Lue keskustelun säännöt.
Mitä kadut elämässäsi eniten?
Itse kadun sitä että koulu ei kiinnostanut silloin kun sen olisi pitänyt kiinnostaa.Nyt ollaan sitten huonolla palkalla raatamassa.
Kommentit (1388)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On iso ero olla kiltti ja kynnysmatto. Kiltti voi ja pitää olla, mutta samalla myös omat rajat hallussa ettei kukaan tule polkemaan ja käytä hyväksi. Terve järki käyttöön.
Jeps, juuri näin. Se, että ihminen ei osaa sanoa ei ja/tai hän ei uskalla kertoa mielipidettään, ei tee hänestä välttämättä kilttiä. Kiltti ihminen voi olla räväkkäkin persoona! Pointti on siinä, että kiltti ihminen suhtautuu toisiin ihmisiin myötätuntoisesti. Hänen seurassaan ei tarvitse jännittää.
Totta. Sellanen perseennuolija kilttihän ei loppujen lopuksi ole ollenkaan kiltti vaan hyvinkin itsekäs ja manipuloiva, joka on omaksunut kiltin esittämisen omien tarkoitusperien saavuttamiseksi. En sanoisi sellaista kiltiksi ihmiseksi.
Ymmärsit ainakin minun pointtini väärin. Minä en nuole kenekään persettä tai esitä olevani kiltti. Ongelmia tulee esim. sellaisissa tilanteissa joissa minulta pyydetään apua. Pyrin auttamaan aina kun läheisillä on tarve sille. Jopa exän vanhempia kun pyytävät apua johonkin. Ei varmaan tarvisi mutta saan siitä hyvää oloa kun autan muita, ei minulla muita tarkoitusperiä siinä ole. Minun on vaikea sanoa ei koska ajattelen pahoittavani toisen mielen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No yritän olla hirveästi katumatta, koska mennyttä ei voi muuttaa. Tajusin koulunkäynnin olevan tärkeää ja moni hukkaa lahjakkuutensa, kun huomio on ihan muissa asioissa nuorena.
En mitään. Näillä avuilla ja lähtökohdilla tähänastiseen tulokseen voi olla tyytyväinen, vaikka tulos onkin erittäin epätodennäköinen.
Tein lapset täysin väärän ihmisen kanssa. Seuraava olisi ollut paljon parempi. Ja sekin kun olen antanut liikaa periksi, enkä seurannut omia unelmiani, nyt se on liian myöhäistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Väärää miesvalintaa.
Tämä! Itse tuhlasin 20 vuotta elämästäni väärään mieheen. Lapset jäi tekemättä, lomat pitämättä. Onneksi lopultakin älysin lähteä, mutta kieltämättä toisinaan katkeruus yrittää nostaa päätään. Tämä elämä meni nyt näin, mutta ehkä seuraavassa elämässä paremmin.
Vierailija kirjoitti:
Miten se katuminen auttaa?
Auttaa enemmän kuin katumisen tunteen torjuminen.
Jokainen taatusti katuu jotain. Riippumatta, onko joku päätös tehty "senhetkisen parhaan tiedon perusteella". Riippumatta, onko päätös ollut oma valinta vai ei.
Katuminen ei poissulje sitä, ettei olisi ottanut opiksi, tehnyt muutoksia tms. Katuminen voi edistää sen tunnistamista, miksi päätyi aikanaan tekemään niin: miellyttämisenhalusta tai muusta tunnelukosta, velvollisuudentunteesta, pelosta, ahneudesta, hetken huumasta jne. Katuminen voi olla ponnistuspohja kehitykselle, historiasta opiksi ottamiselle.
Se, että joku uskaltaa täällä myöntää, että katuu lasten tekemistä tai sairaanhoitajaksi opiskelua, ei automaattisesti tarkoita, että kohtelisi lapsiaan tai potilaitaan huonosti. Tiedostettu tunne ohjaa käytöstä vähemmän kuin tiedostamaton.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Standardisapluunan elämää. En saa näistä avioliitto, lapset ja kotileikit -kuvioista yhtään mitään.
Ainoa elämä menee hukkaan jonkun muun elämää eläessä.
Tiedän tunteen.
Siksi repäisinkin itseni irti tuosta kuviosta, vaihdoin työpaikkaa, hetken päästä lähdin ukomaille töihin. Kiertelin maailmalla lähes 10v. Nyt 55v mittarissa ja elämä rauhoittunut, alan elämään keskiluokkaista tavallista suomalaisen elämän arkea.
Kadun sitä etten ole pystynyt suojelemaan läheisiäni pahalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sitä että olin nuorena niin kova, vaikeasti tavoiteltava, vihainen, tempperamenttinen ja esitin itsenäistä yksin pärjäävää. Ylpeydeltäni tai häpeilyltäni en uskaltanut pukea romanttisia tunteitani sanoiksi.
Eräässä yksittäisessä tilanteessa käyttäydyin ihan toisin kuin olisin halunnut, ylpeys esti. Miksi en vaan tarttunut tilaisuuteen.
Olen katunut sitä hetkeä nyt tasan 27v.
Menetin elämäni rakkauden.
Kadun, että kerroin elämäni rakkauden tapailusta tämän vaimolle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sitä etten puolustautunut riittävästi ihan hul...lta pomoltani. Tein virhearvioinnin hänen suhteensa, en osannut varoa vaikka kaikki varoitusmerkit oli ilmassa.
Harrasti henkistä pahoinpitelyä monta v.
Kadun myös etten vienyt hänen sairasta johtamistyyliään Aviin. Toivon todella että tämä todella toksinen persoona saa vielä samalla mitalla itse joskus otsaluuhunsa.
Kadun sitä, että olen ollut naimisissa 20 vuotta ihmisen kanssa jota en oikeasti rakasta. En ole koskaan rakastanutkaan. En henno erotakaan koska hän rakastaa minua yli kaiken ja meillä on teini-ikäisiä lapsia.
Kadun sitä että koulut jäivät aikanaan kesken ja yrittäjyys ja ahneus vei mennessään.
Kadun myös sitä että yrittäjänä en ottanut tarvittavia riskejä silloin kun olisi ollut sen aika ja se olisi mahdollistanut taloudellisen riippumattomuuden loppuelämäksi.
Ei ole kovin vahvasti mennyt kuten yltä voi lukea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kadun, että kerroin elämäni rakkauden tapailusta tämän vaimolle.
Sattuipas....
Mä kadun vieläkin etten kertonut elämäni rakkauden tapailusta ja siitä mitä hän minun korvaani kuiski, hänen tulevalle vaimolleen.
He olisivat tuskin koskaan päätyneet alttarille saakka jos se 2.vaihtoehto ois tienny et hänen tuleva miehensä ei halunut hänen kanssaan naimisiin, itki minun perääni, kaipasi minua ja olisi minun kanssa halunnut perjeen ja alttarille astella.
Mietin usein miltä tuntuis pakottaa (ehkä jopa jollain valheella) mies naimisiin ja miltä tuntus mennä naimisiin miehen kanssa joka ei koskaan kosinut minua vaan minä varaisin mieheltä kysymättä kirkon ja ostasin itselleni sormuksenki.
Tuntusko se siltä että tuo mies rakastaa ja haluu just minut vai siltä että
"mä voitin tän matsin, Jes!"
Paljon olen tehnyt ns vääriä valintoja elämässäni. Paria huonoa suhdetta joissa roikuin liian kauan kadun jonkin verran. Sitä kadun eniten että annoin liian kilttinä ihmisenä muiden ohjailla liikaa valintojani. Olen löytänyt uudelleen sen villin ja vapaan naisen joka olin nuorempana.
Mä olen aika nuori, alle 30, joten en onneksi ole hirveästi ehtinyt mitään peruuttamatonta tehdä, mutta:
5 välivuoden pitäminen lukion jälkeen. En saanut töitä enkä uskaltanut hakea _mihinkään_ kouluun väärän valinnan tekemisen pelossa. Lopulta laitoin summassa muutaman alan joille todennäköisesti pääsisin, koska en edelleenkään uskaltanut tehdä päätöstä itse.
Kun pääsin yliopistoon tajusin miten typerä pelkoni oli ollut ja miten paljon 5 kotona vietettyä vuotta oli ehtinyt elämääni vaikuttaa. Edelleen tuntuu että menetin täysin nuo vuodet. En matkustellut, jäin yksin kavereiden muuttaessa yksi toisensa jälkeen pois pikkukunnastamme ja istuin vain kotona. Jätin elämäni parhaat vuodet elämättä, koska en uskaltanut kohdata järjetöntä pelkoani.
Katuminen ei kannata, koska itelleshän siinä vaan hallaa teet. Eiköhän kaikille tule elämässä tilanteita, jotka sinä hoidat sen hetkisen ajatusmaailman, olosuhteiden ym. mukaan? No, jos menee persilleen, niin ajatus ehkä olisi vahingosta viisastuminen.
Niin...elämä on.
Kadun syvästi sitä, etten ole ehtinyt ajoissa tutustua tarpeeksi syvällisesti niihin moniin hyviin tyyppeihin jotka ovat jo kuolleet pois. Moni ympärilläni on kuollut nuorena tai melko nuorena.
Kadun sitä että työnteko on vaatinut niin paljon aikaa ja vaatii edelleen. Ja sitä että se on tapahtunut läheisten kustannuksella.
Kadun sitä että etsin rakkautta täysin vääristä paikoista. Ja sitä etten kunnioittanut itseäni.
miehet käyttivät hyväksi rikkinäistä naiivia tyttöä.
Jos joskus saan tyttären tai pojan niin pidän huolta että heille tulee parempi itsetunto ja kunnioittavat omaa kehoaan sekä toisten kehoja.