Vieraat, jotka eivät kutsuilla syö mitään

Minulla on hyvin veemäinen suolistosairaus ja minun on tiedettävä kaikesta mitä suuhuni pistän aivan kaikki. Jos paakelssien valmistusaineessa on lisäaine joka ei minulle sovi, paskannan ja oksennan viikkokausia eivätkä ne kivutkaan niin mukavia ole. Tämä ei kuitenkaan ole aihe josta haluaisin keskustella sanallakaan missään, saati juhlatilaisuuden aikana, joten minä en vain ota.

Syön kohteliaisuudesta aina vähintään pienen palan kakkua tai yhden pikkuleivän tai keksin. Ei minulle maistu oikein mikään varsinaisten aterioiden välillä.

Voi olla allergioita tai diabetes mutta ei ole halunnut tehdä itsestään numeroa kertomalla, että tarvitsee erikoistarjoilua.

Minulla on kutsuttavien joukossa aina eräs, jolle ei sovi oikein mikään. Ei käy mikään missä on gluteenia (ei ole keliakia). Muita mausteita ei saa käyttää kuin mustapippuria ja suolaa. Ei siis edes valkosipulia tai mitään sipulia ylipäätään.  Osa yrteistä käy. Salaatista voi syödä salaattia ja marjoja ja avokadoa, ei esim kurkkua ja tomaattia saati paprikaa. Hän laittaa ruokakuvia someensa joskus, ja siinä on naudan pippuripihvi uuniperunoilla. 

On varmasti todella ikävää olla niin herkkä kaikelle ettei pysty syömään juuri mitään.

Vierailija kirjoitti:

Minä en juuri koskaan missään syö, olen usein syönyt jo jotain pientä ja pärjään sillä. Usein tuputetaan ottamaan ties mitä. Ei ole nälkä eikä huvita. Mikä siinä on ongelma.

Epäkohteliasta.

Vierailija kirjoitti:

Minä inhoan kaikkea makeaa, kakkuja, pullia, keksejä, karkkeja ym. Mutta olen huomannut, että maailmassa on helmpompi kieltäytyä alkoholista kuin sokerista, joten otan aina kaikkea tarjottua.

MUTTA jätän ne vaivihkaa syömättä. Ihmiset ovat äärimmäisen onnellisia kun otat lautasellesi jotakin, ja katsot heitä hymyillen. Ja kun muut syövät, närpit palasen ja huomaamatta taittelet servetin siihen päälle. 

Check. Ongelma ratkaistu.

En enää kuuntele niitä OTAOTAOTAOTAOTAOTAOTAOTA, ihanaa kakkua, OTAOTAOTAOTAOTAOTA.

En ota. Tai siis otan ja jätän syömättä.

Ruoan tyrkyttäjät ovat ihan vihoviimeistä sakkia. No miksi et ota, et sinä siitä liho, no mitä minä sinulle antaisin, odota minä käyn katsomassa mitä tuolla kaapissa vielä on. Ei, ei, ei, ei. Joskus tekisi mieli jo huutaa ja olen lopulta jo katsonut vakavasti silmiin ja korottanut ääntä, että EN OTA MITÄÄN.

Voi elmän kevät! Että muka ei-nälkäisenä pitäisi pakosta jotain syödä kohteliaisuussyistä tai siirtää omia ruoka-aikojaan kutsujen tarjoilun takia?

🤣🤣🤣

Vierailija kirjoitti:

Voi elmän kevät! Että muka ei-nälkäisenä pitäisi pakosta jotain syödä kohteliaisuussyistä tai siirtää omia ruoka-aikojaan kutsujen tarjoilun takia?

🤣🤣🤣

Hanhiakin lihotetaan pakkosyöttämällä tratin kanssa, mikä sitten aiheuttaa niille rasvamaksan. Sitä maksaa sitten suurherkkuna jotkut syö. Mutta pointti on siis siinä pakkosyömisessä: se on siis epäterveellistä! Joten lakatkaa tunkemasta väkisin ruokaa niille, joilla ei ole ruokahalua. Niin ihmisille kuin eläimillekin. Ja keskittykää ruokkimaan niitä, joilla on nälkä. Niitä on paljon.

Minulla on keliakia. Jos kutsu tulee ajoissa, ilmoitan aina ruokarajoitteeni. Silti aina vähän joudun arvioimaan uskaltaako syödä. Jos leipomukset on tehty itse, arvioin aina tekijän keliakiatietämystä, että uskallanko silti syödä. Jos saan vahingossa gluteenia, oksennan ja paskon parin tunnin päästä kaikki ulos rajusti. Eli aina en uskalla silti syödä vaikka haluaisin. Jos ne on tehty ammattilaisella tai tiedän, että tekijä tietää kuinka tarkka pitää olla, sitten syön riemulla. Mutta aina muka kuitenkin otan ja syötätän salaa miehelle koska mun mielestä on epäkohteliasta olla ottamatta.

Joskus olen menny ylppäreihin sellaisella parin, kolmen vrk:n varoajalla. Eli esimerkiksi naapuri on huikannut, että meidän simopekan ylppärit on, tulkaa käymään. Niin lyhyellä ajalla en jaksa alkaa keliakiastani tekemään numeroa vaan menen juhlaanj a jos siellä on gluteenitonta tarjolla, otan sitä. Jos ei, otan silti ja vaivihkaa taas laitan miehen lautaselle.  

Anoppi ja appi on sellaisia, että kun ne tulevat kylään, tai vaikka lastenvahdiksi moneksi tunniksi, he tuovat aina omat eväät ja ruuat. Ja mun mielestä se on töykeää. He tekevät sen vaikka aina ilmoitetaan, että täällä on lämmin ruoka xx ja yy, ja teille riittää myös. Ja ruuat on siis ihan samoja mitä itsekin syövät. Tulevat litran maitopurkin kanssa, omien mikroeväiden ynm kanssa. Minulla on se periaate että jos joku tulee vahtimaan meidän lapsia, ruoka ja muut kuuluu siihen, että ne tarjotaan. Tulee just semmoinen olo, että pitävät meidän ruokia tiloja niin epähygienisinä etteivät voi koskea pitkällä tikullakaan.

Itse taas tulen sellaisesta perhekulttuurista, että jos vieraisille mennään, tarjoomuksia vähintään maistetaan ellei ole jotain terveydellistä syytä olla maistamatta. Minulle on opetettu, että on  epäkohteliasta kieltäytyä. Varsinkin isäni puolen suvussa se on suorastaan ihan ennenkuulumattoman töykeää. 

Tällaisena vieraana, joka ei ottanut mitään, vähän osviittaa: saatiin kutsu miehen kaukaisen sukulaistytön lakkiaisiin, mitä vähän ihmeteltiin, mutta mentävähän oli. Lahjatoiveena raha, mikä toteutettiin. Perhe on hyvin toimeentuleva, kun heidän elämäänsä ollaan välillä suomen kautta seurailtu ja vanhempien ammattien kautta tiedossa kyllä. Tarjolla oli kaupan halvin eineskärkkäri, pari lajia halvimpia kaupan keksejä ja vohveleita, viipaloitu vaniljatiiliskivijätski ja yhden pellillisen kinkkupiirakkaa olivat jaksaneet meitä varten tehdä. Juhlajuomaksi tarjosivat kupla että sodastremista ja sumpit. Oltiin ihan omassa kattauksessa me, joten siis meihin ei ilmeisesti oltu jaksettu oikein panostaa. Oli kyllä niin pöyristynyt olo, kun uhrattiin siihen peehen nätti päivä matkoineen ja laittautumiseen ja itse juhlakalu mökötti huoneessaan käytännössä koko sen ajan. Ei pal tehnyt mieli syödä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen 160cm istumatyötä tekevä keski-ikäinen nainen. Päivän kaloritarve täyttää ihan käsittämättömän nopeasti ilman herkun herkkua. Jatkuvasti pitäisi olla liikkumassa, että paino pysyisi siinä missä haluankin eli selvästi normaalipainossa. Joudun jatkuvasti luopumaan mieliteoistani, koska aika ja energia eikä suoraan sanottuna motivaatiokaan riitä siihen määrään liikuntaa, mitä päivittäinen herkuttelu vaatisi. Viikottaisen herkuttelun tämä yhtälö sen sijaan kestää.

Joten olen pahoillani, jos sinun paakkelsi ei ole se unelmieni herkkupala, jolla haluan täyttää sen yhden viikottaisen herkkukiintiöni tai vaihtoehtoisesti juosta ylimääräisen lenkin sen vuoksi. Jos tarjoomuksesi sattuu olemaan jotain, mikä on himoruokaani esim etanat aurajuustolla ja lasi valkoviiniä, niin kaupat tuli. Mutta koskaan se ei ole juustokakku tai pulla. 

Haluaisin olla pahoittamatta kenenkään mieltä, mutta en suostu juoksemaan ylimääräisiä lenkkejä sen vuoksi, että jonkun aikuisen ihmisen itsetunto on kiinni minun syömisistä tai syömättä jättämisistä. Itselle ei tulisi mieleenkään pahoittaa mieltäni, jos mun vieras ottaa vain kahvin.

Voin vakuuttaa, että kun kerrot kaikille, että tykkäisit vieraillessasi saada kahvileivän sijaan etanoita ja valkoviiniä, niin kukaan ei kutsu sinua luokseen kyläilemään.

Ei tule kiusallisia tilanteita eikä kyselyjä pelkästä kahvistasi. Ei edes siitä.

Kenenkään itsetunto ei kärsi sinun syömisistäsi, älä kuvittele ihan liikoja.

Onko tämä provoilua vai voiko joku olla oikeasti näin tyhmä?

Ihmettelen, kuinka kukaan viitsii nykyään kutsua vierailijoita kotiinsa. On kaikenlaista allergiaa, syömishäiriötä ja sitten vielä nämä kaikkea inhoavat terveystarkastajat. Hohhoijaa. Sekin vähän ihmetyttää että eikö nämä tunne riittävän hyvin tuttaviaan, jotta tietäisivät jo etukäteen, että tuota nenännyrpistäjää ei nyt kannata ainakaan kutsua.

Ja kun mainitset terveydellisen syyn niin sitten alkaa se Voitsävähänmaistaa ja Eipieniannosmitääntee ja Eiseniintarkkaavoiolla. Se saakelin tuputtaminen vasta epäkohteliasta onkin. Ja miksi edes pitäisi nakertaa jotain muruja keksinreunasta kun ei sitä kuitenkaan voi kokonaan syödä? Jostain kumman syystä minulla on aina muuta menoa kun tulee kutsuja nöihin tuputus- ja puputusjuhliin.

Ihmettelen, kuinka kukaan viitsii nykyään kutsua vierailijoita kotiinsa. On kaikenlaista allergiaa, syömishäiriötä ja sitten vielä nämä kaikkea inhoavat terveystarkastajat. Hohhoijaa. Sekin vähän ihmetyttää että eikö nämä tunne riittävän hyvin tuttaviaan, jotta tietäisivät jo etukäteen, että tuota nenännyrpistäjää ei nyt kannata ainakaan kutsua.

En syö juhlissa mitään ettei sitten tarvitse jälkikäteen juoruta että se otti niin ja niin ison palan kakkua ja kolme keksiä. Vaikka ottaisi kakkua ihan pienen siivun niin jälkeenpäin olen kuullut että kamala mikä rohmuaja olen. Niinpä juon vain yhden kupin kahvia ja se on siinä. Jos siis ylipäänsä edes menen mihinkään juhliin.

Vierailija kirjoitti:

Ihmettelen, kuinka kukaan viitsii nykyään kutsua vierailijoita kotiinsa. On kaikenlaista allergiaa, syömishäiriötä ja sitten vielä nämä kaikkea inhoavat terveystarkastajat. Hohhoijaa. Sekin vähän ihmetyttää että eikö nämä tunne riittävän hyvin tuttaviaan, jotta tietäisivät jo etukäteen, että tuota nenännyrpistäjää ei nyt kannata ainakaan kutsua.

Toivon, ettei sinun koskaan tarvitse lakata ihmettelemästä. Minun ruoka-aineallergiani puhkesivat vasta päälle nelikymppisenä.

Jos on jotain kaupan keksejä on tarjolla, niin yhden otan, ehkä kaksi. Kakut ällöttää yli kaiken, kermasokerirasvamössöä, jota kahvin kanssa kun palan syö niin saa pelätä tuleeko kakat housuun kun menee maha välittömästi sekaisin ja tulee niin etova olo muutenkin. Ja voileipäkakut, hyi hel***ti mitä oksennusta! Yököttää jo kun ajatteleekin. Eli, maistettu on kyllä, moneen kertaan. Ei kiitos enää.

Vierailija kirjoitti:

Voi olla allergioita tai diabetes mutta ei ole halunnut tehdä itsestään numeroa kertomalla, että tarvitsee erikoistarjoilua.

Tämä juuri! Itselläni on tyypin 1 diabetes ja lisäksi joukko erinäisiä allergioita. Vuosien saatossa olen oppinut että on vaan kaikille mukavampaa että huolehdin itse syömiseni ennen juhlia ja niiden jälkeen kun että aletaan juhlissa sitten kertaamaan mitä missäkin on ja kuinkahan paljon sokeria jonkun jutun leipomisessa on käytetty.

Lisäksi joka kerta kun osoittautuu että jos en voi syödä jonkun vaivalla tekemiä tarjoamisia niin heitä harmittaa. Näköjään harmittaa myös jos en ala kertomaan rajoitteistani enkä syö mitään. Kahvia tosin juon aina.

En pidä leivonnaisista.

Pelkkiä leivonnaisia tarjoavat ovat juuttuneet historiaan. Maailma on muuttunut.

En halua vehnäjauhoja, rypsiöljyä ja sokeria kehooni.

Kofeiini on myös myrkky kuten alkoholi.

Jotain kofeiinitontakin olisi sopivaa olla.

Nimimerkki

Miksi myrkkyjuhlat kun kaikkea ihanaakin olisi

Toisaalta ymmärrän että vieraille on kohteliasta jotain tarjota ja juhlat erikseen, mutta onko se kahvipöytä oltava joku pakollinen suuri numero aina. Tai ihan kiva jos on jotain tarjolla, mutta itse ilahtuisin ihan vain vaikka jostain siemennäkkäreistä ja viinirypäleistä, kasviksista dipin kanssa tms joita voisi vähän ottaa. Itse en juuri pidä makeista leipomuksista (vain joistain) tai jostain rasvaisista lehtitaikinajutuista, niin miksi pitäisi syödä jotain epäterveellistä josta ei edes pidä? Veikkaan että useampi söisi jotain jos tarjolla olisi jotain terveellistä. Toki joskus on vaan pakko se keksi tai jotain ottaa näön vuoksi ja ettei loukkaannuta.