Lue keskustelun säännöt.
Mitä kadut elämässäsi eniten?
Itse kadun sitä että koulu ei kiinnostanut silloin kun sen olisi pitänyt kiinnostaa.Nyt ollaan sitten huonolla palkalla raatamassa.
Kommentit (1388)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kadun yli kaiken sitä että erehdyin kerran äänestämään Tarja Halosta.
Minäkään en arvosta Tarja Halosta.
Hän on muun muassa vastustanut ja estänyt aikoinaan Suomen Natoon liittymisen samaan aikaan Baltian maiden kanssa.
Taisipa hän imyös ivaillen piikitellä Viroa kun he hakivat NATOn jäseneksi.
Halonen oli aikoinaan hyvinkin suosittu.
Perheen harjoittaman ainaisen dissaamiseni johdosta uskoin aina olevani äärimmäisen viallinen ja arvoton ihminen, joka ei ansaitse odottaa mitään hyvää muiden taholta. Vasta noin 50v iässä tulin ajatelleeksi, etteivät he ehkä olleetkaan oikeassa. Harmittaa, että olin niin tyhmä, että pilasin elämäni sen uskomukseni takia. Ehkä minullakin olisi ollut oma perhe, jos olisin ajoissa käsittänyt, että se dissaus oli epäasiallista käytöstä enkä oikeasti ansainnut kaikkea sitä pskaa niskaani, ja että minäkin voisin ansaita tulla rakastetuksi. Se on ainoa mitä kadun elämässäni. Muilta osin tiedän yrittäneen parhaani, vaikken ole kaikessa onnistunutkaan. Olen muutoin elänyt periaatteella älä katso taaksesi. Eli jos on jotain valinnut, niin turha haikailla sen perään mitä se toinen valinta olisi elämään tuonut. Mutta tämä dissaamisen todeksi uskominen. Sitä on ollut vaikea hyväksyä, että tein niin.
Etten kostanut paremmin minua lapsena hyväksikäyttäneelle miehelle.
Olisin myös halunnut edes pyrkiä lukemaan folkloristiikkaa, nyt joudun vain harrastamaan sitä.
Mutta ei, kotitalon lukuisat maataloustyöt näyttivät olevan minun varassani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen tukenut, kannustanut parisuhteessa miestä. Ja lopputuloksena, joku muu on saanut 'parisuhteeseen koulutetun' miehen.
Ajan haaskausta😅 ei minusta ole ikuisen pikkupoikien tsemppariksi enää.
Elämä itsenäisenä Naisena on hienoa.
Vierailija kirjoitti:
Kadun sitä että etsin rakkautta täysin vääristä paikoista. Ja sitä etten kunnioittanut itseäni.
miehet käyttivät hyväksi rikkinäistä naiivia tyttöä.
Jos joskus saan tyttären tai pojan niin pidän huolta että heille tulee parempi itsetunto ja kunnioittavat omaa kehoaan sekä toisten kehoja.
Kuin omasta suusta. Tätä samaa mietin joka ikinen päivä....eikä tuska hellitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En kadu oikeastaan mitään. Tämä on hyvä minulle, vaikka ei olekaan mikään normin mukainen elämä.
Vierailija kirjoitti:
Että muutin toiselle puolelle Suomea.
Nyt ei uskalla lähteä täältä kun on vakituinen työpaikka.
10 vuotta täällä asunut.
Haluan kotipaikkakunnalleni takaisin.
Turha toivo kun ei ole oman alan töitä.
Minulla sama. Muutan takasin kun pääsen eläkkeelle. Vuokratkin halvemmat eikä kuku juukerit kulmilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Etten kostanut paremmin minua lapsena hyväksikäyttäneelle miehelle.
Olisin myös halunnut edes pyrkiä lukemaan folkloristiikkaa, nyt joudun vain harrastamaan sitä.
Mutta ei, kotitalon lukuisat maataloustyöt näyttivät olevan minun varassani.
Kaikkea hyvää sulle, toivottavasti ei ole vielä liian myöhäistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kadun yli kaiken sitä että erehdyin kerran äänestämään Tarja Halosta.
Minäkään en arvosta Tarja Halosta.
Hän on muun muassa vastustanut ja estänyt aikoinaan Suomen Natoon liittymisen samaan aikaan Baltian maiden kanssa.
Taisipa hän imyös ivaillen piikitellä Viroa kun he hakivat NATOn jäseneksi.Halonen oli aikoinaan hyvinkin suosittu.
Valitettavasti, mutta vain vasemmistopiireissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Syntymääni
Et aiheuttanut sitä eli ei onneksi ole vallassasi ystävä, kaikkea hyvää sinulle.
Vierailija kirjoitti:
Observer kirjoitti:
Kadun sitä että olen ollut liian kiltti. Ajattelen että kun on kiltti muille niin muut ovat kilttejä myös minulle. ex-vaimoni sanoi että kilttejä käytetään ja tullaan aina käyttämään hyväksi. Ja näinhän se valitettavasti on. Siltikään en osaa muuttua, en halua olla paskamainen muille, pahoissakin tilanteissa yritän löytää positiivisen ulospääsyn vaikka helpompaa varmaan olisi vain huutaa haista vittua ja antaa kaiken olla.
Kilttinä ihmisenä minun on helpompi olla itseni kanssa. Jos olen vittumainen muille, syytän siitä itseäni pitkään.
Kaaduin ennen myös sitä, että olen ollut liian kiltti. Olen niin kiltti, että olen monesti joutunut sen takia ongelmiin, tullut hyväksikäytetyksi ja minua on sen takia kiusattu ja pilkattu (olenhan päin naamaa naureskelulle helppo uhri, kun en vastaan osaa sanoa enkä olla ilkeä takaisin). Minusta myös tunnutaan monesti ajattelevan, että olen jotenkin yksinkertainen, koska en osaa olla viekas ja juonitteleva, vaikka asia ei voisi olla kauempana totuudesta. Halusin aina muuttua vähemmän kiltiksi ja kaduin sitä, etten pystynyt.
Myöhemmin olen tajunnut, että kiltteys on vahvuuteni. Se on asia, joka tekee minusta minut, se on automaattinen reaktion asioihin ja myös keino jolla selviän elämästä. Se on minun tapani tehdä maailmasta parempi paikka. Kiltteys on paras ominaisuuteni, vaikka ihmiset koittavat monesti saada minut muuta uskomaan. Kiltteys EI ole negatiivinen asia, vaan oikeasti ongelma on se, että kiltteyttä PIDETÄÄN sellaisena.
Nykyään kadun ainoastaan sitä, etten ole aina osannut arvostaa itseäni. Älä sinäkään kadu kiltteyttäsi, kiltit ihmiset ovat ihania. Maailma tarvitsee enemmän kilttejä ihmisiä, kuten myös ihmisiä, jotka arvostavat kiltteyttä.
🥰👍🏻🧡🔥
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sitä, etten koskaan lähestynyt niitä ihmisiä jotka olivat selvästi kiinnostuneita minusta. Olin liian arka ja epävarma itsestäni. Luulin, että se on vahvuutta kun rakentaa paksun muurin ympärilleen mutta pelkuri minä olen enkä mikään mies.
Sitä että sanoin äidilleni usein pahasti, pyysin kyllä anteeksi. Se etten halannut kun vielä olisin voinut. Se etten uskaltanut ottaa sitä hyvää miestä itselleni. Se että tein lapsen miehen kanssa jota en kai rakasta. Se etten uskaltanut olla minä.
Sitä että kadun, etten uskalla toimia vieläkään kuten haluan.Elämä on kuitenkin vain nyt.
Vierailija kirjoitti:
Kadun sitä muten vihasin itseäni niin monta vuotta. Oli vaan koko ajan niin vahva tunne siitä, että oon kaikella tapaa vääränlainen. Se tietenkin vaikutti paljon myös tekemisiin, tai siis paljon jäi sen takia tekemättä.
Sama. En oikeastaan edes tiedä onko se pahempaa mikä kaikki itselle aidosti tärkeä jäi "vääränä" tekemättä/kokematta vaiko se kaikki mitä tuli tehtyä/koettua kun kuvitteli niiden olevan oikein..
Kunpa saisi ajan takaisin. Eläisin elämäni aikalailla tasan toisin ja just päinvastoin.
Korona rokotusta. Otin sen painostettuna.
En yhtään mitään. Kaikki on erittäin hyvin. Rakkautta, onnea, terveyttä, omaisuutta ja varallisuutta enemmän kuin riittävästi. Kaksi fiksua, kivaa lasta, parikymppisiä, joilla elämänarvot kohdillaan. Ja siis tämä täyttä totta, på riktigt.
En paljoa.
Yhtä väkivaltaista miesystävää, jonka vuoksi olin todella hakattuna pari kertaa. Silti olin suhteessa. No. Lopulta pääsin irti.
En tiedä, kadunko, sillä sain hyvän työuran muutoinkin asianajajayrittäjänä, mutta monesti mietin.... Ulkoministeriö tarjosi minulle kasvotusten hommia siten, että muuttaisin Venäjälle ja UM kouluttaa minut siellä UMn tehtäviin, mahdollisesti jonkinlaiseksi diplomaattihommaan.
Tämän tarjouksen sain siksi, että emännöin aikoinaan venäläisiä korkea-arvoisia henkilöitä Suomessa ja ryypättiin yhdessä.... :) Puhun siis venäjää. Nuo hlöt oli UMn kutsumia ja minut myös pyydettiin paikalle.
En lähtenyt. Olin jotain 30v. Tätä mietin joskus. Millainen elämäni olisi, jos olisin lähtenyt? Olin mielestäni tuolloin riittämätön, en osannut oikeustiedettä tarpeeksi, apua, en osaa venäjää (vaikka puhuin sitä aika hyvin). En vaan uskaltanut riittämättömyyden tunteen vuoksi.
Tämä joskus harmittaa/mietityttää.
Nykyään ihan ok-menestyvä asianajajayrittäjä, mutta....... .......
asianajaja