Lue keskustelun säännöt.
Mitä kadut elämässäsi eniten?
Itse kadun sitä että koulu ei kiinnostanut silloin kun sen olisi pitänyt kiinnostaa.Nyt ollaan sitten huonolla palkalla raatamassa.
Kommentit (1388)
Voi, niitä asioita on niin paljon. M52.
Isoimmat mokat olivat ehkä kalliin prätkän ostaminen kalliilla kulutusluotolla 1990 juuri ennen lamaa, eroaminen suht menestyvästä rokkibändistä 1994 ja aikuislukion lopettaminen kesken 1998. Olin huonossa hapessa silloin, ei vaan jaksanut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Käyttäjä7437 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En yhtään mitään. Kaikki on erittäin hyvin. Rakkautta, onnea, terveyttä, omaisuutta ja varallisuutta enemmän kuin riittävästi. Kaksi fiksua, kivaa lasta, parikymppisiä, joilla elämänarvot kohdillaan. Ja siis tämä täyttä totta, på riktigt.
Tämä niin naurattaa kun alapeukkuja tulee tähän kommenttiin - miksi? Se ettei joku kadu jotain on huono asia, että asiat on hyvin on huono asia? Niin suomalaista. Niin kateellista.😂
Oletko vähän tyhmä ? Lue otsikko. Sitä alapeukutetaan sen vuoksi, ,un ei vastaa otsikon kysymykseen ; Mikä kaduttaa ?
Ei tänne leuhkimaan tartte tulla, jos ei ole kysymykseen antaa vastausta.
Tajusitko ?
Onhan; en kadu mitään. Ja tyhmähän en selvästikään ole, olen tehnyt oikeita valintoja elämässä (esim mies, koulutus, työpaikat, sijoitukset), toisin kuin moni muu vastaaja täällä. Moni urpo täällä valitsee uudelleen ja uudelleen itselleen esim hulttiomiehen, se vasta tyhmää on.
Kadun sitä, että riitelin nuoruudessa äidin kanssa vaikka hän oli aina hyvä ja minun puolella. Toiseksi olin murrosiässä niin laiska että en lukenut kieliä vaikka olin aika hyvä niissä.
Kaduttaa, että menin niin nuorena naimisiin (18v) ja hankin heti lapsen (19v). Rakastan lastani yli kaiken, mutta koen jääneeni tosi paljosta paitsi. Eniten jäin paitsi varmaan siitä, etten koskaan oikein oppinut tuntemaan itseäni. Tulin vaimoksi ja äidiksi niin nuorena, etten ole oikein varma, kuka olen näiden asioiden ulkopuolella.
Vierailija kirjoitti:
Kaduttaa, että menin niin nuorena naimisiin (18v) ja hankin heti lapsen (19v). Rakastan lastani yli kaiken, mutta koen jääneeni tosi paljosta paitsi. Eniten jäin paitsi varmaan siitä, etten koskaan oikein oppinut tuntemaan itseäni. Tulin vaimoksi ja äidiksi niin nuorena, etten ole oikein varma, kuka olen näiden asioiden ulkopuolella.
Me tehdään jatkuvasti valintoja elämässä juurikin sen hetkisen elämänkokemuksen pohjautuen. Sinä valitsit perheen, koska juuri silloin koit sen hyväksi ratkaisuksi. Kun elämänkokemusta tulee lisää niin jotkut valinnat voivat tuntua vääriltä, mutta sellaista elämä on. Vanhempana ajattelee monista asioista toisin.
Koko elämä on kasvua eikä me olla valmiita milloinkaan. Turha katua, koska mitään rinnakkaistodellisuutta ei ole. Pitää vaan kokea ne asiat mitä elämä tuo tullessaan, arvostaa niitä ja oppia niistä. Ei kannata olla menneisyyden vanki, vaan tulevaisuuden arkkitehti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kadun sitä etten tehnyt tekemiäni "virheitä" useammin ja enemmän ns. apinan raivolla.
Kun en saanut pyrityksi Helsingin yliopistoon. Oli pääsykoekirjat ja todennäköisesti olisin päässyt :(. Ei vaan tullut luettua niitä. Kahtena keväänä ajattelin pyrkiä 80- luvulla. Mutta on elämä ollut siitä huolimatta kantavaa ja onnistunutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Raadoin koulut läpi ja saan silti aika p*skaa palkkaa, alalla jolla on muka työntekijöistä pulaa ja kova palkka. Tuntuu osittain johtuvan siitä että olen väärää sukupuolta miesvaltaisella alalla. Olisi pitänyt valita jotain muuta opiskeltavaksi.
Että käytiin herätyksessä meni rahat järki vaatteet kaikki veivät hellarit viherkasvit astiat niillä on huumeet huijaukset pääosassa ei muu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaduttaa, että menin niin nuorena naimisiin (18v) ja hankin heti lapsen (19v). Rakastan lastani yli kaiken, mutta koen jääneeni tosi paljosta paitsi. Eniten jäin paitsi varmaan siitä, etten koskaan oikein oppinut tuntemaan itseäni. Tulin vaimoksi ja äidiksi niin nuorena, etten ole oikein varma, kuka olen näiden asioiden ulkopuolella.
Me tehdään jatkuvasti valintoja elämässä juurikin sen hetkisen elämänkokemuksen pohjautuen. Sinä valitsit perheen, koska juuri silloin koit sen hyväksi ratkaisuksi. Kun elämänkokemusta tulee lisää niin jotkut valinnat voivat tuntua vääriltä, mutta sellaista elämä on. Vanhempana ajattelee monista asioista toisin.
Koko elämä on kasvua eikä me olla valmiita milloinkaan. Turha katua, koska mitään rinnakkaistodellisuutta ei ole. Pitää vaan kokea ne asiat mitä elämä tuo tullessaan, arvostaa niitä ja oppia niistä. Ei kannata olla menneisyyden vanki, vaan tulevaisuuden arkkitehti.
Kiitos, tätä lukiessa meinasin vähän herkistyä :) yritän katsoa kohti tulevaan ja tiedostaa sen, että olen vielä niin nuori (28v), että minulla on vielä koko elämä aikaa opetella tuntemaan itseäni ja tehdä päätöksiä itselleni. Lapseni on aidosti oma aurinkoni enkä kadu häntä, mutta synkempinä henkinä lähinnä suren sitä, että hankin hänet niin nuorena, vaikka suunniteltu raskaus olikin.
Että miehen takia jätin väliin tarjottuja tehtäviä, jotka olisivat edistäneet uraani. Mies vastusti kaikkia työmatkoja, joten esim. kolmen kuukauden projektipesti ulkomailla oli hänelle ehdoton nou-nou, kun ei jaksa yksin sen aikaa lapsia (2 kilttiä alakoululaista) hoitaa. Ei, vaikka työnantaja olisi maksanut mulle liput kotiin joka viikonlopuksi ja olisin hyvin ehtinyt olla kotona joka pe illasta sunnuntai-iltakuuteen. Ei silti käynyt sekään, että äitini olisi auttanut. Lopulta mies meni vaihtoon ja sen jälkeen mun elämä ja työtkin ovat olleet paljon sujuvampia. Olisi pitänyt erota jo aiemmin. Nykyinen puolisoni tukee unelmieni tavoittelua. On kuulkaa ihanaa sellainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Käyttäjä7437 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En yhtään mitään. Kaikki on erittäin hyvin. Rakkautta, onnea, terveyttä, omaisuutta ja varallisuutta enemmän kuin riittävästi. Kaksi fiksua, kivaa lasta, parikymppisiä, joilla elämänarvot kohdillaan. Ja siis tämä täyttä totta, på riktigt.
Tämä niin naurattaa kun alapeukkuja tulee tähän kommenttiin - miksi? Se ettei joku kadu jotain on huono asia, että asiat on hyvin on huono asia? Niin suomalaista. Niin kateellista.😂
Oletko vähän tyhmä ? Lue otsikko. Sitä alapeukutetaan sen vuoksi, ,un ei vastaa otsikon kysymykseen ; Mikä kaduttaa ?
Ei tänne leuhkimaan tartte tulla, jos ei ole kysymykseen antaa vastausta.
Tajusitko ?Onhan; en kadu mitään. Ja tyhmähän en selvästikään ole, olen tehnyt oikeita valintoja elämässä (esim mies, koulutus, työpaikat, sijoitukset), toisin kuin moni muu vastaaja täällä. Moni urpo täällä valitsee uudelleen ja uudelleen itselleen esim hulttiomiehen, se vasta tyhmää on.
Luoja. Mutta mikä vaan auttaa jaksamaan, kukin omalla tyylillään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tommy Tabermanin runon ajatusta mukaellen:
Kun en suudellut suoraan suulle silloin kun olisin voinut.
Sitä, että kerran melkein meinasin äänestää demuvassukoita, mutta onneksi älysin olla tekemättä sitä virhettä.
Kadun lapseni isää. Se oli suurin erehdys elämässäni ja erehdyksiä olen tehnyt paljon.
Sitä että eksyin tänne palstalle. Usko ihmiskuntaan hävisi samointein.
Hei sama! Ei tosin ghostannut, nähtiin vielä kerta sen jälkeen ja lupaili tietysti silloinkin uutta tapaamista, mutta sitten jätti minut kylmästi. Oiskohan ollut peräti sama pelimies kyseessä?
En ole etsinyt suhdetta enää tuon jälkeen, eli se osa-alue elämästäni meni sitten siinä.