Mitä kadut elämässäsi eniten?

Sinällään tuhlasin toistakymmentä vuotta matalapalkkatyössä, josta ei kertynyt juuri mitään eläkettä saati arvostusta. Viihdyin kyllä hyvin. 
Nyt teen tylsää työtä, jolla on siisti nimi ja tulot yli keskiarvojen, mutta korvien väli savuaa.
Pitänee vaihtaa taas.

Olin opiskeluaikoina ihastunut tyttöön, jonka kanssa olimme muutaman kuukauden samalla luokalla. En millään tavalla tehnyt aloitetta hänen suhteensa, koska hän oli mielestäni täysin out-of-my-league. Sitten muutama vuosi tämän jälkeen hän tuli täysin yllättäen juttelemaan minulle baarissa. Olin kuin moukarilla päähän lyöty ja sönkötin vain jotain typerää ja niinpä tilanne kuivui kasaan. Jälkeenpäin olen miettinyt, että olisiko hän ollut sittenkin minusta kiinnostunut. Vaikka ei olisi ollutkaan, niin kadun etten edes yrittänyt.

Lähdin humalaisen moottoripyöräkuskin kyytiin nuorena hetken mielijohteesta. t. pyörätuolissa kohta 30 vuotta istunut.

Turha sitä on nyyhkyttää jälkeen päin tehtyjä tyhmyyksiä ei ne muutu miksikään moni itkee ennen tekemiään kämmejä ja sit niitten päärynä ei kestä miks ihmisten täytyy tieten tahtoen saada pää huonoon happeen kelaamalla asioita mille ei voi mitään kannataa yrittää ottaa oppia virheistä vaikka ei se kyllä helpoo ole nimimerkillä tiesin että vituks mene mutta tein silti.

Kadun sitä että olen antanut itseni lihoa keski-ikäisenä ja eteenkin nyt epidemiavuosina aika reippaadti. Nyt reilu 50v enkä enää pääse kiloista eroon vaikka mitä teen.

Että lapsena ja nuorena annoin sisareni määrätä elämästäni. En ymmärtänyt että haluaa minulle pahaa.

En varsinaisesti kadu vääriä miesvalintoja, niistä on kaikista oppinut ja osaanpa arvostaa nykyistä miestäni eri tavalla kun on verrokkia huonoistakin. Sen sijaan kadun sitä miten pitkään noissa huonoissa parisuhteissa viivyin. 

Vierailija kirjoitti:

Petin vaimoani sen sijaan että olisin selvittänyt meidän ongelmia hänen kanssaan, vaikka hän kovasti yritti. Pettämiskumppani oli vielä ensimmäinen, joka oli siihen valmis ja kaikin puolin vähemmän kuin mitä vaimoni oli. Tunnustin, vaimo jätti. Vieläkin kaipaan. Takaisin ei ota, se on varma, on jo uusi elämä hänellä.

Etten eronnut jo aiemmin vaan vasta sitten kun tutustuin ihmiseen, joka sopi mulle paremmin ja jota rakastan syvästi. Olisi ollut hyvä olla jonkin aikaa itsekseen ja käydä läpi sitä vinoutunutta suhdetta ja omaa rusennettua itsetuntoa sen jäljiltä. Että arvioin väärin sen seurustelukumppanin, ajattelin, ettei se kestä eroa, että tekee itselleen jotain tai muuten tapahtuu jotain kamalaa. Ei tapahtunut muuta kuin hirveästi uhoa ja uhkailua, syyllistämistä ja painostamista, yksi fyysinen yhteenotto, vähän mustamaalausta ja yhdet hajoitetut kalliit kaiuttimet. Säälitellessäni sitä manipuloivaa naista loukkasin uutta kumppaniani ja aiheutin alkavaan suhteeseemme suuria vaikeuksia, joiden vuoksi suhteestamme puuttuu yhä jotain keveyttä ja iloa.

Kaikesta oppii siis en kadu mitään.

Vierailija kirjoitti:

Kaljan ja viinan kittaamista. Olisin todella rikas, jos en olisi juoppo. Nyt 3kk ollut kuivilla. Kokeilen vielä viimeisen kerran, jos tästä vielä virkoaa. M36

Niin, jos olisit pannut rahat säästöön. Mutta todennäköisesti olisit tuhlannut ne johonkin muuhun turhuuteen.

Kadun sitä, etten siivonnut elämästäni jo vuosia sitten näitä huomiomasentelijoita ja psyykkisiä vampyyreita, jotka paljon ottavat, mutta mitään ei anna takaisin.

Kadun etten matkustellut tarpeeksi ennen lapsia, kadun miesvalintaa, kadun naimisiinmenoa. Kadun sitä, että jäimme lasten synnyttyä pk-seudulle, jossa en haluaisi asua (lapsilla ihanat kaveripiirit, joita ei halua hajottaa). Vaikka sitku-elämää parjataankin, näen siinä myös toivoa. Voin vielä muuttaa näitä asioita jossain määrin. Kun lapset ovat omillaan, voin matkustella, voin erota ja voin muuttaa pois pk-seudulta. 10 v vielä ja sitten alkaa mun oma elämä! Ja otan tästä 10 vuodesta hyvät puolet: lapsillani on ehjä koti ja hyvä elintaso, samoin minulla ja pystyn säästämään rahaa. Kun eroan, minulla on rahaa, omaisuutta ja hyvä omatunto siitä, etten itsekkyyttäni rikkonut lasten kotia. 

En tekis lapsia, jos saisin valita uudelleen.

Vierailija kirjoitti:

Kadun etten matkustellut tarpeeksi ennen lapsia, kadun miesvalintaa, kadun naimisiinmenoa. Kadun sitä, että jäimme lasten synnyttyä pk-seudulle, jossa en haluaisi asua (lapsilla ihanat kaveripiirit, joita ei halua hajottaa). Vaikka sitku-elämää parjataankin, näen siinä myös toivoa. Voin vielä muuttaa näitä asioita jossain määrin. Kun lapset ovat omillaan, voin matkustella, voin erota ja voin muuttaa pois pk-seudulta. 10 v vielä ja sitten alkaa mun oma elämä! Ja otan tästä 10 vuodesta hyvät puolet: lapsillani on ehjä koti ja hyvä elintaso, samoin minulla ja pystyn säästämään rahaa. Kun eroan, minulla on rahaa, omaisuutta ja hyvä omatunto siitä, etten itsekkyyttäni rikkonut lasten kotia. 

Muuten ihan ok, mutta nyt en voi tykätä, ellet ole sopinut tätä kymmenvuotissuunnitelmaa myös kumppanisi kanssa ja ellei kodissanne ole kaikesta huolimatta lapsille hyvä ja rento tunnelma.

Kadun syntyneeni. Mutta sitähän ei multa kysytty eikä vaihtoehtoja annettu.

Etten aloittanut rahan säästämistä aiemmin.

Että koskaan avasin vauvapalstaa. 

Vierailija kirjoitti:

Että lapsena ja nuorena annoin sisareni määrätä elämästäni. En ymmärtänyt että haluaa minulle pahaa.

Sama! Omani pitää minua vaan ylemmyydentuntonsa lähteenä! Enää en kuuntele latistamista enkä huonoja neuvoja ja kas kun elämän huoneilma on kummasti raikastunut!

se että lopetin graffitien maalamisen 2001 kun jäin kiinni.

Ei seksiin välttämättä tarvita mitään "kalua", sillä ilman sitäkin voi seksistä nauttia.