Lue keskustelun säännöt.
Mieheni on vihainen kun olen priorisoitunut lapsen parisuhteemme edelle. Mutta miten muuten se voisi mennä?
Meillä on juuri kaksi täyttänyt lapsi. Yhdessä suunniteltu ja haluttu. Mies on ollut jo pidempään vihainen siitä, että olen priorisoinut vauvan ja nyttemmin taaperon parisuhteemme edelle. On katkera ja usein aloittaa riidan asiasta.
Selittäkää minulle miten muuten asia voisi olla. Vauva ja pieni lapsi tarvitsee jatkuvaa hoivaa ja huolenpitoa. Meillä ei ole mummeja ja kummeja hoitamassa lasta. Jo vauvana lapsi nukkui vain lyhyissä pätkissä (ja päiväunia vain liikkuvissa vaunuissa), yhä heräilee öisin. Ei ole ollenkaan itsekseen viihtyvää tyyppiä, ei ollut vauvanakaan, ja tällä hetkellä vauhtia on enemmän kuin järkeä eli on täysin vahdittava. Joku aikuinen on siis käytännössä koko ajan kiinni lapsen vahtimisessa tai hoitamisessa, ollut aina näin, koska ei lasta voi jättää yksin, tapahtuu tuhoja heti, vauvana huusi täyttä kurkkua jos jäi hetkeksi yksin. Ja useimmiten se olen minä joka ole lapsen vahtimisessa/hoitamisessa kiinni koko ajan. Ja olen tietenkin iltaisin aika väsynyt, kaadun sänkyyn ja nukahdan. Olen päivisinkin usein väsynyt.
Miten minä käytännössä voisin priorisoida tässä parisuhdetta? Millä ajalla? Ollaan joskus palkattu hoitaja kotiin kun ollaan käyty kaksin jossain, mutta harvoin tähän on varaa eikä se ole tilannetta muuttanut mihinkään, mies on yhä vihainen.
Kommentit (1809)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi naristaan vain miehen tarpeista? Ei niistä aloituksen äidin tarpeistakaan mies ole kiinnostunut sen vertaa että ymmärtäisi ettei ap jaksa...Parisuhteessa huomioidaan molempien tarpeet, silloin se toimii. Eli ap tarvitsee apua mieheltä arkeen, sitten voi riittäää energiaa siihen parisuhteeseenkin...
Hyvä parisuhde auttaa jaksamaan. Nainen ei ole vaivautunut pariin vuoteen pitämään mitään huolta parisuhteesta ja kaikki on jäänyt.
Katsot vain lopputulosta, et sitä matkaa siihen. Tyypillistä miehiä vihaaville naisille.
?? Toki auttaa hyvä parisuhde jaksamaan, mutta se on tiimityötä. Ei tuossa aloittajan tapauksessa mies huomioi ap:n tarpeita myöskään...Miksi sitten toisinpäin pitäisi?
Mistä päättelet ettei mies huomioi naisen tarpeita?
Entä kumpi lopetti ensin sen huomioimisen? Niih? Miksi miehen pitäisi huomioida naisen tarpeet joka lopettu miehen huomioimisen? Niih?
Naisen elämä mullistuu ensimmäisen lapsen syntyessä, mies selviää paljon vähemmällä. Homma menee perseelleen, jos mies vain vinkuu miksei vaimo huomioi häntä. Selvästi näkee, että olet lapseton.
Ja sinusta näkee miksi mies löysi uuden naisen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloittaja tyypillinen typerä kanaemo joka tulee jossain vaiheessa olemaan yksinhuoltaja.
Miettikääpä naiset tätä kuviota ihan oikeasti. Te menette naimisiin, toivottavasti miehen kanssa jota rakastatte. Sitten teette hänen kanssaan lapsen.
Eikö tämä ole jo selvää, kumpi on ensin ja ykkönen ja toinen sitten vasta sen jälkeen.
Ole siinä sitten yksinäsi sen jälkeenkin kun sinun ykköseksi asettama lapsi painelee pitkin kyliä ja aikuistuttuaan toivottavasti häipyy kotoaan ja tekee omat liikkunsa ja mahdollisesti perheensä.
Ja siinäkö vaiheessa mies sitten taas kelpaisi. Hyi helvetti minkälaisia typeriä naisia on olemassakin.
Ei tuo ole miehelle mikään ongelma, tietysti lapsi on ykkönen äidille JA isälle.
Miestä alkaa häiritsemään se, ettei hän ole listalla, ainoastaan äiti ja lapsi ovat.
No se lapsi ei kyllä saa olla ykkönen kummallekaan. Jos se on, ei ymmärrä mitä on romanttinen rakkaus, mitä vanhemman rakkaus lapseen ja mitä on naiseus/mieheys, mitä on parisuhde ja mitä on perhe.
No, kyllä lapsen tulisi olla sekä äidin että isän ykkösasia. Olisin valmis uhraamaan mieheni ja itseni lapsen takia, ja 100 % varmasti myös mieheni olisi samalla tavalla.
Kuitenkaan se ei sulje pois sitä, mitä on romanttinen rakkaus. Joka on myös hyvin tärkää, jos meinaa parisuhteessa olla.
Tää ap:n tapaus kuulostaa haastavalta. Ensimmäisen lapsen kanssa oli vaikeampaa ja helpottui toisen kanssa. Kaksivuotias on kyllä jo aika iso ja itse olin jo ollut vuoden tuossa vaiheessa töissä, joten en osaa ajatella sellaista, että olisi täysin kiinni kaksivuotiaassa. Meillä mies kyllä piti myös isyysvapaansa ja lapset meni sitten päiväkotiin. Vuorotyö mahdollisti lyhyemmät viikot lapselle hoidosta, koska oli arkivapaita ja toisella sitten kaikki viikonloput vapaita. Samalla myös vanhemmuus jakautui paremmin. Tosin ap:n tapauksessa miehen pitkä työmatka varmasti ongelma. Ei mitenkään erityisen raskasta aikaa se ollut. Koliikki aika oli raskasta, todennäköisesti oli joku allergia, mutta se oli kyllä raskasta molemmille. Ja aika tasapuolisesti on ollut raskasta välillä. Ap:n tapauksessa pitäisi varmaan jakaa enemmän vanhemmuutta ja viettää aikaa yhdessä perheenä myös, eli omaa aikaa ja perheaikaa. Parisuhdeaikaa pitäisi varmaan vaan pyrkiä jotenkin järjestämään päivään, eikö voi istua sohvalla toisen kainalossa kun lapsi leikkii vieressä ja jutella. Jostain kai sitä pitää aloittaa, mutta ei mieskään voi vaatia, että häntä aina kuunneltaisiin. Ja seksiä voi harrastaa monessa välissä ja vaikka missä, ei ole ollut ongelma.
Tottakai itsensä uhraisi lastensa takia, mutta niin tulisi uhrata sen puolisonkin takia. Ja todellakin lapsi, mies ja nainen voi vaatia, että häntä kuunnellaan. Ihan ihmeellinen ajatus, että lapsi on ykkönen ja sit ei muuta olekaan.
Lapsi on lapsi, puoliso on puoliso ja jos heidän tärkeytensä laittaa listalle, on se puoliso tärkein, aina. Jos sit uhraudut joko puolisosi tai lapsesi vuoksi, toki se lapsi valitaan, mutta se ei johdu siitä etteikö se puoliso olisi tärkeämpi. Puolisosi on sun elämänkumppani, lapsesi on sulla vain lainassa. Puolisosi on sun sielunkumppanisi, lapsille on omansa.
Ei miehellä ole oikeutta, että häntä AINA kuunnellaan. Ei ole lapsellakaan sitä oikeutta, eikä minulla. Miksi olisi, se on taas asia, mitä ei voi toiselta vaatia, vaikka onkin epäkohteliasta. Olen valmis kuolemaan myös mieheni takia, samoin muiden läheisten ja nyt sotakeskustelujen alla voin todeta, että myös ihmisoikeuksien ja Suomen puolesta. Mutta siis ei mies voi siitä loukkautua, jos nainen ei kuuntele juuri sillä hetkellä, jos nainen yrittää selvittää jotain asiaa kiljuvan lapsen kanssa. Toki lapsellekin tulee opettaa, asioita, ettei se aina kiljuisi.
Kyllähän omaan lapseen on elinikäinen suhde. Toki se voi katketa lapsen puolelta, jos näin päättävät. Ja en ole mikään läheisriippuvainen, vaan introvertti ihminen, joka tarvitsee paljon omaa aikaa ja rauhaa ja sitä myös omassa perheessäni saan melko runsaasti.
Tai siis eihän nyt lapsia minään sielunkumppaneina mietitä, mitä ihmettä, ihan eri asia. Tämä logiikka ei kyllä aukene itselle yhtään. Kai tämä on vain mielipidekysymys. Mutta siis kyllä lapset ovat miehellikin tärkeämpinä kuin minä. No, ehkä meillä on vaan huono parisuhde sitten, jos näin ei voi olla, että lapset ovat tärkeintä.
Korjaan, Suomen ihmisoikeuksien ja demokratian puolesta. Muu maailma ei ehkä ole enää pelastettavissa kokonaan, vakavasti sanottuna.
Kyllä ihan jokaisen tulee tulla kuulluksi. Se mies ei varmasti kertaakaan ole vaatinut tulla kuulluksi kesken lapsen itkupotkuraivarin. Sen sijaan lapsen syödessä, ihan tasan tarkkaan sitä miestään tulee kuunnella, ihan kuten vaimoa tulee kuunnella kesken leffan tai jääkiekkomatsin.
Tee testi. Kun miehesi katsoo urheilua, mene hänen syliinsä ja ehdota seksiä. Jos hän valitsee urheilun, olet oikeutetusti vihainen. Jos hän valitsee sut, teillä on vielä toivoa.
Miehelleni itseasiassa jalkapallo on tärkeää ja koska rakastan häntä, annan hänen katsoa sitä rauhassa ja voimme harrastaa seksiä sen jälkeen. Kuulluksi tulee toki tulla, kun on joku hätä ja myös muuten, kun on sopiva aika. Ja sopiva aika pitää toki raivata päivästä, sitä en väheksy. Mutta mitä nautintoa toinen saa keskustelusta, johon toinen ei pysty sillä hetkellä osallistumaan. Mitä nautintoa saisin seksistä, jos toisen jalkapallo jää sen takia näkemättä. Kyllähän molemman osapuolen tunteet tulee huomioida, eikä vain toisen.
Näinpä, on itsekästä vaatia puolisoa kuuntelemaan jos tällä on joku juttu kesken. Tottakai molempien pitää tulla kuulluksi, mutta pitää olla myös oikeus keskittyä omiin asioihinsa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi naristaan vain miehen tarpeista? Ei niistä aloituksen äidin tarpeistakaan mies ole kiinnostunut sen vertaa että ymmärtäisi ettei ap jaksa...Parisuhteessa huomioidaan molempien tarpeet, silloin se toimii. Eli ap tarvitsee apua mieheltä arkeen, sitten voi riittäää energiaa siihen parisuhteeseenkin...
Hyvä parisuhde auttaa jaksamaan. Nainen ei ole vaivautunut pariin vuoteen pitämään mitään huolta parisuhteesta ja kaikki on jäänyt.
Katsot vain lopputulosta, et sitä matkaa siihen. Tyypillistä miehiä vihaaville naisille.
?? Toki auttaa hyvä parisuhde jaksamaan, mutta se on tiimityötä. Ei tuossa aloittajan tapauksessa mies huomioi ap:n tarpeita myöskään...Miksi sitten toisinpäin pitäisi?
Mistä päättelet ettei mies huomioi naisen tarpeita?
Entä kumpi lopetti ensin sen huomioimisen? Niih? Miksi miehen pitäisi huomioida naisen tarpeet joka lopettu miehen huomioimisen? Niih?
Naisen elämä mullistuu ensimmäisen lapsen syntyessä, mies selviää paljon vähemmällä. Homma menee perseelleen, jos mies vain vinkuu miksei vaimo huomioi häntä. Selvästi näkee, että olet lapseton.
Ja sinusta näkee miksi mies löysi uuden naisen.
Tuossahan tuo vieressä vielä on. Missäs sinun vaimosi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi naristaan vain miehen tarpeista? Ei niistä aloituksen äidin tarpeistakaan mies ole kiinnostunut sen vertaa että ymmärtäisi ettei ap jaksa...Parisuhteessa huomioidaan molempien tarpeet, silloin se toimii. Eli ap tarvitsee apua mieheltä arkeen, sitten voi riittäää energiaa siihen parisuhteeseenkin...
Hyvä parisuhde auttaa jaksamaan. Nainen ei ole vaivautunut pariin vuoteen pitämään mitään huolta parisuhteesta ja kaikki on jäänyt.
Katsot vain lopputulosta, et sitä matkaa siihen. Tyypillistä miehiä vihaaville naisille.
?? Toki auttaa hyvä parisuhde jaksamaan, mutta se on tiimityötä. Ei tuossa aloittajan tapauksessa mies huomioi ap:n tarpeita myöskään...Miksi sitten toisinpäin pitäisi?
Mistä päättelet ettei mies huomioi naisen tarpeita?
Entä kumpi lopetti ensin sen huomioimisen? Niih? Miksi miehen pitäisi huomioida naisen tarpeet joka lopettu miehen huomioimisen? Niih?
Naisen elämä mullistuu ensimmäisen lapsen syntyessä, mies selviää paljon vähemmällä. Homma menee perseelleen, jos mies vain vinkuu miksei vaimo huomioi häntä. Selvästi näkee, että olet lapseton.
Ja sinusta näkee miksi mies löysi uuden naisen.
Tuossahan tuo vieressä vielä on. Missäs sinun vaimosi?
Edelleen: näkee miksi mies löysi uuden naisen.
Vierailija kirjoitti:
Selvyyden vuoksi: ei mieskään niitä kahdenkeskisiä ravintolaillallisia niinkään vaadi vaan että arjessa priorisoisin parisuhteen lapsen edelle. Esimerkkejä: kun hän tuli töistä hän halusi että kuuntelen hänen työkuulumiset. Mutta jos vauva samaan aikaan huusi nälkää en minä kuullut mitään ja oli pakko hoitaa vauvalle maitoa/syötävää. Imetys onnistui vain täydessä hiljaisuudessa, vaiva ei imenyt vaan huusi jos ei ollut hiljaista tai jos en keskittynyt vauvaan ja imettämiseen. Eli en pystynyt yhtäaikaa imettämään ja juttelemaan miehen kanssa. Mies suuttui. Ap
Otitko neuvolassa puheeksi sen ettei vauva imenyt kuin täydessä hiljaisuudessa? Kolmen lapsen kokemuksella sanoisin ettei se ole normaalia. Jos ei sinua uskota neuvolassa ja tutkita lastasi tarkemmin, laita hänet päiväkotiin - kyllä sieltä pian sanotaan etteivät pärjää lapsesi kanssa. Nykyaikana helpommin sanottu kuin tehty kun en itsekään töihin ole päässyt, mene töihin lepäämään.
Mutta outoa käytöstä on mieheltäsi jos ei voi odottaa puolta tuntia että pääsee kertomaan työkuulumisiaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloittaja tyypillinen typerä kanaemo joka tulee jossain vaiheessa olemaan yksinhuoltaja.
Miettikääpä naiset tätä kuviota ihan oikeasti. Te menette naimisiin, toivottavasti miehen kanssa jota rakastatte. Sitten teette hänen kanssaan lapsen.
Eikö tämä ole jo selvää, kumpi on ensin ja ykkönen ja toinen sitten vasta sen jälkeen.
Ole siinä sitten yksinäsi sen jälkeenkin kun sinun ykköseksi asettama lapsi painelee pitkin kyliä ja aikuistuttuaan toivottavasti häipyy kotoaan ja tekee omat liikkunsa ja mahdollisesti perheensä.
Ja siinäkö vaiheessa mies sitten taas kelpaisi. Hyi helvetti minkälaisia typeriä naisia on olemassakin.
Ei tuo ole miehelle mikään ongelma, tietysti lapsi on ykkönen äidille JA isälle.
Miestä alkaa häiritsemään se, ettei hän ole listalla, ainoastaan äiti ja lapsi ovat.
No se lapsi ei kyllä saa olla ykkönen kummallekaan. Jos se on, ei ymmärrä mitä on romanttinen rakkaus, mitä vanhemman rakkaus lapseen ja mitä on naiseus/mieheys, mitä on parisuhde ja mitä on perhe.
No, kyllä lapsen tulisi olla sekä äidin että isän ykkösasia. Olisin valmis uhraamaan mieheni ja itseni lapsen takia, ja 100 % varmasti myös mieheni olisi samalla tavalla.
Kuitenkaan se ei sulje pois sitä, mitä on romanttinen rakkaus. Joka on myös hyvin tärkää, jos meinaa parisuhteessa olla.
Tää ap:n tapaus kuulostaa haastavalta. Ensimmäisen lapsen kanssa oli vaikeampaa ja helpottui toisen kanssa. Kaksivuotias on kyllä jo aika iso ja itse olin jo ollut vuoden tuossa vaiheessa töissä, joten en osaa ajatella sellaista, että olisi täysin kiinni kaksivuotiaassa. Meillä mies kyllä piti myös isyysvapaansa ja lapset meni sitten päiväkotiin. Vuorotyö mahdollisti lyhyemmät viikot lapselle hoidosta, koska oli arkivapaita ja toisella sitten kaikki viikonloput vapaita. Samalla myös vanhemmuus jakautui paremmin. Tosin ap:n tapauksessa miehen pitkä työmatka varmasti ongelma. Ei mitenkään erityisen raskasta aikaa se ollut. Koliikki aika oli raskasta, todennäköisesti oli joku allergia, mutta se oli kyllä raskasta molemmille. Ja aika tasapuolisesti on ollut raskasta välillä. Ap:n tapauksessa pitäisi varmaan jakaa enemmän vanhemmuutta ja viettää aikaa yhdessä perheenä myös, eli omaa aikaa ja perheaikaa. Parisuhdeaikaa pitäisi varmaan vaan pyrkiä jotenkin järjestämään päivään, eikö voi istua sohvalla toisen kainalossa kun lapsi leikkii vieressä ja jutella. Jostain kai sitä pitää aloittaa, mutta ei mieskään voi vaatia, että häntä aina kuunneltaisiin. Ja seksiä voi harrastaa monessa välissä ja vaikka missä, ei ole ollut ongelma.
Tottakai itsensä uhraisi lastensa takia, mutta niin tulisi uhrata sen puolisonkin takia. Ja todellakin lapsi, mies ja nainen voi vaatia, että häntä kuunnellaan. Ihan ihmeellinen ajatus, että lapsi on ykkönen ja sit ei muuta olekaan.
Lapsi on lapsi, puoliso on puoliso ja jos heidän tärkeytensä laittaa listalle, on se puoliso tärkein, aina. Jos sit uhraudut joko puolisosi tai lapsesi vuoksi, toki se lapsi valitaan, mutta se ei johdu siitä etteikö se puoliso olisi tärkeämpi. Puolisosi on sun elämänkumppani, lapsesi on sulla vain lainassa. Puolisosi on sun sielunkumppanisi, lapsille on omansa.
Ei miehellä ole oikeutta, että häntä AINA kuunnellaan. Ei ole lapsellakaan sitä oikeutta, eikä minulla. Miksi olisi, se on taas asia, mitä ei voi toiselta vaatia, vaikka onkin epäkohteliasta. Olen valmis kuolemaan myös mieheni takia, samoin muiden läheisten ja nyt sotakeskustelujen alla voin todeta, että myös ihmisoikeuksien ja Suomen puolesta. Mutta siis ei mies voi siitä loukkautua, jos nainen ei kuuntele juuri sillä hetkellä, jos nainen yrittää selvittää jotain asiaa kiljuvan lapsen kanssa. Toki lapsellekin tulee opettaa, asioita, ettei se aina kiljuisi.
Kyllähän omaan lapseen on elinikäinen suhde. Toki se voi katketa lapsen puolelta, jos näin päättävät. Ja en ole mikään läheisriippuvainen, vaan introvertti ihminen, joka tarvitsee paljon omaa aikaa ja rauhaa ja sitä myös omassa perheessäni saan melko runsaasti.
Tai siis eihän nyt lapsia minään sielunkumppaneina mietitä, mitä ihmettä, ihan eri asia. Tämä logiikka ei kyllä aukene itselle yhtään. Kai tämä on vain mielipidekysymys. Mutta siis kyllä lapset ovat miehellikin tärkeämpinä kuin minä. No, ehkä meillä on vaan huono parisuhde sitten, jos näin ei voi olla, että lapset ovat tärkeintä.
Korjaan, Suomen ihmisoikeuksien ja demokratian puolesta. Muu maailma ei ehkä ole enää pelastettavissa kokonaan, vakavasti sanottuna.
Kyllä ihan jokaisen tulee tulla kuulluksi. Se mies ei varmasti kertaakaan ole vaatinut tulla kuulluksi kesken lapsen itkupotkuraivarin. Sen sijaan lapsen syödessä, ihan tasan tarkkaan sitä miestään tulee kuunnella, ihan kuten vaimoa tulee kuunnella kesken leffan tai jääkiekkomatsin.
Tee testi. Kun miehesi katsoo urheilua, mene hänen syliinsä ja ehdota seksiä. Jos hän valitsee urheilun, olet oikeutetusti vihainen. Jos hän valitsee sut, teillä on vielä toivoa.
Miehelleni itseasiassa jalkapallo on tärkeää ja koska rakastan häntä, annan hänen katsoa sitä rauhassa ja voimme harrastaa seksiä sen jälkeen. Kuulluksi tulee toki tulla, kun on joku hätä ja myös muuten, kun on sopiva aika. Ja sopiva aika pitää toki raivata päivästä, sitä en väheksy. Mutta mitä nautintoa toinen saa keskustelusta, johon toinen ei pysty sillä hetkellä osallistumaan. Mitä nautintoa saisin seksistä, jos toisen jalkapallo jää sen takia näkemättä. Kyllähän molemman osapuolen tunteet tulee huomioida, eikä vain toisen.
Kylläpä poimit hienosti pointin 🤦♀️
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi naristaan vain miehen tarpeista? Ei niistä aloituksen äidin tarpeistakaan mies ole kiinnostunut sen vertaa että ymmärtäisi ettei ap jaksa...Parisuhteessa huomioidaan molempien tarpeet, silloin se toimii. Eli ap tarvitsee apua mieheltä arkeen, sitten voi riittäää energiaa siihen parisuhteeseenkin...
Hyvä parisuhde auttaa jaksamaan. Nainen ei ole vaivautunut pariin vuoteen pitämään mitään huolta parisuhteesta ja kaikki on jäänyt.
Katsot vain lopputulosta, et sitä matkaa siihen. Tyypillistä miehiä vihaaville naisille.
?? Toki auttaa hyvä parisuhde jaksamaan, mutta se on tiimityötä. Ei tuossa aloittajan tapauksessa mies huomioi ap:n tarpeita myöskään...Miksi sitten toisinpäin pitäisi?
Mistä päättelet ettei mies huomioi naisen tarpeita?
Entä kumpi lopetti ensin sen huomioimisen? Niih? Miksi miehen pitäisi huomioida naisen tarpeet joka lopettu miehen huomioimisen? Niih?
Naisen elämä mullistuu ensimmäisen lapsen syntyessä, mies selviää paljon vähemmällä. Homma menee perseelleen, jos mies vain vinkuu miksei vaimo huomioi häntä. Selvästi näkee, että olet lapseton.
Ja sinusta näkee miksi mies löysi uuden naisen.
Tuossahan tuo vieressä vielä on. Missäs sinun vaimosi?
Edelleen: näkee miksi mies löysi uuden naisen.
Niin, missäs se sinun vaimosi nyt on?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Selvyyden vuoksi: ei mieskään niitä kahdenkeskisiä ravintolaillallisia niinkään vaadi vaan että arjessa priorisoisin parisuhteen lapsen edelle. Esimerkkejä: kun hän tuli töistä hän halusi että kuuntelen hänen työkuulumiset. Mutta jos vauva samaan aikaan huusi nälkää en minä kuullut mitään ja oli pakko hoitaa vauvalle maitoa/syötävää. Imetys onnistui vain täydessä hiljaisuudessa, vaiva ei imenyt vaan huusi jos ei ollut hiljaista tai jos en keskittynyt vauvaan ja imettämiseen. Eli en pystynyt yhtäaikaa imettämään ja juttelemaan miehen kanssa. Mies suuttui. Ap
Otitko neuvolassa puheeksi sen ettei vauva imenyt kuin täydessä hiljaisuudessa? Kolmen lapsen kokemuksella sanoisin ettei se ole normaalia. Jos ei sinua uskota neuvolassa ja tutkita lastasi tarkemmin, laita hänet päiväkotiin - kyllä sieltä pian sanotaan etteivät pärjää lapsesi kanssa. Nykyaikana helpommin sanottu kuin tehty kun en itsekään töihin ole päässyt, mene töihin lepäämään.
Mutta outoa käytöstä on mieheltäsi jos ei voi odottaa puolta tuntia että pääsee kertomaan työkuulumisiaan.
Kyllä hän on odottanut, usko pois. Saatte tuon kuulostamaan siltä, että mies on vaatinut täyden huomion ja halunnut sen pois vauvalta. Kukaan ei tee niin. Kukaan ei myöskään hyväksy sitä, että ei voi sanoa sanaakaan kun vauva on rinnalla. Se ei ole normaalia hiljaisuutta. Jos vauva häiriintyy siitä, että isä puhuu äidin kanssa, on hänellä jokin häiriö.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Selvyyden vuoksi: ei mieskään niitä kahdenkeskisiä ravintolaillallisia niinkään vaadi vaan että arjessa priorisoisin parisuhteen lapsen edelle. Esimerkkejä: kun hän tuli töistä hän halusi että kuuntelen hänen työkuulumiset. Mutta jos vauva samaan aikaan huusi nälkää en minä kuullut mitään ja oli pakko hoitaa vauvalle maitoa/syötävää. Imetys onnistui vain täydessä hiljaisuudessa, vaiva ei imenyt vaan huusi jos ei ollut hiljaista tai jos en keskittynyt vauvaan ja imettämiseen. Eli en pystynyt yhtäaikaa imettämään ja juttelemaan miehen kanssa. Mies suuttui. Ap
Otitko neuvolassa puheeksi sen ettei vauva imenyt kuin täydessä hiljaisuudessa? Kolmen lapsen kokemuksella sanoisin ettei se ole normaalia. Jos ei sinua uskota neuvolassa ja tutkita lastasi tarkemmin, laita hänet päiväkotiin - kyllä sieltä pian sanotaan etteivät pärjää lapsesi kanssa. Nykyaikana helpommin sanottu kuin tehty kun en itsekään töihin ole päässyt, mene töihin lepäämään.
Mutta outoa käytöstä on mieheltäsi jos ei voi odottaa puolta tuntia että pääsee kertomaan työkuulumisiaan.
Jotkut vauvat ovat ääniherkempiä eivätkä oysty keskittymään syömiseen jos tulee äänimelua, ihan normaalia. Meillä oli sellainen että jos joku puhui niin käänteli päätään siihen suuntaan ja unohti syödä. Siis vähän vanhempana, n.4-6kk iässä. Ja sitten oli kärttyinen jos oli nälkäinen, syötin siis toisessa huoneessa jos oli hälyä/vieraita talossa.
Ei nukahtanutkaa myöskään jos oli jotain ääntä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Selvyyden vuoksi: ei mieskään niitä kahdenkeskisiä ravintolaillallisia niinkään vaadi vaan että arjessa priorisoisin parisuhteen lapsen edelle. Esimerkkejä: kun hän tuli töistä hän halusi että kuuntelen hänen työkuulumiset. Mutta jos vauva samaan aikaan huusi nälkää en minä kuullut mitään ja oli pakko hoitaa vauvalle maitoa/syötävää. Imetys onnistui vain täydessä hiljaisuudessa, vaiva ei imenyt vaan huusi jos ei ollut hiljaista tai jos en keskittynyt vauvaan ja imettämiseen. Eli en pystynyt yhtäaikaa imettämään ja juttelemaan miehen kanssa. Mies suuttui. Ap
Otitko neuvolassa puheeksi sen ettei vauva imenyt kuin täydessä hiljaisuudessa? Kolmen lapsen kokemuksella sanoisin ettei se ole normaalia. Jos ei sinua uskota neuvolassa ja tutkita lastasi tarkemmin, laita hänet päiväkotiin - kyllä sieltä pian sanotaan etteivät pärjää lapsesi kanssa. Nykyaikana helpommin sanottu kuin tehty kun en itsekään töihin ole päässyt, mene töihin lepäämään.
Mutta outoa käytöstä on mieheltäsi jos ei voi odottaa puolta tuntia että pääsee kertomaan työkuulumisiaan.
Ei se ole tuo puoli tuntia. Se on siinä ettei ap:ta kiinnosta koskaan miehen asiat muutenkaan.
Ongelmaan on kyllä ratkaisu: miehelle satunnainen hotelliyö perjantaista lauantaihin jonku mukavan naisen kanssa jota ei huomioida kotona tarpeeksi. Lauantaina kun palaa kotiin, naista kummasti kiinnostaa missä mies vietti yönsä.
Siihen ei tarvitse vastata ja muistakaa, huutaminen on epäasiallista. Vaikuttaisitte naisvauvoilta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi naristaan vain miehen tarpeista? Ei niistä aloituksen äidin tarpeistakaan mies ole kiinnostunut sen vertaa että ymmärtäisi ettei ap jaksa...Parisuhteessa huomioidaan molempien tarpeet, silloin se toimii. Eli ap tarvitsee apua mieheltä arkeen, sitten voi riittäää energiaa siihen parisuhteeseenkin...
Hyvä parisuhde auttaa jaksamaan. Nainen ei ole vaivautunut pariin vuoteen pitämään mitään huolta parisuhteesta ja kaikki on jäänyt.
Katsot vain lopputulosta, et sitä matkaa siihen. Tyypillistä miehiä vihaaville naisille.
?? Toki auttaa hyvä parisuhde jaksamaan, mutta se on tiimityötä. Ei tuossa aloittajan tapauksessa mies huomioi ap:n tarpeita myöskään...Miksi sitten toisinpäin pitäisi?
Mistä päättelet ettei mies huomioi naisen tarpeita?
Entä kumpi lopetti ensin sen huomioimisen? Niih? Miksi miehen pitäisi huomioida naisen tarpeet joka lopettu miehen huomioimisen? Niih?
Naisen elämä mullistuu ensimmäisen lapsen syntyessä, mies selviää paljon vähemmällä. Homma menee perseelleen, jos mies vain vinkuu miksei vaimo huomioi häntä. Selvästi näkee, että olet lapseton.
Ja sinusta näkee miksi mies löysi uuden naisen.
Tuossahan tuo vieressä vielä on. Missäs sinun vaimosi?
Edelleen: näkee miksi mies löysi uuden naisen.
Niin, missäs se sinun vaimosi nyt on?
Valmistautumassa yövuoroon eli nokosilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloittaja tyypillinen typerä kanaemo joka tulee jossain vaiheessa olemaan yksinhuoltaja.
Miettikääpä naiset tätä kuviota ihan oikeasti. Te menette naimisiin, toivottavasti miehen kanssa jota rakastatte. Sitten teette hänen kanssaan lapsen.
Eikö tämä ole jo selvää, kumpi on ensin ja ykkönen ja toinen sitten vasta sen jälkeen.
Ole siinä sitten yksinäsi sen jälkeenkin kun sinun ykköseksi asettama lapsi painelee pitkin kyliä ja aikuistuttuaan toivottavasti häipyy kotoaan ja tekee omat liikkunsa ja mahdollisesti perheensä.
Ja siinäkö vaiheessa mies sitten taas kelpaisi. Hyi helvetti minkälaisia typeriä naisia on olemassakin.
Ei tuo ole miehelle mikään ongelma, tietysti lapsi on ykkönen äidille JA isälle.
Miestä alkaa häiritsemään se, ettei hän ole listalla, ainoastaan äiti ja lapsi ovat.
No se lapsi ei kyllä saa olla ykkönen kummallekaan. Jos se on, ei ymmärrä mitä on romanttinen rakkaus, mitä vanhemman rakkaus lapseen ja mitä on naiseus/mieheys, mitä on parisuhde ja mitä on perhe.
No, kyllä lapsen tulisi olla sekä äidin että isän ykkösasia. Olisin valmis uhraamaan mieheni ja itseni lapsen takia, ja 100 % varmasti myös mieheni olisi samalla tavalla.
Kuitenkaan se ei sulje pois sitä, mitä on romanttinen rakkaus. Joka on myös hyvin tärkää, jos meinaa parisuhteessa olla.
Tää ap:n tapaus kuulostaa haastavalta. Ensimmäisen lapsen kanssa oli vaikeampaa ja helpottui toisen kanssa. Kaksivuotias on kyllä jo aika iso ja itse olin jo ollut vuoden tuossa vaiheessa töissä, joten en osaa ajatella sellaista, että olisi täysin kiinni kaksivuotiaassa. Meillä mies kyllä piti myös isyysvapaansa ja lapset meni sitten päiväkotiin. Vuorotyö mahdollisti lyhyemmät viikot lapselle hoidosta, koska oli arkivapaita ja toisella sitten kaikki viikonloput vapaita. Samalla myös vanhemmuus jakautui paremmin. Tosin ap:n tapauksessa miehen pitkä työmatka varmasti ongelma. Ei mitenkään erityisen raskasta aikaa se ollut. Koliikki aika oli raskasta, todennäköisesti oli joku allergia, mutta se oli kyllä raskasta molemmille. Ja aika tasapuolisesti on ollut raskasta välillä. Ap:n tapauksessa pitäisi varmaan jakaa enemmän vanhemmuutta ja viettää aikaa yhdessä perheenä myös, eli omaa aikaa ja perheaikaa. Parisuhdeaikaa pitäisi varmaan vaan pyrkiä jotenkin järjestämään päivään, eikö voi istua sohvalla toisen kainalossa kun lapsi leikkii vieressä ja jutella. Jostain kai sitä pitää aloittaa, mutta ei mieskään voi vaatia, että häntä aina kuunneltaisiin. Ja seksiä voi harrastaa monessa välissä ja vaikka missä, ei ole ollut ongelma.
Tottakai itsensä uhraisi lastensa takia, mutta niin tulisi uhrata sen puolisonkin takia. Ja todellakin lapsi, mies ja nainen voi vaatia, että häntä kuunnellaan. Ihan ihmeellinen ajatus, että lapsi on ykkönen ja sit ei muuta olekaan.
Lapsi on lapsi, puoliso on puoliso ja jos heidän tärkeytensä laittaa listalle, on se puoliso tärkein, aina. Jos sit uhraudut joko puolisosi tai lapsesi vuoksi, toki se lapsi valitaan, mutta se ei johdu siitä etteikö se puoliso olisi tärkeämpi. Puolisosi on sun elämänkumppani, lapsesi on sulla vain lainassa. Puolisosi on sun sielunkumppanisi, lapsille on omansa.
Ei miehellä ole oikeutta, että häntä AINA kuunnellaan. Ei ole lapsellakaan sitä oikeutta, eikä minulla. Miksi olisi, se on taas asia, mitä ei voi toiselta vaatia, vaikka onkin epäkohteliasta. Olen valmis kuolemaan myös mieheni takia, samoin muiden läheisten ja nyt sotakeskustelujen alla voin todeta, että myös ihmisoikeuksien ja Suomen puolesta. Mutta siis ei mies voi siitä loukkautua, jos nainen ei kuuntele juuri sillä hetkellä, jos nainen yrittää selvittää jotain asiaa kiljuvan lapsen kanssa. Toki lapsellekin tulee opettaa, asioita, ettei se aina kiljuisi.
Kyllähän omaan lapseen on elinikäinen suhde. Toki se voi katketa lapsen puolelta, jos näin päättävät. Ja en ole mikään läheisriippuvainen, vaan introvertti ihminen, joka tarvitsee paljon omaa aikaa ja rauhaa ja sitä myös omassa perheessäni saan melko runsaasti.
Tai siis eihän nyt lapsia minään sielunkumppaneina mietitä, mitä ihmettä, ihan eri asia. Tämä logiikka ei kyllä aukene itselle yhtään. Kai tämä on vain mielipidekysymys. Mutta siis kyllä lapset ovat miehellikin tärkeämpinä kuin minä. No, ehkä meillä on vaan huono parisuhde sitten, jos näin ei voi olla, että lapset ovat tärkeintä.
Korjaan, Suomen ihmisoikeuksien ja demokratian puolesta. Muu maailma ei ehkä ole enää pelastettavissa kokonaan, vakavasti sanottuna.
Kyllä ihan jokaisen tulee tulla kuulluksi. Se mies ei varmasti kertaakaan ole vaatinut tulla kuulluksi kesken lapsen itkupotkuraivarin. Sen sijaan lapsen syödessä, ihan tasan tarkkaan sitä miestään tulee kuunnella, ihan kuten vaimoa tulee kuunnella kesken leffan tai jääkiekkomatsin.
Tee testi. Kun miehesi katsoo urheilua, mene hänen syliinsä ja ehdota seksiä. Jos hän valitsee urheilun, olet oikeutetusti vihainen. Jos hän valitsee sut, teillä on vielä toivoa.
Miehelleni itseasiassa jalkapallo on tärkeää ja koska rakastan häntä, annan hänen katsoa sitä rauhassa ja voimme harrastaa seksiä sen jälkeen. Kuulluksi tulee toki tulla, kun on joku hätä ja myös muuten, kun on sopiva aika. Ja sopiva aika pitää toki raivata päivästä, sitä en väheksy. Mutta mitä nautintoa toinen saa keskustelusta, johon toinen ei pysty sillä hetkellä osallistumaan. Mitä nautintoa saisin seksistä, jos toisen jalkapallo jää sen takia näkemättä. Kyllähän molemman osapuolen tunteet tulee huomioida, eikä vain toisen.
Näinpä, on itsekästä vaatia puolisoa kuuntelemaan jos tällä on joku juttu kesken. Tottakai molempien pitää tulla kuulluksi, mutta pitää olla myös oikeus keskittyä omiin asioihinsa.
Jos todella on niin kuin täällä väitetään, että mies ei koskaan tee mitään muuta kuin istuu tvllä, todellakin on oikeus vaatia huomiota. Ei tietenkään normaalisuhteessa tällaisia tarvitse edes miettiä vaan molemmat saa keskittyä omiin asioihinsa. Ap on vaatinut vauvalleen täyden hiljaisuuden syödessä, ei itselleen. Kyllä jurppisi muakin ja pahasti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Selvyyden vuoksi: ei mieskään niitä kahdenkeskisiä ravintolaillallisia niinkään vaadi vaan että arjessa priorisoisin parisuhteen lapsen edelle. Esimerkkejä: kun hän tuli töistä hän halusi että kuuntelen hänen työkuulumiset. Mutta jos vauva samaan aikaan huusi nälkää en minä kuullut mitään ja oli pakko hoitaa vauvalle maitoa/syötävää. Imetys onnistui vain täydessä hiljaisuudessa, vaiva ei imenyt vaan huusi jos ei ollut hiljaista tai jos en keskittynyt vauvaan ja imettämiseen. Eli en pystynyt yhtäaikaa imettämään ja juttelemaan miehen kanssa. Mies suuttui. Ap
Otitko neuvolassa puheeksi sen ettei vauva imenyt kuin täydessä hiljaisuudessa? Kolmen lapsen kokemuksella sanoisin ettei se ole normaalia. Jos ei sinua uskota neuvolassa ja tutkita lastasi tarkemmin, laita hänet päiväkotiin - kyllä sieltä pian sanotaan etteivät pärjää lapsesi kanssa. Nykyaikana helpommin sanottu kuin tehty kun en itsekään töihin ole päässyt, mene töihin lepäämään.
Mutta outoa käytöstä on mieheltäsi jos ei voi odottaa puolta tuntia että pääsee kertomaan työkuulumisiaan.
Jotkut vauvat ovat ääniherkempiä eivätkä oysty keskittymään syömiseen jos tulee äänimelua, ihan normaalia. Meillä oli sellainen että jos joku puhui niin käänteli päätään siihen suuntaan ja unohti syödä. Siis vähän vanhempana, n.4-6kk iässä. Ja sitten oli kärttyinen jos oli nälkäinen, syötin siis toisessa huoneessa jos oli hälyä/vieraita talossa.
Ei nukahtanutkaa myöskään jos oli jotain ääntä.
Täysin eri asia kuin oman isän keskustelu äidin kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloittaja tyypillinen typerä kanaemo joka tulee jossain vaiheessa olemaan yksinhuoltaja.
Miettikääpä naiset tätä kuviota ihan oikeasti. Te menette naimisiin, toivottavasti miehen kanssa jota rakastatte. Sitten teette hänen kanssaan lapsen.
Eikö tämä ole jo selvää, kumpi on ensin ja ykkönen ja toinen sitten vasta sen jälkeen.
Ole siinä sitten yksinäsi sen jälkeenkin kun sinun ykköseksi asettama lapsi painelee pitkin kyliä ja aikuistuttuaan toivottavasti häipyy kotoaan ja tekee omat liikkunsa ja mahdollisesti perheensä.
Ja siinäkö vaiheessa mies sitten taas kelpaisi. Hyi helvetti minkälaisia typeriä naisia on olemassakin.
Ei tuo ole miehelle mikään ongelma, tietysti lapsi on ykkönen äidille JA isälle.
Miestä alkaa häiritsemään se, ettei hän ole listalla, ainoastaan äiti ja lapsi ovat.
No se lapsi ei kyllä saa olla ykkönen kummallekaan. Jos se on, ei ymmärrä mitä on romanttinen rakkaus, mitä vanhemman rakkaus lapseen ja mitä on naiseus/mieheys, mitä on parisuhde ja mitä on perhe.
No, kyllä lapsen tulisi olla sekä äidin että isän ykkösasia. Olisin valmis uhraamaan mieheni ja itseni lapsen takia, ja 100 % varmasti myös mieheni olisi samalla tavalla.
Kuitenkaan se ei sulje pois sitä, mitä on romanttinen rakkaus. Joka on myös hyvin tärkää, jos meinaa parisuhteessa olla.
Tää ap:n tapaus kuulostaa haastavalta. Ensimmäisen lapsen kanssa oli vaikeampaa ja helpottui toisen kanssa. Kaksivuotias on kyllä jo aika iso ja itse olin jo ollut vuoden tuossa vaiheessa töissä, joten en osaa ajatella sellaista, että olisi täysin kiinni kaksivuotiaassa. Meillä mies kyllä piti myös isyysvapaansa ja lapset meni sitten päiväkotiin. Vuorotyö mahdollisti lyhyemmät viikot lapselle hoidosta, koska oli arkivapaita ja toisella sitten kaikki viikonloput vapaita. Samalla myös vanhemmuus jakautui paremmin. Tosin ap:n tapauksessa miehen pitkä työmatka varmasti ongelma. Ei mitenkään erityisen raskasta aikaa se ollut. Koliikki aika oli raskasta, todennäköisesti oli joku allergia, mutta se oli kyllä raskasta molemmille. Ja aika tasapuolisesti on ollut raskasta välillä. Ap:n tapauksessa pitäisi varmaan jakaa enemmän vanhemmuutta ja viettää aikaa yhdessä perheenä myös, eli omaa aikaa ja perheaikaa. Parisuhdeaikaa pitäisi varmaan vaan pyrkiä jotenkin järjestämään päivään, eikö voi istua sohvalla toisen kainalossa kun lapsi leikkii vieressä ja jutella. Jostain kai sitä pitää aloittaa, mutta ei mieskään voi vaatia, että häntä aina kuunneltaisiin. Ja seksiä voi harrastaa monessa välissä ja vaikka missä, ei ole ollut ongelma.
Tottakai itsensä uhraisi lastensa takia, mutta niin tulisi uhrata sen puolisonkin takia. Ja todellakin lapsi, mies ja nainen voi vaatia, että häntä kuunnellaan. Ihan ihmeellinen ajatus, että lapsi on ykkönen ja sit ei muuta olekaan.
Lapsi on lapsi, puoliso on puoliso ja jos heidän tärkeytensä laittaa listalle, on se puoliso tärkein, aina. Jos sit uhraudut joko puolisosi tai lapsesi vuoksi, toki se lapsi valitaan, mutta se ei johdu siitä etteikö se puoliso olisi tärkeämpi. Puolisosi on sun elämänkumppani, lapsesi on sulla vain lainassa. Puolisosi on sun sielunkumppanisi, lapsille on omansa.
Ei miehellä ole oikeutta, että häntä AINA kuunnellaan. Ei ole lapsellakaan sitä oikeutta, eikä minulla. Miksi olisi, se on taas asia, mitä ei voi toiselta vaatia, vaikka onkin epäkohteliasta. Olen valmis kuolemaan myös mieheni takia, samoin muiden läheisten ja nyt sotakeskustelujen alla voin todeta, että myös ihmisoikeuksien ja Suomen puolesta. Mutta siis ei mies voi siitä loukkautua, jos nainen ei kuuntele juuri sillä hetkellä, jos nainen yrittää selvittää jotain asiaa kiljuvan lapsen kanssa. Toki lapsellekin tulee opettaa, asioita, ettei se aina kiljuisi.
Kyllähän omaan lapseen on elinikäinen suhde. Toki se voi katketa lapsen puolelta, jos näin päättävät. Ja en ole mikään läheisriippuvainen, vaan introvertti ihminen, joka tarvitsee paljon omaa aikaa ja rauhaa ja sitä myös omassa perheessäni saan melko runsaasti.
Tai siis eihän nyt lapsia minään sielunkumppaneina mietitä, mitä ihmettä, ihan eri asia. Tämä logiikka ei kyllä aukene itselle yhtään. Kai tämä on vain mielipidekysymys. Mutta siis kyllä lapset ovat miehellikin tärkeämpinä kuin minä. No, ehkä meillä on vaan huono parisuhde sitten, jos näin ei voi olla, että lapset ovat tärkeintä.
Korjaan, Suomen ihmisoikeuksien ja demokratian puolesta. Muu maailma ei ehkä ole enää pelastettavissa kokonaan, vakavasti sanottuna.
Kyllä ihan jokaisen tulee tulla kuulluksi. Se mies ei varmasti kertaakaan ole vaatinut tulla kuulluksi kesken lapsen itkupotkuraivarin. Sen sijaan lapsen syödessä, ihan tasan tarkkaan sitä miestään tulee kuunnella, ihan kuten vaimoa tulee kuunnella kesken leffan tai jääkiekkomatsin.
Tee testi. Kun miehesi katsoo urheilua, mene hänen syliinsä ja ehdota seksiä. Jos hän valitsee urheilun, olet oikeutetusti vihainen. Jos hän valitsee sut, teillä on vielä toivoa.
Miehelleni itseasiassa jalkapallo on tärkeää ja koska rakastan häntä, annan hänen katsoa sitä rauhassa ja voimme harrastaa seksiä sen jälkeen. Kuulluksi tulee toki tulla, kun on joku hätä ja myös muuten, kun on sopiva aika. Ja sopiva aika pitää toki raivata päivästä, sitä en väheksy. Mutta mitä nautintoa toinen saa keskustelusta, johon toinen ei pysty sillä hetkellä osallistumaan. Mitä nautintoa saisin seksistä, jos toisen jalkapallo jää sen takia näkemättä. Kyllähän molemman osapuolen tunteet tulee huomioida, eikä vain toisen.
Näinpä, on itsekästä vaatia puolisoa kuuntelemaan jos tällä on joku juttu kesken. Tottakai molempien pitää tulla kuulluksi, mutta pitää olla myös oikeus keskittyä omiin asioihinsa.
Jos todella on niin kuin täällä väitetään, että mies ei koskaan tee mitään muuta kuin istuu tvllä, todellakin on oikeus vaatia huomiota. Ei tietenkään normaalisuhteessa tällaisia tarvitse edes miettiä vaan molemmat saa keskittyä omiin asioihinsa. Ap on vaatinut vauvalleen täyden hiljaisuuden syödessä, ei itselleen. Kyllä jurppisi muakin ja pahasti.
Miksi lapsi itkee nälkäänsä miehen saapuessa kotiin? Eikö nainen ruoki lasta ajoissa? Miksi ette ruoki lapsianne?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Selvyyden vuoksi: ei mieskään niitä kahdenkeskisiä ravintolaillallisia niinkään vaadi vaan että arjessa priorisoisin parisuhteen lapsen edelle. Esimerkkejä: kun hän tuli töistä hän halusi että kuuntelen hänen työkuulumiset. Mutta jos vauva samaan aikaan huusi nälkää en minä kuullut mitään ja oli pakko hoitaa vauvalle maitoa/syötävää. Imetys onnistui vain täydessä hiljaisuudessa, vaiva ei imenyt vaan huusi jos ei ollut hiljaista tai jos en keskittynyt vauvaan ja imettämiseen. Eli en pystynyt yhtäaikaa imettämään ja juttelemaan miehen kanssa. Mies suuttui. Ap
Otitko neuvolassa puheeksi sen ettei vauva imenyt kuin täydessä hiljaisuudessa? Kolmen lapsen kokemuksella sanoisin ettei se ole normaalia. Jos ei sinua uskota neuvolassa ja tutkita lastasi tarkemmin, laita hänet päiväkotiin - kyllä sieltä pian sanotaan etteivät pärjää lapsesi kanssa. Nykyaikana helpommin sanottu kuin tehty kun en itsekään töihin ole päässyt, mene töihin lepäämään.
Mutta outoa käytöstä on mieheltäsi jos ei voi odottaa puolta tuntia että pääsee kertomaan työkuulumisiaan.
Jotkut vauvat ovat ääniherkempiä eivätkä oysty keskittymään syömiseen jos tulee äänimelua, ihan normaalia. Meillä oli sellainen että jos joku puhui niin käänteli päätään siihen suuntaan ja unohti syödä. Siis vähän vanhempana, n.4-6kk iässä. Ja sitten oli kärttyinen jos oli nälkäinen, syötin siis toisessa huoneessa jos oli hälyä/vieraita talossa.
Ei nukahtanutkaa myöskään jos oli jotain ääntä.Täysin eri asia kuin oman isän keskustelu äidin kanssa.
Kyllä sillä meidän lapsella oli vaikeuksia keskityä imemiseen jos vanhemmat jutteli, miten niin täysin eri asia?
Jossain vaiheessa se ympäristö alkaa kiinnostaa lasta. Joillain enemmän joillain vähemmän.Ja mitenköhän se isä juttelee 1/2h? vaahdoten jotain työpaikasta?
Avioero sitten vaan, kun et muuta halua miehen kanssa.
Voipa olla että miehesi kokee että hän on laittanut kaikki juoksevat asiat ja elannonhankinnan sinun ja kaiken muun edelle, ja toivoo että tämäkin tuottaisi molemmille muutakin kuin jatkuvaa mikään-ei riitä-minulle ja ei- kelpaa --tolle- pr#!€en- akalle -fiilistä, sekä valittamista ja piikittelyä, mihin naisten ja miesten erilainen verbaliikka johtaa ennen pitkää. Karmeita valtapelejä ja ihmisuhreja syntyy tällaisista kuvioista pitkään jatkuessaan.
Me miehet emme aina ymmärrä jos ei suoraan sanota. Kerro miehellesi, ettei sinulla ole sen kummempia tunteita häntä kohtaan eikä hänen tunteilla tai tarpeilla ole merkitystä.
Kerro vaan, kyllä mies kestää.
Veikkaan, että miehesi on kuittaillut sinulle siitä, kun olet kasvattanut lapsesi täysin sinusta riippuvaksi ja olet siitä nyt suuttunut ja kirjoittanut hakeaksesi "siskoilta" tukea.
"itse en pysty päiväunia ottamaan jos lapsi nukkuu, kun keinutan vaunuja" Siis mitä hittoa :O Ei kannata opettaa lasta tuollaiseen. Meillä pystyy vaikka imuroimaan vaikka lapsi nukkuu, koska olemme opettaneet lapsen nukkumaan normaalissa elämän äänissä. Silloin joskus, kun lapsi nukutettiin vaunuun niin se idea oli, että kun lapsi nukahti niin se keinuttaminen lopetettiin siinä vaiheessa.
"kun vauva nukkuu niin varpaankynnet pitää leikata, pyykätä ja laittaa ruokaa," - Miksi mitään ei pysty tehdä, kun lapsi on hereillä?
Meillä minä (miehenä) teen samalla, kun 1.5l vuotias lapsi on hereillä seuraavia asioita: kokkaan, pyykkään, tiskaan, siivoan. Vaimo on töissä.
"vauva pitää imettää niin mies valittaa, kun en kuuntele häntä" :O Itse en ole imettänyt, kuin vaimoani mutta onko muilla kokemuksia, että samalla ei pystyisi kuunnella juttuja?
Sillä ei sitten kuitenkaan tunnu olevan usein sitten mitään väliä, kun jotkut oikein julkisella paikalla (ravintolassa) hirveässä hälinässä imettää lapsiansa, että siitä lapsi ei häiriinny mutta vaikea kuvitella, että siitä lapsi sitten häiriintyy, kun miehesi puhuu.
Lapsi on kaksi vuotias, imetys?.
Ja siis pieni lisäys, miehellä on muutenkin oikeus kieltäytyä seksistä, ilman että pelkää minun loukkaantuvan siitä. Samoin kuin minulla. Meillä ei kyllä ole usein tätä ongelmaa, mutta oikeus on.