On täällä muita, joiden lapset tappelevat ihan koko ajan?

Jotain mennyt pahasti vikaan kasvatuksessa.

Noin 8-10v kohdalla on lyhyt jakso kun on vähän helpompaa.

Vierailija kirjoitti:

Jotain mennyt pahasti vikaan kasvatuksessa.

Kerro lisää, jotta voimme ottaa opiksi.

Näköjään niin väsynyt äiti, että otsikkokin meni pieleen. Piti tietysti kysyä, että onko täällä muita samassa veneessä olevia?

Ap

Kyllä on.

Vierailija kirjoitti:

Noin 8-10v kohdalla on lyhyt jakso kun on vähän helpompaa.

Ei ole yhtään helpompaa. Pojat 10 ja 9 vuotta.

Eipä ole kokemusta moisesta, kertokaa ihmeessä, miten olette onnistuneet saamaan aikaan tuollaisen kotihelvetin.

Vierailija kirjoitti:

Eipä ole kokemusta moisesta, kertokaa ihmeessä, miten olette onnistuneet saamaan aikaan tuollaisen kotihelvetin.

😍😍

Ei ole omia lapsia vielä mutta muistan tapelleeni oman veljeni kanssa koko lapsuuden ajan. Teini-iässä tappelu muuttui huutamiseksi ja haukkumiseksi ja jossain välissä lopetettiin toisillemme puhuminen melkein kokonaan.

Nyt aikuisena taas ollaan hyvissä väleissä! Välimatkaa on paljon mutta aina kun nähdään istutaan iltaa ja jutellaan mukavia.

Eli koita kestää! Ei siinä muu auta kun kertoa miten toista pitää kohdella mutta kaikista sisaruksista ei tule ystäviä eikä tarvitsekaan. Kunhan et ota puolia riidoissa ja kohtelet molempia tasapuolisesti.

Heillä on sellainen TAPA.
Ja teillä vanhemmilla on joku TAPA reagoida.

Entäs jos muutatte niitä tapoja

Kun koko ajan on jotain, niin se on tapa.

Itse tein niin, että muutin suhtaumistani. Kuuntelin kyselin maltoin ja oho, lapsi oli hieman äimänä ja jonnekin teknisen tapa muuttui. Hän KUULI ja reagoi.

Yllätys on se, kun ei reagoida kuten ennen. Tein lapseni ja hänen tunteensa näkyviksi ja hänen käytöksensä muuttui.

On noita kasvatuskikkoja. Kokeile. Ole utelias. Ja malttia vaan. Sulla on ihanat lapset ja sä olet hyvä
Äiti.

Riittävän hyvä riittää, niin mun mies sanoo. Se on voida tapa suhtautua.

Toi ikävaihe kun isompi oli jotain 2-6 oli aika kauhea meilläkin. Aivan koko ajan olivat toistensa kurkussa ja huusivat ja härnäsivät. Tosi ärsyttävää ja hävetti kun aina oli jollain jotain naarmuja ja mustelmia ja purujälkiä ties missä. Kun isompi meni kouluun niin vähän helpotti. Oli molemmilla jotain omaa enemmän, vaikka päiväkodissa olikin eri ryhmissä.

Meillä tappelivat.
Myös 2v ikäeroa ja pikkuveli kiusasi ja härkki siskoa aina kun silmä vältti. Siskolla sitten meni hermo ja tinttasi kuonoon.
Ensimmäiset 10 vuotta varmaan tuota, sitten alkoi hiljalleen helpottaa.

Serkku on psykologi ja kysyin häneltä neuvoa. Sanoi että jos ovat suht. tasaväkisiä, ei ole aihetta huoleen. Hänen lapsensa tappelivat myös. Hän sanoi että tuo 2 vuoden ikäero on kaikkein haastavin.

Lohdutukseksi voin sanoa että ainakin meillä tilanne rauhoittui ja ovat nykyään aikuisina sopuisissa väleissä.

Teittekö kaksi lasta pienellä ikäerolla, että niistä olisi sitten toisilleen seuraa?

Omalla kohdallani, siskon kanssa tappelu jatkui siihen asti kun toinen meistä muutti omilleen. Teini-iässä ei puhuttu mistään kinastelusta vaan väkivallasta. Emme ole nyt aikuisina missään tekemisissä.

Vierailija kirjoitti:

Teittekö kaksi lasta pienellä ikäerolla, että niistä olisi sitten toisilleen seuraa?

Tehtiin. 😂

Ap

Täällä sama homma. Ihan. Koko. Ajan.
Mikään keksimämme ei ole tappelua lopettanut. Välillä leikkivät 10 minuuttia todella hienosti keskenään ja sitten taas räjähtää.

Nooo, olis kannattanut tehdä lapset isommalla ikäerolla. 3v on jo parempi. Ei meillä ole koskaan erityisesti tapeltu.

Lasten luonne ja temperamentti vaikuttaa varmasti paljon. Ei kaikki pienellä ikäerolla tappele. Ja moni isommalla erolla taas tappelee. Te joiden lapset ei tappele, ette ole automaattisesti mitenkään parempia vanhempia.

Minäkin tappelin 2v nuoremman siskon kanssa hullun lailla, mutta se oli silti minun paras kaveri muistan kun äiti uhkasi tehdä meistä lastensuojeluilmoituksen kun ollaan niin väkivaltaisia toisillemme, äiti oli siis itse sossussa töissä silloin 😅 teininä se muuttui ihan vaan sanalliseksi riitelyksi, helpotti kun muutin pois kotoa. Nyt osataan olla ihan tappelematta ja hyvissä väleissä.

Omat lapset on 3v ja 6v ja kyllä osaavat ärsyttää toisiaan ja kehittää tappelun ihan aiheesta kuin aiheesta. Kaikesta näkee että ovat tärkeitä toisilleen silti.

En jaksaisi päivääkään tuollaista. Onneksi meillä on lannistetut lapset, jotka eivät käy käsiksi toisiinsa. Se on opetettu, että l yöminen ei ole koskaan välittämistä.