Muistatteko, kun kouluissa vietettiin 1970-luvulla YYA-viikkoja?
Maantiedossa opiskeltiin Neuvostotasavaltojen sijainnit ja päävientituotteet. Kemian ja fysiikan tunneilla Neuvostotieteen parhaimmat saavutukset.
Urheilun opettaja kertoi Neuvostoliiton ja DDR:n maailmanennätykset ja CCCP: n kymmenet voitot esim jääkiekossa.
Musiikin tunneilla laulettiin "Viimeisen kerran katson Dnebriin" (freudilainen lipsahdus: Dnebr on Ukrainassa)
Harva ymmärsi, että nyt meitä kustaan silmään. Pissitään okulaariin. Ymmärsin sen jo silloin 14-vuotiaan ymmärryksellä.
Olin sukulaisten puheiden perusteella pelännyt ja inhonnut venäläisiä.
Vasta nyt Venäjän hyökättyä Ukrainaan uskallan kertoa asian oikeilla nimillä.
Kommentit (77)
Sairasta. Syylliset pitäisi saada vastuuseen.
Muistan vain Saksan kielen oppikirjamme. Joka toinen kappale kertoi jotakin Länsi-Saksasta, joka toinen yli-ihannoivasti Itä-Saksasta.
Äidinkielen Suomen kirjallisuus kattoi hyvin vasemmistolaiskirjailijat.
Ei maalla ihan noin tarkkaan Neukkulan saavutuksia läpi käyty. Tai en ainakaan muista...
Meillä Myllypurossa tästä tehtiin aulaan iso näyttely.
En. Mutta taksvärkkipäivät muistan. Kerättiin rahaa milloin Nigaraguan sandinistisisseille, milloin taas Pohjois-Vietnamin USA:n kodittomiksi tekemille lapsille.
Pykättiin ryhmätyönä paperi, missä piti kertoa, mikä YYA-sopimus oli, mutta ei sitä sen kummemmin hehkutettu. Ope oli Karjalan evakoita.
Eikö se teidän mielestä ollut yhtään epäisänmaallista?
Sen valheellisen ylistyksen jäljiltä meillä on näitä erkkituomiojia, tarjahalosia ja eeroheinäluomia.
Isäni ajoi aina maalla lantaa pellolle vappuna maalaispitäjässämme tuolloin. Eikä ollut ainoa...
Koulussa annettu aivopesu oli helppo suhteuttaa tuohon sekä sodissa kaatuneisiin sukulaisiin... Eli tuli tervettä vastapainoa sille jo ihan kodista.
Ei löydy kyllä mitään muistijälkeä moisesta.
Meille ei kyllä opetettu moisia asioita, sivumennen mainittiin.
Vaasassa asuin, yo 1973.
YYA oli vika tikki ja pakolliset hopeasompa hiihdot. Nyt oon hullu ja kiitos.
Höpö höpö. Mitään tuollaista ei ollut ja äitini oli opettaja 40 vuotta ja jäi eläkkeelle 1996 eikä kertonut mitään tuollaista. Ei myöskään minulla ollut 1970-1980-lukujen koululaisena mitään ap:n valehtelemia asioita. Olen itärajan pinnasta, ja siellä on tajuttu aina, mikä naapuri on oikeasti!
Satujumpassa 1977 ihailtiin Nukkumatin upeaa avaruusalusta jonka kylkiä komistivat upea punainen tähti ja Lenin-sedän ylväs kuva.
Hyi stana mitä lasten aivopesua, vasta parikymppisenä ymmärsin miksi faija kielsi mutsia viemästä minua satujumppaan.
Minun muistikuvat on aivan päinvastaista, mutta riippuu varmaan siitä, místäpäin Suomea on.
En muista meidän koulussa ainakaan juhlitun mitään YYA:ta tai muutakaan Neuvostoliittoon liittyvää.
Ei siellä muutenkaan puhuttu juuri mitään noista kummastakaan.
Nykyään ilmeisesti moni luulee, että elämä Suomessa esimerkiksi 70-luvulla oli yhtä Neuvostoliittoa ja kaikkea siihen liittyvää.
Ei todellakaan ollut .
Vierailija kirjoitti:
En muista meidän koulussa ainakaan juhlitun mitään YYA:ta tai muutakaan Neuvostoliittoon liittyvää.
Ei siellä muutenkaan puhuttu juuri mitään noista kummastakaan.
Nykyään ilmeisesti moni luulee, että elämä Suomessa esimerkiksi 70-luvulla oli yhtä Neuvostoliittoa ja kaikkea siihen liittyvää.
Ei todellakaan ollut .
Ja tämä oli Itä-Suomessa.
Joo muistan.
Samanlaista aivopesua kuin nytkin, vain eri suuntaan. Vastenmielistä.
Vierailija kirjoitti:
Pykättiin ryhmätyönä paperi, missä piti kertoa, mikä YYA-sopimus oli, mutta ei sitä sen kummemmin hehkutettu. Ope oli Karjalan evakoita.
Mun hissan ope kysyi, tietäiskö mun isä jotain YYA-sopimuksesta, kun tiesi, että isä oli kommari. No vein jotain isän antamia lappuja opelle. Tämän verran opiskeltiin hissassa neukkujuttuja, ei alkuunkaan missään aineessa ollut ap:n kertoman mukaista.
70-luvullla ei ollut PowerPoint esityksiä eikä nettiä.
Meidän kouluun tuli valtion YYA-hemmo olanyliheittimineen esittelemään tussikalvoilta, miten hyvä YYA on.
Emme uskoneet. Enkä minä vieläkään.