Lue keskustelun säännöt.
Miten parisuhteen muodostamisesta aikuisena tuli näin vaikeaa?
Täällä näyttää olevan jo ketju parikymppisistä, mutta oma ihmettely kohdistuu nyt sellaisiin 40-50 -vuotiaisiin.Olen (N, 50+) ollut nyt sinkkuna muutaman vuoden ja haussa on parisuhde. Treffiäpit ja deittisivustot testattu, livessäkin käyty (koronaa ennen ja koronan jälkeen), mutta huonolla tuloksella.Ravintoloissa on ollut enimmäkseen varattuja, Tinderissä ym. vain seksiseura haussa.Varsinkin nyt viime vuosina on tullut selkeä trendi, että miehet eivät näytä haluavan parisuhdetta. Kaikki tuntuvat haluavan vai seksiseuraa, FWB, FB, ONS, mitänäitänyton.Varsinkin Tinderissä on ilmiönä, että mies SANOO haluavansa parisuhdetta, mutta juttelun alettua onkin kiinnostunut vain pelkästä seksiseurasta. Ei missään nimessä mitään pysyvää, vakituista, jotain kestävämpää.Ja mietityttää että MIKSI?Onko sormet palanu niin pahasti, että ei enää parisuhde kiinnosta?Onko maailma muuttunut niin, että tämän ikäluokan miehet eivät enää halua kumppanuutta, yhdessäoloa, ehkä jopa yhdessäasumista?
Kommentit (2361)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi kun joku mies tulisi tähän ketjuun kertomaan näkemyksensä. Kiinnostaisi oikeasti tietää mitä mieltä on ja mikä taustalla on syynä mahdolliseen haluttomuuteen.
No, se syy ei ole se, että olisi ollut pettynyt aikaisempiin suhteisiin.
Olen kahdesti eronnut lasteni äidistä ja sen jälkeen eronnut 15 vuoden avioliitosta.
Hyvät välit on lapsiin ja ex vaimoonkin, joten mistä siis kiikastaa...
Päällimmäinen syy on se rauha, mikä nyt on. Töiden jälkeen saan tehdä mitä haluan ja jos en halua tehdä mitään, voi vain olla. Ei tarvitse edes jutella kenellekkään. Parisuhteessa jos haluaa olla rauhassa on yleensä juuri silloin toisella jotain asiaa, johon pitää ottaa osaa sanomalla jotain. Nyt ei tarvitse, voi olla rauhassa.
Onko tämä sitten pettymystä? Ei, se olen minä. Minä olen tällainen, en ole sellainen, jonka parisuhde tekee. Jos taas ajattelee taloudellista asiaa, en ole koskaan voinut näin hyvin taloudellisesti.
Miksen sitten halua parisuhdetta. Miksi enää pitäisi haluta? Parisuhteessa tehdään kompromisseja tai ainakin siinä on otettava sen toisenkin näkökulma huomioon, nyt ei tarvitse ja olen vapaa. Maksajan roolia en halua, vaan senkin osalta pitää olla tasa paino, enkä halua toiselta mitään.
Näillä eväillä on vaikea enää vaan löytää ketään, joten se siitä.
Todellakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Naiset ovat niin urautuneita omaan elämäänsä ja suunnitelmiinsa ettei niihin kuulu tasavertaista kumppania, ainoastaan sätkynukke joka on seuralaisena ja rahoittajana. Sitten ihmetellään miksei miehet halua muuttaa yhteen ja yhteistä elämää vaan tapailu riittää.
Itse olen polttanut aiemmissa suhteissa näppini ja kun vihdoin löysin naisen jonka kanssa olisin voinut ajatella parisuhdetta niin tämä oli niin luutunut omiin rutiineihinsa ettei suvainnut mitään vastaväitteitä asioissa eli halusi aina ns. viimeisen sanan ja kun sitten tilanne kärjistyi ja olin pistämässä hommaa poikki niin sitten alettiin itku silmässä soittelemaan perään etten oikeasti tarkoittanut ja en tajunnut ettei tasavertaista kumppania voi kohdella noin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miesnäkökulmaa vielä. Eiköhän se tosiaan isolta osin niin mene, että 45+ miehillä testosteronitaso laskee, eikä seksi tai sen jahtaaminen pyöritä elämää samaan tapaan kuin vielä 30+ miehillä. Vanhempana mies laskee naisen tapaan plussat ja miinukset, mitä parisuhde elämään tuo. Ja kuten kaikki aikuiset tietää, parisuhteen täytyy olla todella hyvä ja toimiva, että se menee ohi hyvästä ja toimivasta yksinelosta. Ja kun ikää on tarpeeksi, omat särmät ja outoudet vain lisääntyy, joten ei se ihme ole, että niiden sovittaminen yhteen toisen särmiintyneen ja omanlaisekseen kasvaneen keski-ikäisen kanssa tuntuu mukavaan ja hallittavaan elämään verrattuna vaivaloiselta ja riskaabelilta.
Ja kun työelämä loppuu on edessä yksinäiset päivät.
No niihin on ehtinyt tottua jo paljon ennen!
Eläkkeellä tulee myös terveysongelmia monelle miehelle. Palvelut tosi kalliita ja niitä vaikea saada.
Eihän se ole kovin tasa-arvoista, jos eläkeiän terveysongelmat osuvat vain miehille. Olen kyllä joskus nähnyt naisiakin sairaalassa.
No kuule kun ne huonot elämäntavat valitaan itse, samoin itse tungetaan kovia rasvoja ja punaista lihaa ja viinaa ja tupakkaa elimistöön eikä suostuta lääkäriin menemään koska siellä ramppaavat akat. Eikä psyykeä voi hoitaa kuin juomalla lisää, koska psyyke on akkojen juttu.
Ihan miehen oma syy jos hankkii II-tyypin diabeteksen sen pallovatsansa avulla ja keuhkoahtauman tupakoimalla ja suolistosyövän kieltäydyttyään aina vihanneksista. Kaikki em. olisivat pysäytettävissä ja hoidettavissa vain sillä, että mies menisi vaikka joka toinen vuosi lääkäriin ja tutkituttaisi itsensä ajoissa.
Näin toimivat naiset ja se näkyy suoraan eliniänodotteessa.
Naiset myös tappavat toisiaan kännissä paljon vähemmän kuin miehet, sillä mielenterveyttään voi hoitaa muillakin keinoilla kuin kännäämällä ringissä.
567 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Harrastustoiminta on liiaksi jakautunut sukupuolittain, eikä kaikki halua hypätä baareissa. Jos yhteiskuntakin jo myöntää, että yksinäisyys on valtava, koko ajan kasvava ongelma, voisiko yksinäisyyttä siis alkaa torjua yksinäiset kokoavilla edullisilla ja päihteettömillä harrastuksilla.
Eli sama kuin yllä
Vastuun ottaminen on vaikeampaa kuin sen vierittäminen.
Mitä mielestäsi vieritän tässä ja mihin? Tämä on idea, jota pohdin ja edistän rajallisten kykyjeni mukaan. Mitäs sinä teet asian hyväksi paitsi vittuilet somessa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Harrastustoiminta on liiaksi jakautunut sukupuolittain, eikä kaikki halua hypätä baareissa. Jos yhteiskuntakin jo myöntää, että yksinäisyys on valtava, koko ajan kasvava ongelma, voisiko yksinäisyyttä siis alkaa torjua yksinäiset kokoavilla edullisilla ja päihteettömillä harrastuksilla.
Eli sama kuin yllä
Marketit joskus yrittivät, sillä sinkkukorilla. Ei juuri kukaan tarttunut tilaisuuteen.
Ei me tuommoista osata. Eikä se ole pelkästään huono asia.
Ihmiset voivat olla toipumassa vaikka mistä ja epäileväisiä kyvyistään suhteeseen. Siksi kuten tuolla jo todettiin pitäisi toden teolla panostaa uudenlaisiin ympäristöihin kohdata. Nettiparitus ei voi olla ainoa tapa päästä tekemisiin vastakkaisen sukupuolen kanssa. Liian kovaa se otatko vai jätätkö-peli ja vääristää käsitystä omasta kelpaavuudesta. Ennen lähdettiin siitä, että ensin tutustutaan. Se oli arvokasta ja kunnioitti hienotunteisuutta. Nyt tämä kiireisyys on tarttunut ihmissuhteisiinkin. Osa haistatta hommalle pitkät vetäytymällä yksinäisyyteen. Kuin protestiksi kulttuurin epäinhimillisyydelle.
Jotain liikettä tarttis kehittää tämän akuutin umpikujan syvenemisen estämiseksi. Eikä siinä syyttelyt auta ja nöyrtyminen puolin ja tosin. Aivan liian suuri paino on nykyään deittisirkuksen ympärillä joka vaan kyynistää käsitystä toisen sukupuolen maailmasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Naiset ovat niin urautuneita omaan elämäänsä ja suunnitelmiinsa ettei niihin kuulu tasavertaista kumppania, ainoastaan sätkynukke joka on seuralaisena ja rahoittajana. Sitten ihmetellään miksei miehet halua muuttaa yhteen ja yhteistä elämää vaan tapailu riittää.
Itse olen polttanut aiemmissa suhteissa näppini ja kun vihdoin löysin naisen jonka kanssa olisin voinut ajatella parisuhdetta niin tämä oli niin luutunut omiin rutiineihinsa ettei suvainnut mitään vastaväitteitä asioissa eli halusi aina ns. viimeisen sanan ja kun sitten tilanne kärjistyi ja olin pistämässä hommaa poikki niin sitten alettiin itku silmässä soittelemaan perään etten oikeasti tarkoittanut ja en tajunnut ettei tasavertaista kumppania voi kohdella noin.
"Naiset" = yksi nainen sinun elämässäsi.
Veikkaan, ettei tuossakaan ollut sen kummemmasta kyse kuin vuorovaikutusongelmasta. Ette osanneet puhua toisillenne saati kuunnella. Tuo on se yleisin syy suhteiden kariutumiseen.
Vierailija kirjoitti:
Tämä on mielenkiintoinen ilmiö.. olen n35, koulutettu, kauniiksi monesti sanottu, urheilen ja hyvässä työssä. Silti treffien sopiminen ja normaali deittailu näyttää olevan hankalaa ja sopivat ehdokkaat vähässä luvussa tai sitten preferenssit eivät vaan kohtaa. Tinder on kakaroiden/säätäjien paikka, oman ikäisillä ja + 40 vuotiailla on kakaroita, ero, ei huolehdita ulkonäöstä jne.. itse tuo kaikki perheenperustaminen olisi edessä - ja en jaksa alkaa äitipuoleksi ja ottaa kontolle jonkun toisen lapsia, akateemisen uran jälkeen ja kun ollut työelämässä nyt luomassa uraa. Etova ajatus! En halua käyttää tulojani ja aikaani jonkun toisen jälkikasvun hoitoon. Omia sitten ajallaan. Moni mieskään ei halua isäpuolen paikkaa ja se on yhteiskunnassamme "täysin fine".. sama se naisellakin voi olla: valinnanvara mitä toivoo ja mitä haluaa pyytää jos ei ole ihan utopistista.
Kumppani/treffiehdokas toive on omalla kohdalla muuten ihan realistinen: itsenäinen, fiksu, omillaan toimeentuleva, sporttinen, hauska ja rehti mies (ei tietynlaisia ulkonäkökriteereitä, vaikka jokaista viehättää mikä ja kuka viehättää.. tietysti hiukan merkitsee). Deittiaplikaatiot on hyvä alusta, mutta vika on sitten sekalaisessa seurakunnassa, joka ei osaa käyttäytyä. Minusta säätöjä hakevalle omat applikaatiot ja/tai vaikka ruksi johonkin kohtaan mitä etsii, näin oikeat ihmiset löytävät toisensa ..tietysti, onhan niitä olemassa sovelluksia, jos hakee vakavaa.
Sen nyt voi arvata, mikä sun vaatimus on sitten miesten ulkonäön suhteen...Se on Damiano David eikä yhtään vähempää. Toki pitää olla myös korkeasti koulutettu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on mielenkiintoinen ilmiö.. olen n35, koulutettu, kauniiksi monesti sanottu, urheilen ja hyvässä työssä. Silti treffien sopiminen ja normaali deittailu näyttää olevan hankalaa ja sopivat ehdokkaat vähässä luvussa tai sitten preferenssit eivät vaan kohtaa. Tinder on kakaroiden/säätäjien paikka, oman ikäisillä ja + 40 vuotiailla on kakaroita, ero, ei huolehdita ulkonäöstä jne.. itse tuo kaikki perheenperustaminen olisi edessä - ja en jaksa alkaa äitipuoleksi ja ottaa kontolle jonkun toisen lapsia, akateemisen uran jälkeen ja kun ollut työelämässä nyt luomassa uraa. Etova ajatus! En halua käyttää tulojani ja aikaani jonkun toisen jälkikasvun hoitoon. Omia sitten ajallaan. Moni mieskään ei halua isäpuolen paikkaa ja se on yhteiskunnassamme "täysin fine".. sama se naisellakin voi olla: valinnanvara mitä toivoo ja mitä haluaa pyytää jos ei ole ihan utopistista.
Kumppani/treffiehdokas toive on omalla kohdalla muuten ihan realistinen: itsenäinen, fiksu, omillaan toimeentuleva, sporttinen, hauska ja rehti mies (ei tietynlaisia ulkonäkökriteereitä, vaikka jokaista viehättää mikä ja kuka viehättää.. tietysti hiukan merkitsee). Deittiaplikaatiot on hyvä alusta, mutta vika on sitten sekalaisessa seurakunnassa, joka ei osaa käyttäytyä. Minusta säätöjä hakevalle omat applikaatiot ja/tai vaikka ruksi johonkin kohtaan mitä etsii, näin oikeat ihmiset löytävät toisensa ..tietysti, onhan niitä olemassa sovelluksia, jos hakee vakavaa.
Sen nyt voi arvata, mikä sun vaatimus on sitten miesten ulkonäön suhteen...Se on Damiano David eikä yhtään vähempää. Toki pitää olla myös korkeasti koulutettu.
Hyvännäköinen ja itseään kouluttanut ihminen usein arvostaa ulkonäköä ja koulutusta. Varsin selvä juttu, jossa ei ole mitään väärää tai jurputtamisen aihetta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi kun joku mies tulisi tähän ketjuun kertomaan näkemyksensä. Kiinnostaisi oikeasti tietää mitä mieltä on ja mikä taustalla on syynä mahdolliseen haluttomuuteen.
No, se syy ei ole se, että olisi ollut pettynyt aikaisempiin suhteisiin.
Olen kahdesti eronnut lasteni äidistä ja sen jälkeen eronnut 15 vuoden avioliitosta.
Hyvät välit on lapsiin ja ex vaimoonkin, joten mistä siis kiikastaa...
Päällimmäinen syy on se rauha, mikä nyt on. Töiden jälkeen saan tehdä mitä haluan ja jos en halua tehdä mitään, voi vain olla. Ei tarvitse edes jutella kenellekkään. Parisuhteessa jos haluaa olla rauhassa on yleensä juuri silloin toisella jotain asiaa, johon pitää ottaa osaa sanomalla jotain. Nyt ei tarvitse, voi olla rauhassa.
Onko tämä sitten pettymystä? Ei, se olen minä. Minä olen tällainen, en ole sellainen, jonka parisuhde tekee. Jos taas ajattelee taloudellista asiaa, en ole koskaan voinut näin hyvin taloudellisesti.
Miksen sitten halua parisuhdetta. Miksi enää pitäisi haluta? Parisuhteessa tehdään kompromisseja tai ainakin siinä on otettava sen toisenkin näkökulma huomioon, nyt ei tarvitse ja olen vapaa. Maksajan roolia en halua, vaan senkin osalta pitää olla tasa paino, enkä halua toiselta mitään.
Näillä eväillä on vaikea enää vaan löytää ketään, joten se siitä.
Haluaa vaan olla rauhassa, ei halua tehdä kompromisseja, ei ottaa toista huomioon, ei halua tarjota toiselle mitään, ei halua vastaanottaa toiselta mitään.
Vaikeaa todellakin on. Miksi ihmeessä kukaan haluaisi ihmissuhdetta sinunlaisesi persoonan kanssa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Naiset ovat niin urautuneita omaan elämäänsä ja suunnitelmiinsa ettei niihin kuulu tasavertaista kumppania, ainoastaan sätkynukke joka on seuralaisena ja rahoittajana. Sitten ihmetellään miksei miehet halua muuttaa yhteen ja yhteistä elämää vaan tapailu riittää.
Itse olen polttanut aiemmissa suhteissa näppini ja kun vihdoin löysin naisen jonka kanssa olisin voinut ajatella parisuhdetta niin tämä oli niin luutunut omiin rutiineihinsa ettei suvainnut mitään vastaväitteitä asioissa eli halusi aina ns. viimeisen sanan ja kun sitten tilanne kärjistyi ja olin pistämässä hommaa poikki niin sitten alettiin itku silmässä soittelemaan perään etten oikeasti tarkoittanut ja en tajunnut ettei tasavertaista kumppania voi kohdella noin.
Tämä keskustelu olisi niin paljon parempaa, jos sinäkin olisit jättänyt ensimmäisen kappaleen kirjoittamatta. Toinen kappale oli sellainen, joka olisi saattanut herättää empatiaa ja ymmärrystä sinua kohtaan, mutta liian myöhäistä; ensimmäisen kappaleen yleistäminen pilasi kaiken.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi kun joku mies tulisi tähän ketjuun kertomaan näkemyksensä. Kiinnostaisi oikeasti tietää mitä mieltä on ja mikä taustalla on syynä mahdolliseen haluttomuuteen.
No, se syy ei ole se, että olisi ollut pettynyt aikaisempiin suhteisiin.
Olen kahdesti eronnut lasteni äidistä ja sen jälkeen eronnut 15 vuoden avioliitosta.
Hyvät välit on lapsiin ja ex vaimoonkin, joten mistä siis kiikastaa...
Päällimmäinen syy on se rauha, mikä nyt on. Töiden jälkeen saan tehdä mitä haluan ja jos en halua tehdä mitään, voi vain olla. Ei tarvitse edes jutella kenellekkään. Parisuhteessa jos haluaa olla rauhassa on yleensä juuri silloin toisella jotain asiaa, johon pitää ottaa osaa sanomalla jotain. Nyt ei tarvitse, voi olla rauhassa.
Onko tämä sitten pettymystä? Ei, se olen minä. Minä olen tällainen, en ole sellainen, jonka parisuhde tekee. Jos taas ajattelee taloudellista asiaa, en ole koskaan voinut näin hyvin taloudellisesti.
Miksen sitten halua parisuhdetta. Miksi enää pitäisi haluta? Parisuhteessa tehdään kompromisseja tai ainakin siinä on otettava sen toisenkin näkökulma huomioon, nyt ei tarvitse ja olen vapaa. Maksajan roolia en halua, vaan senkin osalta pitää olla tasa paino, enkä halua toiselta mitään.
Näillä eväillä on vaikea enää vaan löytää ketään, joten se siitä.
Haluaa vaan olla rauhassa, ei halua tehdä kompromisseja, ei ottaa toista huomioon, ei halua tarjota toiselle mitään, ei halua vastaanottaa toiselta mitään.
Vaikeaa todellakin on. Miksi ihmeessä kukaan haluaisi ihmissuhdetta sinunlaisesi persoonan kanssa?
Miksi käännyit tuota kirjoittajaa vastaan? Hänhän nimenomaan totesi olevansa onnellinen noin. Haluat ihan vain vääntää vääntämisen ilosta ja haastaa riitaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi kun joku mies tulisi tähän ketjuun kertomaan näkemyksensä. Kiinnostaisi oikeasti tietää mitä mieltä on ja mikä taustalla on syynä mahdolliseen haluttomuuteen.
No, se syy ei ole se, että olisi ollut pettynyt aikaisempiin suhteisiin.
Olen kahdesti eronnut lasteni äidistä ja sen jälkeen eronnut 15 vuoden avioliitosta.
Hyvät välit on lapsiin ja ex vaimoonkin, joten mistä siis kiikastaa...
Päällimmäinen syy on se rauha, mikä nyt on. Töiden jälkeen saan tehdä mitä haluan ja jos en halua tehdä mitään, voi vain olla. Ei tarvitse edes jutella kenellekkään. Parisuhteessa jos haluaa olla rauhassa on yleensä juuri silloin toisella jotain asiaa, johon pitää ottaa osaa sanomalla jotain. Nyt ei tarvitse, voi olla rauhassa.
Onko tämä sitten pettymystä? Ei, se olen minä. Minä olen tällainen, en ole sellainen, jonka parisuhde tekee. Jos taas ajattelee taloudellista asiaa, en ole koskaan voinut näin hyvin taloudellisesti.
Miksen sitten halua parisuhdetta. Miksi enää pitäisi haluta? Parisuhteessa tehdään kompromisseja tai ainakin siinä on otettava sen toisenkin näkökulma huomioon, nyt ei tarvitse ja olen vapaa. Maksajan roolia en halua, vaan senkin osalta pitää olla tasa paino, enkä halua toiselta mitään.
Näillä eväillä on vaikea enää vaan löytää ketään, joten se siitä.
Haluaa vaan olla rauhassa, ei halua tehdä kompromisseja, ei ottaa toista huomioon, ei halua tarjota toiselle mitään, ei halua vastaanottaa toiselta mitään.
Vaikeaa todellakin on. Miksi ihmeessä kukaan haluaisi ihmissuhdetta sinunlaisesi persoonan kanssa?
Miksi käännyit tuota kirjoittajaa vastaan? Hänhän nimenomaan totesi olevansa onnellinen noin. Haluat ihan vain vääntää vääntämisen ilosta ja haastaa riitaa?
Ai, minusta hän kyllä viittaa lopussa siihen, että vaikea on ketään löytää, joten se siitä. Kuulosti että haluaisi suhteen, mutta vaikiaa on. Ehkä tulkitsin väärin.
Vierailija kirjoitti:
Toksisten sukupuoliroolien ylläpitäminen vieraannuttaa ihmiset toisistaan. Se sama moska siis, mitä incelit jauhavat täällä vuodesta toiseen: naisen pitää olla naisellinen, alistuva, nuori, ikuinen neitsyt ja aina valmis palvelevainen ja huolia tämä incel ja unohtaa kaikki omat halunsa, tarpeensa, unelmansa ja nautintonsa.
Ja mies saa olla vain yhdenlainen eli samanlainen kuin se incel, sillä muunlaiset miehet ovat joko homoja tai jänniksiä, mikä on todella häiriintyneen miehen käsitys omasta sukupuolestaan ja itsestään.
Nämä jaskanpauhajat eivät hetkeäkään pysähdy miettimään, millaisia ovat itse. Heitä ei kiinnosta rakkaus, koska he eivät siihen kykene, heitä kiinnostaa vain elukkamainen sukupuoliakti, koska heistä ei ylempiä aivotoimintoja löydy.
Ratkaisuehdotus:
Dumppaamme elämästämme myrkylliset ihmiset ja elämme kuten haluamme. Ehdotamme ja edistämme töissä ja vapaa-aikana noiden roolien heittämistä roskikseen ihmisten psyyken tuhoavana moskana.
Itse yritän saada paikallista seurakuntaa hiffaamaan, mitä heiltä puuttuu: sinkkuryhmä tai yksinäisten ryhmä. Kas kaikki kokontuvat keskusteluryhmät ovat joko naisille tai miehille tai aviopareille, eikä yksikään yksinäisille ihmisille, joilta puuttuu ystävä tai rakastettu. MIksei voisi olla vaikka lautapeli-iltoja yksinäisille? Käsityökerho tumpeloille sinkuille?
Hyvä teksti ja hyvä ehdotus. Paljon muuttuisi myös tällä palstalla, kun ihmiset järjestelmällisesti alkaisivat ignoorata kaikki jaskanpauhajat. Antaisivat huomiota vain kirjoittajille, jotka kirjoittavat asiallisesti, olivat sitten asiasta eri mieltä tai samaa mieltä. Mutta se menee päinvastoin. Ei tarvita kuin Taistelupari ja muutama komppaaja paikalle, niin on muutamassa minuutissa useita sivuja keskinäistä huutelua ja räkyttämistä.
Toivottavasti seurakunta tarttuu ideaasi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi kun joku mies tulisi tähän ketjuun kertomaan näkemyksensä. Kiinnostaisi oikeasti tietää mitä mieltä on ja mikä taustalla on syynä mahdolliseen haluttomuuteen.
No, se syy ei ole se, että olisi ollut pettynyt aikaisempiin suhteisiin.
Olen kahdesti eronnut lasteni äidistä ja sen jälkeen eronnut 15 vuoden avioliitosta.
Hyvät välit on lapsiin ja ex vaimoonkin, joten mistä siis kiikastaa...
Päällimmäinen syy on se rauha, mikä nyt on. Töiden jälkeen saan tehdä mitä haluan ja jos en halua tehdä mitään, voi vain olla. Ei tarvitse edes jutella kenellekkään. Parisuhteessa jos haluaa olla rauhassa on yleensä juuri silloin toisella jotain asiaa, johon pitää ottaa osaa sanomalla jotain. Nyt ei tarvitse, voi olla rauhassa.
Onko tämä sitten pettymystä? Ei, se olen minä. Minä olen tällainen, en ole sellainen, jonka parisuhde tekee. Jos taas ajattelee taloudellista asiaa, en ole koskaan voinut näin hyvin taloudellisesti.
Miksen sitten halua parisuhdetta. Miksi enää pitäisi haluta? Parisuhteessa tehdään kompromisseja tai ainakin siinä on otettava sen toisenkin näkökulma huomioon, nyt ei tarvitse ja olen vapaa. Maksajan roolia en halua, vaan senkin osalta pitää olla tasa paino, enkä halua toiselta mitään.
Näillä eväillä on vaikea enää vaan löytää ketään, joten se siitä.
Haluaa vaan olla rauhassa, ei halua tehdä kompromisseja, ei ottaa toista huomioon, ei halua tarjota toiselle mitään, ei halua vastaanottaa toiselta mitään.
Vaikeaa todellakin on. Miksi ihmeessä kukaan haluaisi ihmissuhdetta sinunlaisesi persoonan kanssa?
Miksi käännyit tuota kirjoittajaa vastaan? Hänhän nimenomaan totesi olevansa onnellinen noin. Haluat ihan vain vääntää vääntämisen ilosta ja haastaa riitaa?
Kuulostaa vanhalta avioparilta. Oiva esimerkki ketjun aiheeseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miesnäkökulmaa vielä. Eiköhän se tosiaan isolta osin niin mene, että 45+ miehillä testosteronitaso laskee, eikä seksi tai sen jahtaaminen pyöritä elämää samaan tapaan kuin vielä 30+ miehillä. Vanhempana mies laskee naisen tapaan plussat ja miinukset, mitä parisuhde elämään tuo. Ja kuten kaikki aikuiset tietää, parisuhteen täytyy olla todella hyvä ja toimiva, että se menee ohi hyvästä ja toimivasta yksinelosta. Ja kun ikää on tarpeeksi, omat särmät ja outoudet vain lisääntyy, joten ei se ihme ole, että niiden sovittaminen yhteen toisen särmiintyneen ja omanlaisekseen kasvaneen keski-ikäisen kanssa tuntuu mukavaan ja hallittavaan elämään verrattuna vaivaloiselta ja riskaabelilta.
Ja kun työelämä loppuu on edessä yksinäiset päivät.
No niihin on ehtinyt tottua jo paljon ennen!
Eläkkeellä tulee myös terveysongelmia monelle miehelle. Palvelut tosi kalliita ja niitä vaikea saada.
Eihän se ole kovin tasa-arvoista, jos eläkeiän terveysongelmat osuvat vain miehille. Olen kyllä joskus nähnyt naisiakin sairaalassa.
No kuule kun ne huonot elämäntavat valitaan itse, samoin itse tungetaan kovia rasvoja ja punaista lihaa ja viinaa ja tupakkaa elimistöön eikä suostuta lääkäriin menemään koska siellä ramppaavat akat. Eikä psyykeä voi hoitaa kuin juomalla lisää, koska psyyke on akkojen juttu.
Ihan miehen oma syy jos hankkii II-tyypin diabeteksen sen pallovatsansa avulla ja keuhkoahtauman tupakoimalla ja suolistosyövän kieltäydyttyään aina vihanneksista. Kaikki em. olisivat pysäytettävissä ja hoidettavissa vain sillä, että mies menisi vaikka joka toinen vuosi lääkäriin ja tutkituttaisi itsensä ajoissa.
Näin toimivat naiset ja se näkyy suoraan eliniänodotteessa.
Naiset myös tappavat toisiaan kännissä paljon vähemmän kuin miehet, sillä mielenterveyttään voi hoitaa muillakin keinoilla kuin kännäämällä ringissä.
Mutta naisten huonommat ansiot taas eivät johdu itsestä vaan miehistä, valtarakenteista ja mistä tahansa muusta kuin itsestä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naiset ovat niin urautuneita omaan elämäänsä ja suunnitelmiinsa ettei niihin kuulu tasavertaista kumppania, ainoastaan sätkynukke joka on seuralaisena ja rahoittajana. Sitten ihmetellään miksei miehet halua muuttaa yhteen ja yhteistä elämää vaan tapailu riittää.
Itse olen polttanut aiemmissa suhteissa näppini ja kun vihdoin löysin naisen jonka kanssa olisin voinut ajatella parisuhdetta niin tämä oli niin luutunut omiin rutiineihinsa ettei suvainnut mitään vastaväitteitä asioissa eli halusi aina ns. viimeisen sanan ja kun sitten tilanne kärjistyi ja olin pistämässä hommaa poikki niin sitten alettiin itku silmässä soittelemaan perään etten oikeasti tarkoittanut ja en tajunnut ettei tasavertaista kumppania voi kohdella noin.
"Naiset" = yksi nainen sinun elämässäsi.
Veikkaan, ettei tuossakaan ollut sen kummemmasta kyse kuin vuorovaikutusongelmasta. Ette osanneet puhua toisillenne saati kuunnella. Tuo on se yleisin syy suhteiden kariutumiseen.
Monet naiset tosiaan haluavat sen viimeisen sanan. Asiat pitää tehdä samalla lailla, miten naisen äiti on tehnyt ja miesten hommat, kuten isä. Nainen kohtelee tai ainakin yrittää kohdella miestään, kuten naisen äiti omaansa, riippumatta siitä, pitikö nainen isänsä kohtelua oikeudenmukaisena. Yhdessäoloa on se, että miehen pitää olla paikalla, kun nainen roikkuu tietsikalla tai somessa.
Vierailija kirjoitti:
Olen 48 ja elänyt ainakin 5v ilman minkäänlaisia seurusteluja, tapaamisia tai seksejä. Pari pitkää ja vaikeaa suhdetta takana. Viimeisestä kun pääsin, niin ajattelin, että nyt hengähdän hetken yksinäni. En halua enää kantaa muitten murheita ja mennä muitten pyyntöjen mukaan. Minulla on omat hommat ja harrastukset, joissa toinen tuntuu vain ylimääräiseltä rasitteelta ja aika- ja energiasyöpöltä. Lapsia ja "perhe-elämää" en ole koskaan edes halunnut.
Pelkkä seksi ei ole riittävä syy millekään virityksille, eikä sen puute ole enää nykyisin niin suuri juttu, että seksin takia alkaisin suhdetta yrittämään.
Olen huomannut, että voin parhaiten silloin kun olen yksin ja voin päättää itse mitä teen, vai teenkö lainkaan. Tottakai jokaisella on unelmia, mutta ne unelmat ei nyt tässä elämässä toteutuneet ihmissuhteiden osalta, ja olen sen hyväksynyt. Hyvän elämän voi silti saada keskittymällä muihin asioihin ja kehittymällä itseä kiinnostavissa asioissa ja taidoissa. Pääasia on, että itse tuntee olonsa hyväksi. Voin paljon paremmin ihan fyysisestikin, kun ei ole parisuhdetta.
Myös minä olin 43-vuotias erotessani edellisestä seurustelukumppanista (noin neljän vuoden suhde, ja seuraavan vuoden aikana kokeilimme sitä vielä puhaltaa henkiin mutta luovutimme muutaman kuukauden jälkeen). Ensimmäiset kaksi vuotta sen lopullisen eron jälkeen olin täysin ilman minkäänlaista kiinnostusta seksiin tai suhteisiin. Ajatuskin oli vastenmielinen. Sitten alkoi jälleen halut herätä ja pikkuhiljaa tunteetkin. Meni kuitenkin vielä viisi vuotta ennen kuin nykyinen puoliso osui kohdalle. Mutta vähästä se oli kiinni. On ihan mahdollista, että ellen olisi häntä tavannut, niin olisin sinkkuna edelleen.
Vierailija kirjoitti:
567 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Harrastustoiminta on liiaksi jakautunut sukupuolittain, eikä kaikki halua hypätä baareissa. Jos yhteiskuntakin jo myöntää, että yksinäisyys on valtava, koko ajan kasvava ongelma, voisiko yksinäisyyttä siis alkaa torjua yksinäiset kokoavilla edullisilla ja päihteettömillä harrastuksilla.
Eli sama kuin yllä
Vastuun ottaminen on vaikeampaa kuin sen vierittäminen.
Mitä mielestäsi vieritän tässä ja mihin? Tämä on idea, jota pohdin ja edistän rajallisten kykyjeni mukaan. Mitäs sinä teet asian hyväksi paitsi vittuilet somessa?
Vierität sen yhteiskunnalle, eikö tämä ole ilmiselvää?
Mikset perusta edullista ja päihteetöntä harrastusta, jos lähellä ei tällaista jo ole?
HSEn adonis kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on mielenkiintoinen ilmiö.. olen n35, koulutettu, kauniiksi monesti sanottu, urheilen ja hyvässä työssä. Silti treffien sopiminen ja normaali deittailu näyttää olevan hankalaa ja sopivat ehdokkaat vähässä luvussa tai sitten preferenssit eivät vaan kohtaa. Tinder on kakaroiden/säätäjien paikka, oman ikäisillä ja + 40 vuotiailla on kakaroita, ero, ei huolehdita ulkonäöstä jne.. itse tuo kaikki perheenperustaminen olisi edessä - ja en jaksa alkaa äitipuoleksi ja ottaa kontolle jonkun toisen lapsia, akateemisen uran jälkeen ja kun ollut työelämässä nyt luomassa uraa. Etova ajatus! En halua käyttää tulojani ja aikaani jonkun toisen jälkikasvun hoitoon. Omia sitten ajallaan. Moni mieskään ei halua isäpuolen paikkaa ja se on yhteiskunnassamme "täysin fine".. sama se naisellakin voi olla: valinnanvara mitä toivoo ja mitä haluaa pyytää jos ei ole ihan utopistista.
Kumppani/treffiehdokas toive on omalla kohdalla muuten ihan realistinen: itsenäinen, fiksu, omillaan toimeentuleva, sporttinen, hauska ja rehti mies (ei tietynlaisia ulkonäkökriteereitä, vaikka jokaista viehättää mikä ja kuka viehättää.. tietysti hiukan merkitsee). Deittiaplikaatiot on hyvä alusta, mutta vika on sitten sekalaisessa seurakunnassa, joka ei osaa käyttäytyä. Minusta säätöjä hakevalle omat applikaatiot ja/tai vaikka ruksi johonkin kohtaan mitä etsii, näin oikeat ihmiset löytävät toisensa ..tietysti, onhan niitä olemassa sovelluksia, jos hakee vakavaa.
Ongelmasi on se, että olet jo aika vanha. N. 50v hakee tuon ikäistä.
Tetenkin viisikymppinen mies hakee, mutta ei saa. Tuonkin naisen kanssa pariutuu joku hänen ikäisensä mies.
No, se syy ei ole se, että olisi ollut pettynyt aikaisempiin suhteisiin.
Olen kahdesti eronnut lasteni äidistä ja sen jälkeen eronnut 15 vuoden avioliitosta.
Hyvät välit on lapsiin ja ex vaimoonkin, joten mistä siis kiikastaa...
Päällimmäinen syy on se rauha, mikä nyt on. Töiden jälkeen saan tehdä mitä haluan ja jos en halua tehdä mitään, voi vain olla. Ei tarvitse edes jutella kenellekkään. Parisuhteessa jos haluaa olla rauhassa on yleensä juuri silloin toisella jotain asiaa, johon pitää ottaa osaa sanomalla jotain. Nyt ei tarvitse, voi olla rauhassa.
Onko tämä sitten pettymystä? Ei, se olen minä. Minä olen tällainen, en ole sellainen, jonka parisuhde tekee. Jos taas ajattelee taloudellista asiaa, en ole koskaan voinut näin hyvin taloudellisesti.
Miksen sitten halua parisuhdetta. Miksi enää pitäisi haluta? Parisuhteessa tehdään kompromisseja tai ainakin siinä on otettava sen toisenkin näkökulma huomioon, nyt ei tarvitse ja olen vapaa. Maksajan roolia en halua, vaan senkin osalta pitää olla tasa paino, enkä halua toiselta mitään.
Näillä eväillä on vaikea enää vaan löytää ketään, joten se siitä.