Lue keskustelun säännöt.
Mieheni on vihainen kun olen priorisoitunut lapsen parisuhteemme edelle. Mutta miten muuten se voisi mennä?
Meillä on juuri kaksi täyttänyt lapsi. Yhdessä suunniteltu ja haluttu. Mies on ollut jo pidempään vihainen siitä, että olen priorisoinut vauvan ja nyttemmin taaperon parisuhteemme edelle. On katkera ja usein aloittaa riidan asiasta.
Selittäkää minulle miten muuten asia voisi olla. Vauva ja pieni lapsi tarvitsee jatkuvaa hoivaa ja huolenpitoa. Meillä ei ole mummeja ja kummeja hoitamassa lasta. Jo vauvana lapsi nukkui vain lyhyissä pätkissä (ja päiväunia vain liikkuvissa vaunuissa), yhä heräilee öisin. Ei ole ollenkaan itsekseen viihtyvää tyyppiä, ei ollut vauvanakaan, ja tällä hetkellä vauhtia on enemmän kuin järkeä eli on täysin vahdittava. Joku aikuinen on siis käytännössä koko ajan kiinni lapsen vahtimisessa tai hoitamisessa, ollut aina näin, koska ei lasta voi jättää yksin, tapahtuu tuhoja heti, vauvana huusi täyttä kurkkua jos jäi hetkeksi yksin. Ja useimmiten se olen minä joka ole lapsen vahtimisessa/hoitamisessa kiinni koko ajan. Ja olen tietenkin iltaisin aika väsynyt, kaadun sänkyyn ja nukahdan. Olen päivisinkin usein väsynyt.
Miten minä käytännössä voisin priorisoida tässä parisuhdetta? Millä ajalla? Ollaan joskus palkattu hoitaja kotiin kun ollaan käyty kaksin jossain, mutta harvoin tähän on varaa eikä se ole tilannetta muuttanut mihinkään, mies on yhä vihainen.
Kommentit (1809)
881/1809
|
25.04.2022 |
Vastaa
Lainaa
Ilmoita asiattomaksi
Minä miehenä olen lapsen kanssa kotona ja vaimoni on töissä.
Meillä on kaksi lasta. Ensimmäisen lapsen kanssa vaimoni oli kotona ja valitti nyt toisen lapsen tullessa, että hän haluaa töihin ja minun pitää jäädä hoitamaan lasta, koska on rankkaa olla kotona pienen lapsen kanssa ja toinen pääsee vaa töihin karkuun.
Eipä vaimo ymmärtänyt, että (koin itse saman ekan lapsen aikana) samanlailla se lapsi herättää ja pitää sen työssäkäyvän osapuolen hereillä joka kerta, kun rupeaa itkemään.
Meinasin töissä ollessa välillä nukahdella, kun olin väsynyt.
Nyt vaimoni vaatii, että haluaisi vaihtaa osia takaisin. En ole siihen suostunut enkä tule suostumaan.
Kotona oleminen on kuitenkin paljon kevyempää ja vähemmän stressaavaa, kuin töissä.
Itse järjestän arjen juuri niin, että lapset on osa normaalia arkea enkä niin päin, että lapsi määrää sen arjen.
Siis tietenkin lapsen hyvinvointi mennään edellä ja varsinkin tämän pienemmän mutta esim jos 4 vuotias lapsi kiukuttelee, kun haluaa jotain niin ei se ainakaan meillä mene niin, että kaikki pitäisi saada mitä haluaa vaan me vanhemmat se loppupeleissä sitten päätetään miten asiat on.
Arki on aikalailla sellaista, että kun lapsi nukkuu niin minäkin ehkä nukun (riippuen vanhemmasta lapsesta, kun se ei taas tahdo nukkua), kun lapsi on hereillä tai nukkuu niin välillä teen ruokaa ja välillä siivoan. En ehkä ihan samaa tyyliin siivoile, kuin ennen siivottiin vaan nyt siivotaan, kun keretään esim tänään vessa, huomenna olohuone, ylihuomenna keittiö. Ennen siivottiin koko huusholli kerran viikossa tiettynä päivänä ja silloin tällöin imuroitiin. Välillä katson televisiota vanhemman lapsen kanssa, kun vauva nukkuu tai sit yksin kattelen. Sitten, kun vanhempi lapsi on päiväunilla niin otan itekkin päiväunet aina, kun vain kerkeän.
Vaimo osallistuu viikonloppuisin ja iltaisin lapsen hoitoon samanlailla töiden jälkeen, kuin minäkin osallistuin ensimmäisen lapsen kanssa.
Kokeiltaa joskus sen sijaan, kun valitatte vain puolisoillenne, että pääsette helpolla töissä, että vaihtakaa oikeesti niitä osia vähäksi aikaa niin huomaatte mitä se todellisuudessa on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pieni ajatusleikki. Olette tilanteessa, jossa yksi kuolee väistämättä.
A) Olette kolmistaan, pelastatko miehesi vai lapsesi?
B) Olette kaksin, pelastatko itsesi vai puolisosi?
Entä, jos olette tilanteessa, jossa kaikki selviää vain toisen pelastamalla ja toimimalla.
A) Pelastaudutko itse vai pelastatko joko puolisosi tai lapsesi?
B) Pelastaudutko itse vai pelastatko puolisosi?
Vierailija kirjoitti:
Pieni ajatusleikki. Olette tilanteessa, jossa yksi kuolee väistämättä.
A) Olette kolmistaan, pelastatko miehesi vai lapsesi?
B) Olette kaksin, pelastatko itsesi vai puolisosi?
Entä, jos olette tilanteessa, jossa kaikki selviää vain toisen pelastamalla ja toimimalla.
A) Pelastaudutko itse vai pelastatko joko puolisosi tai lapsesi?
B) Pelastaudutko itse vai pelastatko puolisosi?
Pelastan kissani, se rakastaa minua ilman ehtoja ja on minusta riippuvainen.
Veikkaan, että ihan kaikki haluaisi, että se oma lapsi jäisi eloon ihan millaisessa tahansa skenaariossa.
Ainakin normaalilla ihmisellä pitäisi olla luonnostaan mekanismi mikä laittaa oman lapsen aina toisen ja jopa itsensä edelle. Myös miehilläkin on tämä.
Jotkut tosin ovat mielipuolia ja pelastaisivat palavasta talosta ennemmin koiransa tai kissansa, kuin naapurin vauvaa/lasta.
Vierailija kirjoitti:
Pieni ajatusleikki. Olette tilanteessa, jossa yksi kuolee väistämättä.
A) Olette kolmistaan, pelastatko miehesi vai lapsesi?
B) Olette kaksin, pelastatko itsesi vai puolisosi?
Entä, jos olette tilanteessa, jossa kaikki selviää vain toisen pelastamalla ja toimimalla.
A) Pelastaudutko itse vai pelastatko joko puolisosi tai lapsesi?
B) Pelastaudutko itse vai pelastatko puolisosi?
A) Lapseni, mieheni toimisi samoin
B) Puolisoni, mieheni toimisi samoin
Ja
A) Pelastaisin lapseni, mieheni pelastaisi minut (hän tietää minun pelastavan lapsemme)
B) Pelastautuisin itse, mieheni myös. Molemmat tajuaa tässä vaiheessa pelastua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pieni ajatusleikki. Olette tilanteessa, jossa yksi kuolee väistämättä.
A) Olette kolmistaan, pelastatko miehesi vai lapsesi?
B) Olette kaksin, pelastatko itsesi vai puolisosi?
Entä, jos olette tilanteessa, jossa kaikki selviää vain toisen pelastamalla ja toimimalla.
A) Pelastaudutko itse vai pelastatko joko puolisosi tai lapsesi?
B) Pelastaudutko itse vai pelastatko puolisosi?
A) Lapseni, mieheni toimisi samoin
B) Puolisoni, mieheni toimisi samoin
Ja
A) Pelastaisin lapseni, mieheni pelastaisi minut (hän tietää minun pelastavan lapsemme)
B) Pelastautuisin itse, mieheni myös. Molemmat tajuaa tässä vaiheessa pelastua.
"olette tilanteessa jossa yksi kuolee väistämättä"
Ei oikein taida auttaa nuo sinun vikat perustelut vaikka itsekkin noin sen ajattelisin ja olettaisin menevän.
Miksi jotkut tarvii niin järjettömän määrän jotain parisuhdeaikaa? Mitä se edes tarkoittaa, että istutaan sohvalla käsikädessä katsomassa Netflixiä, vai pelkästään seksiä? Sitäpaitsi ällöttää koko sana, parisuhde.
Ap:n vauva on kuin taapero.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Selvyyden vuoksi: ei mieskään niitä kahdenkeskisiä ravintolaillallisia niinkään vaadi vaan että arjessa priorisoisin parisuhteen lapsen edelle. Esimerkkejä: kun hän tuli töistä hän halusi että kuuntelen hänen työkuulumiset. Mutta jos vauva samaan aikaan huusi nälkää en minä kuullut mitään ja oli pakko hoitaa vauvalle maitoa/syötävää. Imetys onnistui vain täydessä hiljaisuudessa, vaiva ei imenyt vaan huusi jos ei ollut hiljaista tai jos en keskittynyt vauvaan ja imettämiseen. Eli en pystynyt yhtäaikaa imettämään ja juttelemaan miehen kanssa. Mies suuttui. Ap
Otitko neuvolassa puheeksi sen ettei vauva imenyt kuin täydessä hiljaisuudessa? Kolmen lapsen kokemuksella sanoisin ettei se ole normaalia. Jos ei sinua uskota neuvolassa ja tutkita lastasi tarkemmin, laita hänet päiväkotiin - kyllä sieltä pian sanotaan etteivät pärjää lapsesi kanssa. Nykyaikana helpommin sanottu kuin tehty kun en itsekään töihin ole päässyt, mene töihin lepäämään.
Mutta outoa käytöstä on mieheltäsi jos ei voi odottaa puolta tuntia että pääsee kertomaan työkuulumisiaan.
Kahden lapsen (ja useampien kavereitten kokemusten) perusteella voin sanoa että todella yleinen vaihe. Se on harvinaisempaa ettei koko imetysaikana onnistu muuten, mutta tietyssä iässä tuo ongelma on tosi tavallinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pieni ajatusleikki. Olette tilanteessa, jossa yksi kuolee väistämättä.
A) Olette kolmistaan, pelastatko miehesi vai lapsesi?
B) Olette kaksin, pelastatko itsesi vai puolisosi?
Entä, jos olette tilanteessa, jossa kaikki selviää vain toisen pelastamalla ja toimimalla.
A) Pelastaudutko itse vai pelastatko joko puolisosi tai lapsesi?
B) Pelastaudutko itse vai pelastatko puolisosi?
A) Lapseni, mieheni toimisi samoin
B) Puolisoni, mieheni toimisi samoin
Ja
A) Pelastaisin lapseni, mieheni pelastaisi minut (hän tietää minun pelastavan lapsemme)
B) Pelastautuisin itse, mieheni myös. Molemmat tajuaa tässä vaiheessa pelastua.
"olette tilanteessa jossa yksi kuolee väistämättä"
Ei oikein taida auttaa nuo sinun vikat perustelut vaikka itsekkin noin sen ajattelisin ja olettaisin menevän.
Toiset A ja B oli ”kaikki pelastuu pelastamalla tai toimimalla”
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä miehenä olen lapsen kanssa kotona ja vaimoni on töissä.
Meillä on kaksi lasta. Ensimmäisen lapsen kanssa vaimoni oli kotona ja valitti nyt toisen lapsen tullessa, että hän haluaa töihin ja minun pitää jäädä hoitamaan lasta, koska on rankkaa olla kotona pienen lapsen kanssa ja toinen pääsee vaa töihin karkuun.
Eipä vaimo ymmärtänyt, että (koin itse saman ekan lapsen aikana) samanlailla se lapsi herättää ja pitää sen työssäkäyvän osapuolen hereillä joka kerta, kun rupeaa itkemään.
Meinasin töissä ollessa välillä nukahdella, kun olin väsynyt.
Nyt vaimoni vaatii, että haluaisi vaihtaa osia takaisin. En ole siihen suostunut enkä tule suostumaan.
Kotona oleminen on kuitenkin paljon kevyempää ja vähemmän stressaavaa, kuin töissä.
Itse järjestän arjen juuri niin, että lapset on osa normaalia arkea enkä niin päin, että lapsi määrää sen arjen.
Siis tietenkin lapsen hyvinvointi mennään edellä ja varsinkin tämän pienemmän mutta esim jos 4 vuotias lapsi kiukuttelee, kun haluaa jotain niin ei se ainakaan meillä mene niin, että kaikki pitäisi saada mitä haluaa vaan me vanhemmat se loppupeleissä sitten päätetään miten asiat on.
Arki on aikalailla sellaista, että kun lapsi nukkuu niin minäkin ehkä nukun (riippuen vanhemmasta lapsesta, kun se ei taas tahdo nukkua), kun lapsi on hereillä tai nukkuu niin välillä teen ruokaa ja välillä siivoan. En ehkä ihan samaa tyyliin siivoile, kuin ennen siivottiin vaan nyt siivotaan, kun keretään esim tänään vessa, huomenna olohuone, ylihuomenna keittiö. Ennen siivottiin koko huusholli kerran viikossa tiettynä päivänä ja silloin tällöin imuroitiin. Välillä katson televisiota vanhemman lapsen kanssa, kun vauva nukkuu tai sit yksin kattelen. Sitten, kun vanhempi lapsi on päiväunilla niin otan itekkin päiväunet aina, kun vain kerkeän.
Vaimo osallistuu viikonloppuisin ja iltaisin lapsen hoitoon samanlailla töiden jälkeen, kuin minäkin osallistuin ensimmäisen lapsen kanssa.
Kokeiltaa joskus sen sijaan, kun valitatte vain puolisoillenne, että pääsette helpolla töissä, että vaihtakaa oikeesti niitä osia vähäksi aikaa niin huomaatte mitä se todellisuudessa on.
Sinä nukut päiväunia kaikessa rauhassa ja sillä aikaa lapsi käy esimerkiksi vääntämässä hellan levyt päälle? Tai menee siivouskomerolle maistelemaan pesuaineita? Tai leikkimään veitsillä? Tietääkö vaimosi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä miehenä olen lapsen kanssa kotona ja vaimoni on töissä.
Meillä on kaksi lasta. Ensimmäisen lapsen kanssa vaimoni oli kotona ja valitti nyt toisen lapsen tullessa, että hän haluaa töihin ja minun pitää jäädä hoitamaan lasta, koska on rankkaa olla kotona pienen lapsen kanssa ja toinen pääsee vaa töihin karkuun.
Eipä vaimo ymmärtänyt, että (koin itse saman ekan lapsen aikana) samanlailla se lapsi herättää ja pitää sen työssäkäyvän osapuolen hereillä joka kerta, kun rupeaa itkemään.
Meinasin töissä ollessa välillä nukahdella, kun olin väsynyt.
Nyt vaimoni vaatii, että haluaisi vaihtaa osia takaisin. En ole siihen suostunut enkä tule suostumaan.
Kotona oleminen on kuitenkin paljon kevyempää ja vähemmän stressaavaa, kuin töissä.
Itse järjestän arjen juuri niin, että lapset on osa normaalia arkea enkä niin päin, että lapsi määrää sen arjen.
Siis tietenkin lapsen hyvinvointi mennään edellä ja varsinkin tämän pienemmän mutta esim jos 4 vuotias lapsi kiukuttelee, kun haluaa jotain niin ei se ainakaan meillä mene niin, että kaikki pitäisi saada mitä haluaa vaan me vanhemmat se loppupeleissä sitten päätetään miten asiat on.
Arki on aikalailla sellaista, että kun lapsi nukkuu niin minäkin ehkä nukun (riippuen vanhemmasta lapsesta, kun se ei taas tahdo nukkua), kun lapsi on hereillä tai nukkuu niin välillä teen ruokaa ja välillä siivoan. En ehkä ihan samaa tyyliin siivoile, kuin ennen siivottiin vaan nyt siivotaan, kun keretään esim tänään vessa, huomenna olohuone, ylihuomenna keittiö. Ennen siivottiin koko huusholli kerran viikossa tiettynä päivänä ja silloin tällöin imuroitiin. Välillä katson televisiota vanhemman lapsen kanssa, kun vauva nukkuu tai sit yksin kattelen. Sitten, kun vanhempi lapsi on päiväunilla niin otan itekkin päiväunet aina, kun vain kerkeän.
Vaimo osallistuu viikonloppuisin ja iltaisin lapsen hoitoon samanlailla töiden jälkeen, kuin minäkin osallistuin ensimmäisen lapsen kanssa.
Kokeiltaa joskus sen sijaan, kun valitatte vain puolisoillenne, että pääsette helpolla töissä, että vaihtakaa oikeesti niitä osia vähäksi aikaa niin huomaatte mitä se todellisuudessa on.Sinä nukut päiväunia kaikessa rauhassa ja sillä aikaa lapsi käy esimerkiksi vääntämässä hellan levyt päälle? Tai menee siivouskomerolle maistelemaan pesuaineita? Tai leikkimään veitsillä? Tietääkö vaimosi?
Heillä on normaalit lapset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi jotkut tarvii niin järjettömän määrän jotain parisuhdeaikaa? Mitä se edes tarkoittaa, että istutaan sohvalla käsikädessä katsomassa Netflixiä, vai pelkästään seksiä? Sitäpaitsi ällöttää koko sana, parisuhde.
Ap:n vauva on kuin taapero.
Onneksi viihdyt sinkkuna joten ongelma ei koske sinua. Voit häipyä, aikuiset puhuu nyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä miehenä olen lapsen kanssa kotona ja vaimoni on töissä.
Meillä on kaksi lasta. Ensimmäisen lapsen kanssa vaimoni oli kotona ja valitti nyt toisen lapsen tullessa, että hän haluaa töihin ja minun pitää jäädä hoitamaan lasta, koska on rankkaa olla kotona pienen lapsen kanssa ja toinen pääsee vaa töihin karkuun.
Eipä vaimo ymmärtänyt, että (koin itse saman ekan lapsen aikana) samanlailla se lapsi herättää ja pitää sen työssäkäyvän osapuolen hereillä joka kerta, kun rupeaa itkemään.
Meinasin töissä ollessa välillä nukahdella, kun olin väsynyt.
Nyt vaimoni vaatii, että haluaisi vaihtaa osia takaisin. En ole siihen suostunut enkä tule suostumaan.
Kotona oleminen on kuitenkin paljon kevyempää ja vähemmän stressaavaa, kuin töissä.
Itse järjestän arjen juuri niin, että lapset on osa normaalia arkea enkä niin päin, että lapsi määrää sen arjen.
Siis tietenkin lapsen hyvinvointi mennään edellä ja varsinkin tämän pienemmän mutta esim jos 4 vuotias lapsi kiukuttelee, kun haluaa jotain niin ei se ainakaan meillä mene niin, että kaikki pitäisi saada mitä haluaa vaan me vanhemmat se loppupeleissä sitten päätetään miten asiat on.
Arki on aikalailla sellaista, että kun lapsi nukkuu niin minäkin ehkä nukun (riippuen vanhemmasta lapsesta, kun se ei taas tahdo nukkua), kun lapsi on hereillä tai nukkuu niin välillä teen ruokaa ja välillä siivoan. En ehkä ihan samaa tyyliin siivoile, kuin ennen siivottiin vaan nyt siivotaan, kun keretään esim tänään vessa, huomenna olohuone, ylihuomenna keittiö. Ennen siivottiin koko huusholli kerran viikossa tiettynä päivänä ja silloin tällöin imuroitiin. Välillä katson televisiota vanhemman lapsen kanssa, kun vauva nukkuu tai sit yksin kattelen. Sitten, kun vanhempi lapsi on päiväunilla niin otan itekkin päiväunet aina, kun vain kerkeän.
Vaimo osallistuu viikonloppuisin ja iltaisin lapsen hoitoon samanlailla töiden jälkeen, kuin minäkin osallistuin ensimmäisen lapsen kanssa.
Kokeiltaa joskus sen sijaan, kun valitatte vain puolisoillenne, että pääsette helpolla töissä, että vaihtakaa oikeesti niitä osia vähäksi aikaa niin huomaatte mitä se todellisuudessa on.Sinä nukut päiväunia kaikessa rauhassa ja sillä aikaa lapsi käy esimerkiksi vääntämässä hellan levyt päälle? Tai menee siivouskomerolle maistelemaan pesuaineita? Tai leikkimään veitsillä? Tietääkö vaimosi?
Jaksaa jaksaa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä miehenä olen lapsen kanssa kotona ja vaimoni on töissä.
Meillä on kaksi lasta. Ensimmäisen lapsen kanssa vaimoni oli kotona ja valitti nyt toisen lapsen tullessa, että hän haluaa töihin ja minun pitää jäädä hoitamaan lasta, koska on rankkaa olla kotona pienen lapsen kanssa ja toinen pääsee vaa töihin karkuun.
Eipä vaimo ymmärtänyt, että (koin itse saman ekan lapsen aikana) samanlailla se lapsi herättää ja pitää sen työssäkäyvän osapuolen hereillä joka kerta, kun rupeaa itkemään.
Meinasin töissä ollessa välillä nukahdella, kun olin väsynyt.
Nyt vaimoni vaatii, että haluaisi vaihtaa osia takaisin. En ole siihen suostunut enkä tule suostumaan.
Kotona oleminen on kuitenkin paljon kevyempää ja vähemmän stressaavaa, kuin töissä.
Itse järjestän arjen juuri niin, että lapset on osa normaalia arkea enkä niin päin, että lapsi määrää sen arjen.
Siis tietenkin lapsen hyvinvointi mennään edellä ja varsinkin tämän pienemmän mutta esim jos 4 vuotias lapsi kiukuttelee, kun haluaa jotain niin ei se ainakaan meillä mene niin, että kaikki pitäisi saada mitä haluaa vaan me vanhemmat se loppupeleissä sitten päätetään miten asiat on.
Arki on aikalailla sellaista, että kun lapsi nukkuu niin minäkin ehkä nukun (riippuen vanhemmasta lapsesta, kun se ei taas tahdo nukkua), kun lapsi on hereillä tai nukkuu niin välillä teen ruokaa ja välillä siivoan. En ehkä ihan samaa tyyliin siivoile, kuin ennen siivottiin vaan nyt siivotaan, kun keretään esim tänään vessa, huomenna olohuone, ylihuomenna keittiö. Ennen siivottiin koko huusholli kerran viikossa tiettynä päivänä ja silloin tällöin imuroitiin. Välillä katson televisiota vanhemman lapsen kanssa, kun vauva nukkuu tai sit yksin kattelen. Sitten, kun vanhempi lapsi on päiväunilla niin otan itekkin päiväunet aina, kun vain kerkeän.
Vaimo osallistuu viikonloppuisin ja iltaisin lapsen hoitoon samanlailla töiden jälkeen, kuin minäkin osallistuin ensimmäisen lapsen kanssa.
Kokeiltaa joskus sen sijaan, kun valitatte vain puolisoillenne, että pääsette helpolla töissä, että vaihtakaa oikeesti niitä osia vähäksi aikaa niin huomaatte mitä se todellisuudessa on.Sinä nukut päiväunia kaikessa rauhassa ja sillä aikaa lapsi käy esimerkiksi vääntämässä hellan levyt päälle? Tai menee siivouskomerolle maistelemaan pesuaineita? Tai leikkimään veitsillä? Tietääkö vaimosi?
😅 Voi luoja. Pikkasen on mennyt pieleen, jos lapsenne on noin sekaisin.
Vierailija kirjoitti:
Minä miehenä olen lapsen kanssa kotona ja vaimoni on töissä.
Meillä on kaksi lasta. Ensimmäisen lapsen kanssa vaimoni oli kotona ja valitti nyt toisen lapsen tullessa, että hän haluaa töihin ja minun pitää jäädä hoitamaan lasta, koska on rankkaa olla kotona pienen lapsen kanssa ja toinen pääsee vaa töihin karkuun.
Eipä vaimo ymmärtänyt, että (koin itse saman ekan lapsen aikana) samanlailla se lapsi herättää ja pitää sen työssäkäyvän osapuolen hereillä joka kerta, kun rupeaa itkemään.
Meinasin töissä ollessa välillä nukahdella, kun olin väsynyt.
Nyt vaimoni vaatii, että haluaisi vaihtaa osia takaisin. En ole siihen suostunut enkä tule suostumaan.
Kotona oleminen on kuitenkin paljon kevyempää ja vähemmän stressaavaa, kuin töissä.
Itse järjestän arjen juuri niin, että lapset on osa normaalia arkea enkä niin päin, että lapsi määrää sen arjen.
Siis tietenkin lapsen hyvinvointi mennään edellä ja varsinkin tämän pienemmän mutta esim jos 4 vuotias lapsi kiukuttelee, kun haluaa jotain niin ei se ainakaan meillä mene niin, että kaikki pitäisi saada mitä haluaa vaan me vanhemmat se loppupeleissä sitten päätetään miten asiat on.
Arki on aikalailla sellaista, että kun lapsi nukkuu niin minäkin ehkä nukun (riippuen vanhemmasta lapsesta, kun se ei taas tahdo nukkua), kun lapsi on hereillä tai nukkuu niin välillä teen ruokaa ja välillä siivoan. En ehkä ihan samaa tyyliin siivoile, kuin ennen siivottiin vaan nyt siivotaan, kun keretään esim tänään vessa, huomenna olohuone, ylihuomenna keittiö. Ennen siivottiin koko huusholli kerran viikossa tiettynä päivänä ja silloin tällöin imuroitiin. Välillä katson televisiota vanhemman lapsen kanssa, kun vauva nukkuu tai sit yksin kattelen. Sitten, kun vanhempi lapsi on päiväunilla niin otan itekkin päiväunet aina, kun vain kerkeän.
Vaimo osallistuu viikonloppuisin ja iltaisin lapsen hoitoon samanlailla töiden jälkeen, kuin minäkin osallistuin ensimmäisen lapsen kanssa.
Kokeiltaa joskus sen sijaan, kun valitatte vain puolisoillenne, että pääsette helpolla töissä, että vaihtakaa oikeesti niitä osia vähäksi aikaa niin huomaatte mitä se todellisuudessa on.
Minulla on kokemusta sekä kotiäitiydestä että töissä käyvän vanhemman roolista ja todellakin töissä on helpompaa :) riippuu varmasti paljon monesta seikasta kumman kokee helpommaksi, mutta se kun nukkui yönsä tunnin pätkissä ja päivät hoiti vauvaa ja taaperoa oli kyllä raskainta aikaa elämässäni ihan heittämällä. Mies ei yleensä herännyt vauvaan, koska minä heräsin ennen kuin se alkoi itkeä, kun mies oli kotona lapset nukkuivat yleensä yönsä jo hyvin (ja minä edelleen heräsin helpommin ja menin sitten väsyneenä töihin). Mies kyllä hoiti koti-isi kuukautensa hienosti ja ruoka oli usein odottamassa kun tulin töistä. Sotkut siivottiin sitten yhdessä.
Vierailija kirjoitti:
Hoitele miehesi nopeasti päivittäin niin hän pysyy varmasti tyytyväisenä.
Tämä lisätään siihen jo pitkään kotityölistaan vissiinkin sitten.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä miehenä olen lapsen kanssa kotona ja vaimoni on töissä.
Meillä on kaksi lasta. Ensimmäisen lapsen kanssa vaimoni oli kotona ja valitti nyt toisen lapsen tullessa, että hän haluaa töihin ja minun pitää jäädä hoitamaan lasta, koska on rankkaa olla kotona pienen lapsen kanssa ja toinen pääsee vaa töihin karkuun.
Eipä vaimo ymmärtänyt, että (koin itse saman ekan lapsen aikana) samanlailla se lapsi herättää ja pitää sen työssäkäyvän osapuolen hereillä joka kerta, kun rupeaa itkemään.
Meinasin töissä ollessa välillä nukahdella, kun olin väsynyt.
Nyt vaimoni vaatii, että haluaisi vaihtaa osia takaisin. En ole siihen suostunut enkä tule suostumaan.
Kotona oleminen on kuitenkin paljon kevyempää ja vähemmän stressaavaa, kuin töissä.
Itse järjestän arjen juuri niin, että lapset on osa normaalia arkea enkä niin päin, että lapsi määrää sen arjen.
Siis tietenkin lapsen hyvinvointi mennään edellä ja varsinkin tämän pienemmän mutta esim jos 4 vuotias lapsi kiukuttelee, kun haluaa jotain niin ei se ainakaan meillä mene niin, että kaikki pitäisi saada mitä haluaa vaan me vanhemmat se loppupeleissä sitten päätetään miten asiat on.
Arki on aikalailla sellaista, että kun lapsi nukkuu niin minäkin ehkä nukun (riippuen vanhemmasta lapsesta, kun se ei taas tahdo nukkua), kun lapsi on hereillä tai nukkuu niin välillä teen ruokaa ja välillä siivoan. En ehkä ihan samaa tyyliin siivoile, kuin ennen siivottiin vaan nyt siivotaan, kun keretään esim tänään vessa, huomenna olohuone, ylihuomenna keittiö. Ennen siivottiin koko huusholli kerran viikossa tiettynä päivänä ja silloin tällöin imuroitiin. Välillä katson televisiota vanhemman lapsen kanssa, kun vauva nukkuu tai sit yksin kattelen. Sitten, kun vanhempi lapsi on päiväunilla niin otan itekkin päiväunet aina, kun vain kerkeän.
Vaimo osallistuu viikonloppuisin ja iltaisin lapsen hoitoon samanlailla töiden jälkeen, kuin minäkin osallistuin ensimmäisen lapsen kanssa.
Kokeiltaa joskus sen sijaan, kun valitatte vain puolisoillenne, että pääsette helpolla töissä, että vaihtakaa oikeesti niitä osia vähäksi aikaa niin huomaatte mitä se todellisuudessa on.Sinä nukut päiväunia kaikessa rauhassa ja sillä aikaa lapsi käy esimerkiksi vääntämässä hellan levyt päälle? Tai menee siivouskomerolle maistelemaan pesuaineita? Tai leikkimään veitsillä? Tietääkö vaimosi?
😅 Voi luoja. Pikkasen on mennyt pieleen, jos lapsenne on noin sekaisin.
Sanoo lapseton.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä miehenä olen lapsen kanssa kotona ja vaimoni on töissä.
Meillä on kaksi lasta. Ensimmäisen lapsen kanssa vaimoni oli kotona ja valitti nyt toisen lapsen tullessa, että hän haluaa töihin ja minun pitää jäädä hoitamaan lasta, koska on rankkaa olla kotona pienen lapsen kanssa ja toinen pääsee vaa töihin karkuun.
Eipä vaimo ymmärtänyt, että (koin itse saman ekan lapsen aikana) samanlailla se lapsi herättää ja pitää sen työssäkäyvän osapuolen hereillä joka kerta, kun rupeaa itkemään.
Meinasin töissä ollessa välillä nukahdella, kun olin väsynyt.
Nyt vaimoni vaatii, että haluaisi vaihtaa osia takaisin. En ole siihen suostunut enkä tule suostumaan.
Kotona oleminen on kuitenkin paljon kevyempää ja vähemmän stressaavaa, kuin töissä.
Itse järjestän arjen juuri niin, että lapset on osa normaalia arkea enkä niin päin, että lapsi määrää sen arjen.
Siis tietenkin lapsen hyvinvointi mennään edellä ja varsinkin tämän pienemmän mutta esim jos 4 vuotias lapsi kiukuttelee, kun haluaa jotain niin ei se ainakaan meillä mene niin, että kaikki pitäisi saada mitä haluaa vaan me vanhemmat se loppupeleissä sitten päätetään miten asiat on.
Arki on aikalailla sellaista, että kun lapsi nukkuu niin minäkin ehkä nukun (riippuen vanhemmasta lapsesta, kun se ei taas tahdo nukkua), kun lapsi on hereillä tai nukkuu niin välillä teen ruokaa ja välillä siivoan. En ehkä ihan samaa tyyliin siivoile, kuin ennen siivottiin vaan nyt siivotaan, kun keretään esim tänään vessa, huomenna olohuone, ylihuomenna keittiö. Ennen siivottiin koko huusholli kerran viikossa tiettynä päivänä ja silloin tällöin imuroitiin. Välillä katson televisiota vanhemman lapsen kanssa, kun vauva nukkuu tai sit yksin kattelen. Sitten, kun vanhempi lapsi on päiväunilla niin otan itekkin päiväunet aina, kun vain kerkeän.
Vaimo osallistuu viikonloppuisin ja iltaisin lapsen hoitoon samanlailla töiden jälkeen, kuin minäkin osallistuin ensimmäisen lapsen kanssa.
Kokeiltaa joskus sen sijaan, kun valitatte vain puolisoillenne, että pääsette helpolla töissä, että vaihtakaa oikeesti niitä osia vähäksi aikaa niin huomaatte mitä se todellisuudessa on.Sinä nukut päiväunia kaikessa rauhassa ja sillä aikaa lapsi käy esimerkiksi vääntämässä hellan levyt päälle? Tai menee siivouskomerolle maistelemaan pesuaineita? Tai leikkimään veitsillä? Tietääkö vaimosi?
😅 Voi luoja. Pikkasen on mennyt pieleen, jos lapsenne on noin sekaisin.
No, ihan normaalia 1-vuotiaan käytöstä olla kiinnostunut hellan levyistä. Se taas ei ole, ettei vanhemmat osaa varautua ja järjestä kotia niin että pesuaineet on lapsen ulottumattomissa ja hellan napeissa lapsilukot.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi jotkut tarvii niin järjettömän määrän jotain parisuhdeaikaa? Mitä se edes tarkoittaa, että istutaan sohvalla käsikädessä katsomassa Netflixiä, vai pelkästään seksiä? Sitäpaitsi ällöttää koko sana, parisuhde.
Ap:n vauva on kuin taapero.
Onneksi viihdyt sinkkuna joten ongelma ei koske sinua. Voit häipyä, aikuiset puhuu nyt.
No kerro nyt miksi tarvitset miljoona tuntia "parisuhdeaikaa"?