Vieraat, jotka eivät kutsuilla syö mitään
Onko teidän mielestä epäkohteliasta, jos kutsuvieras ei juhlissa syö mitään? Eilen oli lapsen syntymäpäivillä pari vierasta, jotka eivät maistaneet mitään. En nyt loukkaanut siitä heille, mutta itsestäni tuntuu ikävältä, kun itse on leiponut kakkuja ja hankkinut muuta tarjottavaa. Ja kyseessä ei siis lapset vaan ihan aikuisvieraat.
Tietenkään ei tarvitse santsata eikä jokaista sorttia tarvitse maistaa, mutta itse ainakin miellän hyvän tavan mukaiseksi, että kutsuilla tai arkenakin kylässä edes jotakin otetaan.
Kommentit (906)
Olen 160cm istumatyötä tekevä keski-ikäinen nainen. Päivän kaloritarve täyttää ihan käsittämättömän nopeasti ilman herkun herkkua. Jatkuvasti pitäisi olla liikkumassa, että paino pysyisi siinä missä haluankin eli selvästi normaalipainossa. Joudun jatkuvasti luopumaan mieliteoistani, koska aika ja energia eikä suoraan sanottuna motivaatiokaan riitä siihen määrään liikuntaa, mitä päivittäinen herkuttelu vaatisi. Viikottaisen herkuttelun tämä yhtälö sen sijaan kestää.
Joten olen pahoillani, jos sinun paakkelsi ei ole se unelmieni herkkupala, jolla haluan täyttää sen yhden viikottaisen herkkukiintiöni tai vaihtoehtoisesti juosta ylimääräisen lenkin sen vuoksi. Jos tarjoomuksesi sattuu olemaan jotain, mikä on himoruokaani esim etanat aurajuustolla ja lasi valkoviiniä, niin kaupat tuli. Mutta koskaan se ei ole juustokakku tai pulla.
Haluaisin olla pahoittamatta kenenkään mieltä, mutta en suostu juoksemaan ylimääräisiä lenkkejä sen vuoksi, että jonkun aikuisen ihmisen itsetunto on kiinni minun syömisistä tai syömättä jättämisistä. Itselle ei tulisi mieleenkään pahoittaa mieltäni, jos mun vieras ottaa vain kahvin.
Oi rakkaat emännät. On hienoa että laitatte pöydän koreaksi, mutta antakaa meille valinnan vapaus.
Älkää kysykö miksei, tai ota ota ota.
Tiedän melkein yhtä hyvin kuin lääkärini mitä minun ei kannata syödä.
Jätän minulle vaaralliset pois, ja sillä selvä.
En halua kertoa, tuosta alan röyhtäilee tai piereksimään melkein heti.
tuosta saan suolisolmun, en halua nenä-vatsa letkua kolmeksi päiväksi ja koko ajan pelokas leikkauksesta.
Ei ei ja vielä kerran ei. Kaikille herne-maissi-paprika-tomaatti salaatti ei ole terveellinen.
En muista sinua lämmöllä kun oksennan päivystyksessä nenä-vatsaletkun samalla tukkiessa ruokatorveani.
Ei ei ei
Mmmm. Tarjolla lapsien itsetekemiä tai lasten kanssa tehtyjä herkkuja. Ei kai se haittaa, jos vähän nenää kaivettu tehdessä tai aivastettu niihin? Tai muuta yhtä ruokahalua herättävää.
Tai Oho, vähän on maisteltu sieltä täältä, vähän vaan sormin. Tiedättehän lapset hehe.
En minäkään pistä suuhuni mitä tahansa jotain jonkun yksinhuoltajan epätoivoista sörsseliä tai tekelettä. Minua ei voi pakottaa syömään epäturvallisia "ruokia".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
toiset vähän arvioivat paikan ja henkilön mukaan, kannattaako siellä syödä mitään vai onko vaikka hetken mieluummin nälissään
Voi olla että joku on täysin allerginen kakuissa yms käytettäville aineille,tai diabeetikko. Ei vain tee numeroa asiasta ,jos ei pysty nauttimaan tarjottavista . Nirppanokkien kannattaisi pysyä kotonaan,jos ei ole käytöstapoja. Itse otan juhlissa tarjottuja herkkuja ja kiitän,kehun vielä jos joku kakku tms oli erikoisen hyvää.
On monesti ilahtunut täysin ihminen,joka on ikänsä toisia passannut,eikä ole kiitoksen sanaa koskaan kuullut. Eräälle emännälle sanoin työtehtävissä siellä ollessani että olet tavattoman hyvä kokki,ilahtui suuresti. Häneltä opin,että pikkuisen suolaa marjakiisseliin ottaa siitä paremmin maut esiin. Kastikkeensa myös oli sanoinkuvaamattoman hyvää.Ainakaan kakkostyypin diabeetikolla ei ole kutsuilla ruokarajoitteita.
No mulla ainakin sokeripitoisista ja rasvaisista ruuista tulee todella kuvottava olo. Ilmeisesti liittyy mun lääkityksiin jotka saa verensokerin romahtamaan ja tulee hypoglykemian oireita ja parin tunnin päästä ripuli.
Esimerkiksi mokkapalat, täytekakku, voileipäkakku jne. on ihan hirveitä mulle.
Juhlissa en syö paljon mitään.
Itse en välttämättä seurueessa syö mitään, koska kädet alkavat täristä ja nolottaa kamalasti.
Rauhoittavat lääkkeet auttavat, mutta käytän vain silloin kun on ihan pakko. Rajoituksistani huolimatta tapaan mielelläni mukavia ihmisiä, en tahtoisi olla ihan erakko.
Jos mietin omalta osaltani, niin... En juo kahvia enkä teetä. Jos ei muuta juomista tarjota, on niitä herkkujakin ikävämpi pureskella. Olen myös melko nirso. Kalat eivät maistu, eivät savun maut eikä "liian hienot" maut. Makeat menee paremmin, mutta niissäkin on rajotteita. En halua olla vaivaksi tai tehdä numeroa nirsoudestani. En ole koskaan ajatellut, että olisi pakko tarjoiluja ottaa.
En halua niitä alkoholitarjoilujasi, viiniä ja kaljaa. En tykkää yhtään. Mulla ei ole hauskaa alkon kanssa, tulee vain paha olo. Turhia kalorejakin. Ja maistuu pahalle.
Minusta kahvitarjoilu ilman pullaa/kakkua tms.on turha. Ne kuuluu yhteen. Vieraana haluan et tarjotaan särpimiä myös.
685 kirjoitti:
Oi rakkaat emännät. On hienoa että laitatte pöydän koreaksi, mutta antakaa meille valinnan vapaus.
Älkää kysykö miksei, tai ota ota ota.
Tiedän melkein yhtä hyvin kuin lääkärini mitä minun ei kannata syödä.
Jätän minulle vaaralliset pois, ja sillä selvä.
En halua kertoa, tuosta alan röyhtäilee tai piereksimään melkein heti.
tuosta saan suolisolmun, en halua nenä-vatsa letkua kolmeksi päiväksi ja koko ajan pelokas leikkauksesta.
Ei ei ja vielä kerran ei. Kaikille herne-maissi-paprika-tomaatti salaatti ei ole terveellinen.
En muista sinua lämmöllä kun oksennan päivystyksessä nenä-vatsaletkun samalla tukkiessa ruokatorveani.
Ei ei ei
No mikset voi sitten vaan sanoa, että et voi terveyssyistä syödä tuota etkä tuota?
Ja sinun ei kuulu ketään muistella pahalla, kun oksennat siellä päivystyksessä. Itsehän olet sitten syömisesi valinnut, jos niin käy. Ei kukaan väkisin sinua syötä.
Aina pitää esittää kuin jotain marttyyria, jota muut ei ymmärrä ja jota pakotetaan syömään. Paskat sua ei kukaan pakota.
Sun pitää vain sanoa sanottavasti, eihän sitä kukaan voi muuten tietää.
Sehän on ihan ok juttu, että kaikki ei sovi kaikille.
Mitä jos ihan nätisti sanoisit siitä, etkä siinä uhmakkaasti esittäisi uhria, jota väkisin syötetään.
Vierailija kirjoitti:
Minua harmittaa porukka, joka jättää syömättä muusta kuin lääketieteellisestä syystä. Se on oikeasti rikkaus, kun ei tartte kytätä pakkausselosteita sairastumisen pelossa. Tämän ymmärtää vasta, kun ei voikaan syödä vapaasti sitä mitä mieli tekee.
Ruokavalioni on niin rajoitetttu, että olisi kohtuutonta vaatia isäntäväkeä huomioimaan se. Mieluummin siksi olen juhlissa pelkällä kahvilinjalla.
Asia, joka ärsyttää tilaisuuksissa on myös alkoholin tuputtaminen. Jos olen autolla, en ota sitä yhtäkään ja siitä pidän kiinni. Olen aina ihmetellyt miksi tämä aiheuttaa niin suurta hämmennystä? En ota ruoan kanssa sitä yhtä viiniä, piste. Skoolaukset teen tarvittaessa vaikka limulla, jos ei ole alkoholitonta skumppaa tarjolla.
Olipahan törkeetä! Vain sinun syy on oikea syy??? Jos ei maistu, niin ei maistu. Inhoan tekopyhyyttä ja jos minun vieraani väkisin syövät tarjoilujani, niin todella harmi. Ennen kippasin väkisin alkumaljan tai söin lohikakkua ja kärsin. Yritin peittää yökkäilyni. Nykyään olen ottamatta sellaisia, joista varmasti en pidä. Makuaistini voi muiden mielestä olla outo, en silti halua siitä ottaa syyttelyä osakseni. En vaadi makuni mukaisia, korvaavia herkkuja vaan olen hiljaa. Ole sinäkin.
Vierailija kirjoitti:
Minua harmittaa, kun olen gluteeniton ja sitten joku menee varta vasten ostamaan jonkun imelän leivonnaisen JUURI siksi, että minäkin saisin sokerista mättöä syödä, vaikken haluaisi ja tarvitsisi mitään, en kotonakaan syö mitään kahvileipää.
Olen kyllä sanonut, että minulle ei tarvitse varata kahvileipää. HUOH!
Sano sitten SUORAAN, että et syö mitään kahvileipää etkä mitään. Tuommoinen "ei mulle tarvitse" on liian mieto ilmaisu. Niin sanotaan yleensä aina. Sehän on kursailuilmaisu.
Sano, että olet gluteeniton etkä koskaan muutenkaan syö kahvin kanssa mitään.
Itse olet huoh, kun et tee asiaa kunnolla selväksi.
Jos joku jääräpää silti tuputtaa, niin senkun tuputtaa, lakkaa se tuputtamasta, kun et sittenkään ota.
Kyllä minä kerrasta uskon, jos joku ei vaan ota. En kehota ottamaan.
Itselläni on gluteeniton ruokavalio ja vältän myös sokeria, koska on ollut poskiontelotulehduksia paljon ja se sokeri ruokkii sitä. Kylässä ollessa ei todellakaan tee mieli alkaa selittää puoli tutuille ihmisille vaivojani, koska yleensä sitä sitten aletaan voivottelemaan ja neuvomaan mitä pitäisi tehdä. Ihan kuin asia ois itselleni uusi. Olen kyllä huomannut mikä toimii itselleni. Sitten tulee kuitenkin aina kiusallisia tilanteita, kun joku on tehnyt oikein mua varten vaikkapa hedelmärahkaa ja sitten siellä sattuukin olemaan joku hedelmä jolle olen allerginen. Ärsyttää aina nuo tilanteet. Antaisitte ihmisten olla, tekemättä numeroa toisen syömisistä. Itselleni riittää aivan hyvin kahvi ja juttuseura.
Vierailija kirjoitti:
Minusta kahvitarjoilu ilman pullaa/kakkua tms.on turha. Ne kuuluu yhteen. Vieraana haluan et tarjotaan särpimiä myös.
Kyllä minäkin tykkään, että kahvin kanssa jotain tarjotaan. Mutta jos tarjotaan jotain donitseja, niin sitten juon vain kahvin, en pysty syömään niitä donitseja. Pahinta jos on vielä joku esanssinen kuorrutus päällä. Mulle tulee niistä huono olo, mahaa vääntää ja suuhun tulee ällö maku.
Sanon vaan sitten, että noissa on jotain mikä ei käy mun vatsahapoille. Otan mieluummin vaikka voileivän, mutta ei välttämätön ole sekään.
Kylässä ei voi vaatia mitään erikoistarjottavia.
Lasten vaipat ruokapöydässä, kun kakkua koristeltiin + ulkomaiset pakastevadelmat kirsikkana kakun päällä. Tuli kiire pois.
Jätän usein ne itsetehdyt "herkut" syömättä, ja otan pelkkää kahvia. Emännällä piitkät tekokynnet ja tuputtaa itsetehtyä, sokerimassalla kuorrutettua kakkua ominkäsin väkerretyillä koristeilla. Yök. Toinen tuttava taas ei ikinä pese mitään vihanneksia mm. salaattia varten, sinne vaan mm. irtomyynti tomaatit, kurkut yms. pilkotaan pesemättöminä. Eli, kyllä useimmat itsetehdyt jutut jätän syömättä. Sori vaan.
Vierailija kirjoitti:
Olen 160cm istumatyötä tekevä keski-ikäinen nainen. Päivän kaloritarve täyttää ihan käsittämättömän nopeasti ilman herkun herkkua. Jatkuvasti pitäisi olla liikkumassa, että paino pysyisi siinä missä haluankin eli selvästi normaalipainossa. Joudun jatkuvasti luopumaan mieliteoistani, koska aika ja energia eikä suoraan sanottuna motivaatiokaan riitä siihen määrään liikuntaa, mitä päivittäinen herkuttelu vaatisi. Viikottaisen herkuttelun tämä yhtälö sen sijaan kestää.
Joten olen pahoillani, jos sinun paakkelsi ei ole se unelmieni herkkupala, jolla haluan täyttää sen yhden viikottaisen herkkukiintiöni tai vaihtoehtoisesti juosta ylimääräisen lenkin sen vuoksi. Jos tarjoomuksesi sattuu olemaan jotain, mikä on himoruokaani esim etanat aurajuustolla ja lasi valkoviiniä, niin kaupat tuli. Mutta koskaan se ei ole juustokakku tai pulla.
Haluaisin olla pahoittamatta kenenkään mieltä, mutta en suostu juoksemaan ylimääräisiä lenkkejä sen vuoksi, että jonkun aikuisen ihmisen itsetunto on kiinni minun syömisistä tai syömättä jättämisistä. Itselle ei tulisi mieleenkään pahoittaa mieltäni, jos mun vieras ottaa vain kahvin.
Voin vakuuttaa, että kun kerrot kaikille, että tykkäisit vieraillessasi saada kahvileivän sijaan etanoita ja valkoviiniä, niin kukaan ei kutsu sinua luokseen kyläilemään.
Ei tule kiusallisia tilanteita eikä kyselyjä pelkästä kahvistasi. Ei edes siitä.
Kenenkään itsetunto ei kärsi sinun syömisistäsi, älä kuvittele ihan liikoja.
Vierailija kirjoitti:
Meillä on tuttavapiirissä yksi sellainen, joka aina on syömättä mitään. Jos hänelle tarjoaa jotain, niin hän aina sanoo, että ei kiitos, olen juuri syönyt. Onneksi ei ole muita, sillä kyllä omissa juhlissa harmittaisi, jos on tehnyt kaikenlaista herkullista tarjottavaa monen monta sorttia, eikä kukaan söisi mitään. Itse en tuollaista syömättömyyttä ymmärrä. Siitä tulee vähän töykeä vaikutelma. Voisihan sitä ottaa jotain lautaselle, ja vaivihkaa jättää sen sitten syömättä, ei sitä kukaan huomaa. Tämäkin tuttava on todella ylipainoinen, ja mistään dieetistä hänellä ei ole kyse, syö kyllä suuria määriä kotonaan.
Todennäköisesti joku syömishäiriö... Itsekin olen ylipainoinen ja välttelen seurassa syömistä, koska pelkään, että lihavuuttani arvostellaan. Kotona sitten ahmin suruun ja olen täysin addiktoitunut sokeriin. Välillä myös yritän kontrolloida ahmimishimojani sillä, etten söisi mitään sokeria, koska jos joku tuputtaa mulle edes jotain keksiä kahvin kanssa, niin se saattaa johtaa viikon täysin holtittomaan ahmimisputkeen aamusta iltaan.
Minä inhoan kaikkea makeaa, kakkuja, pullia, keksejä, karkkeja ym. Mutta olen huomannut, että maailmassa on helmpompi kieltäytyä alkoholista kuin sokerista, joten otan aina kaikkea tarjottua.
MUTTA jätän ne vaivihkaa syömättä. Ihmiset ovat äärimmäisen onnellisia kun otat lautasellesi jotakin, ja katsot heitä hymyillen. Ja kun muut syövät, närpit palasen ja huomaamatta taittelet servetin siihen päälle.
Check. Ongelma ratkaistu.
En enää kuuntele niitä OTAOTAOTAOTAOTAOTAOTAOTA, ihanaa kakkua, OTAOTAOTAOTAOTAOTA.
En ota. Tai siis otan ja jätän syömättä.