Lue keskustelun säännöt.
Mitä kadut elämässäsi eniten?
Itse kadun sitä että koulu ei kiinnostanut silloin kun sen olisi pitänyt kiinnostaa.Nyt ollaan sitten huonolla palkalla raatamassa.
Kommentit (1388)
Otin väärän akan joka kavalsi rahaa minulta 300000tuhatta ja pelasi kaiken 😡
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kadun sitä että muutin pois Kotipaikkakunnaltani. Töiden puute siellä estää takaisinmuuttamisen.
Hakeuduin hoitoalalle, koska enempi lukeminen ei kiinnostanut. Nyt v-ttaa, huono palkka, raskas työ eikä ole varaa tai voimia opiskella enää keski-ikäisenä.
Että erosin, nykyään ex-mieheni on suuren firman johdossa ja varmaan aika miljonääri.
Että olen aina laittanut väärät lottonumerot🙃
Viimeksikään ei ollut yhtään numeroa oikein.
No jospa ensi lauantaina tärppää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
TiiPii kirjoitti:
Hakeuduin hoitoalalle, koska enempi lukeminen ei kiinnostanut. Nyt v-ttaa, huono palkka, raskas työ eikä ole varaa tai voimia opiskella enää keski-ikäisenä.
Sama homma. Olen sairaanhoitaja ja teen päivätyötä. Joo tiedän että vuorotyössä parempi liksa mutta mulla todettiin harvinainen rytmihäiriösairaus ja yövalvomiset laukaisee oireet. Kokeiltu on.
Kadun sitä että joskus sanon asioita liian suoraan. Sanon myös asioita joita harva uskaltaa sanoa ääneen (enkä siis tarkoita mitään törkyjuttuja), vaan tosi asioita yleensäkin elämästä ja vaikka itsestäni, tekemisistäni, sanomisistani, ajatuksistani. Kaikki eivät ymmärrä ja joku pitää minua ilkeänä ihmisenä, vaikka sanon vaan niinkun asia on.
Jotkut ihmiset eivät siedä kuulla totuutta (vaikkei asia siis koske mitenkään heitä itseä). Asioita pitäisi aina kierrellä, kaarrella ja kaunistella.
Pitäisi vaan opetella olemaan hiljaa tai sanoa mitä kuulijat haluaa kuulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisi pitänyt olla monissa asioissa itsekkäämpi.
Vierailija kirjoitti:
Olisi pitänyt olla monissa asioissa itsekkäämpi.
jatkoa ja heittäytyä eikä ajatella liian järkevästi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun aikoinaan suostuin pienempään palkkaan mikä minulle olisi koulutuksen perusteella kuulunut. Nyt eläke on mitätön.
Vierailija kirjoitti:
Nyt vanhemmiten kaduttaa nuoruuden naistenkaatovuodet. Ihan kirjaimellisesti niissä ei ollut järjen häivää kun hormonit ja lihan himo vei elin sojossa mihin tahansa.
Wille voi olla samaa mieltä muutaman vuosikymmenen jälkeen, kun pohtii uransa torppaantumista.
Minua taas harmittaa kun en toiminut nuorena kuten sinä. Oli näet "ihanteita".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En kadu oikeastaan mitään muuta kuin sitä, että en tarmokkaammin hakeutunut kohdunpoistoon (ja mahdollisesti myös munasarjojen), vaan suostuin aina vaan uusiin lääkekokeiluihin, joilla invalidisoivia kuukautisia on yritetty hoitaa. En ole koskaan halunnut lapsia, joten olisin säästynyt paljolta, jos olisin jaksanut tapella itselleni ajoissa toimivan leikkaushoidon. Yritin sitä kyllä, mutta lääkärit saivat jotenkin minut aina kokeilemaan vielä sitä ja tätä ja tuota, jotta ei tarvitsisi tehdä lopullista ratkaisua lapsettomuudesta. Mainittakoon, että sterilisaatio ei olisi hoitanut ongelmaa, sen olisin saanut tietysti jo kolmikymppisenä. Olen kokeillut toistakymmentä vuotta valtavasti erilaisia hormonivalmisteita, kipulääkkeitä, vuotoa hillitseviä lääkkeitä ja mielialalääkkeitä, kärsinyt hiton ikävistä sivuvaikutuksista ilman mitään helpotusta itse ongelmaan. Nyt yli nelikymppisenä voin todeta, että olisin ottanut ne aikaiset vaihdevuodet ja leikkauksen riskit ihan koska tahansa mieluummin, kuin ne kaikki sairauslomapäivät ja tämän elämääni ja työtäni hirvittävästi rajoittaneen ja edelleen rajoittavan ongelman.
Eräänä päivänä tajusin että rakensin kulisseja 15-vuotta luullen tulevani lopulta onneliseksi. Mies lähti ja jatkoin. Nyt on vain velkaa ja masennus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Että tyydyin huonoihin miehiin, olin jo nuorena kaunis, mutta tosi huono itsetunto. Nyt minulla on loistava mies vihdoin.
Että lahjoitin avomiehelle hänen sukunimensä lapsillemme. Lapset syntyvät äidin sukunimellä, ja tällä elämänkokemuksella jättäisin asiat niin kuin ne oli. En olisi nyt sinisilmäisenä ainoa jolla on perheessä eri nimi.
Vierailija kirjoitti:
Minä myös kadun koulu- ja yliopistoajan laiskuutta ja muuta tyhmyyttä.
MIelestäni ihmisiä patistetaan liian aikaisin jatko-opintoihin. Lukion jälkeen on ihan hyvä hetki hengähtää ja miettiä mitä ihan oikeasti haluaa.
Sitä etten nuorena jäänyt ulkomaille asumaan. Oli "kiire" takaisin Suomeen poikaystävän luokse. Olimme kyllä monta vuotta yhdessä vielä senkin jälkeen. Monesti miettinyt että kunpa olisin riuhtaissut itseni silloin irti tutuista maastoista.
Opiskelemista, työn tekoa ja avioliittoa. Nyt olen 60v. ja minulla ei ole mitään menetettävää tai saavutettavaa. Olisin tarkalleen samassa pisteessä tekemättä yhtään mitään.
Palstailun aloittamista kadun, nyt olen koukussa palstailuun.