Miehen ex raivostui meidän lomamatkasta

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joskus voi koittaa ymmärtääkin toista osapuolta. Esim minä ymmärrän hyvin miksi meidän lomamatka, yhteenmuutto jne on harmittanut miehen exää ja saanut hänestä irti kiukustuneita reaktioita. Mies ei koskaan halunnut tehdä entisen kanssa mitään yhdessä ja yritti kiemurrella irti kaikista sitoutumista merkitsevistä asioista. Eihän se oikein ole, vedättää ensin toista suhteessa, jossa ei ole kuin puolilla valoilla ja sitten seuraavan kanssa tehdä heti kaikkea mitä edellinen oli turhaan vuosia toivonut.
Monet miehet on jaksaneet myös siinä yhteisessä lapsiperhearjessa valittaa rahanmenoa vuosi sotalla ja vielä eronkin jälkeen joka kerran tuskailla kun lapsiin pitäisi sijoittaa jotain, mutta uudelle kumppanille sitten riittää rahaa hankkia lahjoja ja matkoja. Kyllä tuommoinen harmittaa ja katkeroittaa, ymmärrän sen.
Jospa nyt vaan toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos ja jokainen ottaa hetken aikaa puhallella höyryjä. 

Kommentistasi tulee mieleen oman miehen exä. Häntä ei tuntunut häiritsevän itse ero niinkään, vaan miehen kanssa aloitetun elämän aineellinen laatu. Exä ei voinut sietää kotieläimiä ja meille tuli uuteen kotiin heti kotieläimiä. Varsinkin häntä ärsytti, kun hänen lapsensakin rakastivat meidän koiria ja kissoja. Valitus karvoista oli jatkuvaa. Muutimme myös omakotitaloon, joka exän mielestä oli meille liian iso ja matkustelimme, mistä exä myös valitti. Kuitenkaan omakotitalo ei ollut hänelle sopinut aikaisemmin suuren työn vuoksi. Sittemmin exä vaati, että lasten on saatava osuus talon marjapensaiden ja hedelmäpuiden sadosta sekä kasvimaiden tuotosta. Niin he saivatkin, mutta meillä eikä kotiinviemisiksi. Vuosia myöhemmin, kun meillä oli jo yhteisiä lapsia ja hankimme pienen kesämökin, eksä oli sitä mieltä, että hänellä on oikeus viettää siellä aikaa lasten kanssa. Onneksi hänen kanssaan ei tarvitse olla kovin paljoa tekemisissä nykyään. 

No onpa harmillista, että teidän kaikkien puolisoilla on niin hirvittävän ahneita ja hankalia exiä.
Kunhan nyt vaan kerroin omasta kokemuksesta, että kun ne yhteiset lapset vielä sitoo koko porukan yhteen pitkäksi aikaa, niin voisi olla hyödyksi koittaa ymmärtää (ei sama asia kuin hyväksyä), miksi se kumppanin ex, jota ei ole saanut elämäänsä valita, mutta joka on joskus sille omalle kumppanille ollut rakas ja on sitä yhä niille lapsille, on joskus niin saamerin hankala. Ehkä sieltä löytyy ihan inhimillisiä tunteita kuten kateus, tunne, ettei ole arvostettu, suru, mustasukkaisuus, who knows. Ehkä niitä on helpompi ilmaista kiukuttelemalla jostain kissankarvoista kuin sanomalla, että miksi minä en ollut niin rakas, että olisi voitu yhdessä mennä sinne melontakurssille kun monta kertaa pyysin, mut tuon kanssa otit kissan vaikket edes tykkää kissoista.
Pärjääkö niiden tunteiden kanssa paremmin kun antaa takaisin ylimielisyyttä, kylmyyttä, arvostelua ja lähtee mukaan johonkin nokitteluun tai paskamyrskyyn. Vai niin, että annat sen kumppanisi asettaa entiselleen ystävällisesti rajat joiden puitteissa toimitaan ja pysyt itse liukkaana kuin saippua tuon asian suhteen?

Ei todellakaan tarvitse sietää kipuilua, joka tulee esiin kiusantekona, kiukutteluna, lasten kautta kiristämisenä yms. Uudelle vaimolle/kumppanille ei kuulu se, ettei sinun ja exän suhde ollut sellainen kuin sinä toivoit. Ja koska ne yhteiset lapset sitovat yhteen kaikki uusperhettä myöden, luulisi olevan helpompi kaikille osapuolille, jos et tee kiusaa lasten kautta vaikeuttaaksesi sitä toimeentuloa. Enkä ymmärrä, mitä tuo saippua-vertauksesi tässä yhteydessä tarkoittaa. Minä olen kokenut kaltaisesi kiukuttelijan avioliitossani ja puutuin mieheni exän toimintaan vasta sen jälkeen, kun hän alkoi käyttäytyä huonosti yhteisiä lapsiamme kohtaan sukujuhlissa. Ja voi sitä syytösten ja loukkaantumisen määrää siitäkin asiasta. Minulle kaltaisesi ihminen ei esittäytynyt vastuullisena vanhempana, jonka kanssa olisi voinut yhdessä toimia lasten parhaaksi, vaan omaa itseään esiintuovaksi kiukuttelijaksi, jonka oma etu meni lastensa edun ohitse joka tilanteessa. 

tuota. Jos sinä yhtä tarkkaavaisesti ja avoimin mielin kuuntelet myös lähipiirissäsi olevien henkilöiden puhetta kuin luet kirjoituksiani, niin saattaahan asioista sinulle juuri haluamasi kaltainen kuva syntyä. Kuten sanoin; menet ilmaiseen s-postipalveluun, teet sinne tilin, ilmoitat osoitteen täällä, niin lupaan laittaa sinulle viestiä ihan nimelläni varustetusta sähköpostistani niin voidaan sitten vaihtaa ajatuksia ilman, että jatkuvasti kyseenalaistat kaiken mitä sanon,
Se, ettet sinä pysty näkemään asioita samalta kantilta kuin joku toinen ei vielä tarkoita sitä, että tämä toinen esittää ajatuksiaan valheellisessa valossa. Jos sinulla on tahto vastakkainasetteluun ja hakea muiden puheista pahaa tahtoa tai valheellisuutta niin onpa ihme, että sellaista perhepiiristäsikin jatkuvasti löydät.
Minun mielestäni minun mieheni tehtävä on ollut ilmaista, ettei asiaton käyttäytyminen minua kohtaan ole sallittua, vaikka exäänsä harmittikin se miten asiat menivät. Minun tehtäväni ei ole ollut siihen sotkeutua, itsehän [minun tapauksessani] mies oli petinsä pedannut ja saanut aikaan riitaisat välit exänsä kanssa. Huomattavasti vähemmällä on päästy ja nopeammin pöly laskeutui kun ei olla lähdetty paisuttelemaan konflikteja, varsinkaan mun toimestani.

Oikeasti nyt ihminen. Tämä ei ole palsta, jossa rupeat vaatimaan sähköpostiosoitteita lähempää keskustelua varten. Tuo ei ole mitenkään asiallista. Perusta oma ketju vaatimuksillesi ymmärtää kiusaavia ex-puolisoita. 

Onko tämä sitten palsta, jossa voi argumentoida nurin toisen omastaan eriävän näkemyksen väittämällä ilman minkäänlaista perustaa, että se on valhe? Okei, I C. Olen selvästi aivan väärällä "keskustelu"palstalla.
Ja totta, ei kannata koskaan koittaa sovitella tai ymmärtää, kova kovaa vastaan vaan, sillä hyvä tulos tulee. Diplomatia on ilmeisesti kuollut idioluution myötä, mm näissä keskusteluissa sen huomaa mikä jo maailman tapahtumissakin tekee itsensä todeksi. Menenpä tuonne toiseen WT porukkaa käsittelevään ketjuun, se oli paljon viihdyttävämpi!

Mitä ihmettä ...? Kukaan ei ole väittänyt sinun valehtelevan. Luin vielä uudelleen, mitä oli kirjoitettu. Eri mieltä kanssasi kyllä on oltu. Tällaisella palstalla voi esittää ihan mitä hyvänsä mielipiteitä eivätkä ne ole keneenkään henkilökohtaisesti suunnattuja, koska eihän täällä kukaan tunne toisiaan. Siksi on hiukan omituista, että vaadit kommentoijilta sähköpostiosoitteita tai otat itseesi erimielisiä kommentteja. Rauhoitu hyvä ihminen. 

Minusta tämä uusi vaimo kirjoitti ihan asiaa. Kyllähän joku käänsi tämän niin, että kirjoittaja onkin itse ex-vaimo ja kirjoittaa valheellisesti uusvaimon nimissä. Kauhea hyökkäys, kun kerrankin joku sanoo ymmärtävänsä mistä ex-vaimon katkeruus johtuu. Eihän se tarkoita sitä että asian hyväksyy, vaan sitä, että ymmärtää. Ja minä olen naimisissa ollut 30 vuotta, enkä ei-eronneena tietenkään saisi tätäkään kommentoida, kun en ole ollut eksä, enkä nyksä.

Olet kylläkin tuo samainen uutena vaimona esiintyvä katkera ex-vaimo :D Kirjoitustyyli paljastaa ;)
Noloa.

Huomasin myös nuo tietyt sanat. Miten joku viitsii ... tai oikeastaan tuossa tulee hyvin esiin näiden kiukuttelevien ex-vaimojen ongelma: Tahallinen asioiden hankaloittaminen. 

Se on se sielunmaisema tuollainen heillä. Naurettavinta on se että he oikeasti luulevat että heidän jutut menevät läpi, ja uudella täysin absurdilla valheella yritetään peitellä edellistä. Tämän kirjoittajan tapauksessa sitä että kirjoittelee muka eri henkilönä ketjuun (vaikka kaikki näkevät läpi) ja noissa muissa exä yrittää puolustella toimintaansa "lasten edulla" vaikka tekonsa vahingoittavat lapsia syvästi, ja ovat ainoastaan hänen oman kontrollintarpeensa hedelmiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin tuttua. Mä en ole missään tekemisissä miehen eksän kanssa, koska yritti estää meidän suhteen kiusanteolla. Eksä haluaisi "tutustua", kuten tämä yksi ymmärrystä vaativa eksä. Tämä eksä flippasi, kun alettiin seurustelemaan, muutettiin yhteen ja saatiin lapsia sekä silloin, kun oma elämä muuten tuntui tyhjältä. 7 vuotta vielä, että heidän lapset on aikuisia.

Miksi rikoit lapsiperheen?

Jaa, olivat eronneet kolme vuotta ennen kuin tavattiin. Eikö saisi mennä elämässä eteenpäin, jos on eronnut ja lapsia?

Ainoastaan silloin kun ex-vaimo antaa luvan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin tuttua. Mä en ole missään tekemisissä miehen eksän kanssa, koska yritti estää meidän suhteen kiusanteolla. Eksä haluaisi "tutustua", kuten tämä yksi ymmärrystä vaativa eksä. Tämä eksä flippasi, kun alettiin seurustelemaan, muutettiin yhteen ja saatiin lapsia sekä silloin, kun oma elämä muuten tuntui tyhjältä. 7 vuotta vielä, että heidän lapset on aikuisia.

Miksi rikoit lapsiperheen?

Jaa, olivat eronneet kolme vuotta ennen kuin tavattiin. Eikö saisi mennä elämässä eteenpäin, jos on eronnut ja lapsia?

Ainoastaan silloin kun ex-vaimo antaa luvan.

Olemme sitoutuneet kansainvälisin sopimuksin ihmisoikeuksien noudattamiseen, joten kidutus on kielletty. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ketjusta käy hyvin ilmi, miksi uusperhettä ei kannata perustaa, kenenkään, koskaan.

Pitäisi jäädä yksin, jos ero tulee vai? Vai kielletäänkö eroaminen kokonaan ja palataan vanhaan kunnon jalkavaimoaikaan? Täytyy keksiä sitten oma nimitys sille toiselle miehellekin. Jalka-aviomies kun ei ihan kuvaa tilannetta. 

No kyllä. Paras vaihtoehto on olla eroamatta. Toiseksi paras on kasvattaa lapset yh:na. Huonoin vaihtoehto on perustaa uusperhe.

Miten ajattelit pakottaa kaksi ihmistä pysymään yhdessä, jos yhteiselämä ei suju? Tuodaanko poliisi vahtimaan, että molemmat asuvat samassa asunnossa? Kummasta puolisosta tulee yh, miehestä vai vaimosta? Mitä, jos toinen puoliso kuitenkin haluaa asua jonkun toisen kanssa? - haastetaanko oikeuteen aviorikoksesta ja palautetaan takaisin entiseen liittoon vai menettääkö vanhemmuuden?

Kts. tuo ylempi postaus.
-eri

Ei sieltä löydy vastausta näihin tärkeisiin ratkaisuihin siltä varalta, että ihmiset kuitenkin haluavat erota. 

Jos yhteiselämä ei suju, niin sitten tehdään työtä sen eteen että se alkaa taas sujumaan. Tämä on muille kuin roskaväelle itsestään selvää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ketjusta käy hyvin ilmi, miksi uusperhettä ei kannata perustaa, kenenkään, koskaan.

Pitäisi jäädä yksin, jos ero tulee vai? Vai kielletäänkö eroaminen kokonaan ja palataan vanhaan kunnon jalkavaimoaikaan? Täytyy keksiä sitten oma nimitys sille toiselle miehellekin. Jalka-aviomies kun ei ihan kuvaa tilannetta. 

No kyllä. Paras vaihtoehto on olla eroamatta. Toiseksi paras on kasvattaa lapset yh:na. Huonoin vaihtoehto on perustaa uusperhe.

Miten ajattelit pakottaa kaksi ihmistä pysymään yhdessä, jos yhteiselämä ei suju? Tuodaanko poliisi vahtimaan, että molemmat asuvat samassa asunnossa? Kummasta puolisosta tulee yh, miehestä vai vaimosta? Mitä, jos toinen puoliso kuitenkin haluaa asua jonkun toisen kanssa? - haastetaanko oikeuteen aviorikoksesta ja palautetaan takaisin entiseen liittoon vai menettääkö vanhemmuuden?

Kts. tuo ylempi postaus.
-eri

Ei sieltä löydy vastausta näihin tärkeisiin ratkaisuihin siltä varalta, että ihmiset kuitenkin haluavat erota. 

Jos yhteiselämä ei suju, niin sitten tehdään työtä sen eteen että se alkaa taas sujumaan. Tämä on muille kuin roskaväelle itsestään selvää.

Tulit takaisin sieltä WT-ketjusta sitten ...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ketjusta käy hyvin ilmi, miksi uusperhettä ei kannata perustaa, kenenkään, koskaan.

Pitäisi jäädä yksin, jos ero tulee vai? Vai kielletäänkö eroaminen kokonaan ja palataan vanhaan kunnon jalkavaimoaikaan? Täytyy keksiä sitten oma nimitys sille toiselle miehellekin. Jalka-aviomies kun ei ihan kuvaa tilannetta. 

Katsopas kun jotkut meistä osaavat valita sellaisen kumppanin, jota ei tee mieli vaihtaa enää myöhemmin. Älykkyys korreloi suoraan avioliittojen kestävyyteen.

Alapeukuista näkee, että kalikka kalahti. Tottahan tämä on, ja kaikki sen sisimmässään tietävät.

Vierailija kirjoitti:

Ketjusta käy hyvin ilmi, miksi uusperhettä ei kannata perustaa, kenenkään, koskaan.

Tuotahan te exnaiset yritätte ;) Mutta ette onnistu ;)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ketjusta käy hyvin ilmi, miksi uusperhettä ei kannata perustaa, kenenkään, koskaan.

Pitäisi jäädä yksin, jos ero tulee vai? Vai kielletäänkö eroaminen kokonaan ja palataan vanhaan kunnon jalkavaimoaikaan? Täytyy keksiä sitten oma nimitys sille toiselle miehellekin. Jalka-aviomies kun ei ihan kuvaa tilannetta. 

No kyllä. Paras vaihtoehto on olla eroamatta. Toiseksi paras on kasvattaa lapset yh:na. Huonoin vaihtoehto on perustaa uusperhe.

Miten ajattelit pakottaa kaksi ihmistä pysymään yhdessä, jos yhteiselämä ei suju? Tuodaanko poliisi vahtimaan, että molemmat asuvat samassa asunnossa? Kummasta puolisosta tulee yh, miehestä vai vaimosta? Mitä, jos toinen puoliso kuitenkin haluaa asua jonkun toisen kanssa? - haastetaanko oikeuteen aviorikoksesta ja palautetaan takaisin entiseen liittoon vai menettääkö vanhemmuuden?

Kts. tuo ylempi postaus.
-eri

Ei sieltä löydy vastausta näihin tärkeisiin ratkaisuihin siltä varalta, että ihmiset kuitenkin haluavat erota. 

Jos yhteiselämä ei suju, niin sitten tehdään työtä sen eteen että se alkaa taas sujumaan. Tämä on muille kuin roskaväelle itsestään selvää.

Tämä kommentti on ehdottomuudessaan hyvin kuvaava katkeran exän mielenmaisemasta. On olemassa vain yksi totuus. Pyydätkö taas lähettämään sähköpostiosoitteen?

Onneksi myös oikeuslaitos on alkanut reagoida katkerien ex-vaimojen yrityksiin vieraannuttaa lapset isistään milloin milläkin syyllä. Osalle syyksi kelpaa isän uusi vaimo, jota voi kiusata näiden naisten mielestä loputtomiin. Ex-vaimo ei ole enää koskematon kiusaamisessaan. Suomessa on kaksi tuomittu mm. uuden vaimon vainoamisesta. (Lakimies-lehti)

Kyllä minua lapsena söi, kun isäni ei maksanut elareita, mutta matkusti, osti uusia autoja jne.

Yllättynyt en ollut, koska oli vuosia uhkaillut, että jättää meidät puille paljaille, jos äiti ottaa eron.

Vielä tänäkin päivänä valittaa, miten epäreilua oli, kun oikeus lopulta pakotti maksamaan vuosien oikeustaistelun jälkeen. Antoi vielä mennä ulosottoon asti ja muhia siellä ennen kuin maksoi.

Tässä maassa on pian 6 miljoonaa ihmistä ja saman verran maailmassa suomenkielisiä ja te oletatte, että yksi ainoa ihminen kirjoittaa tähän ketjuun kaikki kommentit jossa suositellaan malttia ja ymmärrystä.
En ole kenenkään katkera ex, mutta olen jonkin ex. Otan oman vastuuni lapseni perheen särkymisestä ja toivon exälleni pelkkää hyvää. Ymmärrän myös mieheni exän pahan mielen kun hän tuli jätetyksi. Olemme mieheni kanssa molemmat entisen elämän jättäneet kun halusimme uuden, yhteisen. Mikä siinä on niin vaikeaa ymmärtää, että saattaisin jopa olla kiitollinen yhteustyökykyiselle exälleni ja kokea että myös häneltä olisi ollut jonkintasoinrn kiukuttelu ymmärrettävää, kuten se on ymmärrettävää myös mieheni exältå. Pitkämielisyydellä ja anteeksiannolla me ollaan saatu huono tilanne käännettyä valoisaksi, ei parjaamalla ja oikealla olemisen pakkomielteellä

Miehen ex lähti toisen matkaan, tavattiin toisemme miehen kanssa 10kk eronsa jälkeen, lapset silloin 2 ja 4, nyt 12 ja 14. VOI TAIVAS mikä show! Rahaa siihen rahaa tähän ja lasten kanssa kierretty maailmaa, ostettu sitätätätota, mutta mikään ei riitä, vaikka itsellänsä varakas mies, omakotitalo, sijotuskämpät ja pikkusisko em. teineille. On sitä mieltä, et 1200/kk pitäs maksaa hänelle...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joskus voi koittaa ymmärtääkin toista osapuolta. Esim minä ymmärrän hyvin miksi meidän lomamatka, yhteenmuutto jne on harmittanut miehen exää ja saanut hänestä irti kiukustuneita reaktioita. Mies ei koskaan halunnut tehdä entisen kanssa mitään yhdessä ja yritti kiemurrella irti kaikista sitoutumista merkitsevistä asioista. Eihän se oikein ole, vedättää ensin toista suhteessa, jossa ei ole kuin puolilla valoilla ja sitten seuraavan kanssa tehdä heti kaikkea mitä edellinen oli turhaan vuosia toivonut.
Monet miehet on jaksaneet myös siinä yhteisessä lapsiperhearjessa valittaa rahanmenoa vuosi sotalla ja vielä eronkin jälkeen joka kerran tuskailla kun lapsiin pitäisi sijoittaa jotain, mutta uudelle kumppanille sitten riittää rahaa hankkia lahjoja ja matkoja. Kyllä tuommoinen harmittaa ja katkeroittaa, ymmärrän sen.
Jospa nyt vaan toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos ja jokainen ottaa hetken aikaa puhallella höyryjä. 

Kommentistasi tulee mieleen oman miehen exä. Häntä ei tuntunut häiritsevän itse ero niinkään, vaan miehen kanssa aloitetun elämän aineellinen laatu. Exä ei voinut sietää kotieläimiä ja meille tuli uuteen kotiin heti kotieläimiä. Varsinkin häntä ärsytti, kun hänen lapsensakin rakastivat meidän koiria ja kissoja. Valitus karvoista oli jatkuvaa. Muutimme myös omakotitaloon, joka exän mielestä oli meille liian iso ja matkustelimme, mistä exä myös valitti. Kuitenkaan omakotitalo ei ollut hänelle sopinut aikaisemmin suuren työn vuoksi. Sittemmin exä vaati, että lasten on saatava osuus talon marjapensaiden ja hedelmäpuiden sadosta sekä kasvimaiden tuotosta. Niin he saivatkin, mutta meillä eikä kotiinviemisiksi. Vuosia myöhemmin, kun meillä oli jo yhteisiä lapsia ja hankimme pienen kesämökin, eksä oli sitä mieltä, että hänellä on oikeus viettää siellä aikaa lasten kanssa. Onneksi hänen kanssaan ei tarvitse olla kovin paljoa tekemisissä nykyään. 

No onpa harmillista, että teidän kaikkien puolisoilla on niin hirvittävän ahneita ja hankalia exiä.
Kunhan nyt vaan kerroin omasta kokemuksesta, että kun ne yhteiset lapset vielä sitoo koko porukan yhteen pitkäksi aikaa, niin voisi olla hyödyksi koittaa ymmärtää (ei sama asia kuin hyväksyä), miksi se kumppanin ex, jota ei ole saanut elämäänsä valita, mutta joka on joskus sille omalle kumppanille ollut rakas ja on sitä yhä niille lapsille, on joskus niin saamerin hankala. Ehkä sieltä löytyy ihan inhimillisiä tunteita kuten kateus, tunne, ettei ole arvostettu, suru, mustasukkaisuus, who knows. Ehkä niitä on helpompi ilmaista kiukuttelemalla jostain kissankarvoista kuin sanomalla, että miksi minä en ollut niin rakas, että olisi voitu yhdessä mennä sinne melontakurssille kun monta kertaa pyysin, mut tuon kanssa otit kissan vaikket edes tykkää kissoista.
Pärjääkö niiden tunteiden kanssa paremmin kun antaa takaisin ylimielisyyttä, kylmyyttä, arvostelua ja lähtee mukaan johonkin nokitteluun tai paskamyrskyyn. Vai niin, että annat sen kumppanisi asettaa entiselleen ystävällisesti rajat joiden puitteissa toimitaan ja pysyt itse liukkaana kuin saippua tuon asian suhteen?

Ei todellakaan tarvitse sietää kipuilua, joka tulee esiin kiusantekona, kiukutteluna, lasten kautta kiristämisenä yms. Uudelle vaimolle/kumppanille ei kuulu se, ettei sinun ja exän suhde ollut sellainen kuin sinä toivoit. Ja koska ne yhteiset lapset sitovat yhteen kaikki uusperhettä myöden, luulisi olevan helpompi kaikille osapuolille, jos et tee kiusaa lasten kautta vaikeuttaaksesi sitä toimeentuloa. Enkä ymmärrä, mitä tuo saippua-vertauksesi tässä yhteydessä tarkoittaa. Minä olen kokenut kaltaisesi kiukuttelijan avioliitossani ja puutuin mieheni exän toimintaan vasta sen jälkeen, kun hän alkoi käyttäytyä huonosti yhteisiä lapsiamme kohtaan sukujuhlissa. Ja voi sitä syytösten ja loukkaantumisen määrää siitäkin asiasta. Minulle kaltaisesi ihminen ei esittäytynyt vastuullisena vanhempana, jonka kanssa olisi voinut yhdessä toimia lasten parhaaksi, vaan omaa itseään esiintuovaksi kiukuttelijaksi, jonka oma etu meni lastensa edun ohitse joka tilanteessa. 

tuota. Jos sinä yhtä tarkkaavaisesti ja avoimin mielin kuuntelet myös lähipiirissäsi olevien henkilöiden puhetta kuin luet kirjoituksiani, niin saattaahan asioista sinulle juuri haluamasi kaltainen kuva syntyä. Kuten sanoin; menet ilmaiseen s-postipalveluun, teet sinne tilin, ilmoitat osoitteen täällä, niin lupaan laittaa sinulle viestiä ihan nimelläni varustetusta sähköpostistani niin voidaan sitten vaihtaa ajatuksia ilman, että jatkuvasti kyseenalaistat kaiken mitä sanon,
Se, ettet sinä pysty näkemään asioita samalta kantilta kuin joku toinen ei vielä tarkoita sitä, että tämä toinen esittää ajatuksiaan valheellisessa valossa. Jos sinulla on tahto vastakkainasetteluun ja hakea muiden puheista pahaa tahtoa tai valheellisuutta niin onpa ihme, että sellaista perhepiiristäsikin jatkuvasti löydät.
Minun mielestäni minun mieheni tehtävä on ollut ilmaista, ettei asiaton käyttäytyminen minua kohtaan ole sallittua, vaikka exäänsä harmittikin se miten asiat menivät. Minun tehtäväni ei ole ollut siihen sotkeutua, itsehän [minun tapauksessani] mies oli petinsä pedannut ja saanut aikaan riitaisat välit exänsä kanssa. Huomattavasti vähemmällä on päästy ja nopeammin pöly laskeutui kun ei olla lähdetty paisuttelemaan konflikteja, varsinkaan mun toimestani.

Oikeasti nyt ihminen. Tämä ei ole palsta, jossa rupeat vaatimaan sähköpostiosoitteita lähempää keskustelua varten. Tuo ei ole mitenkään asiallista. Perusta oma ketju vaatimuksillesi ymmärtää kiusaavia ex-puolisoita. 

Onko tämä sitten palsta, jossa voi argumentoida nurin toisen omastaan eriävän näkemyksen väittämällä ilman minkäänlaista perustaa, että se on valhe? Okei, I C. Olen selvästi aivan väärällä "keskustelu"palstalla.
Ja totta, ei kannata koskaan koittaa sovitella tai ymmärtää, kova kovaa vastaan vaan, sillä hyvä tulos tulee. Diplomatia on ilmeisesti kuollut idioluution myötä, mm näissä keskusteluissa sen huomaa mikä jo maailman tapahtumissakin tekee itsensä todeksi. Menenpä tuonne toiseen WT porukkaa käsittelevään ketjuun, se oli paljon viihdyttävämpi!

Mitä ihmettä ...? Kukaan ei ole väittänyt sinun valehtelevan. Luin vielä uudelleen, mitä oli kirjoitettu. Eri mieltä kanssasi kyllä on oltu. Tällaisella palstalla voi esittää ihan mitä hyvänsä mielipiteitä eivätkä ne ole keneenkään henkilökohtaisesti suunnattuja, koska eihän täällä kukaan tunne toisiaan. Siksi on hiukan omituista, että vaadit kommentoijilta sähköpostiosoitteita tai otat itseesi erimielisiä kommentteja. Rauhoitu hyvä ihminen. 

Minusta tämä uusi vaimo kirjoitti ihan asiaa. Kyllähän joku käänsi tämän niin, että kirjoittaja onkin itse ex-vaimo ja kirjoittaa valheellisesti uusvaimon nimissä. Kauhea hyökkäys, kun kerrankin joku sanoo ymmärtävänsä mistä ex-vaimon katkeruus johtuu. Eihän se tarkoita sitä että asian hyväksyy, vaan sitä, että ymmärtää. Ja minä olen naimisissa ollut 30 vuotta, enkä ei-eronneena tietenkään saisi tätäkään kommentoida, kun en ole ollut eksä, enkä nyksä.

Olet kylläkin tuo samainen uutena vaimona esiintyvä katkera ex-vaimo :D Kirjoitustyyli paljastaa ;)
Noloa.

Huomasin myös nuo tietyt sanat. Miten joku viitsii ... tai oikeastaan tuossa tulee hyvin esiin näiden kiukuttelevien ex-vaimojen ongelma: Tahallinen asioiden hankaloittaminen. 

😅 paranoid much?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ketjusta käy hyvin ilmi, miksi uusperhettä ei kannata perustaa, kenenkään, koskaan.

Pitäisi jäädä yksin, jos ero tulee vai? Vai kielletäänkö eroaminen kokonaan ja palataan vanhaan kunnon jalkavaimoaikaan? Täytyy keksiä sitten oma nimitys sille toiselle miehellekin. Jalka-aviomies kun ei ihan kuvaa tilannetta. 

Katsopas kun jotkut meistä osaavat valita sellaisen kumppanin, jota ei tee mieli vaihtaa enää myöhemmin. Älykkyys korreloi suoraan avioliittojen kestävyyteen.

Katoppas kun näin just miehesi kaupungilla erään neidin kanssa.. sua 10v nuorempi.

Vierailija kirjoitti:

Ihan kuin mun mieheni eksä. Tekee kiusaa niin paljon kuin ikinä keksii. Meillä syödään väärään aikaan vääränlaista ruokaa yms. Puuttuu joka ikiseen asiaan. Ilmeisesti tenttaa lapsia ihan kaikesta, mitä on tehty. Ennen koronaa tilattiin yhteinen lomamatka koko porukalle ja asia sovittiin moneen kertaan eksän kanssa, mutta siitä huolimatta tämä eksä päätti ottaa oman lomansa samaan aikaan meidän matkan kanssa, joten lapset eivät päässeet mukaan. Miten jotkut jaksavat ja viitsivät?!

Samanlaiset kokemukset takana. En voi muuta kuin toivottaa jaksamista!

Vierailija kirjoitti:

Onneksi myös oikeuslaitos on alkanut reagoida katkerien ex-vaimojen yrityksiin vieraannuttaa lapset isistään milloin milläkin syyllä. Osalle syyksi kelpaa isän uusi vaimo, jota voi kiusata näiden naisten mielestä loputtomiin. Ex-vaimo ei ole enää koskematon kiusaamisessaan. Suomessa on kaksi tuomittu mm. uuden vaimon vainoamisesta. (Lakimies-lehti)

Oho, hieno juttu! Meillä ex kyllä yrittää kontrolloida miestäni edelleen (heidän erostaan on 10 vuotta), mutta minun suhteeni on anti-vainoaja. Ei suostu puhumaan sanaakaan, esim jos olemme samassa tilassa ja kysyn häneltä kysymyksen, hän ei katso minuun päinkään tai sano mitään. Teeskentelee etten ole olemassakaan. No parempi näin päin, vaikka se onkin aika vaivaannuttavaa ja koomista.

Sen siitä saa, kun henkisesti lapsen tasoiset tekevät lapsia.

Vierailija kirjoitti:

Höpöhöpö taas. Ei raivonnut kuin korkeintaan omissa fantasioissasi.

Ole onnellinen, jos sulla ei ole vastaavia kokemuksia. Jotkut exät tekevät kiusaamisesta elämänsisällön.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onneksi myös oikeuslaitos on alkanut reagoida katkerien ex-vaimojen yrityksiin vieraannuttaa lapset isistään milloin milläkin syyllä. Osalle syyksi kelpaa isän uusi vaimo, jota voi kiusata näiden naisten mielestä loputtomiin. Ex-vaimo ei ole enää koskematon kiusaamisessaan. Suomessa on kaksi tuomittu mm. uuden vaimon vainoamisesta. (Lakimies-lehti)

Oho, hieno juttu! Meillä ex kyllä yrittää kontrolloida miestäni edelleen (heidän erostaan on 10 vuotta), mutta minun suhteeni on anti-vainoaja. Ei suostu puhumaan sanaakaan, esim jos olemme samassa tilassa ja kysyn häneltä kysymyksen, hän ei katso minuun päinkään tai sano mitään. Teeskentelee etten ole olemassakaan. No parempi näin päin, vaikka se onkin aika vaivaannuttavaa ja koomista.

Ai mahtavaa, meillä se on lapsen isän uusi kumppani kun alkoi kohdella mua kuin ilmaa heti kun muutti miehen ja lapsen okt:oon. Jos tulen ovelle hakemaan lasta hän pakenee makuuhuoneeseen piiloon, kun ajan pihaan, poistuu ulkoa äkkiä sisälle, En jaksa enää yrittää selvittää mitään, yritin keskustella asiasta niin nainen sanoi, että ei ole mitään ongelmaa ja ex että "ihmiset on erilaisia ja sitä pitää vaan kunnioittaa". Selvähän se sitten. Lapsen nainen on saanut inhoamaan itseään tuolla ja muulla käytöksellään, harmi, mutta en ottaudu asiaan enää sen enempää kuin sanon lapselle, että ihmiset on erilaisia ja isi vaikuttaa kuitenkin onnelliselta, joten anna olla ja koita kestää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joskus voi koittaa ymmärtääkin toista osapuolta. Esim minä ymmärrän hyvin miksi meidän lomamatka, yhteenmuutto jne on harmittanut miehen exää ja saanut hänestä irti kiukustuneita reaktioita. Mies ei koskaan halunnut tehdä entisen kanssa mitään yhdessä ja yritti kiemurrella irti kaikista sitoutumista merkitsevistä asioista. Eihän se oikein ole, vedättää ensin toista suhteessa, jossa ei ole kuin puolilla valoilla ja sitten seuraavan kanssa tehdä heti kaikkea mitä edellinen oli turhaan vuosia toivonut.
Monet miehet on jaksaneet myös siinä yhteisessä lapsiperhearjessa valittaa rahanmenoa vuosi sotalla ja vielä eronkin jälkeen joka kerran tuskailla kun lapsiin pitäisi sijoittaa jotain, mutta uudelle kumppanille sitten riittää rahaa hankkia lahjoja ja matkoja. Kyllä tuommoinen harmittaa ja katkeroittaa, ymmärrän sen.
Jospa nyt vaan toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos ja jokainen ottaa hetken aikaa puhallella höyryjä. 

Kommentistasi tulee mieleen oman miehen exä. Häntä ei tuntunut häiritsevän itse ero niinkään, vaan miehen kanssa aloitetun elämän aineellinen laatu. Exä ei voinut sietää kotieläimiä ja meille tuli uuteen kotiin heti kotieläimiä. Varsinkin häntä ärsytti, kun hänen lapsensakin rakastivat meidän koiria ja kissoja. Valitus karvoista oli jatkuvaa. Muutimme myös omakotitaloon, joka exän mielestä oli meille liian iso ja matkustelimme, mistä exä myös valitti. Kuitenkaan omakotitalo ei ollut hänelle sopinut aikaisemmin suuren työn vuoksi. Sittemmin exä vaati, että lasten on saatava osuus talon marjapensaiden ja hedelmäpuiden sadosta sekä kasvimaiden tuotosta. Niin he saivatkin, mutta meillä eikä kotiinviemisiksi. Vuosia myöhemmin, kun meillä oli jo yhteisiä lapsia ja hankimme pienen kesämökin, eksä oli sitä mieltä, että hänellä on oikeus viettää siellä aikaa lasten kanssa. Onneksi hänen kanssaan ei tarvitse olla kovin paljoa tekemisissä nykyään. 

No onpa harmillista, että teidän kaikkien puolisoilla on niin hirvittävän ahneita ja hankalia exiä.
Kunhan nyt vaan kerroin omasta kokemuksesta, että kun ne yhteiset lapset vielä sitoo koko porukan yhteen pitkäksi aikaa, niin voisi olla hyödyksi koittaa ymmärtää (ei sama asia kuin hyväksyä), miksi se kumppanin ex, jota ei ole saanut elämäänsä valita, mutta joka on joskus sille omalle kumppanille ollut rakas ja on sitä yhä niille lapsille, on joskus niin saamerin hankala. Ehkä sieltä löytyy ihan inhimillisiä tunteita kuten kateus, tunne, ettei ole arvostettu, suru, mustasukkaisuus, who knows. Ehkä niitä on helpompi ilmaista kiukuttelemalla jostain kissankarvoista kuin sanomalla, että miksi minä en ollut niin rakas, että olisi voitu yhdessä mennä sinne melontakurssille kun monta kertaa pyysin, mut tuon kanssa otit kissan vaikket edes tykkää kissoista.
Pärjääkö niiden tunteiden kanssa paremmin kun antaa takaisin ylimielisyyttä, kylmyyttä, arvostelua ja lähtee mukaan johonkin nokitteluun tai paskamyrskyyn. Vai niin, että annat sen kumppanisi asettaa entiselleen ystävällisesti rajat joiden puitteissa toimitaan ja pysyt itse liukkaana kuin saippua tuon asian suhteen?

Käypä samalla neuvomassa Zelenskyille, miten hänen pitäisi suhtautua Putinin toimiin, niin saadaan rauha sinnekin.