Suomessa on apaattinen tunnelma. Kontrastin huomaa kun viettää pitkiä aikoja ulkomailla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yleisesti ottaen suomalaiset eivät ole kovin lämpimiä ihmisiä. Lapsista ja vanhuksista ei huolehdita kuten muualla Euroopassa, laitoshoito on liian usein se vaihtoehto. Ei halata, pussata, välitetä.
Ketju ei katkea, kun se laitoshoidettu lapsi on tunnekylmä eikä osaa muodostaa tunnesidettä omaan lapseensa.

Mua kiinnostaisi ihan aidosti tietää, miten muualla Euroopassa laitoskuntoisen vanhuksen hoitaminen tapahtuu kotioloissa, jos vanhuksen lapsi puolisoineen on päivät töissä? Jos et satu tietämään, Suomessa laitoshoitoon pääsee vain erittäin huonokuntoinen vanhus. Sellainen, joka ei selviä enää kotihoidon turvin, vaikka kotihoito kävisi kuusikin kertaa vuorokaudessa. Käytännössä nämä vanhukset ovat vaikeasti muistisairaita tai eivät kykene enää itsenäisesti liikkumaan. 

Koska vain Pohjoismaissa naiset ovat olleet kokoaikatöissä, muualla osa-aikaisia. Lapset on hoidettu kotona eikä varmaan vanhuksiakaan ole lykätty vanhainkotiin. On se vanhainkotikin minun mielestäni laitos.
Toisaalta, Suomessa asuu kotona liian huonokuntoisia paljonkin, puutteellisissa oloissa. Kotihoito käy pyörähtämässä.

Niin, eli eivät ne muissakaan maissa pysty hoitamaan samaan aikaan muistisairasta kaatuilevaa tai karkailevaa vanhusta ja käymään töissä. Lopettaisitko itse työnteon ja ottaisit em kunnossa olevan anoppisi luoksesi asumaan ja hoitaisit häntä? Veikkaanpa, että et. 

No, jokatapauksessa, Suomessa hoidettiin itse, ennen kaupungistumista. Siihen pitäisi pyrkiä taas.

Jos naiset jäisivät kotiin, löytyisi jokaiselle (miehelle) työpaikka.

Tai jos vaikka miehet jäis? Joka naiselle duuni eikä tarvi kuulla kuinka mies miesselittää itsestäänselvyyksiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yleisesti ottaen suomalaiset eivät ole kovin lämpimiä ihmisiä. Lapsista ja vanhuksista ei huolehdita kuten muualla Euroopassa, laitoshoito on liian usein se vaihtoehto. Ei halata, pussata, välitetä.
Ketju ei katkea, kun se laitoshoidettu lapsi on tunnekylmä eikä osaa muodostaa tunnesidettä omaan lapseensa.

Mua kiinnostaisi ihan aidosti tietää, miten muualla Euroopassa laitoskuntoisen vanhuksen hoitaminen tapahtuu kotioloissa, jos vanhuksen lapsi puolisoineen on päivät töissä? Jos et satu tietämään, Suomessa laitoshoitoon pääsee vain erittäin huonokuntoinen vanhus. Sellainen, joka ei selviä enää kotihoidon turvin, vaikka kotihoito kävisi kuusikin kertaa vuorokaudessa. Käytännössä nämä vanhukset ovat vaikeasti muistisairaita tai eivät kykene enää itsenäisesti liikkumaan. 

Koska vain Pohjoismaissa naiset ovat olleet kokoaikatöissä, muualla osa-aikaisia. Lapset on hoidettu kotona eikä varmaan vanhuksiakaan ole lykätty vanhainkotiin. On se vanhainkotikin minun mielestäni laitos.
Toisaalta, Suomessa asuu kotona liian huonokuntoisia paljonkin, puutteellisissa oloissa. Kotihoito käy pyörähtämässä.

Niin, eli eivät ne muissakaan maissa pysty hoitamaan samaan aikaan muistisairasta kaatuilevaa tai karkailevaa vanhusta ja käymään töissä. Lopettaisitko itse työnteon ja ottaisit em kunnossa olevan anoppisi luoksesi asumaan ja hoitaisit häntä? Veikkaanpa, että et. 

No, jokatapauksessa, Suomessa hoidettiin itse, ennen kaupungistumista. Siihen pitäisi pyrkiä taas.

Jos naiset jäisivät kotiin, löytyisi jokaiselle (miehelle) työpaikka.

Voisihan miehetkin jäädä kotiin hoitamaan vanhuksiaan. 

Feminismi on kuollut aate. Sukupuolilla on eronsa, myönsimme sitä tai emme.

Ei feminismillä ole mitään tekemistä asian kanssa. Miehet ovat yleensä fyysisesti vahvempia kuin naiset, joten vuodepotilaana olevan mummelin tai papparaisen käänteleminen ja nosteleminen onnistuu paljon paremmin miehiltä. 

Onhan niitä nostolaitteita. Ja naiset taas osaavat tehdä ja ajatella monta asiaa yhtäaikaa. Sitä vaaditaan kun hoidat pyykit, sijaukset, pesut, vaatteet, ruuat, siivoukset, juoksevat asiat, puhelimeen vastaamiset. Mieheltä nämä eivät samalla tavalla onnistu tai hän ainakin stressaantuu ja turhaantuu paljon enemmän sitä yrittäessään.

Feminismi tuhosi Suomen. Naiset nousivat kapinaan Jumalaa vastaan ja halusivat miehen paikalle.

Ja miten kävi? Huonosti, kuten näemme. Perheet hajalla, yhteiskunta sekaisin. Nuoriso ei kohta tiedä omaa sukupuoltaankaan.

Yhtälailla se mies antoi naisen nousta kapinaan eikä palauttanut asemaansa perheen päänä.

Vierailija kirjoitti:

Kulttuurissa on maassamme tapahtunut suuri muutos. Elämä on kännykän ruudussa.
Vielä 80luvulla festivaalit jatkuivat Stadissa kaduilla. Katsotaanpas tilanne tänä vuonna keskellä kesää.

Niinpä, eikö olekin aika pelottava tilanne suorastaan. Ihmiset kuin zombieita, hiljaa plaraavat puhelintaan. Nykyään kun aniharva edes SOITTAA sillä puhelimellaan, johon tarkoitukseen se alunperin tehtiinkin.

Kaduilla kävelevillä ja lenkkipoluillakin juoksevilla, kaikilla ne kapulat kädessään. Järveen ne pitäisi heittää ja vapauttaa ihmiset. Sanoa heille että hei, se elämä on täällä ja se lipuu ohitsesi, kun tuijotat pientä ruutua. Että mikä siellä on niin kauhean tärkeää?

Vierailija kirjoitti:

Kulttuurissa on maassamme tapahtunut suuri muutos. Elämä on kännykän ruudussa.
Vielä 80luvulla festivaalit jatkuivat Stadissa kaduilla. Katsotaanpas tilanne tänä vuonna keskellä kesää.

Esimerkiksi mitkä festivaalit?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jenkkejä kehutaan puheliaisuudesta ja ystävällisyydestä, ja onhan se kieltämättä mukavaa kun ventovieraitakin tervehditään kaduilla. Sen pidemmälle tutustumisessa ei kuitenkaan usein mennä, mikä tuntuu melko ristiriitaiselta. Jenkkituttuni mukaan se johtuu syvään juurtuneesta epäluottamuksesta muita ihmisiä kohtaan. Siksi se mukava tervehtijä saattaa kantaa asetta takkinsa alla tai lastenvaunuissa. Kulttuuriin kuuluva opportunismi ja individualismi synnyttää menestyjiä mutta myös niitä näköalattomia, jotka pyrkivät kaikin keinoin pärjäämään tai nostamaan elintasoaan. Heidän aseitaan vastaan täytyy puolustautua hankkimalla oma ase. Kansan jakautuminen puoluepoliittisesti on vain lisännyt näitä epäluuloja. Lyhyellä visiitillään päivänvalossa vaeltava turisti ei useinkaan näe näitä epäkohtia, ellei satu eksymään ns. köyhemmille huudeille. Ajelimme vahingossa sellaisten läpi mm. LA:ssa ja Detroitissa, ja tuli sellainen fiilis että täältä on päästävä ja äkkiä. Kaduilla parveili porukkaa, joilta en olisi saanut ystävällistä huomiota. Ohi ajavia autoja katseltiin tarkkaavaisesti. Jo pelkkä pysähtyminen liikennevaloihin oli pelottava kokemus lukituista ovista huolimatta. Ei ole tarkoitus dissata jenkkejä tai yleistää, vaan tuoda esiin toinen näkökulma sen kalifornialaisen pikkukaupungin rinnalle.

Olen käynyt useita kertoja Yhdysvalloissa ja kertaakaan kukaan tuntematon vastaantulija ei ole tervehtinyt mua kadulla. Ihan samalla tavalla vastaantulijat kävelevät ohi New Yorkissa kuin Helsingissäkin. En pidä oikein uskottavana, että jossain olisi maa, jossa jokaista vastaantulijaa tervehdittäisiin. Eiköhän ne tervehdittävät ole ainakin jollain tavalla (edes naamasta)  tuttuja. Ihan käytännössä mahdotontakin, että jossain miljoonakaupungissa aamuruuhkassa jokainen tervehtisi jokaista vastaantulijaa. 

En usko, että jossakin suurkaupungissa, kuten New Yorkissa, vastaantulijaa tervehditään. Niitä vastaantulijoita kun on niin paljon. Toista se on jossakin suburb-alueilla, ainakin täällä meillä omassa lähipiirissä kun liikkuu ulkona, niin yleensä tervehditään vastaantulijaa vaikka ei tunneta.

Sivusta eri... tästä tulikin mieleeni, että tiedättekö mikä on "New York hello"? 

Sehän on tietysti se, kun tuntematon vetää (New Yorkin) kadulla turpaan yllättaen ilman mitään syytä. 

Vierailija kirjoitti:

Entä jos ulkomailla asuminen saakin suomalaisen tuntemaan itsensä jotenkin erityiseksi ja kotimaahan paluu on pettymys, kun huomaakin olevansa vain yksi muiden joukossa?

Tämä oli mielenkiitoinen toteamus. Koska sosialismin aatteeseen kuuluu, että kaikki ovat samaa massaa ja ihmisiä ei nähdä omina persooninaan eikä yksilöinä.

Mielestäni jokainen ihminen on erityinen ja oma yksilönsä, kukaan ei ole täysin samanlainen.

Tästäkö on pohjimmiltaan kyse? Tasapäistäminen ja peruskoulu yhä voimissaan Suomessa? Yksilöt nähdään jostain syystä uhkana?

Vierailija kirjoitti:

Yleisesti ottaen suomalaiset eivät ole kovin lämpimiä ihmisiä. Lapsista ja vanhuksista ei huolehdita kuten muualla Euroopassa, laitoshoito on liian usein se vaihtoehto. Ei halata, pussata, välitetä.
Ketju ei katkea, kun se laitoshoidettu lapsi on tunnekylmä eikä osaa muodostaa tunnesidettä omaan lapseensa.

N. 20v. elämästä voi mennä laitoskulttuurissa ja vanhana lisää.

Alapeukkuilija taas vauhdissa 😅 Eikä sano mitään, peukuttelee vaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yleisesti ottaen suomalaiset eivät ole kovin lämpimiä ihmisiä. Lapsista ja vanhuksista ei huolehdita kuten muualla Euroopassa, laitoshoito on liian usein se vaihtoehto. Ei halata, pussata, välitetä.
Ketju ei katkea, kun se laitoshoidettu lapsi on tunnekylmä eikä osaa muodostaa tunnesidettä omaan lapseensa.

Mitä ihme höpötystä tämä nyt on? Mistä lähtien suomalaiset lapset on lykätty laitoksiin joukolla kasvamaan?

Päiväkotiin tai perhepäivähoitoon joutuu moni alle 3-vuotias vielä nyky-Suomessakin.

Ei se ole silti mitään laitoskasvatusta, joku roti tähän suurenteluun ja valehteluun nyt kuitenkin vaikkei Suomea fanittaisikaan. Suomessa kuitenkin on aika hyvät vanhempainvapaa mahdollisuudet ja niin kuin ei muualla maailmallakin lapsia laitettaisi aikaisinkin hoitoon/kouluun.  Monessa maassa se lapsi joutuu laitostumaan ihan oikeaan kouluun jo 4-vuotiaana. 

Sori, mutta olen tästä eri mieltä. Laitos on mielestäni sellainen paikka jossa ihmisiä kasvatetaan tai hoidetaan liukuhihnalta. Ja näinhän se päiväkodeissa ja muissa laitoksissa on. Ei se ole yksilöllistä kasvatusta kuten kotona.

Ja missään tapauksessa lapsi ei ole aamuvarhaisesta myöhään iltapäivään päiväkodissa esim. muualla Euroopassa, kuten Suomessa saattaa olla pahimmassa tapauksessa. Vaan puhutaan muutamasta tunnista ja ateriatkin he syövät kotona perheen kanssa.

Tosissasi väität, että ainoastaan Suomessa toimitaan näin? En usko hetkeäkään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Me viihdymme kotona ja luonnossa. En minäkään käy kuppiloissa juomassa ylihintaista kahvia. Minä otan termarin kotoa ja mene nauttimaan metsään. En halua tavata ihmisiä, en jaksa turhanpäiväisiä keskusteluja, enkä yltiösosiaalisia höpöttäjiä. Asuin jonkun aikaa Espanjassa ja meinasi pää revetä niiden ihmisten kanssa. Jatkuvaa hölinää. Ja yleensä ihan turhaa.

Asuin ja työskentelin hetken korjausompelijana Kanadassa joskus 10 vuotta sitten ja pohdiskelin tämän ketjun aihetta. Me suomalaiset tehdään mahdollisimman pitkälle itse. Meiltä puuttuu palvelukulttuuri, koska "itse tekemällä on halvempaa". Korjataan omat vaatteet tai laitetaan sukulaiset korjaamaan ne ilmaiseksi tai pullakahveilla (toisen ketjun aihe röyhkeistä sukulaisten pyynnöistä). Otetaan omat eväät ettei tarvi maksaa ylimääräistä. Onko tämä nuukuus peruja sodan jälkeisistä pula-ajoista? (kolmannen ketjun aihe siitä, mitä överiksi meneviä säästämistapoja joillakin on).
Pankkitoiminnassakin oli eroja. Kanadassa sai luottokortin tai lainaa aika hövelisti pienelläkin palkalla. Suomessa virkailija teki laskelmat palkastani ja pakollisista asumismenoista. Jäljellejäänyt osuus oli maksimi, jonka sain luottokortilleni luottoa. Suomessa ihmisillä tyypillisesti on ollut vain asuntolaina ja sekin pyritään maksamaan mahdollisimman nopeasti pois niin elämiseen ei jää kurjuutta kummempaa määrää käyttörahaa. Kanadassa lainoja otetaan ja monesti sijoitetaan/vivutetaan ja lainoista maksetaan ruotsalaiseen tyyliin vain korot ja minimit.
Mulla on vain opintolaina 15k. Siitäkin maksan minimit ja tällä tavalla mulla menee 9 vuotta maksaa se takaisin. Sen sijaan ostelen osakesalkkuuni joka kuukausi osakkeita.

Jännästi sanottu, itse tekemisen kulttuuri. Tunnistan sen, mutta se ei näytä päteneen kaikkiin.
Esim. vanhempani pesettivät aina pesulassa lakanat ja pyyhkeet ja leikkauttivat hiuksensa kampaajalla ja parturissa. Ihan tavallisia suomalaisia työntekijöitä he olivat. Moni heitä paljon nuorempi tuttuni sen sijaan ei käy kampaajalla eikä parturissa ja pesee kaiken pyykkinsä itse.
Eri perheissä on myös ollut erilaiset tavat. Äiti oli kaupunkilaislapsi ja tykkäsi käydä kahvilassa jäätelöllä tai leivoksella ja kahvilla. Jotkut toiset taas pitävät tuollaista rahan tuhlauksena.

Onhan ihmisissä tietysti eroja ja siis heidän tavoissaan. Pesuloita ei ole joka nurkalla ja nykyisin on sen verran hyvät pesukoneet kuivausrumpuineen, että menee vähemmän aikaa laittaa pyykit koneeseen ja nostaa ne sieltä parin tunnin päästä pois kuin lähteä viemään pesulaan ja sitten hakemaan pesulasta jonain muuna päivänä. Marketeissa hiusten värjäysaineiden skaala on nykyisin suuri ja lisäksi on myynnissä paljon kotikäyttöön tarkoitettuja hiustenlyhennystarvikkeita. 
Mulla olisi varaa pesettää lakanani ja pyyhkeeni pesulassa, mutta pesulaan vieminen olisi vaivalloisempaa kuin pestä ne kotona. 

Pesulasta puhtaat lakanat ja pyyhkeet sai sileinä ja siististi viikattuina. Minäkin kuitenkin pesen ne kotikoneessa, kun en halua maksaa palvelusta enkä jaksa kuljettaa niitä pesulaan ja takaisin.

Ammattikampaaja osaa kuitenkin leikata hiukset kauniimmin kuin moni itseoppinut.

Vierailija kirjoitti:

Kunhan päästään vihdoin Natoon, alkaa toivottavasti jatkuva pelon ilmapiiri helpottaa.

Eiköhän unohdeta NATO höpinät ja otsikointi Unkarista ja Venäjästä kun Suomessa on paljon pahempia ongelmia ja hintojen ja maksujen valtava kasvu jo kahden vuoden ajan on tehnyt sen että tämä alkaa olla maailman onnettomin maa, siihen kun lisää sen että suuri osa porukkaa alkaa olla narsisteja, psykopaatteja, sosiopaatteja, kiusaajia, väkivaltaisia ja perheväkivaltaisia niin ei tarvitse ihmetellä aloittajan kirjoitusta...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jenkkejä kehutaan puheliaisuudesta ja ystävällisyydestä, ja onhan se kieltämättä mukavaa kun ventovieraitakin tervehditään kaduilla. Sen pidemmälle tutustumisessa ei kuitenkaan usein mennä, mikä tuntuu melko ristiriitaiselta. Jenkkituttuni mukaan se johtuu syvään juurtuneesta epäluottamuksesta muita ihmisiä kohtaan. Siksi se mukava tervehtijä saattaa kantaa asetta takkinsa alla tai lastenvaunuissa. Kulttuuriin kuuluva opportunismi ja individualismi synnyttää menestyjiä mutta myös niitä näköalattomia, jotka pyrkivät kaikin keinoin pärjäämään tai nostamaan elintasoaan. Heidän aseitaan vastaan täytyy puolustautua hankkimalla oma ase. Kansan jakautuminen puoluepoliittisesti on vain lisännyt näitä epäluuloja. Lyhyellä visiitillään päivänvalossa vaeltava turisti ei useinkaan näe näitä epäkohtia, ellei satu eksymään ns. köyhemmille huudeille. Ajelimme vahingossa sellaisten läpi mm. LA:ssa ja Detroitissa, ja tuli sellainen fiilis että täältä on päästävä ja äkkiä. Kaduilla parveili porukkaa, joilta en olisi saanut ystävällistä huomiota. Ohi ajavia autoja katseltiin tarkkaavaisesti. Jo pelkkä pysähtyminen liikennevaloihin oli pelottava kokemus lukituista ovista huolimatta. Ei ole tarkoitus dissata jenkkejä tai yleistää, vaan tuoda esiin toinen näkökulma sen kalifornialaisen pikkukaupungin rinnalle.

Olen käynyt useita kertoja Yhdysvalloissa ja kertaakaan kukaan tuntematon vastaantulija ei ole tervehtinyt mua kadulla. Ihan samalla tavalla vastaantulijat kävelevät ohi New Yorkissa kuin Helsingissäkin. En pidä oikein uskottavana, että jossain olisi maa, jossa jokaista vastaantulijaa tervehdittäisiin. Eiköhän ne tervehdittävät ole ainakin jollain tavalla (edes naamasta)  tuttuja. Ihan käytännössä mahdotontakin, että jossain miljoonakaupungissa aamuruuhkassa jokainen tervehtisi jokaista vastaantulijaa. 

En usko, että jossakin suurkaupungissa, kuten New Yorkissa, vastaantulijaa tervehditään. Niitä vastaantulijoita kun on niin paljon. Toista se on jossakin suburb-alueilla, ainakin täällä meillä omassa lähipiirissä kun liikkuu ulkona, niin yleensä tervehditään vastaantulijaa vaikka ei tunneta.

Sivusta eri... tästä tulikin mieleeni, että tiedättekö mikä on "New York hello"? 
Sehän on tietysti se, kun tuntematon vetää (New Yorkin) kadulla turpaan yllättaen ilman mitään syytä. 

Vastaantulijaa silmiin katsominen saatetaan kokea hyökkäävänä eleenä. Eli ei kannata toljottaa kovin pitkään toista ihmistä näissä väkirikkaissa paikoissa.

Festareita on paljon ja nuoriso liikkuu...

Kesällä tapahtuu paljon myös v. 22.

Vierailija kirjoitti:

Entä jos ulkomailla asuminen saakin suomalaisen tuntemaan itsensä jotenkin erityiseksi ja kotimaahan paluu on pettymys, kun huomaakin olevansa vain yksi muiden joukossa?

Riippuu varmaan mihin muuttaa. Euroopassa ei hirvittävästi sirkuseläimen erityiskohtelua saa, eikä sitä terve ihminen haluakaan. 

On noissa lämpöisissä maissa puolensa ja viihdyn kyllä niissä, siellä jotenkin on elämää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja kun täällä on iloisella mielellä liikkeellä tulee joku ilkeileen että mitäs hauskaa sulle on tapahtunut kun suu on korvissa. Naura siinä sitten. Täällä on totuttu Siperia tyyliin.

Onko sulle useinkin käynyt noin? Mulle ei ole koskaan ja olen sentään jo 60-vuotias.

Olen jostain syystä kokenut usein tuota lynkkausmeininkiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja kun täällä on iloisella mielellä liikkeellä tulee joku ilkeileen että mitäs hauskaa sulle on tapahtunut kun suu on korvissa. Naura siinä sitten. Täällä on totuttu Siperia tyyliin.

Onko sulle useinkin käynyt noin? Mulle ei ole koskaan ja olen sentään jo 60-vuotias.

Olen jostain syystä kokenut usein tuota lynkkausmeininkiä.

Kurja juttu :(

Mukavahan se ulkomailla on olla. Siellä ei elä arkea. Saa olla vieraana. Taskuissa rahaa. Useasti hyvä ilmasto.

Asuin pitkään poissa (Etelä-Eurooppa). Samaa mieltä, ei siitä mihinkään pääse, että Suomessa mieliala laskee. Ja ei ole kyse mistään tuttuudesta - ehdin kyllä takuulla tottua eteläänkin - vaan suoritusilmapiiristä, josta puuttuu leikkisyys ja aistillisuus, aikuisuus on täällä mielestäni aivan hirveä harmaa hanki. Vaikea selittää nopeasti esimerkiksi sitä, miten erilaista aistillisuus (nauttiminen) ja toisten huomiointi on etelässä. On luontevampaa se viihtyminen omassa nahassa ja ihmisten kanssa.

Vieraat vanhukset eivät kiinnosta oikeasti ketään, kaduilla ei jutella spontaanisti, ihmiset ovat trendi- ja teknologiakeskeisiä, vanhemmuus on kauhea suoritus, kaikki on puhelimella tapahtuvaa. Muka kehittynyttä, mutta ei tämä ole hyvä tapa elää. Ihmisten välinen, tuntemattomien, aito hetkellinen yhteys ja vapautunut ilo, estottomuus, on harvinaista. Inhoan aikuisten miesten kännäämistä. Nuoret suhaavat skuuteilla irtoripsissään, perinteiset hyvätkin arvot on häivytetty. Välillä tuntuu, etten kestä enää yhtäkään talvea Pohjolassa!

Teininä ja nuorena aikuisena oli kauhean hauskaa, mutta varsinainen aikuisuus täällä... huh. Vanhuutta tässä yhteiskunnassa en edes uskalla ajatella. Tunteet eivät solju vapaasti ulospäin, koskettaminen on vaikeaa. Miten sitten vanhana omassa kopissaan jääkeleillä...?!

Ei tätä ehkä tajua ennen kuin asuu poissa. En ikinä muuttaisi Suomeen, jos en olisi suomalainen. Vaikka miten järkeilee, ja arki on turvallista, niin se ihmisaspekti on täällä todella ankea. Olen ikään kuin varjo itsestäni, ja arjen mukavuus kompensoi vain tiettyyn pisteeseen.

Muutan varmaankin takaisin myöhemmin, sillä en voi hyväksyä, että tämä on loppuelämän ilmapiiri. Se elämänilo, ne huiput, muuttuvat niin paljon vähäisemmiksi. Ja talvet, ne talvet... Kuinkakohan monta elinvuotta ne vähentävät...?