Mun lapsi ei saanut vanhojentanssiparia

Eikö tuo ole kallista puuhaa nuo vanhojentanssit? Toivottavasti omat lapseni eivät tuollaiseen turhuuteen halua. Miksi maksaa hetken ilosta pukua, meikkejä ja kampausta?

Mun poika oli tosi ujo ja koki ettei voi mennä pyytämään ketään tytöistä pariksi kun ei tunne heitä. Liikunnanopettajakin erikseen ilmoitti että hänelle voi ilmoittautua jos ei ole paria, hän sitten saattaa tanssihalukkaita yhteen. Näin tämän pitäisi toimiakin, että ne jotka ei löydä paria muuten, voivat ilmoittautua opettajalle joka sitten ohjaa ihmiset yhteen.

Pojalle löytyi kuitenkin pari kun älysin kysyä että onko tansseihin osallistuvan kaverin parilla ketään tuttua tyttöä jolla ei vielä ole paria olemassa. Sieltä sitten löytyi.

Meillä vanhojen tansseissa suurin osa pojista ilmoitti ykskantaan, että eivät aio osallistua. Suurimmalla osalla tytöistä oli sitten joku ulkopuolinen tanssittamassa; poikaystävä, veli, serkku, kaveri, ystävän veli, joku ylempiluokkalainen tai alempiluokkalainen jne.

Itse tiesin, että en saa tanssiparia mistään, vaikka päälläni seisoisin, joten osallistuin tapahtumaan juontamalla sen.

Meillä opettaja järjesti parit. Tämä kyllä 1990-lukua.

Miksi siellä ei voitaisi tanssia niin että välillä pari kaikilla vaihtuu. Siten että luontevasti kaikki pääsisivät tanssimaan, ei tarvitsisi varailla eikä kilpailla. Lainailla muilta luokilta tai kouluista toki voisi jos tarvis.

Lapsesi taitaa olla melkoinen luuseri! Itsepähän sinne meni, pitää olla valmis pettymään! Oppiipahan samalla elämän karun puolen! Tulee varmasti hänenlaisellaan mitäänsaamattomalla pellellä vastaan vielä usein!.

Eikö armeijapoikia voisi pyytää apuun?

Kauan sitten ysärillä lukiomme ns ykkösparin (seurustelivat) nuorukainen saapui areenalle aivan jumalattomassa jurrissa. Leidi sai aivan helvetillisen raivoangstikohtauksen ja kiljuikarjui aivan hysteerisesti liikuntahallin käytävillä ja yritti väkisin tulla poikien pukukoppiin hakkamaan/potkimaan selkeästi jo ex-kundikaveriaan.

Kaksi meistä tanssimattomista sälleistä piti sankaria kylmässä suihkussa vaatteet päällä (oksentanut ittensä tärviölle) ja kaksi piti raivohullun daamin pukkarista poissa.

Samaan aikaan olin tuolle diivalle mimmille vahingoniloinen mutta jotenkin kävi sääliksikin kun se kaikki vaiva minkä hän näki meni hukkaan.

Jätin osallistumatta aikoinaan. Siitä seurasi uhkailua, kiristystä ja lahjontaa. Ei auttanut.

-mies

Vierailija kirjoitti:

Voi ei, tyttö odotti että joku tulee ja pyytää treffeille. Epäilemättä antoi pakit muutaman kerran jotta poika kysyisi tosissaan vielä kerran ja tekisi vähän töitä saadakseen "kyllä" vastauksen.
Mitä nyt???

Tämä viesti sai alanuolia, nainen kun kertoi jääneensä ilman kun hän odotti pojan pyyntöä sai ylänuolia.

Mielenkiintoista.

Ennen vanhaan tanssiparia saattoi pyytää kadettikoulusta, mutta nykyäänhän sallitaan myös samaa sukupuolta olevat parit.

Vierailija kirjoitti:

Kauan sitten ysärillä lukiomme ns ykkösparin (seurustelivat) nuorukainen saapui areenalle aivan jumalattomassa jurrissa. Leidi sai aivan helvetillisen raivoangstikohtauksen ja kiljuikarjui aivan hysteerisesti liikuntahallin käytävillä ja yritti väkisin tulla poikien pukukoppiin hakkamaan/potkimaan selkeästi jo ex-kundikaveriaan.
Kaksi meistä tanssimattomista sälleistä piti sankaria kylmässä suihkussa vaatteet päällä (oksentanut ittensä tärviölle) ja kaksi piti raivohullun daamin pukkarista poissa.
Samaan aikaan olin tuolle diivalle mimmille vahingoniloinen mutta jotenkin kävi sääliksikin kun se kaikki vaiva minkä hän näki meni hukkaan.

poika oli jännis

Vierailija kirjoitti:

Eikö tuo ole kallista puuhaa nuo vanhojentanssit? Toivottavasti omat lapseni eivät tuollaiseen turhuuteen halua. Miksi maksaa hetken ilosta pukua, meikkejä ja kampausta?

Miksi maksaa isot häät kun pienillä kakkukahveilla ja maistraatilla pärjää. Sama periaate. Hääjuhla on vain hetken ilo.

Kyllä tuo poikien varaaminen taitaa olla lukioissa ihan yleistä. Oma poikani varattiin jo ennen kuin lukion ensimmäinen luokkakaan oli alkanut. Riitti, että nimi oli lukioon sisäänpäässeiden listalla, niin somessa tuli jo pyyntöä tanssipariksi tokaluokkalaiselta tytöltä.

Loppujen lopuksi poikani tanssi jokaisena lukion kolmena vuonna, koska pula pojista oli krooninen.

Kilpailu on kovaa. Olisi pitänyt tarjota mitä pojat haluaa.

Jos ei paria löydy niin opettajat ne viime kädessä hommaa, esim ykkös- tai kolmosluokkalaisia tai pikkukunnassa jopa (pitkät) yläasteelaiset saattoivat tanssia.

Ei saanut minunkaan poikani paria. Kurjaa.

Olin tyttö jolla ei ollut aluksi tanssiparia, mutta kaveri löysi alemmalta vuosikurssilta pojan jota kysyi parikseni. Sitä ennen kysyin kahta poikaa ja molemmat sanoivat ei. Yhdeksännen luokan tanssit tanssin tyttökaverini kanssa. On vähän huono itsetunto, en ole ikinä ollut kauhean suosittu. Siksi ehkä päätynyt myös epäsopiviin suhteisiin.

Vierailija kirjoitti:

Ei saanut minunkaan poikani paria. Kurjaa.

Voi harmitus, kun ei ole kaikille selvää, että ope auttaa! Tämä on ihan tuttua hommaa, ettei kaikille ei löydy oman lukion samasta ikäluokasta paria. Opettajalla on usein jo valmiiksi mielessä abeja, ykkösiä, ysiluokkalaisia, jotka tulevat pariksi.

Jotain kai pitää perinteessä muuttaa että kaikki halukkaat pääsevät tanssimaan, esimerkiksi juuri tuo että tanssiparia vaihdetaan jos poikia ei ole tarpeeksi.
Itse en tosiaan ole koskaan tullut edes ajatelleeksi tällaista ongelmaa, ja oletin kaikkien halukkaiden päässeen tanssimaan. Pitäisikö opetussuunnitelmaan jotenkin lisätä työkaluja sosiaalisuuden ja ennenkaikkea reippauden kehittämiseen?