Mitä kadut elämässäsi eniten?

Vierailija kirjoitti:

Observer kirjoitti:

Kadun sitä että olen ollut liian kiltti. Ajattelen että kun on kiltti muille niin muut ovat kilttejä myös minulle. ex-vaimoni sanoi että kilttejä käytetään ja tullaan aina käyttämään hyväksi. Ja näinhän se valitettavasti on. Siltikään en osaa muuttua, en halua olla paskamainen muille, pahoissakin tilanteissa yritän löytää positiivisen ulospääsyn vaikka helpompaa varmaan olisi vain huutaa haista vittua ja antaa kaiken olla.

Kilttinä ihmisenä minun on helpompi olla itseni kanssa. Jos olen vittumainen muille, syytän siitä itseäni pitkään.

Kaaduin ennen myös sitä, että olen ollut liian kiltti. Olen niin kiltti, että olen monesti joutunut sen takia ongelmiin, tullut hyväksikäytetyksi ja minua on sen takia kiusattu ja pilkattu (olenhan päin naamaa naureskelulle helppo uhri, kun en vastaan osaa sanoa enkä olla ilkeä takaisin). Minusta myös tunnutaan monesti ajattelevan, että olen jotenkin yksinkertainen, koska en osaa olla viekas ja juonitteleva, vaikka asia ei voisi olla kauempana totuudesta. Halusin aina muuttua vähemmän kiltiksi ja kaduin sitä, etten pystynyt.

Myöhemmin olen tajunnut, että kiltteys on vahvuuteni. Se on asia, joka tekee minusta minut, se on automaattinen reaktion asioihin ja myös keino jolla selviän elämästä. Se on minun tapani tehdä maailmasta parempi paikka. Kiltteys on paras ominaisuuteni, vaikka ihmiset koittavat monesti saada minut muuta uskomaan. Kiltteys EI ole negatiivinen asia, vaan oikeasti ongelma on se, että kiltteyttä PIDETÄÄN sellaisena.

Nykyään kadun ainoastaan sitä, etten ole aina osannut arvostaa itseäni. Älä sinäkään kadu kiltteyttäsi, kiltit ihmiset ovat ihania. Maailma tarvitsee enemmän kilttejä ihmisiä, kuten myös ihmisiä, jotka arvostavat kiltteyttä.

Kyllä, mutta jos haluat menestyä urallasi, tienata hyvin ja päästä hyviin naimisiin, niin kiltteys ei ole oikea keino vaan puolensa pitäminen ja riittävän terävät kyynärpäät.

Lapsen saamista. Mies halusi jälkikasvua ja minä koin äitiyden lähinnä ahdistavana vankilana. Hyvä avioliitto kariutui tästä syystä ja erossa mies piti lapsen.

Vierailija kirjoitti:

Kadun eniten syntymääni.

M31

Olis pitänyt vaan antaa sen toisen nutipään mennä edelle.

Kadun omaa hyväuskoisuutta, kaikki piti mennä kuin omilla vanhemmilla joilta saatu esimerkki ja usko. No, ei mennyt. Huonot ajat ei kaikkea kestä nykypäivänä.

Kadun että en ollut läsnä kun sitä olisi tarvittu.

Kadun etten painostanut puhumaan ongelmista ennen kuin oli liian myöhäistä. Uusi oli jo löydetty.

Kadun omaisuuteni myyntiä pelastaakseni sillä hetkellä jotain mikä ei enää ollut edes pelastettavissa, koska en tiennyt että uusi on jo löydetty.

Eli hyväuskoisuutta. Sitä kadun. Kehenkään ikinä ei voi luottaa, luottamus on vain itseen. Aina ja joka ikisessä asiassa. Kun tekee itse oikein ei voi katua mitään.

Palkattomia ylitöitä. Ja niitä oli paljon ja lähes päivittäin.

Teslan ostamista.

Kadun sitä muten vihasin itseäni niin monta vuotta. Oli vaan koko ajan niin vahva tunne siitä, että oon kaikella tapaa vääränlainen. Se tietenkin vaikutti paljon myös tekemisiin, tai siis paljon jäi sen takia tekemättä.

Mä kadun sitä ku en ottanu aikoinaan apua vastaan enkä suostunu puhuu kellekkään mun pahasta olosta ennen ku täytin 18v. Mä pelkäsin et joku tekee lastensuojeluilmoituksen ilmoituksen tai soittaa muuten mun vanhemmille. Mä halusin suojella niitä enkä mä halunnu et ne huolestuu. Nykyään on todella vaikee saada enää apua ku on jo täysi-ikäinen.

Lapsiin ja nuoriin panostetaan kymmenen kertaa enemmän mut sit ku täytät 18 v nii saat aika pitkälti pärjäillä vaa yksin. Sit ei ketää enää kiinnosta

Kadun sitä, etten ajanut autoa siitä päivästä lähtien, kun sain ajokortin lukiossa. Nyt on sitten vähemmin kokemusta, joka on sama kuin turvallisuuden väheneminen. .

Kadun eniten että tein abortin. Silloinen miesystävä ei halunnut lapsia ja vaatimalla vaati että menen aborttiin ja minä hölmö suostuin siihen että saan olla tämän miehen kanssa jota todella rakastin. Tänä päivänä emme ole enää yhdessä.

Kadun syvästi että aiemmin ei ole rohkeus riittänyt lähteä pahasti myrkyllisestä suhteesta. Nyt on pakko ennen kun terveys pettää kokonaan.

Avioliitto aivan liian nuorena. Jäi nuoruus elämättä. Tässä sitä odottaa, että pääsisi jo pois.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nikotiiniriippuvuutta, jonka olen itse aiheuttanut itselleni

Noita kyllä mainostetaan ihan h3lvetin isoilla rahasummilla, joten ei kannata itseään liikaa ruoskia. 

Miten niin, eihän tupakkamainonta ole edes sallittua? 

Kadun sitä etten muuttanut kadulle kun isä ja veljet vetivät turpaan joka toinen päivä.

Vierailija kirjoitti:

Moniakin nuoruuden hölmöilyjä ja käytöstä kadun raskaasti. Näen niistä ahdistavia unia, koska kärsin syyllisyydestä - vaikka ymmärrän hyvin, että olin silloin keskenkasvuinen, nuori teini. En jättäisi omia lapsiani ikinä sellaiseen tilanteeseen kuin minut jätettiin, missä sitten hölmöilin. Voi kun voisi palata ajassa takaisinpäin sen 35 vuotta, ja korjata monet asiat...

Olen sittemmin ajatellut, että helvettiin joutuminen ei pelota ollenkaan, kun olen omassa päässäni kantanut helvettiä siitä lähtien kun tajusin, kuinka hirviömäisesti käyttäydyin. Tästä ei tiedä kukaan, koska en pysty asiasta puhumaan. Ainoa, joka voisi taakkaani vähän helpottaa kertomalla muistanko asiat omalta kannaltani väärin (liian pahana), menehtyi vuosia sitten. Sekin kaduttaa, etten koskaan hänen kanssaan tästä puhunut, vielä kun aikaa oli...

Tästä syystä elämänohjeeni teille muille on, että älkää toimiko vastuuttomasti, jotta ette saa tunnontuskia, ja puhukaa asiat ajoissa.

Hei vaikutat ihan kelpo ihmiseltä. On heitäkin, jotka tekevät mitä tekevät, eivät tunne tunnintuskia mistään vääryyksistään *eiväthän he oikeastaan ole mitään väärää tehneetkän)- piiloutuvat milloin kenenkin taakse- ja odottavat että ajan kanssa kaikki unohdetaan ja painetaan villaisella. Olen hyvilläni kirjoituksestasi.

Kadun yli kaiken sitä että erehdyin kerran äänestämään Tarja Halosta.

Vierailija kirjoitti:

Kadun yli kaiken sitä että erehdyin kerran äänestämään Tarja Halosta.

Minäkään en arvosta Tarja Halosta.

Hän on muun muassa vastustanut ja estänyt aikoinaan Suomen Natoon liittymisen samaan aikaan Baltian maiden kanssa.

Taisipa hän imyös ivaillen piikitellä Viroa kun he hakivat NATOn jäseneksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Observer kirjoitti:

Kadun sitä että olen ollut liian kiltti. Ajattelen että kun on kiltti muille niin muut ovat kilttejä myös minulle. ex-vaimoni sanoi että kilttejä käytetään ja tullaan aina käyttämään hyväksi. Ja näinhän se valitettavasti on. Siltikään en osaa muuttua, en halua olla paskamainen muille, pahoissakin tilanteissa yritän löytää positiivisen ulospääsyn vaikka helpompaa varmaan olisi vain huutaa haista vittua ja antaa kaiken olla.

Kilttinä ihmisenä minun on helpompi olla itseni kanssa. Jos olen vittumainen muille, syytän siitä itseäni pitkään.

Kaaduin ennen myös sitä, että olen ollut liian kiltti. Olen niin kiltti, että olen monesti joutunut sen takia ongelmiin, tullut hyväksikäytetyksi ja minua on sen takia kiusattu ja pilkattu (olenhan päin naamaa naureskelulle helppo uhri, kun en vastaan osaa sanoa enkä olla ilkeä takaisin). Minusta myös tunnutaan monesti ajattelevan, että olen jotenkin yksinkertainen, koska en osaa olla viekas ja juonitteleva, vaikka asia ei voisi olla kauempana totuudesta. Halusin aina muuttua vähemmän kiltiksi ja kaduin sitä, etten pystynyt.

Myöhemmin olen tajunnut, että kiltteys on vahvuuteni. Se on asia, joka tekee minusta minut, se on automaattinen reaktion asioihin ja myös keino jolla selviän elämästä. Se on minun tapani tehdä maailmasta parempi paikka. Kiltteys on paras ominaisuuteni, vaikka ihmiset koittavat monesti saada minut muuta uskomaan. Kiltteys EI ole negatiivinen asia, vaan oikeasti ongelma on se, että kiltteyttä PIDETÄÄN sellaisena.

Nykyään kadun ainoastaan sitä, etten ole aina osannut arvostaa itseäni. Älä sinäkään kadu kiltteyttäsi, kiltit ihmiset ovat ihania. Maailma tarvitsee enemmän kilttejä ihmisiä, kuten myös ihmisiä, jotka arvostavat kiltteyttä.

Kyllä, mutta jos haluat menestyä urallasi, tienata hyvin ja päästä hyviin naimisiin, niin kiltteys ei ole oikea keino vaan puolensa pitäminen ja riittävän terävät kyynärpäät.

Tämän olen huomannut. Jos haluaa palkkaansa nostaa, ainakin tietoliikenne alalla unohda lojaalisuus työhösi tai työnantajaan. Hyppele firmasta ja työstä toiseen, joka kerta voi nostaa palkkaansa.

Vierailija kirjoitti:

Observer kirjoitti:

Kadun sitä että olen ollut liian kiltti. Ajattelen että kun on kiltti muille niin muut ovat kilttejä myös minulle. ex-vaimoni sanoi että kilttejä käytetään ja tullaan aina käyttämään hyväksi. Ja näinhän se valitettavasti on. Siltikään en osaa muuttua, en halua olla paskamainen muille, pahoissakin tilanteissa yritän löytää positiivisen ulospääsyn vaikka helpompaa varmaan olisi vain huutaa haista vittua ja antaa kaiken olla.

Kilttinä ihmisenä minun on helpompi olla itseni kanssa. Jos olen vittumainen muille, syytän siitä itseäni pitkään.

Kaaduin ennen myös sitä, että olen ollut liian kiltti. Olen niin kiltti, että olen monesti joutunut sen takia ongelmiin, tullut hyväksikäytetyksi ja minua on sen takia kiusattu ja pilkattu (olenhan päin naamaa naureskelulle helppo uhri, kun en vastaan osaa sanoa enkä olla ilkeä takaisin). Minusta myös tunnutaan monesti ajattelevan, että olen jotenkin yksinkertainen, koska en osaa olla viekas ja juonitteleva, vaikka asia ei voisi olla kauempana totuudesta. Halusin aina muuttua vähemmän kiltiksi ja kaduin sitä, etten pystynyt.

Myöhemmin olen tajunnut, että kiltteys on vahvuuteni. Se on asia, joka tekee minusta minut, se on automaattinen reaktion asioihin ja myös keino jolla selviän elämästä. Se on minun tapani tehdä maailmasta parempi paikka. Kiltteys on paras ominaisuuteni, vaikka ihmiset koittavat monesti saada minut muuta uskomaan. Kiltteys EI ole negatiivinen asia, vaan oikeasti ongelma on se, että kiltteyttä PIDETÄÄN sellaisena.

Nykyään kadun ainoastaan sitä, etten ole aina osannut arvostaa itseäni. Älä sinäkään kadu kiltteyttäsi, kiltit ihmiset ovat ihania. Maailma tarvitsee enemmän kilttejä ihmisiä, kuten myös ihmisiä, jotka arvostavat kiltteyttä.

Kiitos, tästä jäi hyvä fiilis. Olen itsekin pitänyt kiltteyttä joka minulla on oikeastaan sekoitus empatiakykyä, kohteliaisuutta ja ihmisten kunnioitusta, kuitenkin vahvuutena. Vahvuutena jota ei nähdä välttämättä vahvuutena. Sitten kun tapaa toisia kilttejä ihmisiä niin heistä huomaa, että vau onpa ihana ihminen. Täytyy vain opetella oikeissa kohdissa sanomaan ei vaikka se tuntuu pahalta välillä.

Vierailija kirjoitti:

Observer kirjoitti:

Kadun sitä että olen ollut liian kiltti. Ajattelen että kun on kiltti muille niin muut ovat kilttejä myös minulle. ex-vaimoni sanoi että kilttejä käytetään ja tullaan aina käyttämään hyväksi. Ja näinhän se valitettavasti on. Siltikään en osaa muuttua, en halua olla paskamainen muille, pahoissakin tilanteissa yritän löytää positiivisen ulospääsyn vaikka helpompaa varmaan olisi vain huutaa haista vittua ja antaa kaiken olla.

Kilttinä ihmisenä minun on helpompi olla itseni kanssa. Jos olen vittumainen muille, syytän siitä itseäni pitkään.

Maailma tarvitsee enemmän kaltaisiasi waymondeja. Elokuvassa Everything Everywhere All  At Once esiteltiin hahmo Waymond, joka valitsi nähdä positiivisen ja olla kiltti, etenkin jos ei tiedä mitä on menossa. Hän kertoi että se oli hänen metodinsa taistella tässä maailmassa. Oma isäni on myös waymond, ja waymondit ovat sankareitani! <3

Vau olipa ihanasti sanottu, kiitos :) Minun onkin pitänyt katsoa tuo elokuva. Täytyy katsoa sillä silmällä että olisinko juuri Waymond. :)