Voisitko itse täysin kokemattomana seurustelusta seurustella ihmisen kanssa, jolla on ollut pitkä parisuhde?

Vierailija kirjoitti:

Olen aika kokematon ikäisekseni. Minulla on ollut useita tarjokkaita (olen jutellut baareissa), jotka olisivat olleet kiinnostuneita nimenomaan siksi, että olen kokematon. He ovat olleet vanhempia ja luultavasti heillä on ollut paljon naisia. Olen aistinut heistä syvän pettymyksen ja kyllästymisen naisiin. Ehkä olen juuri edustanut jotain sellaista, jota kaipaisivat.
Aikaisemmin vanhemmat miehet menivät naimisiin nuoremman naisen kanssa, jotta tästä voi muokata haluamansa.

Ja mitä tästä opimme? Kyyniset urpot kaipaavat kokematonta nuorta manipuloitavaksi.

Ei kannata lähteä.

Terveelle toisen eletty elämä ei ole mustasukkaisuuden aihe

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Parempihan se on jos toisella on kokemusta. Jos kumpikin olisi kokemattomia, siitä helposti seuraisi kaaos.

Mikä kaaos? Kumpikin olisi samalla viivalla. Kokeneempi helposti lähtee vertailemaan edellisiin ja siinä sitten voi tulla kaikenlaisia odotuksia ja oletuksia.

Ei rakastunut ihminen vertaile entisiin. Ja jos rakastuminen vuosien myötä syvenee rakastamiseksi, niin ei vertaile sittenkään.

rakkaus on tunne. tunteet vaihtelee. onko tunne oikea minkä mukaan toimia lopulta vai olisiko järki kuitenkin parempi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Parempihan se on jos toisella on kokemusta. Jos kumpikin olisi kokemattomia, siitä helposti seuraisi kaaos.

Mikä kaaos? Kumpikin olisi samalla viivalla. Kokeneempi helposti lähtee vertailemaan edellisiin ja siinä sitten voi tulla kaikenlaisia odotuksia ja oletuksia.

Ei se näin mene. Parisuhteessa olemisen taito on opeteltava asia siinä missä muutkin taidot. Kukaan meistä ei synny tähän maailmaan tietäen, kuinka suhteessa ollaan. Se opitaan siinä suhteessa - yrityksen ja erehdyksen kautta.

Te, joille toisen menneet suhteet ovat uhka, osaisitteko ajatella, että se on oikeastaan teille parempi, että ne alkeellisimmat virheet on tehty edellisissä suhteissa? Saatte paremman version kumppanista. Itse olen oppimisen ja itsereflektion kautta tullut suhde suhteelta paremmaksi kumppaniksi ja ero nykyisen ja ensimmäisen suhteen välillä on huima. Jopa järkyttää se minä, joka olin ensimmäisessä parisuhteessani.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Parempihan se on jos toisella on kokemusta. Jos kumpikin olisi kokemattomia, siitä helposti seuraisi kaaos.

Mikä kaaos? Kumpikin olisi samalla viivalla. Kokeneempi helposti lähtee vertailemaan edellisiin ja siinä sitten voi tulla kaikenlaisia odotuksia ja oletuksia.

Ei se näin mene. Parisuhteessa olemisen taito on opeteltava asia siinä missä muutkin taidot. Kukaan meistä ei synny tähän maailmaan tietäen, kuinka suhteessa ollaan. Se opitaan siinä suhteessa - yrityksen ja erehdyksen kautta.
Te, joille toisen menneet suhteet ovat uhka, osaisitteko ajatella, että se on oikeastaan teille parempi, että ne alkeellisimmat virheet on tehty edellisissä suhteissa? Saatte paremman version kumppanista. Itse olen oppimisen ja itsereflektion kautta tullut suhde suhteelta paremmaksi kumppaniksi ja ero nykyisen ja ensimmäisen suhteen välillä on huima. Jopa järkyttää se minä, joka olin ensimmäisessä parisuhteessani.

aika epäkypsää harjoitella parisuhdetta ja sitten hylätä se kun ei osaa ja sitten harjoitella toisen kanssa jne. aivan kuin olisi kaupassa sovittelemassa kenkiä.
 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen aika kokematon ikäisekseni. Minulla on ollut useita tarjokkaita (olen jutellut baareissa), jotka olisivat olleet kiinnostuneita nimenomaan siksi, että olen kokematon. He ovat olleet vanhempia ja luultavasti heillä on ollut paljon naisia. Olen aistinut heistä syvän pettymyksen ja kyllästymisen naisiin. Ehkä olen juuri edustanut jotain sellaista, jota kaipaisivat.
Aikaisemmin vanhemmat miehet menivät naimisiin nuoremman naisen kanssa, jotta tästä voi muokata haluamansa.

Ja mitä tästä opimme? Kyyniset urpot kaipaavat kokematonta nuorta manipuloitavaksi.
Ei kannata lähteä.
Terveelle toisen eletty elämä ei ole mustasukkaisuuden aihe

Vaikka olen ollut syvästi masentunut, silti olisin löytänyt seuraa baarista. Sellaisia, jotka etsivät jotain paijattavaa. Jonkinlainen lemmikki, joka on horroksessa suurimman osan ajasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se exä on exä syystä, joten älä stressaa, ajan myötä teidänkin suhteenne syventyy.

Ja aikanaan päädyt myös exäksi ja sitten voit seuraavalle elvistellä miten se mun Exä sitä ja tätä :D

Kieltämättä vähän häviöolo ollut aina kun kaverit puhuneet existään, eikä itsellä ole mitään mitä iskeä pöytään. Onhan ne exät jonkinlainen kokemuksen meriitti kuitenkin.

se että ovat munanneet parisuhteen kertoo aika paljon ihmisestä. jos vielä tällä elämän tärkeimmän asian mokaamisella haluaa leveillä niin kannattaa jättää sellaiset ihmiset ihan omaan arvoon.

Onko se munaamista, jos kaksi ihmistä vaan eivät lopulta sovi yhteen? Kuka siinä on munannut?

lopulta? vasta lopulta? ei oikein tiedetty mitä tehdään ja mitä halutaan suhteelta niin asiat ilmenee aina lopulta...
molemmat on munanneet kun eivät ole ottaneet sopivaa kumppania vaan valehdelleet itselleen että tämä on nyt se ilman tarkempaa tarkastelua. lisäksi ei ole tehty työtä suhteen eteen vaan on petetty tai annettu toiselle syy pettää.

Nyt kiinnostaisi kyllä tietää, että miten parisuhde sinun mielestäsi syntyy ja mitä sillä tarkoitetaan, kun ollaan parisuhteessa tai seurustellaan. Eli miten otetaan sopiva kumppani ellei nimenomaan siten, että aletaan tutustua ihmiseen eli tapaillaan ja tapailu syvenee seurusteluksi.

Sen seurustelun tehtävähän nimenomaan on osoittaa, sovitaanko yhteen ja syveneekö suhde avo- tai avioliitoksi. Eihän sitä voi tietää muuten kuin seurustelemalla sen ihmisen kanssa, josta ensin kiinnostuu ja johon sitten ihastuu.

eri

Vierailija kirjoitti:

Siis mitä asioita hän on kokenut sen toisen kanssa? Ovathan ne uusia joka tapauksessa teille kahdelle. Te ette ole kokeneet yhdessä mitään.

Tämä.

Teidän suhde on uusi ja täysin uniikki.  Se on tyhjä taulu jota alatte täyttää yhdessä. 

En ymmärrä sitä mikä tarve joillakin on purkaa edelliset suhteensa perin pohjin uuden kumppanin kanssa, mitä tekemistä sillä on tämän uuden suhteen kanssa? Ei siihen kuulu tuoda entisten asioita, siinä keskitytään tähän ihmiseen jonka kanssa nyt aletaan rakentaa sitä kahdenkeskistä suhdetta. Ei siihen mahdu eksät.

Näin itse ajattelen.

Ainoa pitkä kokemus parisuhteesta on vanhempieni parisuhteen tarkkailu. Ovat erirytmisiä. Toinen on aktiivinen ja toinen lepää. Ihan fyysisesti. Toinen on vaikka ruokalevolla ja toinen puurtaa pihahommissa sillä aikaa.

Näin ovat onnistuneet olemaan yhdessä 48 vuotta. Ovat ihmisinä todella erilaisia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Parempihan se on jos toisella on kokemusta. Jos kumpikin olisi kokemattomia, siitä helposti seuraisi kaaos.

Mikä kaaos? Kumpikin olisi samalla viivalla. Kokeneempi helposti lähtee vertailemaan edellisiin ja siinä sitten voi tulla kaikenlaisia odotuksia ja oletuksia.

Ei rakastunut ihminen vertaile entisiin. Ja jos rakastuminen vuosien myötä syvenee rakastamiseksi, niin ei vertaile sittenkään.

rakkaus on tunne. tunteet vaihtelee. onko tunne oikea minkä mukaan toimia lopulta vai olisiko järki kuitenkin parempi?

Saat toki toimia järjenkin perusteella, kunhan olet rehellinen sille toiselle osapuolelle ja kerrot, että et ole rakastunut vaan haluat järkisuhteen hänen kanssaan.

Itse en voisi kuvitella olevani muussa kuin rakkauteen perustuvassa suhteessa. En ymmärrä, miksi ja mihin tarvitsisin järkisuhdetta. Mitä sellaista siitä saisin, mitä en muualta saa? Apua ja välittämistä saan lähisukulaisilta ja ystäviltä; taloudellisesti pärjään yksin... Mihin tarpeeseen järkisuhde vastaisi? Seksi ei kuulu minulla suhteisiin, joihin ei liity nimenomaan tunteita (intohimo, rakastaminen), joten läheisyyttäkään siinä ei olisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Parempihan se on jos toisella on kokemusta. Jos kumpikin olisi kokemattomia, siitä helposti seuraisi kaaos.

Mikä kaaos? Kumpikin olisi samalla viivalla. Kokeneempi helposti lähtee vertailemaan edellisiin ja siinä sitten voi tulla kaikenlaisia odotuksia ja oletuksia.

Ei se näin mene. Parisuhteessa olemisen taito on opeteltava asia siinä missä muutkin taidot. Kukaan meistä ei synny tähän maailmaan tietäen, kuinka suhteessa ollaan. Se opitaan siinä suhteessa - yrityksen ja erehdyksen kautta.
Te, joille toisen menneet suhteet ovat uhka, osaisitteko ajatella, että se on oikeastaan teille parempi, että ne alkeellisimmat virheet on tehty edellisissä suhteissa? Saatte paremman version kumppanista. Itse olen oppimisen ja itsereflektion kautta tullut suhde suhteelta paremmaksi kumppaniksi ja ero nykyisen ja ensimmäisen suhteen välillä on huima. Jopa järkyttää se minä, joka olin ensimmäisessä parisuhteessani.

aika epäkypsää harjoitella parisuhdetta ja sitten hylätä se kun ei osaa ja sitten harjoitella toisen kanssa jne. aivan kuin olisi kaupassa sovittelemassa kenkiä.
 

Epäkypsää? Ehkä. Me ollaan kaikki aluksi aika epäkypsiä. Vai synnyitkö sinä jotenkin kypsänä vauvana tähän maailmaan tietäen, kuinka suhteessa toisiin ihmisiin toimitaan? Aivan, et syntynyt. Sosiaaliset taidot opitaan. Parisuhteessa oleminen vaatii sosiaalisia taitoja, jota opitaan suhteessa toisiin ihmisiin.

Mielestäni epäkypsää ei suinkaan ole myöntää, että on tehnyt virheitä. Paljon epäkypsempää on esittää lähtökohtaisesti täydellistä ihmistä, jonka ei koskaan elämässä tarvitse katsoa peiliin.

Kyllä se nyt valitettavasti taitaa olla niin, että jossain alitajunnassa se keski-ikäinenkin kokematon haaveilee siitä kokematta jääneestä teinisuhteesta kaltaisensa kokemattoman kanssa. Itsekin olin ihan lääpälläni kerran ja toisen menneisyys ei haitannut, koska aivoni olivat ihan pilvessä. Mutta sen jälkeen ei ole oikein vastaavaa tunnetta enää tullut ja koen sen toisen värikkäämmän menneisyyden vähän masentavana, vaikkei siinä ole mitään järkeä. Jos hän haluaisi nyt olla minun kanssani niin mitä merkitystä sillä menneisyydellä.

Vierailija kirjoitti:

Ainoa pitkä kokemus parisuhteesta on vanhempieni parisuhteen tarkkailu. Ovat erirytmisiä. Toinen on aktiivinen ja toinen lepää. Ihan fyysisesti. Toinen on vaikka ruokalevolla ja toinen puurtaa pihahommissa sillä aikaa.
Näin ovat onnistuneet olemaan yhdessä 48 vuotta. Ovat ihmisinä todella erilaisia.

Tämä siis esimerkkinä, että pitkän suhteen salaisuus voi olla erilaisuus. Yhteistä tekemistä ei täydy olla paljon. Samassa sängyssä sentään voi nukkua. Toinen säilyy mielenkiintoisena, kun ei ole liikaa yhdessä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Parempihan se on jos toisella on kokemusta. Jos kumpikin olisi kokemattomia, siitä helposti seuraisi kaaos.

Mikä kaaos? Kumpikin olisi samalla viivalla. Kokeneempi helposti lähtee vertailemaan edellisiin ja siinä sitten voi tulla kaikenlaisia odotuksia ja oletuksia.

Ei rakastunut ihminen vertaile entisiin. Ja jos rakastuminen vuosien myötä syvenee rakastamiseksi, niin ei vertaile sittenkään.

rakkaus on tunne. tunteet vaihtelee. onko tunne oikea minkä mukaan toimia lopulta vai olisiko järki kuitenkin parempi?

Saat toki toimia järjenkin perusteella, kunhan olet rehellinen sille toiselle osapuolelle ja kerrot, että et ole rakastunut vaan haluat järkisuhteen hänen kanssaan.
Itse en voisi kuvitella olevani muussa kuin rakkauteen perustuvassa suhteessa. En ymmärrä, miksi ja mihin tarvitsisin järkisuhdetta. Mitä sellaista siitä saisin, mitä en muualta saa? Apua ja välittämistä saan lähisukulaisilta ja ystäviltä; taloudellisesti pärjään yksin... Mihin tarpeeseen järkisuhde vastaisi? Seksi ei kuulu minulla suhteisiin, joihin ei liity nimenomaan tunteita (intohimo, rakastaminen), joten läheisyyttäkään siinä ei olisi.

järkisuhteessa mietitään mitä yhteistä on ja puhutaan yhteisestä tulevaisuudesta eikä mennä tunteen huumassa.
ihminen rakastuu ajan kanssa kumppaniinsa jonka kanssa jakaa yhteisest arvot ja arjen jne. se on kumma juttu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Parempihan se on jos toisella on kokemusta. Jos kumpikin olisi kokemattomia, siitä helposti seuraisi kaaos.

Mikä kaaos? Kumpikin olisi samalla viivalla. Kokeneempi helposti lähtee vertailemaan edellisiin ja siinä sitten voi tulla kaikenlaisia odotuksia ja oletuksia.

Ei se näin mene. Parisuhteessa olemisen taito on opeteltava asia siinä missä muutkin taidot. Kukaan meistä ei synny tähän maailmaan tietäen, kuinka suhteessa ollaan. Se opitaan siinä suhteessa - yrityksen ja erehdyksen kautta.
Te, joille toisen menneet suhteet ovat uhka, osaisitteko ajatella, että se on oikeastaan teille parempi, että ne alkeellisimmat virheet on tehty edellisissä suhteissa? Saatte paremman version kumppanista. Itse olen oppimisen ja itsereflektion kautta tullut suhde suhteelta paremmaksi kumppaniksi ja ero nykyisen ja ensimmäisen suhteen välillä on huima. Jopa järkyttää se minä, joka olin ensimmäisessä parisuhteessani.

aika epäkypsää harjoitella parisuhdetta ja sitten hylätä se kun ei osaa ja sitten harjoitella toisen kanssa jne. aivan kuin olisi kaupassa sovittelemassa kenkiä.
 

Epäkypsää? Ehkä. Me ollaan kaikki aluksi aika epäkypsiä. Vai synnyitkö sinä jotenkin kypsänä vauvana tähän maailmaan tietäen, kuinka suhteessa toisiin ihmisiin toimitaan? Aivan, et syntynyt. Sosiaaliset taidot opitaan. Parisuhteessa oleminen vaatii sosiaalisia taitoja, jota opitaan suhteessa toisiin ihmisiin.
Mielestäni epäkypsää ei suinkaan ole myöntää, että on tehnyt virheitä. Paljon epäkypsempää on esittää lähtökohtaisesti täydellistä ihmistä, jonka ei koskaan elämässä tarvitse katsoa peiliin.

sosiaalisiin taitoihin vaikuttaa kasvu ympäristö. kotona ei siis opittu mitään kun pitää mennä kylille kokeilee osaanko olla tän kanssa? oisko myös muutama kirja kirjoitettu parisuhteesta? oisko?

https://yle.fi/uutiset/3-12312535

tässäkin ketjussa ihmisillä menee rakkaus ja seksuaalinen himo sekaisin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Parempihan se on jos toisella on kokemusta. Jos kumpikin olisi kokemattomia, siitä helposti seuraisi kaaos.

Mikä kaaos? Kumpikin olisi samalla viivalla. Kokeneempi helposti lähtee vertailemaan edellisiin ja siinä sitten voi tulla kaikenlaisia odotuksia ja oletuksia.

Ei se näin mene. Parisuhteessa olemisen taito on opeteltava asia siinä missä muutkin taidot. Kukaan meistä ei synny tähän maailmaan tietäen, kuinka suhteessa ollaan. Se opitaan siinä suhteessa - yrityksen ja erehdyksen kautta.
Te, joille toisen menneet suhteet ovat uhka, osaisitteko ajatella, että se on oikeastaan teille parempi, että ne alkeellisimmat virheet on tehty edellisissä suhteissa? Saatte paremman version kumppanista. Itse olen oppimisen ja itsereflektion kautta tullut suhde suhteelta paremmaksi kumppaniksi ja ero nykyisen ja ensimmäisen suhteen välillä on huima. Jopa järkyttää se minä, joka olin ensimmäisessä parisuhteessani.

Itse ehkä saisin kokemuksen kautta kehittyneen kumppanin, mutta mitä mahtaa toinen ajatella sitten meikäläisestä joka tekee edelleen jotain teinien seurusteluvirheitä. Mahtaisiko hermot kestää vai laittaako ulos etsimään kaltaistani ja itselleen myös kaltaistaan kokenutta niin pääsee helpommalla.

Voi apua. Tervetuloa 1800-luvulle. Ihan sama kuinka oikea ihminen muuten olisi sinulle, jos on vain mennyt pilaamaan itsensä jonkun toisen kanssa, niin jääös hyvästi iäksi! Niinkö?
Itsetunnon kanssa olisi nyt aikamoinen savotta edessä sinulla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Parempihan se on jos toisella on kokemusta. Jos kumpikin olisi kokemattomia, siitä helposti seuraisi kaaos.

Mikä kaaos? Kumpikin olisi samalla viivalla. Kokeneempi helposti lähtee vertailemaan edellisiin ja siinä sitten voi tulla kaikenlaisia odotuksia ja oletuksia.

Ei rakastunut ihminen vertaile entisiin. Ja jos rakastuminen vuosien myötä syvenee rakastamiseksi, niin ei vertaile sittenkään.

rakkaus on tunne. tunteet vaihtelee. onko tunne oikea minkä mukaan toimia lopulta vai olisiko järki kuitenkin parempi?

Saat toki toimia järjenkin perusteella, kunhan olet rehellinen sille toiselle osapuolelle ja kerrot, että et ole rakastunut vaan haluat järkisuhteen hänen kanssaan.
Itse en voisi kuvitella olevani muussa kuin rakkauteen perustuvassa suhteessa. En ymmärrä, miksi ja mihin tarvitsisin järkisuhdetta. Mitä sellaista siitä saisin, mitä en muualta saa? Apua ja välittämistä saan lähisukulaisilta ja ystäviltä; taloudellisesti pärjään yksin... Mihin tarpeeseen järkisuhde vastaisi? Seksi ei kuulu minulla suhteisiin, joihin ei liity nimenomaan tunteita (intohimo, rakastaminen), joten läheisyyttäkään siinä ei olisi.

järkisuhteessa mietitään mitä yhteistä on ja puhutaan yhteisestä tulevaisuudesta eikä mennä tunteen huumassa.
ihminen rakastuu ajan kanssa kumppaniinsa jonka kanssa jakaa yhteisest arvot ja arjen jne. se on kumma juttu.

Lähde? Järjestetyt avioliitot toimivat kulttuureissa, joissa yhteisön onnellisuus on tärkeämpää kuin oma onnellisuus ja naisen asema on huono (esimerkiksi avioliitossa raiskaamista ei ole kriminalisoitu). En näe mitään syytä, miksi suomalainen tyytyisi järkiliittoon.

Mutta kuten sanottu: siitä vaan, kunhan se toinen osapuoli tietää, missä mennään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ainoa pitkä kokemus parisuhteesta on vanhempieni parisuhteen tarkkailu. Ovat erirytmisiä. Toinen on aktiivinen ja toinen lepää. Ihan fyysisesti. Toinen on vaikka ruokalevolla ja toinen puurtaa pihahommissa sillä aikaa.
Näin ovat onnistuneet olemaan yhdessä 48 vuotta. Ovat ihmisinä todella erilaisia.

Tämä siis esimerkkinä, että pitkän suhteen salaisuus voi olla erilaisuus. Yhteistä tekemistä ei täydy olla paljon. Samassa sängyssä sentään voi nukkua. Toinen säilyy mielenkiintoisena, kun ei ole liikaa yhdessä.

Erilaiset ihmiset voivat hyvinkin olla onnellisia yhdessä. Tieteellinen tutkimus ei silti tue olettamusta, että puolisojen erilaisuus jotenkin lisäisi vetovoimaa ja sitä kautta todennäköisyyttä suhteen onnistumiselle tai pitkäikäisyydelle. Itse asiassa se on päinvastoin: tutkimusten mukaan puolisojen piirteiden samankaltaisuus korreloi positiivisesti suhteen pituuden kanssa. Siis mitä samanlaisempia ihmiset keskenään ovat, sitä pidempään he todennäköisesti pysyvät yhdessä.

puhutaan että miehet seuraa pikkuveitikkaa jolla viitataan lihan himoon. naisilla on oikeasti ihan sama käytetään vaan kiertoilmaisuna "rakkaus".