Lue keskustelun säännöt.
Muutettiin, ja kaikki on mennyt lapsilla huonoon suuntaan
25.04.2022 |
Muutin töiden ja halvan asumisen perässä pohjoiseen pikkukaupunkiin. Itselläni on asiat hyvin nyt kun rahaa on enemmän ja töitä löytyy niin paljon kun jaksaa tehdä. Toisin kävi lasten kohdalla. Kavereita ei saa, ei perkele sitten millään! Ketään ei kiinnosta tavata koulun ulkopuolella. Ei KETÄÄN! Ainoat harrastukset on salibandy, jääkiekko ja jalkapallo. Kummatkaan lapset ei ole pelihenkisiä. Olen soittanut jopa seurakunnat läpi myös, kun Jeesus tuntuu olevan täällä tärkeä monelle ja ihmiset istuu säännölliseksi kirkossa. Sielläkään ei ole nyt mitään.
Moottorikelkkailu on lähellä paikallisten sydäntä talvisin ja sitä harrastetaan koko perheen voimin. Minulla ei ole moottorikelkkaa, olen autoton yh. Lapset ovat kohta KAKSI VUOTTA istuneet sisällä koulun jälkeen. Koulu on alkanut mennä todella huonosti. Koulussa ei kiusata ja siellä on seuraa, mutta ei ketään kiinnosta koulun jälkeen nähdä. Itse teen kolmivuorotyötä ja oma sosiaalinen elämäni on hyvin vähäistä sen takia, jaksaminenkin on kortilla. Itse en siitä kärsi, mutta säälin suuresti lapsia. Muutettiin Helsingistä, ja entiset lasten kaverit sieltä jaksavat edelleen soitella lapsille, se on jotenkin sydäntä lämmittävää :’( Koskaan ei ole ollut tällaista ongelmaa kun ollaan muutettu. Lapset ovat saaneet kavereita lähes samantien, ovat kuitenkin ihan tavallisia kivoja lapsia.
Joku ihmeen henkinen tyhjiö on meidän ja ympäristön välissä. Olen itsekin koittanut innostuneena kuunnella ihmisten moottorikelkka- ja metsästysjuttuja, lähtenyt kuuntelemaan porukan suosimaa iskelmää ja suomipoppia jne, vaihtanut pois stadilaisen puhetyylin ja ollut vilpittömän kiinnostunut ja kohtelias. Siltikään emme kelpaa. Työntekijänä kelpaan kyllä, kun olen ripeä, kielitaitoinen ja opin nopeasti. En saikuttele ja olen täsmällinen. En juorua tai riitele, tulen toimeen kaikkien kanssa. Sen takia olen kysytty ja pidetty työntekijä. Ainoa joka kärsii on lapset, itseäni ei niin haittaa vaikka olisin henkisesti ja fyysisesti yksin. Pidän kuitenkin yhteyttä entisiin ystäviini ja opiskelen itsekseni, käyn lenkillä jne. Kesäisin lähden etelään tapahtumiin.
Itseäni ei siis niin haittaa vaikka olen yksin täällä. Mutta lapset.. sydän vuotaa verta heidän takiaan. Pilasin heidän elämänsä. Etelässä meillä ei kuitenkaan ole varaa asua ilman avustuksia, ja kaikki hankinnat ruoasta lähtien pitää harkita tarkoin. Ja nyt vielä turvallisuustilanne on kyseenalainen Venäjän takia.
Kommentit (24)
Ja siis salibandy ja nuo muut luettelemani harrastukset ovat ainoita mitä täällä jengi täällä harrastaa.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ja siis salibandy ja nuo muut luettelemani harrastukset ovat ainoita mitä täällä jengi täällä harrastaa.
Ap
Ok
Partio on sellainen helppo paikka tutustua. Ja sitä kyllä voi harrastaa joka paikassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ai taasko? Kuinka usein te sinne pohjoisen trollikylään muutatte?
Missään Suomessa ei kyllä käydä kirkossa mitenkään yleisesti, että tuota kohtaa en ihan usko. Tai jos siellä asuu pelkkiä l-mafian edustajia niin ehkä sitten ja sitten ei kyllä ihme jos ei tule kavereita, mutta voi olla parempikin niin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi. Minulla oli sama juttu lapsena. Asuttiin todella mukavavalla asuinalueella ja oli kavereita eikä kukaan kiusannut eikä mitään. Sitten vanhemmat päättivät muuttaa joka pilasi elämäni. Ei tullut kavereita ja jouduin pahasti koulukiusatuksi ja muutakin. Toivottavasti ei käy samalla lailla. Voimia.
Vierailija kirjoitti:
Voi. Minulla oli sama juttu lapsena. Asuttiin todella mukavavalla asuinalueella ja oli kavereita eikä kukaan kiusannut eikä mitään. Sitten vanhemmat päättivät muuttaa joka pilasi elämäni. Ei tullut kavereita ja jouduin pahasti koulukiusatuksi ja muutakin. Toivottavasti ei käy samalla lailla. Voimia.
Olen pahoillani. Miten sinun lopulta kävi?
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oulun seudulla luulisi olevan vaikka, mitä tarjontaa harrastuksissa.
Tervetuloa suomeen, jo sä et osaa viihdyttää itteäs niin sinä oot raskaampaa seuraa kun tää kansa jaksaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapset joustaa ja ne tekee sitten mitä haluavat kun 18v. on mittarissa. Itse asuin nuoruuteni tuppukylässä ja ainoa tekeminen oli metsässä rymyäminen. Useimmiten yksin. Nyt asun pohjoisen kaupungissa ja kaipaan takaisin maalle. Näömä hemmetin rivarit ja kerrostalot ahdistaa. Tsemppiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos uskonto on kuvassa ja kyseessä kaupunki, Lapin kaupungit eivät sovi, Oulun läänistäkin Kuusamon voi rajata poi, siellä on paljon harrastusryhmiä. Oulun lähistöltä jokin pieni, mutta miten kelkkailu sopisi. Provolta tuntuu.
Jo teidän helsinkiläisyys tai ei-uskovaisuus voi olla ongelma. Muuttakaa takaisin kotiin?
Onpa harmillinen tilanne!
Minä asun kuvaamasi laisella paikkakunnalla. Muutimme tänne kymmeniä vuosia sitten vanhempieni työn takia. Usein he ovat sanoneet, että kukaan ei tunnusta paikkakuntalaiseksi, eikä ala olla oikein tuntevinaankaan, ennen kuin on asunut täällä 10 vuotta.
Mutta se koski vain aikuisia. Kyllä me lapset (4 kpl) aika pian saatiin kavereita.
Tosin on huomattava, että se oli aikaa ennen tietokoneita ja kännyköitä. Mahtaako olla niin että niitten kanssa tuhraaminen vie lastesi luokkatovereilta kaiken ajan? Voisivatko lapsesi muuten sitä kautta lähestyä heitä..?
Semmosia pönöttäjiä ne lapset usein on tuppukylissä ja pohjoisessa. Liekkö säikähtävät jos moikkaa heti siinä. Ja epäilevät viekö se uusi tulokas kaverin tai sotkee kuviot
Muuttakaa sitten takaisin vähän etelämmäs.