Mitä kadut elämässäsi eniten?

Kadun sitä etten halunnut viettää aikaa kaksoissisareni kanssa esiteini ikäisenä, hän kuoli kun olimme melkein 15v. Kova ikävä on edelleen ja nyt aikuisena olen huomannut kuinka muistot haalenee.

Kadun talon ostamista sekä jäämistä parisuhteeseen jossa annetaan vain tyhjiä lupauksia sekä on myös pettänyt minua

Kadun sitä kun kaksoissisareni kuoli en mennyt enää mummua katsomaan koska ei ollut sanoja mitä sanoisin koska kävimme paljon mummulla.

Se, että olen antanut vanhempieni päättää jatkuvasti asioistani ja en ole uskaltanut sano heille EI. Nyt kohta ikää 40 vuotta ja pikkuhiljaa olen uskaltanut ottaa pois sen "talutushihnan", missä he minua pitävät

se että luotin ihmisiin joita pidin ystävinä

Olisi valtava määrä asioita, joita olisi syytä katua. Mutta en jaksa enkä viitsi - vaikka seuraukset ovat olleet ikäviä. Kun nyt ihan rehellisiä ollaan (ja miksei oltaisi) niin kun aikanaan kuolee, niin kaikki loppuu joka tapuksessa. Mitään ei saa mukaan ja kaikki muuttuu pimeäksi.

Miksi siis soimata itseään, kun oikein järkeilee, niin millään ei ole mitään väliä. Jos joku kuoleman jälkeen muistelee pahalla, niin so what. Tulevat sukupolvet hoitakoon asiat fiksummin, käyköön koulut kunnialla ja tehkööt niin kuin parhaaksi näkee. Minä en ole niitä saavutuksia arvostelemassa.

Kadun että petin. Olin ylimielinen ja itsekeskeinen ja menetin sen ainoan ihmisen, joka oli ollut vakaana pisteenäni ja turvanani viimeiset 9 vuotta elämästä. Erosta on nyt 10 vuotta aikaa ja olemme ystäviä, mutta kadun ja häpeän tekoani edelleen todella syvästi.

Kysy keneltä tahansa noin 18 vuotiaalta sukulaistytöltä mitä lähtevät opiskelemaan ja tiedän jo valmiiksi että useimmat vastaavat sairaanhoitajan tai hoitoalan. Näin se vaan menee. Hyvin on vielä varaa pudottaa sairaanhoitajien palkkoja kun hakijoita riittää yllin kyllin. Helpointa olisi pudottaa palkkoja tonnilla ja sitten alkaa nostaa satasella/kk kunnes tasapaino löytyy. Saataisiin julkisen sektorin menot kuriin.

Miksi kaduttaa ?

  " 4 rokotetta ottanut "

Aiemmin kolmekymppisenä sinkkuna kaduin sitä, että menin parikymppisenä hurahtamaan silloin muodissa olleeseen luomuhörhöilyyn ja parin vuoden ajan pesin hiukset äärimmäisen harvoin ja silloinkin ruokasoodalla. Lisäksi leikkasin hiukset itse ja säästin. Jälkikäteen ajatellen ne olisivat muuten olleet varmaan otollisia pariutumisvuosia. Mutta nyt kun olen kuitenkin löytänyt juuri oikealta tuntuvan miehen, niin mitäpä tuota enää katumaan. 

Mietin joskus, tulenko katumaan sitä, ettemme varmaan tee lapsia. Lähinnä mahdollinen yksinäinen vanhuus jännittää. Mutta en oikeasti kyllä halua tehdä noin isoa juttua pelkästään, koska pelkään jotain kymmenien vuosien päästä ehkä tulevaa tilannetta. 

Mutta niin siis tällä hetkellä en oikeastaan kyllä kadu mitään. Elämä tuntuu just nyt juuri oikealta. 

yritin itsemurhaa pelkillä lääkkeillä enkä ottanut lisäksi viinaa

Vierailija kirjoitti:

Sitä että eksyin tänne palstalle. Usko ihmiskuntaan hävisi samointein.

Ja silti vaan roikut täällä.

Kadun, että menin naimisiin nykyisen mieheni kanssa. Toisaalta meillä on ihanat lapset, jotka olisi jääneet saamatta.

Vierailija kirjoitti:

Sitä, että poistuin äidin lämpimästä kohdusta tähän kylmään todellisuuteen.

Kukaan ei voi vaikuttaa omaan syntymäänsä tai siihen, että kaksi pienenpientä solua kohtasivat kauan sitten.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kadun yli kaiken sitä että erehdyin kerran äänestämään Tarja Halosta.

Minäkään en arvosta Tarja Halosta.

Hän on muun muassa vastustanut ja estänyt aikoinaan Suomen Natoon liittymisen samaan aikaan Baltian maiden kanssa.

Taisipa hän imyös ivaillen piikitellä Viroa kun he hakivat NATOn jäseneksi.

Halonen oli aikoinaan hyvinkin suosittu.

Hän on kuitenkin julkisesti myöntänyt olleensa väärässä joissakin asioissa poliittisen uransa aikana. Kuinka monia miespoliitikko tekee niin?

Vierailija kirjoitti:

Neitsyyden menetys Tinderin pelimiehelle joka ghostasi heti seksin jälkeen vaikka lupaili vaikka mitä. Kadun tuota joka päivä.

Ikävää, että sinulle kävi noin. Toivottavasti tyyppi sentään kohteli sinua mukavasti sen lyhyen hetken, jonka vietitte lähekkäin. Ettei aiheuttanut sinulle pahempaa kipua ja pelkoa. Itselläni on vielä vuosien takaa inhottava muisto, kun kauniisti käyttäytynyt mies (sitä tyyppiä, joka puhuu nätisti ja suutelee kädelle, joo-o) muuttui kammottavaksi heti,kun oltiin kaksistaan suljettujen ovien takana.  Elämästä ei koskaan tiedä, voi tulevaisuudessa käydä niin,  että tinder-tuttusi kohtaa elämässä vaikeita asioita, siis jonkunlainen karman laki. Itse uskon, että me joudumme jollain tavalla vastaamaan teoistamme.

En mitään. Kaikella on merkityksensä.

Vierailija kirjoitti:

Etten tempaissut niitä kiusaavia pissiksiä käkättimeen, seurauksista viis.

Haha, onnittelut osuvasta sanavalinnasta, "käkättimeen"!

Vierailija kirjoitti:

Pilaamalla oman äitiyteni olemalla väkivaltaisen aviomieheni kanssa kaikesta huolimatta. Olin tästä syystä huono äiti, voimat oli poissa.

Ainoa asia jota myös minä tulen katumaan loppu elämäni

Etten ollut riittävän hyvä isä lapselleni hänen ollessaan nuori.

Naimisiinmenoa ja sitä että tein kys. miehen kanssa lapsia. Tyhmästä päästä kärsii itsensä lisäksi myös lapset. Luulin tietäväni ja tuntevani ihmisen, kauan seurusteltiin, mitään ei tehty ilman harkintaa tai hätiköidysti. Mutta silti tein typerääkin typerämmän valinnan. Kaduttaa.

Vierailija kirjoitti:

Etten tempaissut niitä kiusaavia pissiksiä käkättimeen, seurauksista viis.

sama