Sukumökki on jatkuvasti varattu- pitääkö maksaa kuluja?
Miehen sukumökkiä käyttävät pääosin miehen edesmenneen isän sisarukset (3kpl) lapsenlapsineen.Yritettiin viime kesänä edes yhtenä viikonloppuna päästä sinne, mutta joka viikko oli täyttä. Tiluksilla on useita aittoja, jotka oli sitten nekin varattu lapsenlapsille ja teineille jne.Suku ei ole kovin läheinen, joten kun yksi porukka on siellä, ei muita huolita.Kerran melkein päästiin, mutta täti soittikin miehelle, että älkää menkökään, kun hänen poikansa perheineen olikin jo varannut sen.Oltiin juuri Prismassa ostamassa mökkieväitä, kun tuo tieto tuli.Toissa kesänä oltiin lyhyttä viikonloppua viettämässä siellä, sadepäivä kun oli niin oli tyhjä, mutta täti paukkasikin ilmoittamatta paikalle, ja lähdettiin sitten kotiin.Ei siinä mitään, vuokrattiin oma mökki muualta kun ei saatu yhtään viikonloppua, mutta nyt kuulin, että tätien mukaan miehen pitäisi silti maksaa käyttökustannuksia, kun on kuitenkin suvun mökki.Onko tuo mielestänne reilua?! Ei olla kolmeen vuoteen oltu siellä kuin kaksi kertaa, ja vain siksi, ettei ole tilaa.Mä sanoin, että ei maksa, ja vois ilmoittaa syynkin.
Kommentit (960)
Vierailija kirjoitti:
Voi luoja...vauva-palstan wannabejuristien kokoontumisajot...
Jaa jaa. Ihan on oikeita tietoja jaettu.
Miksi edes kysyä noin selvää asiaa? Ei tietenkään tarvitse maksaa jos ei saa käyttääkään. Vuorolistat ja ne ketkä käyvät eniten, maksavat eniten. Näitä juttuja kun lukee niin ei meinaa uskoa millaisia imbesillejä taukkeja suomalaiset ovat. Ei mitään käytöstapoja.
miesmies kirjoitti:
Miksi edes kysyä noin selvää asiaa? Ei tietenkään tarvitse maksaa jos ei saa käyttääkään. Vuorolistat ja ne ketkä käyvät eniten, maksavat eniten. Näitä juttuja kun lukee niin ei meinaa uskoa millaisia imbesillejä taukkeja suomalaiset ovat. Ei mitään käytöstapoja.
Omistamansa kiinteistön kulut on maksettava, vaikkei ostamisen jälkeen kävisi mökillään ikinä. Mitähän kunta meinaisi, jos sanoisi, etten käy mökillä, joten minun ei tarvitse maksaa kiinteistöveroa, ja sähköyhtiö velottaa sähkönsiirtomaksun, käyttää kiinteistöä tai ei. Tien osakkuudesta tulee myös kuluja. Juuri näiden kulujen vuoksi ei kannata omistaa kiinteistöä, jos ei käytä sitä. Mutta että on "tyhmä jos maksaa" on täyttä pötyä. Omistaminen katsos velvoittaa!
No, toisaalta ei pidä maksaa jos ei voi käyttää, mutta toisaalta ei voi olettaa, että mökille voi itse vain mennä nauttimaan ja muut tekee ylläpitotyöt. Niitä meinaan on ja paljon.
Parasta olisi myydä osuus jollekin mökkiä jo käyttävälle, kiinteistövälittäjä arvioikoon henkilökohtaisen osuuden arvon/summan ja sen hinnalla myyntiin. Varmasti joku porukasta löytyy, joka sen lunastaisi. Sitten voi ostaa tai vuokrata itselle omaa mökkiä, eikä tarvitse riidellä sukulaisten kanssa. Jos mökillä on tunnearvoa, voihan sinne kutsuttaa itsensä kerran kesässä mukavimman serkun/tädin kautta ja osallistua hankkimalla vierailun ajalle vähintään omalle pesueelle tarvikkeet, ehkä jotain muillekin.
Toinen vaihtoehto on jakaa kulut ja käyttövuorot tasan. Joustoa toki tässäkin mallissa tarvitaan, esim se, kenellä on käyttövuoro, on sen hetken pääkäyttäjä ja jos hänelle kysyttäessä sopii, voi mökille mennä muitakin. Jos ei, niin ei ja pääkäyttövuoroja voi myös jakaa muille jos ei ole käyttöä tai vaihtaa. Joku kiertävä viikkosysteemi ja juhannus kaikille vapaa, tai sitten juhannus on se kiertävä, minkä perusteella muutkin viikot vaihtelee.
Paras neuvoja en ole, itselläkin sukumökkihelvetti, kun ketään ei ole ajoissa ostettu ulos tai huomioitu testamentissa kuin jaettu perinnön lisäksi käyttöoikeuksia. Muut pitävät kaikesta kynsin ja hampain kiinni, mutta mitään eivät ole valmiita tekemään tai maksamaan ja eivät myy, osta tai luovu käyttöoikeudesta. Kirsikkana kakussa keskellä mökkialuetta vuokramaapläntti. Omia lapsia ajatellen aion tehdä testamentin, jossa velvoitetaan joko jakamaan perintö siten että toinen omistaa ja toinen saa samanarvoisen korvauksen ja jos kumpikaan ei halua, niin myyntiin ja tuotto puoliksi.
Vierailija kirjoitti:
No, toisaalta ei pidä maksaa jos ei voi käyttää, mutta toisaalta ei voi olettaa, että mökille voi itse vain mennä nauttimaan ja muut tekee ylläpitotyöt. Niitä meinaan on ja paljon.
Parasta olisi myydä osuus jollekin mökkiä jo käyttävälle, kiinteistövälittäjä arvioikoon henkilökohtaisen osuuden arvon/summan ja sen hinnalla myyntiin. Varmasti joku porukasta löytyy, joka sen lunastaisi. Sitten voi ostaa tai vuokrata itselle omaa mökkiä, eikä tarvitse riidellä sukulaisten kanssa. Jos mökillä on tunnearvoa, voihan sinne kutsuttaa itsensä kerran kesässä mukavimman serkun/tädin kautta ja osallistua hankkimalla vierailun ajalle vähintään omalle pesueelle tarvikkeet, ehkä jotain muillekin.
Toinen vaihtoehto on jakaa kulut ja käyttövuorot tasan. Joustoa toki tässäkin mallissa tarvitaan, esim se, kenellä on käyttövuoro, on sen hetken pääkäyttäjä ja jos hänelle kysyttäessä sopii, voi mökille mennä muitakin. Jos ei, niin ei ja pääkäyttövuoroja voi myös jakaa muille jos ei ole käyttöä tai vaihtaa. Joku kiertävä viikkosysteemi ja juhannus kaikille vapaa, tai sitten juhannus on se kiertävä, minkä perusteella muutkin viikot vaihtelee.
Paras neuvoja en ole, itselläkin sukumökkihelvetti, kun ketään ei ole ajoissa ostettu ulos tai huomioitu testamentissa kuin jaettu perinnön lisäksi käyttöoikeuksia. Muut pitävät kaikesta kynsin ja hampain kiinni, mutta mitään eivät ole valmiita tekemään tai maksamaan ja eivät myy, osta tai luovu käyttöoikeudesta. Kirsikkana kakussa keskellä mökkialuetta vuokramaapläntti. Omia lapsia ajatellen aion tehdä testamentin, jossa velvoitetaan joko jakamaan perintö siten että toinen omistaa ja toinen saa samanarvoisen korvauksen ja jos kumpikaan ei halua, niin myyntiin ja tuotto puoliksi.
No et sä voi sellasta testamentillä määrätä. Sä joko annat sen toiselle ja käyttöoikeuden toiselle tai sit annat sen puoliksi. Haudan takaa sä et voi määrätä myynnistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itseasiassa tasinko on 200000+150000=350000/2=175000-150000=25000 Ja tuo mökki jäänee muutenkin tasingon ulkopuolelle.
Miksi jäisi? Puolisoilla ei ollut avioehtoa ja mikäli isovanhemmilla ei ollut testamenttia, jossa rajoitettu apen puolison avio-oikeutta perittyyn omaisuuteen, on mökkikin mukana tasinnon laskussa apen omaisuutena.
Kuolinpesä on jakamaton, kukaan ei siis ole vielä perinyt yhtään mitään. Omaisuuden omistaa kuolinpesä ja sen myymiseen tarvitaan kaikkien kuolinpesän omistajien suostumus.Leski on oikeutettu tasinkoon ja on toki jakoon asti osakas, mutta myynnin estoon hänellä ei kyllä oöe mitään pätevää oikeutta. Ja peritty omaisuus ei useinkaan ole avioliitto-oikeuden mukaista omaisuutta.
-eri
Nimenomaan. Laski ei peri omaisuutta, on oikeutettu tasinkoon. Jos siis apn mies haluaa pesän lakkauttaa, äitinsä saa tasinkonsa, ei omaisuutta, joten ei hän voi omaisuuden myyntiä kieltää.
________________________________________________________________________________
Ei ole määrätty, miten se tasinko annetaan. Sen voi antaa myös kiinteänä omaisuutena.
Ei tasinkoa tarvitse maksaa vain rahana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itseasiassa tasinko on 200000+150000=350000/2=175000-150000=25000 Ja tuo mökki jäänee muutenkin tasingon ulkopuolelle.
Miksi jäisi? Puolisoilla ei ollut avioehtoa ja mikäli isovanhemmilla ei ollut testamenttia, jossa rajoitettu apen puolison avio-oikeutta perittyyn omaisuuteen, on mökkikin mukana tasinnon laskussa apen omaisuutena.
Kuolinpesä on jakamaton, kukaan ei siis ole vielä perinyt yhtään mitään. Omaisuuden omistaa kuolinpesä ja sen myymiseen tarvitaan kaikkien kuolinpesän omistajien suostumus.Leski on oikeutettu tasinkoon ja on toki jakoon asti osakas, mutta myynnin estoon hänellä ei kyllä oöe mitään pätevää oikeutta. Ja peritty omaisuus ei useinkaan ole avioliitto-oikeuden mukaista omaisuutta.
-eri
Nimenomaan. Laski ei peri omaisuutta, on oikeutettu tasinkoon. Jos siis apn mies haluaa pesän lakkauttaa, äitinsä saa tasinkonsa, ei omaisuutta, joten ei hän voi omaisuuden myyntiä kieltää.
________________________________________________________________________________
Ei ole määrätty, miten se tasinko annetaan. Sen voi antaa myös kiinteänä omaisuutena.
Ei tasinkoa tarvitse maksaa vain rahana.
Kyllä, just näin. Tasinko voidaan maksaa myös irtaimena omaisuutena, kuten vaikka arvokkailla tauluilla, yms.
Ap:n miehen äiti paskat välittää jostain mökin 1/4 omistuksesta.
Hänhän on jo vanhempi ihminen. Tasinkona saa just sen verran, että elää vanhuuden päivänsä ilman suurempaa kurjuutta.
Jos kerran ap:n mies on jo yli 40 vuotias, niin hänen äitinsä on jotain 70 vuoden kieppeillä.
Samoin nuo tädit, jotka tuon mökin porukassa ap:n miehen kanssa omistaa, ja sekin vielä muka jakamattomassa kuolinpessä.
Jos pesä on jakamatta, voi osakas hakea pesänselvittäjää joka parhaimmillaan voi myydä koko mökin, jos se kuuluu pesään. Sillä siitä päästään.
Itselleni ei selvinnyt, kuka omistaa mökin ja millä osuuksilla. Omistajuus ratkaisee käyttöoikeuden. Yhteisomistuksen purkua voi myös hakea tuomioistuimelta, mikä tieto jo usein laukaisee kaupat neuvotteluissa.
Harvinaisen sekava keskustelu ollut tämä:
On siis Mökki, jonka omistajina on ollut (perinnön kautta) henkilöt A B C ja D.
D oli naimisissa E:n kanssa (D ja E siis apn appivanhemmat).
D on kuollut, jolloin avioliitto on purkautunut, ja pitäisi suorittaa avioliittolain mukainen ositus (kun kuulemma avioehtoa ei ollut) D:n kuolinpesän ja E:n kesken.
Yksinkertaistettuna kaikki omaisuus on yhteistä ja kummankin omaisuudeksi jää puolet yhteisestä omaisuudesta. Ja pariskunnalla on ollut muutakin omaisuutta, esim. heidän asuntonsa, joten osituksen jälkeen D(kuolinpesä) omistaa 1/8:n mökistä ja puolet asunnosta. Mutta mikäli osituksessa katsotaan, että 1/4 mökkiä ja asunto ovat suunnileen saman arvoiset, niin voidaan sopia esim. niin, että D(kuolinpesä) pitää tuon mökin osuuden, ja E pitää asunnon, tai vaikka toisin päin. Ja jos on vielä muutakin jaettavaa omaisuutta, niin osituksen jälkeen D:n(kuolinpesän) omistusosuus mökistä voi olla ihan mitä tahansa nollan ja neljäsosan väliltä.
Tässä vaiheessa minulle on vielä ainakin epäselvää, onko tuo ositus tehty, kun on puhuttu vain siitä, että D:n kuolinpesä on jakamaton. Jos ositus on tehty, niin sitten D:n ja E:n jälkeläinen (F, eli apn mies) omistaa jäljelle jääneen kuolinpesän 100%, jonka omistusosuus mökistä on sitten se, mitä osituksessa sovittiin D:n osuudeksi. Ja sitten tuon D:n perinnön jakaminen jako F:lle on triviaali toimenpide kun on vain yksi perillinen.
Vasta tässä vaiheessa tiedetään, mikä on F:n omistusosuus tuosta mökistä - se voi olla mitä tahansa nollan ja neljäsosan väliltä.
Sitten kun tuo omistusosuus on on ylipäätään selvillä. Niin voidaan tarvittaessa ryhtyä yhteisomistuksen purkamiseen oikeusteitse, mikäli tilanne on sellainen, että se katsotaan tarpeelliseksi. (Tai sitten F ja äitinsä E, voivat tuota yhteisomistuksen purkamista yhteistuumin hoitaa)
(Ja sitten kun E joskus kuolee, niin hänen perinnönjaon jälkeen F:n omistusosuus on (varmasti, ellei E tuossa välissä ole esim. myynyt osuuttaan) 1/4 mökkiä)
Tuohon D:n ja E:n ositukseen ei noilla (tädeillä) A, B ja C ole mitään vaikutusta, ja heidän omistusosuutensa mökistä pysyy yhteensä 3/4:ssa. Ja heidän lapsensa ei mökistä omista yhtään mitään, elleivät nämä tädit ole jälkeläisilleen omistusosuutta joko myyneet, lahjoittaneet tai antaneet ns ennakkoperintönä.
Käyttäjä36354 kirjoitti:
Harvinaisen sekava keskustelu ollut tämä:
On siis Mökki, jonka omistajina on ollut (perinnön kautta) henkilöt A B C ja D.
D oli naimisissa E:n kanssa (D ja E siis apn appivanhemmat).
D on kuollut, jolloin avioliitto on purkautunut, ja pitäisi suorittaa avioliittolain mukainen ositus (kun kuulemma avioehtoa ei ollut) D:n kuolinpesän ja E:n kesken.
Yksinkertaistettuna kaikki omaisuus on yhteistä ja kummankin omaisuudeksi jää puolet yhteisestä omaisuudesta. Ja pariskunnalla on ollut muutakin omaisuutta, esim. heidän asuntonsa, joten osituksen jälkeen D(kuolinpesä) omistaa 1/8:n mökistä ja puolet asunnosta. Mutta mikäli osituksessa katsotaan, että 1/4 mökkiä ja asunto ovat suunnileen saman arvoiset, niin voidaan sopia esim. niin, että D(kuolinpesä) pitää tuon mökin osuuden, ja E pitää asunnon, tai vaikka toisin päin. Ja jos on vielä muutakin jaettavaa omaisuutta, niin osituksen jälkeen D:n(kuolinpesän) omistusosuus mökistä voi olla ihan mitä tahansa nollan ja neljäsosan väliltä.
Tässä vaiheessa minulle on vielä ainakin epäselvää, onko tuo ositus tehty, kun on puhuttu vain siitä, että D:n kuolinpesä on jakamaton. Jos ositus on tehty, niin sitten D:n ja E:n jälkeläinen (F, eli apn mies) omistaa jäljelle jääneen kuolinpesän 100%, jonka omistusosuus mökistä on sitten se, mitä osituksessa sovittiin D:n osuudeksi. Ja sitten tuon D:n perinnön jakaminen jako F:lle on triviaali toimenpide kun on vain yksi perillinen.
Vasta tässä vaiheessa tiedetään, mikä on F:n omistusosuus tuosta mökistä - se voi olla mitä tahansa nollan ja neljäsosan väliltä.
Sitten kun tuo omistusosuus on on ylipäätään selvillä. Niin voidaan tarvittaessa ryhtyä yhteisomistuksen purkamiseen oikeusteitse, mikäli tilanne on sellainen, että se katsotaan tarpeelliseksi. (Tai sitten F ja äitinsä E, voivat tuota yhteisomistuksen purkamista yhteistuumin hoitaa)
(Ja sitten kun E joskus kuolee, niin hänen perinnönjaon jälkeen F:n omistusosuus on (varmasti, ellei E tuossa välissä ole esim. myynyt osuuttaan) 1/4 mökkiä)
Tuohon D:n ja E:n ositukseen ei noilla (tädeillä) A, B ja C ole mitään vaikutusta, ja heidän omistusosuutensa mökistä pysyy yhteensä 3/4:ssa. Ja heidän lapsensa ei mökistä omista yhtään mitään, elleivät nämä tädit ole jälkeläisilleen omistusosuutta joko myyneet, lahjoittaneet tai antaneet ns ennakkoperintönä.
Mikä sellainen tilanne voisi olla, ettei F eli ap:n mies omista mökistä mitään osuutta?
Vierailija kirjoitti:
Mikä sellainen tilanne voisi olla, ettei F eli ap:n mies omista mökistä mitään osuutta?
No se, että jos siinä osituksessa tuo mökkiosuus päätettiin jakaa tasinkona sille äidille, ja kuolinpesän puolelle jätettiinkin jotain muuta.
Käyttäjä36354 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä sellainen tilanne voisi olla, ettei F eli ap:n mies omista mökistä mitään osuutta?
No se, että jos siinä osituksessa tuo mökkiosuus päätettiin jakaa tasinkona sille äidille, ja kuolinpesän puolelle jätettiinkin jotain muuta.
No ei hyvää päivää taas. Tasinko ei ole sama kuin mökkiosuus. Toki apn mies voisi sillä mökillä sitä kuitata, mutta eihän siinä olisi mitään järkeä.
Vierailija kirjoitti:
Käyttäjä36354 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä sellainen tilanne voisi olla, ettei F eli ap:n mies omista mökistä mitään osuutta?
No se, että jos siinä osituksessa tuo mökkiosuus päätettiin jakaa tasinkona sille äidille, ja kuolinpesän puolelle jätettiinkin jotain muuta.
Siis sä luulet, että se tasinko jaetaan erikseen? Että se kuolinpesä jää olemaan sinne ja tasinko korvamerkitään? Huh huh.
Tasinko on osa sen pesän jakoa (tässä tapauksessa pesän lakkauttamista). Laski ei peri mitään, ei niin mitään, jos vainajalla on rintaperillisiä. Tasinko sit maksetaan, jos maksetaan, yleensä ne nyt ei ole suuria summia ja käteisvaroja siihen käytetään.
Vierailija kirjoitti:
No ei hyvää päivää taas. Tasinko ei ole sama kuin mökkiosuus. Toki apn mies voisi sillä mökillä sitä kuitata, mutta eihän siinä olisi mitään järkeä.
Toi riippuu ihan siitä, mitä muuta on jaettavana. Jos pariskunnalla oli vaikkapa auto, eikä leskellä ole ajokorttia, niin on ihan järkevää päättää jättää se auto sinne perinnön puolelle, ja mökki sen korvikkeeki sinne lesken puolelle. yms... Mutta ennen osituksen suorittamista ei voi tietää, miten ne kamat jaetaan.
Ja kyllä monesti ositus ja perinnönjako tehdään samalla kertaa, mutta ei välttämättä.
Voi jestas tätä ketjua.
Meidän suku on täynnä veemäisiä ihmisiä, mutta jonkun kuollessa kamat on aina menneet jakoon ja kuolinpesä päätetty niin pian kuin se on ollut mahdollista.
Käyttäjä36354 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ei hyvää päivää taas. Tasinko ei ole sama kuin mökkiosuus. Toki apn mies voisi sillä mökillä sitä kuitata, mutta eihän siinä olisi mitään järkeä.
Toi riippuu ihan siitä, mitä muuta on jaettavana. Jos pariskunnalla oli vaikkapa auto, eikä leskellä ole ajokorttia, niin on ihan järkevää päättää jättää se auto sinne perinnön puolelle, ja mökki sen korvikkeeki sinne lesken puolelle. yms... Mutta ennen osituksen suorittamista ei voi tietää, miten ne kamat jaetaan.
Ja kyllä monesti ositus ja perinnönjako tehdään samalla kertaa, mutta ei välttämättä.
Leski ei edelleenkään peri sitä autoa eikä sitä mökkiä, tasinko lasketaan omaisuuksien erotuksella, ei materiana.
Käyttäjä36354 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ei hyvää päivää taas. Tasinko ei ole sama kuin mökkiosuus. Toki apn mies voisi sillä mökillä sitä kuitata, mutta eihän siinä olisi mitään järkeä.
Toi riippuu ihan siitä, mitä muuta on jaettavana. Jos pariskunnalla oli vaikkapa auto, eikä leskellä ole ajokorttia, niin on ihan järkevää päättää jättää se auto sinne perinnön puolelle, ja mökki sen korvikkeeki sinne lesken puolelle. yms... Mutta ennen osituksen suorittamista ei voi tietää, miten ne kamat jaetaan.
Ja kyllä monesti ositus ja perinnönjako tehdään samalla kertaa, mutta ei välttämättä.
Et sä voi päättää mikä on perintöä ja mikä ei.
Vierailija kirjoitti:
Käyttäjä36354 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ei hyvää päivää taas. Tasinko ei ole sama kuin mökkiosuus. Toki apn mies voisi sillä mökillä sitä kuitata, mutta eihän siinä olisi mitään järkeä.
Toi riippuu ihan siitä, mitä muuta on jaettavana. Jos pariskunnalla oli vaikkapa auto, eikä leskellä ole ajokorttia, niin on ihan järkevää päättää jättää se auto sinne perinnön puolelle, ja mökki sen korvikkeeki sinne lesken puolelle. yms... Mutta ennen osituksen suorittamista ei voi tietää, miten ne kamat jaetaan.
Ja kyllä monesti ositus ja perinnönjako tehdään samalla kertaa, mutta ei välttämättä.
Avaatko vähän ajatustasi tarkemmin? Mites se auto jätetään perinnön puolelle ja mökkiä ei? Eli jaatko pesän osittain? Ja miten kamojen jako liittyy tasinkoon?
Voi luoja...vauva-palstan wannabejuristien kokoontumisajot...