Sukumökki on jatkuvasti varattu- pitääkö maksaa kuluja?
Miehen sukumökkiä käyttävät pääosin miehen edesmenneen isän sisarukset (3kpl) lapsenlapsineen.Yritettiin viime kesänä edes yhtenä viikonloppuna päästä sinne, mutta joka viikko oli täyttä. Tiluksilla on useita aittoja, jotka oli sitten nekin varattu lapsenlapsille ja teineille jne.Suku ei ole kovin läheinen, joten kun yksi porukka on siellä, ei muita huolita.Kerran melkein päästiin, mutta täti soittikin miehelle, että älkää menkökään, kun hänen poikansa perheineen olikin jo varannut sen.Oltiin juuri Prismassa ostamassa mökkieväitä, kun tuo tieto tuli.Toissa kesänä oltiin lyhyttä viikonloppua viettämässä siellä, sadepäivä kun oli niin oli tyhjä, mutta täti paukkasikin ilmoittamatta paikalle, ja lähdettiin sitten kotiin.Ei siinä mitään, vuokrattiin oma mökki muualta kun ei saatu yhtään viikonloppua, mutta nyt kuulin, että tätien mukaan miehen pitäisi silti maksaa käyttökustannuksia, kun on kuitenkin suvun mökki.Onko tuo mielestänne reilua?! Ei olla kolmeen vuoteen oltu siellä kuin kaksi kertaa, ja vain siksi, ettei ole tilaa.Mä sanoin, että ei maksa, ja vois ilmoittaa syynkin.
Kommentit (960)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tulee mieleen että aika avuton on aloittajan mieskin.
Ensiksi pitää sopia viikot jolla mökkiä kukin porukka käyttää, vuorottaa eri vuosille vähän eri aikaan, ettei yksi porukka ole esim. juhannuksen aikaan joka vuosi.
Ja tuo täti, tädille olisi voinut sanoa että suksihan vähän äkkiä pois, on meidän vuoromme nyt.
'Paras ratkaisu on myydä jos muu porukka suostuu ostamaan.Jos tädit eivät suostu ostamaan miehen osuutta niin mies voi hakea käräjäoikeudesta yhteisomistuksen purkua. Ja tällöin mökki on pakko myydä, käytännössä tädit joutuvat silloin valitsemaan ostavatko miehen osuuden (markkinahintaan) vai myydäänkö mökki kokonaan ulkopuoliselle taholle. Tädit eivät voi väittää vastaan koska asiasta on käräjäoikeuden määräys. Ei ole edes vaikea homma. Olen joutunut tekemään oman perintömökin kohdalla.
Tuo on ilmeisesti vanha maatila. Siinä on myynnin hetkellä etuoikeus naapuritiloilla peltoihin/metsiin.
Tässä tapauksessä olisi varmaan helpointa, että apn miehen äiti luopuisi tasingosta. Ja näin mies perisi sen 1/4 mökin ja puolikkaan asunto-osakkeen ja kuolinpesä voitaisiin lakkauttaa. Osituksen toimittaminen hoituisi näin helposti ja irrottaisi lesken mökistä. Mies on äitinsä ainoa lapsi ja tulee ennen pitkään perimään äitinsä koko omaisuuden. Miehen ja äidin välit ovat ilmeisesti hyvät ja riidattomat. Äidillä ei ole tunnesiteitä mökkiin. Miksi siis turhaan osituksen kautta siirtää leskelle vainajan omaisuutta, jonka ainoa poika kuitenkin pian perii.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tulee mieleen että aika avuton on aloittajan mieskin.
Ensiksi pitää sopia viikot jolla mökkiä kukin porukka käyttää, vuorottaa eri vuosille vähän eri aikaan, ettei yksi porukka ole esim. juhannuksen aikaan joka vuosi.
Ja tuo täti, tädille olisi voinut sanoa että suksihan vähän äkkiä pois, on meidän vuoromme nyt.
'Paras ratkaisu on myydä jos muu porukka suostuu ostamaan.Jos tädit eivät suostu ostamaan miehen osuutta niin mies voi hakea käräjäoikeudesta yhteisomistuksen purkua. Ja tällöin mökki on pakko myydä, käytännössä tädit joutuvat silloin valitsemaan ostavatko miehen osuuden (markkinahintaan) vai myydäänkö mökki kokonaan ulkopuoliselle taholle. Tädit eivät voi väittää vastaan koska asiasta on käräjäoikeuden määräys. Ei ole edes vaikea homma. Olen joutunut tekemään oman perintömökin kohdalla.
Tuo on ilmeisesti vanha maatila. Siinä on myynnin hetkellä etuoikeus naapuritiloilla peltoihin/metsiin.
Millä perusteella naapuritiloilla olisi etuoikeus ostaa peltoja/metsiä? Missä näin lukee?
Ja mikäli tuo on totta, niin myynti kannattaa toteuttaa tontti lohkomalla.
Vierailija kirjoitti:
Tässä tapauksessä olisi varmaan helpointa, että apn miehen äiti luopuisi tasingosta. Ja näin mies perisi sen 1/4 mökin ja puolikkaan asunto-osakkeen ja kuolinpesä voitaisiin lakkauttaa. Osituksen toimittaminen hoituisi näin helposti ja irrottaisi lesken mökistä. Mies on äitinsä ainoa lapsi ja tulee ennen pitkään perimään äitinsä koko omaisuuden. Miehen ja äidin välit ovat ilmeisesti hyvät ja riidattomat. Äidillä ei ole tunnesiteitä mökkiin. Miksi siis turhaan osituksen kautta siirtää leskelle vainajan omaisuutta, jonka ainoa poika kuitenkin pian perii.
Ei voida osittaa eikä jakaa perintöä niin kauan kun siellä pesässä on se kymppitonnin velka aitan rakennuksesta.
TL;DR: Jos mies omistaa osan mökistä, pitää hänen osallistua kuluihin vaikkei käyttäiskään mökkiä. Jos ei omista, ei tarvitse maksaa.
Ap sulle lienee sanottu jo (en ole lukenut ketjua) että jos miehesi omistaa osan mökistä on hän velvoitettu maksamaan sen kuluja (esim. kiinteistövero, perussähkö, jätehuolto, tiemaksu ja korjaukset) ihan jo omistussuhteen(on omistaja vuoksi. Se saako hän käyttää sitä mökkiä on täysin eri asia. Halutessaan hän voinee myydä osuutensa muille omistajille ja päästä eroon maksuvelvoitteistaan kokonaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä tapauksessä olisi varmaan helpointa, että apn miehen äiti luopuisi tasingosta. Ja näin mies perisi sen 1/4 mökin ja puolikkaan asunto-osakkeen ja kuolinpesä voitaisiin lakkauttaa. Osituksen toimittaminen hoituisi näin helposti ja irrottaisi lesken mökistä. Mies on äitinsä ainoa lapsi ja tulee ennen pitkään perimään äitinsä koko omaisuuden. Miehen ja äidin välit ovat ilmeisesti hyvät ja riidattomat. Äidillä ei ole tunnesiteitä mökkiin. Miksi siis turhaan osituksen kautta siirtää leskelle vainajan omaisuutta, jonka ainoa poika kuitenkin pian perii.
Ei voida osittaa eikä jakaa perintöä niin kauan kun siellä pesässä on se kymppitonnin velka aitan rakennuksesta.
On epäselvää onko se siellä velkana vai ei. Mikäli on niin toki se pitää joko kiistää tai maksaa. Outoa on että yli 20 vuotta on kulunut eikä selvyyttä velkaan ole hoidettu vaan asiaa on roikutettu. Yleensähän velat maksetaan about heti perunkirjoituksen jälkeen kun pesä selvitetään, yleensähän velkojatkin vaativat että velka hoidetaan.
Nythän on epäselvää onko velkojana kolme tätiä yksityishenkilöinä vai isovanhempien jakamaton kuolinpesä, josta ap:n mies omistaa 1/4. Jälkimmäisessä tapauksessa hän on itse sen isovanhempien jakamattoman pesän osakkaana itse velkomassa oman isänsä jakamatonta pesää.
Vierailija kirjoitti:
Vaikeita asioita, mutta ainakaan miehen ei pitäisi maksaa kuluja perheen yhteisistä rahoista, vaan niiden pitäisi mennä kuolinpesän varoista.
Ei ole mitään kuolinpesää, se on jaettu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikeita asioita, mutta ainakaan miehen ei pitäisi maksaa kuluja perheen yhteisistä rahoista, vaan niiden pitäisi mennä kuolinpesän varoista.
Ei ole mitään kuolinpesää, se on jaettu.
Tässä casessa on kaksi jakamatonta kuolinpesä.
Vierailija kirjoitti:
Vaikeita asioita, mutta ainakaan miehen ei pitäisi maksaa kuluja perheen yhteisistä rahoista, vaan niiden pitäisi mennä kuolinpesän varoista.
Tietenkin miehen pitää maksaa, jos tuo on kerran jakamattoman kuolinpesän omistuksessa.
Samalla tavalla miehen pitää maksaa kimpassa myös kiinteistövero, sähkön ja lämmityksen kulut ja korjauskulut.
Yhdessä ne kuolinpesän kulut maksetaan, ellei kuolinpesällä siis itsellään ole varoja noita maksaa.
Kun ap puhuu täällä niin paljon p#skaa, ettei tiedä mikä on totta ja mikä ei.
Viimeksi ap sanoi, että tila ja talot ja rakennukset siinä, on jakamaton, eli se siis on
jakamaton kuolinpesä.
On ap:n miehen oma moka, ellei pidä puoliaan mökin käyttämisessä, eikä kenenkään muun.
Toisaalta en usko sanaakaan koko ap;n jutusta, sillä hänen kirjoituksensa muuttuvat jatkuvasti, aivan sen mukaan, mitä kommentteja hän täältä lukee.
Olen samaa siitä, että aloitus on trolli.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikeita asioita, mutta ainakaan miehen ei pitäisi maksaa kuluja perheen yhteisistä rahoista, vaan niiden pitäisi mennä kuolinpesän varoista.
Ei ole mitään kuolinpesää, se on jaettu.
Itsehän ap kertoi, että tuo hänen miehensä mökki ja paikka on edelleen jakamaton.
Valehteliko ap siitäkin.
Taatusti valehteli. Niinkus on valehdellut koko kertomuksen.
Vierailija kirjoitti:
Ihan pakko oli tulla kertomaan, että sitä v***n isovanhempienkaan kuolinpesää, elikäs mieheni isän vanhempien kuolinpesää, ei ole jaettu!!
Eli ei riitä, että appiukon kuolinpesä on jakamatta, kun ei sitä perittyä mökkiäkään ole ositeltu.
Tädeillä kuulemma ei ole ollut tarvetta jakaa eikä mies ole ajatellut koko asiaa.🙄
OLETIN, että tokihan se lapsuudenkoti on edes nyt reilassa, vaan ei.
Tämä on varmastikin syynä sille, ettei appiukon kuolinpesääkään ole jaettu.
Ill get me coat.🤦🏻
Ap
----------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
Tässä kommentissaan ap kertoo, että tuota miehen isovanhempien tilaa ei ole jaettu.
Tiedoksi kommentoijalle, joka kirjoittaa ja väittää, että tila on jaettu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tulee mieleen että aika avuton on aloittajan mieskin.
Ensiksi pitää sopia viikot jolla mökkiä kukin porukka käyttää, vuorottaa eri vuosille vähän eri aikaan, ettei yksi porukka ole esim. juhannuksen aikaan joka vuosi.
Ja tuo täti, tädille olisi voinut sanoa että suksihan vähän äkkiä pois, on meidän vuoromme nyt.
'Paras ratkaisu on myydä jos muu porukka suostuu ostamaan.Jos tädit eivät suostu ostamaan miehen osuutta niin mies voi hakea käräjäoikeudesta yhteisomistuksen purkua. Ja tällöin mökki on pakko myydä, käytännössä tädit joutuvat silloin valitsemaan ostavatko miehen osuuden (markkinahintaan) vai myydäänkö mökki kokonaan ulkopuoliselle taholle. Tädit eivät voi väittää vastaan koska asiasta on käräjäoikeuden määräys. Ei ole edes vaikea homma. Olen joutunut tekemään oman perintömökin kohdalla.
Tuo on ilmeisesti vanha maatila. Siinä on myynnin hetkellä etuoikeus naapuritiloilla peltoihin/metsiin.
Höpön löpön. Mitä sä sekoilet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tasinko piti kirjoittamani. Edelleen se ei ole mökin omistajuutta. Leski ei peri mitään.
Ei tietenkään leski peri, mutta kuolinpesä on jakamaton. Eli puolisoiden välillä ei ole tehty ositusta.
Rautalanka: isä omistaa 3/4 ja leski 1/4 molempien yhteenlasketusta omaisuudesta. Tehdään ositus puolisoiden välillä ja näin isänpuolelle jää 2/4, joka siirtyy perintönä pojalle ja leskelle maksetaan tasinkoa 1/4 kuolinpesän varoista ja näin hänellekin jää 2/4 puolisoiden yhteenlasketusta omaisuudesta. Mikäli leskellä olisi enemmän varallisuutta, hänen ei tarvitse maksaa tasinkoa, se siirtyy hänen kuolemansa jälkeiselle ajalle.
Nyt kun mökin omistaa isän kuolinpesä 1/4 osuudella, niin sen kuolinpesän osakkaat ovat poika ja leski.
Yritäppäs alkaa myymään tuota mökkiosuutta ilman myös lesken allekirjoitusta, se ei onnistu.
Mikäli kuolinpesässä on varoja, niitä voidaan käyttää mökin kustannuksiin.
No ei omista, ihan vain se poika omistaa. Tasinko ei ole lainkaan sama asia kuin peritty omaisuus. Ne on täysin irralliset asiat, koska sitä tasinkoa ei makseta omaisuutena. Poika todellakin voi myydä mökin osuuden ilman äitinsä lupaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tasinko piti kirjoittamani. Edelleen se ei ole mökin omistajuutta. Leski ei peri mitään.
Ei tietenkään leski peri, mutta kuolinpesä on jakamaton. Eli puolisoiden välillä ei ole tehty ositusta.
Rautalanka: isä omistaa 3/4 ja leski 1/4 molempien yhteenlasketusta omaisuudesta. Tehdään ositus puolisoiden välillä ja näin isänpuolelle jää 2/4, joka siirtyy perintönä pojalle ja leskelle maksetaan tasinkoa 1/4 kuolinpesän varoista ja näin hänellekin jää 2/4 puolisoiden yhteenlasketusta omaisuudesta. Mikäli leskellä olisi enemmän varallisuutta, hänen ei tarvitse maksaa tasinkoa, se siirtyy hänen kuolemansa jälkeiselle ajalle.
Nyt kun mökin omistaa isän kuolinpesä 1/4 osuudella, niin sen kuolinpesän osakkaat ovat poika ja leski.
Yritäppäs alkaa myymään tuota mökkiosuutta ilman myös lesken allekirjoitusta, se ei onnistu.
Mikäli kuolinpesässä on varoja, niitä voidaan käyttää mökin kustannuksiin.No ei omista, ihan vain se poika omistaa. Tasinko ei ole lainkaan sama asia kuin peritty omaisuus. Ne on täysin irralliset asiat, koska sitä tasinkoa ei makseta omaisuutena. Poika todellakin voi myydä mökin osuuden ilman äitinsä lupaa.
Ihmisillä menee helposti sekaisin nää asiat. Kuvitellaanpas nyt vaikka, että tällä kuolleella henkilöllä on omaisuutta 200000 (mökin 1/4 arvo, 50000 ja asunto-osake 1/2 ja muu omaisuus 150000). Lesken omaisuus on asunto 1/2 ja muut 150000. Tasinko on silloin 50000, sitä ei missään tapauksessa tarvitse maksaa mökin omistajuudella.
Vierailija kirjoitti:
Tässä tapauksessä olisi varmaan helpointa, että apn miehen äiti luopuisi tasingosta. Ja näin mies perisi sen 1/4 mökin ja puolikkaan asunto-osakkeen ja kuolinpesä voitaisiin lakkauttaa. Osituksen toimittaminen hoituisi näin helposti ja irrottaisi lesken mökistä. Mies on äitinsä ainoa lapsi ja tulee ennen pitkään perimään äitinsä koko omaisuuden. Miehen ja äidin välit ovat ilmeisesti hyvät ja riidattomat. Äidillä ei ole tunnesiteitä mökkiin. Miksi siis turhaan osituksen kautta siirtää leskelle vainajan omaisuutta, jonka ainoa poika kuitenkin pian perii.
Kyllä se perii sen muutenkin kokonaan, koska mökki ei ollut yhteistö omaisuutta vaan apn appiukon saama perintö.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tasinko piti kirjoittamani. Edelleen se ei ole mökin omistajuutta. Leski ei peri mitään.
Ei tietenkään leski peri, mutta kuolinpesä on jakamaton. Eli puolisoiden välillä ei ole tehty ositusta.
Rautalanka: isä omistaa 3/4 ja leski 1/4 molempien yhteenlasketusta omaisuudesta. Tehdään ositus puolisoiden välillä ja näin isänpuolelle jää 2/4, joka siirtyy perintönä pojalle ja leskelle maksetaan tasinkoa 1/4 kuolinpesän varoista ja näin hänellekin jää 2/4 puolisoiden yhteenlasketusta omaisuudesta. Mikäli leskellä olisi enemmän varallisuutta, hänen ei tarvitse maksaa tasinkoa, se siirtyy hänen kuolemansa jälkeiselle ajalle.
Nyt kun mökin omistaa isän kuolinpesä 1/4 osuudella, niin sen kuolinpesän osakkaat ovat poika ja leski.
Yritäppäs alkaa myymään tuota mökkiosuutta ilman myös lesken allekirjoitusta, se ei onnistu.
Mikäli kuolinpesässä on varoja, niitä voidaan käyttää mökin kustannuksiin.No ei omista, ihan vain se poika omistaa. Tasinko ei ole lainkaan sama asia kuin peritty omaisuus. Ne on täysin irralliset asiat, koska sitä tasinkoa ei makseta omaisuutena. Poika todellakin voi myydä mökin osuuden ilman äitinsä lupaa.
Ihmisillä menee helposti sekaisin nää asiat. Kuvitellaanpas nyt vaikka, että tällä kuolleella henkilöllä on omaisuutta 200000 (mökin 1/4 arvo, 50000 ja asunto-osake 1/2 ja muu omaisuus 150000). Lesken omaisuus on asunto 1/2 ja muut 150000. Tasinko on silloin 50000, sitä ei missään tapauksessa tarvitse maksaa mökin omistajuudella.
Itseasiassa tasinko on 200000+150000=350000/2=175000-150000=25000 Ja tuo mökki jäänee muutenkin tasingon ulkopuolelle.
Varmaan, jos kukaan ei kunnosta mökkiä.
Mikä siinä on niin vaikeaa, että kunnostukset hoidetaan omistusosuuksien suhteessa, kuten myös päätöksenteko, jokainen sitten tekee kulutustaan vastaavasti klapit, hommaa kaasut ja maksaa sähköt.
No, vaikeaahan se on, kun mukana on avuttomia lokkeja. Siksi rakensin oman.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan pakko oli tulla kertomaan, että sitä v***n isovanhempienkaan kuolinpesää, elikäs mieheni isän vanhempien kuolinpesää, ei ole jaettu!!
Eli ei riitä, että appiukon kuolinpesä on jakamatta, kun ei sitä perittyä mökkiäkään ole ositeltu.
Tädeillä kuulemma ei ole ollut tarvetta jakaa eikä mies ole ajatellut koko asiaa.🙄
OLETIN, että tokihan se lapsuudenkoti on edes nyt reilassa, vaan ei.
Tämä on varmastikin syynä sille, ettei appiukon kuolinpesääkään ole jaettu.
Ill get me coat.🤦🏻
ApEn kertakaikkiaan usko, että jokin noin vanha talo olis muka vielä jakamatta.
Tuon talonhan ja maat sun muut, ovat omisaneet ap:n miehen isovanhemmat.
Mun isoisovanhempien (synt. 1800-luvun puolella, kuolleet ties milloin) kuolinpesä on edelleen jakamatta, osuuteni on muistaakseni 1/48 osa. Osa kuolinpesän osakkaista yli 90 v. Luojan kiitos välistä on sekä isäni että pappani kuolinpesät selvitetty kuitenkin.
-ohis
Edelleenkin. Ap:n miehen tulee maksaa. Ei häntä kukaan ole estänyt mökille menemästä. Hän on vain totellut tätejä. Hän ei ole osannut puolustaa itseään. Mitää estettä mökin käytölle ei ole ollut muuta kuin tädin puhelinsoitot "ette kai te nyt sinne tunkeudu" ym. Tällaiset puhelut eivät vapauta omistajaa maksuvelvolllisuudesta. Ihan toinen juttu on se, kuka haluaa olla osakkaana tällaisessa? Mutta jos se mies haluaa, niin mikäpä siinä.