilläkin on.

Tuleepa hänelle vielä uusikin idea: Jaahas, täytyypä kirjoittaa vauvapalstalle tästä oivalluksestani. "Hyvätuloinenkin saattaa elää samoin kuin köyhät".

Varmaan köyhät tulevat hyvälle mielelle.

Sen vuoksi köyhän ei pitäisikään verrata itseään hyvätuloisiin. Mä olen Suomen mittakaavassa hyvätuloinen, mutta koska olen ollut myös yksinhuoltaja (lapseni ovat jo aikuisia), ei mulla ole tallissa useita autoja. Ei ole itseasiassa ainoatakaan autoa. Ei ole koskaan ollutkaan. Eikä tule.  Olen tottunut liikkumaan julkisilla. Ihan niillä samoilla busseilla, junilla, metroilla ja raitiovaunuilla, millä köyhätkin menevät. 

Mutta miksi sitten hyvätuloiset voivat verrata omaa elämäänsä köyhän elämään?

Se on loukkaavaa ja vähättelevää. Ikäänkuin köyhän pitäsi se uskoa ja se olisi totta.

Vaikka sinäkin liikut yleisillä ja ei ole aitoa se ei tarkoita, että hyvätuloisena silti elät samanlaista elämää kuin köyhänä.

Auto oli nyt tuossa vain esimerkkinä, kertomani sanoma oli pääasia. Eli jos hyvätuloinen tekee jonkun asian "kuten köyhätkin", oli se nyt mikä tai mitä tahansa, se ei tee hänen elämästään samanlaista kuin köyhän ihmisen elämä on.

Vaikka hän kuinka niin luulee tai köyhille yrittää luulotella.

Emme me köyhät ole tyhmiä. Ymmärrämme kyllä.

Eivät he vertaakaan vaan koittavat kertoa köyhille, että hyvätuloisten arki on varsin pitkälti samanlaista kuin köyhien elämäkin. Poislukien se kaikista tärkein eli hyvätuloisen ei tarvitse miettiä, mistä rahat ruokaan ja laskuihin. Suomessa hyvätuloistenkin ( eli 4000-7000  €/kk tienaavien) tuloista melko suuri osa menee asumiseen ja se summa, jolla voi käydä ravintoloissa, konserteissa, ulkomailla jne on rajallinen. Suurituloiset on sitten eri asia. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Köyhyys on sellaista ettei ole mitään odotettavaa ikinä, ei tulevaisuutta. Ei lomia poissa kotoa jossain muualla. Tuntuu ettei mikään koske sinua, uudet ravintolat, teatterinäytökset kun tiedät ettei kuitenkaan ole varaa. Koko elämä on selviytymistä, stressaamista masentuneena. Miettii mikä seuraavaksi hajoaa, puhelin vai kengät tai se vanha tabletti.

Ei se ruoka ole se ongelma, vaan se että on aina vaan kotona, käy kaupassa, mitään muuta ei ole. Yksi kahvilareissu ei tilannetta paranna. Eikä edes halua tehdä mitään, ei vaan ole energiaa. Ja kun tietää että terveys tästä vaan huononee, tekee oikeasti mieli lopettaa kaikki kärsimys.

Suuri osa hyväosaisistakin elää noin. Käy töissä, kaupassa ja on kotona. Harrastaa tavallisia halpoja juttuja, pelailee tietokoneella jne.

Miksi kä tuosta tekee erityisen toivotonta. Jokainen voi kouluttautumalla ja hakeutumalka töihin parantaa tilannettaan.

Ilmeisesti suuri osa hyvätuloisistakin on sitten erittäin tylsiä ihmisiä? Tai sitten työ on poikkeuksellisen mielenkiintoista ja vaihtelevaa niin että vapaalla ei juuri mielenkiintoa itsensä toteuttamiseen ole?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Köyhyys on sellaista ettei ole mitään odotettavaa ikinä, ei tulevaisuutta. Ei lomia poissa kotoa jossain muualla. Tuntuu ettei mikään koske sinua, uudet ravintolat, teatterinäytökset kun tiedät ettei kuitenkaan ole varaa. Koko elämä on selviytymistä, stressaamista masentuneena. Miettii mikä seuraavaksi hajoaa, puhelin vai kengät tai se vanha tabletti.

Ei se ruoka ole se ongelma, vaan se että on aina vaan kotona, käy kaupassa, mitään muuta ei ole. Yksi kahvilareissu ei tilannetta paranna. Eikä edes halua tehdä mitään, ei vaan ole energiaa. Ja kun tietää että terveys tästä vaan huononee, tekee oikeasti mieli lopettaa kaikki kärsimys.

Suuri osa hyväosaisistakin elää noin. Käy töissä, kaupassa ja on kotona. Harrastaa tavallisia halpoja juttuja, pelailee tietokoneella jne.

Miksi kä tuosta tekee erityisen toivotonta. Jokainen voi kouluttautumalla ja hakeutumalka töihin parantaa tilannettaan.

Ilmeisesti suuri osa hyvätuloisistakin on sitten erittäin tylsiä ihmisiä? Tai sitten työ on poikkeuksellisen mielenkiintoista ja vaihtelevaa niin että vapaalla ei juuri mielenkiintoa itsensä toteuttamiseen ole?

Ohis...olen Suomen mittakaavassa hyvätuloinen. Palkkani on 6916€/kk. Siitä kun ottaa verot pois, jää toki ihan kiva summa käyttöön. Mutta kun siitä maksaa ensin asuntolainen, yhtiövastikkeen, sähkölaskun ja  netin&puhelimen, ei loppusumma tunnukaan enää niin huikealta verrattuna bruttopalkkaani. Joku puhui kahdesta autosta autotallissa. Ei mun tuloillani osteta omakotitaloa, jossa on autotalli, pääkaupunkiseudulta. Tai jos saisinkin sellaista varten asuntolainan, ei takuulla olisi varaa ostaa autoa. Tai ehkä joku vanha ritsa, mutta ei mitään uutta ja hienoa autoa. Eikä varsinkaan kahta. 

En tiedä, olenko tylsä ihminen, mutta mun on muiden kulujeni lisäksi myös pistettävä rahaa säästöön, koska on oltava rahaa itse tehtävään remontointiin (esim tapetointi, keittiöremontti yms), uuden pakastimen, hellan tai jääkaapin ostamiseen jne. Ja lisäksi joka kuukausi laitettava rahaa sijoituksiin, jotta on sitten millä maksan putkiremontin, kun sellainen tähän taloyhtiöön jonain päivänä tulee. 

Tunnen paljon itseni kaltaisia hyvätuloisia, jotka ilmeisesti sun mielestäsi ovat tylsiä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun moni hyvätuloinen kertoo, että hänkin tekee niin tai hänkin eläå näin kuin köyhät.

Otetaan nyt simerkiksi vaikka autolla ajo. Hyvätuloisella on tallissa parkin hyvää autoa, mutta hän haluaa joskus myös ajella huonommalla autolla, ikään kuin huvikseen tai kun tykkää niitä roplailla. Hänellä on siis hankittuna myös parikin huonoa ja vanhaa autoa.

Joskus hän ottaa sitten sellaisen huonon auton käyttöönsä, saattaa mennä asioille tai jopa töihinkin. Oikeastaan se on ihan huvittavaakin ja vitsikästä kun kaverit vitsailee ja heittää huulta hänen ropposestaan.

Joskus auto lakkaa käymästä tai temppuilee, mutta sehän kuuluu asiaan, sen voi ohittaa olankohautuksella, soittaa vaikka taksin ja käskee hinausliikkeen hinata korjaamolle. Tai hyvätuloinen saattaa saada auton joskus itsekin taas toimimaan.

Kun hyvätuloinen on saanut köyhäily-, vitsailu- tai roplailuhetkensä täyttymään onkin mukavaa ottaa taas se hyvä auto sieltä tallista käyttöön.

Vanhat ja huonot autot jäävät taas odottamaan omaa käyttöönottoaikaansa.

Hyvätuloinen toteaa ehkä jollekin kaverilleen, ettei se nyt niin kamalaa ollut huonolla autolla ajaa. Ihan huvittavaahan se oli. Mitä ihmettä ne köyhät aina valittaa kun hänkin, vaikka on hyvätuloinen, tykkää välillä ajella samantasoisilla autoilla mitä köyhilläkin on.

Tuleepa hänelle vielä uusikin idea: Jaahas, täytyypä kirjoittaa vauvapalstalle tästä oivalluksestani. "Hyvätuloinenkin saattaa elää samoin kuin köyhät".

Varmaan köyhät tulevat hyvälle mielelle.

Sen vuoksi köyhän ei pitäisikään verrata itseään hyvätuloisiin. Mä olen Suomen mittakaavassa hyvätuloinen, mutta koska olen ollut myös yksinhuoltaja (lapseni ovat jo aikuisia), ei mulla ole tallissa useita autoja. Ei ole itseasiassa ainoatakaan autoa. Ei ole koskaan ollutkaan. Eikä tule.  Olen tottunut liikkumaan julkisilla. Ihan niillä samoilla busseilla, junilla, metroilla ja raitiovaunuilla, millä köyhätkin menevät. 

Mutta miksi sitten hyvätuloiset voivat verrata omaa elämäänsä köyhän elämään?

Se on loukkaavaa ja vähättelevää. Ikäänkuin köyhän pitäsi se uskoa ja se olisi totta.

Vaikka sinäkin liikut yleisillä ja ei ole aitoa se ei tarkoita, että hyvätuloisena silti elät samanlaista elämää kuin köyhänä.

Auto oli nyt tuossa vain esimerkkinä, kertomani sanoma oli pääasia. Eli jos hyvätuloinen tekee jonkun asian "kuten köyhätkin", oli se nyt mikä tai mitä tahansa, se ei tee hänen elämästään samanlaista kuin köyhän ihmisen elämä on.

Vaikka hän kuinka niin luulee tai köyhille yrittää luulotella.

Emme me köyhät ole tyhmiä. Ymmärrämme kyllä.

Eivät he vertaakaan vaan koittavat kertoa köyhille, että hyvätuloisten arki on varsin pitkälti samanlaista kuin köyhien elämäkin. Poislukien se kaikista tärkein eli hyvätuloisen ei tarvitse miettiä, mistä rahat ruokaan ja laskuihin. Suomessa hyvätuloistenkin ( eli 4000-7000  €/kk tienaavien) tuloista melko suuri osa menee asumiseen ja se summa, jolla voi käydä ravintoloissa, konserteissa, ulkomailla jne on rajallinen. Suurituloiset on sitten eri asia. 

Niin, ja köyhät yrittävät kertoa hyvätuloisille, että heidän elämänsä ei ole samanlaista. Vaikka se arki olisi aika pitkälle samanlaista.

"Poislukien se kaikista tärkein, eli hyvätuloisten ei tarvitse miettiä, mistä rahat ruokaan ja laskuihin".

Eikö tämä ole juuri hyvin suuri osa sitä tavallista arkea, josta juuri puhuit?

Kun tämä köyhien elämästä puuttuu puuttuu hyvin suuri osa myös muuta arkeen liittyvää.

Kukaan hyvätuloinen ei ole ottanut esiin tai kertonut käsittävänsä asioiden henkistä puolta. Ettekö käsitä, että hyvätuloisen ja köyhän arki on hyvin paljon erilaista henkisesti?

Ei se pelkästään kerro tilanteesta, että katsellaanhan me molemmat iltaisin telkkaria ja mennään nukkumaan.

Niin katsellaan ja mennään.

Köyhän ajatukset vain harhailevat siinä miten maksaa laskut, asuminen ym. Hyväosaisen ei tarvitse sillä päätään vaivata. Siinä on jo pelkästään iso ero.

Köyhällä on lisäksi ihan kaikki muut elämään liittyvät murheet: sauiraudet, omaisten huolehtiminen, lapsiin liittyvät asiat jne.

Ei köyhyys ole mikään suoja niiltä.

Köyhällä on ihan samat elämän huolenaiheet kuin hyätuloisellakin. Toimeentulon ja oman selviytymisen murehtimisen lisäksi.