Lue keskustelun säännöt.
Suomessa on apaattinen tunnelma. Kontrastin huomaa kun viettää pitkiä aikoja ulkomailla.
26.04.2022 |
Palasin Suomen kevääseen taas pitkän ulkomaanjakson jälkeen. Vaikka kevätaurinko paistaa, niin en voi olla toteamatta yleistä harmaata apatian tunnelmaa. Mietin syitä mistä tämä johtuu. Kylmä ilmasto ei selitä asiaa täysin vaan kyseessä on henkinen ilmapiiri ja erittäin heikko palvelusektori. Kaduilta puuttuvat yrittäjät ja ihmisiä on aika vähän. Ulkomailla ehdin jo tottumaan katuruokakulttuuriin sekä laajaan valioimaan erilaisia yrityksiä. Siksi ihmettelen, kun Suomi on näin yritysköyhä maa, mistä se kaikki raha tulee, jolla kela ruokkii ihmiset ja maan runsasta työttömyyttä hoidetaan?
Kommentit (422)
Suomessa voit istua yhden tai useamman, (sinulle tuntemattoman) henkilön kanssa, saman kahvilanpöydän ääressä... Kahvista ja pullasta nautiskellaan, kukin omassa hiljaisuudessaan eli kukaan ei sano mitään, vaikka aikaa siinä vierähtäisi ”tunti tai pari.” Ei tarvetta minkäänlaiseen ”small talk”- jutteluun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suomen ainut ongelma on älytön hintataso ja heikko ostovoima. Kyllä tosiaankin tulisi käytyä syömässä ja baareissa jos hintataso olisi kuin Berliinissä...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä "ulkomaasta" nyt puhutaan? Moldovasta?
Ylipäätään kaikki kaakkois-aasian maat: Etelä-Korea, Hongkong, Filippiinit, Taiwan, Thaimaa, Vietnam.
Siellä on [kaupungeissa] niin pienet asunnot ihmisillä, joissa elää iso perhe, sukulaisia jne, että ihmisillä on se elämä enemmän kodin ulkopuolella. Esim katuruokakojut ja kahvilat ovat auki melkein vrk ympäri, koska yleensä yrittäjävetoisina sellaisella ei elä, ellei tee itse yksin pitkää päivää töissään. Lapset tulee koulupäivien jälk sinne vanhempien pieneen ruokakojuun tekemään läksyjä ja hengaamaan.
Lisäksi siellä missä turistit pyörii on asiakasvirtaakin tasaisemmin kuin meillä.
Eli, puolensa ja puolensa näillä erilaisilla elämäntyyleillä.
Vierailija kirjoitti:
Olin muutama vuosi sitten Kaliforniassa Sherman Oaks-nimessä kaupungissa serkkuni luona 2 vkoa. Se elokuvista tuttu amerikkalainen "how nice to see you" tuntuu meistä suomalaisista imelältä. Mutta tiedättekö, että kun siihen tottuu se on ihanaa ja tekee olon hyväksi. Siellä kaikki huomioi toisiaan, kauppojen kassat yms, kerjäisetkin on ystävällisiä. Takaisin tullessa huomasi jo saksalaisessa lentokoneessa eurooppalaisten tympeän ilmeen ja itku tuli Hgin lentokentällä. Miten epäystävällinen ja ankea ilmapiiri tällä on.
Feikkiystävällisyys=ihanaa?
Taitaa mennä vielä muutama sukupolvi ennenkuin suomalainen haluaa maksaa kupillisesta kahvia enemmän kuin paketillisesta kahvia. Olen jo 61v ja vielä mun ikäluokkani taitaa hyvin muistaa ajat, jolloin koettiin ylpeyttä siitä, miten kaikki tehtiin itse. Leivottiin itse, siivottiin itse, pestiin pyykit itse jne. "Hyvä emäntä talossa" ei tuhlannut rahaa turhuuksiin ja turhuuksiksi laskettiin asiat, joista maksettiin muille, vaikka asian olisi voinut tehdä itsekin.
Kahvilakulttuuri on Suomessa vielä aika uusi ilmiö. Samoin se, että alkoholia nautittaisiin muutenkin kuin humaltumistarkoituksessa. Joku jo mainitsikin myös sen, että Suomessa on alle 6 miljoonaa asukasta ja pinta-alaltaan Suomi on kuitenkin asukasmääräänsä nähden iso maa. Kaupungeissa asuminen on tulotason nähden kallista eikä rahaa jää monellakaan kuin perustarpeisiin. Pienet kivijalkakaupat, kahvilat jne eivät menesty, koska asiakkaita on liian vähän. Joko siksi, ettei ole varaa asioida, tai siksi, ettei haluta maksaa turhasta. Olihan aikoinaan Gigantin mainoslausekin: "Se nyt vaan on tyhmää maksaa liikaa."
En nyt löydä tutkimusta, jossa todettiin, että Suomessa suurimpia kuluttajia ovat lapsiperheet. Mutta he eivät kuluta "turhuuksiin" vaan päivittäistavaroihin, lastentarvikkeisiin, vaatteisiin jne. Eikä "Prisma-perhe" -termikään ole tuulesta temmattu vaan hyvin moni lapsiperhe on joko K- tai S-ketjun asiakas. Varsinkin jälkimmäisen. Ostokset halutaan keskittää yhteen kauppaketjuun. Ja vaikka yhden hengen kotitalouksia onkin Suomessa lukumäärällisesti kaikista eniten, näissä kotitalouksissa ei välttämättä ole isojen asumiskulujen vuoksi mahdollista investoida kovinkaan paljoa kahviloihin, ravintoloihin jne.
Olen asunut koko ikäni pääkaupunkiseudulla, mutta en ole käynyt Helsingin keskustassa kertaakaan kolmeen vuoteen. Ei ole ollut tarvetta, kun hammaslääkärinikin siirtyi Espoon Leppävaaraan. Ja lisäksi HSL on reittiuudistuksillaan aiheuttanut sen, ettei täältä, missä asun, pääse enää yhdellä bussilla Helsingin keskustaan. Mulle kauppakeskukset ovat riittäneet ihan hyvin ja ennenkaikkea verkkokaupat. Netistä saa tilattua miljoona kertaa enemmän asioita kuin etsimällä kivijalkakaupoista.
Se, etten istu +12 asteen lämpötilassa Helsingin keskustassa terassilla lipittämässä viiniä ei tarkoita, että elämäni olisi ankeaa. Tai etten ole siellä sormet kohmeessa ostamassa street foodia. Kas kun street foodia voi tilata Woltin kautta kotiinkuljetuksellakin.
Hyvä muistaa sekin, että pandemia vei sekä turistit että muut asiakkaat rajoitusten vuoksi. Helsingin keskustassa oli kyllä aiemmin kesäisin aurinkoisina päivinä ja iltoina vilskettä. Paljon erilaisia tapahtumia, joiden jälkeen tai joiden yhteydessä porukkaa valui myös kahviloihin ja ravintoloihin. Nyt on ollut maaliskuusta 2020 lähtien hiljaista. Toivotaan, että tuleva kesä olisi jo parempi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jaa, mitähän sinne kadulle pitäis mennä yrittämään. Mä ainakin kierrän keskustat kaukaa jos vain voin. En kaipaa mitään ylimääräistä häslinkiä, kunhan saan hoidettua ostokseni ja tarpeeni mahdollisimman rauhassa.
Elämä puuttuu kaduilta. Kaltaisesi erakkoluonteet ovat varmasti myös yksi ankeaa ilmapiiriä selittävä tekijä.
Ei rikkaan Pohjois-Amerikan kaupunkien kaduilla ole sen enempää elämää eikä edes useinmiten jalkakäytäviä. Minulle haisevat ihmismassat katu kaupustelijat ja kivijalkaliikkeet tuovat mieleen kehitysmaat.
Oikeasti se teeskentelemättömyys ja toisten rauhaanjättäminen on monien arvostamia juttuja- ei kaikki tykkää muovisesta feikkipaskasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin tai näin; pääasiahan on itse suomalaisten onnellisuus. = Maailman onnellisin kanssa!!!
Vierailija kirjoitti:
Taitaa mennä vielä muutama sukupolvi ennenkuin suomalainen haluaa maksaa kupillisesta kahvia enemmän kuin paketillisesta kahvia. Olen jo 61v ja vielä mun ikäluokkani taitaa hyvin muistaa ajat, jolloin koettiin ylpeyttä siitä, miten kaikki tehtiin itse. Leivottiin itse, siivottiin itse, pestiin pyykit itse jne. "Hyvä emäntä talossa" ei tuhlannut rahaa turhuuksiin ja turhuuksiksi laskettiin asiat, joista maksettiin muille, vaikka asian olisi voinut tehdä itsekin.
Kahvilakulttuuri on Suomessa vielä aika uusi ilmiö. Samoin se, että alkoholia nautittaisiin muutenkin kuin humaltumistarkoituksessa. Joku jo mainitsikin myös sen, että Suomessa on alle 6 miljoonaa asukasta ja pinta-alaltaan Suomi on kuitenkin asukasmääräänsä nähden iso maa. Kaupungeissa asuminen on tulotason nähden kallista eikä rahaa jää monellakaan kuin perustarpeisiin. Pienet kivijalkakaupat, kahvilat jne eivät menesty, koska asiakkaita on liian vähän. Joko siksi, ettei ole varaa asioida, tai siksi, ettei haluta maksaa turhasta. Olihan aikoinaan Gigantin mainoslausekin: "Se nyt vaan on tyhmää maksaa liikaa."
En nyt löydä tutkimusta, jossa todettiin, että Suomessa suurimpia kuluttajia ovat lapsiperheet. Mutta he eivät kuluta "turhuuksiin" vaan päivittäistavaroihin, lastentarvikkeisiin, vaatteisiin jne. Eikä "Prisma-perhe" -termikään ole tuulesta temmattu vaan hyvin moni lapsiperhe on joko K- tai S-ketjun asiakas. Varsinkin jälkimmäisen. Ostokset halutaan keskittää yhteen kauppaketjuun. Ja vaikka yhden hengen kotitalouksia onkin Suomessa lukumäärällisesti kaikista eniten, näissä kotitalouksissa ei välttämättä ole isojen asumiskulujen vuoksi mahdollista investoida kovinkaan paljoa kahviloihin, ravintoloihin jne.
Olen asunut koko ikäni pääkaupunkiseudulla, mutta en ole käynyt Helsingin keskustassa kertaakaan kolmeen vuoteen. Ei ole ollut tarvetta, kun hammaslääkärinikin siirtyi Espoon Leppävaaraan. Ja lisäksi HSL on reittiuudistuksillaan aiheuttanut sen, ettei täältä, missä asun, pääse enää yhdellä bussilla Helsingin keskustaan. Mulle kauppakeskukset ovat riittäneet ihan hyvin ja ennenkaikkea verkkokaupat. Netistä saa tilattua miljoona kertaa enemmän asioita kuin etsimällä kivijalkakaupoista.
Se, etten istu +12 asteen lämpötilassa Helsingin keskustassa terassilla lipittämässä viiniä ei tarkoita, että elämäni olisi ankeaa. Tai etten ole siellä sormet kohmeessa ostamassa street foodia. Kas kun street foodia voi tilata Woltin kautta kotiinkuljetuksellakin.
Hyvä muistaa sekin, että pandemia vei sekä turistit että muut asiakkaat rajoitusten vuoksi. Helsingin keskustassa oli kyllä aiemmin kesäisin aurinkoisina päivinä ja iltoina vilskettä. Paljon erilaisia tapahtumia, joiden jälkeen tai joiden yhteydessä porukkaa valui myös kahviloihin ja ravintoloihin. Nyt on ollut maaliskuusta 2020 lähtien hiljaista. Toivotaan, että tuleva kesä olisi jo parempi.
Jep. Itsekin näin junantuomana yliopisto-opiskelijana kävin luennoilla keskustakampuksella lähiopetuksen aikoina ja etäopetuksen alettua tuntui oudolta, kun yhtäkkiä ei tarvinnutkaan rampata päivisin Helsingin keskustassa luennoilla. Muuten en hirveesti liiku keskustan suunnilla. Tuntuu vähän oudolta, kun lähiopetuksen alettua alkaa taas ramppaaminen keskustakampuksella. Oon mä siellä tosin käynyt korona-aikana valinnaisainekokeissa ja muutamassa tentissä, mutta muuten en oo käynyt siellä yliopiston kirjastoa lukuunottamatta. Omalla asuinalueella on jo riittävästi peruspalveluita, joiden varassa pärjään ilman Helsingin keskustassa käymistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ollaanhan me maailman onnellisin kansa jo viidettä vuotta. Eli muualla teeskennellään.
Olen tehnyt saman havainnon. Vietin pari viikkoa Ranskassa. Sen verran ulkomailla riitti näkemään kun palasin Suomeen niin tututkin vain jurottaa eikä edes viitsi aina kunnolla tervehtiä. Aivan eri fiilis. Sisäänpäinkääntynyt jurotuskulttuuri jossa ihmisiin suhtaudutaan vältellen ja epäillen.
Liekö johtuu että ollaan tämmönen metsäläiskansa harvaanasuttu ja oltu pitkään osa isompia maita (Ruotsi, Venäjä).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ollaanhan me maailman onnellisin kansa jo viidettä vuotta. Eli muualla teeskennellään.
Vaikea uskoa. Mitenhän tämä onnellisuus on oikein mitattu?
Viime lauantaina kävimme lounaalla Helsingin keskusta-alueella. Monta paikkaa piti jättää välistä sen takia, kun paikat olivat aivan täpösen täynnä. Eli elämää kyllä on, riippuu missä liikkuu. Vappu- ja äitienpäivälounaatkin on varattu jo monista ravintoloista loppuun. Itse hämmennyin kun kävimme yhtenä tiistai-iltana illallisella ja meno oli kuin lauantai-iltana :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ollaanhan me maailman onnellisin kansa jo viidettä vuotta. Eli muualla teeskennellään.
Vaikea uskoa. Mitenhän tämä onnellisuus on oikein mitattu?
Olen jostain lukenut ne kriteeritkin eivätkä ne niinkään liittyneet onnellisuuden tunteeseen vaan mahdollisuuksiin olla tyytyväinen. Puhdas ilma ja luonto, suhteellisen turvallinen elinympäristö (esim lapset voivat kulkea koulumatkansa ilman aikuista), subjektiivinen päivähoito-oikeus, maksuton perusopetus (joka nyt juuri muuttui kestämään siihen asti, että lapsi on 18v) jne.
Vierailija kirjoitti:
Viime lauantaina kävimme lounaalla Helsingin keskusta-alueella. Monta paikkaa piti jättää välistä sen takia, kun paikat olivat aivan täpösen täynnä. Eli elämää kyllä on, riippuu missä liikkuu. Vappu- ja äitienpäivälounaatkin on varattu jo monista ravintoloista loppuun. Itse hämmennyin kun kävimme yhtenä tiistai-iltana illallisella ja meno oli kuin lauantai-iltana :)
Kiva kuulla, että elämä piristyy taas. On varmasti paljon ihmisiä, jotka vasta nyt alkavat poistua "pandemiakuplastaan". Enkä tarkoita, että he olisivat tähänkään asti olleet eristyksissä muista ihmisistä, mutta sosiaalinen kanssakäyminen lisääntyy, kun rajoitukset ovat poistuneet ja maskisuosituskin jo monissa paikoissa. Ja Asko Järvinenkin jo "antoi luvan" halata :) Vielä, kun saadaan turistit takaisin, niin hyvä juttu. Tosin epäluotettava itänaapurimme saattaa hidastaa ainakin osan turisteista paluuta.
- Nro 47 -
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin muutama vuosi sitten Kaliforniassa Sherman Oaks-nimessä kaupungissa serkkuni luona 2 vkoa. Se elokuvista tuttu amerikkalainen "how nice to see you" tuntuu meistä suomalaisista imelältä. Mutta tiedättekö, että kun siihen tottuu se on ihanaa ja tekee olon hyväksi. Siellä kaikki huomioi toisiaan, kauppojen kassat yms, kerjäisetkin on ystävällisiä. Takaisin tullessa huomasi jo saksalaisessa lentokoneessa eurooppalaisten tympeän ilmeen ja itku tuli Hgin lentokentällä. Miten epäystävällinen ja ankea ilmapiiri tällä on.
Samaa mieltä. Itse huomasin kontrastin vielä karummin Suomeen palattuani. Olin Australiassa pidemmän aikaa, ja siellä on aika jenkkiläinen puhekulttuuri. Suurin osa ihmisistä on ystävällisiä ja auttavaisia. Sitten Hki-Vantaan lentokentällä tuli palatessa ongelmatilanne, pyysin apua lähellä olevalta työntekijältä, ja tämä alkoi vaan vittuilemaan minulle. Siis ihan oikeasti. Jotain kentän henkilökuntaa mutta ei lentoemäntiä, heiltä sain sitten sitä ystävällistä apua ja tilanteen ratkaistuksi. No, kysyin eka apua varmaan vahingossa joltain elämäänsä vihaavalta katkeralta duunarilta. Mutta Australiassa bussikuskitkin oli pääosin mukavia. Oli raskasta aina small talkata, mutta tuntui kivalta kun ihmiset oli ystävällisiä.
Herää vain kysymys siitä, onko tuo ystävällisyys aitoa vai näyteltyä, koska täällähän voi työssään pärjätä myös huonommilla asiakaspalvelutaidoilla, koska irtisanominen ei ole ihan helppoa yksittäisen työntekijän kohdalla. Ulkomailla voi tulla kenkää helpostikin yksittäisen negatiivisen asiakaspalautteen johdosta. Muistan kyllä itsekin Dublinin lentokentällä, kun kojumyyjältä ostoksen valittuani tuli oikein hienosti, että "excellent choice, sir", ja siitä jopa vähän häkellyin. Mutta vähän jäi mietityttämään, että olikohan siltikin vain fraasi.
Mitä väliä sillä on, vaikka olisikin näyteltyä? Sehän on pääasia, että ostotapahtuma on miellyttävä ja sinua kohdellaan ystävällisesti. Oikeasti, vain suomalainen miettii, että tykkääkö tuo random kojumyyjä musta nyt oikeasti vai ei.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin muutama vuosi sitten Kaliforniassa Sherman Oaks-nimessä kaupungissa serkkuni luona 2 vkoa. Se elokuvista tuttu amerikkalainen "how nice to see you" tuntuu meistä suomalaisista imelältä. Mutta tiedättekö, että kun siihen tottuu se on ihanaa ja tekee olon hyväksi. Siellä kaikki huomioi toisiaan, kauppojen kassat yms, kerjäisetkin on ystävällisiä. Takaisin tullessa huomasi jo saksalaisessa lentokoneessa eurooppalaisten tympeän ilmeen ja itku tuli Hgin lentokentällä. Miten epäystävällinen ja ankea ilmapiiri tällä on.
Samaa mieltä. Itse huomasin kontrastin vielä karummin Suomeen palattuani. Olin Australiassa pidemmän aikaa, ja siellä on aika jenkkiläinen puhekulttuuri. Suurin osa ihmisistä on ystävällisiä ja auttavaisia. Sitten Hki-Vantaan lentokentällä tuli palatessa ongelmatilanne, pyysin apua lähellä olevalta työntekijältä, ja tämä alkoi vaan vittuilemaan minulle. Siis ihan oikeasti. Jotain kentän henkilökuntaa mutta ei lentoemäntiä, heiltä sain sitten sitä ystävällistä apua ja tilanteen ratkaistuksi. No, kysyin eka apua varmaan vahingossa joltain elämäänsä vihaavalta katkeralta duunarilta. Mutta Australiassa bussikuskitkin oli pääosin mukavia. Oli raskasta aina small talkata, mutta tuntui kivalta kun ihmiset oli ystävällisiä.
Herää vain kysymys siitä, onko tuo ystävällisyys aitoa vai näyteltyä, koska täällähän voi työssään pärjätä myös huonommilla asiakaspalvelutaidoilla, koska irtisanominen ei ole ihan helppoa yksittäisen työntekijän kohdalla. Ulkomailla voi tulla kenkää helpostikin yksittäisen negatiivisen asiakaspalautteen johdosta. Muistan kyllä itsekin Dublinin lentokentällä, kun kojumyyjältä ostoksen valittuani tuli oikein hienosti, että "excellent choice, sir", ja siitä jopa vähän häkellyin. Mutta vähän jäi mietityttämään, että olikohan siltikin vain fraasi.
Mitä väliä sillä on, vaikka olisikin näyteltyä? Sehän on pääasia, että ostotapahtuma on miellyttävä ja sinua kohdellaan ystävällisesti. Oikeasti, vain suomalainen miettii, että tykkääkö tuo random kojumyyjä musta nyt oikeasti vai ei.
Meitä suomalaisia on aina arvostettu rehellisyydestä. Jos suomalainen lupaa jotain, se pitää lupauksensa. Jos suomalainen sanoo jotain, se tarkoittaa sitä. Mä uskon, että tämäkin on asennekysymys, joka tulee vielä muuttumaan muutamassa sukupolvessa. Opimme, ettei vanhan koulukaverin nähdessä sanottu "Pidetään yhteyttä!" tai "Tulkaa kahville, kun käytte paikkakunnalla" tarkoita yhtään mitään. Ei ole tarkoituskaan pitää yhteyttä eikä kahville tulosta ollut mikään kutsu. Opimme ihan vain kohteliausuuttamme sanomaan asioita, joita emme tarkoita.
- Nro 47 -
Vierailija kirjoitti:
Suomessa voit istua yhden tai useamman, (sinulle tuntemattoman) henkilön kanssa, saman kahvilanpöydän ääressä... Kahvista ja pullasta nautiskellaan, kukin omassa hiljaisuudessaan eli kukaan ei sano mitään, vaikka aikaa siinä vierähtäisi ”tunti tai pari.” Ei tarvetta minkäänlaiseen ”small talk”- jutteluun.
En tiedä teidän tuppukylän tavoista, mutta itselleni ei kyllä koskaan ole vastaavaa tilannetta tullut eteen.
Älähän nyt! Nythän täällä just ON ilo ylimmillään, kun on vähän aurinkoakin pilkahdellut... 🤣
Eikä välttämättä loppujen lopuksi niin huono homma olekaan. Onpahan sentään omat tavat eikä kenenkään muun.