Suomessa on apaattinen tunnelma. Kontrastin huomaa kun viettää pitkiä aikoja ulkomailla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olin muutama vuosi sitten Kaliforniassa Sherman Oaks-nimessä kaupungissa serkkuni luona 2 vkoa. Se elokuvista tuttu amerikkalainen "how nice to see you" tuntuu meistä suomalaisista imelältä. Mutta tiedättekö, että kun siihen tottuu se on ihanaa ja tekee olon hyväksi. Siellä kaikki huomioi toisiaan, kauppojen kassat yms, kerjäisetkin on ystävällisiä. Takaisin tullessa huomasi jo saksalaisessa lentokoneessa eurooppalaisten tympeän ilmeen ja itku tuli Hgin lentokentällä. Miten epäystävällinen ja ankea ilmapiiri tällä on.

Samaa mieltä. Itse huomasin kontrastin vielä karummin Suomeen palattuani. Olin Australiassa pidemmän aikaa, ja siellä on aika jenkkiläinen puhekulttuuri. Suurin osa ihmisistä on ystävällisiä ja auttavaisia. Sitten Hki-Vantaan lentokentällä tuli palatessa ongelmatilanne, pyysin apua lähellä olevalta työntekijältä, ja tämä alkoi vaan vittuilemaan minulle. Siis ihan oikeasti. Jotain kentän henkilökuntaa mutta ei lentoemäntiä, heiltä sain sitten sitä ystävällistä apua ja tilanteen ratkaistuksi. No, kysyin eka apua varmaan vahingossa joltain elämäänsä vihaavalta katkeralta duunarilta. Mutta Australiassa bussikuskitkin oli pääosin mukavia. Oli raskasta aina small talkata, mutta tuntui kivalta kun ihmiset oli ystävällisiä.

Herää vain kysymys siitä, onko tuo ystävällisyys aitoa vai näyteltyä, koska täällähän voi työssään pärjätä myös huonommilla asiakaspalvelutaidoilla, koska irtisanominen ei ole ihan helppoa yksittäisen työntekijän kohdalla. Ulkomailla voi tulla kenkää helpostikin yksittäisen negatiivisen asiakaspalautteen johdosta. Muistan kyllä itsekin Dublinin lentokentällä, kun kojumyyjältä ostoksen valittuani tuli oikein hienosti, että "excellent choice, sir", ja siitä jopa vähän häkellyin. Mutta vähän jäi mietityttämään, että olikohan siltikin vain fraasi. 

Mitä väliä sillä on, vaikka olisikin näyteltyä? Sehän on pääasia, että ostotapahtuma on miellyttävä ja sinua kohdellaan ystävällisesti. Oikeasti, vain suomalainen miettii, että tykkääkö tuo random kojumyyjä musta nyt oikeasti vai ei.

Meitä suomalaisia on aina arvostettu rehellisyydestä. Jos suomalainen lupaa jotain, se pitää lupauksensa. Jos suomalainen sanoo jotain, se tarkoittaa sitä. Mä uskon, että tämäkin on asennekysymys, joka tulee vielä muuttumaan muutamassa sukupolvessa. Opimme, ettei vanhan koulukaverin nähdessä sanottu "Pidetään yhteyttä!" tai "Tulkaa kahville, kun käytte paikkakunnalla" tarkoita yhtään mitään. Ei ole tarkoituskaan pitää yhteyttä eikä kahville tulosta ollut mikään kutsu. Opimme ihan vain kohteliausuuttamme sanomaan asioita, joita emme tarkoita. 

- Nro 47 - 

Onpa sulla kansallisromanttinen ja ylevä käsitys suomalaisista 😁 Totuus on kyllä jotain ihan muuta, mutta onhan toi ihanan sinisilmäistä ja viatonta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olin muutama vuosi sitten Kaliforniassa Sherman Oaks-nimessä kaupungissa serkkuni luona 2 vkoa. Se elokuvista tuttu amerikkalainen "how nice to see you" tuntuu meistä suomalaisista imelältä. Mutta tiedättekö, että kun siihen tottuu se on ihanaa ja tekee olon hyväksi. Siellä kaikki huomioi toisiaan, kauppojen kassat yms, kerjäisetkin on ystävällisiä. Takaisin tullessa huomasi jo saksalaisessa lentokoneessa eurooppalaisten tympeän ilmeen ja itku tuli Hgin lentokentällä. Miten epäystävällinen ja ankea ilmapiiri tällä on.

Samaa mieltä. Itse huomasin kontrastin vielä karummin Suomeen palattuani. Olin Australiassa pidemmän aikaa, ja siellä on aika jenkkiläinen puhekulttuuri. Suurin osa ihmisistä on ystävällisiä ja auttavaisia. Sitten Hki-Vantaan lentokentällä tuli palatessa ongelmatilanne, pyysin apua lähellä olevalta työntekijältä, ja tämä alkoi vaan vittuilemaan minulle. Siis ihan oikeasti. Jotain kentän henkilökuntaa mutta ei lentoemäntiä, heiltä sain sitten sitä ystävällistä apua ja tilanteen ratkaistuksi. No, kysyin eka apua varmaan vahingossa joltain elämäänsä vihaavalta katkeralta duunarilta. Mutta Australiassa bussikuskitkin oli pääosin mukavia. Oli raskasta aina small talkata, mutta tuntui kivalta kun ihmiset oli ystävällisiä.

Herää vain kysymys siitä, onko tuo ystävällisyys aitoa vai näyteltyä, koska täällähän voi työssään pärjätä myös huonommilla asiakaspalvelutaidoilla, koska irtisanominen ei ole ihan helppoa yksittäisen työntekijän kohdalla. Ulkomailla voi tulla kenkää helpostikin yksittäisen negatiivisen asiakaspalautteen johdosta. Muistan kyllä itsekin Dublinin lentokentällä, kun kojumyyjältä ostoksen valittuani tuli oikein hienosti, että "excellent choice, sir", ja siitä jopa vähän häkellyin. Mutta vähän jäi mietityttämään, että olikohan siltikin vain fraasi. 

Mitä väliä sillä on, vaikka olisikin näyteltyä? Sehän on pääasia, että ostotapahtuma on miellyttävä ja sinua kohdellaan ystävällisesti. Oikeasti, vain suomalainen miettii, että tykkääkö tuo random kojumyyjä musta nyt oikeasti vai ei.

Meitä suomalaisia on aina arvostettu rehellisyydestä. Jos suomalainen lupaa jotain, se pitää lupauksensa. Jos suomalainen sanoo jotain, se tarkoittaa sitä. Mä uskon, että tämäkin on asennekysymys, joka tulee vielä muuttumaan muutamassa sukupolvessa. Opimme, ettei vanhan koulukaverin nähdessä sanottu "Pidetään yhteyttä!" tai "Tulkaa kahville, kun käytte paikkakunnalla" tarkoita yhtään mitään. Ei ole tarkoituskaan pitää yhteyttä eikä kahville tulosta ollut mikään kutsu. Opimme ihan vain kohteliausuuttamme sanomaan asioita, joita emme tarkoita. 

- Nro 47 - 

Onpa sulla kansallisromanttinen ja ylevä käsitys suomalaisista 😁 Totuus on kyllä jotain ihan muuta, mutta onhan toi ihanan sinisilmäistä ja viatonta.

Ei se ole kansallisromanttinen ajatus vaan ihan tutkittua juttua mm liike-elämästä. Suomalaisiin on maailmalla luotettu juuri tämän vuoksi. 

Mitä minun siellä keskustan kaduilla pitäisi nyt tässä tuulessa ja kylmässä säässä tehdä? Matkustaa ensin bussilla metrolle ja metrolla keskustaan syömään hodari kun hiekkapöly kutittaa silmiä ja narskuu hampaissa? Uhhuh. Mieluummin menen lapsen kanssa metsään termarikaakaon kanssa, sinne pääsee kävellen.

En halua keskustaan kerjäläisten, feissareiden ja minkä-lie-kaupustelijoiden joukkoon. Ja juu, osaan sanoa kiitos ei mutta ärsyttää tehdä sitä 50 metrin välein.

Vierailija kirjoitti:

Me viihdymme kotona ja luonnossa. En minäkään käy kuppiloissa juomassa ylihintaista kahvia. Minä otan termarin kotoa ja mene nauttimaan metsään. En halua tavata ihmisiä, en jaksa turhanpäiväisiä keskusteluja, enkä yltiösosiaalisia höpöttäjiä. Asuin jonkun aikaa Espanjassa ja meinasi pää revetä niiden ihmisten kanssa. Jatkuvaa hölinää. Ja yleensä ihan turhaa.

Samoin. Eivät kaikki paluumuuttajat kärsi kulttuurishokista, päin vastoin. Naapureihin on hyvänpäivän välit, kaikki kuitenkin auttavat toisiaan tarvittaessa ilman, että täytyy seurustella päivittäin. Ystäviä toki on, muttei tule mitään ahdistusta jos ei nähdä päivittäin, tai edes viikottain.

Huomasin saman, kun asuin noin 5 vuotta ulkomailla. Suomessa uutisetkin on peräjälkeen hirveetä paatosta ja voivottelua ja pirujen maalaamista seinille

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olin muutama vuosi sitten Kaliforniassa Sherman Oaks-nimessä kaupungissa serkkuni luona 2 vkoa. Se elokuvista tuttu amerikkalainen "how nice to see you" tuntuu meistä suomalaisista imelältä. Mutta tiedättekö, että kun siihen tottuu se on ihanaa ja tekee olon hyväksi. Siellä kaikki huomioi toisiaan, kauppojen kassat yms, kerjäisetkin on ystävällisiä. Takaisin tullessa huomasi jo saksalaisessa lentokoneessa eurooppalaisten tympeän ilmeen ja itku tuli Hgin lentokentällä. Miten epäystävällinen ja ankea ilmapiiri tällä on.

Samaa mieltä. Itse huomasin kontrastin vielä karummin Suomeen palattuani. Olin Australiassa pidemmän aikaa, ja siellä on aika jenkkiläinen puhekulttuuri. Suurin osa ihmisistä on ystävällisiä ja auttavaisia. Sitten Hki-Vantaan lentokentällä tuli palatessa ongelmatilanne, pyysin apua lähellä olevalta työntekijältä, ja tämä alkoi vaan vittuilemaan minulle. Siis ihan oikeasti. Jotain kentän henkilökuntaa mutta ei lentoemäntiä, heiltä sain sitten sitä ystävällistä apua ja tilanteen ratkaistuksi. No, kysyin eka apua varmaan vahingossa joltain elämäänsä vihaavalta katkeralta duunarilta. Mutta Australiassa bussikuskitkin oli pääosin mukavia. Oli raskasta aina small talkata, mutta tuntui kivalta kun ihmiset oli ystävällisiä.

Samoja asioita huomannut, palasin muutama vuosi sitten Suomeen. Töissäkin tiimiin saapui perinteinen suomalainen työpaikkakiusaaja, jonka mielestä kaikki betoniläävien ulkopuolelta (=maalta) tulevat ovat vain kuonaa, kaikenlaista outoa käytöstä ilmeni tuolta, hirveä narsissi joka kuvittelee itseään suureksi johtajaksi ym. Kauheaa koettavaa.

Asuin Keski-Euroopassa ja ihmiset oli tosi mukavia pääasiassa ja sai keskustella mukavassa hengessä, kaupoissa tervehdittiin mennen tullen ystävällisesti, paljon kahvila- ja ravintolatoimintaa.

Suomessa voi asua aina muutaman vuoden, mutta sitten on päästävä pois. Suomi on henkisesti maailman pahnan pohjimmainen, jossa voi vain huonontaa mielenterveyttään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomessa voit istua yhden tai useamman, (sinulle tuntemattoman) henkilön kanssa, saman kahvilanpöydän ääressä... Kahvista ja pullasta nautiskellaan, kukin omassa hiljaisuudessaan eli kukaan ei sano mitään, vaikka aikaa siinä vierähtäisi ”tunti tai pari.” Ei tarvetta minkäänlaiseen ”small talk”- jutteluun.

En tiedä teidän tuppukylän tavoista, mutta itselleni ei kyllä koskaan ole vastaavaa tilannetta tullut eteen.

Maalla sentään ihmiset keskustelee keskenään, mutta betoniläävä-alueilla ei edes tunneta naapureitaan.

Vierailija kirjoitti:

Maailmantilanne koetaan raskaana täällä.

Tekosyy, ihmiset ovat olleet täällä apaattisia vuosikymmeniä aina sodasta lähtien. Ilmeisesti edelleen moni ajattelee, ettei saa nauttia elämästä koska talvisota ja veteraanit :D

Korona on ollut voitettu kanta jo pitkään ja Venäjän sota ei ole missään vaiheessa ollut mikään uhka Suomelle muuta kuin iltapaskojen harhaisessa mielessä.

Hyvää kevättä kaikille <3 <3 <3

Vierailija kirjoitti:

Suomessa voit istua yhden tai useamman, (sinulle tuntemattoman) henkilön kanssa, saman kahvilanpöydän ääressä... Kahvista ja pullasta nautiskellaan, kukin omassa hiljaisuudessaan eli kukaan ei sano mitään, vaikka aikaa siinä vierähtäisi ”tunti tai pari.” Ei tarvetta minkäänlaiseen ”small talk”- jutteluun.

Suomessa kyllä aika harvoin kukaan istuu tuntemattomien kanssa samassa kahvilapöydässä eikä varsinkaan tuntikausia. Yleensä ihmiset katsovat vapaan pöydän ja istuvat siihen. Jos on ihan pakko istua sellaiseen pöytään, missä joku jo istuu, yleensä aika vikkelästi juodaan kahvit ja syödään pullat ja lähdetään kahvilasta pois. 

Olet ap saanut jo paljon vastauksia kysymyksiisi. Mutta miksi Suomessa on niin vähän yrittäjiä? Täällä yrittäminen on tehty aika vaikeaksi. Jo pelkästään byrokratia on melkoista. Lisäksi yrittäjiltä puuttuu palkansaajien kaltainen sosiaaliturva. Meillä ei siis oikein kannusteta yrittäjyyteen. Kaupunkien keskustoissa liiketiloilla on myös ihan älyttömät vuokrat. Jos asiakkaita ei ole tarpeeksi, ei yritys saa maksettua edes liiketilojensa vuokraa. Silloin on pakko pistää pillit pussiin. 

Ja kysymykseesi, mistä rahat tulevat ihmisten ruokkimiseen ja työttömyyden hoitoon, niin veroista. Meillä kun verotetaan melkein kaikkea. Hengitysilmasta ei sentään - vielä - tarvitse maksaa veroa. Ja koska sekä tuloja että kuluttamista verotetaan, kansalaisten ostovoima on varsin heikko. 

Vierailija kirjoitti:

Huomasin saman, kun asuin noin 5 vuotta ulkomailla. Suomessa uutisetkin on peräjälkeen hirveetä paatosta ja voivottelua ja pirujen maalaamista seinille

Samoja uutsia länkytetään monta kuukautta, toimittajalla tekoitku ilme.

Asiaohjelmissa seurataan esim; Ranskan vaaleja, ihan kuin ne seuraisi jotain Suomen vaaleja 🤣

Haukutaan toisiamme lämpimiksi, ainut keväinen kukka on leskenlehti likaisella ojanpientareella 💕

Suomi on psykopaattien ja narsistien peukun alla. Ainoa asia, joka siitä pitää tietää on se, että heitä ei todella kiinnosta kukaan muu, ihmisten hyvinvointi, ei mikään.

Jos täällä on joku, joka osaa jotain, niin se poljetaan maan rakoon ja samaan aikaan hyväksikäytetään. Toivottavasti muutaman ihmisen harjoittama insider trading lämmittää kaikkia talvipakkasilla.

Vierailija kirjoitti:

Olet ap saanut jo paljon vastauksia kysymyksiisi. Mutta miksi Suomessa on niin vähän yrittäjiä? Täällä yrittäminen on tehty aika vaikeaksi. Jo pelkästään byrokratia on melkoista. Lisäksi yrittäjiltä puuttuu palkansaajien kaltainen sosiaaliturva. Meillä ei siis oikein kannusteta yrittäjyyteen. Kaupunkien keskustoissa liiketiloilla on myös ihan älyttömät vuokrat. Jos asiakkaita ei ole tarpeeksi, ei yritys saa maksettua edes liiketilojensa vuokraa. Silloin on pakko pistää pillit pussiin. 

Ja kysymykseesi, mistä rahat tulevat ihmisten ruokkimiseen ja työttömyyden hoitoon, niin veroista. Meillä kun verotetaan melkein kaikkea. Hengitysilmasta ei sentään - vielä - tarvitse maksaa veroa. Ja koska sekä tuloja että kuluttamista verotetaan, kansalaisten ostovoima on varsin heikko. 

Tähän lisäisin, että suuri osa yritystoiminnan aloittamisesta edellyttää pääomaa. Sitä ei kovin monella ole, joten on otettava lainaa. Uusi yritys kaikkine kuluineen sekä niskassa painava laina on monelle suomalaiselle asia, jota ei suurin surminkaan halua omalle kohdalleen. 

Maassa asuu liikaa persaukisia, jotka ei käytä vaikkapa kahvila- ja ravintolapalveluja. Nekin, joilla olisi varaa, tuntuu jotenkin arkailevan ja käyvät sitten viikonloppuna kun on jotenkin "sallitumpaa silloin". Körttiläismeininkiä pahimmillaan.

Aurinkoisella ja lämpimällä kevätsäällä kun suuntaat kaupunkien läheisille ulkoilualueille, näet paljon iloisesti juttelevia pariskuntia, perheitä ja kaveriporukoita. Ap etsii kaipaamaansa elämää ihan väärästä paikasta.

Vierailija kirjoitti:

Maassa asuu liikaa persaukisia, jotka ei käytä vaikkapa kahvila- ja ravintolapalveluja. Nekin, joilla olisi varaa, tuntuu jotenkin arkailevan ja käyvät sitten viikonloppuna kun on jotenkin "sallitumpaa silloin". Körttiläismeininkiä pahimmillaan.

Mulla olisi varaa käydä kahvilassa vaikka joka ainoa päivä, mutta miksi ihmeessä matkustaisin melkein tunnin päästäkseni Helsingin keskustaan kahvilaan? Ja vielä toinen mokoma takaisin? Eikä mun kotoani kuitenkaan ole kuin alle 5 km Helsingin rajalle. Ei huvita käydä viikonloppuisinkaan. Eli kiitos HSL reittiuudistuksista. Jos ehdottomasti haluan kahvilaan kahville, menen kauppakeskuksen kahvilaan. Harvoin haluan, koska osaan keittää hyviä kahveja (myös erikoiskahveja) itsekin ja leivonnaiset voin tilata kauppakeskuksen kahvilasta joko Woltin tai Foodoran kuljettamana, ostaa kaupasta tai tehdä itse.

Jos suomalainen jotain osaa niin ainakin VALITTAA KAIKESTA. Kuten tästä ketjusta hyvin näkee. Minkään muun maan kansalaiset eivät dissaa omaa kotimaataan samalla antaumuksella kuin suomalaiset. Ruoho on aina vihreämpää aidan toisella puolella. Kunnes aurinko kärventää sen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olitko niin kauan poissa, että unohtui jo suomen kielikin? :D

Ai kuinka? Kerrotko vielä, missä kohden tyrin suomen kielen kanssa?

Sinä missään ole ollut, kieitaitosi paljastaa että olet, kaikkea Suomessa vihaava, persu... Kunnon persun tapaan kiistät persuuden mutta ei auta, se paistaa teikäläisistä niin voimakkaasti läpi...

Mistä tämä inho ja viha maanmiestäs kohtaan-Häpeä ja kunnolla idiootti,