Mitä kadut elämässäsi eniten?
Itse kadun sitä että koulu ei kiinnostanut silloin kun sen olisi pitänyt kiinnostaa.Nyt ollaan sitten huonolla palkalla raatamassa.
Kommentit (1388)
Kadun sitä, että seurustelin nuorena pikkurikollisen kanssa. Siitä ei jäänyt jälkikäteen ajatellen mitään hyvää käteen.
Kadun eniten sitä että luotin poikaystävääni ja hän vei minut vahvassa humalatilassa huijarin luo ja mukaani käskettiin ottaa pankkitunnukseni, jolla saatiin suuria luottoja rahastoyhtiöistä, 20 000,tehtiin puhelimen textareilla, en itse puhunut kenenkään henkilön kanssa.
Sitten tuli joka kuukausi kymmeniä satojen eurojen laskuja, en pystynyt maksamaan. Luottotiedot meni
Huijari nimeltään Hannu Tapani Lampela. Nyt olen köyhä, vaikka minulla olisi ollut hyvä eläke. 5
Huonot ihmissuhteet ja huonot työpaikat kaduttaa todella paljon. Onneksi niistä kaikista on jo päässyt eroon mutta muistot säilyvät.
Alkoholin kanssa läträämistä. Siinä meni 20v. kuin kankkulan kaivoon; avioero, lasten kärsimys etc. Kauheeta sekoilua se aika!
Olin 55 kun raitistuin ja rakastuin raittiiseen.
Nyt ollaan vuosia eletty aviossa selvinpäin.
Tämä on elämämme parhainta aikaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole elämässä tapahtunut sellaista, mitä katuisin, koska olen toiminut käytettävissä olevin tiedoin oikein.
Mutta syntymääni kadun. Täällä ei ole oikein mitään syytä, miksi pitäisi roikkua aina vaan.Miten syntymää voi katua, kun ei siihen ole omaa päätösvaltaa?
Se onkin outo tunne. Kaduttaa jotakin, mihin ei ole voinut vaikuttaa. Kai se on jonkinlaista turhautumista.
Vierailija kirjoitti:
Olin pitänyt vaan käydä huorissa paaljon enemmän!
Ehkä olisi myös ollut hyvä oppia kirjoittamaan.
Kadun turhiin asioihin tuhlattua elämää. Sitä, että meni niin kauan ymmärtää, mikä ihmisen luontainen asema on.
Vierailija kirjoitti:
En mitään. Olen saanut paljon pillua ja fyffee ja loppupeleissä vain niillä on merkitystä.
Oih, olet varmaan ihana mies. Jumalan lahja maailman naisille.
Menoa kykykilpailuun yliarvioidessani kykyni. Ei tämä vakavaa ole mutta vituttaa että pitikin kuvitella. Toisaalta tämä on avannut silmäni yhä vahvemmin tajuamaan miten paljon on keski kertaista sontaa. Ja mikään wannabe en halua olla sitten en edes yritä olla jotakin jos en voi llla siinä keskinkertaista parempi.
Kadun että luin opettajaksi. Paska palkka ja raskas työ. Olisi pitänyt uskoa lähipiiriä ja opiskella insinööriksi.
Nuoret, älkää menkö naisvaltaiselle kunta-alalle. Teidän ammattitaitoa väheksytään ja työolosuhteet ovat kehnot. Työtahti on kova ja suorituksia vaaditaan enemmän kuin miesvaltaisilla aloilla. Helpompi raha on kaikkialla muualla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin pitänyt vaan käydä huorissa paaljon enemmän!
Ehkä olisi myös ollut hyvä oppia kirjoittamaan.
Sitten voisi viettää elämänsä etsien keskustelupalstoilta kirjoitusvirheitä?
5/5 elämä
Etten käynyt isovanhempieni luona tarpeeksi usein kun he vielä elivät. Nykyään yritän omien vanhempieni luona käydä mahdollisimman usein, isä jo kuoli. Äitini on kovin sairastelevainen, mutta yhä ymmärtää asioita.
Ehkä jossain määrin myös kadun sitä, että joidenkin ystävien kanssa tuli aikoinaan riitaannuttua typeristä asioista. Koska kyllähän elämä aika yksinäistä on kun kaikki läheiset tässä yksi toisensa jälkeen kuolevat pois. Aika vähiin jää ihmiset tässä..
Kahta väärää miesvalintaa joiden kanssa pitkä parisuhde. Molemmista eronnut. Olisi pitänyt tehdä valinnat toisin.
Liikaa toisten miellyttämistä, puolustin toisia, itseäni en oikein osannut, annoin mustamaalata itseäni töissä ja kaikkea p..saa jne, mutta on elämä kokonaisuudessaan ollut ihan jees.
Kadun etten tullut liittyneeksi laulu- ja soitinyhtye Motörheadiin, kun olivat 1980-luvulla konsertoimassa itäsuomalaisessa kotikaupungissani. Suunnittelin jopa kidnappaavani yhtyeen rumpalin ja muiluttavani tämän Neuvostoliittoon, jotta orkesterille tulisi akuutti tarve uudelle kannuttajalle. Suunnitelman hautaamiseen vaikuttivat paitsi vellihousuuteni, niin myös rumpalin maine eläimellisenä ja väkivaltaisena pervona, jota kavahtivat lahjomani neuvostoliittolaiset rajavartijatkin.
Kadun muutamaa asiaa: että 16-vuotiaana aloin seurustelemaan ensimmäisen pojan kanssa joka minut huoli, olisi pitänyt vain treffailla, ei sitoutua. Siitä sitten yhteiseen kotiin, pari lasta ja 15 vuoden yhdessäolon jälkeen ero. Seurustelumme takia en aikoinaan päässyt opiskeluaikana ulkomaille vaihtoon (poikaystävä ei tykännyt ajatuksesta), olisi pitänyt vain lähteä.
Olen ihan ok-palkatussa työssä, jota kohtaan en tunne minkäänlaista intohimoa. Koska olen jo 40+ ei edes kannata aloittaa uuden ammatin opiskelua, ei minua tulla koskaan palkkaamaan tämän ikäisenä ilman kokemusta. Kaduttaa, etten koskaan keksinyt mitään ammattia, mikä oikeasti kiinnostaisi.
kadun naimisiinmenoani ulkomaalaisen kanssa ja ulkomaille muuttoa. en ole ikinä saanut täällä töitä, paitsi ilmaista vapaaehtoistyötä. aamen
En kadu mitään, vaikka aihetta voisi katsoa olevan. Tämä on ollut Matka, joka minun on täytynyt kulkea tullakseni paremmaksi ihmiseksi.