On täällä muita, joiden lapset tappelevat ihan koko ajan?

Mulla on alle 2v nuorempi pikkuveli, oon 21 ja vieläkin on hauskaa tapella yhdessä. Siinä on vaan sitä jotain mitä muualta ei saa. Muistan kyllä että oltais aina tapeltu ja kieltämiset ei toimi. Siinä saa käyttää mielikuvitustakin että millä kaikella toista saa ärsytettyä

Seuraa sitä mitä tekevät. Huomaat pian, että tappeluun riittää yksi. Toinen sisarus saattaisi haluta olla rauhassa, mutta toinen tulee tahallaan ärsyttämään. Pienillä lapsilla riittää esim. se, että toinen tulee, nyhtää käsistä tavaran ja mättää turpaan. Kuka tuollaisesta ei suuttuisi? 

Jos kumpikin ärsyttää toisiaan tasapuolisesti, silloin he tykkäävät tapella.

Kiinnittäisin huomiota myös kielenkäyttöön. Kodin pitäisi olla turvasatama, siellä ei tarvitse päivittäin kuunnella henkistä väkivaltaa. 

Lapsenne ovat 3 ja 5. Riitelyä jatkunee enää noin 12 vuotta.

Mun pikkuveljet oli suunnilleen tuon ikäisinä jatkuvasti "kynsistä yhyres", niinku äitee sanoi. Tosin niillä vähän isompi ikäero, mutta kuitenkin. Kyllä se siitä rauhoittui, kun kasvoivat.

Meillä auttoi kehittämämme peli

Eli kolme lasta 3-7v kun oli jatkuvasti meteliä ja rähinää. Mietittiin miehen kanssa miten parantaa Perhe-elämää. Kumpikin koki lasten huudon ja kinaamisen rankkana. Päätettiin kasvattaa lapsia pois tuollaisesta käytöksestä ja keinoksi otettiin perheen peli. Suunniteltiin huolella meidän säännöt joissa tartuttiin ärsyttävimpiin asioihin.

1. Ketään ei saa vahingoittaa fyysisesti siis töniä, nipistää jne.

2. Toisille ihmisille puhutaan kiltisti

3. Sisällä ei huudeta tai riehuta

Sitten päätettiin että kohdista 2 ja 3 annetaan varoitus ja jos se ei auta niin rangaistus ja 1 kohdasta tulee heti rangaistus jos siihen syyllistytään.

Pelissä haastettiin lapset nostamaan kissa magneetti 7 askelta korkealle palkintopallille. Jos lapset ovat kiltisti koko päivän niin kissa nousee illalla yhden askelman. Jos joudutaan antamaan 1 rangaistus niin kissa ei sinä päivänä nouse. Jos joudutaan antamaan kaksi rangaistusta niin kissa laskee yhden askelman. Palkinnoksi valittiin asia jota kaikki lapset halusivat kovin ja erityisesti esikoinen jolla oli eniten ongelmia käytöksessä.

Kun peli esiteltiin lapsille niin esikoinen sanoi että eihän tuota palkintoa ole mahdollista voittaa kun liian vaikeaa. No olisiko mennyt 10 päivää kun saivat palkintonsa. Peliä pelattiin 2 tai 3 kertaa ja sen jälkeen käytös oli parantunut merkittävästi eikä pelille ollut enää tarvetta.

Seuraavilla kierroksilla on mahdollista keskittyä eri asioihin kuin ekalla kierroksella jos haasteita on enemmän.

Tällainen peli ei varmasti sovi kaikkiin perheisiin mutta meillä se rauhoitti tilannetta paljon.

Meillä 5- ja 8- vuotiaat sisarukset tappelevat lähes kaikesta. Välillä sitten halailevat yhtä paljon. Tosi raskasta kyllä tuo päivittäinen riitely. Saattaa syntyä mistä vaan. Ruokapöydässä toinen katsoo vähän väärin niin heti alkaa riehuminen. Tai toinen on vessassa asioilla ja toinen käy kurkkaamassa sinne, koska on tarkoituksella jätetty ovi lukitsematta jotta saa rähinän aikaiseksi. Joskus oikein huudetaan toinen paikalle ja kun hän tulee, niin alkaa huuto että se tuli vahtaamaan kun pissaan Huoh,

Hyvin harvoin voi jättää kahdestaan mihinkään. Riidat ovat välillä niin rajuja, että mätkitään huolella. Jopa neuvolassa ihmeteltiin toisen mustelmia. Tyttöjä ovat enkä olisi voinut uskoa millaisiin riitoihin kykenevät. Nipistellään, kynsitään, purraan voi vain toivoa, että menee jossain vaiheessa ohi. Päivittäin keskustellaan asioista.

Niin meilläkin. Olen jo lakannut toivomasta, että se loppuisi.

Vierailija kirjoitti:

Nooo, olis kannattanut tehdä lapset isommalla ikäerolla. 3v on jo parempi. Ei meillä ole koskaan erityisesti tapeltu.

Huoh, millaista yleistämistä 🙄. Siis oletko joku lapsiin erikoistunut terapeutti?
Minulla on kaksi poikaa, vähän yli 2 vuotta ikäeroa. Tappelivat ja ärsyttivät toisiaan aikoinaan todella paljon, nyt ovat molemmat hyvin menestyviä, tasapainoisia aikuisia ja toistensa parhaita ystäviä.

Vierailija kirjoitti:

En jaksaisi päivääkään tuollaista. Onneksi meillä on lannistetut lapset, jotka eivät käy käsiksi toisiinsa. Se on opetettu, että l yöminen ei ole koskaan välittämistä.

Mitä ihmettä tarkoittaa lannostettu lapsi? Kuulostaa aika kummalliselta eikä kovin positiiviselta omaan korvaan. Meillä pojat tappelevat tuon tuostakin, ja on kyllä teroitettu ettei saa lyödä, vaan ratkotaan yhdessä puhumalla. Aika harvoin meneekään riita fyysiseksi, mutta haukkumista, ärsyttämistä, leikistä kieltäytymistä ym. on sitten sitäkin enemmän.

Mutta en sanoisi, että heitä on mitenkään lannistettu. Riitelevistä lapsistakin tulee kunnon kansalaisia. Heissä on vain vähän enemmän kestämistä kuin sopuisissa.

Vierailija kirjoitti:

Nooo, olis kannattanut tehdä lapset isommalla ikäerolla. 3v on jo parempi. Ei meillä ole koskaan erityisesti tapeltu.

No kyllä on. Vasta jos ikäero on 10+ vuotta, on helpompaa.

Normaalit lapset tappelee sisarustensa kanssa opetellessaan sosiaalisia taitoja ja tunteiden hallintaa.

Kyllä se ap siitä helpottaa kun vaan jaksaa muistuttaa, että sisarus on aina se tärkein ja rakkain kaveri vaikka hän ärsyttäisikin.

Aika hassua, että ihmiset tekevät lapsia pienellä ikäerolla sillä odotuksella, että niillä on seuraa toisistaan ja olisivat jotenkin automaattisesti toistensa parhaita kavereita.

Voihan se joskus niinkin mennä, mutta useimmiten ei.

Ongelmallisimmat sisarussuhteet tulee mun kokemusten mukaan silloin kun on pieni ikäero 1-2 v. ja lapset samaa sukupuolta. 

Itselläni on vuoden vanhempi isosisko ja lapsena lähinnä pelkäsin häntä. Vanhempamme kohtelivat meitä myös eri tavalla. Hän sai olla hankala ja vaatia rahaa, tavaroita ja diskoreissuja, multa odotettiin tottelevaisuutta ja kotitöitä. Hän myös varasti viikkorahani, aukaisi ja luki mulle tulleet kirjeet. Mitään rankaisua näistä ei kyllä tullut vahemmiltamme, käskettiin vain olemaan hiljaa kun kerroin näistä.

Aikuisina olimme enemmän tekemisissä osittain yhteisen ystäväpiirin takia, mutta roolini oli olla hänen tukihenkilönsä hänen eri kriiseissään. Ei mikään normaali suhde sekään. Nyt 6-kymppisenä en juuri ole tekemissä hänen kanssaan, en enää jaksa entistä rooliani ja hän tietysti on tyytymätön kun en ole enää 24h kriisipalvelu eli olen huono sisko eli ei hänelläkään juuri intressiä tapaamisiin kun olen alkanut pitää huolta rajoistani.

Myös omassa tuttavapiirissäni olen huomannut, että monella aika vaikeita sisarussuhteita ja juuri vaikeimmat ovat ne, joissa pienimmät ikäerot ja sama sukupuoli. 

Tärkeintä varmaan, että vanhemmat kohtelisivat lapsiaan tasapuolisesti, eivätkä roolittaisi lapsiaan valmiiksi.

Meilläkin ongelmat lähtivät siitä, että vanhemmat olivat kiukkuisia itselleen kun joutuivat antamaan sisareni vaativuudelle periksi ja se sitten maksatettiin vaatimalla multa kiltteyttä hänenkin edestään.

Aina riittää besserwissereitä jotka tietää miten lapset kasvatetaan, vaikka omat olisi vasta vaippaiässä. Omat lapset tappeli 15-vuotiaaksi ja sitten se loppui. Nykyään ovat hyviä ystäviä.