On täällä muita, joiden lapset tappelevat ihan koko ajan?

Minun luokallani oli kaksospojat koko peruskoulun ajan. Ala-asteella tappelivat aina koulussa keskenään ja vaikuttivat inhovan toisiaan ja kuulemma kotonakin tappelivat jatkuvasti. Yläasteella touhu muuttui ja alkoivat kahdestaan terrorisoimaan koko koulua. Nykyisin kai ovat molemmat ihan ammattirikollisia ja toimivat edelleen yhdessä. Eli kai noihinkin tilanteisiin muutoksia tulee.

Meillä tappelivat ja riitelivät koko ajan johonkin 10 -12 vuoden tienoille. Sitten teininä sulkeutuivat omiin huoneisiinsa eivätkä olleet toistensa kanssa missään tekemisissä. Nyt aikuisuuden kynnyksellä alkaa taas yhteys löytyä.

Vierailija kirjoitti:

Lasten luonne ja temperamentti vaikuttaa varmasti paljon. Ei kaikki pienellä ikäerolla tappele. Ja moni isommalla erolla taas tappelee. Te joiden lapset ei tappele, ette ole automaattisesti mitenkään parempia vanhempia.

Melkeinpä ne tappelee vähemmän joilla on vaikeat kotiolot. Silloin siitä sisaruksesta haetaan turvaa, ei tapella. Tämä ei siis tarkoita että kaikki joiden lapset on sopuisia olisi jotenkin huonoja perheitä, lapset voi olla myös sopuisia luonteeltaan.

Ei se katso ikääkään. Tappelin viisi vuotta nuoremman siskoni kanssa jatkuvasti. Se loppui vasta, kun muutin pois kotoa. Hassua, etten muista itse, että olisimme olleet erityisen riitaisia, mutta vanhemmat muistavat kyllä. Nyt aikuisina meillä on hyvät välit.

Vierailija kirjoitti:

Meillä tappelivat.
Myös 2v ikäeroa ja pikkuveli kiusasi ja härkki siskoa aina kun silmä vältti. Siskolla sitten meni hermo ja tinttasi kuonoon.
Ensimmäiset 10 vuotta varmaan tuota, sitten alkoi hiljalleen helpottaa.
Serkku on psykologi ja kysyin häneltä neuvoa. Sanoi että jos ovat suht. tasaväkisiä, ei ole aihetta huoleen. Hänen lapsensa tappelivat myös. Hän sanoi että tuo 2 vuoden ikäero on kaikkein haastavin.
Lohdutukseksi voin sanoa että ainakin meillä tilanne rauhoittui ja ovat nykyään aikuisina sopuisissa väleissä.

Tämä juuri. Kahden vuoden ikäero on pahin, ihan jatkuvaa kinastelua ja tappelua. Vanhempana sitten myös kateutta. Pidempi ikäero kaikkien etu. Sisaruksista on harvoin kavereiksi vaikka sitä aina mainostetaan. Kaverinsa jokainen valitsee ihan itse ja se on harvemmin sukua.

Omilla lapsilla (4kpl) ei ole tätä ongelmaa ollenkaan, eivät koskaan tappele, koska pienestä asti opetettu heidät olemaan tiimi. 

Omassa lapsuudessa tapeltiin siskon kanssa aivan kokoajan. Syy tähän oli se, että vanhemmilla oli ja on suosikki, mikä aiheutti epäreilua kohtelua, siten kateutta ja huonoa oloa sisarusten välille. Toisella ei mitään vastuita, toisen piti aina tehdä kaikki ja myöntyä jne. koska sinä olet isompi, isompi siivoaa, isompi ei saa pahastua kun pieni ei ymmärrä ettei tavaroita, karkkia jne. saa ottaa ja sitten toisaalta taas isompi ei saisi tehdä mitään virheitä koska isomman pitäisi tietää. 

Kilpailimme kaikesta ja kumpikin haki omalta osaltaan vanhempien hyväksyntää ja huomiota, usein myös toisen kustannuksella jne. Yhteenvetona katso peiliin. 

Meillä oli tuollaista lapsena isosiskon kanssa. Nyt aikuisena ei olla missään väleissä. En tiedä olisiko vanhempien toisenlainen suhtautuminen auttanut, mutta meidän sisarussuhde oli aina todella toksinen.

Meillä molemmilla on muuten vain yksi lapsi. Minulla siitä syystä, etten halunnut lapselleni samanlaista sisarussuhdetta enkä tiedä olisinko voinut sen estää. Kaikilla ei vain kemiat pelaa ja se on raskasta sekä niille sisaruksille että heidän ympärillä oleville.

Jossain tv-ohjelmassa just näytettiin tappelevia sisaruksia ja silloin tajusin, että meillä lapset ei ole vuosikausiin tapelleet keskenään! 14 ja 11 v veljekset joskus vähän nahistelee, mutta ei mitään tappeluksi luokiteltavaa. Tosin ei ne kyllä kiukuttele tai vihoittele vanhemmillekaan.

Tämä on yksi syy siihen, että meillä on vain yksi lapsi. Tunnen itseni sen verran hyvin, että mulla ei olisi hermo kestänyt kuunnella ja selvitellä sitä vuosikausia kestävää kinastelua ja rähinää...

Vierailija kirjoitti:

Omilla lapsilla (4kpl) ei ole tätä ongelmaa ollenkaan, eivät koskaan tappele, koska pienestä asti opetettu heidät olemaan tiimi. 
Omassa lapsuudessa tapeltiin siskon kanssa aivan kokoajan. Syy tähän oli se, että vanhemmilla oli ja on suosikki, mikä aiheutti epäreilua kohtelua, siten kateutta ja huonoa oloa sisarusten välille. Toisella ei mitään vastuita, toisen piti aina tehdä kaikki ja myöntyä jne. koska sinä olet isompi, isompi siivoaa, isompi ei saa pahastua kun pieni ei ymmärrä ettei tavaroita, karkkia jne. saa ottaa ja sitten toisaalta taas isompi ei saisi tehdä mitään virheitä koska isomman pitäisi tietää. 
Kilpailimme kaikesta ja kumpikin haki omalta osaltaan vanhempien hyväksyntää ja huomiota, usein myös toisen kustannuksella jne. Yhteenvetona katso peiliin. 

Ei se sisarusten tappelu vanhempien aiheuttamaa (useimmiten)ole. Ainakin omassa perheessä meitä kohdeltiin ihan tasapuolisesti enkä muista että olisi ollut varsinaisesti kilpailua siskon kanssa, mutta tappelua siitäkin edestä. Omassa perheessä yritän kiinnittää paljon huomiota siihen etten aina komenna isompaa, tavallaan helppoa koska kyllä meillä se pienempi on se ärhäkämpi käymään päälle. Mutta osaa isompikin. Melkein olisin huolissaan jos lapset ei yhtään riitelisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omilla lapsilla (4kpl) ei ole tätä ongelmaa ollenkaan, eivät koskaan tappele, koska pienestä asti opetettu heidät olemaan tiimi. 
Omassa lapsuudessa tapeltiin siskon kanssa aivan kokoajan. Syy tähän oli se, että vanhemmilla oli ja on suosikki, mikä aiheutti epäreilua kohtelua, siten kateutta ja huonoa oloa sisarusten välille. Toisella ei mitään vastuita, toisen piti aina tehdä kaikki ja myöntyä jne. koska sinä olet isompi, isompi siivoaa, isompi ei saa pahastua kun pieni ei ymmärrä ettei tavaroita, karkkia jne. saa ottaa ja sitten toisaalta taas isompi ei saisi tehdä mitään virheitä koska isomman pitäisi tietää. 
Kilpailimme kaikesta ja kumpikin haki omalta osaltaan vanhempien hyväksyntää ja huomiota, usein myös toisen kustannuksella jne. Yhteenvetona katso peiliin. 

Ei se sisarusten tappelu vanhempien aiheuttamaa (useimmiten)ole. Ainakin omassa perheessä meitä kohdeltiin ihan tasapuolisesti enkä muista että olisi ollut varsinaisesti kilpailua siskon kanssa, mutta tappelua siitäkin edestä. Omassa perheessä yritän kiinnittää paljon huomiota siihen etten aina komenna isompaa, tavallaan helppoa koska kyllä meillä se pienempi on se ärhäkämpi käymään päälle. Mutta osaa isompikin. Melkein olisin huolissaan jos lapset ei yhtään riitelisi.

Niin eli myönsit siis että vanhemmilla on osansa, jos aina komentaa ja puuttuu eikä opeta ratkaisemaan keskenäisiä riitoja rakentavasti, tulee väistämättä oltua epäreilu toista kohtaan ja valittua puolensa. Tietyissä tilanteissa tottakai pitää puuttua, jos riita meinaa mennä fyysiseksi, mutta kyllä näissäkin tilanteissa kommunikaation opettaminen on äärimmäisen tärkeää ja siinä on vanhemmilla valtava rooli. 

Tehosta kurinpitoa, valvo paremmin, kuulustele molemmat koskien tappeluiden syitä, kerro miten tilanteen olisi voinut ratkaista ilman tappelua ja rankaise tappelusta sellaisella tavalla että se kirpaisee oikeasti. Pidä lapset tarvittaessa erillään.

Se on tuo pieni ikäero, ei meillä oo loppunut vieläkään, monta kertaa päivässä otetaan edelleen yhteen, 8v ja 5v.... Mä suosittelen että omat huoneet niin saa lapset tarvittaessa erilleen toisistaan...

Eivät koskaan minkään ikäisenä tapaellet tyttö ja poika ikä ero 3 ja puoli vuotta. Poika vanhempi. Ovat jo aikuisia.

Pienellä ikäerolla teinipojat tappelee tai naljailee edelleen, ikää 15 ja 17v. Loppuu kuulemma kun jompikumpi muuttaa kotoa :D. Että tsemppiä :D

Meillä oli ihan sama homma. Nyt teini-iässä vähentynyt, mutta välillä etenkin tytöillä on keskenään kunnon yhteenottoja edelleenkin vaikkapa siitä kumpi ehti ensin vessaan kouluaamuna. Liittynee vahvasti pieniin ikäeroihin nämä tappelut. Myös lapsen temperamentilla on vaikutusta asiaan. Mun lapsuudessa sitä kutsuttiin sisarusrakkaudeksi.

Ei. En ymmärrä tuollaisia perheitä.

Meillä tappelevat koko ajan, ovat nyt 7v tyttö ja 10v poika. Ei mee kiinnostuksenkohteet sun muut yhtään yhteen, luonteeltaan ovat kuin yö ja päivä. Kovinkaan väkivaltaista se ei ole (joskus harvoin muksivat toisiaan), mutta suut soi sitäkin enemmän... ja kaikesta tapellaan ja kyräillään ja ollaan kateellisia. Aina halutaan just se sama kuin toinenkin. Huhheijjaaa....

Ihan pienenä ne ei kyllä tapellu, tämä alkoi niihin aikoihin kun pienempi alkoi saamaan enemmän omaa tahtoa, eli joskus 4-vuotiaana.

Viisi lasta eivät tappele. Päinvastoin, tiivis porukka ollaan, opetettu huomioimaan toisia.
Kyllä se on peiliin katsomisen paikka vanhemmilla.

Kyllä. Päivittäin ja monta kertaa päivässä. Eivät käy toisiinsa käsiksi, mutta esimerkiksi automatkoilla ärsyttävät toisiaan niin, että toisella menee hermo ja kaikki automatkat ovatkin pelkkää kinastelua ja huutoa.