Lue keskustelun säännöt.
Mitä kadut elämässäsi eniten?
Itse kadun sitä että koulu ei kiinnostanut silloin kun sen olisi pitänyt kiinnostaa.Nyt ollaan sitten huonolla palkalla raatamassa.
Kommentit (1388)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se, että en ollut tyytyväinen itseeni nuorempana. Ihan pikkasen piti laihduttaa, tulikin syömishäiriö joka vei elämästäni hirveästi vuosia, terveyden ja lopulta ahmin itseni muodottomaksi möntiksi.
Vierailija kirjoitti:
Kaljan ja viinan kittaamista. Olisin todella rikas, jos en olisi juoppo. Nyt 3kk ollut kuivilla. Kokeilen vielä viimeisen kerran, jos tästä vielä virkoaa. M36
Hyvä hyvä!!! Tsemppiä sinulle!!!
Vierailija kirjoitti:
Kaljan ja viinan kittaamista. Olisin todella rikas, jos en olisi juoppo. Nyt 3kk ollut kuivilla. Kokeilen vielä viimeisen kerran, jos tästä vielä virkoaa. M36
Tsemppiä! Pystyt siihen kun vain päätät niin, vaikka 100 kertaa päivässä! Olen varma siitä.
Nyt vanhemmiten kaduttaa nuoruuden naistenkaatovuodet. Ihan kirjaimellisesti niissä ei ollut järjen häivää kun hormonit ja lihan himo vei elin sojossa mihin tahansa.
Wille voi olla samaa mieltä muutaman vuosikymmenen jälkeen, kun pohtii uransa torppaantumista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sitä etten tajunnut ajan kuluvan nopeasti. Kolme-nelikymppisenä vaan ajattelin, että tällaisena elämä jatkuu loputtomasti. Nyt lähentelen viittäkymppiä ja olen alkanut rupsahtamaan. Miksen aloittanut salilla käymistä ja botoxeja jo nuorempana! Ei olisi pitänyt päästää itseään keskivartalolihavaksi ja otsaan ryppyjä. Nyt niiden poistaminen on työlästä. Olisi myös kannattanut opetella taitoja, joissa voisin loistaa. Vaikka huippupianistiksi tai tanssijaksi. Nyt olen johtanut projekteja yli 20 vuotta ja saanut toki paljon rahaa, mutta aika meni huomaamatta. Onneksi tajusin edes tehdä lapsia, vaikka väitin vielä kolmekymppisenä, etten ikinä tekisi sellaisia.
Annoin arjen viedä, enkä keskittynyt edistämään asioita oikeaan suuntaan. Voisin olla nyt vaikka mitä ja saisin tuntea saavuttaneeni paljon. Onneksi on nyt edes ne lapset ja hieno sijoitussalkku.
Babette kirjoitti:
Sitä etten tajunnut ajan kuluvan nopeasti. Kolme-nelikymppisenä vaan ajattelin, että tällaisena elämä jatkuu loputtomasti. Nyt lähentelen viittäkymppiä ja olen alkanut rupsahtamaan. Miksen aloittanut salilla käymistä ja botoxeja jo nuorempana! Ei olisi pitänyt päästää itseään keskivartalolihavaksi ja otsaan ryppyjä. Nyt niiden poistaminen on työlästä. Olisi myös kannattanut opetella taitoja, joissa voisin loistaa. Vaikka huippupianistiksi tai tanssijaksi. Nyt olen johtanut projekteja yli 20 vuotta ja saanut toki paljon rahaa, mutta aika meni huomaamatta. Onneksi tajusin edes tehdä lapsia, vaikka väitin vielä kolmekymppisenä, etten ikinä tekisi sellaisia.
Annoin arjen viedä, enkä keskittynyt edistämään asioita oikeaan suuntaan. Voisin olla nyt vaikka mitä ja saisin tuntea saavuttaneeni paljon. Onneksi on nyt edes ne lapset ja hieno sijoitussalkku.
Ammattitanssijan ura etenkin balettitanssijana on tosiaan semmoisia mihin kannattaa satsata siinä kolmenkympin hujakoilla. Hyvinpalkattuja kansainvälisiä eläkevirkoja olisi sitten vanhempana kiva valikoiva, kun niitä on todella runsaasti jos vaan viitsii katsoa kotikaupungin lähipiirin ulkopuolelle. Orivedellä ei välttämättä työllisty kuusikymppinen keskivartalolihava balettitanssija ihan heti, voi mennä useampikin viikko, etenkin keskikesällä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tiedä, kumpaa kadun enemmän: sitä, että aikoinaan hain helppoon korkeakouluun ja enkä erilaisten vaiheiden jälkeen vaihtanutkaan parempaan, masennuin, jätin opinnot kesken ja olin pitkään alipalkattuna töissä, kun perheen kasvatuksen ohessa ei tukea opiskelulle oikein tullut. Vai sitä, että jätin aikoinaan erittäin rakkaan kihlattuni vähän ennen häitä ja sekoilin muutenkin masennuslääkkeitten laukaisemassa ahdistuneessa maanisuudessa?
Virheitä sattuu, eikä katumus paljon vaikuta elämään, mutta mietityttää aina silloin tällöin. Toisaalta, nyt kun olen toipunut erosta lasten äidin kanssa, niin syksyllä mennään takaisin opiskelemaan. Olisihan se mukavampi ollut valmistua silloin vajaat parikymmentä vuotta sitten, mutta ehtiihän sitä vielä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Menin kauan sitten ihastumaan. Varattuun. Tiesin kyllä heti että mitään ei koskaan tule tapahtumaan, mutta mieli yrittää vieläkin kaivata tätä "saavuttamatonta kohdetta". On komia kuin mikä.
.
Kukaan ei ole saavuttamaton, oma toiminta ratkaisee ja miten lähestyy. Jos teet asiat nätisti voi olla makuja kun et pelaa. Loppu on kiinni siitä mikä ihastuksesi välit on puolisoonsa.
Tottakai joku voi olla saavuttamaton.
Ei se "asioiden nätisti tekeminen" vaikuta mitään jos vastapuoli ei ole vapaa tai kiinnostunut. Vai olisitko itse "saavutettavissa" kauniilla teoilla/sanoilla vaikka henkilö ei kiinnostaisi sinua yhtään? Niin, tuskinpa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En sitä, että erosin poikien isästä 15 v sitten, mutta eron olisi voinut hoitaa siistimminkin. Joku piru meihin molempiin meni ja pojat siitä vaan kärsivöt eniten kun kaikesta piti riidellä. Nykyään ollaan ihan hyvää päivää puhepäleissä ja pojistakin tuli ihme kyllä ihan kunnon kansalaisia.
Että aloitin tupakanpolton, onneksi pääsin eroon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kadun sitä että menin nuorena mäkkäriin töihin ja olen edelleen täällä töissä.
Olen siis ollut 20 vuotta töissä täällä.
Ei ole mitään koulutusta peruskoulun lisäksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
otin silloin nuorena pikavippejä. Ei kyllä ihan heti päässyt siitä kierteestä eroon.
Vierailija kirjoitti:
Kadun sitä että menin nuorena mäkkäriin töihin ja olen edelleen täällä töissä.
Olen siis ollut 20 vuotta töissä täällä.
Ei ole mitään koulutusta peruskoulun lisäksi.
Ei kannata katua. Ole onnellinen että sinulla on työpaikka, kun kaikilla sitä ei ole.
Vierailija kirjoitti:
Että en uskonut tätä palstaa silloin aikoinaan kun lasteni isä jäi ensimmäisen kerran kiinni pettämisestä.
Kirjoitin tänne ja kyselin kokemuksia, että kannattaako jatkaa ja yrittää avioliittoa ja yrittää pelastaa perhe, jossa pieniä lapsia. Suurin osa täällä sanoi että lähde, kerran pettäjä on aina pettäjä ja että ei se liitto enää korjaannu. Osa sanoi, että anna anteeksi, kyllä se siitä ja liitto voi muuttua paremmaksi.
Sydämeni sanoi, että ei se siitä korjaannu. Annoin miehelle mahdollisuuden.
Eikä liittomme koskaan palannut entiselleen, saatikka parantunut. En luottanut enää mieheen ja koko ajan oli sellainen vitutus ja halveksunta häntä kohtaan ihmisenä. Yritin ja yritin. Ei meillä riitoja ollut, mutta mun ei enää tehnyt mieli edes oma-aloitteisesti koskea miestä, toki meillä oli perusseksit pari kertaa viikossa.
Sain kahden vuoden kuluttua ekasta pettämisestä tietää, että mies petti taas, kun löysin hänen treffi-ilmot netistä. Siinä meni se pieni toivonkipinä, että jonain päivänä elämämme olisi parempaa.
Kun sain tietää miehen uusista pettämisistä, MIES laittoi avioeron vireille. Sanoi minulle, että ei ole rakastanut minua enää pitkään aikaan. Miksi sitten roikkui liitossa kanssani ja petti koko ajan? En edelleenkään tiedä.
Sisaret, jos se pettäminen alkaa niin lähtekää heti. Ei parisuhde korjaannu pettämisestä. Se tuhoaa jotain pysyvästi eikä sitä korjaa mikään.
Veljet.
Koskee myös teitä.
Olisihan sitä kumminkin voinut hetken irrotella ja lähteä yöksi hauskan ja miellyttävän työkaverini vällyihin peuhaamaan. Kova oli hinku miehellä ja minä ajattelin vain paksuja läskisiä jalkojani. En halunnut niitä hänelle lähemmin esitellä.
En tiedä onko se liian rajua sanoa, mutta kadun, että tein/ sain aikoinaan lapsia. (ovat jo aikuisia) Jos mä olisin nyt nuori, niin en tekisi.
Etten hankkinut lapsia nuorena, kun se vielä oli mahdollista.