Miten parisuhteen muodostamisesta aikuisena tuli näin vaikeaa?

Vierailija kirjoitti:

Pohjusmarja kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehet on seonneet tähän taso-paskaan ja kuvittelevat, että voivat poimia rusinat pullasta ja pokata kauniita naisia vain seksintarpeeseensa, koska DiCapriokin voi.

Heidän pitäisi ymmärtää, että kyllä tavismiehelle paras tae seksistä on se oma vakituinen mamma kainalossa.

Höpöllöpö, jotkut miehet varmaan ovat mutta suurin osa aikuisista miehistä (kuten naisistakaan) ei kuvittele sellaisia asioita joita elämänkokemuksen kerryttämä todistusaineisto ei puolla. Taas ihan ihme yleistys.

Sinäkö haluaisit (siis olettaen että olet nainen?) että omaan kainaloosi päätyisi mies, joka noudattaa neuvoasi; tyytyy parisuhteeseen saadakseen varmemmin seksiä?

Eikö se, että miehet eivät seksin takia hakeudu suhteeseen, ole hyvä asia eikä huono? Ei tarvitse kuluttaa vuosia sellaiseen yksilöön jonka tarkoitusperät ovat pohjimmillaan erit? Itse olen mies, en tällä hetkellä sinkku, mutta jos olisin, niin ilman muuta hakisin seksiseuraa jos olisin vailla seksiseuraa, enkä hakeutuisi suhteeseen jos pääasia on jokin kevyempi juttu.

Mutta tässäkin on aivan turha yleistys että mies hakisi vain seksiä, aina. Mies voi hakea myös kitkatonta kanssakäymistä, ajan viettämistä, keskustelua, ja ehkä sitä kautta vähintään sivutuotteena tutustumisen syvenemistäkin, mutta ilman ns normaalin parisuhteen kahlitsevia normeja. Pelkän seksin ja avioliittoon verrattavan elämän jakamisen ja kaikessa yhteen pelaamisen välissä on laaja skaala harmaansävyjä.

Esim itse en ole koskaan kiinnostunut pelkistä panosuhteista, vaan FWB on itseäni ainakin aikaisemmin miellyttänyt; siinä ei yhtä helposti mene hukkaan se oma itse ja oma elämä, kun yhteisen kanssakäymisen ehtona on se, sopiiko aidosti juuri nyt ja onko aidosti nyt sellainen olo. Olen tykännyt siitä että voin säädellä omia rajojani ilman että se on väärin tehty, kun taas suhteessa ei voi noin vain tilanteen mukaan rajata suhteen ehtoja ja muuttaa suhteen ilmenemismuotoa ainakaan ilman toisen loukkaamista. Olen tykännyt siitä, että voin arvottaa itseni omista lähtökohdistani enkä suhteen tilan kautta. That said, olen minä tässä nyt ollut pitkään jo suhteessakin, mutta jos en olisi, niin edellä mainituista syistä FWB kiinnostaisi lähtökohtaisesti enemmän; se vuorovaikutus ja tutustuminen voi siinäkin olla ihan aitoa. Ja seksin mielenkiintoisuus on ehkä vähän helpompi säilyttää, myös.

Toivoisin kaikille että etsii ja hakeutuu siihen tilanteeseen kuin itse haluaa eikä syyllistäisi toisia osapuolia siitä, jos omat toiveet eivät ole sen toisen tärkeysjärjestyksen kärjessä. Turha yrittää miehiä ymmärtää jonkun DiCabrio-yliminän kautta vain siksi jos seksi kiinnostaa enemmän kuin yhteenmuutto.

Ja se seksi voi tosiaan ihan hyvin kehkeytyä joksikin hyväksi, ilman perinteistä suhdettakin, jos siinä sellaiseen on edellytykset.

Minä haluaisin miehenä siinä mielessä myös FWB-suhteen, koska kaipaisin sekä hyvää ystäväää naisesta, että seksiä ja läheisyyttä. Mutta koska FWB-suhde tarkoittaa sitä, että osapuolet eivät sitoudu toisiinsa eivätkä näin ollen sulje pois myös muiden osapuolien tapailua, en halua sitä.

Haluaisin parisuhteen aikuiseen naiseen. Sellaisen suhteen, joka ei edellytä naimisiin menoa eikä välttämättä edes yhteen muuttamista ja uusperheen rakentamista (kaikkine hankaluuksineen).

Haluaisin parisuhteen sellaisen naisen kanssa, joka perustuisi sille, että voisimme tuoda toistemme elämään hyviä ja positiivisia asioita. Voisimme olla hyvät ystävät, viettäisimme yhdessä aikaa, harrastaisimme ehkä samanlaisia asioita, voisimme retkeillä yhdessä, auttaa ja tukea toinen toisiamme ja voisimme olla toistemme uskottuja ja luotettuja. Voisimme tuoda toistemme elämään sitä kaivattua läheisyyttä, kosketusta ja seksuaalista intohimoa, rakkautta sekä henkisessä että fyysisessä muodossa.

Mutta mielelläni haluaisin tämän kaiken sellaisen naisen kanssa, jolle minä en olisi koko elämän sisältö, ja jolla olisi myös oma elämä: omat lapset ja ystävät, oma koti ja omat harrastukset. Samaten itse haluaisin asua omassa kodissani lasteni kanssa, hoitaa oma kotini ja omat asiani itse, tavata omalla ajalla omia ystäviäni, tehdä omannäköisiäni asioita ja harrastaa omia harrastuksiani itsekseni ja lasteni kanssa.

Vaikka pärjään yksin enkä tosiaankaan TARVITSE ketään asumaan ja elämään kanssani, se ei poista sitä, ettenkö HALUAISI löytää itselleni naisystävää ja rakastettua - koska kaipaan romanttista rakkautta ja sitä, että voisin rakastaa toista ihmistä, naista.

Tätä ketjua lukiessa tulee välillä mieleen, että Suomeesa on vielä nykyäänkin ihmisiä, jotka ovat uskovaisia ja joiden oma uskonto kieltää seksisuhteet avioliiton ulkopuolella, ainakin pitkäaikaiset suhteet ilman  tarkoitusta sitoutua. Nämä ihmiset, vaikka olisivat miten sopivia ja mukavia ihmisinä, joutuvat sitten jäämään yksin.  Ajattele sekä tutumpia että vieraampia uskontokuntia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehet on seonneet tähän taso-paskaan ja kuvittelevat, että voivat poimia rusinat pullasta ja pokata kauniita naisia vain seksintarpeeseensa, koska DiCapriokin voi.

Heidän pitäisi ymmärtää, että kyllä tavismiehelle paras tae seksistä on se oma vakituinen mamma kainalossa.

Nyt puhut palturia, parisuhde ei ole tae seksistä.

On se kuitenkin paras tae. 

Tätä voi olla vaikeaa käsittää, mutta mies saattaa usein saada seksiä enemmän sinkkuna.

En yleistäisi. Jotkut miehet varmasti kyllä.

Vierailija kirjoitti:

Harrastustoiminta on liiaksi jakautunut sukupuolittain, eikä kaikki halua hypätä baareissa. Jos yhteiskuntakin jo myöntää, että yksinäisyys on valtava, koko ajan kasvava ongelma, voisiko yksinäisyyttä siis alkaa torjua yksinäiset kokoavilla edullisilla ja päihteettömillä harrastuksilla.

Eli sama kuin yllä

Joku uutinen korosti sitä, että yksinäisyys on haitallista ihmisen psyykelle ja muulle terveydelle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pohjusmarja kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehet on seonneet tähän taso-paskaan ja kuvittelevat, että voivat poimia rusinat pullasta ja pokata kauniita naisia vain seksintarpeeseensa, koska DiCapriokin voi.

Heidän pitäisi ymmärtää, että kyllä tavismiehelle paras tae seksistä on se oma vakituinen mamma kainalossa.

Höpöllöpö, jotkut miehet varmaan ovat mutta suurin osa aikuisista miehistä (kuten naisistakaan) ei kuvittele sellaisia asioita joita elämänkokemuksen kerryttämä todistusaineisto ei puolla. Taas ihan ihme yleistys.

Sinäkö haluaisit (siis olettaen että olet nainen?) että omaan kainaloosi päätyisi mies, joka noudattaa neuvoasi; tyytyy parisuhteeseen saadakseen varmemmin seksiä?

Eikö se, että miehet eivät seksin takia hakeudu suhteeseen, ole hyvä asia eikä huono? Ei tarvitse kuluttaa vuosia sellaiseen yksilöön jonka tarkoitusperät ovat pohjimmillaan erit? Itse olen mies, en tällä hetkellä sinkku, mutta jos olisin, niin ilman muuta hakisin seksiseuraa jos olisin vailla seksiseuraa, enkä hakeutuisi suhteeseen jos pääasia on jokin kevyempi juttu.

Mutta tässäkin on aivan turha yleistys että mies hakisi vain seksiä, aina. Mies voi hakea myös kitkatonta kanssakäymistä, ajan viettämistä, keskustelua, ja ehkä sitä kautta vähintään sivutuotteena tutustumisen syvenemistäkin, mutta ilman ns normaalin parisuhteen kahlitsevia normeja. Pelkän seksin ja avioliittoon verrattavan elämän jakamisen ja kaikessa yhteen pelaamisen välissä on laaja skaala harmaansävyjä.

Esim itse en ole koskaan kiinnostunut pelkistä panosuhteista, vaan FWB on itseäni ainakin aikaisemmin miellyttänyt; siinä ei yhtä helposti mene hukkaan se oma itse ja oma elämä, kun yhteisen kanssakäymisen ehtona on se, sopiiko aidosti juuri nyt ja onko aidosti nyt sellainen olo. Olen tykännyt siitä että voin säädellä omia rajojani ilman että se on väärin tehty, kun taas suhteessa ei voi noin vain tilanteen mukaan rajata suhteen ehtoja ja muuttaa suhteen ilmenemismuotoa ainakaan ilman toisen loukkaamista. Olen tykännyt siitä, että voin arvottaa itseni omista lähtökohdistani enkä suhteen tilan kautta. That said, olen minä tässä nyt ollut pitkään jo suhteessakin, mutta jos en olisi, niin edellä mainituista syistä FWB kiinnostaisi lähtökohtaisesti enemmän; se vuorovaikutus ja tutustuminen voi siinäkin olla ihan aitoa. Ja seksin mielenkiintoisuus on ehkä vähän helpompi säilyttää, myös.

Toivoisin kaikille että etsii ja hakeutuu siihen tilanteeseen kuin itse haluaa eikä syyllistäisi toisia osapuolia siitä, jos omat toiveet eivät ole sen toisen tärkeysjärjestyksen kärjessä. Turha yrittää miehiä ymmärtää jonkun DiCabrio-yliminän kautta vain siksi jos seksi kiinnostaa enemmän kuin yhteenmuutto.

Ja se seksi voi tosiaan ihan hyvin kehkeytyä joksikin hyväksi, ilman perinteistä suhdettakin, jos siinä sellaiseen on edellytykset.

Minä haluaisin miehenä siinä mielessä myös FWB-suhteen, koska kaipaisin sekä hyvää ystäväää naisesta, että seksiä ja läheisyyttä. Mutta koska FWB-suhde tarkoittaa sitä, että osapuolet eivät sitoudu toisiinsa eivätkä näin ollen sulje pois myös muiden osapuolien tapailua, en halua sitä.

Haluaisin parisuhteen aikuiseen naiseen. Sellaisen suhteen, joka ei edellytä naimisiin menoa eikä välttämättä edes yhteen muuttamista ja uusperheen rakentamista (kaikkine hankaluuksineen).

Haluaisin parisuhteen sellaisen naisen kanssa, joka perustuisi sille, että voisimme tuoda toistemme elämään hyviä ja positiivisia asioita. Voisimme olla hyvät ystävät, viettäisimme yhdessä aikaa, harrastaisimme ehkä samanlaisia asioita, voisimme retkeillä yhdessä, auttaa ja tukea toinen toisiamme ja voisimme olla toistemme uskottuja ja luotettuja. Voisimme tuoda toistemme elämään sitä kaivattua läheisyyttä, kosketusta ja seksuaalista intohimoa, rakkautta sekä henkisessä että fyysisessä muodossa.

Mutta mielelläni haluaisin tämän kaiken sellaisen naisen kanssa, jolle minä en olisi koko elämän sisältö, ja jolla olisi myös oma elämä: omat lapset ja ystävät, oma koti ja omat harrastukset. Samaten itse haluaisin asua omassa kodissani lasteni kanssa, hoitaa oma kotini ja omat asiani itse, tavata omalla ajalla omia ystäviäni, tehdä omannäköisiäni asioita ja harrastaa omia harrastuksiani itsekseni ja lasteni kanssa.

Vaikka pärjään yksin enkä tosiaankaan TARVITSE ketään asumaan ja elämään kanssani, se ei poista sitä, ettenkö HALUAISI löytää itselleni naisystävää ja rakastettua - koska kaipaan romanttista rakkautta ja sitä, että voisin rakastaa toista ihmistä, naista.

Tätä ketjua lukiessa tulee välillä mieleen, että Suomeesa on vielä nykyäänkin ihmisiä, jotka ovat uskovaisia ja joiden oma uskonto kieltää seksisuhteet avioliiton ulkopuolella, ainakin pitkäaikaiset suhteet ilman  tarkoitusta sitoutua. Nämä ihmiset, vaikka olisivat miten sopivia ja mukavia ihmisinä, joutuvat sitten jäämään yksin.  Ajattele sekä tutumpia että vieraampia uskontokuntia.

Uskovaiset lesket yrittävät -halutessaan, eivätkä kaikki halua uutta liittoa- löytyy uuden puolison omiensa joukosta, omasta seurakunnasta ym. Näin se menee luonnollisesti. Samoin meidän nuoret löytävät aviopuolisot toisista uskovaisista. Miksi ihmeessä haluaisivat yhteen aivan erilaisen maailmankuvan omaavan kanssa? Ei ole järkeä, eikä toimisi. Kun molemmat ajattelevat, että seksi kuuluu avioliittoon, on helpompi toimia. Melkein ne alle 30-vuotiaat jotka nykyisin menevät naimisiin ovat uskovaisia, monet muut eivät halua/uskalla sitoutua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska romanttinen rakkaus ei ole muuta kuin Hollywoodin tuottamaa illuusiota. Mies ja nainen eivät koskaan tule ymmärtämään toisiaan täydellisesti, ei ainakaan niin kuin elokuvissa "opetetaan".

Romanttinen rakkaus on olemassa, mutta vain lyhyen aikaa. Siinä alkuvaiheessa, kun ollaan päättömän rakastuneita ja hormoonit hyrrää. Miesten estrogeenitaso nousee ja he ovat pehmeämpiä, ja naisten testosteronitaso nousee, jolloin seksihalut on normia suuremmat.

Miten tämä tila sitten muuttuu palvelevaksi parisuhderakkaudeksi, se on se kompastuskivi. Täydellisesti ei voi kukaan oppia ymmärtämään toista (edes naiset keskenään), mutta hyvä kommunikaatio ja tahtotila, ja arkinen rakkaus voi kukoistaa. Vaatii työtä, mutta sitä rakkaus on!

Romanttista rakkautta juuri pitäisikin vaalia! "Parisuhderakkaus" on aivan syyttä suotta nostettu jalustalle, eipä ihme että henkinen(feminiinini)/fyysinen(maskuliini) väkivalta, alkoholisimi ja itsemurhat sekä erot ovat niin yleisiä. Rakkauden maissa , kuten Ranskassa ja Italiassa onkin yleistä, että on sen parisuhteen ulkopuolisia intohimosuhteita. Näin kaikki, rakkaus myöskin, voivat vain voittaa! Meillä kuitenkin on otettu myös takapakkia, kun suomalaisten suhtautuminen rakaauteen, erokseen ja romantiikkaan on osin takapajuisempaa, perustuen agraariajoilta omistukseen ja teollistumisen ajan patriarkaattiseen kontrolliin. :(

Romanttisen ja parisuhderakkauden ei tarvitse sulkea toisiaan pois. Molempia tarvitaan tasapainoisessa pitkässä avioliitossa.

Ei hyvän liiton tarvitse olla pitkä eikä etenkään avioliitto, jopa ihan päin vastoin!

AP on vain liian ronkeli. Ronkelit runkkaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska romanttinen rakkaus ei ole muuta kuin Hollywoodin tuottamaa illuusiota. Mies ja nainen eivät koskaan tule ymmärtämään toisiaan täydellisesti, ei ainakaan niin kuin elokuvissa "opetetaan".

Romanttinen rakkaus on olemassa, mutta vain lyhyen aikaa. Siinä alkuvaiheessa, kun ollaan päättömän rakastuneita ja hormoonit hyrrää. Miesten estrogeenitaso nousee ja he ovat pehmeämpiä, ja naisten testosteronitaso nousee, jolloin seksihalut on normia suuremmat.

Miten tämä tila sitten muuttuu palvelevaksi parisuhderakkaudeksi, se on se kompastuskivi. Täydellisesti ei voi kukaan oppia ymmärtämään toista (edes naiset keskenään), mutta hyvä kommunikaatio ja tahtotila, ja arkinen rakkaus voi kukoistaa. Vaatii työtä, mutta sitä rakkaus on!

Romanttista rakkautta juuri pitäisikin vaalia! "Parisuhderakkaus" on aivan syyttä suotta nostettu jalustalle, eipä ihme että henkinen(feminiinini)/fyysinen(maskuliini) väkivalta, alkoholisimi ja itsemurhat sekä erot ovat niin yleisiä. Rakkauden maissa , kuten Ranskassa ja Italiassa onkin yleistä, että on sen parisuhteen ulkopuolisia intohimosuhteita. Näin kaikki, rakkaus myöskin, voivat vain voittaa! Meillä kuitenkin on otettu myös takapakkia, kun suomalaisten suhtautuminen rakaauteen, erokseen ja romantiikkaan on osin takapajuisempaa, perustuen agraariajoilta omistukseen ja teollistumisen ajan patriarkaattiseen kontrolliin. :(

Näin pitkänäperjantaina voisi puhua paljonkin Oikeasta Rakkaudesta. Se on uhrautuvaa, palvelevaa, epäitsekästä ym. "Ei ole suurempaa rakkautta kuin antaa henkensä toisen edestä".

Itse olen onnekas koska minulla on mies, joka voisi kuolla puolestani. On näin sanonut ja tiedän että voisi uhrautua. Hän ei osaa olla kovinkaan romanttinen, mutta palvelee perhettämme monin tavoin, paremmin kuin minä ikinä osaan <3

Intohimorakkaus ja sen ikuinen etsiminen on itsekästä, kyspymätöntä ja hedonistista, siitä ei ole esikuvaksi kenellekään.

En olisi hämmästynyt, vaikka miehesi olisi Grindrissä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska romanttinen rakkaus ei ole muuta kuin Hollywoodin tuottamaa illuusiota. Mies ja nainen eivät koskaan tule ymmärtämään toisiaan täydellisesti, ei ainakaan niin kuin elokuvissa "opetetaan".

Romanttinen rakkaus on olemassa, mutta vain lyhyen aikaa. Siinä alkuvaiheessa, kun ollaan päättömän rakastuneita ja hormoonit hyrrää. Miesten estrogeenitaso nousee ja he ovat pehmeämpiä, ja naisten testosteronitaso nousee, jolloin seksihalut on normia suuremmat.

Miten tämä tila sitten muuttuu palvelevaksi parisuhderakkaudeksi, se on se kompastuskivi. Täydellisesti ei voi kukaan oppia ymmärtämään toista (edes naiset keskenään), mutta hyvä kommunikaatio ja tahtotila, ja arkinen rakkaus voi kukoistaa. Vaatii työtä, mutta sitä rakkaus on!

Romanttista rakkautta juuri pitäisikin vaalia! "Parisuhderakkaus" on aivan syyttä suotta nostettu jalustalle, eipä ihme että henkinen(feminiinini)/fyysinen(maskuliini) väkivalta, alkoholisimi ja itsemurhat sekä erot ovat niin yleisiä. Rakkauden maissa , kuten Ranskassa ja Italiassa onkin yleistä, että on sen parisuhteen ulkopuolisia intohimosuhteita. Näin kaikki, rakkaus myöskin, voivat vain voittaa! Meillä kuitenkin on otettu myös takapakkia, kun suomalaisten suhtautuminen rakaauteen, erokseen ja romantiikkaan on osin takapajuisempaa, perustuen agraariajoilta omistukseen ja teollistumisen ajan patriarkaattiseen kontrolliin. :(

Romanttisen ja parisuhderakkauden ei tarvitse sulkea toisiaan pois. Molempia tarvitaan tasapainoisessa pitkässä avioliitossa.

Ei hyvän liiton tarvitse olla pitkä eikä etenkään avioliitto, jopa ihan päin vastoin!

Tämä "Pitkät liitot & avioliitto ei ole hyviä asioita, vaan oikeastaan ihan päinvastoin pahoja"- on yksi osoitus anarkisesta nykyajasta, missä asiat käännetään päälaelleen, hyvä tehdään pahaksi ja toisinpäin.

Ajatella saa toki just niinkuin haluaa, mutta onhan tuo nyt defensiivistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska romanttinen rakkaus ei ole muuta kuin Hollywoodin tuottamaa illuusiota. Mies ja nainen eivät koskaan tule ymmärtämään toisiaan täydellisesti, ei ainakaan niin kuin elokuvissa "opetetaan".

Romanttinen rakkaus on olemassa, mutta vain lyhyen aikaa. Siinä alkuvaiheessa, kun ollaan päättömän rakastuneita ja hormoonit hyrrää. Miesten estrogeenitaso nousee ja he ovat pehmeämpiä, ja naisten testosteronitaso nousee, jolloin seksihalut on normia suuremmat.

Miten tämä tila sitten muuttuu palvelevaksi parisuhderakkaudeksi, se on se kompastuskivi. Täydellisesti ei voi kukaan oppia ymmärtämään toista (edes naiset keskenään), mutta hyvä kommunikaatio ja tahtotila, ja arkinen rakkaus voi kukoistaa. Vaatii työtä, mutta sitä rakkaus on!

Romanttista rakkautta juuri pitäisikin vaalia! "Parisuhderakkaus" on aivan syyttä suotta nostettu jalustalle, eipä ihme että henkinen(feminiinini)/fyysinen(maskuliini) väkivalta, alkoholisimi ja itsemurhat sekä erot ovat niin yleisiä. Rakkauden maissa , kuten Ranskassa ja Italiassa onkin yleistä, että on sen parisuhteen ulkopuolisia intohimosuhteita. Näin kaikki, rakkaus myöskin, voivat vain voittaa! Meillä kuitenkin on otettu myös takapakkia, kun suomalaisten suhtautuminen rakaauteen, erokseen ja romantiikkaan on osin takapajuisempaa, perustuen agraariajoilta omistukseen ja teollistumisen ajan patriarkaattiseen kontrolliin. :(

Näin pitkänäperjantaina voisi puhua paljonkin Oikeasta Rakkaudesta. Se on uhrautuvaa, palvelevaa, epäitsekästä ym. "Ei ole suurempaa rakkautta kuin antaa henkensä toisen edestä".

Itse olen onnekas koska minulla on mies, joka voisi kuolla puolestani. On näin sanonut ja tiedän että voisi uhrautua. Hän ei osaa olla kovinkaan romanttinen, mutta palvelee perhettämme monin tavoin, paremmin kuin minä ikinä osaan <3

Intohimorakkaus ja sen ikuinen etsiminen on itsekästä, kyspymätöntä ja hedonistista, siitä ei ole esikuvaksi kenellekään.

En olisi hämmästynyt, vaikka miehesi olisi Grindrissä. <3

Mitä tämä tarkoittaa?

Vierailija kirjoitti:

Vuh vuh... kirjoitti:

Tiiän, että tää on sirpa 50v foorumi, mutta on se vaan fakta, että naiset eivät ole enään +40v yhtä haluttuja kuin 18-25v.

Kaikki tietävät tuon. Se mitä monet tavismiehet eivät tiedä, että vaikka julkkismies saa vuosikymmeniä nuoremman naisen, se ei tarkoita sitä, että Jarkko 50 v. Juupajoelta saa. Jos ei Sirpa kelpaa niin sitten tyydytään olemaan ilman.

Tästä löytyy loistava esimerkki: Arman Alizad 52v ja melkein 20 vuotta nuorempi puolisonsa. Jos kyseessä ei olisi julkkis,tuskin olisi niin kovaa tunkua.

Vierailija kirjoitti:

Miehet on seonneet tähän taso-paskaan ja kuvittelevat, että voivat poimia rusinat pullasta ja pokata kauniita naisia vain seksintarpeeseensa, koska DiCapriokin voi.

Heidän pitäisi ymmärtää, että kyllä tavismiehelle paras tae seksistä on se oma vakituinen mamma kainalossa.

Kuulostaa siltä, että se sinun tavismiehesi onkin top 5% chad. 

Miehet ovat se sukupuoli, joka joutuu torjutuksi ja tyytymään jo teini-ikäisestä asti varsinkin Tinder-aikana. Koska naiset huomaavat lähinnä komeimmat miehet, tällaista tekstiä voi seurata. 

Mitenkähän miehet voisivat seota noin, kun ainoastaan miehille elämän reaaliteetit tulevat vastaan viimeistään parikymppisenä ja naisille nelikymppisenä? 

Mutta tämäkään ei silti sulje pois sitä mahdollisuutta, että osa miehistä ei halua alistua naisten käsikirjoitukseen siitä paikasta, mikä hänelle on varattu, vaan seuraa vaistojaan häpeilemättä ja etsii huippukokemuksia ennemmin kuin seksiä vastineeksi hyvästä käytöksestä, kuten iso osa miehistä tekee. Naisillehan tuo halutuksi tuleminen ja pikaintohimo on itsestäänselvyys; keski-ikäisenä moni mies varmasti ymmärtää, että se on nyt tai ei koskaan ja kokeilee lähestymisiä omilla ehdoillaan eikä yritä vedota rahaan, asemaan ja kilttiin luonteeseen, vaan lähtee no bullshit -linjalla liikenteeseen ja toivoo välitöntä ja neuvottelematonta intohimoa tässä ja nyt. Ehkä sen saaminen on vaikeaa, mutta ainoastaan mies itse tietää omat arvonsa ja mikä hänelle on tärkeää. On röyhkeää ja ylimielistä päättää miehen puolesta, että mitä hänen kuuluisi tavoitella ja se on juuri sitä, että yritetään osoittaa miehelle paikka ja torutaan, kun mies ei mene sille paikalle, mikä hänelle on määrätty. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehet on seonneet tähän taso-paskaan ja kuvittelevat, että voivat poimia rusinat pullasta ja pokata kauniita naisia vain seksintarpeeseensa, koska DiCapriokin voi.

Heidän pitäisi ymmärtää, että kyllä tavismiehelle paras tae seksistä on se oma vakituinen mamma kainalossa.

Kuulostaa siltä, että se sinun tavismiehesi onkin top 5% chad. 

Miehet ovat se sukupuoli, joka joutuu torjutuksi ja tyytymään jo teini-ikäisestä asti varsinkin Tinder-aikana. Koska naiset huomaavat lähinnä komeimmat miehet, tällaista tekstiä voi seurata. 

Mitenkähän miehet voisivat seota noin, kun ainoastaan miehille elämän reaaliteetit tulevat vastaan viimeistään parikymppisenä ja naisille nelikymppisenä? 

Mutta tämäkään ei silti sulje pois sitä mahdollisuutta, että osa miehistä ei halua alistua naisten käsikirjoitukseen siitä paikasta, mikä hänelle on varattu, vaan seuraa vaistojaan häpeilemättä ja etsii huippukokemuksia ennemmin kuin seksiä vastineeksi hyvästä käytöksestä, kuten iso osa miehistä tekee. Naisillehan tuo halutuksi tuleminen ja pikaintohimo on itsestäänselvyys; keski-ikäisenä moni mies varmasti ymmärtää, että se on nyt tai ei koskaan ja kokeilee lähestymisiä omilla ehdoillaan eikä yritä vedota rahaan, asemaan ja kilttiin luonteeseen, vaan lähtee no bullshit -linjalla liikenteeseen ja toivoo välitöntä ja neuvottelematonta intohimoa tässä ja nyt. Ehkä sen saaminen on vaikeaa, mutta ainoastaan mies itse tietää omat arvonsa ja mikä hänelle on tärkeää. On röyhkeää ja ylimielistä päättää miehen puolesta, että mitä hänen kuuluisi tavoitella ja se on juuri sitä, että yritetään osoittaa miehelle paikka ja torutaan, kun mies ei mene sille paikalle, mikä hänelle on määrätty. 

Otit nyt vähän väärin tuon edellisen kirjoituksen. Itse koin, että se oli melko empatialla kirjoitettu, vinkiksi: JOS haluat säännöllisesti, niin rakasta sitä yhtä, tavisvaimoasi uskollisesti. Näinhän se meillä naimisissa olevilla taviksilla on, se oma kulta kainalossa on hyvä juttu, vaikkei intohimo olisikaan enää tapissaan. Avioseksi <3

Juttelin tämän ketjun innoittamana aiheesta 20-vuotiaan poikani kanssa eilen. Kysyin, pelkääkö hän pariutumisen mahdollista vaikeutta ja Tinderin kylmyyttä. Kuulemma ei, eikä aio mennä Tinderiin, koska ystävillään (niin mies-kuin naispuolisillakin) on liikaa huonoja kokemuksia siitä. Ei ole vielä koskaan seurustellut, mutta miksi olisi pitänytkään. Sen verran hyvä itsetunto, ettei ole halunnut vain seukkaamisen vuoksi seukata. Se sopiva tulee vastaan sitten kun tulee jos tulee. Tärkeintä on rakastaa itseään terveesti. Siihen kuuluu myös itsensä varjeleminen liiasta pornosta (ajattele, olemme tästäkin puhuneet, isänsäkin on varoitellut) sekä kyynistymiseltä ja ihmisten vihaamiselta ja polarisoinnilta. 

Olen pahoillani että sinulla on huonoja kokemuksia, mutta ei niitä kaikilla ole. Omat valinnat määräävät paljon, asenne myös. Jos intohimo on tärkeämpää kuin pitkäkestoinen rakastaminen, on tilanne parinetsinnässä ihan toisella pohjalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehet on seonneet tähän taso-paskaan ja kuvittelevat, että voivat poimia rusinat pullasta ja pokata kauniita naisia vain seksintarpeeseensa, koska DiCapriokin voi.

Heidän pitäisi ymmärtää, että kyllä tavismiehelle paras tae seksistä on se oma vakituinen mamma kainalossa.

Kuulostaa siltä, että se sinun tavismiehesi onkin top 5% chad. 

Miehet ovat se sukupuoli, joka joutuu torjutuksi ja tyytymään jo teini-ikäisestä asti varsinkin Tinder-aikana. Koska naiset huomaavat lähinnä komeimmat miehet, tällaista tekstiä voi seurata. 

Mitenkähän miehet voisivat seota noin, kun ainoastaan miehille elämän reaaliteetit tulevat vastaan viimeistään parikymppisenä ja naisille nelikymppisenä? 

Mutta tämäkään ei silti sulje pois sitä mahdollisuutta, että osa miehistä ei halua alistua naisten käsikirjoitukseen siitä paikasta, mikä hänelle on varattu, vaan seuraa vaistojaan häpeilemättä ja etsii huippukokemuksia ennemmin kuin seksiä vastineeksi hyvästä käytöksestä, kuten iso osa miehistä tekee. Naisillehan tuo halutuksi tuleminen ja pikaintohimo on itsestäänselvyys; keski-ikäisenä moni mies varmasti ymmärtää, että se on nyt tai ei koskaan ja kokeilee lähestymisiä omilla ehdoillaan eikä yritä vedota rahaan, asemaan ja kilttiin luonteeseen, vaan lähtee no bullshit -linjalla liikenteeseen ja toivoo välitöntä ja neuvottelematonta intohimoa tässä ja nyt. Ehkä sen saaminen on vaikeaa, mutta ainoastaan mies itse tietää omat arvonsa ja mikä hänelle on tärkeää. On röyhkeää ja ylimielistä päättää miehen puolesta, että mitä hänen kuuluisi tavoitella ja se on juuri sitä, että yritetään osoittaa miehelle paikka ja torutaan, kun mies ei mene sille paikalle, mikä hänelle on määrätty. 

Otit nyt vähän väärin tuon edellisen kirjoituksen. Itse koin, että se oli melko empatialla kirjoitettu, vinkiksi: JOS haluat säännöllisesti, niin rakasta sitä yhtä, tavisvaimoasi uskollisesti. Näinhän se meillä naimisissa olevilla taviksilla on, se oma kulta kainalossa on hyvä juttu, vaikkei intohimo olisikaan enää tapissaan. Avioseksi <3

Juttelin tämän ketjun innoittamana aiheesta 20-vuotiaan poikani kanssa eilen. Kysyin, pelkääkö hän pariutumisen mahdollista vaikeutta ja Tinderin kylmyyttä. Kuulemma ei, eikä aio mennä Tinderiin, koska ystävillään (niin mies-kuin naispuolisillakin) on liikaa huonoja kokemuksia siitä. Ei ole vielä koskaan seurustellut, mutta miksi olisi pitänytkään. Sen verran hyvä itsetunto, ettei ole halunnut vain seukkaamisen vuoksi seukata. Se sopiva tulee vastaan sitten kun tulee jos tulee. Tärkeintä on rakastaa itseään terveesti. Siihen kuuluu myös itsensä varjeleminen liiasta pornosta (ajattele, olemme tästäkin puhuneet, isänsäkin on varoitellut) sekä kyynistymiseltä ja ihmisten vihaamiselta ja polarisoinnilta. 

Olen pahoillani että sinulla on huonoja kokemuksia, mutta ei niitä kaikilla ole. Omat valinnat määräävät paljon, asenne myös. Jos intohimo on tärkeämpää kuin pitkäkestoinen rakastaminen, on tilanne parinetsinnässä ihan toisella pohjalla.

Minäkin olin 20-vuotiaana kuin poikasi, mutta nyt, kun olen 15 vuotta odottanut ja etsinyt puolisoa löytämättä yhtään mitään, pariutumisen vaikeus on tullut selväksi ja Tinder tutuksi.

Ei ole ketään ketä rakastaa. Eikä ole koskaan ollutkaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehet on seonneet tähän taso-paskaan ja kuvittelevat, että voivat poimia rusinat pullasta ja pokata kauniita naisia vain seksintarpeeseensa, koska DiCapriokin voi.

Heidän pitäisi ymmärtää, että kyllä tavismiehelle paras tae seksistä on se oma vakituinen mamma kainalossa.

Kuulostaa siltä, että se sinun tavismiehesi onkin top 5% chad. 

Miehet ovat se sukupuoli, joka joutuu torjutuksi ja tyytymään jo teini-ikäisestä asti varsinkin Tinder-aikana. Koska naiset huomaavat lähinnä komeimmat miehet, tällaista tekstiä voi seurata. 

Mitenkähän miehet voisivat seota noin, kun ainoastaan miehille elämän reaaliteetit tulevat vastaan viimeistään parikymppisenä ja naisille nelikymppisenä? 

Mutta tämäkään ei silti sulje pois sitä mahdollisuutta, että osa miehistä ei halua alistua naisten käsikirjoitukseen siitä paikasta, mikä hänelle on varattu, vaan seuraa vaistojaan häpeilemättä ja etsii huippukokemuksia ennemmin kuin seksiä vastineeksi hyvästä käytöksestä, kuten iso osa miehistä tekee. Naisillehan tuo halutuksi tuleminen ja pikaintohimo on itsestäänselvyys; keski-ikäisenä moni mies varmasti ymmärtää, että se on nyt tai ei koskaan ja kokeilee lähestymisiä omilla ehdoillaan eikä yritä vedota rahaan, asemaan ja kilttiin luonteeseen, vaan lähtee no bullshit -linjalla liikenteeseen ja toivoo välitöntä ja neuvottelematonta intohimoa tässä ja nyt. Ehkä sen saaminen on vaikeaa, mutta ainoastaan mies itse tietää omat arvonsa ja mikä hänelle on tärkeää. On röyhkeää ja ylimielistä päättää miehen puolesta, että mitä hänen kuuluisi tavoitella ja se on juuri sitä, että yritetään osoittaa miehelle paikka ja torutaan, kun mies ei mene sille paikalle, mikä hänelle on määrätty. 

Otit nyt vähän väärin tuon edellisen kirjoituksen. Itse koin, että se oli melko empatialla kirjoitettu, vinkiksi: JOS haluat säännöllisesti, niin rakasta sitä yhtä, tavisvaimoasi uskollisesti. Näinhän se meillä naimisissa olevilla taviksilla on, se oma kulta kainalossa on hyvä juttu, vaikkei intohimo olisikaan enää tapissaan. Avioseksi <3

Juttelin tämän ketjun innoittamana aiheesta 20-vuotiaan poikani kanssa eilen. Kysyin, pelkääkö hän pariutumisen mahdollista vaikeutta ja Tinderin kylmyyttä. Kuulemma ei, eikä aio mennä Tinderiin, koska ystävillään (niin mies-kuin naispuolisillakin) on liikaa huonoja kokemuksia siitä. Ei ole vielä koskaan seurustellut, mutta miksi olisi pitänytkään. Sen verran hyvä itsetunto, ettei ole halunnut vain seukkaamisen vuoksi seukata. Se sopiva tulee vastaan sitten kun tulee jos tulee. Tärkeintä on rakastaa itseään terveesti. Siihen kuuluu myös itsensä varjeleminen liiasta pornosta (ajattele, olemme tästäkin puhuneet, isänsäkin on varoitellut) sekä kyynistymiseltä ja ihmisten vihaamiselta ja polarisoinnilta. 

Olen pahoillani että sinulla on huonoja kokemuksia, mutta ei niitä kaikilla ole. Omat valinnat määräävät paljon, asenne myös. Jos intohimo on tärkeämpää kuin pitkäkestoinen rakastaminen, on tilanne parinetsinnässä ihan toisella pohjalla.

Minäkin olin 20-vuotiaana kuin poikasi, mutta nyt, kun olen 15 vuotta odottanut ja etsinyt puolisoa löytämättä yhtään mitään, pariutumisen vaikeus on tullut selväksi ja Tinder tutuksi.

Ei ole ketään ketä rakastaa. Eikä ole koskaan ollutkaan.

Surullista, tsemppiä ja rakkautta sinulle <3

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska romanttinen rakkaus ei ole muuta kuin Hollywoodin tuottamaa illuusiota. Mies ja nainen eivät koskaan tule ymmärtämään toisiaan täydellisesti, ei ainakaan niin kuin elokuvissa "opetetaan".

Romanttinen rakkaus on olemassa, mutta vain lyhyen aikaa. Siinä alkuvaiheessa, kun ollaan päättömän rakastuneita ja hormoonit hyrrää. Miesten estrogeenitaso nousee ja he ovat pehmeämpiä, ja naisten testosteronitaso nousee, jolloin seksihalut on normia suuremmat.

Miten tämä tila sitten muuttuu palvelevaksi parisuhderakkaudeksi, se on se kompastuskivi. Täydellisesti ei voi kukaan oppia ymmärtämään toista (edes naiset keskenään), mutta hyvä kommunikaatio ja tahtotila, ja arkinen rakkaus voi kukoistaa. Vaatii työtä, mutta sitä rakkaus on!

Romanttista rakkautta juuri pitäisikin vaalia! "Parisuhderakkaus" on aivan syyttä suotta nostettu jalustalle, eipä ihme että henkinen(feminiinini)/fyysinen(maskuliini) väkivalta, alkoholisimi ja itsemurhat sekä erot ovat niin yleisiä. Rakkauden maissa , kuten Ranskassa ja Italiassa onkin yleistä, että on sen parisuhteen ulkopuolisia intohimosuhteita. Näin kaikki, rakkaus myöskin, voivat vain voittaa! Meillä kuitenkin on otettu myös takapakkia, kun suomalaisten suhtautuminen rakaauteen, erokseen ja romantiikkaan on osin takapajuisempaa, perustuen agraariajoilta omistukseen ja teollistumisen ajan patriarkaattiseen kontrolliin. :(

Romanttisen ja parisuhderakkauden ei tarvitse sulkea toisiaan pois. Molempia tarvitaan tasapainoisessa pitkässä avioliitossa.

Ei hyvän liiton tarvitse olla pitkä eikä etenkään avioliitto, jopa ihan päin vastoin!

Päinvastoin, eli sinusta lyhyt liitto on hyvä? No se on helposti täytetty!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pohjusmarja kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehet on seonneet tähän taso-paskaan ja kuvittelevat, että voivat poimia rusinat pullasta ja pokata kauniita naisia vain seksintarpeeseensa, koska DiCapriokin voi.

Heidän pitäisi ymmärtää, että kyllä tavismiehelle paras tae seksistä on se oma vakituinen mamma kainalossa.

Höpöllöpö, jotkut miehet varmaan ovat mutta suurin osa aikuisista miehistä (kuten naisistakaan) ei kuvittele sellaisia asioita joita elämänkokemuksen kerryttämä todistusaineisto ei puolla. Taas ihan ihme yleistys.

Sinäkö haluaisit (siis olettaen että olet nainen?) että omaan kainaloosi päätyisi mies, joka noudattaa neuvoasi; tyytyy parisuhteeseen saadakseen varmemmin seksiä?

Eikö se, että miehet eivät seksin takia hakeudu suhteeseen, ole hyvä asia eikä huono? Ei tarvitse kuluttaa vuosia sellaiseen yksilöön jonka tarkoitusperät ovat pohjimmillaan erit? Itse olen mies, en tällä hetkellä sinkku, mutta jos olisin, niin ilman muuta hakisin seksiseuraa jos olisin vailla seksiseuraa, enkä hakeutuisi suhteeseen jos pääasia on jokin kevyempi juttu.

Mutta tässäkin on aivan turha yleistys että mies hakisi vain seksiä, aina. Mies voi hakea myös kitkatonta kanssakäymistä, ajan viettämistä, keskustelua, ja ehkä sitä kautta vähintään sivutuotteena tutustumisen syvenemistäkin, mutta ilman ns normaalin parisuhteen kahlitsevia normeja. Pelkän seksin ja avioliittoon verrattavan elämän jakamisen ja kaikessa yhteen pelaamisen välissä on laaja skaala harmaansävyjä.

Esim itse en ole koskaan kiinnostunut pelkistä panosuhteista, vaan FWB on itseäni ainakin aikaisemmin miellyttänyt; siinä ei yhtä helposti mene hukkaan se oma itse ja oma elämä, kun yhteisen kanssakäymisen ehtona on se, sopiiko aidosti juuri nyt ja onko aidosti nyt sellainen olo. Olen tykännyt siitä että voin säädellä omia rajojani ilman että se on väärin tehty, kun taas suhteessa ei voi noin vain tilanteen mukaan rajata suhteen ehtoja ja muuttaa suhteen ilmenemismuotoa ainakaan ilman toisen loukkaamista. Olen tykännyt siitä, että voin arvottaa itseni omista lähtökohdistani enkä suhteen tilan kautta. That said, olen minä tässä nyt ollut pitkään jo suhteessakin, mutta jos en olisi, niin edellä mainituista syistä FWB kiinnostaisi lähtökohtaisesti enemmän; se vuorovaikutus ja tutustuminen voi siinäkin olla ihan aitoa. Ja seksin mielenkiintoisuus on ehkä vähän helpompi säilyttää, myös.

Toivoisin kaikille että etsii ja hakeutuu siihen tilanteeseen kuin itse haluaa eikä syyllistäisi toisia osapuolia siitä, jos omat toiveet eivät ole sen toisen tärkeysjärjestyksen kärjessä. Turha yrittää miehiä ymmärtää jonkun DiCabrio-yliminän kautta vain siksi jos seksi kiinnostaa enemmän kuin yhteenmuutto.

Ja se seksi voi tosiaan ihan hyvin kehkeytyä joksikin hyväksi, ilman perinteistä suhdettakin, jos siinä sellaiseen on edellytykset.

Minä haluaisin miehenä siinä mielessä myös FWB-suhteen, koska kaipaisin sekä hyvää ystäväää naisesta, että seksiä ja läheisyyttä. Mutta koska FWB-suhde tarkoittaa sitä, että osapuolet eivät sitoudu toisiinsa eivätkä näin ollen sulje pois myös muiden osapuolien tapailua, en halua sitä.

Haluaisin parisuhteen aikuiseen naiseen. Sellaisen suhteen, joka ei edellytä naimisiin menoa eikä välttämättä edes yhteen muuttamista ja uusperheen rakentamista (kaikkine hankaluuksineen).

Haluaisin parisuhteen sellaisen naisen kanssa, joka perustuisi sille, että voisimme tuoda toistemme elämään hyviä ja positiivisia asioita. Voisimme olla hyvät ystävät, viettäisimme yhdessä aikaa, harrastaisimme ehkä samanlaisia asioita, voisimme retkeillä yhdessä, auttaa ja tukea toinen toisiamme ja voisimme olla toistemme uskottuja ja luotettuja. Voisimme tuoda toistemme elämään sitä kaivattua läheisyyttä, kosketusta ja seksuaalista intohimoa, rakkautta sekä henkisessä että fyysisessä muodossa.

Mutta mielelläni haluaisin tämän kaiken sellaisen naisen kanssa, jolle minä en olisi koko elämän sisältö, ja jolla olisi myös oma elämä: omat lapset ja ystävät, oma koti ja omat harrastukset. Samaten itse haluaisin asua omassa kodissani lasteni kanssa, hoitaa oma kotini ja omat asiani itse, tavata omalla ajalla omia ystäviäni, tehdä omannäköisiäni asioita ja harrastaa omia harrastuksiani itsekseni ja lasteni kanssa.

Vaikka pärjään yksin enkä tosiaankaan TARVITSE ketään asumaan ja elämään kanssani, se ei poista sitä, ettenkö HALUAISI löytää itselleni naisystävää ja rakastettua - koska kaipaan romanttista rakkautta ja sitä, että voisin rakastaa toista ihmistä, naista.

Tätä ketjua lukiessa tulee välillä mieleen, että Suomeesa on vielä nykyäänkin ihmisiä, jotka ovat uskovaisia ja joiden oma uskonto kieltää seksisuhteet avioliiton ulkopuolella, ainakin pitkäaikaiset suhteet ilman  tarkoitusta sitoutua. Nämä ihmiset, vaikka olisivat miten sopivia ja mukavia ihmisinä, joutuvat sitten jäämään yksin.  Ajattele sekä tutumpia että vieraampia uskontokuntia.

Eivät joudu jäämään yksin, vaan heidän kannattaa etsiä kumppani omista uskovaisporukoistaan. Itselleni on ihan kaikkien uskontojen fundamentalistiset kannattajat ehdoton EI, ja mikäli toisen uskonto millään lailla sanelee normaalia arkea ja elämää, on se minulle merkki siitä, että emme ole samalla aaltopituudella. Uskon, että uskisjengeissä on mukavia ihmisiä, mutta itselleni sopivia kumppaneita siellä ei ole juuri sen vuoksi, että toisen uskonto rajoittaisi jopa parisuhdetta. Ja en halua olla sellaisessa parisuhteessa, jota sanelee uskonto, jonka periaatteita, näkemyksiä ja maailmankatsomusta en itse edes kannata. Toivon muutenkin kumppanilta sitä, että ollaan samalla aaltopituudella ja että maailmankatsomukset, arvomaailmat ja ajattelutavat osuvat yksiin, joten senkin vuoksi uskovaiset karsiutuvat.

Uppis kirjoitti:

Ongelma on hyvin yksinkertainen: Sinä luulet olevasi jumalan lahja tälle maailmalle, jonka pitäisi pyöriä sinun napasi ympärillä, mutta kukaan muu ei näe asiaa samalla tavoin. Itseasiassa kukaan ei voi nähdä mikä tai kuka luulet siellä pääsi sisällä olevasi, ja se parisuhde muodostetaan sen ihmisen kanssa, jonka me ulkopuolella olevat näemme ja koemme. Ts. luulet olevasi parisudekelpoinen, olet 5 kertaa eronnut tinderskitso, joka kuuluisi lepositeisiin laitoksen kellarikerrokseen, eikä parisuhteeseen. Toisekseen, ketä luulet kiinnostavan n. 50 naiset? Itseasiassa hyvin harvoja, koska miehiä viehättää nuoruus ja tuoreus, ei edellisissä parisuhteissa opitut maneerit jne. känkkäränkkä..

No jos keski-ikäinen mies haluaa kumppanin, ei taida olla muuta vaihtoehtoa kuin kiinnostua keski-ikäisistä naisista.

Mitä muuten ovat edellisistä suhteista opitut maneerit? Ainakin itselläni oli kaikkein huonoimmat parisuhdetaidot nimenomaan ensimmäisessä parisuhteessani 20-vuotiaana, samoin seksitaidot olivat silloin huonoimmillaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pohjusmarja kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehet on seonneet tähän taso-paskaan ja kuvittelevat, että voivat poimia rusinat pullasta ja pokata kauniita naisia vain seksintarpeeseensa, koska DiCapriokin voi.

Heidän pitäisi ymmärtää, että kyllä tavismiehelle paras tae seksistä on se oma vakituinen mamma kainalossa.

Höpöllöpö, jotkut miehet varmaan ovat mutta suurin osa aikuisista miehistä (kuten naisistakaan) ei kuvittele sellaisia asioita joita elämänkokemuksen kerryttämä todistusaineisto ei puolla. Taas ihan ihme yleistys.

Sinäkö haluaisit (siis olettaen että olet nainen?) että omaan kainaloosi päätyisi mies, joka noudattaa neuvoasi; tyytyy parisuhteeseen saadakseen varmemmin seksiä?

Eikö se, että miehet eivät seksin takia hakeudu suhteeseen, ole hyvä asia eikä huono? Ei tarvitse kuluttaa vuosia sellaiseen yksilöön jonka tarkoitusperät ovat pohjimmillaan erit? Itse olen mies, en tällä hetkellä sinkku, mutta jos olisin, niin ilman muuta hakisin seksiseuraa jos olisin vailla seksiseuraa, enkä hakeutuisi suhteeseen jos pääasia on jokin kevyempi juttu.

Mutta tässäkin on aivan turha yleistys että mies hakisi vain seksiä, aina. Mies voi hakea myös kitkatonta kanssakäymistä, ajan viettämistä, keskustelua, ja ehkä sitä kautta vähintään sivutuotteena tutustumisen syvenemistäkin, mutta ilman ns normaalin parisuhteen kahlitsevia normeja. Pelkän seksin ja avioliittoon verrattavan elämän jakamisen ja kaikessa yhteen pelaamisen välissä on laaja skaala harmaansävyjä.

Esim itse en ole koskaan kiinnostunut pelkistä panosuhteista, vaan FWB on itseäni ainakin aikaisemmin miellyttänyt; siinä ei yhtä helposti mene hukkaan se oma itse ja oma elämä, kun yhteisen kanssakäymisen ehtona on se, sopiiko aidosti juuri nyt ja onko aidosti nyt sellainen olo. Olen tykännyt siitä että voin säädellä omia rajojani ilman että se on väärin tehty, kun taas suhteessa ei voi noin vain tilanteen mukaan rajata suhteen ehtoja ja muuttaa suhteen ilmenemismuotoa ainakaan ilman toisen loukkaamista. Olen tykännyt siitä, että voin arvottaa itseni omista lähtökohdistani enkä suhteen tilan kautta. That said, olen minä tässä nyt ollut pitkään jo suhteessakin, mutta jos en olisi, niin edellä mainituista syistä FWB kiinnostaisi lähtökohtaisesti enemmän; se vuorovaikutus ja tutustuminen voi siinäkin olla ihan aitoa. Ja seksin mielenkiintoisuus on ehkä vähän helpompi säilyttää, myös.

Toivoisin kaikille että etsii ja hakeutuu siihen tilanteeseen kuin itse haluaa eikä syyllistäisi toisia osapuolia siitä, jos omat toiveet eivät ole sen toisen tärkeysjärjestyksen kärjessä. Turha yrittää miehiä ymmärtää jonkun DiCabrio-yliminän kautta vain siksi jos seksi kiinnostaa enemmän kuin yhteenmuutto.

Ja se seksi voi tosiaan ihan hyvin kehkeytyä joksikin hyväksi, ilman perinteistä suhdettakin, jos siinä sellaiseen on edellytykset.

Minä haluaisin miehenä siinä mielessä myös FWB-suhteen, koska kaipaisin sekä hyvää ystäväää naisesta, että seksiä ja läheisyyttä. Mutta koska FWB-suhde tarkoittaa sitä, että osapuolet eivät sitoudu toisiinsa eivätkä näin ollen sulje pois myös muiden osapuolien tapailua, en halua sitä.

Haluaisin parisuhteen aikuiseen naiseen. Sellaisen suhteen, joka ei edellytä naimisiin menoa eikä välttämättä edes yhteen muuttamista ja uusperheen rakentamista (kaikkine hankaluuksineen).

Haluaisin parisuhteen sellaisen naisen kanssa, joka perustuisi sille, että voisimme tuoda toistemme elämään hyviä ja positiivisia asioita. Voisimme olla hyvät ystävät, viettäisimme yhdessä aikaa, harrastaisimme ehkä samanlaisia asioita, voisimme retkeillä yhdessä, auttaa ja tukea toinen toisiamme ja voisimme olla toistemme uskottuja ja luotettuja. Voisimme tuoda toistemme elämään sitä kaivattua läheisyyttä, kosketusta ja seksuaalista intohimoa, rakkautta sekä henkisessä että fyysisessä muodossa.

Mutta mielelläni haluaisin tämän kaiken sellaisen naisen kanssa, jolle minä en olisi koko elämän sisältö, ja jolla olisi myös oma elämä: omat lapset ja ystävät, oma koti ja omat harrastukset. Samaten itse haluaisin asua omassa kodissani lasteni kanssa, hoitaa oma kotini ja omat asiani itse, tavata omalla ajalla omia ystäviäni, tehdä omannäköisiäni asioita ja harrastaa omia harrastuksiani itsekseni ja lasteni kanssa.

Vaikka pärjään yksin enkä tosiaankaan TARVITSE ketään asumaan ja elämään kanssani, se ei poista sitä, ettenkö HALUAISI löytää itselleni naisystävää ja rakastettua - koska kaipaan romanttista rakkautta ja sitä, että voisin rakastaa toista ihmistä, naista.

Tätä ketjua lukiessa tulee välillä mieleen, että Suomeesa on vielä nykyäänkin ihmisiä, jotka ovat uskovaisia ja joiden oma uskonto kieltää seksisuhteet avioliiton ulkopuolella, ainakin pitkäaikaiset suhteet ilman  tarkoitusta sitoutua. Nämä ihmiset, vaikka olisivat miten sopivia ja mukavia ihmisinä, joutuvat sitten jäämään yksin.  Ajattele sekä tutumpia että vieraampia uskontokuntia.

Uskovaiset lesket yrittävät -halutessaan, eivätkä kaikki halua uutta liittoa- löytyy uuden puolison omiensa joukosta, omasta seurakunnasta ym. Näin se menee luonnollisesti. Samoin meidän nuoret löytävät aviopuolisot toisista uskovaisista. Miksi ihmeessä haluaisivat yhteen aivan erilaisen maailmankuvan omaavan kanssa? Ei ole järkeä, eikä toimisi. Kun molemmat ajattelevat, että seksi kuuluu avioliittoon, on helpompi toimia. Melkein ne alle 30-vuotiaat jotka nykyisin menevät naimisiin ovat uskovaisia, monet muut eivät halua/uskalla sitoutua.

Muut pystyvät sitoutumaan myös ilman avioliittoa. Siksi heillä ei ole samalla lailla kiire naimisiin jo nuorena.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska romanttinen rakkaus ei ole muuta kuin Hollywoodin tuottamaa illuusiota. Mies ja nainen eivät koskaan tule ymmärtämään toisiaan täydellisesti, ei ainakaan niin kuin elokuvissa "opetetaan".

Romanttinen rakkaus on olemassa, mutta vain lyhyen aikaa. Siinä alkuvaiheessa, kun ollaan päättömän rakastuneita ja hormoonit hyrrää. Miesten estrogeenitaso nousee ja he ovat pehmeämpiä, ja naisten testosteronitaso nousee, jolloin seksihalut on normia suuremmat.

Miten tämä tila sitten muuttuu palvelevaksi parisuhderakkaudeksi, se on se kompastuskivi. Täydellisesti ei voi kukaan oppia ymmärtämään toista (edes naiset keskenään), mutta hyvä kommunikaatio ja tahtotila, ja arkinen rakkaus voi kukoistaa. Vaatii työtä, mutta sitä rakkaus on!

Romanttista rakkautta juuri pitäisikin vaalia! "Parisuhderakkaus" on aivan syyttä suotta nostettu jalustalle, eipä ihme että henkinen(feminiinini)/fyysinen(maskuliini) väkivalta, alkoholisimi ja itsemurhat sekä erot ovat niin yleisiä. Rakkauden maissa , kuten Ranskassa ja Italiassa onkin yleistä, että on sen parisuhteen ulkopuolisia intohimosuhteita. Näin kaikki, rakkaus myöskin, voivat vain voittaa! Meillä kuitenkin on otettu myös takapakkia, kun suomalaisten suhtautuminen rakaauteen, erokseen ja romantiikkaan on osin takapajuisempaa, perustuen agraariajoilta omistukseen ja teollistumisen ajan patriarkaattiseen kontrolliin. :(

Juuri näin. Parisuhteeseen pitäisi ehdottomasti tulla normi, että on ihan ok olla välillä muidenkin kanssa, jos siltä tuntuu. On ihan älytöntä, että monogamiaan täytyy pakottaa itsensä ja ongelmia tulee. Tämän sijasta sitten yritetään "tehdä töitä parisuhteen eteen", että luonnolliset tarpeet syrjäytetään ja syödään samaa makaronilaatikkoa joka päivä.

Miksi haluat yhden normin tilalle toisen normin? Eikä parempi ratkaisu olisi se, että kaikki voivat itse päättää, millaisen suhteen haluavat ja jokainen pariskunta sopii yhdessä juuri heille sopivan suhdemuodon? Kenenkään ei tarvitse pakottaa itseään minkäänlaiseen muottiin, vaan päätökset tehdään yhdessä itseä ja toista kuunnellen? Ja jo lähtökohtaisesti kannattaa etsiä sellainen ihminen, jonka kanssa parisuhdekäsitykset sopivat yhteen.

Vierailija kirjoitti:

Vuh vuh... kirjoitti:

Tiiän, että tää on sirpa 50v foorumi, mutta on se vaan fakta, että naiset eivät ole enään +40v yhtä haluttuja kuin 18-25v.

Kaikki tietävät tuon. Se mitä monet tavismiehet eivät tiedä, että vaikka julkkismies saa vuosikymmeniä nuoremman naisen, se ei tarkoita sitä, että Jarkko 50 v. Juupajoelta saa. Jos ei Sirpa kelpaa niin sitten tyydytään olemaan ilman.

Ja tavismiehet myös unohtavat, että myös suomalaisilla julkkismiehillä on pääsääntöisesti suunnilleen samanikäinen kumppani. Kyllä ne ikäerosuhteet ovat aika harvinaisia julkkistenkin keskuudessa.