Muita joiden on hyvin vaikea kuvitella itsensä vanhuksena
Enkä minäkään ole nuori; yli viisikymppinen ja sairas. Silti vanhuuden ajatus - eläminen vanhuksena - on niin vieras, että ihan tosissani olen ajatellut omatoimieutanasiaa ennen seitsemääkymmentä - jos nyt vuodet sinne saakka edes kantaisivat, tuskin. Kyse ei ole yksistään muistisairauden/raihnaisuuden/avuntarpeen kammosta, tai siitä, että maamme vanhushoito on syvältä suolesta jos edes sieltä. Kyse on totaalisesta haluttomuudesta kokea vanhuutta. Jo keski-ikä on ollut outoa, ja olen elänyt kuin jonkun toisen elämää painajaisessa, johon aivoni ja mieleni eivät sopeudu. Ei sen puoleen, en minä nuoruudessanikaan viihtynyt. Lapsuuskin siinä ja siinä. Tässä nyt kuitenkin olen, raihnaisena keski-ikäisenä, ja tämä olkoon se viimeinen kauhukammio minun kohdallani.
Kommentit (17)
Vierailija kirjoitti:
Opiskelen etänä yliopistojen MOOC-kursseja ja teen erilaisia ulkohommia. Ikää on 59 v ja päivä kerrallaan mennään.
Ja vastaus kysymykseen oli? Kanada?
Ei keski-ikäisenä kuuluisi olla raihnainen, pitää liikkua ja noudattaa muutenkin terveitä elämäntapoja.
En ikinä ajattele tuttuja muuta kuin etunimellä. Vaikka 87v.
Vierailija kirjoitti:
Ei keski-ikäisenä kuuluisi olla raihnainen, pitää liikkua ja noudattaa muutenkin terveitä elämäntapoja.
Minulla on etenevä sairaus. Mainitsin jo alussa etten ole terve.
Kunpa saisi kuolla 70-vuotiaana viimeistään.
Vierailija kirjoitti:
Kunpa saisi kuolla 70-vuotiaana viimeistään.
Sitä ei kukaan kiellä.
Ehkäpä ihminen mielessään elää usein iätöntä elämää ja elämä vanhenevana, vanhuksena tuntuu vieraalta.
Hyvin pian menee aika eteenpäin ja tämän palstan kirjoittelijoista useista on tuhkat vain jäljellä, jos niitäkään.
Vierailija kirjoitti:
Ehkäpä ihminen mielessään elää usein iätöntä elämää ja elämä vanhenevana, vanhuksena tuntuu vieraalta.
Hyvin pian menee aika eteenpäin ja tämän palstan kirjoittelijoista useista on tuhkat vain jäljellä, jos niitäkään.
Aika lohduttava, ihanakin ajatus. Vaipua unohdukseen.
Ei oikeastaan. Vanhuksiahan on joka lähtöön. Ei ne ole mikään homogeeninen ryhmä.
Näitä videoita kun katsoo, tajuaa, että me kaikki vanhetaan. Tässä Hollywood kaunottaria nuorena ja sitten vanhoina - tekoälyä käyttäen luotu, miten kasvot vanhenevat ihan kaikilla
Alle kahden vuoden kuluttua täytän kuusikymmentä, ja sitten vanhuus kohta alkaa hiipiä elämään. Luulen, ettei se sinänsä tunnu juuri miltään, kun ei tämä nykyinenkään olotila ole sen kummempi kuin olotila esim. 30 vuotta sitten. Kun sairaudet jossain vaiheessa tulevat mukaan, täytyy joitakin asioita ajatella (jos siihen siinä vaiheessa vielä kykenee) uudelleen.
Tässä lisää kasvoja nuorena ja vanhana. Jopa kaunottarilta lähtee kauneus
Mielessäni olen aina ehkä noin 23v.
Kaikki myöhempi perhe-elämä ja keski-ikä on kuin jonkun toisen suorittamaa näytelmää.
Mutta ei hätää, dissonanssi meillä kaikilla kyllä lopulta loppuu kun lakkaamme olemasta.
Vierailija kirjoitti:
Mielessäni olen aina ehkä noin 23v.
Kaikki myöhempi perhe-elämä ja keski-ikä on kuin jonkun toisen suorittamaa näytelmää.
Mutta ei hätää, dissonanssi meillä kaikilla kyllä lopulta loppuu kun lakkaamme olemasta.
Minäkin olen mielessäni ehkä 27, ja sen jälkeen olen näytellyt jonkinlaisen heikohkon roolin kauhunäytelmässä läpi perhe-elämän tähän hetkeen. Tämä hetki on kohtuullinen, vaikka todellisuudentajuni ei ikääni kohtaakaan - sillä ei ole (enää) merkitystä, mutta vanhuutta en ala larpata.
Opiskelen etänä yliopistojen MOOC-kursseja ja teen erilaisia ulkohommia. Ikää on 59 v ja päivä kerrallaan mennään.