Mihin perustuu Twin Peaksin "kulttimaine"? Olen nyt katsonut ekan kauden ja onpa äärettömän sekava ja pitkäveteinen.

Olihan tuo siihen aikaan jotain sellaista, mitä ei koskaan ennen oltu nähty. Muistan että se oli silloin teininä ihan saakelin mukaansatempaava ja pelottavakin sarja. Ja se musiikki teki siitä vieläkin karmivamman.
Toisaalta se oli myös viihtyisän kotoisa sarja, pikkukylän erikoiset hahmot ja kahvila tulivat tutuiksi. Muistan kuinka siihen aikaan jossain lehdessä oli resepti siihen Twin Peaksin kahvilan herkulliseen piirakkaan, oliko se kirsikkapiiras vai mikä lie. Tuntui että se paikka olisi ollut ihan todellinen ja siitä puhuttiin kuin se olisi ollut. Siihen aikaan ei todellakaan puhuttu mistään mystistä asioista ollenkaan, heti olisi ollut hullu. Tuossa sarjassa kuitenkin puhuttiin asioista jotka eivät ole järjellä selitettävissä. Tän sarjan jälkeen vasta tuli X-files ja muita vastaavia sarjoja, jotka käsittelevät selittämättömiä asioita. Joten ei tietenkään Twin Peaks tunnu missään sellaisissa aivoissa, jotka ovat nähneet ja kuulleet jo kaiken. Ehkä lapsella se sarja voisi tuntua jossain, mutta kun lapsetkin nykyään näkee netin kautta kaikkea kamalaa mitä me emme olleet sen ikäisinä nähneet. Siksi meille oli noinkin viaton sarja kuin Twin Peaks hurjaa katsottavaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Twin peaks on aikakautensa tuote. Katsoin yhtenä päivänä huvikseni Dallasta ja Dynastiaa. Nekin sarjat olivat aikanaan todella suosittuja, mutta ei ne enää nykypäivän katsojien tarpeita palvele. Maailma on muuttunut niin paljon 30-40 vuodessa. Myös Frendit tuntuvat nykyään todella tunkkaiselta. Hercule Poirot ja Pokka pitää ovat taas kestäneet aikaa ja ne on edelleen viehättäviä vanhanaikaisuudesta huolimatta.

Dallasin ensimmäiset kaudet olivat ja ovat edelleen aivan parasta tv-viihdettä: hyvät ja hyvännäköiset näyttelijät ja mukaansa tempaavat juonikuviot, joissa myös mentiin nopeasti eteenpäin ja monin yllätyskääntein.
Olen sen verran vanha, että muistan Twin Peaks -hypetyksen 1990-luvun alusta. Minäkin katsoin sitä silloin. Se tuntui todella jännittävältä ja erilaiselta. Mutta tekotaiteellisuus löi läpi, mitä pitemmälle sarja eteni. Ja se muutama vuosi sitten esitetty kolmas kausi se se vasta tekotaiteellinen ja typerä olikin - tapahtumatkin tapahtuivat suurimmaksi osaksi Las Vegasissa ja ihan muualla kuin Twin Peaksissa. Ja melkein kaikki alkuperäiset hahmot kuvattiin jotenkin onnettomina uhreina tai sekopäinä. Se oli iso pettymys eikä se kolmaskaan kausi päättynyt kunnolla vaan hyvin sekavasti. 

Kolmoskausi on aivan huikea. Tosin, jos alkuperäiset kaudet ovat jonkun mielestä sekavia niin kannattaa todellakin pysyä kaukana kolmosesta.. ;D Ja siis kaksi ekaa kautta täytyy olla katsottuna, ei pidä katsoa kolmoskautta erillisenä.

Ja sehän vain jälleen osoittaa Lynchin nerokkuutta ja uskallusta että kolmoskausi ei juurikaan tapahtu tutussa ja "turvallisessa" Twin Peaksin kaupungissa.

https://twinpeaks.fandom.com/wiki/Pie

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Twin peaks on aikakautensa tuote. Katsoin yhtenä päivänä huvikseni Dallasta ja Dynastiaa. Nekin sarjat olivat aikanaan todella suosittuja, mutta ei ne enää nykypäivän katsojien tarpeita palvele. Maailma on muuttunut niin paljon 30-40 vuodessa. Myös Frendit tuntuvat nykyään todella tunkkaiselta. Hercule Poirot ja Pokka pitää ovat taas kestäneet aikaa ja ne on edelleen viehättäviä vanhanaikaisuudesta huolimatta.

Dallasin ensimmäiset kaudet olivat ja ovat edelleen aivan parasta tv-viihdettä: hyvät ja hyvännäköiset näyttelijät ja mukaansa tempaavat juonikuviot, joissa myös mentiin nopeasti eteenpäin ja monin yllätyskääntein.
Olen sen verran vanha, että muistan Twin Peaks -hypetyksen 1990-luvun alusta. Minäkin katsoin sitä silloin. Se tuntui todella jännittävältä ja erilaiselta. Mutta tekotaiteellisuus löi läpi, mitä pitemmälle sarja eteni. Ja se muutama vuosi sitten esitetty kolmas kausi se se vasta tekotaiteellinen ja typerä olikin - tapahtumatkin tapahtuivat suurimmaksi osaksi Las Vegasissa ja ihan muualla kuin Twin Peaksissa. Ja melkein kaikki alkuperäiset hahmot kuvattiin jotenkin onnettomina uhreina tai sekopäinä. Se oli iso pettymys eikä se kolmaskaan kausi päättynyt kunnolla vaan hyvin sekavasti. 

Kolmoskausi on aivan huikea. Tosin, jos alkuperäiset kaudet ovat jonkun mielestä sekavia niin kannattaa todellakin pysyä kaukana kolmosesta.. ;D Ja siis kaksi ekaa kautta täytyy olla katsottuna, ei pidä katsoa kolmoskautta erillisenä.
Ja sehän vain jälleen osoittaa Lynchin nerokkuutta ja uskallusta että kolmoskausi ei juurikaan tapahtu tutussa ja "turvallisessa" Twin Peaksin kaupungissa.

Lynchin tavaramerkki ovat visuaalisesti hienot yksittäiset kohtaukset, mutta yhtenäistä juonta hän ei saa aikaiseksi. Tottahan sillä tavalla voi myydä yhden sarjan: "Twin Peaks on tv-sarja vain ajatteleville ihmisille". Mutta kuka jaksaisi, jos kaikki sarjat tehtäisiin samalla konseptilla? Väitänkin, että Kauniita ja rohkeita samoin kuin Salattuja elämiä on paljon vaativampaa käsikirjoittaa, koska katsoja odottaa eheitä ja selkeitä juonikuvioita. Lynch sen sijaan voi huoletta sutaista sitä sun tätä, koska kriitikot ja itseään muita älykkäämpinä pitävät katsojat saavat sekavuudesta tilaisuuksia tulkita sarjaa ja päteä.

Vierailija kirjoitti:

Pilottijakso itsessään on jo mestariteos. Alussa kun poliisi hakee opettajan luokasta. Joku juoksee ulkona kiljuen. Lauran pulpetti on tyhjä. Donna ja James vaihtaa katseita. Donna alkaa itkeä hysteerisesti. Nerokasta kerrontaa. Kertaakaan ei tarvitse ääneen sanoa mitä on tapahtunut, kun koko tunnelma ja tapahtumat kertoo sen.
Sarjassa muutenkin liikutaan tunnelmasta toiseen ihan suvereenilla tavalla. Välillä ihan komediaa, välillä kauhua, välillä niin ravisuttavaa melodraamaa että pakostakin tulee tippa linssiin. 
Nykykatsoja kyynisenä katsoo sarjaa jostain puhelimestaan samaan aikaan vähän nettiä selailee. Sitten ihmettelee kun ei tajua missä hienous on kun ei edes keskity koko sarjaan.

1980- ja 1990-luvun tv-sarjoissa esitettiin yleensä 1 tunnin jakso viikossa ja ihmiset jaksoivat odottaa sitä. Esimerkiksi Dallasin uusi jakso tuli perjantai-iltaisin.

Minulla DVD-bokseina mm. Twin Peaks (3 kautta), Sopranos, Seinfeld, Penny Dreadful (3 kautta), The Walking Dead (8 kautta) ja Game of Thrones (8 kautta). Niiden avulla olen joskus harrastanut teemakatselua, niin että olen katsonut 3 jaksoa peräkkäin iltaisin klo 21-24 välisenä aikana ja toistunut tuon saman kuvion useammankin kauden osalta.

Hyviä tv-sarjoja tehdään yleensä tietty rajattu määrä kuten 3-8 kautta riippuen sarjan luonteesta. Monesti parhaita sarjoja voivat olla 6 jaksoa kestävät mini-sarjat, joissa päähenkilöille ehti sattua ja tapahtua kaikenlaista tietyn yhtenäisen juonen ja ajan puitteissa.

Pidän Twin Peaks -maratonin noin kerran vuodessa. Ykköskausi, kakkoskausi, Fire Walk With Me, kolmoskausi.

Wn tykänny siitä edes silloin , kun se oli uusi.

Aivan liian omituista touhua. Jäin kuitenkin koukkuun ja halusin aina tietää, miten etenee. Huono ja tylsä.

Silloin noita sarjoja odotettiin, kun tulivat tieetynä iltana ja tyyli oli uutta. Olin 20v opiskelija ja yliopiston kahvilassa juteltiin tosta.

Vierailija kirjoitti:

Wn tykänny siitä edes silloin , kun se oli uusi.
Aivan liian omituista touhua. Jäin kuitenkin koukkuun ja halusin aina tietää, miten etenee. Huono ja tylsä.

Tylsä mutta silti jäit koukkuun? Outo yhdistelmä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Twin peaks on aikakautensa tuote. Katsoin yhtenä päivänä huvikseni Dallasta ja Dynastiaa. Nekin sarjat olivat aikanaan todella suosittuja, mutta ei ne enää nykypäivän katsojien tarpeita palvele. Maailma on muuttunut niin paljon 30-40 vuodessa. Myös Frendit tuntuvat nykyään todella tunkkaiselta. Hercule Poirot ja Pokka pitää ovat taas kestäneet aikaa ja ne on edelleen viehättäviä vanhanaikaisuudesta huolimatta.

Dallasin ensimmäiset kaudet olivat ja ovat edelleen aivan parasta tv-viihdettä: hyvät ja hyvännäköiset näyttelijät ja mukaansa tempaavat juonikuviot, joissa myös mentiin nopeasti eteenpäin ja monin yllätyskääntein.
Olen sen verran vanha, että muistan Twin Peaks -hypetyksen 1990-luvun alusta. Minäkin katsoin sitä silloin. Se tuntui todella jännittävältä ja erilaiselta. Mutta tekotaiteellisuus löi läpi, mitä pitemmälle sarja eteni. Ja se muutama vuosi sitten esitetty kolmas kausi se se vasta tekotaiteellinen ja typerä olikin - tapahtumatkin tapahtuivat suurimmaksi osaksi Las Vegasissa ja ihan muualla kuin Twin Peaksissa. Ja melkein kaikki alkuperäiset hahmot kuvattiin jotenkin onnettomina uhreina tai sekopäinä. Se oli iso pettymys eikä se kolmaskaan kausi päättynyt kunnolla vaan hyvin sekavasti. 

Kolmoskausi on aivan huikea. Tosin, jos alkuperäiset kaudet ovat jonkun mielestä sekavia niin kannattaa todellakin pysyä kaukana kolmosesta.. ;D Ja siis kaksi ekaa kautta täytyy olla katsottuna, ei pidä katsoa kolmoskautta erillisenä.
Ja sehän vain jälleen osoittaa Lynchin nerokkuutta ja uskallusta että kolmoskausi ei juurikaan tapahtu tutussa ja "turvallisessa" Twin Peaksin kaupungissa.

Lynchin tavaramerkki ovat visuaalisesti hienot yksittäiset kohtaukset, mutta yhtenäistä juonta hän ei saa aikaiseksi. Tottahan sillä tavalla voi myydä yhden sarjan: "Twin Peaks on tv-sarja vain ajatteleville ihmisille". Mutta kuka jaksaisi, jos kaikki sarjat tehtäisiin samalla konseptilla? Väitänkin, että Kauniita ja rohkeita samoin kuin Salattuja elämiä on paljon vaativampaa käsikirjoittaa, koska katsoja odottaa eheitä ja selkeitä juonikuvioita. Lynch sen sijaan voi huoletta sutaista sitä sun tätä, koska kriitikot ja itseään muita älykkäämpinä pitävät katsojat saavat sekavuudesta tilaisuuksia tulkita sarjaa ja päteä.

On tässä sen verran perää, että esim. Inland Empire on sarja erilaisia kohtauksia joita on kuvattu Lynchin inspiraation iskiessä hyvinkin suurin ajallisin väliajoin. Tuostakin löytyy lopulta yhtenäinen juoni. Twin Peaksia arvostellaan usein lähes ainoastaan hänen sarjanaan vaikka Lynchin omien sanojen mukaan vähintään puolet ellei enemmänkin on Mark Frostin käsialaa.

Kakkoskaudella Lynch ei ollut tuotannossa mukana usean jakson ajan lainkaan hänen suututtuaan tv-pomoille jotka pakottivat tekijät selvittämään sarjan keskeisen kantavan teeman eli Laura Palmerin murhan jonka ei pitänyt selvitä ollenkaan alunperin, vaan sen ympärille piti rakentaa yhä syvenevä ja monimutkaisempi tarinoiden verkko. Frost jäi yksin tekemään sarjaa vailla suuntaa ja käsikirjoitusta joten lopputuloksena oli sekava kokoelma tilannekomiikkaa usean jakson ajan. Vika ei siis ollut tekijöissä vaan tv-pomoissa.

Mitä tulee alkuperäiseen teesiin eli siis siihen että koko sarja on sekava ja vailla yhtenäistä juonta, niin se on osin alkuperäinen tarkoituskin mutta sitäkään ei saatu toteutettua ihan toivotulla tavalla. Palmerin murhan piti olla se punainen lanka joka sitoo nämä pienemmät tarinat toisiinsa jotta katsojien mielenkiinto pysyisi yllä mysteerin kautta.

Alkuun oli hyvä, mutta lopulta ylivenytetty, eikä siinä oikeasti mitään syvällisempää sanomaa tai viestiä ollut vaikka jotkut niin haluaa nähdä, vaan pelkkää sekolua.

Vierailija kirjoitti:

Esim tuo koulun pihalla juoksukohtaus on jotain todellla karmivaa.
Twin Peaks oli ja on todella pelottava sarja sillä, se iskee suoraan jonnekin alitajuntaan ja saa tunnelmallaan karmivan tunnelman aikaan.
Tällaista kauhua ei paljon ole osattu tehdä sen jälkeenkään.

Tämä. Twin Peaks on tv-sarja jossa ei pelottavuus alkoi pelottamaan kuin Psykon suihkuverho.

Eihän siinä että henkilö kulkeutuu johonkin tilaan jossa soi kaakaonlämmin jazz ja hassunnäköinen ukko tanssii ja tapahtuu vain kevyesti painajaismaista kuvakerrontaa. Mutta se sai suunniltaan! Eikä mikään pysty enää samaan. Tietenkin on sitten sarjoja ja elokuvia kirvesmurhaajia ja muita sadisteja. Tottakai ne kauhistuttavat. Mutta ne eivät ole katsojan omia päänsisäisiä kauhukuvia.

Twin Peaks yrittää saada vastausta kysymykseen kuinka monella tavalla ihminen voi seota pahuuteen tai kohtalokseen.

Se tuntuu tylsältä jos on siunattu vähän heikommilla älynlahjoilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

perustuu siihen, että ilmestymisaikanaan maailma oli hyvin erilainen paikka. ohjelma esitettiin yöllä ja yksi jakso kerrallaan maailmassa, jossa ei ollut nettiä ja elettiin kylmän sodan aikaa kaikkine erilaisine uhkineen. Se toimi silloin, se on ajankuvansa tuote

Tämä. Perheessä oli yksi televisio olohuoneessa. Koko talo oli pimeänä, koska vanhemmat olivat jo yöpuulla, joten piti hiljaa hiipiä olohuoneeseen ja koettaa paina television virtanappia niin, ettei kuuluisi ääntä. Virtanapin ääni kantoi mukavasti hiljaisessa talossa, etenkin jos sen teki varomattomasti. Jos volyymin huomioiminen unohtui, karjaisi televisio päälle kytkeytyessään herättäen kaikki.

Kuka muistaa, mihin kellonaikaan Twin Peaks tuli ensimmäiselle kerralla? Minä muistelisin, että kympin uutisten jälkeen, ellei jopa ennen. Tuohon aikaan ohjelmia ei juuri esitetty keskiyön jälkeen ja tuokin sarja tuli ihan vain arkipäivänä. Olin noihin aikoihin kansanopistossa ja muistan kuinka opiskelijat kerääntyivät aulaan katsomaan tv:tä. Jos se olisi tullut kovin myöhään, siellä olisi varmasti ruvettu valittamaan hiljaisuuden rikkomisesta. 

"Väitänkin, että Kauniita ja rohkeita samoin kuin Salattuja elämiä on paljon vaativampaa käsikirjoittaa, koska katsoja odottaa eheitä ja selkeitä juonikuvioita. "

Ohis, mutta Kauniiden ja rohkeiden aikajana on todella sekava. Siellähän lapset kasvavat 10 vuotta siinä missä muiden ihmisten elämä etenee vain vuoden. En puhuisi ko. sarjan kohdalla selkeistä ja eheistä juonikuvioista, vaan ihan sekopäistä on sen käsikirjoittajien ja tuottajien jälki. Sanon näin, vaikka olen tykännyt katsoa sitä. 

Katsoin Twin Peaksin, kun se tuli ekan kerran televisiosta ja silloin se oli aivan uudenlainen ja raikas sarja, mystinen ja pelottava. Nyt katsottuna, niin aika on ajanut ohi ja kovaa.

Vierailija kirjoitti:

Ohis, mutta Kauniiden ja rohkeiden aikajana on todella sekava. Siellähän lapset kasvavat 10 vuotta siinä missä muiden ihmisten elämä etenee vain vuoden. En puhuisi ko. sarjan kohdalla selkeistä ja eheistä juonikuvioista, vaan ihan sekopäistä on sen käsikirjoittajien ja tuottajien jälki. Sanon näin, vaikka olen tykännyt katsoa sitä. 

SORAS eli soap opera rapid aging sydrome.

Salaiset Kansiot on kunnon kulttimaineen arvoinen sarja. Rakastan Dana Scullya!

Mahtava pikkukaupungin tunnelma ja mystiset tapahtumat. Harmi että loppui kesken, uudet jaksot menivät sekavuudessaan vähän yli, vaikka hyviä nekin kyllä olivat. Alkuperäinen sarja on kuitenkin kaikkien aikojen suosikkini enkä katsonut sitä 90-luvulla vaan 2015.

Muistaakseni Lynch ohjasi vain pilottijakson ja toisen kauden viimeisen jakson, ja muut jaksot ohjasi Mark Frost. Ja nuo kaksi jaksoa ovat kyllä sarjan parhaimmat mielestäni. Lynch osasi luoda omaperäisen tyylin ja pelottavan tunnelman jo pilottijaksossa. Sarjan keskellä olevat jaksot olivat ihan pelleilyä, eikä niillä tainnut olla mitään tekemistä Lynchin kanssa. Lynch on mielestäni juuri sellainen omaperäinen, taiteellinen nerokkuus, jonka kaltaisia kaipaisin enemmänkin. Uskallusta tehdä sarjaa omaan tyyliin ja taitoa luoda ihan omalla tavallaan purevaa tunnelmaa. Twin Peaks olisi todella ollut mestariteos, jos Lynch olisi ollut ohjaamassa koko sarjan. On se silti ihana unenomainen tunnelma, jonka musiikkiin haluaa palata 30 vuotta myöhemminkin. Sarjan naiset ovat myöskin hurjan kauniita ja heillä on ihania tyylejä, esim. se kahvilanpitäjä-nainen Norma.