Lue keskustelun säännöt.
Mitä kadut elämässäsi eniten?
Itse kadun sitä että koulu ei kiinnostanut silloin kun sen olisi pitänyt kiinnostaa.Nyt ollaan sitten huonolla palkalla raatamassa.
Kommentit (1426)
että luotin vääriin ihmisiin ja kuvittelin heidät ystäviksi !
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sitä,että nuoruudessani sekaannuin julkisuuteen lapsellisuuttani ja naiiviuttani!
Kadun sitä että ryhdyin harrastamaan syvämeditaatiota* (TM). Se on erittäin haasteellista emotionaalisesti yliherkille tyypeille niin kuin meitsi. Sellaisesta jäppisestä tulee kuin kultakala, joka joutuu olemaan järkisärkien ja muiden roskakalojen kaa mutalammikossa, ellei muuta jonnekin korpeen, jossa lähimmät ihmiset ovat vähintään kilometrin päässä.
Nyt vasta kun toinen jalka on jo miltei haudassa, olen tuon tiedostanut. Se tavallaan annihiloi syvämeditaation kieltämättä mukavat vaikutukset, kuten vahvan ståndiksen**, joka johtuu meditaation voimistamasta parasympaattisesta tonuksesta (rest and digest), tai mikä hän lie.
* Meditaatiotyyli joka johtaa samaadhiin eli ~täydellisen ajatuksettomaan tilaan.
** TM:n jatkotekniikka nimeltä joogalento (aakaasha-gamanam) aiheuttaa joillekin miehille jopa kiusallisen kroonisen aamukangen! Tuolta kannalta rentouttaa vähän liikaa! :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsen tekemistä. Tai katumus tuli vasta siinä vaiheessa, kun lapsi oli aikuinen. Siivet eivät vaan kanna ja kituuttanut jo useita vuosia 595 kuussa + mun ja miehen tuella. Tämä siitäkin huolimatta, että on akateeminen ja fiksu. Opiskeli niin marginaalista alaa, vaikka hänestä olisi ollut lääkäriksikin.
Ja siis tuon rahadilemman vuoksi kadut hänen koko syntymäänsä? 😳
Tuonkin takia kyllä. Mutta eniten harmittaa se, että työelämällä ei ole hänelle annettavaa, vaikka hänellä itsellään sitä olisi. On ollut välillä yliopistolla tutkijana, välissä työttömänä. Hakee ahkerasti hanttihommiakin, mutta on niihin liian koulutettu. Masennuksen takia ei jaksa edes harkita väikkärin tekoa.
Jos sinun lapselle käy samalla tavalla, huomaat itsekin tuntevasi katumusta ja surua.
- 1416
Vierailija kirjoitti:
Kadun sitä että ryhdyin harrastamaan syvämeditaatiota* (TM). Se on erittäin haasteellista emotionaalisesti yliherkille tyypeille niin kuin meitsi. Sellaisesta jäppisestä tulee kuin kultakala, joka joutuu olemaan järkisärkien ja muiden roskakalojen kaa mutalammikossa, ellei muuta jonnekin korpeen, jossa lähimmät ihmiset ovat vähintään kilometrin päässä.
Nyt vasta kun toinen jalka on jo miltei haudassa, olen tuon tiedostanut. Se tavallaan annihiloi syvämeditaation kieltämättä mukavat vaikutukset, kuten vahvan ståndiksen**, joka johtuu meditaation voimistamasta parasympaattisesta tonuksesta (rest and digest), tai mikä hän lie.
* Meditaatiotyyli joka johtaa samaadhiin eli ~täydellisen ajatuksettomaan tilaan.
** TM:n jatkotekniikka nimeltä joogalento (aakaasha-gamanam) aiheuttaa joillekin miehille jopa kiusallisen kroonisen aamukangen! Tuolta kannalta rentouttaa vähän liikaa! :D
Voi olla, että syvämeditaatio... On tässä se kaikista pienin ongelma.
Sitä kun ei opiskelu kiinnostanut, eniten harmittaa kun en osaa englantia. Ja miks piti nuorena aikuisena seurustella, jos vaan joku oli kiinnostunut.. pari suhdetta ois voinu jättää väliin. Ja miten paljon tein asioita velvollisuuden tunteesta, vaikka mikään pakko ei olisi ollut.