Lue keskustelun säännöt.
Mieheni on vihainen kun olen priorisoitunut lapsen parisuhteemme edelle. Mutta miten muuten se voisi mennä?
Meillä on juuri kaksi täyttänyt lapsi. Yhdessä suunniteltu ja haluttu. Mies on ollut jo pidempään vihainen siitä, että olen priorisoinut vauvan ja nyttemmin taaperon parisuhteemme edelle. On katkera ja usein aloittaa riidan asiasta.
Selittäkää minulle miten muuten asia voisi olla. Vauva ja pieni lapsi tarvitsee jatkuvaa hoivaa ja huolenpitoa. Meillä ei ole mummeja ja kummeja hoitamassa lasta. Jo vauvana lapsi nukkui vain lyhyissä pätkissä (ja päiväunia vain liikkuvissa vaunuissa), yhä heräilee öisin. Ei ole ollenkaan itsekseen viihtyvää tyyppiä, ei ollut vauvanakaan, ja tällä hetkellä vauhtia on enemmän kuin järkeä eli on täysin vahdittava. Joku aikuinen on siis käytännössä koko ajan kiinni lapsen vahtimisessa tai hoitamisessa, ollut aina näin, koska ei lasta voi jättää yksin, tapahtuu tuhoja heti, vauvana huusi täyttä kurkkua jos jäi hetkeksi yksin. Ja useimmiten se olen minä joka ole lapsen vahtimisessa/hoitamisessa kiinni koko ajan. Ja olen tietenkin iltaisin aika väsynyt, kaadun sänkyyn ja nukahdan. Olen päivisinkin usein väsynyt.
Miten minä käytännössä voisin priorisoida tässä parisuhdetta? Millä ajalla? Ollaan joskus palkattu hoitaja kotiin kun ollaan käyty kaksin jossain, mutta harvoin tähän on varaa eikä se ole tilannetta muuttanut mihinkään, mies on yhä vihainen.
Kommentit (1809)
901/1809
|
25.04.2022 |
Vastaa
Lainaa
Ilmoita asiattomaksi
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä miehenä olen lapsen kanssa kotona ja vaimoni on töissä.
Meillä on kaksi lasta. Ensimmäisen lapsen kanssa vaimoni oli kotona ja valitti nyt toisen lapsen tullessa, että hän haluaa töihin ja minun pitää jäädä hoitamaan lasta, koska on rankkaa olla kotona pienen lapsen kanssa ja toinen pääsee vaa töihin karkuun.
Eipä vaimo ymmärtänyt, että (koin itse saman ekan lapsen aikana) samanlailla se lapsi herättää ja pitää sen työssäkäyvän osapuolen hereillä joka kerta, kun rupeaa itkemään.
Meinasin töissä ollessa välillä nukahdella, kun olin väsynyt.
Nyt vaimoni vaatii, että haluaisi vaihtaa osia takaisin. En ole siihen suostunut enkä tule suostumaan.
Kotona oleminen on kuitenkin paljon kevyempää ja vähemmän stressaavaa, kuin töissä.
Itse järjestän arjen juuri niin, että lapset on osa normaalia arkea enkä niin päin, että lapsi määrää sen arjen.
Siis tietenkin lapsen hyvinvointi mennään edellä ja varsinkin tämän pienemmän mutta esim jos 4 vuotias lapsi kiukuttelee, kun haluaa jotain niin ei se ainakaan meillä mene niin, että kaikki pitäisi saada mitä haluaa vaan me vanhemmat se loppupeleissä sitten päätetään miten asiat on.
Arki on aikalailla sellaista, että kun lapsi nukkuu niin minäkin ehkä nukun (riippuen vanhemmasta lapsesta, kun se ei taas tahdo nukkua), kun lapsi on hereillä tai nukkuu niin välillä teen ruokaa ja välillä siivoan. En ehkä ihan samaa tyyliin siivoile, kuin ennen siivottiin vaan nyt siivotaan, kun keretään esim tänään vessa, huomenna olohuone, ylihuomenna keittiö. Ennen siivottiin koko huusholli kerran viikossa tiettynä päivänä ja silloin tällöin imuroitiin. Välillä katson televisiota vanhemman lapsen kanssa, kun vauva nukkuu tai sit yksin kattelen. Sitten, kun vanhempi lapsi on päiväunilla niin otan itekkin päiväunet aina, kun vain kerkeän.
Vaimo osallistuu viikonloppuisin ja iltaisin lapsen hoitoon samanlailla töiden jälkeen, kuin minäkin osallistuin ensimmäisen lapsen kanssa.
Kokeiltaa joskus sen sijaan, kun valitatte vain puolisoillenne, että pääsette helpolla töissä, että vaihtakaa oikeesti niitä osia vähäksi aikaa niin huomaatte mitä se todellisuudessa on.Sinä nukut päiväunia kaikessa rauhassa ja sillä aikaa lapsi käy esimerkiksi vääntämässä hellan levyt päälle? Tai menee siivouskomerolle maistelemaan pesuaineita? Tai leikkimään veitsillä? Tietääkö vaimosi?
😅 Voi luoja. Pikkasen on mennyt pieleen, jos lapsenne on noin sekaisin.
No, ihan normaalia 1-vuotiaan käytöstä olla kiinnostunut hellan levyistä. Se taas ei ole, ettei vanhemmat osaa varautua ja järjestä kotia niin että pesuaineet on lapsen ulottumattomissa ja hellan napeissa lapsilukot.
Meillä otetaan automaattisesti sulakkeet pois koska kissakin voi vahingossa laittaa levyt päälle. Mutta antaa tuon keksiä lisää skenaarioita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi jotkut tarvii niin järjettömän määrän jotain parisuhdeaikaa? Mitä se edes tarkoittaa, että istutaan sohvalla käsikädessä katsomassa Netflixiä, vai pelkästään seksiä? Sitäpaitsi ällöttää koko sana, parisuhde.
Ap:n vauva on kuin taapero.
Onneksi viihdyt sinkkuna joten ongelma ei koske sinua. Voit häipyä, aikuiset puhuu nyt.
No kerro nyt miksi tarvitset miljoona tuntia "parisuhdeaikaa"?
hus hus
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä miehenä olen lapsen kanssa kotona ja vaimoni on töissä.
Meillä on kaksi lasta. Ensimmäisen lapsen kanssa vaimoni oli kotona ja valitti nyt toisen lapsen tullessa, että hän haluaa töihin ja minun pitää jäädä hoitamaan lasta, koska on rankkaa olla kotona pienen lapsen kanssa ja toinen pääsee vaa töihin karkuun.
Eipä vaimo ymmärtänyt, että (koin itse saman ekan lapsen aikana) samanlailla se lapsi herättää ja pitää sen työssäkäyvän osapuolen hereillä joka kerta, kun rupeaa itkemään.
Meinasin töissä ollessa välillä nukahdella, kun olin väsynyt.
Nyt vaimoni vaatii, että haluaisi vaihtaa osia takaisin. En ole siihen suostunut enkä tule suostumaan.
Kotona oleminen on kuitenkin paljon kevyempää ja vähemmän stressaavaa, kuin töissä.
Itse järjestän arjen juuri niin, että lapset on osa normaalia arkea enkä niin päin, että lapsi määrää sen arjen.
Siis tietenkin lapsen hyvinvointi mennään edellä ja varsinkin tämän pienemmän mutta esim jos 4 vuotias lapsi kiukuttelee, kun haluaa jotain niin ei se ainakaan meillä mene niin, että kaikki pitäisi saada mitä haluaa vaan me vanhemmat se loppupeleissä sitten päätetään miten asiat on.
Arki on aikalailla sellaista, että kun lapsi nukkuu niin minäkin ehkä nukun (riippuen vanhemmasta lapsesta, kun se ei taas tahdo nukkua), kun lapsi on hereillä tai nukkuu niin välillä teen ruokaa ja välillä siivoan. En ehkä ihan samaa tyyliin siivoile, kuin ennen siivottiin vaan nyt siivotaan, kun keretään esim tänään vessa, huomenna olohuone, ylihuomenna keittiö. Ennen siivottiin koko huusholli kerran viikossa tiettynä päivänä ja silloin tällöin imuroitiin. Välillä katson televisiota vanhemman lapsen kanssa, kun vauva nukkuu tai sit yksin kattelen. Sitten, kun vanhempi lapsi on päiväunilla niin otan itekkin päiväunet aina, kun vain kerkeän.
Vaimo osallistuu viikonloppuisin ja iltaisin lapsen hoitoon samanlailla töiden jälkeen, kuin minäkin osallistuin ensimmäisen lapsen kanssa.
Kokeiltaa joskus sen sijaan, kun valitatte vain puolisoillenne, että pääsette helpolla töissä, että vaihtakaa oikeesti niitä osia vähäksi aikaa niin huomaatte mitä se todellisuudessa on.Sinä nukut päiväunia kaikessa rauhassa ja sillä aikaa lapsi käy esimerkiksi vääntämässä hellan levyt päälle? Tai menee siivouskomerolle maistelemaan pesuaineita? Tai leikkimään veitsillä? Tietääkö vaimosi?
😅 Voi luoja. Pikkasen on mennyt pieleen, jos lapsenne on noin sekaisin.
No, ihan normaalia 1-vuotiaan käytöstä olla kiinnostunut hellan levyistä. Se taas ei ole, ettei vanhemmat osaa varautua ja järjestä kotia niin että pesuaineet on lapsen ulottumattomissa ja hellan napeissa lapsilukot.
Meillä on aina ollu pesuaineet samassa paikassa ja niitä ei siirretä vain sen vuoksi että mies saa otettua nokoset.
Tiedoksi, että 3 vuotta on se ikä, jolloin lapsi kiinnostuu enemmän muidenkin ihmisten seurasta. Mutta tarvitsee seuraasi vielä senkin jälkeen paljon. Tämä ei tule muuttumaan eikä se, että mies haluaa enemmän huomiotasi. Joten ehdotukseni on, että ruvetkaa enemmän tekemään asioita YHDESSÄ. Älkää tehkö perhe-elämästä vuorotyötä...
Parisuhde tulee aina ensin ja sitten koira ja sitten lapsi. Juurikin tässä järjestyksessä. Miehesi tulee hankkimaan tyttöystävän ja lopuksi eroaa jos et ala huomioimaan häntä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vauvan tarpeista on totta kai huolehdittava, mutta elämää kuljet yhdessä puolisosi kanssa ja vanhempien parisuhde on lapsen koti.
Aika ympäripyöreästi sanottu. Kysyin ihan konkretiaa kuvaamaani tilanteeseen. Ap
Konkretiaa mihin? Tarvitset konkretiaa siihen mitä parisuhde on vai? Sä olet laittanut lapsesi parisuhteesi edelle. Onko konkreettisempaa kuin se, että korjaa tilanne? Palauta parisuhteesi sellaiseksi kuin se oli ennen lasta, hyvin yksinkertaista.
Tuo nyt on täysin mahdotonta ellei lasta luovuteta adoptioon. Ei onnistu muuten.
Se on vaikea yhdistelmä, jos yksi vanhempi haluaa keskittyä lapseen (ei tarvitse kumppania siihen, että lapsen kanssa olisi mukavaa, ehkä jopa rasittuu siitä) ja toinen kumppani on luonteeltaan erityisen omistushaluinen. On kaksi aikuista, joilla on kovin erilaiset tarpeet/kyvyt - ja lapsi siinä välissä. Helpottaa vasta kun lapsi kasvaa. Koulun alkamiseen mennessä lapsi n melko itsenäinen ja 10-vuotiaana verrattavissa aikuiseen, normaalisti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä miehenä olen lapsen kanssa kotona ja vaimoni on töissä.
Meillä on kaksi lasta. Ensimmäisen lapsen kanssa vaimoni oli kotona ja valitti nyt toisen lapsen tullessa, että hän haluaa töihin ja minun pitää jäädä hoitamaan lasta, koska on rankkaa olla kotona pienen lapsen kanssa ja toinen pääsee vaa töihin karkuun.
Eipä vaimo ymmärtänyt, että (koin itse saman ekan lapsen aikana) samanlailla se lapsi herättää ja pitää sen työssäkäyvän osapuolen hereillä joka kerta, kun rupeaa itkemään.
Meinasin töissä ollessa välillä nukahdella, kun olin väsynyt.
Nyt vaimoni vaatii, että haluaisi vaihtaa osia takaisin. En ole siihen suostunut enkä tule suostumaan.
Kotona oleminen on kuitenkin paljon kevyempää ja vähemmän stressaavaa, kuin töissä.
Itse järjestän arjen juuri niin, että lapset on osa normaalia arkea enkä niin päin, että lapsi määrää sen arjen.
Siis tietenkin lapsen hyvinvointi mennään edellä ja varsinkin tämän pienemmän mutta esim jos 4 vuotias lapsi kiukuttelee, kun haluaa jotain niin ei se ainakaan meillä mene niin, että kaikki pitäisi saada mitä haluaa vaan me vanhemmat se loppupeleissä sitten päätetään miten asiat on.
Arki on aikalailla sellaista, että kun lapsi nukkuu niin minäkin ehkä nukun (riippuen vanhemmasta lapsesta, kun se ei taas tahdo nukkua), kun lapsi on hereillä tai nukkuu niin välillä teen ruokaa ja välillä siivoan. En ehkä ihan samaa tyyliin siivoile, kuin ennen siivottiin vaan nyt siivotaan, kun keretään esim tänään vessa, huomenna olohuone, ylihuomenna keittiö. Ennen siivottiin koko huusholli kerran viikossa tiettynä päivänä ja silloin tällöin imuroitiin. Välillä katson televisiota vanhemman lapsen kanssa, kun vauva nukkuu tai sit yksin kattelen. Sitten, kun vanhempi lapsi on päiväunilla niin otan itekkin päiväunet aina, kun vain kerkeän.
Vaimo osallistuu viikonloppuisin ja iltaisin lapsen hoitoon samanlailla töiden jälkeen, kuin minäkin osallistuin ensimmäisen lapsen kanssa.
Kokeiltaa joskus sen sijaan, kun valitatte vain puolisoillenne, että pääsette helpolla töissä, että vaihtakaa oikeesti niitä osia vähäksi aikaa niin huomaatte mitä se todellisuudessa on.Sinä nukut päiväunia kaikessa rauhassa ja sillä aikaa lapsi käy esimerkiksi vääntämässä hellan levyt päälle? Tai menee siivouskomerolle maistelemaan pesuaineita? Tai leikkimään veitsillä? Tietääkö vaimosi?
Miten sinä uskallat ikinä nukkua? Vai meinaatko, että jonkun pitää olla kokoaika hereillä vartiossa jos on lapsia? Entäs milloin yh:t sit nukkuu? Kyllä sitä on kaikenlaisia ihmisiä olemassa :D
AatunKrokotiili kirjoitti:
Parisuhde tulee aina ensin ja sitten koira ja sitten lapsi. Juurikin tässä järjestyksessä. Miehesi tulee hankkimaan tyttöystävän ja lopuksi eroaa jos et ala huomioimaan häntä.
kaksi vuotta, sillä on jo.
Erota ei tarvitse koska vaatehuolto pelaa. Okei, kaikki ei tule samalta luukulta mutta elämässä on pettymyksiä.
ps. tiedän ettei lapsi ole minun, olen jo hoitanut isyyden purun. Se tuli myös sulle tiedoksi, muttet viitsinyt edes postia hakea ja nyt en tiedä mitä kirjeelle tapahtui.
hups
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hoitele miehesi nopeasti päivittäin niin hän pysyy varmasti tyytyväisenä.
Tämä lisätään siihen jo pitkään kotityölistaan vissiinkin sitten.
Pitkään?
1. Siivous, 2. Ruoanlaitto 3. Lapsen syöttäminen/ hoitaminen, 4. Pyykkäys.
Eipä tuo kovin pitkä lista ole. 3. vie eniten aikaa. Vai onko joku 1500m2 kartano, mutta ei sitten palvelushenkilökuntaa? Kyllähän se rasittaa kun biljardisalin pölyjä pyyhkii ja miettii milloin ehtisi sikarisalongin peruspestä, sekä 3 uima-allasta puhdistaa ja yksityisjettikin pitäisi huoltaa.. :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä miehenä olen lapsen kanssa kotona ja vaimoni on töissä.
Meillä on kaksi lasta. Ensimmäisen lapsen kanssa vaimoni oli kotona ja valitti nyt toisen lapsen tullessa, että hän haluaa töihin ja minun pitää jäädä hoitamaan lasta, koska on rankkaa olla kotona pienen lapsen kanssa ja toinen pääsee vaa töihin karkuun.
Eipä vaimo ymmärtänyt, että (koin itse saman ekan lapsen aikana) samanlailla se lapsi herättää ja pitää sen työssäkäyvän osapuolen hereillä joka kerta, kun rupeaa itkemään.
Meinasin töissä ollessa välillä nukahdella, kun olin väsynyt.
Nyt vaimoni vaatii, että haluaisi vaihtaa osia takaisin. En ole siihen suostunut enkä tule suostumaan.
Kotona oleminen on kuitenkin paljon kevyempää ja vähemmän stressaavaa, kuin töissä.
Itse järjestän arjen juuri niin, että lapset on osa normaalia arkea enkä niin päin, että lapsi määrää sen arjen.
Siis tietenkin lapsen hyvinvointi mennään edellä ja varsinkin tämän pienemmän mutta esim jos 4 vuotias lapsi kiukuttelee, kun haluaa jotain niin ei se ainakaan meillä mene niin, että kaikki pitäisi saada mitä haluaa vaan me vanhemmat se loppupeleissä sitten päätetään miten asiat on.
Arki on aikalailla sellaista, että kun lapsi nukkuu niin minäkin ehkä nukun (riippuen vanhemmasta lapsesta, kun se ei taas tahdo nukkua), kun lapsi on hereillä tai nukkuu niin välillä teen ruokaa ja välillä siivoan. En ehkä ihan samaa tyyliin siivoile, kuin ennen siivottiin vaan nyt siivotaan, kun keretään esim tänään vessa, huomenna olohuone, ylihuomenna keittiö. Ennen siivottiin koko huusholli kerran viikossa tiettynä päivänä ja silloin tällöin imuroitiin. Välillä katson televisiota vanhemman lapsen kanssa, kun vauva nukkuu tai sit yksin kattelen. Sitten, kun vanhempi lapsi on päiväunilla niin otan itekkin päiväunet aina, kun vain kerkeän.
Vaimo osallistuu viikonloppuisin ja iltaisin lapsen hoitoon samanlailla töiden jälkeen, kuin minäkin osallistuin ensimmäisen lapsen kanssa.
Kokeiltaa joskus sen sijaan, kun valitatte vain puolisoillenne, että pääsette helpolla töissä, että vaihtakaa oikeesti niitä osia vähäksi aikaa niin huomaatte mitä se todellisuudessa on.Sinä nukut päiväunia kaikessa rauhassa ja sillä aikaa lapsi käy esimerkiksi vääntämässä hellan levyt päälle? Tai menee siivouskomerolle maistelemaan pesuaineita? Tai leikkimään veitsillä? Tietääkö vaimosi?
Miten sinä uskallat ikinä nukkua? Vai meinaatko, että jonkun pitää olla kokoaika hereillä vartiossa jos on lapsia? Entäs milloin yh:t sit nukkuu? Kyllä sitä on kaikenlaisia ihmisiä olemassa :D
Niin ja meillä on hellassa "lapsivahtilukko", siivoiskomeroissa pesuaineet on lapsilukollisissa kaapeissa ylähyllyllä ja veitset on paikassa minne lapsi ei pääse. Ei tarkoita sitä, että jos on onnistunut lisääntymään, että elämistä ei pystyisi jatkamaan. Toisaalta ehkä tämä selittää sen miksi jotkut sekoavat, kun saavat lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
AatunKrokotiili kirjoitti:
Parisuhde tulee aina ensin ja sitten koira ja sitten lapsi. Juurikin tässä järjestyksessä. Miehesi tulee hankkimaan tyttöystävän ja lopuksi eroaa jos et ala huomioimaan häntä.
kaksi vuotta, sillä on jo.
Erota ei tarvitse koska vaatehuolto pelaa. Okei, kaikki ei tule samalta luukulta mutta elämässä on pettymyksiä.
ps. tiedän ettei lapsi ole minun, olen jo hoitanut isyyden purun. Se tuli myös sulle tiedoksi, muttet viitsinyt edes postia hakea ja nyt en tiedä mitä kirjeelle tapahtui.
hups
Sellaiset harhat palstapeikolla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä miehenä olen lapsen kanssa kotona ja vaimoni on töissä.
Meillä on kaksi lasta. Ensimmäisen lapsen kanssa vaimoni oli kotona ja valitti nyt toisen lapsen tullessa, että hän haluaa töihin ja minun pitää jäädä hoitamaan lasta, koska on rankkaa olla kotona pienen lapsen kanssa ja toinen pääsee vaa töihin karkuun.
Eipä vaimo ymmärtänyt, että (koin itse saman ekan lapsen aikana) samanlailla se lapsi herättää ja pitää sen työssäkäyvän osapuolen hereillä joka kerta, kun rupeaa itkemään.
Meinasin töissä ollessa välillä nukahdella, kun olin väsynyt.
Nyt vaimoni vaatii, että haluaisi vaihtaa osia takaisin. En ole siihen suostunut enkä tule suostumaan.
Kotona oleminen on kuitenkin paljon kevyempää ja vähemmän stressaavaa, kuin töissä.
Itse järjestän arjen juuri niin, että lapset on osa normaalia arkea enkä niin päin, että lapsi määrää sen arjen.
Siis tietenkin lapsen hyvinvointi mennään edellä ja varsinkin tämän pienemmän mutta esim jos 4 vuotias lapsi kiukuttelee, kun haluaa jotain niin ei se ainakaan meillä mene niin, että kaikki pitäisi saada mitä haluaa vaan me vanhemmat se loppupeleissä sitten päätetään miten asiat on.
Arki on aikalailla sellaista, että kun lapsi nukkuu niin minäkin ehkä nukun (riippuen vanhemmasta lapsesta, kun se ei taas tahdo nukkua), kun lapsi on hereillä tai nukkuu niin välillä teen ruokaa ja välillä siivoan. En ehkä ihan samaa tyyliin siivoile, kuin ennen siivottiin vaan nyt siivotaan, kun keretään esim tänään vessa, huomenna olohuone, ylihuomenna keittiö. Ennen siivottiin koko huusholli kerran viikossa tiettynä päivänä ja silloin tällöin imuroitiin. Välillä katson televisiota vanhemman lapsen kanssa, kun vauva nukkuu tai sit yksin kattelen. Sitten, kun vanhempi lapsi on päiväunilla niin otan itekkin päiväunet aina, kun vain kerkeän.
Vaimo osallistuu viikonloppuisin ja iltaisin lapsen hoitoon samanlailla töiden jälkeen, kuin minäkin osallistuin ensimmäisen lapsen kanssa.
Kokeiltaa joskus sen sijaan, kun valitatte vain puolisoillenne, että pääsette helpolla töissä, että vaihtakaa oikeesti niitä osia vähäksi aikaa niin huomaatte mitä se todellisuudessa on.Sinä nukut päiväunia kaikessa rauhassa ja sillä aikaa lapsi käy esimerkiksi vääntämässä hellan levyt päälle? Tai menee siivouskomerolle maistelemaan pesuaineita? Tai leikkimään veitsillä? Tietääkö vaimosi?
😅 Voi luoja. Pikkasen on mennyt pieleen, jos lapsenne on noin sekaisin.
No, ihan normaalia 1-vuotiaan käytöstä olla kiinnostunut hellan levyistä. Se taas ei ole, ettei vanhemmat osaa varautua ja järjestä kotia niin että pesuaineet on lapsen ulottumattomissa ja hellan napeissa lapsilukot.
Meillä on aina ollu pesuaineet samassa paikassa ja niitä ei siirretä vain sen vuoksi että mies saa otettua nokoset.
Lasten takia ne siirretäänkin. Tai sit hommaa lapsilukon siihen oveen. Nämä on tietty niitä asioita joilla siitä lapsen kanssa olemisesta voi tehdä helpompaa tai vaikeampaa, jos ei laita kotia turvalliseksi niin taaperon kanssa oleminen on paljon stressaavampaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hoitele miehesi nopeasti päivittäin niin hän pysyy varmasti tyytyväisenä.
Tämä lisätään siihen jo pitkään kotityölistaan vissiinkin sitten.
Pitkään?
1. Siivous, 2. Ruoanlaitto 3. Lapsen syöttäminen/ hoitaminen, 4. Pyykkäys.
Eipä tuo kovin pitkä lista ole. 3. vie eniten aikaa. Vai onko joku 1500m2 kartano, mutta ei sitten palvelushenkilökuntaa? Kyllähän se rasittaa kun biljardisalin pölyjä pyyhkii ja miettii milloin ehtisi sikarisalongin peruspestä, sekä 3 uima-allasta puhdistaa ja yksityisjettikin pitäisi huoltaa.. :D
Et ymmärtänyt pointtiani, ei se mitään
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä miehenä olen lapsen kanssa kotona ja vaimoni on töissä.
Meillä on kaksi lasta. Ensimmäisen lapsen kanssa vaimoni oli kotona ja valitti nyt toisen lapsen tullessa, että hän haluaa töihin ja minun pitää jäädä hoitamaan lasta, koska on rankkaa olla kotona pienen lapsen kanssa ja toinen pääsee vaa töihin karkuun.
Eipä vaimo ymmärtänyt, että (koin itse saman ekan lapsen aikana) samanlailla se lapsi herättää ja pitää sen työssäkäyvän osapuolen hereillä joka kerta, kun rupeaa itkemään.
Meinasin töissä ollessa välillä nukahdella, kun olin väsynyt.
Nyt vaimoni vaatii, että haluaisi vaihtaa osia takaisin. En ole siihen suostunut enkä tule suostumaan.
Kotona oleminen on kuitenkin paljon kevyempää ja vähemmän stressaavaa, kuin töissä.
Itse järjestän arjen juuri niin, että lapset on osa normaalia arkea enkä niin päin, että lapsi määrää sen arjen.
Siis tietenkin lapsen hyvinvointi mennään edellä ja varsinkin tämän pienemmän mutta esim jos 4 vuotias lapsi kiukuttelee, kun haluaa jotain niin ei se ainakaan meillä mene niin, että kaikki pitäisi saada mitä haluaa vaan me vanhemmat se loppupeleissä sitten päätetään miten asiat on.
Arki on aikalailla sellaista, että kun lapsi nukkuu niin minäkin ehkä nukun (riippuen vanhemmasta lapsesta, kun se ei taas tahdo nukkua), kun lapsi on hereillä tai nukkuu niin välillä teen ruokaa ja välillä siivoan. En ehkä ihan samaa tyyliin siivoile, kuin ennen siivottiin vaan nyt siivotaan, kun keretään esim tänään vessa, huomenna olohuone, ylihuomenna keittiö. Ennen siivottiin koko huusholli kerran viikossa tiettynä päivänä ja silloin tällöin imuroitiin. Välillä katson televisiota vanhemman lapsen kanssa, kun vauva nukkuu tai sit yksin kattelen. Sitten, kun vanhempi lapsi on päiväunilla niin otan itekkin päiväunet aina, kun vain kerkeän.
Vaimo osallistuu viikonloppuisin ja iltaisin lapsen hoitoon samanlailla töiden jälkeen, kuin minäkin osallistuin ensimmäisen lapsen kanssa.
Kokeiltaa joskus sen sijaan, kun valitatte vain puolisoillenne, että pääsette helpolla töissä, että vaihtakaa oikeesti niitä osia vähäksi aikaa niin huomaatte mitä se todellisuudessa on.Sinä nukut päiväunia kaikessa rauhassa ja sillä aikaa lapsi käy esimerkiksi vääntämässä hellan levyt päälle? Tai menee siivouskomerolle maistelemaan pesuaineita? Tai leikkimään veitsillä? Tietääkö vaimosi?
😅 Voi luoja. Pikkasen on mennyt pieleen, jos lapsenne on noin sekaisin.
No, ihan normaalia 1-vuotiaan käytöstä olla kiinnostunut hellan levyistä. Se taas ei ole, ettei vanhemmat osaa varautua ja järjestä kotia niin että pesuaineet on lapsen ulottumattomissa ja hellan napeissa lapsilukot.
Meillä on aina ollu pesuaineet samassa paikassa ja niitä ei siirretä vain sen vuoksi että mies saa otettua nokoset.
Äiti saa nukkua jos on lapsen kanssa kotona mutta mies jos on lapsen kanssa kotona niin hän ei missään nimessä saa nukkua, se on luokiteltavaksi katastrofiksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä miehenä olen lapsen kanssa kotona ja vaimoni on töissä.
Meillä on kaksi lasta. Ensimmäisen lapsen kanssa vaimoni oli kotona ja valitti nyt toisen lapsen tullessa, että hän haluaa töihin ja minun pitää jäädä hoitamaan lasta, koska on rankkaa olla kotona pienen lapsen kanssa ja toinen pääsee vaa töihin karkuun.
Eipä vaimo ymmärtänyt, että (koin itse saman ekan lapsen aikana) samanlailla se lapsi herättää ja pitää sen työssäkäyvän osapuolen hereillä joka kerta, kun rupeaa itkemään.
Meinasin töissä ollessa välillä nukahdella, kun olin väsynyt.
Nyt vaimoni vaatii, että haluaisi vaihtaa osia takaisin. En ole siihen suostunut enkä tule suostumaan.
Kotona oleminen on kuitenkin paljon kevyempää ja vähemmän stressaavaa, kuin töissä.
Itse järjestän arjen juuri niin, että lapset on osa normaalia arkea enkä niin päin, että lapsi määrää sen arjen.
Siis tietenkin lapsen hyvinvointi mennään edellä ja varsinkin tämän pienemmän mutta esim jos 4 vuotias lapsi kiukuttelee, kun haluaa jotain niin ei se ainakaan meillä mene niin, että kaikki pitäisi saada mitä haluaa vaan me vanhemmat se loppupeleissä sitten päätetään miten asiat on.
Arki on aikalailla sellaista, että kun lapsi nukkuu niin minäkin ehkä nukun (riippuen vanhemmasta lapsesta, kun se ei taas tahdo nukkua), kun lapsi on hereillä tai nukkuu niin välillä teen ruokaa ja välillä siivoan. En ehkä ihan samaa tyyliin siivoile, kuin ennen siivottiin vaan nyt siivotaan, kun keretään esim tänään vessa, huomenna olohuone, ylihuomenna keittiö. Ennen siivottiin koko huusholli kerran viikossa tiettynä päivänä ja silloin tällöin imuroitiin. Välillä katson televisiota vanhemman lapsen kanssa, kun vauva nukkuu tai sit yksin kattelen. Sitten, kun vanhempi lapsi on päiväunilla niin otan itekkin päiväunet aina, kun vain kerkeän.
Vaimo osallistuu viikonloppuisin ja iltaisin lapsen hoitoon samanlailla töiden jälkeen, kuin minäkin osallistuin ensimmäisen lapsen kanssa.
Kokeiltaa joskus sen sijaan, kun valitatte vain puolisoillenne, että pääsette helpolla töissä, että vaihtakaa oikeesti niitä osia vähäksi aikaa niin huomaatte mitä se todellisuudessa on.Sinä nukut päiväunia kaikessa rauhassa ja sillä aikaa lapsi käy esimerkiksi vääntämässä hellan levyt päälle? Tai menee siivouskomerolle maistelemaan pesuaineita? Tai leikkimään veitsillä? Tietääkö vaimosi?
😅 Voi luoja. Pikkasen on mennyt pieleen, jos lapsenne on noin sekaisin.
No, ihan normaalia 1-vuotiaan käytöstä olla kiinnostunut hellan levyistä. Se taas ei ole, ettei vanhemmat osaa varautua ja järjestä kotia niin että pesuaineet on lapsen ulottumattomissa ja hellan napeissa lapsilukot.
Meillä on aina ollu pesuaineet samassa paikassa ja niitä ei siirretä vain sen vuoksi että mies saa otettua nokoset.
Lasten takia ne siirretäänkin. Tai sit hommaa lapsilukon siihen oveen. Nämä on tietty niitä asioita joilla siitä lapsen kanssa olemisesta voi tehdä helpompaa tai vaikeampaa, jos ei laita kotia turvalliseksi niin taaperon kanssa oleminen on paljon stressaavampaa.
Ei lapsi ole ongelma, mies joka ei vahdi lasta on se ongelma.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä miehenä olen lapsen kanssa kotona ja vaimoni on töissä.
Meillä on kaksi lasta. Ensimmäisen lapsen kanssa vaimoni oli kotona ja valitti nyt toisen lapsen tullessa, että hän haluaa töihin ja minun pitää jäädä hoitamaan lasta, koska on rankkaa olla kotona pienen lapsen kanssa ja toinen pääsee vaa töihin karkuun.
Eipä vaimo ymmärtänyt, että (koin itse saman ekan lapsen aikana) samanlailla se lapsi herättää ja pitää sen työssäkäyvän osapuolen hereillä joka kerta, kun rupeaa itkemään.
Meinasin töissä ollessa välillä nukahdella, kun olin väsynyt.
Nyt vaimoni vaatii, että haluaisi vaihtaa osia takaisin. En ole siihen suostunut enkä tule suostumaan.
Kotona oleminen on kuitenkin paljon kevyempää ja vähemmän stressaavaa, kuin töissä.
Itse järjestän arjen juuri niin, että lapset on osa normaalia arkea enkä niin päin, että lapsi määrää sen arjen.
Siis tietenkin lapsen hyvinvointi mennään edellä ja varsinkin tämän pienemmän mutta esim jos 4 vuotias lapsi kiukuttelee, kun haluaa jotain niin ei se ainakaan meillä mene niin, että kaikki pitäisi saada mitä haluaa vaan me vanhemmat se loppupeleissä sitten päätetään miten asiat on.
Arki on aikalailla sellaista, että kun lapsi nukkuu niin minäkin ehkä nukun (riippuen vanhemmasta lapsesta, kun se ei taas tahdo nukkua), kun lapsi on hereillä tai nukkuu niin välillä teen ruokaa ja välillä siivoan. En ehkä ihan samaa tyyliin siivoile, kuin ennen siivottiin vaan nyt siivotaan, kun keretään esim tänään vessa, huomenna olohuone, ylihuomenna keittiö. Ennen siivottiin koko huusholli kerran viikossa tiettynä päivänä ja silloin tällöin imuroitiin. Välillä katson televisiota vanhemman lapsen kanssa, kun vauva nukkuu tai sit yksin kattelen. Sitten, kun vanhempi lapsi on päiväunilla niin otan itekkin päiväunet aina, kun vain kerkeän.
Vaimo osallistuu viikonloppuisin ja iltaisin lapsen hoitoon samanlailla töiden jälkeen, kuin minäkin osallistuin ensimmäisen lapsen kanssa.
Kokeiltaa joskus sen sijaan, kun valitatte vain puolisoillenne, että pääsette helpolla töissä, että vaihtakaa oikeesti niitä osia vähäksi aikaa niin huomaatte mitä se todellisuudessa on.Sinä nukut päiväunia kaikessa rauhassa ja sillä aikaa lapsi käy esimerkiksi vääntämässä hellan levyt päälle? Tai menee siivouskomerolle maistelemaan pesuaineita? Tai leikkimään veitsillä? Tietääkö vaimosi?
😅 Voi luoja. Pikkasen on mennyt pieleen, jos lapsenne on noin sekaisin.
No, ihan normaalia 1-vuotiaan käytöstä olla kiinnostunut hellan levyistä. Se taas ei ole, ettei vanhemmat osaa varautua ja järjestä kotia niin että pesuaineet on lapsen ulottumattomissa ja hellan napeissa lapsilukot.
Meillä on aina ollu pesuaineet samassa paikassa ja niitä ei siirretä vain sen vuoksi että mies saa otettua nokoset.
Äiti saa nukkua jos on lapsen kanssa kotona mutta mies jos on lapsen kanssa kotona niin hän ei missään nimessä saa nukkua, se on luokiteltavaksi katastrofiksi.
Niin? Äiti herää heti outoon ääneen, mies ei edes palokunnan potkiessa ovea sisään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pieni ajatusleikki. Olette tilanteessa, jossa yksi kuolee väistämättä.
A) Olette kolmistaan, pelastatko miehesi vai lapsesi?
B) Olette kaksin, pelastatko itsesi vai puolisosi?
Entä, jos olette tilanteessa, jossa kaikki selviää vain toisen pelastamalla ja toimimalla.
A) Pelastaudutko itse vai pelastatko joko puolisosi tai lapsesi?
B) Pelastaudutko itse vai pelastatko puolisosi?
A) Lapseni, mieheni toimisi samoin
B) Puolisoni, mieheni toimisi samoin
Ja
A) Pelastaisin lapseni, mieheni pelastaisi minut (hän tietää minun pelastavan lapsemme)
B) Pelastautuisin itse, mieheni myös. Molemmat tajuaa tässä vaiheessa pelastua.
"olette tilanteessa jossa yksi kuolee väistämättä"
Ei oikein taida auttaa nuo sinun vikat perustelut vaikka itsekkin noin sen ajattelisin ja olettaisin menevän.Toiset A ja B oli ”kaikki pelastuu pelastamalla tai toimimalla”
Se on tuo lukihäiriö. Tyypillisesti jos olisi ollut koe kysymyksenä jossain niin olisi kosahtanut tuohon vikaan :D
Juuri noin olisin minäkin vastannut nuo vaihtoehdot jos olisin lukenut koko kysymyksen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä miehenä olen lapsen kanssa kotona ja vaimoni on töissä.
Meillä on kaksi lasta. Ensimmäisen lapsen kanssa vaimoni oli kotona ja valitti nyt toisen lapsen tullessa, että hän haluaa töihin ja minun pitää jäädä hoitamaan lasta, koska on rankkaa olla kotona pienen lapsen kanssa ja toinen pääsee vaa töihin karkuun.
Eipä vaimo ymmärtänyt, että (koin itse saman ekan lapsen aikana) samanlailla se lapsi herättää ja pitää sen työssäkäyvän osapuolen hereillä joka kerta, kun rupeaa itkemään.
Meinasin töissä ollessa välillä nukahdella, kun olin väsynyt.
Nyt vaimoni vaatii, että haluaisi vaihtaa osia takaisin. En ole siihen suostunut enkä tule suostumaan.
Kotona oleminen on kuitenkin paljon kevyempää ja vähemmän stressaavaa, kuin töissä.
Itse järjestän arjen juuri niin, että lapset on osa normaalia arkea enkä niin päin, että lapsi määrää sen arjen.
Siis tietenkin lapsen hyvinvointi mennään edellä ja varsinkin tämän pienemmän mutta esim jos 4 vuotias lapsi kiukuttelee, kun haluaa jotain niin ei se ainakaan meillä mene niin, että kaikki pitäisi saada mitä haluaa vaan me vanhemmat se loppupeleissä sitten päätetään miten asiat on.
Arki on aikalailla sellaista, että kun lapsi nukkuu niin minäkin ehkä nukun (riippuen vanhemmasta lapsesta, kun se ei taas tahdo nukkua), kun lapsi on hereillä tai nukkuu niin välillä teen ruokaa ja välillä siivoan. En ehkä ihan samaa tyyliin siivoile, kuin ennen siivottiin vaan nyt siivotaan, kun keretään esim tänään vessa, huomenna olohuone, ylihuomenna keittiö. Ennen siivottiin koko huusholli kerran viikossa tiettynä päivänä ja silloin tällöin imuroitiin. Välillä katson televisiota vanhemman lapsen kanssa, kun vauva nukkuu tai sit yksin kattelen. Sitten, kun vanhempi lapsi on päiväunilla niin otan itekkin päiväunet aina, kun vain kerkeän.
Vaimo osallistuu viikonloppuisin ja iltaisin lapsen hoitoon samanlailla töiden jälkeen, kuin minäkin osallistuin ensimmäisen lapsen kanssa.
Kokeiltaa joskus sen sijaan, kun valitatte vain puolisoillenne, että pääsette helpolla töissä, että vaihtakaa oikeesti niitä osia vähäksi aikaa niin huomaatte mitä se todellisuudessa on.Sinä nukut päiväunia kaikessa rauhassa ja sillä aikaa lapsi käy esimerkiksi vääntämässä hellan levyt päälle? Tai menee siivouskomerolle maistelemaan pesuaineita? Tai leikkimään veitsillä? Tietääkö vaimosi?
😅 Voi luoja. Pikkasen on mennyt pieleen, jos lapsenne on noin sekaisin.
Sanoo lapseton.
Sanoo kolmen lapsen äiti.