Lue keskustelun säännöt.
Miten parisuhteen muodostamisesta aikuisena tuli näin vaikeaa?
Täällä näyttää olevan jo ketju parikymppisistä, mutta oma ihmettely kohdistuu nyt sellaisiin 40-50 -vuotiaisiin.Olen (N, 50+) ollut nyt sinkkuna muutaman vuoden ja haussa on parisuhde. Treffiäpit ja deittisivustot testattu, livessäkin käyty (koronaa ennen ja koronan jälkeen), mutta huonolla tuloksella.Ravintoloissa on ollut enimmäkseen varattuja, Tinderissä ym. vain seksiseura haussa.Varsinkin nyt viime vuosina on tullut selkeä trendi, että miehet eivät näytä haluavan parisuhdetta. Kaikki tuntuvat haluavan vai seksiseuraa, FWB, FB, ONS, mitänäitänyton.Varsinkin Tinderissä on ilmiönä, että mies SANOO haluavansa parisuhdetta, mutta juttelun alettua onkin kiinnostunut vain pelkästä seksiseurasta. Ei missään nimessä mitään pysyvää, vakituista, jotain kestävämpää.Ja mietityttää että MIKSI?Onko sormet palanu niin pahasti, että ei enää parisuhde kiinnosta?Onko maailma muuttunut niin, että tämän ikäluokan miehet eivät enää halua kumppanuutta, yhdessäoloa, ehkä jopa yhdessäasumista?
Kommentit (2361)
Vierailija kirjoitti:
Valtaosa ainakin avioeroista on naisten alulle panemia. Oletan, että muistakin suhteista useimmat päättyvät naisen aloitteesta, koska parempaakaan dataa aiheesta ei ole, ja yleensä naiset ovat tyytymättömämpiä parisuhteisiinsa.
Tässä valossa tuo lauseesi on outo. Jos kerran suhde todennäköisesti päättyy naisen aloitteesta, niin päättääkö hän suhteen tosiaan "koska uuden löytää kännykästä tuosta noin vain"?
Otat yhden mainitun asian, alat puhumaan toisesta asiasta ja keksit sille omalle asiallesi omia perusteluita ja sitten ihmettelet, miksi alkuperäinen teksti ei mahdu keksimääsi kontekstiin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Tehdään" ihmisistä lähinnä hyödykkeitä ja selataan niitä kuin Elloksen katalogista, niin näinhän siinä käy. Ihmisistä tulee "pikamuotia", joka parin käyttökerran jälkeen on valmis heitettäväksi pois.
On muuten huvittavaa, kuin ensin "naiset" haluavat miehiltä kommentteja johonkin, mutta heti, kun niitä kommentteja alkaa tulla, nämä kyselijät katoavat, kuin pieru Saharaan. Eikö kestä kuulla kritiikkiä? Vai onko elämä niin tylsää, että pitää turhia provoja kehitellä koko ajan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Valtaosa ainakin avioeroista on naisten alulle panemia. Oletan, että muistakin suhteista useimmat päättyvät naisen aloitteesta, koska parempaakaan dataa aiheesta ei ole, ja yleensä naiset ovat tyytymättömämpiä parisuhteisiinsa.
Tässä valossa tuo lauseesi on outo. Jos kerran suhde todennäköisesti päättyy naisen aloitteesta, niin päättääkö hän suhteen tosiaan "koska uuden löytää kännykästä tuosta noin vain"?
Otat yhden mainitun asian, alat puhumaan toisesta asiasta ja keksit sille omalle asiallesi omia perusteluita ja sitten ihmettelet, miksi alkuperäinen teksti ei mahdu keksimääsi kontekstiin?
Koko keskusteluketju on pitkä kuin nälkävuosi, ja luin kaikki ne kommentit mitä tuolla vastaamallani viestillä olivat, miten se on muka "toinen asia"?
Kommenttini oli vastaus siihen löyhäperäiseen väitteeseen, että syy "Ei ole minkäänlaista halua selvittää ongelmia, koska uuden löytää kännykästä tuosta noin vain." Puhuin naisista sen takia, koska oletin että se herättäisi ajattelemaan, että tekevätkö naiset todella noin (mitä en itse usko) vai onko syy siihen miksi halua ongelmien selvittämiseen ei ole sittenkin jossain muualla.
Omasta mielestäni todennäköisempi syy on, että kompromisseihin ei vaan haluta taipua, ei sen takia että aina löytyy seuraava, vaan sen takia että omalta mukavuusaluellta ei haluta poistua.
Suurin osa naisista ei suostu laittamaan tikkua ristiin sen parisuhteen eteen vaan odottaa että kaikki paras mahdollinen mitä vaatii tuodaan hopea tarjottimella tarjoiltuna.
Parisuhde ei toimi niin että toinen vaatii ja odottaa mutta ei suostu tekemään mitään ja toinen tekee kaiken mutta ei saa odottaa tai vaatia yhtään mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Syy on sinussa itsessäsi, kun et kykene aloittamaan tasavertaista suhdetta huonon itseluottamuksesi vuoksi. Sinusta tuntuu että olet parhaimmillasi kun pääset niskan päältä aloittamaan tapailun, eli et koe naista uhkana kun hän on heikoimmillaan.
Omallekin kohdalle on noita "pelastajia" osunut ueampiakin. Ovat auttavinaan, ja tukevinaan, mutta koko homma on huijausta, ja kun oma olo heistä huolimatta kohenee, niin ovatkin vaatimuslistan kanssa ja syyllistävät etät jättää ei saa kun minkäin tuin sinua silloin. On yritetty saada kestämään peliriippuvuutta ja alkoholismia tuon syyllistyksen varjolla, sekä narsistista käytöstä. Moni tullainen mies myös haluaa että nainen ei nousisi vaan pysyisi heikkona ja autettavana, koska he itse eivät pärjää normaalin naisen kanssa.
Ihan hyvä että tuo oli tuossa kohdaltasi, et enää kiusaa enempää naisia tuol
Hyvä että kirjoitti, näistä pitää puhua ääneen.
Vierailija kirjoitti:
Omasta mielestäni todennäköisempi syy on, että kompromisseihin ei vaan haluta taipua, ei sen takia että aina löytyy seuraava, vaan sen takia että omalta mukavuusaluellta ei haluta poistua.
Toi on se toinen, mutta on havaittavissa myös sitä, että (ainakin näillä ns suosituilla) on naurettavan helppo löytää toinen. Melkein kuin karkki hyllyltä. Samalla menee osittain tohon kompromissiasiaan, kun ei ole halua joustaa. Selvittää niitä ongelmia. On myös aivan liian helppoa levittää kaikenlaista roskaa toisesta ihmisestä, jos se ero jostain syystä sattuu olemaan sotkuinen. Kaikki kuitenkin juontaa haluttomuuteen tai kyvyttömyyteen kommunikoida. Ja siihen, että aivan kaikesta pitää tehdä kynnyskysymys tai riidan aihe.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Enpä usko että sellaista naista löytyy, joka haluaa samoja asioita kuin minä, ja jonka käsitys mukavasta ajanvietosta kohtaa minun käsitykseni kanssa. Kiinnostukset kohdistuvat aivan eri asioihin, ja oman kokemuksen perusteella nimenomaan minun pitäisi tulla niihin vastaan ja kiinnostua asioista joista nainen on kiinnostunut.
Eli sen sijaan että panostan itseeni tällä hetkellä, teen asioita mitä itse haluan, ja olen tyytyväinen elämääni ilman naista, minun pitäisikin muuttaa tämä ... niin, miksi? Mitä minä saisin siitä suhteesta? Omat kokemukseni ovat, että parisuhde ei ole kovinkaan kaksisuuntainen tie, vaan nainen on mitä on, ja minun pitää olla sitä mitä nainen haluaa, sen sijaan että olisin sitä mitä oikeasti olen.
Eikö ole molempien (sekä itseni että sen naisen joka haluaisi miesystävän) etu, että tiemme eivät kohtaa?
Kyllä. Se on vain hyvä että ihmiset jotka eivät toisilleen sovi, eivät yritä väkisin pariutua. Itse olin 8 vuotta sinkkuna, ja sitten löytyi se tyyppi jonka kanssa molemmat halusivat jatkaa yhdessä. En olisi kelpuuttanut mitään muuta kuin tällaisen suhteen, eikkä onneksi kumppaninikaan.
Vierailija kirjoitti:
On muuten huvittavaa, kuin ensin "naiset" haluavat miehiltä kommentteja johonkin, mutta heti, kun niitä kommentteja alkaa tulla, nämä kyselijät katoavat, kuin pieru Saharaan. Eikö kestä kuulla kritiikkiä? Vai onko elämä niin tylsää, että pitää turhia provoja kehitellä koko ajan?
Älä muuta sano. Kun ketju aloitettiin puolisentoista vuotta sitten, pari ensimmäistä sivua oli vastauksia aloittajan esittäjän kysymykseen. Perusteluina tuli, etteivät he koe saavansa parisuhteesta irti niin paljon kun kokevat siihen panostavansa. Henki oli enimmäkseen asiallista.
Nyt ketju tuntuu vajonneen siihen ainaiseen turhautumisen purkamiseen aiheesta. Ei kukaan keskustelija enää tunnu olevan aidosti kiinnostunut niistä syistä tai tilanteen parantamisesta, kunhan saa oman syyttävän sormen osoitettua jotain olkiukkoa kohti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No en nyt tiedä. Olen yli 40, mutta alle 50v, ja jos nyt jäisin sinkuksi en edes vilkaisisi suhteen perään enää, vaikka olenkin tässä suhteessa hyvin onnellinen. Tämän ikäisenä pitäisi jo olla itsellä tiedossa miksi on sinkku, ja mitä vaatisi itseltä suhteeseen lähteminen. Omalla kohdallani sellaista ei ole jolla enää uutta suhdetta haluaisin lämmittää.
Jos on vasten tahotaan sinkku, esim leski, niin samanmielisistä voisi löytyä uutta matoa koukkuun. Siinäkin vanhemmiten se dilemma, että leskellä ei välttämättä ole mitään halua kehittää itseään, kun suhde ei päättynyt eroon vaan kuolemaan. Voi kokea olevansa just hyvä saalis näin, ja uuden pitäisi vain mukautua lesken elämänsisällöksi, eikä mitään leski haluaisi muuttaa tai oppia omasta olemisestaan. On näitä nähty.
Mutta ehkä nykyään ihmiset alkavat eroamaan vasta yli 40 vuotiaina kun pikkulapsiaikakin siirtyy myöhemmäksi. Silloinhan markkinoille putkahtelee isompikin porukka eronneita ja karanneita. Kuka sitten semmoisesta haluaa itselleen parin, en tiedä, itse en haluaisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omasta mielestäni todennäköisempi syy on, että kompromisseihin ei vaan haluta taipua, ei sen takia että aina löytyy seuraava, vaan sen takia että omalta mukavuusaluellta ei haluta poistua.
Toi on se toinen, mutta on havaittavissa myös sitä, että (ainakin näillä ns suosituilla) on naurettavan helppo löytää toinen. Melkein kuin karkki hyllyltä. Samalla menee osittain tohon kompromissiasiaan, kun ei ole halua joustaa. Selvittää niitä ongelmia. On myös aivan liian helppoa levittää kaikenlaista roskaa toisesta ihmisestä, jos se ero jostain syystä sattuu olemaan sotkuinen. Kaikki kuitenkin juontaa haluttomuuteen tai kyvyttömyyteen kommunikoida. Ja siihen, että aivan kaikesta pitää tehdä kynnyskysymys tai riidan aihe.
Ei ongelman ydin ole kommunikoinnin puute, vaan mielihalut jotka eivät käy yksiin. Jos molemmat haluavat samoja asioita, ei kommunikoinnilla ole niin suurta merkitystä, asiat vaan loksahtavat paikalleen. Sitten jos eivät, paraskaan kommunikointi ei auta jos halua kompromissiin ei ole.
Vaikka pitäisi paikkansakin, että "ainakin näillä ns suosituilla on naurettavan helppo löytää toinen" on se minun mielestäni poikkeustapauksen poimimista malliesimerkiksi. Kuinka moni meistä keski-ikäisistä oikeasti on niin "suosittu", että voi katsoa kuuluvansa tuohon joukkoon? Ei ainakaan aloittaja, eikä muutenkaan enemmistö, epäilen.
Siksi sellainen jolle on naurettavan helppo löytää toinen on poikkeus eikä sääntö, ja jos elämä heille on niin helppoa, niin miksi heidän pitäisi suostua kompromisseihin?
Simppeliä: jos olet tavismies/nainen, ja kumppanisi kelpaisi muillekin naisille/miehille, sinun on joustettava enemmän. Voit kiukutella maailman tappiin asti kuinka epäreilua se on, että toisen ei tarvitse panostaa, mutta se ei muuta sitä tosiasiaa että olet ensimmäisen erän jo voittanut, koska olet saanut kumppaniksesi silmäkarkin. Nyt pitää selvittää kuinka paljosta olet itse valmis luopumaan saadaksesi pitääkin sen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta pariutuminen oli helpompaa tässä +50 iässä. Tietää tarkalleen mitä kumppanilta haluaa ja odottaa, ja myöskin sen mitä ei halua. Ne halut ja odotukset ei ole enää samoja kuin silloin 20 vuotiaana. Elämä on nyt vakavampaa ja tasapainoisempaa joka asiassa.
M53
Juuri oli iltapäivälehdessä juttu tekoäly-tyttöystävästä.
https://www.is.fi/seksi-parisuhde/art-2000010050122.html
Juttu kertoo, että Google Trendsin mukaan hakusanalla AI girlfriend (tekoäly-tyttöystävä) on Suomesta tehty eniten Google-hakuja jo loppuvuodesta 2021. Maailmanlaajuisesti suurin piikki koettiin juhannuksen jälkeisellä viikolla vuonna 2023. Hakusanaa AI boyfriend (tekoäly-poikaystävä) taas on käytetty Suomessa niin vähän, ettei dataa ole edes saatavilla!
Naiset siis hakevat edelleen aitoa parisuhdetta. Miehet taas jotain ihan muuta.
Ei siis tarvi ihmetellä, jos ei parisuhdetta haluavaa miestä löydy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Keskiäikäisillä on jo ne omat elinpiirit vakiintuneet. Ei siellä suvun-perheen-perhetuttujen-kavereiden keskellä ole juurikaan mitään kuka on suositumpi kuin toinen-kisailuja, vaan ne elinpiirit on vakiintuneet just semmoisiksi mukaviksi. Joissa on hyvä elellä menemään. Ei tule ketään mieleen joka olisi tässä iässä niin jumalainen että muut keski-ikäikset viitsisivät korvaansa lotkauttaa :D Noita on pienenpieni vähemmistö jotka pyörii jossain seurapiireissä tuon ikäisinä enää testailemassa vetovoimaansa, koska se on hyvin lapsellista käytöstä tämän ikäiseltä, ja sellaiseen haksahtavat vain toiset yhtä lapsekkaat. Ei sillä, tiedän kyllä muutamia ikisinkkumiehiä joille tuo vaihe on jäänyt päälle, mutta hekin ovat pääosin tyytyväisiä valitsemallaan tiellä. Käyvät salilla ja s-seuransa hakevat edelleen tinderistä, jos sieltä nyt enää ketään löytyy kun kaikki on jo käyty läpi. Ovat tyytyneet siihen että heidän elämästään puuttuu parisuhde, mutta vastineeksi saavat olal yksin. Hyvä diilihän se toisille on.
Mies ystävänä, fiksaamassa autot yms. on paljon parempi kuin mies elämäntoverina, koska monista miehistä ei sitten, pidemmän päälle varsinkaan, olekaan naiselle elämäntoveriksi. Sellaiset miehet ovat harvinaisia.
Vierailija kirjoitti:
Juuri oli iltapäivälehdessä juttu tekoäly-tyttöystävästä.
https://www.is.fi/seksi-parisuhde/art-2000010050122.html
Juttu kertoo, että Google Trendsin mukaan hakusanalla AI girlfriend (tekoäly-tyttöystävä) on Suomesta tehty eniten Google-hakuja jo loppuvuodesta 2021. Maailmanlaajuisesti suurin piikki koettiin juhannuksen jälkeisellä viikolla vuonna 2023. Hakusanaa AI boyfriend (tekoäly-poikaystävä) taas on käytetty Suomessa niin vähän, ettei dataa ole edes saatavilla!
Naiset siis hakevat edelleen aitoa parisuhdetta. Miehet taas jotain ihan muuta.
Ei siis tarvi ihmetellä, jos ei parisuhdetta haluavaa miestä löydy.
Mitä tämän olisi tarkoitus kertoa? Tämän voi tulkita hyvin monella tavalla. Miksi miehet turvautuvat virtuaalityttöystäviin? Mahdollisia syitä on lukemattomia, kuten:
- Mies ei täytä naisten vaatimuksia, eikä hänellä siten ole mahdollisuutta saada oikeaa parisuhdetta
- Mies kokee saavansa virtuaaliselta naisystävältä enemmän kuin konkreettiselta naiselta
- Mies haluaa parisuhdetta vain ajoittain (syy voi olla puhtaan itsekäs, tai jotain ihan muuta)
Nämä olivat äärimmäisen pelkistettyjä esimerkkejä, jokaisen noista voisi helposti jakaa alakohtiinkin.
Yksi asia mitä virtuaalityttöystävä ei voi antaa, on aito, oikea, fyysinen seksi. Jatkuvasti kuitenkin puhutaan kuinka tärkeää seksi on miehille. Miten se, että virtuaalityttöystävä jolta sitä ei saa, voi sitten olla suositumpi kuin oikea nainen?
Minulle on kaikki minusta kiinnostuneet, poikaystäviksi tai puolisoksi päätyneet tulleet aina elävässä elämässä vastaan. Ihan niissä ympyröissä, missä itse liikun. Omasta mielestä Tinderit sun muut ovat ihan turhia. Vaarallisiakin toisinaan. En ole eläissäni "etsinyt" yhtäkään seurustelukumppania tai puolisoa. Vapaita miehiähän liikkuu kaikkialla.
Kun ihmisen näkee jossain kasvotusten, osaa päättää heti, kannattaako ko. miehen kanssa edetä tuttavuutta pidemmälle vai ei. Uskon edelleen, että elävässä elämässä tulee jatkossakin vastaan juuri se mies, jonka kanssa sitten natsaa heti alun alkaen niin, että haluan tavata hänet uudelleenkin. Toistaiseksi olen antanut vain pakkeja ja tehnyt ohareita, kun se kiinnostus on ollut vain sieltä miehen puolelta tulevaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juuri oli iltapäivälehdessä juttu tekoäly-tyttöystävästä.
https://www.is.fi/seksi-parisuhde/art-2000010050122.html
Juttu kertoo, että Google Trendsin mukaan hakusanalla AI girlfriend (tekoäly-tyttöystävä) on Suomesta tehty eniten Google-hakuja jo loppuvuodesta 2021. Maailmanlaajuisesti suurin piikki koettiin juhannuksen jälkeisellä viikolla vuonna 2023. Hakusanaa AI boyfriend (tekoäly-poikaystävä) taas on käytetty Suomessa niin vähän, ettei dataa ole edes saatavilla!
Naiset siis hakevat edelleen aitoa parisuhdetta. Miehet taas jotain ihan muuta.
Ei siis tarvi ihmetellä, jos ei parisuhdetta haluavaa miestä löydy.
Mitä tämän olisi tarkoitus kertoa? Tämän voi tulkita hyvin monella tavalla. Miksi miehet turvautuvat virtuaalityttöystäviin? Mahdollisia syitä on luk
Kyllä tämä on ihan helposti ja lyhytsanaisesti tulkittavissa.
Miehet haluavat tekoäly-tyttöystävän samasta syystä kuin miehet katsovat pornolehtiä ja -elokuvia. Ja tämä harrastushan alkaa ihan tunnetusti jo ennen kuin nuoret pojut ovat edes yhdenkään tytön kanssa olleet ja seurustelleet. 😂 Joten miehet menkööt peilin eteen itse.
Nykynaiset eivät ole kaiken sen vaivan arvoisia. Jatkuvasti haetaan sellaista vastakkainasettelua ja arvostelua ja ikävää, ankeaa, nihkeää. Missään ei tulla vastaan, ei kohdata toista ihmisenä vaan katsellaan vaatimuslista kädessä että mitäs minä sinulta saan. Mikä mies sellaiseen haluaa lähteä itseään sitomaan?
Enpä usko että sellaista naista löytyy, joka haluaa samoja asioita kuin minä, ja jonka käsitys mukavasta ajanvietosta kohtaa minun käsitykseni kanssa. Kiinnostukset kohdistuvat aivan eri asioihin, ja oman kokemuksen perusteella nimenomaan minun pitäisi tulla niihin vastaan ja kiinnostua asioista joista nainen on kiinnostunut.
Eli sen sijaan että panostan itseeni tällä hetkellä, teen asioita mitä itse haluan, ja olen tyytyväinen elämääni ilman naista, minun pitäisikin muuttaa tämä ... niin, miksi? Mitä minä saisin siitä suhteesta? Omat kokemukseni ovat, että parisuhde ei ole kovinkaan kaksisuuntainen tie, vaan nainen on mitä on, ja minun pitää olla sitä mitä nainen haluaa, sen sijaan että olisin sitä mitä oikeasti olen.
Eikö ole molempien (sekä itseni että sen naisen joka haluaisi miesystävän) etu, että tiemme eivät kohtaa?