Mitä kadut elämässäsi eniten?

Kadun sitä, että kun aloin seurustella, jätin kokonaan oman elämäni. Olin kaiken ajan vain tämän miehen kanssa ja menin vain minne hänkin ja annoin hänen päättää kaikesta, muutin mielipiteeni samoiksi kuin hänellä. Mies ei määräillyt tai mitään, mutta jotenkin itse ajattelin, että haluan olla mahdollisimman hyvä hänelle ja että "kuuluu" viettää kaikki aika yhdessä.

Mies on hyvä, olen onnellinen hänen kanssaan, olemme olleet naimisissakin jo monta vuotta ja hän haluaa minulle vain hyvää, mutta omat ystävät ja jokin "aidoin minä" katosi silloin, tuntuu etten ole enää ihan täysin oma itseni.

Kadun sitä että jätin hyvän miehen, kun luulin olevani rakastunut toiseen. No, tämä uusi mies paljastui pian narsisti-psykopaatiksi, joka sairastutti minutkin niin, että menetin lasteni huoltajuuden. Nyt olen köyhä ja yksinäinen keski-ikäinen mielenterveytensä menettänyt hylkiö.

Sitä että kerta toisensa jälkeen päädyn tuhlaamaan aikaa ja rahaa naiseen joka pettää ja jättää heti kun löytää paremman

Vierailija kirjoitti:

Kadun sitä että jätin hyvän miehen, kun luulin olevani rakastunut toiseen. No, tämä uusi mies paljastui pian narsisti-psykopaatiksi, joka sairastutti minutkin niin, että menetin lasteni huoltajuuden. Nyt olen köyhä ja yksinäinen keski-ikäinen mielenterveytensä menettänyt hylkiö.

Apua, minulla on vähän sama tausta, mutta ihan tuossa ei vielä olla! Minäkin jätin hyvän miehen rakastueassani parempaan. No edelleen kyllä rakastan miestäni, mutta oli se väärä valinta. Mies on aggressiivinen ja vihamielinen, koko elämäni näyttäisi toisenlaiselta jos en olisi hänen matkaansa lähtenyt. Meillä kaksi lasta ja nyt saavat kärsiä vanhempien onnettomassa liitossa, jossa miehellä pahoja henkisiä ongelmia muttei kykene hakemaan apua. :(

Ehkäpä liiallista työntekoa jään miettimään.
Toki rahaa on siitä saanut ja mitään ei lapsiltakaan puuttunut.
Mutta onko se ollut sen kaiken arvoista? En usko. Vähemmälläkin pärjää ja koskaan ei taida sittenkään olla tarpeeksi.

Olisin päässyt erään hyvin kuuluisan jalkapalloilijan kanssa sänkyyn. Kieltäydyin, ja se harmittaa nyt.

Koronarokote kaduttaa, nyt sit odottelen kuolemaa.

Vierailija kirjoitti:

Sitä että kerta toisensa jälkeen päädyn tuhlaamaan aikaa ja rahaa naiseen joka pettää ja jättää heti kun löytää paremman

Pettää ei tietysti tarvitsisi (paitsi jos mielestäsi keneenkään tutustuminen on jo pettämistä) mutta tottakai ihminen on vapaa vaihtamaan parempaan halutessaan ja se on järkevääkin. Et kai sinäkään haluaisi olla pitkään yhdessä kenenkään kanssa jolle olet vain se varavaihtoehto jonka kanssa kitkutellaan koko elämä kun ei parempaakaan saanut?

Kadun tupakoinnin aloittamista. Nyt 7-kymppisenä siitä ei pääse millään h-tillä enää eroon vaikka keuhkot vinkuu ja suuhun sattuu.

Kadun kertoja jolloin en ole kuunnellut intuitiotani. Se on lähes aina oikeassa. Eniten kaduttaa silloin kun oli koko päivän ääni pään sisällä hokenut että soita poikaystävälle, en soittanut koska olin ystävän luona ja oli hauskaa. Seuraavana päivänä kuulin poikaystäväni tehneen itsemurhan. 

Kaikesta olen oppinut, mutta eniten kadun kertoja jolloin olen aiheuttanut muille ikävyyksiä. En aina osaa pitää suutani kiinni ja olen joskus liian suora. Minulla on hankalaa suomalaisten kanssa (olen itsekin kyllä) jotka eivät osaa näyttää tunteitaan ja sanoa mielipiteitään, telon tahtomattani herkkiä ihmisiä. Tätä paikkaan sillä että teen hyväntekeväisyystyötä ja autan työkseni ihmisiä. Miksi se on niin helppoa auttaa tuntemattomia ja olla täysi puusilmä läheisten tarpeille?

Väärää miesvalintaa ja siinä ääliössä roikkumista 10 vuotta. Pahinta on, että tein sille lapsen ja nyt olen ikuisesti pääsemättömissä siitä.

Vierailija kirjoitti:

Koronarokote kaduttaa, nyt sit odottelen kuolemaa.

Et ole ainut jota kaduttaa. Miksen pitänyt päätäni tässä asiassa.

Vierailija kirjoitti:

Koronarokote kaduttaa, nyt sit odottelen kuolemaa.

Olipa harmi, ilman rokotetta olisit kuolematon.

Montaakin asiaa. Eniten ehkä kuitenkin sitä, etten jäänyt pyynnöstä huolimatta töihin erääseen paikkaan parikymppisenä. Olisi ollut kutsumusammatti jossa olin luonnostani hyvä ja josta nautin joka solullani. Sen sijaan opiskelin yliopistossa (koska niin "kuului" tehdä kun oli päätä lukea) ja jouduin silti vaihtamaan alaa vanhoilla päivilläni. Mutta koska entiseen ei ole paluuta, nyt mennään näin loput 20v työelämässä.

Kadun eniten sitä, että aloitin opiskelut alalla, joka ei sitten kiinnostanutkaan, ja jätin koulut kesken. En saanut koskaan kunnon ammattia, vaan olen ajautunut milloin mihinkin työpaikkaan kuin sattuman oikusta. Jos olisin nyt nuori ja ammatin valinta olisi edessä, osaisin paljon paremmin valita, mikä ala kiinnostaisiniin paljon, että löytäisin työn, joka kiinnostaisi vuosikausia.

Kaduttaa, että tuhlasin 3,5v opiskellessani sote-alan ammattilaiseksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kadun sitä että jätin hyvän miehen, kun luulin olevani rakastunut toiseen. No, tämä uusi mies paljastui pian narsisti-psykopaatiksi, joka sairastutti minutkin niin, että menetin lasteni huoltajuuden. Nyt olen köyhä ja yksinäinen keski-ikäinen mielenterveytensä menettänyt hylkiö.

Apua, minulla on vähän sama tausta, mutta ihan tuossa ei vielä olla! Minäkin jätin hyvän miehen rakastueassani parempaan. No edelleen kyllä rakastan miestäni, mutta oli se väärä valinta. Mies on aggressiivinen ja vihamielinen, koko elämäni näyttäisi toisenlaiselta jos en olisi hänen matkaansa lähtenyt. Meillä kaksi lasta ja nyt saavat kärsiä vanhempien onnettomassa liitossa, jossa miehellä pahoja henkisiä ongelmia muttei kykene hakemaan apua. :(

Olen ajatellut, etten kadu kun erosin hyvästä kumppanista, koska haluan hänelle parasta ja en tuolloin itse pystynyt se paras olemaan.

Miten kukaan voi katua asioita, joille ei ole voinut mitään. 

Tekemättömiä tekoja, jotka olisi voinut tehdä, jos olisi valinnut toisin, voivat kaduttaa. 

Vähän kuin katuisin sitä, että aamulla ei tehnyt mieli jugurttia vaan viiliä. Minkäs sille mahtaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koronarokote kaduttaa, nyt sit odottelen kuolemaa.

Et ole ainut jota kaduttaa. Miksen pitänyt päätäni tässä asiassa.

En tiiä miksi tätä mun alapeukutettiin. Kuolema on yksi haittavaikutus, terveydestä siis huoli ihan aiheesta. Muakin ottaa päähän tuo etten luottanut itseeni asiassa vaan annoin painostuksen vaikuttaa. Ei ole helppo asia käsitellä, tsemppiä sinne.

Sitä etten opiskellut.