Miten karkoittaa flirttaileva esimies korrektisti?
Olen vähän yli 30v nainen. Oma esimieheni (nainen) on nyt pitkällä sairauslomalla ja minut määrättiin esimieheni oman esimiehen (.55v mies) alaisuuteen. Tämä esimies on naimisissa/kihloissa ja edellesestä liitosta on 2 lähes aikuista lasta. Minä olen kihloissa ja 2 pienemmän lapsen äiti.
Tämä väliaikainen esimies on vitsaillut välillä hiuksn kaksimielisesti, muttei mitenkään räikeästi. Lähdin siihen välillä mukaan tai laitoin esimerkiksi nauruhymiön. Sitten mies alkoi kommentoida vaatteitani töissä muiden kuullen (pari kertaa imartelevaan sävyyn). En vastannut niihin mitään vaan hymyilin nolona. Nyt hän on alkanut kyselemään muka-viattomasti, että milloin minua pääsisi näkemään konttorilla. Teen enemmän etätöitä siis. Lisäksi on vihjailua siitä että viihtyy seurassani tai jotakin "toimiston miehet eivät kestäisi jos tulisit tiukoissa nahkahousuissa konttorille". Tuohon totesin että taidan käyttää sellaisia maksimissaan kotonani.
Eli ensin luin tilanteen ja miehen jotenkin humoristiseksi, mutta nyt olen huomannut että hän on todella päällekäyvä. Miten voisin selvitä tilanteesta niin että saisin pidettyä työpaikan ja suht hyvän hengen tämän väliaikaisen esimiehen kanssa?
Kommentit (294)
Älä kommentoi mihinkään mikä ei liity työasioihin. Voit myös sanoa että esimiehen jutut on ällöttäviä etkä halua lukea sellaisia.
Jos tulee liian lähelle niin käske kauemmas,koska susta tuntuu epämukavalta.
Tai sitten sanot tämän tyypin esimiehelle että mies käyttäytyy asiattomasti ja susta se käytös tuntuu pahalta. Tuollainen käytös ei todellakaan kuulu esimiehen käytökseen.
Vierailija kirjoitti:
Miehet jotenkin oudosti yhdistävät, että naurava nainen = antava nainen. Olen huumorintajuinen nauravainen nainen, syntynyt Pohjois-Karjalassa. Onneksi täällä Etelä-Suomessa olen oppinut puhumaan suorasukaisesti, enää ahdistelijat eivät vaivaa.
Joo, ja naisilla on erikoinen tilanne työelämään saapuessa, kun opiskelijakavereiden kanssa on voinut olla oma itsensä ja parikymppiset miehet tekevät fiksuja peliliikkeitään ja uskovat pakit. Sitten tämä nainen menee työpaikkaan, missä kohtaa ensimmäisen sinnikkään pervon toisensa jälkeen.
En tiedä onko tämä joku sukupolvijuttu, mutta pidän pirusti enemmän omanikäisistäni (pari-kolmikymppiset) miehistä. Kuusikymppisten ukkojen kanssa on kuin munankuorilla kävelisi ja siltikään ei anneta olla rauhassa.
T. Väkisin suudeltu (sain paettua), perseelle läpsitty ja työsuhteen jatkamisella kiristetty N28
P.s. kaikki olivat eri miehiltä
Onko sulla miestä tai veljeä. Laita se vastaamaan esimiehen viesteihin.
No onpa outoa, jos ei pienten lasten äiditkään saa olla papoilta rauhassa. Jos kommentoi vaatteita, niin sanoisin, että varmaan sopisi tällaiset myös sun vaimolle. Että kerroppa kotona ja kysäise häneltä ! Ja sitten sanoisin perään, että mun miehellä on tosi hyvä vaatemaku ja siksi minulla on näin tyylikkäät vaatteet !
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehet jotenkin oudosti yhdistävät, että naurava nainen = antava nainen. Olen huumorintajuinen nauravainen nainen, syntynyt Pohjois-Karjalassa. Onneksi täällä Etelä-Suomessa olen oppinut puhumaan suorasukaisesti, enää ahdistelijat eivät vaivaa.
Joo, ja naisilla on erikoinen tilanne työelämään saapuessa, kun opiskelijakavereiden kanssa on voinut olla oma itsensä ja parikymppiset miehet tekevät fiksuja peliliikkeitään ja uskovat pakit. Sitten tämä nainen menee työpaikkaan, missä kohtaa ensimmäisen sinnikkään pervon toisensa jälkeen.
En tiedä onko tämä joku sukupolvijuttu, mutta pidän pirusti enemmän omanikäisistäni (pari-kolmikymppiset) miehistä. Kuusikymppisten ukkojen kanssa on kuin munankuorilla kävelisi ja siltikään ei anneta olla rauhassa.
T. Väkisin suudeltu (sain paettua), perseelle läpsitty ja työsuhteen jatkamisella kiristetty N28
P.s. kaikki olivat eri miehiltä
Olin töissä minulla oli alaisina puolisen tusinaa nuorta naista. Loppu nuorten miesten ahdistelut kun osuin aina sopivasti paikalle. Eräs ahdistelija teki minusta ilmoituksen. Käsittely päättyi tuon tyypin erottamiseen.
Voisit soveltaa samaa, mitä usein neuvotaan reaktioksi rasistisiin tms. häiritseviin kommentteihin, eli heittäydyt tyhmäksi ja pyydät selittämään tarkemmin. Mieluiten vielä muiden läsnäollessa.
"Ei tulis miesten töistä mitään, jos tulisit toimistolle tiukoissa nahkahousuissa, heh heh."
"Ai miten niin, voitko vähän tarkentaa?"
Vierailija kirjoitti:
Ja tämän takia naiset ei uskalla hymyillä vaan kulkee naama norsunvidulallla jatkuvasti. Tämän takia naiset ei uskalla nauraa tai pukeutua nätisti. Koska jos vähänkin hymyilee niin mies kuvittelee, että nyt on saumaa ja piparia tulossa, eikun päälle! Ja muut miehet kannusta vieressä ja huutaa huåraa
Tämä. Tyhmät mieslapset hiekoittavat paitsi omia myös fiksujen ja itsetietoisten miesten mahdollisuuksia lähestyä naisia.
Vierailija kirjoitti:
Miehet jotenkin oudosti yhdistävät, että naurava nainen = antava nainen. Olen huumorintajuinen nauravainen nainen, syntynyt Pohjois-Karjalassa. Onneksi täällä Etelä-Suomessa olen oppinut puhumaan suorasukaisesti, enää ahdistelijat eivät vaivaa.
Joku nainen sanoi aikoinaan että jos naisen saa nauramaan, sen saa tekemään mitä vaan.
Onneksi olen vanha, lihava ja ruma. Kukaan ei lähentele !😂 Ei kun tsemppiä sinulle!
Tällaisia työpaikan sonneja, porsaita ja apinoita on muitakin kuin esimiesasemassa olevia. Miksi muuten lauluissa saa olla ahdistelija mutta oikeassa elämässä ei? Tuo ensin mainitsemani laulu on todella suosittu kun joku esittää sen livenä vaikka pikkujouluissa, niin naiset kuorossa laulaa sitä mukana.
"Lisäksi on vihjailua siitä että viihtyy seurassani tai jotakin "toimiston miehet eivät kestäisi jos tulisit tiukoissa nahkahousuissa konttorille". Tuohon totesin että taidan käyttää sellaisia maksimissaan kotonani. "
Hyi oksetus
Tuollaiseen pitää sanoa selkeästi, että kommentti oli asiaton
Vierailija kirjoitti:
Minä yleensä alan puhumaan miehestäni, kun flirtti menee liian pitkälle. Yleensä se toimii ja tajuavat, että ei kiinnosta.
Mä olen ollut kaksi eri kertaa, kahdessa eri firmassa, juuri ap:n kuvailemassa tilanteessa. Olen ihminen, joka yritän välttää konflikteja viimeiseen saakka, ja jolle jo ihan oman henkilöhistorian vuoksi on kerta kaikkiaan mahdotonta alkaa suoraan "ojentaa" esimiestään. (Lukekaa vaikka vähän sitä 70-lukulaisten äitiketjua niin ymmärrätte ehkä miksi. Ei kukaan voi muuttaa persoonaansa sormia napsauttamalla.)
No. Ekan kerran pyysin, että puolisoni hakisi minut töistä, ja olin etukäteen varmistanut että silloinen liian tuttavallinen esimieheni näkisi tämän haun. Puolisoni on hyvä ja suojelevainen mies ja teki kuten pyysin, saapui paikalle, suukotti poskelle ja vei minut ulos työpaikkamme aulasta käsi hellästi alaselälläni. Siis toisin sanoen mitä primitiivisimmällä kädellisten uroiden tapaan kävi merkkaamassa naaraansa ja reviirinsä. Ja kun ottaa huomioon, minkälainen simpanssi silloinen pomoni oli, niin temppu tepsi.
Toisen kerran tilanne oli erilainen, ja johtuen sekä apinaesimiehen oman työpisteen sijainnista ja työajoista ei hän olisi koskaan päässyt näkemään uutta reviirinmerkkausta. Ei auttanut muu kuin turvautua äärimmäisiin keinoihin: tiedän, mitkä ruoka-aineet laittavat pieruni löyhkäämään kuin ulkokäymälä helteisenä kesäpäivänä. Kokonaisen viikon tankkasin aina iltaisin ja aamuisin pierucocktailaineksia ja pidin huolen siitä, että mätänin aina oikein kunnolla kun simpanssi vol 2.0 muka ohikulkumatkallaan tuli selvittämään kaikenmaailman joutavuuksia ja testaamaan kepillä jäätä. Pari ekaa kertaa Simppa ei ollut uskoa nenäänsä, mutta ai että nautin siitä kun kolmannella kerralla oikein näin miten lumous särkyi ja ällöttävä, itsestään-liikoja-luuleva himo silmissä sammui.
Kaikki keinot käyttöön, ap, käytä luovuutta ja persoonaasi! Vaikka suoraan puhuminen onkin usein paras tapa selvittää asiat niin on myös mahdollista että pomosi loukkaantuu ja alkaa kostaa tai vähintään levittämään juoruja että olet ns. hullu ämmä; mieleen tulee heti esim. Jan "Napoleon" Vapaavuori ja välitön kostonsa Anni Vuohijoelle. Astu varovasti. Tsemppiä!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No panette tietenkin kun kerran mahdollisuus on!
Seniilin äijän kanssa? Yök, ei todellakaan. Lerppamuna ja harmaakarvaiset roikkuvat kärsimyshedelmät
Ja vielä lisäksi kun niillä jo ihan sukupolvikokemuksena puuttuu kaikki tieto ja taju naisen nautinnosta. Minkä helvetin takia pitäisi kenenkään kanssa tai mieliksi alentua tönkköön nylkyttämiseen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se leikin kestäkööt, joka leikkiin ryhtyy.
Ei totta vie! Ei ikinä.
Itselle käynyt vähän samoin, tosin ei onneksi esimies vaan työkaveri.
Alkuun juteltiin ihan niitä näitä ja luulin, että todellakin ihan kavereina.
Kun tein selväksi hänelle, että en ole mitenkään kiinnostunut enkä pidä hänen kehuvista kommenteista (vaikka ulkonäöstäni.) En ollut koko aikana ajatellut, että hän lähtisi kommenteissaan tuohon suuntaan. Noin henkilökohtaiselle tasolle.
Hän suuttui. Ei puhu minulle juuri mitään, eikä hakeudu juttusillekaan. Ei haittaa minua.
Tervehdin itse häntä yhä iloisesti ja saatan kysyä kuulumiset.
Lisäisin vielä: Voiko olla lähtenyt leikkiin, jos ei edes itse tiedä lähteneensä? Mitäs jos koko leikkiinlähtö on vain sen läähättäjäosapuolen päässä? Jos vaikka hymyilee ja toivottaa hyvät huomenet tasapuolisesti kaikille kollegoille, ja joku tulkitseekin sen leikiksi, niin kenen päässä se väärinkäsitys on tapahtunut?
Entä miksi tätä leikkiä ei muka saa itse lopettaa koska vain? Tuleeko siis tässä leikissä tempautuneeksi johonkin aika-avaruusjatkumoon, jossa ei voi pysähtyä eikä peruuttaa?
Entä päteekö kys. sananlasku myös seksiin, jos toinen osapuoli yhtäkkiä kesken kaiken haluaakin lopettaa? Miksi? Miksi ei?
Seuraavaan imartelevaan tai kaksimieliseen kommenttiin pieraiset kuuluvasti, niin tyhmempikin toope tajuaa että meni liian pitkälle paskanjauhannassaan.
Mee toimistolle pukeutuneena mahdollisimman löysiin vaatteisiin,jätä meikkaamatta ja tukka kampaamatta. Maiskuta purkkaa ällöttävästi sen vieressä.