Jos hevonen saisi päättää, ottaisiko se ihmisiä selkäänsä notkumaan ollenkaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mietipä hetki kuinka paljon hevosella on voimaa ja massaa ihmiseen verrattuna, ja tule vasta sen jälkeen pätemään.

Pikkuinen poni ja tukeva tyttönen on aika huono yhdistelmä.

Myös pieni poni pystyy heittämään sen pullukan tyttösen selästään. Turha saivarrella.

Vierailija kirjoitti:

Hevostyttö jätti. Vai mikä näiden jatkuvien hevosaloitusten pointti on? Hevosia nämä vänkääjät eivät ainakaan tunne. 

No jep, saatat olla oikeassa. Ihan ihme vauhkoamista asiasta mistä kukaan täällä ei näköjään ymmärrä hevonkukkua (pun intended).

Totuus on, että yksikään hevonen ei ensimmäisellä kerralla pidä esimerkiksi kuolaimista suussaan. Nuoret hevoset totutetaan pitämään niitä vähitellen. Kuolainten kuten monen muunkin asian kohdalla kyse on siis siitä, että hevoset oppivat varsasata lähtien sietämään erilaisia asioita. Varmasti kovin miellyttävä ensikokemus eivät myöskään ole kannukset, raippa, satulavyö, erilaiset apuohjat tai myöskään ihmisen paino selässä.

Eli varmastikaan koulutus ei missään muodossa ole hevoselle lähtökohtaisesti kovin miellyttävää. Se vain tottuu asioihin, joita ihminen sille tekee ja lopulta suostuu noudattamaan ihmisen tahtoa silloinkin kun se tuottaa epämukavuutta ja on sen oman tahdon vastaista. Se ei enää näe muuta vaihtoehtoa. Vanhaa hevosta ei välttämättä saisikaan enää tottumaan varusteisiin ja koulutettua ratsuksi.

Totta kai koulutus tehdään pienissä erissä ja niin, että saavutetaan hevosen luottamus. Siksi se tulee vastaan, tervehtii ja saattaa jopa haluta ottaa ihmisen selkäänsä, varsinkin kun sillä tavoin se pääsee tarhasta maastoon.

Ikuisuuskysymys sitten on, onko hevosen ystävällisyys ja nöyryys sen luontainen ominaisuus vai tulosta ihmisen ylivertaisesta älystä, jonka avulla hevonen saadaan valitsemaan niitä asioita, joita haluammekin sen tekevän. Kallistun itse jälkimmäiseen, mutta on kyllä ilmeistä että ystävällisesti kohdeltuina hevoset tuntuvat myös mielellään kaveeraavan kanssamme.

Vierailija kirjoitti:

Totuus on, että yksikään hevonen ei ensimmäisellä kerralla pidä esimerkiksi kuolaimista suussaan. Nuoret hevoset totutetaan pitämään niitä vähitellen. Kuolainten kuten monen muunkin asian kohdalla kyse on siis siitä, että hevoset oppivat varsasata lähtien sietämään erilaisia asioita. Varmasti kovin miellyttävä ensikokemus eivät myöskään ole kannukset, raippa, satulavyö, erilaiset apuohjat tai myöskään ihmisen paino selässä.

Eli varmastikaan koulutus ei missään muodossa ole hevoselle lähtökohtaisesti kovin miellyttävää. Se vain tottuu asioihin, joita ihminen sille tekee ja lopulta suostuu noudattamaan ihmisen tahtoa silloinkin kun se tuottaa epämukavuutta ja on sen oman tahdon vastaista. Se ei enää näe muuta vaihtoehtoa. Vanhaa hevosta ei välttämättä saisikaan enää tottumaan varusteisiin ja koulutettua ratsuksi.

Totta kai koulutus tehdään pienissä erissä ja niin, että saavutetaan hevosen luottamus. Siksi se tulee vastaan, tervehtii ja saattaa jopa haluta ottaa ihmisen selkäänsä, varsinkin kun sillä tavoin se pääsee tarhasta maastoon.

Ikuisuuskysymys sitten on, onko hevosen ystävällisyys ja nöyryys sen luontainen ominaisuus vai tulosta ihmisen ylivertaisesta älystä, jonka avulla hevonen saadaan valitsemaan niitä asioita, joita haluammekin sen tekevän. Kallistun itse jälkimmäiseen, mutta on kyllä ilmeistä että ystävällisesti kohdeltuina hevoset tuntuvat myös mielellään kaveeraavan kanssamme.

Tässä nyt operoidaan niin erikoisella tasolla koko ajan, ettei se ole tästä maailmasta. Haluaako taapero vaipan ja vaatteet päälleen ja kengät jalkaan? Aika usein ne vehkeet lentää päältä heti kun vain voi. Onko nämä tykötarpeet jotenkin lähtökohtaisesti negatiivinen asia - no ei. Järkevä kouluttaja ei tee asioita niin, että hevonen kokee ne vastenmielisiksi. Ne esitellään, sitten niistä pääsee eroon, ja niihin totutellaan siinä tahdissa jonka hevonen itse määrää. Kylmäveriset eivät juuri hämmästy mistään noista vaiheista, onhan niitä vuosituhansia jalostettu yhteistyökyvyn ja -halun mukaan. Lämminveriset voivat suhtautua dramaattisemmin, koska niiden jalostuksessa tavoitteet ovat olleet nopeus, näyttävyys tms. Mutta koska ne ovat äkkivääriä, ne myös ilmoittavat selkeästi mikä menee liian pitkälle. Vanhan hevosen kouluttaminen ei ole yhtään vaikeampaa kuin nuoren, päinvastoin elämänkokemus on hyväksi tässäkin. Taitava kouluttaja tekee koko hommasta oppilaalleen miellyttävää, eikä yritä edetä ennen kuin hevosen mielestä kaikki siihenastinen on ihan jees. Vähemmän miellyttävää ihmisten koulussa on kuin minun allani eläinten koulussa. Vähemmän taitaviin kouluttajiin en ota kantaa, tietysti opettajia on laidasta laitaan. Hevoset kuitenkaan harvoin ovat niin traumatisoituneita kuin monet ihmislapset ainakaan nykymaailmassa, kun niitä käsittelevät pääasiassa helläkätisemmät naiset, ja lääkintätoimenpiteet eivät juurikaan satu tai pelota, jne.

Tämän keskustelun läpi kulkeva hevosen vapauden romantisoiminen ei ole harmitonta silloinkaan kun sitä ei tehdä näin ilmeisen vihamielisesti. Se kertoo luonnehäiriöistä ja vihamielisestä suhteesta maailmaan. Ei siinä hevosta ajatella yhtään, kunhan maalaillaan omaa angstia taivaanranta tukkoon. Oikeasti ihmisen kanssa käveleminen on hevoselle parempaa viihdettä kuin nököttäminen postimerkin päällä, mutta liikuntaa se ei ole. Täällä samaan aikaan vedotaan siihen, ettei hevosen selkä varmaankaan kestä pitkiä maastolenkkejä jos et lapsiasikaan kantaisi nelinkontin tunnin kahden maastoon, ja toisaalta ei ymmärretä, että ilman ihmisavusteista liikuntaharrastusta hevosen elämä on pääsääntöisesti tylsää ja epäterveellistä, ja lihavuudesta johtuvat elintasosairaudet ovat hevosille vielä kivuliaampia ja vaarallisempia kuin ihmisille. Hevosta pitää ymmärtää hevosena, ja sen tarpeita myös. Pelkäävä ja kivulias eläin on vaarallinen, sitä ei tavoitella.

No voit miettiä, että se hevonen joudutaan kouluttamaan siihen, että sillä joku ratsastaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oikein ratsastettuna ja kohdeltuna hevonen TANSII ratsastajan kanssa.

Fiilis on hyvin pitkälle sama, kuin paritanssissa, josta molemmat osapuolet nauttivat.

Käytä kuolaimia kuukauden ajan ja kerro miltä tuntui.

Oikein ratsastettuna ja kohdeltuna niitä kuolaimia nimenomaan ei käytetä.

Eikä rautakenkiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Totuus on, että yksikään hevonen ei ensimmäisellä kerralla pidä esimerkiksi kuolaimista suussaan. Nuoret hevoset totutetaan pitämään niitä vähitellen. Kuolainten kuten monen muunkin asian kohdalla kyse on siis siitä, että hevoset oppivat varsasata lähtien sietämään erilaisia asioita. Varmasti kovin miellyttävä ensikokemus eivät myöskään ole kannukset, raippa, satulavyö, erilaiset apuohjat tai myöskään ihmisen paino selässä.

Eli varmastikaan koulutus ei missään muodossa ole hevoselle lähtökohtaisesti kovin miellyttävää. Se vain tottuu asioihin, joita ihminen sille tekee ja lopulta suostuu noudattamaan ihmisen tahtoa silloinkin kun se tuottaa epämukavuutta ja on sen oman tahdon vastaista. Se ei enää näe muuta vaihtoehtoa. Vanhaa hevosta ei välttämättä saisikaan enää tottumaan varusteisiin ja koulutettua ratsuksi.

Totta kai koulutus tehdään pienissä erissä ja niin, että saavutetaan hevosen luottamus. Siksi se tulee vastaan, tervehtii ja saattaa jopa haluta ottaa ihmisen selkäänsä, varsinkin kun sillä tavoin se pääsee tarhasta maastoon.

Ikuisuuskysymys sitten on, onko hevosen ystävällisyys ja nöyryys sen luontainen ominaisuus vai tulosta ihmisen ylivertaisesta älystä, jonka avulla hevonen saadaan valitsemaan niitä asioita, joita haluammekin sen tekevän. Kallistun itse jälkimmäiseen, mutta on kyllä ilmeistä että ystävällisesti kohdeltuina hevoset tuntuvat myös mielellään kaveeraavan kanssamme.

Tässä nyt operoidaan niin erikoisella tasolla koko ajan, ettei se ole tästä maailmasta. Haluaako taapero vaipan ja vaatteet päälleen ja kengät jalkaan? Aika usein ne vehkeet lentää päältä heti kun vain voi. Onko nämä tykötarpeet jotenkin lähtökohtaisesti negatiivinen asia - no ei. Järkevä kouluttaja ei tee asioita niin, että hevonen kokee ne vastenmielisiksi. Ne esitellään, sitten niistä pääsee eroon, ja niihin totutellaan siinä tahdissa jonka hevonen itse määrää. Kylmäveriset eivät juuri hämmästy mistään noista vaiheista, onhan niitä vuosituhansia jalostettu yhteistyökyvyn ja -halun mukaan. Lämminveriset voivat suhtautua dramaattisemmin, koska niiden jalostuksessa tavoitteet ovat olleet nopeus, näyttävyys tms. Mutta koska ne ovat äkkivääriä, ne myös ilmoittavat selkeästi mikä menee liian pitkälle. Vanhan hevosen kouluttaminen ei ole yhtään vaikeampaa kuin nuoren, päinvastoin elämänkokemus on hyväksi tässäkin. Taitava kouluttaja tekee koko hommasta oppilaalleen miellyttävää, eikä yritä edetä ennen kuin hevosen mielestä kaikki siihenastinen on ihan jees. Vähemmän miellyttävää ihmisten koulussa on kuin minun allani eläinten koulussa. Vähemmän taitaviin kouluttajiin en ota kantaa, tietysti opettajia on laidasta laitaan. Hevoset kuitenkaan harvoin ovat niin traumatisoituneita kuin monet ihmislapset ainakaan nykymaailmassa, kun niitä käsittelevät pääasiassa helläkätisemmät naiset, ja lääkintätoimenpiteet eivät juurikaan satu tai pelota, jne.

Tämän keskustelun läpi kulkeva hevosen vapauden romantisoiminen ei ole harmitonta silloinkaan kun sitä ei tehdä näin ilmeisen vihamielisesti. Se kertoo luonnehäiriöistä ja vihamielisestä suhteesta maailmaan. Ei siinä hevosta ajatella yhtään, kunhan maalaillaan omaa angstia taivaanranta tukkoon. Oikeasti ihmisen kanssa käveleminen on hevoselle parempaa viihdettä kuin nököttäminen postimerkin päällä, mutta liikuntaa se ei ole. Täällä samaan aikaan vedotaan siihen, ettei hevosen selkä varmaankaan kestä pitkiä maastolenkkejä jos et lapsiasikaan kantaisi nelinkontin tunnin kahden maastoon, ja toisaalta ei ymmärretä, että ilman ihmisavusteista liikuntaharrastusta hevosen elämä on pääsääntöisesti tylsää ja epäterveellistä, ja lihavuudesta johtuvat elintasosairaudet ovat hevosille vielä kivuliaampia ja vaarallisempia kuin ihmisille. Hevosta pitää ymmärtää hevosena, ja sen tarpeita myös. Pelkäävä ja kivulias eläin on vaarallinen, sitä ei tavoitella.[/q

Siis miten voikaan olla ihminen sekaisin. Lue uudestaan mitä kirjoitit ja mieti. Eli maailma pyörii vain ihmisen ansiosta? Mutta mitä voi odottaa eläintenrääkkääjältä ja maailmantuhoajalta. Juuri kaltaisesi ihmiset ovat maapallon kuonaa.

Vierailija kirjoitti:

että ilman ihmisavusteista liikuntaharrastusta hevosen elämä on pääsääntöisesti tylsää ja epäterveellistä, ja lihavuudesta johtuvat elintasosairaudet ovat hevosille vielä kivuliaampia ja vaarallisempia kuin ihmisille. Hevosta pitää ymmärtää hevosena, ja sen tarpeita myös.

Eli miksi hevosia tarhataan ollenkaan talleihin? Jotta setämiehet saisi harrastaa rahakasta ravi"urheilua" ja pikkutytöt pääsisi tallille toteuttamaan orastavaa hoivaviettiään. Hevonen itse ei edelleenkään pysty kertomaan mikä sille itselleen olisi parasta.

Vierailija kirjoitti:

että ilman ihmisavusteista liikuntaharrastusta hevosen elämä on pääsääntöisesti tylsää ja epäterveellistä, ja lihavuudesta johtuvat elintasosairaudet ovat hevosille vielä kivuliaampia ja vaarallisempia kuin ihmisille. Hevosta pitää ymmärtää hevosena, ja sen tarpeita myös.

Alapa sitten kohdella hevosta lajin mukaisesti hevosena, äläkä ratsuna. Sellaista eläinlajia ei ole kuin ratsu.

Hevosen tehtävä on tarjota ratsastus- ja ravipalveluita. Sitten siitä tehdään meedwurstia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Totuus on, että yksikään hevonen ei ensimmäisellä kerralla pidä esimerkiksi kuolaimista suussaan. Nuoret hevoset totutetaan pitämään niitä vähitellen. Kuolainten kuten monen muunkin asian kohdalla kyse on siis siitä, että hevoset oppivat varsasata lähtien sietämään erilaisia asioita. Varmasti kovin miellyttävä ensikokemus eivät myöskään ole kannukset, raippa, satulavyö, erilaiset apuohjat tai myöskään ihmisen paino selässä.

Eli varmastikaan koulutus ei missään muodossa ole hevoselle lähtökohtaisesti kovin miellyttävää. Se vain tottuu asioihin, joita ihminen sille tekee ja lopulta suostuu noudattamaan ihmisen tahtoa silloinkin kun se tuottaa epämukavuutta ja on sen oman tahdon vastaista. Se ei enää näe muuta vaihtoehtoa. Vanhaa hevosta ei välttämättä saisikaan enää tottumaan varusteisiin ja koulutettua ratsuksi.

Totta kai koulutus tehdään pienissä erissä ja niin, että saavutetaan hevosen luottamus. Siksi se tulee vastaan, tervehtii ja saattaa jopa haluta ottaa ihmisen selkäänsä, varsinkin kun sillä tavoin se pääsee tarhasta maastoon.

Ikuisuuskysymys sitten on, onko hevosen ystävällisyys ja nöyryys sen luontainen ominaisuus vai tulosta ihmisen ylivertaisesta älystä, jonka avulla hevonen saadaan valitsemaan niitä asioita, joita haluammekin sen tekevän. Kallistun itse jälkimmäiseen, mutta on kyllä ilmeistä että ystävällisesti kohdeltuina hevoset tuntuvat myös mielellään kaveeraavan kanssamme.

Tässä nyt operoidaan niin erikoisella tasolla koko ajan, ettei se ole tästä maailmasta. Haluaako taapero vaipan ja vaatteet päälleen ja kengät jalkaan? Aika usein ne vehkeet lentää päältä heti kun vain voi. Onko nämä tykötarpeet jotenkin lähtökohtaisesti negatiivinen asia - no ei. Järkevä kouluttaja ei tee asioita niin, että hevonen kokee ne vastenmielisiksi. Ne esitellään, sitten niistä pääsee eroon, ja niihin totutellaan siinä tahdissa jonka hevonen itse määrää. Kylmäveriset eivät juuri hämmästy mistään noista vaiheista, onhan niitä vuosituhansia jalostettu yhteistyökyvyn ja -halun mukaan. Lämminveriset voivat suhtautua dramaattisemmin, koska niiden jalostuksessa tavoitteet ovat olleet nopeus, näyttävyys tms. Mutta koska ne ovat äkkivääriä, ne myös ilmoittavat selkeästi mikä menee liian pitkälle. Vanhan hevosen kouluttaminen ei ole yhtään vaikeampaa kuin nuoren, päinvastoin elämänkokemus on hyväksi tässäkin. Taitava kouluttaja tekee koko hommasta oppilaalleen miellyttävää, eikä yritä edetä ennen kuin hevosen mielestä kaikki siihenastinen on ihan jees. Vähemmän miellyttävää ihmisten koulussa on kuin minun allani eläinten koulussa. Vähemmän taitaviin kouluttajiin en ota kantaa, tietysti opettajia on laidasta laitaan. Hevoset kuitenkaan harvoin ovat niin traumatisoituneita kuin monet ihmislapset ainakaan nykymaailmassa, kun niitä käsittelevät pääasiassa helläkätisemmät naiset, ja lääkintätoimenpiteet eivät juurikaan satu tai pelota, jne.

Tämän keskustelun läpi kulkeva hevosen vapauden romantisoiminen ei ole harmitonta silloinkaan kun sitä ei tehdä näin ilmeisen vihamielisesti. Se kertoo luonnehäiriöistä ja vihamielisestä suhteesta maailmaan. Ei siinä hevosta ajatella yhtään, kunhan maalaillaan omaa angstia taivaanranta tukkoon. Oikeasti ihmisen kanssa käveleminen on hevoselle parempaa viihdettä kuin nököttäminen postimerkin päällä, mutta liikuntaa se ei ole. Täällä samaan aikaan vedotaan siihen, ettei hevosen selkä varmaankaan kestä pitkiä maastolenkkejä jos et lapsiasikaan kantaisi nelinkontin tunnin kahden maastoon, ja toisaalta ei ymmärretä, että ilman ihmisavusteista liikuntaharrastusta hevosen elämä on pääsääntöisesti tylsää ja epäterveellistä, ja lihavuudesta johtuvat elintasosairaudet ovat hevosille vielä kivuliaampia ja vaarallisempia kuin ihmisille. Hevosta pitää ymmärtää hevosena, ja sen tarpeita myös. Pelkäävä ja kivulias eläin on vaarallinen, sitä ei tavoitella.

En mielestäni operoi kovinkaan erikoisella tasolla. Sanon ensiksi, että sinä kuulostat taitavalta ja lempeältä hevosten kouluttajalta. Tarkoitukseni ei ole hyökätä sinua vastaan.

Mutta en silti voi olla kanssasi samaa mieltä. Vertauksesi vauvoihin ontuu sikäli, että jokainen asia vaipoista kenkiin ja rokotteista pelirajoituksiin tähtää lapsen itsensä parhaaseen, siihen että hänestä voisi tulla onnellinen, täysivaltainen ja menestyvä yhteiskuntamme jäsen. Hevosta koulutettaessa sen sijaan tähtäimessä on oma harrastuksemme, hauskanpitomme, taloudellinen menestyksemme jne. Emme me pyri siihen, että hevosesta tulisi onnellinen ja että sen keskeisin elämänsisältö olisi saada toteuttaa itseään hevosena. Jos se olisi tavoitteena, hevosta ei tarvitsisi totuttaa oikeastaan yhtään mihinkään. Sen ei tarvitsisi olla käskyläisemme eikä omien vaikuttimiemme välikappale. Sen sijaan se saisi vain - olla hevonen.

Muuta kuin esteettistä iloa ja tunnemaailmamme rikastumista sellainen hevonen ei tarjoaisi, joten varmastikin hevosten määrä radikaalisti vähenisi. Mutta jos aivan rehellisiä olemme, sellaisen elämän hevonen itse varmasti valitsisi.

Ei ottaisi. Hevosilla on paljon enemmän ratsastuksesta johtuvia selkäongelmia kuin mitä heppahöperöt ymmärtävätkään.

Vuosituhansien aikana hevoset on tottunut siihen. Vähän niin kuin ihmisetkin on tottunut olemaan tylsiä orjia rahaa vastaan ja tekemään sillä asioita joita ei muuten haluais tehdä

Minua aina säälittävät hevoset, kun niitä näen. Niillä kävi huono tuuri kun sattuivat olemaan ihmisen käyttöön niin sopivia.

Tuskin. Mutta toisaalta hevoset ja muutkin hyöty- ja lemmikkieläimet on jalostettu ja ehdollistettu ihmistä palvelemaan, joten ei niillä ole koskaan ollut valinnan mahdollisuutta. 

Vierailija kirjoitti:

Vuosituhansien aikana hevoset on tottunut siihen. Vähän niin kuin ihmisetkin on tottunut olemaan tylsiä orjia rahaa vastaan ja tekemään sillä asioita joita ei muuten haluais tehdä

Samaa olen aina miettinyt näissä hevoskeskusteluissa. Käsittääkseni hevosen maksimi työaika saa olla 3h päivässä ja ihmisenä pitää lusia joka päivä töissä 8h. Koko ajan keksitään, miten hevonen voisi elää paremmin lajityypillistä elämää, mutta ihmisen lajityypillisestä elämästä kukaan ei ole kiinnostunut. Työnantaja määrää ehditkö syömään, saatko mennä vessaan tai pitääkö sinun herätä keskellä yötä, vaikka olet päiväeläimeksi luotu. 

Vierailija kirjoitti:

Minua aina säälittävät hevoset, kun niitä näen. Niillä kävi huono tuuri kun sattuivat olemaan ihmisen käyttöön niin sopivia.

Minua säälittää paljon enemmän naudat, siat, broilerit ja turkiseläimet. Lemmikkihevonen elää suorastaan ylellistä elämää niihin verrattuna. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos hevonen ei halua sinua selkääsi, tulet huomaamaan sen kyllä.

Hevonen on pakotettu ottamaan ihminen selkään, luonnostaan yksikään hevonen ei halua ketään selkään ratsastamaan. Tai otatko sinä mielelläsi jonkun päällesi ratsastamaan?

Kyllä. Lapseni rakastavat ratsastaa selässäni.

Jos lapsia kantaa esim. olkapäillä, tai vaikka selässäkin, eihän ne paina juuri mitään. Ehkä hevosella on sama, että ihminen ei siellä selässä paina juuri mitään, heppahan itse painaa suuruusluokkaa kymmenen kertaa ihmisen painon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos hevonen ei halua sinua selkääsi, tulet huomaamaan sen kyllä.

Hevonen on pakotettu ottamaan ihminen selkään, luonnostaan yksikään hevonen ei halua ketään selkään ratsastamaan. Tai otatko sinä mielelläsi jonkun päällesi ratsastamaan?

Otan koska tahansa timmin parikymppisen neidon päälleni ratsastamaan.

T. M43

Kyllä hevoset ottaisivat ihmisen ratsastamaan,jos saisivat itse päättää.
Ihmisen paino ei rasita hevosta .

Mutta mikä tulisi kieltää , (ja tähän EIVÄT HEVOSET SUOSTUISI, jos saisivat itse päättää ) , niin RAVIT !
Se on hirveetä jo katsoa !
Ja mikä valmennus , jatkuva raskaan sarjan treeni ja revitys 😭😭😭....
Hevoset ajetaan piippuun !

Entäs PONIRAVIT ! 😭😭😭 EN KESTÄ !
Pikkuponit köpöttävät pikku jaloillaan ja pitäisi juosta kovempaa ja kovempaa....
Tuo on ahdistavaa edes ajatella.
Poni raukat.